Sairaalassa, kesäkuu 2009

lauantaina 6. kesäkuuta 2009
Sairaalassa potilaana

Sain viettää Helsingin Kirurgisessa vanhassa sairaalassa kaksi levollista päivää potilaana, eilen perjantain 5.6 ja yön jälkeen pääsin tänään lauantaina kotiin.
Eilen minulta leikattiin poskionelosta pois hampaanjuuri, joka oli sinne luiskahtanut 1 kk sitten hammaslääkärissä. Poskintelo tulehtui ja hammas täytyi sieltä poistaa. Se otettiin pois posken sisäkautta. Ennen sairaalaan pääsyä kuumeilin kotona, ja jouduin syömään 3 antibioottikuuria.

Jukka vei minut eilen autolla sinne. Puolilta päivin minut nukutettiin leikkaussalissa. Heräsin 4 aikaan iltapäivällä osastolla. Loppupäivän olin vähän tokkurassa ja nukuin. Illalla sitten katsoinkin seurusteluhuoneessa telkkaria.

Poski ei liiemmin särkenyt, joskin se on vielä kotonakin turvoksissa. Aamulla söin puuroa, päivällä sain jo tavallistakin ruokaa sairaalassa. Tulin kotiin taxilla. Kotona saan syödä jäätelöä, niin paljon kun jaksan.

Hyvin meni sairaalassa, missä oli ilta ja yö oli hiljaista. Meitä oli osastolla vain 4 potilasta. Yksi nainen oli kaatunut pöytää vasten, ja murtunut leukaluu tuettiin titaani-levyllä. Kaksi muuta oli oikomis leikkauksessa alapurennan korjaamiseksi. Molemmilla oli raudat laitettu ennestään. Yleensä rautoja on lapsilla, nämä oli aikuisia.
Viihdyn hyvin sairaalassa, siinä tapauksessa, jos tauti ei ole kuoleman vakavaa. Siellä on paremmassa hoidossa kun hotellissa, ja saa runsaasti huomiota osakseen. Sama on ollut synnytyssairaalassakin, Juhon ja Lassen kohdalla.

Lassea kun odotin Lohjan saairaalassa, oli minulla perhehuoneessa vesisänky. Siinä hyllyessä minulle tuli paha olo, joten sain tavallisen sängyn. Jukka sitten yksin makoili pitkin pituuttaan vesisängyssä, kun lapsemme teki tuloaan. Elokuvissa olen nähnyt, että isät nukkuvat käytävässä tuolissa ? Aina minulla on ollut leppoisat oltavat sairaalassa. Kun olin 15v-, jouduin pusu-taudin vuoksi Auroran sairaalaan karanteeniin 1 kk:n ajaksi, oli minulla oma huone. Yöt pelattiin korttia ja potilaitten ja yöhoitajien kanssa.

Kirurginen sairaala on vanha ja kuin museo. Aamupäivällä lenkkeilin ympäri viihtyisää rakennusta ja otin paljon kuvia.
Lähettänyt Annu klo 8:17 2 kommenttia
Tunnisteet: parane pian