Juhlien jälkeinen arki

Huh, huh kun olen väsyksissä Siuntion Rock- ja blues gaalan järjestelyistä ja jännittämisestä. Jouduin olemaan juhlien järjestelyissä mukana paljon enemmän, mitä alussa oli suunniteltu. Siuntion koululla juhlissa oli väkeä 193 henkeä. Illan mittaan esiintyi 4 bändiä, ja Kristian Meurman ja Pernilla Karsson. Lisäksi yllätysesiintyjänä oli koulun rehtori Samuli Salonen, jota illan mittaan kutsuttiin Siuntion Sinatraksi.
Illassa hienoa oli upea pöytäkoristelu, 2 metrin korkuiset kukka asetelmat ja tietysti herkkuja notkuva pitopöytä. Rasituksistani huolimatta ilta onnistui hyvin ja ihmiset kiitteli järjestelyjä. Onneksi itse juhlassa minulla ei työtä enää ollut ja mm illan kamera- ja videokuvauksia hoiti Juho ja muutama muukin mies - ( en minä kuten on usein ollut ! ).
Pitkästä aikaa tapasin juhlassa Australian Tommin ja hänen vaimonsa Marjannen. Tommi näytti aivan ZZ-topin tyypiltä farkku-vaatteineen. Juhlassa tapasin paljon tuttuja ja tanssin itseni aivan läkähdyksiin naapurin Marjon ja Ollin kanssa. Aamulla päänsärkyyn oli otettava buranaa. Yhtä sairaita ja väsyneitä meillä oli yövieraat - Helena ja Hanski. Ja kylässä meillä nukkui 2 nuorempaakin vierasta, jotka oli todella vieraita, joita en ollut koskaan aiemmin tavannut.
Vaikka jaksoin tanssia ok, on nyt krampissa jalat ja koko keho, niin etten saa kotona tehdyksi kunnolla mitään. En esim saa laitetuksi astioita stianpesukoneeseen, kun pitää kumartua. Kait tästä jäykkyydestä viikossa paranee. Tässä on yksi You Tuben versio Pernillan esityksestä, missä lavalla esiintyy myös Juho.

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=O-ZNMI4_48c#

Gaala- juhlasta jäi paljon yli mm donitseja n 40 kpl, maitoa, kermaa ja myös alkoholijuomiakin. Kävin eilen lahjoittamassa donitsit Siuntion iltapäiväkerholle, minne 1-2 luokkalaiset jäävät hoitoon koulun jälkeen. Tänne jouduin jättämään herkut ovenkahvaan roikkumaan muovipussissa, kun kerho ei ollut vielä auki. Perästäpäin sain donitseista kiitokset sähköpostitse, ja lapset oli olleet mielissään herkuista. Kotona uunissa tein riisipuuron, missä en kaloreita laskenut, kun puuroon käytin maidon ohella myös kermaa !.



Nyt eilen maanantaina kävimme Juhon kanssa Tammisaaressa tapaamassa Juhon lääkäriä ja takaisin tullessa poikkesimme lounaalle Karjaan Simpukka Shellille. Juho osti itselleen uudet aurinkolasit ABC-huoltamolta (1v sisään kolmannet lasit). Lisäksi Karjaalta ostimme 2 pulleaa munakoisoa ... mistä teimme kotona illaksi herkkua.

Nyt keväällä kun lumet sulaa, on aina kiva lähteä jonnekin luontoretkelle -
ja kyselin Tiinalta ja Annelta, minne lähdettäisiin kevätretkelle ? Retkikohteeksi sitten valittiin matka Viroon Haapsaluun, mikä ei tulisi kovin kalliiksi.

