Hyvää syntymäpäivää

Minua on vaikeaa nykyisin yllättää syntymäpäivä aamuisin, koska vanhuuteeni 54v kuuluu aikaisin herääminen. Muu kotiväki todella nukkuu vielä täyttä häkää klo 7.00 ja itse olen aamiaiseksi tehnyt jo kaurapuuroa ja keittänyt kahvia. Tätä aikaisin heräämistäni ei ollut työvuosinani, miksiköhän ?. Pääsin vain vaivoin ylös klo 8 aikaan ja töihin klo 9 ksi.



Minut kyllä pystyi hauskasti yllättämään, heti aamusta ;- sarkastinen ajatus, onkos paras ystäväni autovuokraamo Cizgi Car Rental Antalyasta, joka ekana ehti minua onnittelemaan aamulla ? Mielelläni heti tästä paikasta lähtisin taas ajamaan tuonne Kia-merkkistä autoa, antaisivatkohan he alennusta ? Ehdottaisin, että Cizgi Car Rental antaisi minulle ikäni mukaisesti 54 % alennusta seuraavasta autovuokrasta Antalyassa ? Tuo olisi hyvä syy matkustaa Antalyaan, vakuuttaisin miehelleni. Edellisen kerran puhuin miehelleni siitä, että Sateenkaari asuu Antalyassa ! Niin varmaan ... oletkos ottanut lääkkeesi ?

Dogum Gununuzu Kutlar, saglik, mutluluk dolu nice yillar dileriz...

Birthdays are
so spacial
they come but
once a year
to let us shower
more love and care
on those
we hold so dear.

Have a Wonderfull Birthday...

Kevään tilanneraportti

/>
Markkinoilla myynnissä 6 vuotta vanhaa juustoa, maistuisiko sinullekin ?

Toissapäivänä saimme yllättävän vuokrauskyselyn Haapsaluun. Latviasta englantilainen perhe kysyy Haapsalua vuokralle 3:ksi viikoksi. Heidän piti lentää USA:han, mutta kun lennot on peruttu, ei perhe pääsekään lomalle kotimaahansa. Eikö ole kummallista, mihin kaikkeen tuo Eyjan - tulivuorenpurkaus vaikuttaa !Jukan työmäärät on myös kasvaneet, kun täällä Suomessa on intialaisia, jotka ei pääse pois, eikä uusia työntekijöitä saada ajoissa tännekään.



Kevät on nyt aikataulussaan täällä etelä Suomessa. Lumien sulamistulvat pelloilta on väistyneet ja viimeiset lumikasat pihastamme on miltei kaikki hävinneet. Sinivuokot on kukkineet jo heti lumien lähdettyä. Leskenlehtiä en ole vielä nähnyt. Tuttu joutsenpariskunta on palannut pesimään Lohjan ja Siuntion väliselle pikkulammelle. Mihinkähän viimekesän poikue on kotiutunut ? Olemme kaverini kanssa aiemmin harrastaneet kevätretkeilyä jonnekin meren rannalle. Nyt teimme retken Lohjalle, missä keskustassa oli markkinat viime sunnuntaina.



Eilen kävin jättämässä uuden 5v:n passihakemuksen, siihen tuli myös sormenjälkeni !. Samalla reissulla Kirkkonummelle käväisin kirjastosta lainaamassa turkin kielen CD:n ja kirjan opetusmateriaalikseni. Sunnuntaiksi saimme kutsun Heikin ja Epun synttäreille. Omat päiväsairaalassa käyntini päättyivät nyt 19.4 maanantaina. Lassen 10:n viikon työharjoittelu K-Cityssä myös päättyy perjantaina. Nyt olen aikaisin hereillä klo 6.00 lähtien. Ennen muun porukan herättämistä, taidan mennä laittamaan astianpesukoneen päälle.

Oma sweetti emännälle

Kuka mitenkin sweet-huoneen käsittää, sinne ei aina kahta rakastavaista tarvita, ja yksi kekseliäs naisihminen riittää täyttämään mukavan huoneen kaikkine välttämättömine tarpeineen. Minun oman huoneeni tarpeet ovat: oma rauha - oman läppärini ääressä, vo in nukkuakin omassa huoneessa ja lukea. Lisäksi huoneessani


Sohvassa on puurunko, mutta joustinpatja, missä voi nukkuakin.

voin ommella, askarrella ja säilyttää niin taideteoksiani, kirjojani ja lehtiänikin. Suurimman tilan tarvitsevat vaatteeni, joille olen saanutkin ostetuksi Keltaisen Pörssin kautta suuren 120cm leveän liukuovikaapin. Myös lempiesineilleni oli löydettävä oma paikkansa huoneesta.

Jäätyäni eläkkeelle, tajusin miten paljon omaa aikaa minulla nyt onkaan. Oli jatkuva tunne, että jouduin elämään tavaroineni muun perheeni tiellä (mies ja 2 murkkupoikaani). Mieheni tekee töitään kirjoituspöydän ääressä, mikä nurkkaus on osa makuuhuonettamme. Jos mies ei tee töitä huoneessa, hän soittaa ja harrastaa musiikkia. Jos ei hän harrasta musiikkiaan, hän katselee TV:stä formulaa, mikä autojen ulina täyttää koko asuntomme. Nytkin hän katselee formulakisoja, mutta onneksi menopelejen ulina ei kuulu tänne minun huoneeseeni saakka. Huoneeni on onneksi toisella puolella taloamme.


Nurkan naulakko on yleensä täynnänsä vaatteita, ja kaatumaisillaan.


Poikien kuville on oma hyllynsä

Itselleni oman huoneen järjestäminen ei ollut itsestään selvää, vaan omien kompromissejen päätös. Meillä on nimittäin talossamme ollut ylimääräinen huone, mikä alunperin oli tarkoitettu kodinhoitohuoneeksi. Huoneesta on myös ylimääräinen ovi saunaan, jolloin sitä on voinut käyttää esim pukuhuoneena. Huone, jota kutsumme saunakamariksi ei valmistunut koskaan kodihoitohuoneeksi. Sitä on käytetty mm vierashuoneena, romuvarastona ja pyykkien kuivatushuoneena. En esimeksiksi ole koskaan halunnut silittää siellä yksin, vaan olen silittänyt keittiössä - missä on voinut samalla vahtia lapsia, ja ruoan valmistumista.



