Oma sweetti emännälle

Kuka mitenkin sweet-huoneen käsittää, sinne ei aina kahta rakastavaista tarvita, ja yksi kekseliäs naisihminen riittää täyttämään mukavan huoneen kaikkine välttämättömine tarpeineen. Minun oman huoneeni tarpeet ovat: oma rauha - oman läppärini ääressä, vo in nukkuakin omassa huoneessa ja lukea. Lisäksi huoneessani


Sohvassa on puurunko, mutta joustinpatja, missä voi nukkuakin.

voin ommella, askarrella ja säilyttää niin taideteoksiani, kirjojani ja lehtiänikin. Suurimman tilan tarvitsevat vaatteeni, joille olen saanutkin ostetuksi Keltaisen Pörssin kautta suuren 120cm leveän liukuovikaapin. Myös lempiesineilleni oli löydettävä oma paikkansa huoneesta.

Jäätyäni eläkkeelle, tajusin miten paljon omaa aikaa minulla nyt onkaan. Oli jatkuva tunne, että jouduin elämään tavaroineni muun perheeni tiellä (mies ja 2 murkkupoikaani). Mieheni tekee töitään kirjoituspöydän ääressä, mikä nurkkaus on osa makuuhuonettamme. Jos mies ei tee töitä huoneessa, hän soittaa ja harrastaa musiikkia. Jos ei hän harrasta musiikkiaan, hän katselee TV:stä formulaa, mikä autojen ulina täyttää koko asuntomme. Nytkin hän katselee formulakisoja, mutta onneksi menopelejen ulina ei kuulu tänne minun huoneeseeni saakka. Huoneeni on onneksi toisella puolella taloamme.


Nurkan naulakko on yleensä täynnänsä vaatteita, ja kaatumaisillaan.


Poikien kuville on oma hyllynsä

Itselleni oman huoneen järjestäminen ei ollut itsestään selvää, vaan omien kompromissejen päätös. Meillä on nimittäin talossamme ollut ylimääräinen huone, mikä alunperin oli tarkoitettu kodinhoitohuoneeksi. Huoneesta on myös ylimääräinen ovi saunaan, jolloin sitä on voinut käyttää esim pukuhuoneena. Huone, jota kutsumme saunakamariksi ei valmistunut koskaan kodihoitohuoneeksi. Sitä on käytetty mm vierashuoneena, romuvarastona ja pyykkien kuivatushuoneena. En esimeksiksi ole koskaan halunnut silittää siellä yksin, vaan olen silittänyt keittiössä - missä on voinut samalla vahtia lapsia, ja ruoan valmistumista.



Ikkunan edessä on työpöytä,2 m pitkä (Ikeasta 40e)

Nyt saunakamarillamme on uusi elämä, se saa toimia minun omana sweettinäni. Huoneeni on varustettu ennen kaikkea mukavaksi - vanhoilla ja uusilla huonekaluilla.



Kivikokoelma maailmalta + golfpallokin (en vain muista, mistä kivet olikaan !)takana selfmade savi-pupu ja taidekuvia mm mummoni nuoruudesta.


Peiliovet avartaa



Postilaatikko tärkeille kirjeille tms, maalasin valkoiseksi -oli aluksi tumman sininen

Kieltämättä kodinhoitohuoneen uhraaminen oli kompromissi ! mutta minulle mieluinen asia. Kannattaa kyllä muittenkin emäntien harkita vastaavaa järjestelyä, jos kotoa asunnosta löytyy ylimääräistä tilaa. Esimerkiksi kaikenlaiset " romuvarastot" ovat todella kalliita neliöitä uhrattavaksi ilman hyödyllisempää käyttöä. Kun minulla 4 henkisen perheen emännällä on omaa rauhaa, jaksan sitten paremmin ahkeroida jokapäiväisten taloustöitten ym ruoanlaiton parissa. Tässä ohessa vähän kuvia huoneestani.

