Turkin asuntokauppaa 1 ja 2 osat

Asunto Turkista - sarjani kertoo oheisissa 1,2 osissa ja myöhemmässä 3:ssa osassa, miten löysimme ihanan loma-asuntomme Turkista, keväällä vuonna 2008. Asunnon löytäminen oli minulle seikkailu, mistä kerron.

Joskus mieliteot vie kauas, autiolle saarelle Tyynelle Valtamerelle, missä mieli voisi levätä pois väsymystään. Me pohjoisen asukkaat tapaamme päiväunissamme matkata näille trooppisille satujen saarille, puolittain unessa.



Minulle kuvitelma paratiisistä ei onneksi ollut näin kaukana Suomesta maantieteellisesti. Päiväuneni olivat 15 vuoden ajan ulottuneet tuonne Välimeren rannikolle Aasian mantereelle, Turkkiin. Unelmani olivat kasvaneet ja kiemurrelleet Antalyassa Kemerin yläpuolella lumisen Tahtali (ent Olympos) vuoriston rinteillä. Näiltä vuorilta vihreitten metsien vyöhyke laskeutuu turkoosiin mereen, minne myös kylmät solisevat purot päätyvät korkeuksista. Paratiisin rannikoilla historia on läsnä mm Phasiliksen mereen vajonneen kaupungin raunioilla. Tänne halusin Kemeriin vuorille, jos en vakinaisesti asumaan, niin ainakin viettämään täällä vähäiset lomani. Muuta maailmaa olimme nähneet tarpeeksi 54 v ikäämme mennessä.



Turkissa lomailimme 15-vuotta sitten ja ajelimme tuttavamme maasturilla mutkikkaita teitä ylhäällä asumattomilla vuorilla. Tuttujen luona käyntimme olikin varsin epätavallinen turistiloma Turkissa. Turkin matkaamme muistelin haikeudella, kun minulla ja miehelläni koitti tilaisuus ostaa säästöillämme loma-asunto jostain päin Välimerta. Loma-asunnon etsintämatkani alkoivat Turkissa tammikuussa 2008.

Loma-asunnon hankkimiseksi oikeasti Turkista kaikki ehdot täyttyivätkin, mitä odotimme sopivalta kohteelta ! Suomessa vaihtoehtomme olisi ollut perinteinen kesämökki, mihin emme kuitenkaan halunneet tyytyä.

Hyviä seikkoja olivat Turkissa;
Eurooppaa alhaisemmat kiinteistöjen hinnat
Elintason nousu, Turkissa, missä 20% väestöstä on alle 15 vuotiaita
Turkissa asuu tuttavia, joiden kokemukset ja tuki asunnon hankinnasta on käytettävissämme

Huonoja seikkoja;
Euroopan ulkopuolinen maa, kieli ja eri uskonto

Matka Antalyaan, tammikuussa 2008

Osassa 1. matkustin tammikuussa 2008 Turkkiin Antalyaan yksin (olen liittänyt osan 1 tämän alkuun) Antalyassa olin majoittunut hotelli Aspeniin ja tarkoitus oli tavata kaupungissa suomalainen ystävä Selma - kiinteistövälittäjä ja Beycikistä välittäjä Serhat Oral.

Kirkkaana tammikuun aamuna Antalyan vanhan venesataman yläpuolella odotin vuokra-autoa, mikä minulle oli sovittu tuotavan hotelliini. Sainkin ajokikseni Kia pikkuauton. Pieni auto osoittautui näppäräksi menopeliksi ahtailla kujilla, jotka pasaarit olivat vallanneet omikseen vanhassa kaupungissa. Antalya oli nyt suurkaupunki, millaisena en sitä muistanut vuosien takaa. Teki työtä ajaa suuren kaupungin läpi kohti länttä. Kemerin takaiset vuoret näkyivät kaukana 50 km päässä,



ja kykenin helposti suunnistamaan valtateita pitkin oikeaan suuntaan. Monikaistainen tie myötäili Konyaaltin hiekkarantaa. Muistin vuosien takaa näkymää, jolloin turkkkilaisilla perheillä oli tapanaan kantaa huonekalunsa, sohvat ja tuolit rantaan perheen pik-nik-retkelle, mummoille ja vaarille istuimiksi. Näky sai meidät purskahtamaan nauruun, kun kymmenpäinen perhe purkaantui kuorma-autostaan rannalle kaikkine varusteineen. Nyt keskellä talvea Konyaaltin kilometrien pituinen hiekkaranta oli autio. Uusi mottoritie Kemeriin oli louhittu vuoren rinteisiin, mistä upeat näkymät aukenivat meren ulapalle. Yksin ajaessani en voinut muuta kuin todeta tämän tien olevan maailman kauneimman minun mielestäni. Vanhakin tie oli mykistävä, ja tutkin vuoren rinteitä löytääkseni merkkejä vanhan tien jäänteistä. Tuttavamme, jotka ennen asuivat vakinaisesti Kemerissä, saivat ajaa tätä kaunista tietä pitkin joka päivä työhön ravintolaansa Antalyaan.

