Etelä-Suomessa lunta ja lisää tulossa

Täällä Etelä-Suomessa on ennätyksellisen paljon lunta, pitkästä aikaa. Lumiset kuvat on meidän pihasta ja kotitieltä Siuntiosta. Olen koonnut postaukseeni lumisesta talvestamme tilastotietoja Ilmatieteen laitoksen sivuilta. Kuluva vuosi jää varmasti tilastollisestikin merkittäväksi lumisuutensa vuoksi.




Tammikuu 2010 alkoi kovilla pakkasilla

Tämän talven pakkasennätys rikottiin 18 helmikuuta kun lämpötila laski Sallassa -39,8 asteeseen. Talven edellinen pakkasennätys mittattiin 8. tammikuuta. Suomen kaikkien aikojen pakkasennätys, -51,5 astetta, mitattiin aikanaan Kittilän Pokassa 28.1.1999.

Ensilumi

29.9.2009 saatiin Suomeen pohjoiseen ensilumi. Keskimäärin ehjä lumipeite saadaan maan pohjoisosaan lokakuun puolella. Nyt tänä vuonna eteläänkin saatiin pysyvä lumipeite reilusti ajoissa, ennen joulua.

Tavallisesti Etelä-Suomessa lumet tulevat ajoissa, mutta harmiksi ne ehtivät sulaa pois ennen hiihtolomaa. Siksi etelässä odotetaankin riittävää lunta turhaan, jotta lomalla pääsisi laduille. Monilta lapsilta puuttuu sukset, koska usko hiihtomahdollisuuksiin on mennyt. Jos on ladulle aikonutkin 5 cm:n ohuessa hangessa, on sukset vain kopsahdelleet kiviin pellolla. Monet nuoret täällä Uudellamaalla vain laskettelee tai lautailee paikallisissa rinnekeskuksissa. Onneksi lumen sijasta pakkasia on riittänyt ja luistinradat on saatu jäädytettyä. Tämän ansiosta täällä etelässä osataan sentään vielä luistella.

Ennätyksellinen lumipeite talvi v 2009/ 2010

Oli hienoa kun Eteläiseen Suomeen saatiin pysyvä lumipeite hyvissä ajoin ennen joulukuuta 2009. Turhaan jänitimme lumen pysyvyyttä, sillä vähin erin muhkeat lumivallit vain kasvoivat nyt tammi- ja helmikuunkin ajan. Todennäköisesti lumipeite tästäkin vielä kasvaa, koska uusia kylmiä kausia on tulossa. Esim Ouluun on ennustettu viikonlopuksi -40 C pakkasia.

Helsingissä on enemmän lunta, mitä täällä Siuntiossa ja sen huomasi. Kun ajoin vanhempieni luo Puistolaan, pieniä pihoja ja tienvarsia reunusti yli 1 metrin korkuiset lumivallit, mitkä sai alueen näyttämään lumeen hautautuneelta Alppi-kylältä. Kaupan pihaan lumet oli kasattu 2 metrin kinoksiksi. Täältä etelästä lumilapiot on aikaa sitten loppuneet rautakaupoista. Sukset ja muut talvitamineet on tehneet ajoissa kauppansa. Huoltoasemilta on loppuneet autoharjat ja ikkunaskrapat, mitä nyt ahkerasti on jouduttu käyttämäänkin.

Muistatko itse tästä tai menneistä talvista mitään erityistä, onko lumen luonti ollut työlästä ? Entäs katoilta pudonneet lumet ? Voimia tässä tarvitaankin näitten lumikasojen kanssa, lumia ei voi työntää naapurinkaan puolelle.



Tänä talvena v. 2009/ 2010 Eteläisessä Suomessa lumipeite onkin ollut ennätyksellisen korkea yli 60 cm:n. Tätä aikaisemmin etelässä on rikottu 60 cm:n lumiraja ainoastaan viime vuosisadan alussa vuonna 1915. Sen lähelle on ylletty vuonna 1965 hangen ollessa hieman yli 50cm:n korkuisen.