Ikkunan edessä on työpöytä,2 m pitkä (Ikeasta 40e)

Nyt saunakamarillamme on uusi elämä, se saa toimia minun omana sweettinäni. Huoneeni on varustettu ennen kaikkea mukavaksi - vanhoilla ja uusilla huonekaluilla.



Kivikokoelma maailmalta + golfpallokin (en vain muista, mistä kivet olikaan !)takana selfmade savi-pupu ja taidekuvia mm mummoni nuoruudesta.


Peiliovet avartaa



Postilaatikko tärkeille kirjeille tms, maalasin valkoiseksi -oli aluksi tumman sininen

Kieltämättä kodinhoitohuoneen uhraaminen oli kompromissi ! mutta minulle mieluinen asia. Kannattaa kyllä muittenkin emäntien harkita vastaavaa järjestelyä, jos kotoa asunnosta löytyy ylimääräistä tilaa. Esimerkiksi kaikenlaiset " romuvarastot" ovat todella kalliita neliöitä uhrattavaksi ilman hyödyllisempää käyttöä. Kun minulla 4 henkisen perheen emännällä on omaa rauhaa, jaksan sitten paremmin ahkeroida jokapäiväisten taloustöitten ym ruoanlaiton parissa. Tässä ohessa vähän kuvia huoneestani.

Tuttu villisika ja marmoroituja munia

Eilen 31.3.2010 oli minulla touhukas päivä, ja isäpuoleni 79v synttärit. Lasse nukkui pommiin, kuten minäkin. Tukka jäi aamulla kiireessä pesemättä (en ole pessyt 1 viikkoon!) Kiire oli Helsinkiin Merikannontielle, kun Marjatta ja Timo oli lähdössä mökille. Minun piti hakea heiltä pääsiäisherkkuja, joita muu suku oli sinne jättänyt meitä varten. Lassen vein City Markettiin Kirkkonummelle töihin ja jatkoin ajamista Espooseen Merituulen K-rautaan. Rautakaupasta ostin 5 m2, eli 5 laatikkoa



jäännöserän seinälaattoja (valkoisia ja turkooseja). Laatat tulee joskus remontoitavan Haapsalun kylppärin seinään, puhumatta siitä, ettei remonttia ole edes aloitettu vielä ! Siskoni Tarja on vielä kätevämpi. Hän aloittaa talon rakentamisen ostamalla ensin tapetit. Ei ollenkaan huono idea, sisareni mies suunnittelee jo perheelleen kolmannen talon rakentamista, ehkä 3 v:n kuluttua. Tarja ja Tomi varautuu ajoissa, ja eilen he kävivätkin etsimässä oikean sävyisiä tapetteja uuteen makuuhuoneeseen, mikä se sitten olisikaan. Lupasin Tarjalle etsiä oikean sävyistä tapettia myös Turkin net.sivuilta. Suomessa kun romanttiset tapetit ei ole nyt muodissa ja vaihtoehdot on vähissä. Tietääkö kukaan Turkin tapettimallistojen net sivuja, miten niitä löytäisi ?

No, minä jatkoin K-raudasta Timolle ja Marjatalle, missä jonkin aikaa rupaleltiin niitä näitä. Keskustassa ajoin Kamppiin ostamaan pääsiäismunien marmorointivärit. Ne oli vähän kalliit 18 €. Niitä ei saisi enää myydä, EU kun kieltää kaikki liuotinpohjaiset askartelumaalit. Miten käy öljyväritaiteen ja taiteilijoiden kysyn vain ??
Kun olin keskustassa piipahdin Kaivokadulla 1-5 €:n liikkeessä, ja sain lahjat ostetuksi Taunolle, mm hillopurkin kannen avaajan. Matkalla Puistolaan käväisin vielä Kyläsaaren kierrätyskeskuksessa. Mieli olisi tehnyt ostaa sieltä vaikka mitä astioista huonekaluihin, mutta onneksi maltoin mieleni. Puistolassa oli lämmin tunnelma, katsottiin suom elokuva Musta rakkaus, missä oli riipivää rakkautta ja mustasukkaisuutta. Kun Tarja ja Tomi tulivat ihasteltiin ja muisteltiin tapahtumia vanhoista valokuvista, joita Tarja oli teettänyt. Syötiin makkarakeittoa ja minun tekemää täytekakkua ja hyvää oli ! vaikka itse kehun. Loppuilta marmoroitiin muovimunia pääsiäiseksi.



Päivässäni yksi kohtaaminen oli erikoinen. Tapasin Kyläsaaren kierrätyksessä tutun täytetyn Villisian, nyt 3:n kerran !! Se on vieläkin siellä olemassa ja vuokrattavissa. Olen vuokrannut tätä Metsän Karjua aiemmin 2 kertaa. Jokainen voi kuvitella, mihin sitä tarvitsin ehdottomasti, viimeksi 10-vuotta sitten ! Kerron teille joskus tarinan tästä harmaasta Villi possusta, joka ikävystymiseen asti on saanut pölyttyä kunniapaikallaaan. Onkohan possu koskaan ollut yhtä tarkeä muille, mitä se 2 kertaa on ollut minulle ?

Kissojeni kujeita 1 osa

Hiiri aamiaiseksi

Ennen kun poikiamme oli olemassa, oli meillä 2 kissaa Bertta ja Minttu. Ennen näitä neitoja oli meillä Jellona niminen uroskissa. Jellonaa kutsuimme Swaddariksi, ihmeellisen nimen alkuperää en millään muista. Jellona oli musta-valkoinen väriltään ja turkki oli pitkäkarvainen ja kiiltävä, kuten angorakissoilla.



Kuvassa ei ole Jellona, vaan vastaava pulma, mikä kisullamme oli

Frakkivärityksestään huolimatta Jellona oli ansioitunut hiirien metsästäjä, joka tehokkaasti vähensi näitä talostamme. Rakensimme taloamme, missä oli koloja hiirten päästä sisälle. Yöt kissamme vaani hiiriä sisällä. Jellona söi hiiren joskus parisänkymme alla, niin että vain maksa väritti lattiaa aamusella. Kerran yöllä heräsimme siihen, kun jokut oliot vipelsivät pimeässä sängyssämme. Oli tarraavia kynsiä ja pieni karvapallo, mikä puikkelehti kynsiä pakoon lakanoittemme väliin. Kissamme oli kantanut elävän hiiren sänkyymme yöllä ! Siinä on Teille aamupala, kait kisu ajatteli. Sillä kertaa hiiri pääsi karkuun. Jellona varmasti ihmetteli, miksi pakenimme sängystämme hiirtä, kun sitä olisi pitänyt päinvastoin jahdata takaa.