Nyt etsiäksemme meille sopivaa loma-asuntoa, minulla oli tapaaminen klo 12.00 Kemerin keskustassa Serhat Oralin kanssa. Esiteltävää loma-asuntokohdetta menisimme katsomaan ylös vuorille Beycikiin. Kohteen olin katsonut valmiiksi netistä jo Suomessa, kuten muutkin Antalyan kohteet missä aioin käydä tutustumassa paikan päällä.

Tapasin Serhatin Kemerin kellotornilla. Mukana oli myös työnjohtaja, joka vastasi ko loma-asuntojen remontoinnista. Peräkanaa autoilla suunnistimme ylös vuorille Beycikin kylään. Tietä reunustivat virheät mantymetsät. Mutkikas tie alitti solisevat purot ja alas rinnettä vyöryneet kivikot. Ei ollut ihme, että joskus tie oli ollut poikki sortumien vuoksi viikkojen ajan. Beycik oli pieni kylä, yksi kauppa ja muutama talo tien varressa. Maisemat ylhäältä ulottuivat merelle ja yläpuolellamme pilvien hattarat peittivät vuorien huiput. Tuollako ylhäällä pilvessä toiveittemme loma-asunto sijaitsi ? Etsimme erilaista loma-asumista, emme mitään tavallista !





Nämä rivitalot vuoristossa Beycikissä oli kohteitani. Harmi vain keikki asunnot oli hirveän huonossa kunnossa, ikkunoita oli rikki ja jalka meni lattiasta läpi, raput yläkertaan oli suorastaan hengen vaaralliset - maisemat oli paratiisista !


Paikallinen oppaani Serhat Oral


maisemat Beycikistä liki 2km korkeudesta

Vihdoin käännyimme pihatielle, puitten latvojen korkeuksissa. Autot pysäköimme rivitalojen eteen, jotka olinkin nähnyt jo kuvissa Suomessa. Pihoissa ei ollut muita ihmisiä, eikä autojakaan. Talot näyttivät autioilta. Talot seisoivat eri tasanteilla toinen toisensa perässä, kaikki yhtä tyhjinä ja joissain oli ikkunalasejakin rikki. Yksi ensimmäisen talon 2 kerrosasunnoista (75m2) oli malliksi kunnostettu uudeksi. Paikallaan oli moderni keittiö ja kodinkoneet, uudet raput yläkertaan ja maalatut seinät. Korjaamattomana asunnon hinta oli 30 000 TL ja korjattuna 60 000TL (n 30 000€)Vierailin mielenkiinnosta myös muissa tyhjissä asunnoissa, mitä ei ollut korjattu. Lattialta löytyi peuran papanoita, talo oli ollut suoja metsän eläimille. Raput yläkertaan oli lahonneet ja alakerrastakin puulattia oli puhki. Talojen katoista, avoterasseista saattoi päätellä niiden muuttuneen uima-altaiksi talvella, kun vesikourut tukkeutuivat lehdistä. Home ja hoidon puute oli ollut näiden talojen tuholainen. Kohde ei sopinut meille. Tutustumisen tähän kauniiseen, mutta syrjäiseen Beycikiin oli sen sijaan käyntini arvoinen kokemus. Beycik olisi oikea paikka, jos kyse olisi uuden talon rakentamisesta kauniin luonnon keskelle. Alhaalla olisi rannat täynnänsä hotelleja, turisteja ym palveluita, mitä mekin saatoimme kaivata lomallamme. Voisin hyvinkin ostaa täältä pikkuisen maisematontin vuoren katveesta, jos varat siihen riittäisivät.