Asuntovaunumme Mansikka, osa 2

Mökin rakentajille asunnoksi

Asuntovaunuamme Mansikkaa tarvittiin tontillemme Viroon kesällä v 2003. Vaunusta tuli asunto pojille, jotka rakensivat Saunjaan mökkimme. Pojat oli Pärnun ammattikoulusta puusepänlinjaa käyvät nuorukaiset; Marttin, Marttin ja Ervin. Pojilla oli ikää 17, 18 ja 19 vuotta. He olivat myös kotoisin Pärnusta, joten Mansikka sopi heille hyvin majoitustilaksi. Olimme saaneet Saunjaan 2:lle pikkutalolle rakennusluvat Orun kunnalta. Rakennusvalvojaksi saimme Orun kunnan insinöörin itsensä, joten mökkihankkeen alku oli kunnossa.





Perustukset oli tehty jo edellisenä kesänä. Isäpuoleni Tauno on rakennusmestari, ja hänen opastamana mökin anturat löysivät hyvin paikkansa, niitä varten tasoitetulle sorapatjalle.



Jukka ja Tauno merkitsevät tontille mökin paikkaa



Harkoista muuratuissa anturoissa on vielä tekemistä

Loma-aikoina asumme Haapsalun kaupungissa kerrostalossa 10km:n päässä Saunjasta. Rakennettavalle mökille olisi käyttöä, koska kaipasimme lasten kanssa puuhastelua ulkona luonnossa. Lisäksi luonamme Virossa kävi vierailulla paljon sukulaisia ja tuttuja, joille tarvittiin tilaa majoittumiseen. Ensi hätään saimmekin lisätilaa tuomalla Suomesta Mansikan Saunjaan. Saunjassa on laaja Silmän luonnonpuisto, missä saa vapaasti leiriytyä rantaan.



Tehdessämme mökin perustuksia, vietimme paljon aikaa vaunulla. Saunjassa lerimme oli lähellä merenrantaa. Asuminen rannalla oli jännittävää ja touhukasta aikaa, mitä nyt kaiholla muistelen. Emme halunneet jättää vaunua yksin Saunjaan pitkäksi aikaa, joten retkeilimme Mansikan kanssa myös Haapsalun leirintäalueella Piksekessä. (alueen omistajat on suomalaisia). Leirintäalueella saunoimme ja mm tutustuimme muihin reissaajiin. Yöksi palasimme kaupunkiasunnolle nukkumaan, joskin vieraamme jäi vaunuun yöpymään.



Kahden kesän aikana pojat rakensivat mökkimme valmiiksi. Viikonlopuiksi he matkustivat kotiin Pärnuun 100 km:n päähän. Talveksi toimme Mansikan Suomeen takaisin kalliista lauttamaksuista huolimatta. Oli ajatus, että vaunua Suomessakin käyttäisimme reissaamiseen. Yritimme kyllä;

Olin ideoinut, että Jukka veisi minut ja pojat vaunulla Salmenkartanoon leirintäalueelle. Jukka kävisi töissä täältä käsin. Me asuisimme Mansikassa, uisimme ja lomailisimme Salmessa keskellä kaunista Suomen luontoa. Yhtenä aamuna Jukka toi meidät Salmeen aikaisin, ennen töihin menoaan. Pojilla oli polkupyörät mukanaan, ja aamupäivä kuluikin heidän kanssaan pyöräillessä ja uidessa leirintäalueella. Jo keskipäivällä vaunussa oli hirvittävän kuuma sisällä, kuin uunissa, eikä tuulikaan vilvoittanut sisätilaa. Yritimme etsiä varjoa vaunun kyljestä. Päivällä Juhokin eksyi pyörällään leirintäalueelle ja iltapäivään mennessä kuumuuden tähden mittani oli täynnä – retkeilyä. Soitin Jukalle töihin ja kiirehdin häntä hakemaan meidät pois leirintäalueelta. Halusimme vain kotiin viileään, missä voisi katsella TV:kin.



Mansikka nökötti Siuntiossa pihassamme 3 seuraava vuotta toimettomana, joskin katsastettuna valmiina reissuun. Vaunu toimi paremminkin kesävarusteiden ja polkupyörien varastona. Vuosi sitten myin Mansikan tänne Siuntioon matkavaunuksi eräälle rakennusalan yrittäjälle, varsin pienellä hinnalla. Mökkimme Saunjassa on ollut asuinkelpoinen jo muutaman vuoden, joten rakkaalle vaunullemme ei löytynyt enää käyttöä. Mansikkaan liittyy monia tuokioita poikiemme ja heidän serkkujensa lapsuudesta, mitä on ihana muistella mm näistä valokuvista.