Muropurkin mysteeri

No, kissamme yö metsästykset jatkuivat herpaantumatta, ja päivällä vasta oli laiskottelun aika. Kerran taas heräsimme keskellä yötä sängystämme " hirveään kolinaan ja paukkeeseen " Nyt hiirijahtia ei onneksi käyty sängyssämme, vaan pauke kuului pimeästä keittiöstämme. Pääsin äkkiä pystyyn ja sain sytytetyksi valot keittiöön. Ja mitä ihmettä ? Jellonamme juoksenteli keittiössä seinästä seinään päässään muropurkki ! Kissa oli varmaan vaaninut hiirtä roskiksessa, hiiri oli rapistellut purkin pohjalla. Kissan oli täytynyt työntää päänsä pahviseen purkkiin jotta hiiren saisi kiinni, ja näin muropurkki oli jäänyt kiinni kisun päähän. Kun ei nähnyt mitään, meni Jellona purkki päässään pitkin seiniä. Ja ei se pauke vielä mitään, mutta kun hiiri oli edelleen purkin sisällä - ja ilmeisesti pääsi puremaan kissaa nenään ! Vihdoin kissa säntäsi olohuoneeseen pahvipurkki päässään, jolloin se osui sohvaan. Lopuksi purkki juuttui kiinni sohvan alle, milloin kissa sai päänsä irti purkista. Sitten minä menin uteliaisuuttani kurkistamaan purkkiin, ja sittenhän se urhoollinen hiiri pomppasi ulos tukalasta vankilastaan. Episodin jälkeen olimme kieltämättä kaikki melko säikähtäneitä minä, mies, kissa sekä hiiri. Jätimme loppuyöksi kuistin oven auki, joten hiiri pääsi ulos karkuun. Sen pituinen juttu se, kerron muita sattumuksia lisää myöhemmin.

Etelä-Suomessa lunta ja lisää tulossa

Täällä Etelä-Suomessa on ennätyksellisen paljon lunta, pitkästä aikaa. Lumiset kuvat on meidän pihasta ja kotitieltä Siuntiosta. Olen koonnut postaukseeni lumisesta talvestamme tilastotietoja Ilmatieteen laitoksen sivuilta. Kuluva vuosi jää varmasti tilastollisestikin merkittäväksi lumisuutensa vuoksi.




Tammikuu 2010 alkoi kovilla pakkasilla

Tämän talven pakkasennätys rikottiin 18 helmikuuta kun lämpötila laski Sallassa -39,8 asteeseen. Talven edellinen pakkasennätys mittattiin 8. tammikuuta. Suomen kaikkien aikojen pakkasennätys, -51,5 astetta, mitattiin aikanaan Kittilän Pokassa 28.1.1999.

Ensilumi

29.9.2009 saatiin Suomeen pohjoiseen ensilumi. Keskimäärin ehjä lumipeite saadaan maan pohjoisosaan lokakuun puolella. Nyt tänä vuonna eteläänkin saatiin pysyvä lumipeite reilusti ajoissa, ennen joulua.

Tavallisesti Etelä-Suomessa lumet tulevat ajoissa, mutta harmiksi ne ehtivät sulaa pois ennen hiihtolomaa. Siksi etelässä odotetaankin riittävää lunta turhaan, jotta lomalla pääsisi laduille. Monilta lapsilta puuttuu sukset, koska usko hiihtomahdollisuuksiin on mennyt. Jos on ladulle aikonutkin 5 cm:n ohuessa hangessa, on sukset vain kopsahdelleet kiviin pellolla. Monet nuoret täällä Uudellamaalla vain laskettelee tai lautailee paikallisissa rinnekeskuksissa. Onneksi lumen sijasta pakkasia on riittänyt ja luistinradat on saatu jäädytettyä. Tämän ansiosta täällä etelässä osataan sentään vielä luistella.

Ennätyksellinen lumipeite talvi v 2009/ 2010

Oli hienoa kun Eteläiseen Suomeen saatiin pysyvä lumipeite hyvissä ajoin ennen joulukuuta 2009. Turhaan jänitimme lumen pysyvyyttä, sillä vähin erin muhkeat lumivallit vain kasvoivat nyt tammi- ja helmikuunkin ajan. Todennäköisesti lumipeite tästäkin vielä kasvaa, koska uusia kylmiä kausia on tulossa. Esim Ouluun on ennustettu viikonlopuksi -40 C pakkasia.

Helsingissä on enemmän lunta, mitä täällä Siuntiossa ja sen huomasi. Kun ajoin vanhempieni luo Puistolaan, pieniä pihoja ja tienvarsia reunusti yli 1 metrin korkuiset lumivallit, mitkä sai alueen näyttämään lumeen hautautuneelta Alppi-kylältä. Kaupan pihaan lumet oli kasattu 2 metrin kinoksiksi. Täältä etelästä lumilapiot on aikaa sitten loppuneet rautakaupoista. Sukset ja muut talvitamineet on tehneet ajoissa kauppansa. Huoltoasemilta on loppuneet autoharjat ja ikkunaskrapat, mitä nyt ahkerasti on jouduttu käyttämäänkin.

Muistatko itse tästä tai menneistä talvista mitään erityistä, onko lumen luonti ollut työlästä ? Entäs katoilta pudonneet lumet ? Voimia tässä tarvitaankin näitten lumikasojen kanssa, lumia ei voi työntää naapurinkaan puolelle.



Tänä talvena v. 2009/ 2010 Eteläisessä Suomessa lumipeite onkin ollut ennätyksellisen korkea yli 60 cm:n. Tätä aikaisemmin etelässä on rikottu 60 cm:n lumiraja ainoastaan viime vuosisadan alussa vuonna 1915. Sen lähelle on ylletty vuonna 1965 hangen ollessa hieman yli 50cm:n korkuisen.

