Turkissa lomalla, kesäkuu 2009 ( 2. osa

Istanbulista automatka taittui sujuvasti perille Sarköyhin. Ihastelimme loivasti kumpuilevaa Tekirdagin maaseutua, mihin laskeva aurinko loi lämpimät varjonsa. Ihastelun sijaan viimeiset kilometrit manasimme muhkuraista tietä, kuin kuun kamaraa ja pelkäsimme autonrenkaitten loksatavan suuriin kraatereihin, mitkä ilmestyi odottamatta auton eteen. Onnen kilpikonna löytyi taas tieltä, pysähdyimme sitä paijaamaan ja nostimme sen tien sivuun. Muualla ei ole kilpikonnia näkynyt. Ehkä maakilpikonnilla on juoksuaika kesäkuussa, ja heilaa on etsittävä tien toiseltakin puolelta.

Perillä Sarköyssä oli jo hämärää. Naapurit oli kotosalla ja toivottivat meidät tervetulleiksi. Ikäväksemme asunnolla oli heti siivottavaa, hämähäkit oli vallaanneet talon, tuuli oli tuonut oven alta hiekkaa ja lehtiä sisään ja ikkunat oli pölyiset. Pojistakin sotku oli liikaa, ja jokainen meistä siivosi 2 ensimmäistä tuntia, että päästäisiin asettumaan taloksi. Hiki päässä tuli ikävä 1 viikon valmista seuramatkaa, jolla voisi valittaa siivouksen puutteista.

Eka aamu Sarköyssä oli iloisempi, ilma kuulas, lämmin ja meri sininen. Pihassa ruusut ja puut kukkivat. Pikkulinnut metelöivät aamupäivisin kuten ennenkin. Nopeasti pojat tottui Turkin aamiaisiin, erilaiseen ruokaan, mitä sai kotona. Turka cola, hedelmämehut, makeat hillot ja luonnonjugurtti oli pojille mieleen. Päivät kului laiskotellen ja illat tehden ruokaa, usein ulkona grillaten. Jannelle oli uutta nähdä monia laivoja samalla kertaa keskellä meren ulappaa.

Pojat seurailivat vilkkaitten maaoravien touhuja. Aidan takana niillä oli monta pesäkoloa, joka perhekunnalla omansa. Yksien poikasten emo oli kuollut. Emon ruumis oli retuutettu päivällä vähän syrjemmälle, illalla poikaset hakivat emon takaisin omaan koloonsa.



Ps, on tämä todella rauhallinen lomaseutu, kun naapureitten lisäksi tapaa enimmäkseen vain maaoravia ja vuohia.

Pihamme ruohonleikkuu järjestyi ekologisesti ja kätevästi. Mies, joka paimensi vuohia lähimaastossa, pistäytyi laumansa kanssa pihassamme. Heinät sai kyytiä kun vuohet söi ne lyhyessä ajassa maan tasalle. Iltaisin kun kellojen kilkatus kuului, tulimme katsomaan vuohia kuistille. Lomajutut jatkuu 3 ja 4 osissa, seuraavana kirjoitan Antalyan automatkastamme.



Eikös ole lutuinen pässi, tuo joka katsoo kameraan. Kuva on niin ihana, että teetän siitä taulun seinälle kotiin Suomeen. Nukkuu hyvin kun laskee lampaita, tai tässä tapauksessa noita vuohia.




Tessu ja Tassu huilaavat paimentyön lomassa, mitkähän on koirien oikeat nimet ?