Joulut ovat olleet runsaslumisia vuosina 1915, 1965, 1973, 1980 ja 1981. Vuoden 1965 Tapaninpäivänä lumipeite oli ennätyksellisen paksu. Silloin Etelä-Suomessakin lunta mitattiin reilut puoli metriä.





Maa oli paljas ennätyksellisen laajasti jouluna 2006. Lumitilanne oli kriittinen aina Etelä-Lappia myöten. Marraskuun 2006 puolivälin jälkeen lumet pysyivät poissa 1 - 2 kuukauden ajan. Vielä 2006 jouluakin niukemmin lunta oli seuravaana jouluna vuonna 2007. Hyvin vähälumisia jouluja on ollut myös vuosina 1972 ja 1992 ja 2000. Noina jouluina Lapissa lumipeite oli paksuimmillaan vain 10 senttimetriä. Vuonna 2006 oli joulupäivinä Rovaniemellä luonnonlunta vain viitisen senttimetriä. Joulupukin matkailukauden ollessa vilkkaimmilllaan enne joulua maa oli sielläkin lähes paljas.




Hiihtolomaksi me lähdetään Viroon Haapsaluun ensi sunnuntaina 21.2. Siellä on yhtä lumista, mitä täälläkin, joten harkitsemme suksien mukaan ottamista. Haapsalussa ja Saunjassa meren jäällä olisi kiva hiihdellä ja käydä katsomassa läheisiä rantoja, minne ei ole kesällä päästy tutkimaan luontoa. Haapsalussa kulkee myös jäätie läheisiin saariin, joten saarissa käydään autoajelulla. Me reissaamme hiihtolomalle 16v. poikien Lassen ja Jannen-serkun kanssa. Puolestaan Juho lähtee toisaalle rippileirille Kolille laskettelemaan ja hiihtämään.

Meren rannikolla on hyvä asua

Valtameret mannerten ympärillä on puolet maapalloa. Merten rannikot vetävät asukkaita puoleensa, koska meri antaa ihmisille ravinnon ja elintärkeitä ulottuvuuksia. Rannikoitten satamat yhdistävät eri maiden kaupunkeja toisiinsa. Valtameret myös erottavat eri kultuurit ja kansat toisistaan omille mantereilleen. Meille rannikon asukkaille meri on tuttu elementti. Meri voi samalla olla tuttu ja turvallinen uimaranta, mutta kauempana rannasta meri muuttuu pelottavaksi lakeudeksi, missä olemme yksin säiden ja luonnonvoimien armoilla.


Siuntiossa poikien kanssa kalassa kumiveneellä vuonna 2003

Omakohtaisesti olen aina halunnut olla lähellä merta ja rannikkoa, varmaankin alitajuisesti; asuen Siuntiossa, Helsingissä Kalliossa ja Vuosaaressa. En osaisi kuvitella asuvani yhtään kauempana merestä. Lomalla olemme Turkissa ja Virossa, missä näkymät meren ulapalle antavat vaikutuksen luonnon läheisyydestä ja äärettömästä tilasta. En kestäisi meluisaa ahdasta ympäristöä, ikkunan takaista seinää tai näköalattomuutta. Tässä mielessä olemme etuoikeutettuja, koska olemme voineet valita asuinpaikkamme ehdoitta. Vaihtoehtoisesti voisin mieluusti hengittää ylhäällä vuorilla, katsellen alas seutuja, ikäänkuin parvekkeelta. Vuorista minulla on mieleenpainuva kokemus Antalyan Beycikista, mistä muutama vuosi sitten aloitin etsimään meille loma-asuntoa. 18- vuotta aikaisemmin olimme samoilla Taurus vuorilla tavanneet paimentolaisheimon; hunajankerääjät, jotka asuivat läpinäkyvissä muoviteltoissa metsän suojassa. Kauniit maisemat ja heidän luonnonvarainen asumisensa leirissä jäi mieleeni. Elämä ei kuitenkaan varmasti ollut helppoa vailla mitään mukavuuksia. Myös täältä vuorilta oli näköalat merelle kahteen ilmansuuntaan.