Joulut ovat olleet runsaslumisia vuosina 1915, 1965, 1973, 1980 ja 1981. Vuoden 1965 Tapaninpäivänä lumipeite oli ennätyksellisen paksu. Silloin Etelä-Suomessakin lunta mitattiin reilut puoli metriä.





Maa oli paljas ennätyksellisen laajasti jouluna 2006. Lumitilanne oli kriittinen aina Etelä-Lappia myöten. Marraskuun 2006 puolivälin jälkeen lumet pysyivät poissa 1 - 2 kuukauden ajan. Vielä 2006 jouluakin niukemmin lunta oli seuravaana jouluna vuonna 2007. Hyvin vähälumisia jouluja on ollut myös vuosina 1972 ja 1992 ja 2000. Noina jouluina Lapissa lumipeite oli paksuimmillaan vain 10 senttimetriä. Vuonna 2006 oli joulupäivinä Rovaniemellä luonnonlunta vain viitisen senttimetriä. Joulupukin matkailukauden ollessa vilkkaimmilllaan enne joulua maa oli sielläkin lähes paljas.




Hiihtolomaksi me lähdetään Viroon Haapsaluun ensi sunnuntaina 21.2. Siellä on yhtä lumista, mitä täälläkin, joten harkitsemme suksien mukaan ottamista. Haapsalussa ja Saunjassa meren jäällä olisi kiva hiihdellä ja käydä katsomassa läheisiä rantoja, minne ei ole kesällä päästy tutkimaan luontoa. Haapsalussa kulkee myös jäätie läheisiin saariin, joten saarissa käydään autoajelulla. Me reissaamme hiihtolomalle 16v. poikien Lassen ja Jannen-serkun kanssa. Puolestaan Juho lähtee toisaalle rippileirille Kolille laskettelemaan ja hiihtämään.

Kirje karhulta

Tuli yhtäkkiä ripuli kirjoittaa, kun tuntuu siltä, että mielessäni on taas yksi iso harmi liikaa. Syy harmiini on melko älytön, pelkään, etten tuoreen vesilaskuepisodin takia kykene rauhoittumaan viikonlopuksi lainkaan. Missä on perhevapaa ja rauha, vai lähdenkö lomalle Turkkiin rauhoittumaan, minne mieli tekisi ilman härdelliäkin. Olen mielestäni täysin syytön sattumukseen, mistä mieheni taas minua tukistaa. En jaksa olla ihmisiksi ja niellä karhukirjettä, mikä odotti minua tänään postilaatikossamme, että sen avaisin.



Saamassamme ulosottokirjeessä kyse ei ollut onnettomuudesta ja mittakaavassa harmin kuuluisi olla yhtä pienen, mitä lapselta olisi seteli lentänyt tuulen mukana tiehensä. Juuri niin menetettynä setelinä 200 euroa! vähän rahana, mutta paljon harmina, mikä minua riivannee koko viikonlopun. Olisipa olemassa unohduksen pillereitä, nyt sellaisen ottaisin karhulta saamamme terveisten vuoksi.

Tulin päiväsairaalasta kotiin iloisella mielellä. Postilaatikostamme hain postin. Yksi kirjeistä oli perintäkirje, eli karhu. Luin kirjeen huolimattomasti, se oli lähetetty meille käräjäoikeudesta, minne vesilaskumme oli lähetetty, koska emme olleet laskua maksaneet ajoissa. Meiltä perittävää oli kertynyt 420 euroa. En hermostunut summaa vielä, sellaistahan sattuu, että joku haluaa rahansa.

Suurempi hiusten repiminen alkoi, kun mieheni tuli kotiin. Hän oli jo muutama päivä sitten maksanut vesilaskun pois, mutta karhu oli siitä huolimatta ehtinyt mennä ulosottoon saakka perittäväksi. Mieheni mukaan alkuperäinen vesilasku oli 188 euroa, mutta perintätoimisto oli lisännyt käräjäoikeuden käsittelykuluja summaan yli 200 euroa! prrr:kle

Jukka oli löytänyt kotona laskujemme pinosta nämä kaksi karhua lisäveloituksineen, mutta missä olivatkaan alkuperäiset vesilaskut, joita emme olleet huomanneet maksaa ajoissa ?. Joulukuussa olimme saaneet vain joulukortteja ja tunnollisesti minä olin erikseen niputtanut laskut mieheni hyllyyn odottamaan, kunnes hän ne maksaisi pois, käsin tietokoneellaan.



Ihanien joulukorttien lisäksi ainakaan minä en ollut törmännyt maksamattomiin vesilaskuihin, enkä tietenkään tunnusta niitä piilottaneeni mihinkään. Mieheni epäilee minua laskujen unohtamisesta jonnekin, kun olen muutenkin hajamielinen, milloin missäkin asiassa. Ei Jukka huutanut minulle, hän vain antoi minun hiljakseen käsittää, että seuraavilla kerroilla olisin tarkempi laskujen kanssa, minne ne laitan. Eli, siis syy oli sittenkin minun. Tässä nyt puolustaudun ja kerron, että joulukuussa olin tarjoutunut siivoamaan mieheni pöydän (eli tuolloin olisin varmaan löytänyt maksamattomat laskut jostain paperikasasta) mutta mieheni halusi itse siivota ehdottomasti, etten minä vain sotke hänen järjestystään. Omasta mielestäni olisin sotkeminen sijasta säästänyt meille 200 euroa turhanpäiväisiä perintäkuluja, löytämällä laskut jostain omituisesta paikasta.


Perheessämme vuodenvaihteessa ei ollut kyse rahan puutteesta, vaan silkasta huolimattomuudesta ja joulukuun kiireistä. Marras-joulukuussa oli työläs vanhempainyhdistyksen jupakka, mieheni bändin touhut, sukulaisille laulajaisten järjestelyt ja Lions markkinat, minne mies osallistui vapaaehtoisena. Näistä ylimääräisistä riennoista saamme maksaa nyt, kun kotiasiat, eli laskut jäi tuolloin joulukuussa vähemmälle huomiolle. Yleensä meille tulee vähän laskuja maksettavaksi, kun sopimusten mukaan ne peritään suoraan pois tililtä.