Euroviisujen Pernilla esiintyy Siuntiossa

Nyt on jäljellä tasan viikko 24.3 klo 18 pidettävään Rock- ja Blues Gaalaan Siuntiossa. Iltamissa AKK:n koululla tanssitaan, kuunnellaan hyvää musiikkia ja yllätyksenä kuullaan iltamissa Pernilla Karlssonin euroviisuihin valittu lauluesitys - När jag blundar. Muut illan esiintyjät on Kristian Meurman & Rumilux - Triple Treatment blues band ja Sanna's Palindrome. Tässä linkki Palindromen sivulle:
http://palindrome.fi/main.htm


Ja Pernillasta kuulemme vielä ...tämän tilaisuuden jälkeenkin

Juhlassa syödään alussa herkullinen kylmä ateria, lisukkeineen ja maistellaan hyviä viinejä. Päälle juodaan kahvit ja loppuilta onkin sitten jammailua ja seuranpitoa tuttujen ja ystävien kesken.
Nyt lippuja on myyty yli 170 kpl ja tavoitteena on myydä n 200 kpl. Kaikki tilaisuuden tuotto menee Lions -hyväntekeväisyysjärjestölle, mikä on hyvä asia.
Meille on tulossa tuttuja mukaan tilaisuuteen, ja niitäkin ystäviä joita muutoin harvoin nähdään. Liput tilaisuuteen maksaa 45 euroa, ja tähän sisältyy myös kaikki tarjottavat ruoat. Lisäksi on illan arpajaisten päävoitoiksi hankittuna 2 taulu -TV:tä ja näin on houkutuksia tarjolla pelikansallekin.


Itselläni viikko alkaa etsimällä patjoja yövieraille, ja kotia siivoamalla.
Jukka on alusta saakka ideoinut ja järjestänyt tapahtuman muiden paikallisten Lions aktivistien kanssa. Juuri äsken soitti Siuntion kukkakauppias, joka koristelee salitilat ja juhlapöydät. Lisäksi vapaa-ehtoisia, catering-yrittäjiä ja muita on n 30 henkilöä, jotka ovat ahkerasti tehneet työtä tilaisuuden eteen.
Itse voin olla mielissäni, että joskus täälläkin pienellä paikkakunnalla jotain merkittävää tapahtuu, se on kivaa, eikä tarvitse lähteä muualle pidemmälle juhlimaan. Yöllä myöhään voimme vain kävellen kömpiä kotiimme, ja nyt tosin on järjestettävänä meillä kotona myös tunnelmalliset jatkot ! Myös Pernillalla on lyhyt matka yökylään vanhempiensa luo.
Muilla sitten onkin isompi työ seuraavana aamuna purkaa viritykset ja roudata bändien kamat Helsinkiin ja Munkkivuoreen IBM:n tiloihin. Ja saas nähä, miten me itse kynnelle kykenemme muita auttamaan.

Vappuna viihteellä

Kun olin nuori, oli tavallista, että osa vapun hauskuudesta jäi hieman epäselväksi. Liekö epäkohta johtunt viinistä, mitä usein yli 15-vuotiaana varasimme vapun viettoon ystävieni kanssa. Nyt en aikonut unohtaa vappupäivää, mitä juhlistimme Siuntiossa ystäviemme Timon ja Lissun luona Siuntion Pikkalassa vieraillessamme. Kuten asiaan kuuluu nautimme kuohuviiniä nytkin. Jotta vappu ei unohtuisi, otin kyläpaikastamme varmuudeksi paljon kuvia kännykälläni.



Ystäväpariskunnan Lissu oli kutsunut meidät klo 13 aikaan brunssille - mikä vaatimattomasta viitteestä huolimatta oli täysi päivällinen, pyörivän pöydän ääressä. Juuri niin, isäntäväen kekseliään suunnitelman tuloksena tarjoiltavat ruoat, toinen toisensa perään pyörivät eteemme 12 hengen pöydän keskustassa.

Itse talo, missä isäntäväki asuu, on jyhkeää reiden paksuista mammuttihirttä 3:ssa kerroksessa, ja yhdessä pienessä ylimmäisessäkin kerroksessa. Hirsitalossa on tilaa reilua reilummin sisällä ja ulkona kuistillakin runsaat 160 m2. Kun ikkunoista katsoo ulos, on miltei jokaisella makuuhuoneella oma private parvekkeensa, mikä seikka kävi havainnolliseksi ... kun rouva Lisbeth hetkeksi istahti makuuhuoneensa parvekkeelle tupakalle (kerron lopussa).