Pois ajaessani etsin tuttujemme taloa Camyuvan kylästä. Alueella oli paljon uutta loma-asutusta, enkä siksi taloa yksin löytänyt. Muutaman päivän kuluessa Antalyassa vaihdoin majapaikkani halvempaan Anadolu pensionaattiin, joka sijaitsi vanhan kaupungin (Kaleici), Karaalioglu puiston laidalla. Tapasin lomani alkupäivinä Selman ja hänen perheensä. Tutustuin Antalyassa lähialueilla muihinkin loma-asuntoihin mm Bocaskentissä, ja Belekissä. Kuten Selmankin myymät asunnot, hinnat kaikkialla täällä olivat meille liian korkeita. Antalyassa rannikkko on ns turistialuetta, joten loma-asuntojen hinnat olivat muuta maata korkeammat. Olin netissä tutustunut Turkin muihinkin rantakohteisiin. Missä turisteja ei olisi, asuntojen hinnat olisivat meillekin kohtuulliset, kuten turkkilaisille itselleenkin. Tällaisia sopivanhintaisia loma-asuntokohteita sijaitsi Tekirdagin maakunnassa Marmaran meren rannikolla. Soittamalla muutamaan myytävään loma-asuntoon, selvisi, että Tekirdagn ylänkö oli lumen peitossa ja tie poikki rannikon



yllä, Belek, tip top kallista ! vaan missä on ranta ja maisemat ?
alla, Belek, kallis asunto kerrostalosta, ei kiitos



kaupunkiin Sarköyhin, minkä ympäristössä asunnot sijaitsivat. Olimme budjetoineet loma-asunnon ostamiseen 20 -30 000€, eikä yhtään enempää. Päätin matkustaa Antalyasta takaisin kotiin Suomeen viikon loman pidettyäni. Kun tie Sarköyhin olisi kunnossa, ja minulla aikaa uuteen lomaan, tulisin Turkkiin takaisin. Matka Sarköyhin olisi lyhyempi, lentäisin vain Istanbuliin, mistä jatkaisin autolla 200 km Marmaran rannikolle. Kuten suunnittelin, palasin Turkkiin 1,5 kk:n kuluttua. Kerron sitten 3. osassa, miten minua seuraavalla matkallani onnisti etsinnässäni, toiselle puolen Turkkia.

Jatkuu osassa 3, myöhemmin ...

Turkin asuntokauppaa, osa 1

Mistä kipinä Turkkiin ... Viron sijoitukset

Alkuaan intoni sijoittamiseen sai alkunsa Virosta, missä kiinteistöt olivat edullisia maan itsenäistyttyä 1990-luvulla. Mieheni sijoitti kotimaassa ostamalla pieniä eriä osakkeita ja sittemmin hän talletti säästöjämme eri rahastoihin. Minä olin luova, ja ajattelin, mitä iloa on säästöistä, jos ne ovat pankissa. Arvelin jo tuolloin, että Viro tulee länsimaistumaan pienenä maana nopeasti. Otin kohteekseni Saarenmaan ja Länsi-Viron rannikot ja pienet kaupungit. Kävimme autolla Virossa mieheni ja mm vanhempieni kanssa katsomassa taloja, maatiloja ja rantatontteja. Vuoden etsinnän jälkeen Löysimme Haapsalusta 3 h+ keittiö asunnon kerrostalosta, mikä sijaitsi meren rannalla. Vuosi tästä myöhemmin ostin 1 ha tilan läheltä merenrantaa.
Kun kuluneen 10 vuoden päästä vertasimme mieheni rahastosijoituksia minun ostamiini kiinteistöjen arvoon, oli erot isoja. Ostamani 1 ha tontti maksoi silloin 3.000€ ja nyt sen arvo on 70.000€, rakennuslupineen 2:lle talolle. Viron paikoistamme on kuitenkin vuosien varrella tullut meille rakkaita, emmekä raaski niistä luopua.

Turkissa mahdollisuuksia

Mieheni eno ja vaimonsa päätyivät aikanaan ostamaan talon Kemeristä, läheltä Antalyaa. Kun vierailimme heidän luonaan Turkissa ihastuin maahan, ja erityisesti vuoristoseutuihin Kemerin ympäristössä. Tänne minä haluan, kun pääsen eläkkeelle, ajattelin. Miheni enon kautta tutustuin Selmaan, joka toimii Antalyassa suomenkielisenä kiinteistönvälittäjänä. Kun mieheni oli antanut minulle luvan loma-asunnon ostoon Turkista, otin yhteyttä Selmaan. Sovimme hänen kanssaan, että matkustan Antalyaan katsomaan meille sopivia loma-asuntoja.


Idyllinen Hotelli Aspen, Antalya
Tämä hotelli sijaitsee Antalyan hiljaisessa ja kauniissa Vanhassakaupungissa, vain 200 metrin päässä Mermerli-rannasta. Hotelli yhdistää perinteisen Kaleici-tyylisen arkkitehtuurin ja modernit mukavuudet.