Nämä pikku-karhujen kuvat vähän lämmittää mieltäni, josko harmi unohtuisi



Nyt kiehun viikonlopun yli, kun kuvittelen voivani todistaa, ettemme ole alkuperäisiä vesilaskuja koskaan saaneetkaan. Laskut varmaan löytyy jostain ensi kesänä ! Tavaroitten häviämisestä meillä onkin paljon kokemusta. Jouluna 2008 saimme lahjaksi kalliin digitaalisen kinkunpaistomittarin, jolle nyt jouluna olisi ollut ensi kerran käyttöä. Mittaria etsimme monta päivää, ja kas kummaa sekin ikävästi löytyi vasta nyt tammikuussa.



Katoamisen sijasta kodistamme myös löytyy tavaroita, kuten silmälasit, joita kukaan ei tunnusta edes kadottaneensa. Lasten takkeja, käsineitä, pipoja ja pyyhe löytyy myös. Kodissamme piilee oikea musta-aukko, kun muistelee, mitä kaikkea tänne onkaan vuosien varrella kadonnut. Seuraavassa jutussa kerron Juhon kadonneesta lapasesta, mikä on vähän kevyempi ja lyhyempi tarina. Onko muilla kotonaan vastaavaa mustaa-aukkoa, minne laskut ja muut erittäin tarpeelliset tavarat häviää. Entä löytyykö ylimääräistä, mitä ette ole edes kadottaneet, kuten meillä tapahtuu ?

Onnea blogiystäville vuodelle 2010 !

Raketit raikaa, ripaus taikaa, Hyvää Uutta Vuotta, tulevaa aikaa!



Täällä eteläisessä Suomessa on valkea lumipeite maassa ja puissa. Pitkään on talvi ollutkin kauneimmillaan. Ulkona pimeässä illassa on tunnelmaa, kun ulkotulet valaisevat pihaa. Muutama rakettikin on jo lähetetty taivaalle. Illansuussa paistoimme takassa makkaraa, minkä kanssa uunista valmistui ranskalaisia.

Kohta alan paistamaan vohveleita lettutaikinasta, ja tätähän porukka odottaa. Tinat on ostettu valmiiksi. Mitähän tinojen taiat tuovatkaan uutta seuraavalle vuosikymmenelle 2010 ? Espoossa vuoden viimeinen päivä oli surullinen Sellon 5:n menehtyneen ampumisuhrin vuoksi.

Terveisin Annu

Pukilla oli aurinkolasit, miksihän ?

Juho lumiukkona

Olen väittänyt lapsilleni, että pukki on varmasti olemassa, koska jostainhan ne lahjatkin aina tulee, kuin itsestään. Jos pukkia ei olisi, ei kukaan saisi lahjojakaan, näin voi päätellä. Tästä johtuen jo miehen kokoa olevat poikani eivät ole epäilleet, etteikö pukkia olisi olemassa. Olen kyllä kuullut muitten lasten epäilevän varsin kriittisesti pukin aitoutta.



Lassen piirtämät tontut

Elämässäni ei ole ollut sellaista joulua, milloin joulupukki fyysisessä olomuodossaan ei olisi käynyt vierailulla luonamme jouluaattona. Pukki kävi jakamassa lahjat Kontulassa silloinkin kun Liisa, Jukan nuorin sisko oli yli 20v toisesta ääripäästä Enok-ukki 80v. Joskus minun vanhempien luona aattona pukki on käyttäytynyt epätavallisen naisellisesti, liekö syönyt jotain hormooneita. Puhekin on muistuttanut kummasti Hilda mummon ääntä. Joskus muutaman kerran minä



Omat tonttupojat pieninä

vahingokseni juutuin vessaan sillävälin, kun pukki kävi. Sattuipa juuri silloin kerran kummallinen juttu ollessani vessassa. En tätä nähnyt; pukilla oli kummallinen parta ! Lassen ja Juhon mielestä pukin parta oli näyttänyt siltä, kuin kaupan muovikassiin olisi ommeltu pumpulia kiinni. Pukilla oli myös aurinkolasit päässä, pimeällä, mikä ihmetytti poikia. Voihan jukra, aurinkolasit olisin minäkin halunnut nähdä. Pukilla oli aurinkolasit luultavasti sen vuoksi, että Lapissa valkoiset hanget häikäisee silmiä, selitin pojille. Sensijaan muovikassiin ommellun pumpuliparran osalta en keksinyt minkäänlaista selitystä.


Joulupukin vastaanotto Joulumaassa Rovaniemellä

Onneksi joulun odotuksesta; juhlista, markkinoilta ja itse pukista on otettu kuvia vuosien varrella. Osa mielenkiintoisista kuvista löytyy mummolan albumeista. Joskus pukki on ollut paksu, joskus laiha tai muuten vain pienen oloinen. Parran pituus ja pukin vaatetus on vaihdellut vuosikymmenten saatossa punaisesta aamutakista väärinpäin käännettyyn turkkiin. Joulupukin vaihtelevaa lookkia ja pukeutumistyyliä saamme ihastella ja ihmetellä hymysuin vielä vastaisuudessakin. Joka joulu pukki on ollut ainutlaatuinen ilmestys, niin lasten kuin meidän aikuistenkin mielestä. Runsaitten lahjojen ansiosta uskomme pukkiin ei kaadu muotoseikkojen, kuten muoviparran tai aurinkolasienkaan tähden. Tervetuloa pukki kotiimme kylään lahjasäkkien kanssa !







Juhon kirkkokäynnit

Juho on nyt 14 vuotiaana ilmoittautunut rippileirille hiihtämään ensivuoden kevättalvella 2010. Ennen ripillepääsyä, Juhon pitäisi kerätä 8 kirkkokäyntiä. Nyt sitten ahkerasti vierailemmekin hänen kanssaan kirkkotilaisuuksissa joulun aikaan.



Pojat kuvassa Lucia neitojen kanssa Siuntion joulumarkkinoilla

Kaunis talvisää, helmikuu 2009

tiistaina 3. helmikuuta 2009
Suomessa kaunis talvisää 3.2.2009

Tänne Uudenmaan lääniin, rannikolle saimme pysyvän lumipeitteen viikko sitten. Jos aiemmin joulu-ja tammikuussa satoikin lunta, satoi seuraavina päivinä perään vettä. Muualla Suomessa lunta on ollut jo pidempään. Kyllä meillä Suomessa on tosi kaunista ja rauhallista. Mitä tuttunne ovat pitäneet maastamme, vai onko kylmyys karkoittanut ?