Itse asiassa olimme Pikkalassa kylässä siksi, että tarkoituksemme oli evästää ystäviämme sekä heidän tuttaviaan lomalle Sarköyhin ensi kesäksi. Evästäminen ja neuvot olisivat tarpeellisia ennenkaikkea siksi, koska Tekirdagsta eteen päin ajettaessa - suomalaisturistien pääkieli olisi; erilaiset käsimerkit, kehonkieli ja merkitsevät ilmeet. Englantia on turhaa odottaa kenenkään osaavan Turkissa Sarköyn seuduilla. Englantia osaavat Sarköyssä alle 12-vuotiaat koululaiset, oli yksi käytännön vinkeistämme satunnaisille suomalaisturisteille.

Ystäviemme hirsitalo on todella hämmästyttävän suuri, ja alkumetreillä portaiden käyttö kerroksesta toiseen tuntui fyysisesti jaloissa. Jukka muistaa elävästi, kuinka tähän hirsilinnaan ikkunat tilattiin Virosta Haapsalusta ikkunatehtaalta. Ovia ja ikkunoita tarvittiin paljon ! Oli ihanaa nähdä talo valmiina, kaikkine persoonallisine sisustusratkaisuineen. Viihtyisä elementti on tunnelmallinen lampi, joka sijaitsee talon edustalla laitureineen.



Iltapäivästä nautimme ulkona ottamalla aurinkoa, vaikka olikin hieman tuulista. Illan tullen siirryimme sisälle laulamaan karaokea. Laulaminen oli hauskaa joskin turhankin äänekästä ... . sattui nimittäin niin, että talon emäntä oli piipahtanut parvekkeelle tupakalle, missä hän sai pitkään palella vähissä vaatteissaan. Parvekkeen ovi oli loksahtanut kiinni, eikä sisällepääsyä ollut. Lissun huutaminen, tai tavaroitten alas heittäminenkään ei saanut meitä reagoimaan hänen ahdinkoonsa ylhäällä parvekkeella. Me kun lauloimme hartaasti ja kovaa ... alakerrassa Junnu Vainion ikivihreitä sanoituksia.

Turkin kulttuurin päivät Stoassa Itäkeskuksessa

Postauksessani muistutan Turkin ystäviä Stockmanin hulluista päivistä, mistä saa huomenna lauantaina klo 7.30 alk ostettua Finnairin lippuja Istanbuliin a 219€ edes-takas - kesän ajalle !! Viime vuonna tapasimme jonossa Irenen kanssa. Minulla oli mm tuoli mukana kun syytä oli varautua jonottamiseen. Lippuja saattaa olla vielä sunnuntainakin myynnissä, kuten viime vuonna.



Joskus on paikallaan irrottautua arjesta ja tehdä jotain poikkeavaa extempore ! Onnistuneitten elämysten kautta taas jaksaa. Mielenkiintoista on kuinka pienistä aiheista syntyy elämyksiä, pieniä mutta lämpimiä koettuja hetkiä. Sellainen elämys oli viime sunnuntaina osallistua ystäväni Tiinan muuttoon, pois vesivaurion tieltä runsaan kilometrin päähän toiseen asuntoon. Ystävien tapaamiset ei aina tarvitse olla siistejä kahvikutsuja ! Tiinan pieni koira oli hauska, ja kaikin poikin ulalla muutosta. Viikolla toinen extempore idea oli meidän naisten kesken osallistua Turkin kulttuuripäivien avajaisiin, taidenäyttelyyn ja tanssiesityksiin. Emine Özdemirin
taideteokset oli kultavärein maalattuja teoksia, missä keskeisinä aiheina oli maan ikonit ja kuulut nähtävyydet. Kulttuuripäivillä näimme arvovieraista maan suurlähetystöstä. Avajaisten tarjottavat syötävät ja viini oli ilmaiset ja ruhtinaalliset Turkkilaiseen tapaan. Turkin kulttuuripäivillä Stoassa pääsi eilen mm opettelemaan turkkilaisia tansseja, tutustumaan eri musiikkityyleihin ja nauttimaan elokuvista. Ryhmä Tuanan tansiesityksessä edessämme istuvat arvovieraat. Matka olisi ollut sopivan lyhyt käväistä kysymässä suurlähettiläältä - missäs Sarköyn asuntoni tapu viipyy ? Kuten tiedätte, olen malttavainen ja pysyin tiiviisti kiinni penkissäni.