Siuntion kartta läntisellä Suomenlahdella, talvella ei ole ihme, jos ulkomaalaiset kuvittelee täälläkin asuvan jääkarhuja




Kuinka vaarallisia meret tai järvivesistöt voivatkaan olla, sen tiedämme Suomessa vuodenaikojen hukkumistilastoista, kuten laiva- ja veneonnettomuuksienkin perusteella. Nuorena alle 20 vuoden iässä, ystävättäreni poikaystävä hukkui yöllä mökkirantaan. Aamulla vaatteet löytyi laiturilta. Monilla suomalaisella on varmaankin tiedossaan vastavia hukkumisonnettomuuksia. Veden vaaraa ei aina osaa huomioida, varsinkaan lapsena. Esimerkkinä kerron lomastamme Ahvenanmaalla Eckerössä, missä vietimme viikon suuressa postitalossa, läntisimmässä kolkassa Suomen rannikkoa. Vanhan postitalon edustalta Suomesta oli lyhin matka Ruotsiin ylitse meren ulapan, missä ei saaria näkynyt. Puuttomat rannat Eckerössä olivat tuulisia, ja luonnon muovaamat kalliorannat houkutteli meitä lapsia seikkailulle. Olin 14-vuoden ikäinen ja muut 2 äitini työkaverin tyttöä oli saman ikäisiä. Yhtenä päivänä rannalla keksin lähteä kumipatjalla hätyyttämään lokkeja läheiseltä pikkuluodolta. Luodolle pääsin tuulen mukana kuin itsestään, mutta sieltä poistuloni oli aaltoja vastaan taistelua, mitä rannalla olijat kauhisteli. Muutamaa päivää myöhemmin olimme taas rannassa koko tyttöporukka ja yhden pikkuveli myös. Oli sumuinen yö, ja muut nukkumassa, kun keksimme lähteä soutelemaan tyynelle lahdelle. Sumu oli jännittävä elementti, ja vaivoin näimme veneessä edes toisiamme. Tarkoitus oli soutaa lahden toiselle puolelle. Emme löytäneet toista rantaa, ja veneessä meihin iski paniikki. Onneksi veneemme lopulta kopsahti kallioon ja pääsimme maihin. Tilanne oli vaarallinen, koska olisimme voineet ajautua sumussa ulapalle.



Merellä luonnonvoimat eivät ole kaikille aikuisillekaan käsitettäviä, ja onnettomuuksia sattuu kokeneillekin veneilijöille. Isommalle matkustajalaivalle sattui 1970 luvun lopussa haveri, kun Ruotsin rannikon ahtaassa saaristoväylässä 2 laivaa törmäsi toisiinsa. Äitini, Tauno, sisareni ja mummoni oli laivan ravintolassa syömässsä, kun koko seinän leveydeltä ikkunalasit sinkoilivat ruokailijoiden päälle.



Onneksi ihmiset ehtivät alta pois, kun toisen laivan keula tunkeutui seinästä ravintolaan. Tämän tapaisia onnettomuuksia osaamme odottaa ja pelätä etukäteen. Toista on silloin, kun kuoleman uhka on odottamatonta maanjäristyksissä, hirmumyrskyissä ja tsunameissa. Näistä vaaroista kirjoitan seuraavassa artikkelissa. Kirjoitan myös Aki Sirkesalon laulamasta eräästä musiikkikappaleesta, mikä on muistuttanut minua vuoden 2004 tsunamin uhreista.