Aspen-hotelli on upeiden puutarhojen ympäröimä ja sitä kaunistavat modernien huonekalujen ja vanhan maailman turkkilaisten koristeiden sekoitus.

Hotelli yhdistelee historiallista charmia ja nykyaikaista mukavuutta ja tarjoaa rauhallisen pakopaikan kaupungin kiireestä. Paikan, jossa voit todella kokea Turkin kulttuurin.
Hotellihuoneita: 36.


Hotelli Aspen on ylhäällä valkoisten talojen keskellä. Katutöiden vuoksi jouduin ajamaan autolla hotellille "turisti basaarien" läpi. Kauppiaille tuli kiire kerätä vaatepöytiä pois alta, jotta pääsin ajamaan kauppakujia pitkin päätielle.




Huomenta Antalya ! Maisema hotellin ikkunasta. Tuonne vuorille Beycikiin olen menossa tapaamaan Serhat Oralia, kiinteistövälittäjää, mistä tapaamisesta Selma oli sopinut puolestani.

tammi- helmikuussa 2008. Minun oli lähdettävä Turkkiin yksin, koska mieheni jäi kotiin hoitamaan 12 ja 14 v poikiamme. Olin etukäteen tutustunut netin kautta Turkin kiinteistömarkkinoihin välimeren rannikoilla. Tätä varten minun piti ostaa Turkin sanakirja, koska jotkut ” etuovi ”tyyppiset netsivustot toimivat vain Turkin kielisinä, osa myös englanniksi. Varasin helmikuuksi edes-takaiset lennot Turkish Airlinesilta, vuokrasin hotellihuoneen Antalyan vanhasta kaupungista ja tein varauksen vuokra-autosta, joka tuotaisiin hotelliini tuloani seuraavana aamuna. Isäni saattoi minut Helsinki Vantaan lentokentälle. Lento Istanbuliin Suomen talvesta kesti 3 tuntia. Istanbulin kentällä Antalyan koneeseen vaihtoon oli 2 tuntia aikaa. Antalyan lennolle tuli mukaan joitakin muitakin suomalaisia. Heitä oli mm kaveriporukka menossa Alanyaan lomalle suomalaisten tuttaviensa luo. Yksi pariskunta oli vuokrannut sieltä asunnon koko talveksi itselleen. Ihmettelin heidän vähäisiä matkatavaroitaan. Olin ollut Antalyassa 15 vuotta aikaisemmin 35 vuotiaana ja 30 kg hoikempana. Muut suomalaiset näyttivät eläkeläisiltä, ja näytin siltä varmaan minäkin. Välimeren rantaviivaa myötäili laaja asutuksen valomeri, mikä näkyi koneen ikkunasta. Kaupunki oli kasvanut valtavasti, ja tietkin oli peräti 6 kaistaisia. Olin viimeksi Antalyasta lähtiessäni silittänyt lentokenttähallissa nukkuvaa kissaa ja ihmetellyt katonrajassa sisällä sirkuttelevia lintuja. Oli jo pimeää, kun koneeni laskeutui kentälle, vuosien takaa tuttuun kaupunkiin.





Kentältä ajoin taxilla kaupungin keskustaan Aspen hotelliin. Hotelli oli vanha, mutta kunnostettu oikein tyylikkäästi Turkkilaisten perinteiden mukaan elegantiksi. Hotellissa oli 4 kerrosta, ja useita pieniä sisäpihoja, missä suihkulähteet solisi tunnelmallisten pihalyhtyjen valossa. Rakennuksen pimeistä ikkunoista ja parvekkeista päättelin, että saatioin olla hotellin ainoa asiakas näin keskellä talvea ? Ikkunasta katselin pimeälle merelle. Aamulla vuoret näkyisivät, kaukana Kemerin suunnalla, olikohan lumi satanut Tahtali vuoren rinteille ?

Tästä linkistä esim voit vilkaista Turkin asuntomyyntikohteita (Turkin liira TL tai YTL) on 50% vähemmän euroja.
http://www.emlakofisim.com/konut.php?dil=eng&

Selman myymät asunnot löytyy sivulta:
http://www.asya-emlak.com/3/index.php?banner_id=2





Kohde olisi voinut olla tallainenkin talo vuoristossa


Kemerissä hiljainen uimaranta talvella

Hengenvaaralliset aallot, tsunamit

Hyökyaallot ovat pyyhkineet Intian valtameren rantoja useita kertoja, osoittavat Indonesian Acehissa ja Thaimaan Phuketin lähistöllä tehdyt tutkimukset. Ennen vuoden 2004 tapaninpäivän tsunamikatastofia samanlainen on tapahtunut viimeksi noin 600 vuotta sitten. Tsunamin harvinaisuus oli ilmeisesti yksi syy siihen, että paikalliset ihmiset eivät osanneet tulkita sitä ennustavia merkkejä, kuten meren pakenemista rannoilta. Suomalainen koulutyttö osasi tiedon perusteella aavistaa onnettomuutta, kun koulussa oli ollut puhetta tästä erikoisesta ilmiöstä.