Tuttu villisika ja marmoroituja munia

Eilen 31.3.2010 oli minulla touhukas päivä, ja isäpuoleni 79v synttärit. Lasse nukkui pommiin, kuten minäkin. Tukka jäi aamulla kiireessä pesemättä (en ole pessyt 1 viikkoon!) Kiire oli Helsinkiin Merikannontielle, kun Marjatta ja Timo oli lähdössä mökille. Minun piti hakea heiltä pääsiäisherkkuja, joita muu suku oli sinne jättänyt meitä varten. Lassen vein City Markettiin Kirkkonummelle töihin ja jatkoin ajamista Espooseen Merituulen K-rautaan. Rautakaupasta ostin 5 m2, eli 5 laatikkoa



jäännöserän seinälaattoja (valkoisia ja turkooseja). Laatat tulee joskus remontoitavan Haapsalun kylppärin seinään, puhumatta siitä, ettei remonttia ole edes aloitettu vielä ! Siskoni Tarja on vielä kätevämpi. Hän aloittaa talon rakentamisen ostamalla ensin tapetit. Ei ollenkaan huono idea, sisareni mies suunnittelee jo perheelleen kolmannen talon rakentamista, ehkä 3 v:n kuluttua. Tarja ja Tomi varautuu ajoissa, ja eilen he kävivätkin etsimässä oikean sävyisiä tapetteja uuteen makuuhuoneeseen, mikä se sitten olisikaan. Lupasin Tarjalle etsiä oikean sävyistä tapettia myös Turkin net.sivuilta. Suomessa kun romanttiset tapetit ei ole nyt muodissa ja vaihtoehdot on vähissä. Tietääkö kukaan Turkin tapettimallistojen net sivuja, miten niitä löytäisi ?

No, minä jatkoin K-raudasta Timolle ja Marjatalle, missä jonkin aikaa rupaleltiin niitä näitä. Keskustassa ajoin Kamppiin ostamaan pääsiäismunien marmorointivärit. Ne oli vähän kalliit 18 €. Niitä ei saisi enää myydä, EU kun kieltää kaikki liuotinpohjaiset askartelumaalit. Miten käy öljyväritaiteen ja taiteilijoiden kysyn vain ??
Kun olin keskustassa piipahdin Kaivokadulla 1-5 €:n liikkeessä, ja sain lahjat ostetuksi Taunolle, mm hillopurkin kannen avaajan. Matkalla Puistolaan käväisin vielä Kyläsaaren kierrätyskeskuksessa. Mieli olisi tehnyt ostaa sieltä vaikka mitä astioista huonekaluihin, mutta onneksi maltoin mieleni. Puistolassa oli lämmin tunnelma, katsottiin suom elokuva Musta rakkaus, missä oli riipivää rakkautta ja mustasukkaisuutta. Kun Tarja ja Tomi tulivat ihasteltiin ja muisteltiin tapahtumia vanhoista valokuvista, joita Tarja oli teettänyt. Syötiin makkarakeittoa ja minun tekemää täytekakkua ja hyvää oli ! vaikka itse kehun. Loppuilta marmoroitiin muovimunia pääsiäiseksi.



Päivässäni yksi kohtaaminen oli erikoinen. Tapasin Kyläsaaren kierrätyksessä tutun täytetyn Villisian, nyt 3:n kerran !! Se on vieläkin siellä olemassa ja vuokrattavissa. Olen vuokrannut tätä Metsän Karjua aiemmin 2 kertaa. Jokainen voi kuvitella, mihin sitä tarvitsin ehdottomasti, viimeksi 10-vuotta sitten ! Kerron teille joskus tarinan tästä harmaasta Villi possusta, joka ikävystymiseen asti on saanut pölyttyä kunniapaikallaaan. Onkohan possu koskaan ollut yhtä tarkeä muille, mitä se 2 kertaa on ollut minulle ?

Turkin Pippurit 1 v synttärit, lokakuu 2009

maanantaina 12. lokakuuta 2009
Blogini 1 vuotissynttärit

Juhlin itsekseni blogini 1v synttäreitä, mikä aika tuli täyteen hiljakkoin.
Kutsun blogiani globaaliksi aikakausilehdekseni. Lehti on tunnepitoinen, yhtä värikäs, surullinen ja järkevä kuin minä itsekin mielipiteineni. Lehteni on egologinen ja sitä lukevat vain ne joita jutut kiinnostaa. Eli lehdessäni kyse ei ole roskapostista tai mainonnasta.