Onnea Suomi, lokakuu 2009

maanantaina 26. lokakuuta 2009
Onnea Suomi, maailman paras maa

Suomi on maailman vaurain maa, eikä pelkästään rahallisesti, vaan myös demokratian ja hallinnon laadultaan, kertoo arvostettu talouslehti Financial Times. Asia ilmenee lontoolaisen ajatushautomon Legatumin tekemästä vaurausindeksistä (Prosperity Index.)Suomi siirtyi viime vuoden kolmospaikalta ykköseksi. Seuraavina tulevat Sveitsi, Ruotsi, Tanska ja Norja. Perää pitää Zimbabwe.

Yhdysvallat on yhdeksäntenä,Iso-Britannia, Ranska ja Saksa ovat 20 parhaan joukossa. Legatum pyrkii listauksessaan korostamaan pelkän rahallisen vaurauden ohella esimerkiksi terveyttä, vapautta, turvallisuutta ja poliittista hallinnointia.

Suomen kärkipaikkaa selittävät varsinkin turvallisuus ja hallinto, joissa molemmissa osa-alueissa Legatum sijoittaa maamme maailman kakkoseksi. Koulutuksessa Suomi saa sijan kolme, mutta esimerkiksi talouden rakenteissa sijoitumme kymmenenneksi. Taloudessa ykkössijan ottaa Hongkong.

Syyskuussa Ranskan presidentti Nicolas Sarkozyn kokoama komitea julisti, että hyvinvointia ei voida mitata pelkästään valtion bruttokansantuotteella. Tämä taisi olla tölväisy Pohjoismaiselle hyvinvoinnille./lainattu 26.20.2009 Uusi-Suomi
Tästä linkistä näet koko listan:
http://www.prosperity.com/rankings.aspx

Nyt minusta Suomen kärkisija kuulostaa humoristiselta. Kun matkustimme 20-kymppisinä mieheni kanssa USA:ssa, ihmeteltiin mm, miten meillä on ollut rahaa ostaa videokamera ? ja miten pääsemme matkustamaan ulkomaille, eikö se kommunistisessä maassa ole mahdotonta. Tyttöporukassa kun matkustimme Interrail-junalla ympäri Eurooppaa, luultiin mm että olemme niin köyhiä, että Suomesta on täytynyt lähteä pois elantoa etsimään muualta. Aina ei edes ymmärretty, että Suomi kuuluu Eurooppaan. Jenkeille näyttäisin pitkää nenää, koska USA on nyt oiken kunnolla takanamme.

Onko Suomi todellakin maailman paras maa? Miksi siis maastamme muutetaan pois, vaikka tulijoita olisi pilvin pimein tilalle ? Niinhän se taitaa olla, että onni löytyy lähinaapurimaistamme ja joskus kauempaakin, varsinkin jos toisessa maassa odottaa haastava ammatti, tai rakas puoliso ja uusi koti. Materiaalinen hyvinvointi on silloin toissijaista.

Suomalaiset asuu Igluissa

Seuraavan uutisen huomasin vielä myöhemmin illalla klo 21.40 ! Siis ei todellakaan tiedetä Englannissa, missä Suomi sijaitsee - haloo

Brittilehti Daily Mails oli uutisartikkelinsa kuvatextissä sekoittanut suomalaiset ja inuiitit .. hih, texti kuului;

Suomi, joka on kuuluisa lumestaan ja igluistaan, oli kyselyn kärjessä. Kuvatextissä oli esitelty Saariselän Kakslauttasen hotellin iglukylää. Iglu on Kanadassa, Grönlannissa ja Alaskassa asuvien inuiittien perinteinen lumesta rakennettu asumus.(Uutisesta kertoi Ilta-Sanomat)

Muistan lukeneeni aikaa sitten toisenlaisenkin vertailun. Siinä Euroopassa hyvinvointia mitattiin onnellisuuden tuntemuksilla, minusta tuntuu mittarilla. Koitan etsiä tämän mielenkiintoisen jutun ensi viikoksi.