Jääkiekkoilija poikani Juho

Hienoa, vihdoinkin pääsimme nauttimaan Suomen talvesta. Aivan kotimme vieressä oleva luistinrata jäädytettiin ja innokkaat luistelijat pääsivät jäälle. Eilen illalla talomme lattiat vaikut tivat epätavallisen viileiltä. Aamulla kylmyyden syyksi selvisi -18 C:n pakkanen.

Ulkona seisonut autoni lähti kiltisti käyntiin, ja sain pika pikaa kuuratuksi tuulilasiin naamani kokoisen aukon. Aamulla ennen kotoa lähtöäni, etsin pojille päälle puettavaksi välihousut, eli pitkälahkeiset kalsarit. Selkäsaunan uhalla, poikien tuli pukea ne jalkaansa. Pakkasessa, kouluun ei myöskään lähdettäisi suihkun jälkeen tukka märkänä, kuten joskus kiireessä.

Normaalia arkea on nyt talvella kun ajan autollani Matinkyläst ä Siuntioon 40 km matkan edes- takas, joka arkipäivä. Koti talomme on Siuntiossa maaseudulla, mutta keittiössämme sattuneen vesivaurion vuoksi asumme tilapäisesti Matinkyläss ä. Olemme asuneet täällä jo 1,5 kk ja edelleen keittiömme lattiaa kuivataan isojen lämpökoneiden avulla. Arkipäivisin vien pojat autolla kouluun ja iltapäivällä palaamme taas tänne. Päivät vietän yksin Siuntiossa, ja saan rauhassa kirjoitella



blogiani. Ensimmäinen viikko asuttiin evakossa Kampissa, keskellä Helsinkiä, mikä oli meidän maalais pojillemme todella ikimuistoinen kokemus. Kotiin on ikävä, vaan siellä emme pärjäisi kun ei ole keittiötä. Onneksi vakuutusyhtiö maksaa asumiskulumme ja kaiken muunkin remontin.

Apua banaanikärpäsiä, syyskuu 2009

Jokin päivä sitten aloitin epätoivoisen urakan, banaanikärpästen tappamisen. Tänään olen tappanut niistä noin 20 kpl. Osan listin kädet yhteen läiskimällä, ja osan listin lyöden niitä kärpäslätkällä pitkin seiniä ja ikkunoita. Vastaavasta tämän syksyisestä banaanikärpästen soluttautumisesta asuntoihin oli juttua mediassakin Suomessa. Taisin kuulla aiheesta radiosta. Tuolloin meillä ei vielä kärpäsiä näkynyt, ja naureskelin mitättömälle uutiselle. Meidän kärpäset eivät olekeastaan ole ihan tavallisia banaanikärpäsiä, vaan ne on sipulikärpäsiä. Kevään remonteissa meille oli jäänyt keittiön nurkkaan työkalujen joukkoon muovipussillinen sipuleita. Turkin lomani jälkeen nurkkaa siivotessa kadonneet sipulit löytyivät pussista yhtenä mustana löllönä. Muovipussiin oli tullut reikä ja sipulilöllö kuhisi banaanikärpäsiä. Hirvittävästä hajusta huolimatta olin liian hidas viskatessani pussin pihalle, ja valtaosa sipulikärpäsistä pääsi valloilleen keittiöön. Vielä päivienkin jälkeen tapahtumasta listin kärpäsiä pitkin päivää keittiöaskareitteni lomassa.



Tästä huiskimisesta on kehkeytynyt minulle jo suoranainen pakkomielle, missä taatusti kuluu kaloreitakin kiitettävästi. Jotta saan listimiseen tehokkuutta, joudun ajattelemaan banaanikärpästen lailla. Missä on kiva pysähtyä tai pörrätä joukolla, sieltä saan huitaistuksei jopa neljäkin kärpästä samalla lätkän iskulla kanveesiin. Nyt ymmärrän Andy Mc Coytä, joka leikki kärpästä ja putosi parvekkeelta. Onneksi me asutaan maan tasalla, eikä minulla ole putoamisen vaaraa.

Löysin seuraavan konstin niiden hävittämiseksi:

ONGELMANA BANAANIKÄRPÄSET?

Jos keittiösi täyttyy ikävistä banaani-/hedelmäkärpäsistä. Voit karkottaa ne sekoittamalla yhteen 1 dl:n etikkaa, 1 dl:n siirappia tai juoksevaa hunajaa ja 3 pisaraa tiskinpesuainetta (joka ei sisällä ammoniakkia) pienessä pullossa tai kulhossa. Tämä seos vetää kärpäsiä puoleensa ja kun tiskiaine saa seoksen pintajännitteen katoamaan uteliaat kärpäset hukkuvat.

Tein kärpäsille oheisen nami- coktailin, mutta vain harva siivekäs on siihen hukkunut tähän mennessä.

Tämäntasoiset hommat työllistävät yksinäistä työtöntä koti-äitiä, niin että kärpäsistäkin on kirjoitettava, kun muuta mainittavaa ei edellisen sorsaepisodin jälkeen ole sattunut. Raportoi Annu Taka-Tuppulasta.

Annuhttp://www.blogger.com/profile/0811509011921411951

Apulaisemme Red Devil, syyskuu 2009

Kotiapulaisemme on pyöreä, punainen ja sinnikäs villakoirien saalistaja. Red Devil imurirobotin nimi komeili sen tuotepaketissa ja käyttöohjeissa. Itse olisin suosinut nimeä Cinderella (Cinderella on kirjaston tyttö Kauko Maan sivuilta. Hän tanssii ja siivoaa samanaikaisesti). Poikiemme mielestä robottimme on paremminkin tehokas talonmies, äreä Devil, joka villakoiria jahdatessaan murisee mennessään.