Kuluneesta vuodesta olen tyytyväinen, mitä kaikkia raportointeja olenkaan saanut aikaan. Lukijoiden mielipiteet ja kommentit ovat olleet tervetulleita. Kyse on uudeksi koetusta harrastuksesta, mitä aion edelleenkin jatkaa.

Blogeja minulla on kaksi; Turkin Pippurit ja Kauko Maan galleria. Blogieni nimistä voi päätellä minun potevan jonkin asteista kaukokaipuuta, jonnekin kauas. Kauko Maan gallerian perustin palvelemaan irrallisia teemoja, kuten taidetta tai kirjallisuutta. Galleriassa aiheiden ei tarvitse olla omakohtaisia ja hauskuus ja innovaatio ovat pääasioita. Kauko Maan visuaalisia teemoja ovat olleet mm sirkustaide, painettu sana, kirjallisuus, rakkaus ja nyt viimeksi vauvat. Seuraavina teemoina Kauko Maan galleriassa aion käsitellä ennusteita tulevaisuudesta, arkista pyykkipäivää ja myöhemmin värikästä Intiaa. Rakastan tuulessa liehuvia valkeita lakanoita, ja toisessa äärimmäisyydessä unelmoin värikylläisestä Intiasta. En kylläkään ole käynyt Intiassa, mutta kodistamme käsin tähän maahan on päivittäinen yhteys olemassa (salaperäistä!). Kerron sitten myöhemmin.

Turkin Pippurit blogissani oli aluksi tarkoitus kertoa Sarköyn lomistamme sitä mukaa mitä kokemuksia kertyisi. Käytännössä olen raportoinut myös perin arkisista tekemisistämme Virosta ja kotoa Suomesta.

Olen päivät kotona, ja blogin kirjoittamiselle minulla on aikaa runsaasti. Kun olin työelämässä 30 vuotta, ja koska oli hoidettava koti ja pojat, ei blogiharrastukselle olisi tällöin riittänyt aikaa. Nyt mottoni on: blogin kirjoittaminen voittaa kotityöt. Usein siirtelenkin siivoamisia ja tiskaamista tuonnemmaksi, jotta saan juttuni valmiiksi. Voinkin nimittää itseäni hyvällä syyllä päätoimiseksi blogin kirjoittajaksi, koska harvoin muuta tärkeämpää tekemistä on näköpiirissä.

Blogin kirjoittaminen voittaa kotityöt

Kerron seuraavassa 1 v:n kokemuksestani, mitä kirjoittaminen on minulle merkinnyt, ja mitä innoittavaa olen huomannut harrastuksessa olevan.

Tapahtumista kertominen jäsentää mennyttä aikaa, ja uutistapahtumat, kuten omat kokemuksetkin tulee kirjatuksi talteen. Muutoin minulla onkin hirveän huono muisti ja ajan taju. Tulevaisuudessa blogini voi kiinnostaa poikiani. Ilman blogiani hekään eivät kaikkia perheemme arkisia tapahtumia muistaisi. Blogin pito pakottaa muodostamaan johtopäätöksiä joistain kiperistäkin kysymyksistä. Yleensähän en ole mitään mieltä mistään. Toisten kirjoittajien postauksia on kiva lukea. Lehtikuluja säästyy ja minulle uutisiksi riittää selailla, mitä blogeissa toisille kuuluu.

Blogiharrastus on ajan kuluttamista, kuten joku muu virkkaa, tai tekee ristisanatehtäviä. Omia ilon hetkiä ja suruakin voi jakaa kirjoittamalla niistä. On tunne, että joku kuuntelee, jos tarvitsee tukea. Kuluneen vuoden aikana blogissani on käynyt lukijoita hieman yli 6000. Se on hieno saavutus, enkä pidä itseäni enää niinkään syrjäytyneenä maailman menosta, mitä aikaisemmin. Kun olen kotona yksin, ei tarvitse höpöttää seinille, tai kuuroille murrosikäisille. Kiitoksia kuluneesta vuodesta kaikille täällä lukemassa käyneille !
Lähettänyt Annu klo 13:58 1 kommenttia
Tunnisteet: olihan juhlat