Haapsalun lahti on matalaa hiekkarantaa, missä vesikin lämpenee jo alkukesästä



Haapsalun linnassa riittää seikkailua ja tutkittavaa pojille





Mökkimatkaan kuuluu laivamatka, odottaminen satamassa ei aina ole ollut tylsää









Huolto pelaa rakennuksella





Meille tulee kaivinkone !



Aamulla usvaa Saunjanlahdella, kuvattuna vaunun ovelta

Asuntovaunumme Mansikka, osa 1

Jos elämä on tylsää, ja haluat vaihtelua, pelasta hyötykäyttöön vanha asuntovaunu, kuten mekin teimme ! Meille tarpeellisen asuntovaunun ei tarvinnut olla kallis. Sisustamalla sen viihtyisäksi, saimme siitä aivan oman näköisen viihtyisän pikkukodin, missä oli pyörätkin alla matkantekoa varten.



Suomen lippu kuului asiaan Haapsalun leirintäalueella

Minulla on tallessa rakkaita aiheita, mistä olen jälkeenpäin halunnut kirjoittaa. Rakastan asioita ja tavaroita, jotka eivät ole täysin ehyitä. Ne ovat poikkeuksetta vanhoja, tai jollain tapaa kuluneita. Minulle mieluisissa asioissa on jotain haavoittuvaa ja keskeneräistä, mille on ollut tarve tehdä ratkaisevia parannuksia. Viallisissa minua viehättää jokin, mihin saan käyttää luovuuttani ja energiaani. Onnistumisesta saan itselleni hyvän mielen ja kaiken lisäksi vanhan uudistaminen on ekologista. Tähän korjaamisen intohimoni kategoriaan kuuluu; vanhat honekalut, jopa rumat sellaiset, mitä yritän vaalia ja korjata. Samaan sarjaan kuului mm talvipakkasista pelastettu koditon kissa Mörtteli ja Sarköystä löytynyt koiranpentu Valkotassu, joita halusin auttaa. Korjaamalla vanhaa ja auttamalla avuttomia luontokappaleita, tunnen itseni hiukkasen paremmaksi ihmiseksi. Mitä kaikkea käyttökelvotonta ja turhuutta olenkaan hankkinut, kykenen korjaamaan myös vanhaa, jos tarvis on. Sama logiikka pätee myös suhteessani ihmisiin. Pieninkään avunannon yritys ei ole turhaa, näin uskon.

Valkotassusta olen kertonut syyskuun 2009 jutussani. Kissa Mörttelistä kirjoitan joskus myöhemmin. Nyt kirjoitan ostamastani ja korjaamastani asuntovaunu Mansikasta.


Tepa ja Tane kahvilla viihtyisässä vaunussa

Tehty kauppa asuntovaunustamme Mansikasta

Oli kevät 2003 ja aurinkoinen päivä, kun Tapiolasta työpäivän jälkeen starttasin Keimolaan, katsomaan vuoden 1989 mallista Musketer asuntovaunua, mikä oli myynnissä yksityishenkilöllä. Tein vaunusta kaupat edulliseen 1700 euron hintaan. Vaunussa oli jonkin verran korjattavaa tekniikkaa ja korjauskulut maksoi saman verran, mitä itse vaunukin. Korjaamisella ja vaunun katsastamisella varmistimme, että vaunu olisi kunnossa ja turvallinen liikenteessä. Kaikkinaisista korjauskuluistakin huolimatta Musketer asuntovaunumme oli ikäänsä nähden kohtuuhintainen. Epäuskoa koin, kun vaihtaessani vaunun lamppua kattoon, yksi valaisimista oli täynnä vettä piri pintaan ! Vaunun katon sauma vuoti, mitä emme tulleet ajatelleeksi. Mutta ei hätää, minä korjasin ulkopuolelta katon saumat kuntoon vedenpitäviksi silikonilla. Lopuksi siivoamalla ja sisustamalla vaunun sisätilat kauniilla tekstiileillä, sain loihdittua tilat raikkaaksi ja viihtyisäksi. Vuodevaatteet ja ikkunaverhot verhoilin valko-punaisella mansikkakankaalla. Tästä sisustuksesta juonsikin vaunumme nimi, Mansikka. Vaunussa oli 2 sohvaryhmää, edessä ja toinen takana. Takana olevat penkit ja pöytä muutettiin pysyväksi pediksi, mihin saisi kellahtaa koska tahansa pitkäkseen (paitsi ajon aikana). Lisäksi kaikki sohvan päälliset irroitettiin ja pestiin puhtaisi pesukoneessa. Sohvan päälliset sopivat hyvin verhoihin, ne olivat väriltään vaaleanpunaiset.