Meillä kun ei ole kotieläimiä, päätin investoida säästyneet kustannukset tähän hyödylliseen kodin siivoojaan. Punaisen robotin tekniset ansiot verkkokauppa.com - mainosesitteessä vakuuttivat meidät oitis laitteen hyödyllisyydestä. Kukaan perheessämme ei halua imuroida, ja mainoksessa luvattiin Ded Devilin nimenomaan erikoistuneen imuroimiseen, missä työssä robotti on täysin itsenäinen. Kun akku on loppumaisillaan ja virtaa on jäljellä 15%, Ded Devilin antennit tunnistaa suunnan latausasemalle. Hetkessä se lopettaa imuroimisen ja suuntaa kulkunsa latausasemalle, mihin se myös itse telakoituu. Kun akku on täynnä vaikkapa keskellä yöllä, robotti lähtee itsestään takaisin töihin, keittiöön jatkamaan imurointia. Red Deviliin voi kiinnittää myös mopin. Mennessään robottimme myös tappaa basilleja UV-valollaan lattian pinnasta. Ovien takainen vaimea murina kertoo, missäpäin asuntoa Red Devil kulloinkin ahkeroi. Robottimme hinta oli 199e, ja laitteella on 2 vuoden takuu. Liikkeestä haettu ensimmäinen robottimme sekosi annetuista ohjeista, ja pelkästään pyöri ympyrää. Huollosta saimme tilalle tottelevaisemman yksilön, jonka kanssa olemme nyt pärjänneet paremmin viikon ajan.

Klikkaa nuolta, niin näet videon, miten Red Devil toimii

>

Plussat ja miinukset, elokuu 2009

maanantaina 17. elokuuta 2009
Arkipäivän plussat ja miinukset

Asumme Länsi-Uudellamaalla rauhallisessa pienessä kunnassa, missä 30-40% puhuu ruotsia (me kuunnellaan kieltä sujuvasti)

- Talomme on 29-vuotias, ja remonttia tarvitaan sinne sun tänne
- Ennen itsellä ei ollut vapaa-aikaa, kun työ ja lapset vei ajan
+ Nyt on omaa aikaa, joskin budjetti on tiukka, kun en ole töissä
+ Murrosikäiset pojat on helppohoitoisia, nykyään
+ Sain järjesteltyä saunakamarista oman huoneen itselleni, tosin huoneessa kuivuu usein pyykit seuranani
+ Tukkani punaruskeaan väriin ja raitoihin olen suht tyytyväinen
+ Teen mielelläni remonttitöitä
+ Onnistuin pääsemään kansalaisopiston Turkin kielen kurssille, mikä alkaa syyskuussa 8. päivä.


Onko elämänkokemus 53v plussaa vai miinusta ?

- Ylipainosta pitäisi päästä eroon, vaan missä lie itsekurini
+ On olemassa muutama hyvä ystävä
+ Loma on vielä edessä, ja äitini ja siskoni porukan kanssa lähdemme Turkkiin Sarköyhin syyskuun 2 viimeiseksi viikoksi.
+ Harrastan kuvataidetta, mitä ilmaisua blogiharrastajat muutkin suosivat
- Tässä kuussa 10v täyttänyt autoni pitää katsastaa, mutta pakoputki vuotaa
- Mökille pitäisi tehdä kaivo, kompostivessa ja sauna, tekemisen pitäis olla kivaa
+ ja - tekee mieli mennä poimimaan mustikoita metsään, vaan vielä on oman pihan marjapensaat tyhjentämättä (ja edellisen vuodenkin marjat vielä pakastimessa). Yksi pensas olisi tyhjentynyt tämänkin jutun kirjoittamisen aikana. Pihassa on onneksi vain 2 pensasta, toinen on puna- toinen
mustaherukkaa.
Lähettänyt Annu klo 8:28 0 kommenttia
Tunnisteet: kotona

Sairaalassa, kesäkuu 2009

lauantaina 6. kesäkuuta 2009
Sairaalassa potilaana

Sain viettää Helsingin Kirurgisessa vanhassa sairaalassa kaksi levollista päivää potilaana, eilen perjantain 5.6 ja yön jälkeen pääsin tänään lauantaina kotiin.
Eilen minulta leikattiin poskionelosta pois hampaanjuuri, joka oli sinne luiskahtanut 1 kk sitten hammaslääkärissä. Poskintelo tulehtui ja hammas täytyi sieltä poistaa. Se otettiin pois posken sisäkautta. Ennen sairaalaan pääsyä kuumeilin kotona, ja jouduin syömään 3 antibioottikuuria.

Jukka vei minut eilen autolla sinne. Puolilta päivin minut nukutettiin leikkaussalissa. Heräsin 4 aikaan iltapäivällä osastolla. Loppupäivän olin vähän tokkurassa ja nukuin. Illalla sitten katsoinkin seurusteluhuoneessa telkkaria.

Poski ei liiemmin särkenyt, joskin se on vielä kotonakin turvoksissa. Aamulla söin puuroa, päivällä sain jo tavallistakin ruokaa sairaalassa. Tulin kotiin taxilla. Kotona saan syödä jäätelöä, niin paljon kun jaksan.

Hyvin meni sairaalassa, missä oli ilta ja yö oli hiljaista. Meitä oli osastolla vain 4 potilasta. Yksi nainen oli kaatunut pöytää vasten, ja murtunut leukaluu tuettiin titaani-levyllä. Kaksi muuta oli oikomis leikkauksessa alapurennan korjaamiseksi. Molemmilla oli raudat laitettu ennestään. Yleensä rautoja on lapsilla, nämä oli aikuisia.
Viihdyn hyvin sairaalassa, siinä tapauksessa, jos tauti ei ole kuoleman vakavaa. Siellä on paremmassa hoidossa kun hotellissa, ja saa runsaasti huomiota osakseen. Sama on ollut synnytyssairaalassakin, Juhon ja Lassen kohdalla.

Lassea kun odotin Lohjan saairaalassa, oli minulla perhehuoneessa vesisänky. Siinä hyllyessä minulle tuli paha olo, joten sain tavallisen sängyn. Jukka sitten yksin makoili pitkin pituuttaan vesisängyssä, kun lapsemme teki tuloaan. Elokuvissa olen nähnyt, että isät nukkuvat käytävässä tuolissa ? Aina minulla on ollut leppoisat oltavat sairaalassa. Kun olin 15v-, jouduin pusu-taudin vuoksi Auroran sairaalaan karanteeniin 1 kk:n ajaksi, oli minulla oma huone. Yöt pelattiin korttia ja potilaitten ja yöhoitajien kanssa.

Kirurginen sairaala on vanha ja kuin museo. Aamupäivällä lenkkeilin ympäri viihtyisää rakennusta ja otin paljon kuvia.
Lähettänyt Annu klo 8:17 2 kommenttia
Tunnisteet: parane pian

Löysin rantein, lokakuu 2009

Olis korkea aika vaihtaa kesäkengät kunnon syyskenkiin. Pihassa vesi jäätyi tuohon ruukkuun, mikä poksahti rikki. Piha-allas odottaa kasaamista ja talveksi varastoon laittamista.