Mansikassa serkukset lepäsivät sulassa sovussa



Ruoka maistui Mansikka-baarissa jokaiselle

Vaunussa oli kaasuhella ja jääkaappi, sekä nukkumatilat 5:lle hengelle. Myös lämmitysjärjestelmä oli kunnossa. Vaunuun ostettiin kaikki tarpeelliset kesävarusteet mm; mansikkalakanat, mitkä itse ompelin, astiat, kattilat ja kahvipannu, mikä osasi viheltää. Penkkien alle mahtui paljon tavaraa ja kesävarusteita mm grilli ja retkipöytä tuolineen sekä iso kumivene.

Osassa 2. kerron enemmän millaisessa käytössä vaunumme oli,
kirjoittelemisiin, Annu

Muistatteko 1950- luvun romanttiset ryijyt

Lapsuudestani muistan värikkään suuren maiseman seinällä. Punainen ja tummansininen maisema oli romanttinen ryijy yksiömme seinällä Kalliossa Helsingissä. Ryijyssä maisema oli alati avoin ikkuna Venetsiaan St Marcon torille. Mielessäni saatoin kuvitella astuvasi ikkunasta suoraan kauniiden ihmisten joukkoon laiturille, odottamaan saapuvaa kondoolia.


Haalistunut Venetsia ryijy osto- ja myyntiliikkeesä, 30 euroa

Niin kaukana kuin Italia ja Venetsia olikin lapsuuteni kodistani Kalliosta ja sittemmin Puistolasta, olen päätynyt vierailemaan Venetsiassa 3 kertaa. Kaksi kertaa reppureissulla Interraililla ja kolmannen kerran omalla autollamme.


Kirpparilta ostamani Merirosvoryijy, missä värit on tallella

Äitini kertoi sodanjälkeisen elämän Suomessa olleen niukkaa, vailla luxusta. Hienoa oli kauniit ryijyt, joita maahamme saatiin yksityismyyntinä. Ei sellaisia komistuksia kaupoista löytynyt. Sai olla ylpeä, jos oli onnistunut hankkimaan kotiinsa seinälle sellaisen. Ryijyissä komeilivat usemmiten hirvet ja peurat, muistan myös morsiamen ryöstön, yksi malli kuvasi merirosvoja etelämeren saarilla. Äiti ei muista minne ryijymme sittemmin joutui. Itse olen onnistunut ostamaan kirpputorilta ihanan siniruskean Merirosvo ryijyn. Tosin se nyt ei ole enää seinällä, mutta on tietty tallessa kuitenkin. Pari päivää sitten löysin osto- ja myyntiliikkeestä vanhan Venetsia ryijyn. Värit ryijyssä olivat kertakaikkisen haalistuneet, eikä siinä ollut enää nähtävissä tummaa sinistä, tai syvää punaistakaan väriä. Kauniin ryijymme muistan nimenomaan sen palavista väreistään. Onko muilla muistoja kodin tai mummolan seinävaatteista tai ryijyistä ? Ryijyt olivat oman aikansa sisustamista. Nyt Suomessa muodissa ovat suuret tekstiilipinnat, mihin voi vapaasti valita kuvan, jopa omastakin valokuvasta.

Suomalaiseen nyky sisustukseen yliromanttiset ulkomaalaiset ryijyt ei oikein sovi, ja siksi vienkin Merirosvo ryijyni Turkkiin Sarköyhin loma-asuntomme seinälle.

Etsintäkuulutus Venetsia ryijystä, missä värit on tallella !

Jos joku tietää, tai törmää kuvan 1 myytävään Venetsia ryijyyn, niin olisin tiedosta kiitollinen. Ostaisin ryjyn, jos vain värit olisi siinä tallella. Äidilleni ryijy olisi iloinen yllätys.