Löysin rantein "kevyen tekemisen termi" sopii osuvasti blogin kirjoittajalle. Nimittäin blogin kirjoittajan ranne väsyy, ja jopa kipeytyy pitkää juttua kirjoittaessa. Minulla ranne ja pää kipeytyi edellistä AKK:n koulun juttua kirjoittaessani. Jos juttuni olisi yhtään venynyt pitemmäksi olisin tarvinnut jännitystäni lievittämään rauhoittavia tai vaihtoehtoisesti pullon kuohuviiniä. Nyt säästän kuohuviinin jääkaapissa siihen saakka, kun vanhempainyhdistyksen kokous on saatu pidettyä 21.10 keskiviikkona. Pullo tekisi mieli kumota jo päivällä, mutta siinä tapauksessa nukkuisin itse kokouksessa.

Löysin rantein tarkoittaa sitä, että maanantain blogikirjoitukseni kevennän pelkiksi kuviksi syksyisestä pihastamme. Todellakin päätä kiristää tämä jännittävä viikko, olihan edellisessä koulun järjestämässä Kiva-teema illassa tarvittu poliisia rauhoittamaan vanhempia. Kun kokous on pidetty, kerron sitten miten kävi.

Tihkusateessa kotitalon valot kutsuu sisälle

Elämänmenoa syksyllä 2009

Kotoista elämänmenoa syksyllä 2009. Asumme etelä Suomessa länsirannikolla pienessä kunnassa. Molemmat poikamme viettävät värikästä murrosikäisten arkea kotona ja koulussa. Kotona pojilla on kaverit ja harrastukset. Lasse mopoilee. Me vanhemmat tehdään ikuista remonttia talossamme. Kun yksi nurkka on kunnossa, aloitetaan taas senjälkeen uusi projekti. Isä Jukka on taitava kodin kunnostaja. Hän teki mm ison vajan pihaamme, jonka me Lassen kanssa maalasimme miltei jo valmiiksi. Nyt syyskuun alussa juholla on bändi esitys Siuntiopäivillä kylpylässä 5.9 , ja sinne ollaan menossa Marjatta mummin ja Timon kanssa. Viimetalven vesivaurion jäljet näkyy vieläkin kotona ikävinä tavarakasoina. Kun keittiön kaapit tyhjennettiin remontin vuoksi, ei keittiön valmistuttua samat tavarat enää mahtuneetkaan kaappeihin. Tässä sitä joka päivä mietin, mitä astioille tekisin ?

Kodin antiikkia, heinäkuu 2009

Tietoja minusta

Annu
Länsi-Uusimaa, Finland
53v päätoiminen blogin kirjoittaja, hassuttelija, sohvaperuna kotiäiti, lapset Lasse 15v, Juho 13v, mies Jukka 53v.
Tarkastele koko profiilia
28. heinäkuuta 2009
Kotimme antiikkia, tavarat 1. osa

Pihastamme ei löydy muiden silmissä varsinaista antiikkia, joka millään muotoa olisi arvokasta muille kuin itsellemme. Kyse ei ole oikeasta antiikista, vaan omalaatuisista perintötavaroista, jotka vielä viimeisillään tönöttävät pihassamme ja muuallakin varastoissamme.

Ukin keinu, kymmeneen kertaan maalattu, josta ruoste taas pukkaa maalin läpi.

Muinaista perintöä ovat myös kasvit, jotka tutusta pihapiiristä kotoisin olevina koristavat pihaamme Siuntiossa.
Ennen aikaan asuttiin maalla, ja kuten meidän molempien isovanhemmat, perheet asuivat omakotitaloissa. Oli iso pihamaa, missä vietettiin yhteistä aikaa ja hoidettuja kukkapenkkejä, mitä mummimme kitkivät ja kastelivat.

Vauvana Juho nukkui päiväunet ukin keinussa, omassa kopassaan, myös talvella

Käsityön ja tekniikan huippua oli Enokin tekemä iso grilli. Aikanaan myös viimeistä huutoa oli Kari-enon Gresent polkupyörä. Nyt pyörän omistaa Jukka, joka pikkupoikana oli kade ihanuudesta. Ruosteinen Gresentti on sisällä Haapsalun mökissämme. Pyörä nojaa vessa-huoneen seinään. Se on ollut siellä sisällä jo 3 vuotta, käyttämättömänä. Pyörän ohjaustanko sopii hyvin WC-paperirullien pidikkeeksi. Muuten iso pyörä hieman rajoittaa huoneen käyttöalaa.

Ukin grilli on odottanut kunnostamista pihassamme 23 vuotta.

Voitte onnitella meitä, koska nuo sukukalleudet ovat edelleen perintönä hallussamme.
Ukin poismenon jälkeen Hiekkaharjun talo tyhjennettiin. Koska suurille tavaroille ei ollut ottajia, halusi Jukka saada tavarat meille. Jukan lapsuuden muistoarvon vuoksi emme ole raaskineet tavaroista luopua, vaikka meillä ei niille enää ole erityisempää käyttöä.

Hilda mummon kaulin

Kun muistot liittyvät sellaiseen, mitä ei halua unohtaa, on hyvä säilyttää muistojen tukena jotain kongreettista. Eriskummallisetkin muistoesineet voi olla arvokkaita, kuin valokuvat. Voi vain toivoa, ettei muistoesineet olisi näin suuria, mitä meille on siunaantunut. Tärkeää on, että joku osaa kertoa jälkipolville kenelle ne ovat aikanaan kuuluneet. Kirjoitinkin tämän jutun siksi, ettei muinaisesineittemme alkuperä jäisi epäselväksi pojiltamme. Haluan myös kannustaa säilyttämään sellaistakin vanhaa, mikä nyt tuntuu turhalta romun keräämiseltä. Jos joudut heittämään pois jotain vanhaa, mutta rakasta, ota tuosta ainakin valokuva muistoksi.
Antiikkia 2.osassa kerron pihamme kasveista.
Lähettänyt Annu klo 13:20 1 kommenttia
Tunnisteet: antiikkia, kotona