Vuoden 2004 tsunami syntyi merenpohjassa 300 kilometriä Thaimaan rannikosta tapahtuneen maanjäristyksen seurauksena. Järistyksessä Intian-Australian laatta painui muutamassa minuutissa 13 metriä Burma-Sundan laatan alle. Sen seurauksena massiiviset aallot vyöryivät rannikolla maalle. Vesimassat nousivat Acehissa 35 metrin ja Phuketissa 20 metrin korkeudelle. Aallot ulottuivat kauas sisämaahan ja kasasivat rannasta irronnutta hiekkaa kilometrien päähän rannasta.

Tutkijat etsivät tsunamien jälkiä, hiekkakasautumia sisämaasta kaivamalla kuoppia mataliin painanteisiin. Phuketista pohjoiseen olevalta Phra Thongin saarelta löytyi turvekerrosten alta kymmenen sentin kerros valkoista hiekkaa. Hiekkakasaumat ajoitettiin vuosille 1300-1450 jKr. Saarelta löytyi merkkejä myös tsunamista, mikä oli tapahtunut noin 2200-2400 vuotta sitten.

Sumatran saaren pohjoispäässä Aceh oli yksi pahiten vuoden 2004 tsunamista kärsinyt alue. Sieltä etsittiin myös tsunameissa huuhtoutunutta hiekkaa maaperän painanteista. Hiekkaa löytyi ja löydökset ajoitettiin vuosille 1290-1400 jKr sekä 780-900 jKr. Penempiä tsunameita Intian valtameren saarilla on tapahtunut Andamanin saarilla vuonna 1907. Tapahtuma oli asukkaiden muistissa, joten he osasivat lähteä pakoon saaren sisäosiin korkeammalla oleville alueille.


Ehtisimmekö kotiin kukkulalle tänne turvaan ?

Tsunamin vaara on olemassa myös Marmaran merellä, missä mannerten siirrosvyöhyke kulkee meren pohjassa. Olisimmeko rannalla silloin, ehtisimmekö kotiin kukkulalle pakoon ? Miten kävisi miljoonakaupunki Istanbulin ? Muistelen niitä kertomuksia, mitä olin lukenut Tapaninpäivän tsunamista v 2004.

Tervetuloa Haaremiin, wellcome to Harem !

Jumalattaremme Hygienia (1.osa
(by english in the end)

Kuten Psyke Hygieniakin kuulostaa kauniilta jumalattaren nimeltä. Pidän yllä iluusiota, että nimi on jollekulle puhtauden esikuvalle kuulunutkin. Nimi kuulostaa puhtaalta ja arvokkaalta. Koska molemmat nimet on kauniita, ja ihmiskunnalle elintärkeitä, olen ristinyt blogini patsastytöt, kaksoset Psykeksi ja Hygieniaksi



Idässä oli toinen uskonto ja moniavioisuus. Päivän rutiinit liittyivät peseytymiseen ja lämpimässä ilmastossa virkistäytymiseen, varsinkin vauraissa kultuureissa, kuten Ottomaanien valtakunnassa Turkissa. Muiden maineikkaiden sulttaanien lailla mm Turkin sulttaani Murad III (1546–1595) piti yllä kylpemisen kulttuuria haaremissaan. Hänen haaremiinsa kuului 1 200 orjamarkkinoilta hankittua kauneinta naista, joita vartioivat yli 400 eunukkia. Murad III katseli usein arabeskien takaa kuinka alastomat naiset ilakoivat ja viettivät aikaansa vesialtailla. Haaremin altailla musiikki, laulu ja seurapelit loivat viihtyisää ilmapiiriä.



Miten mahdettiinkaan maailmassa hoitaa meille itsekullekin tärkeää henkilökohtaista hygieeninaa ennen kylpyhuoneen keksimistä ?


Suomessa pienenkin torpan asuinmiljööseen kuului sauna. Pesutila oli usemmiten savusauna, lisäksi oli erillinen huussi ulkona ja järvi, minne pulahtaa. Tosin se oli jäässä talvella. Mutta pehmeässä hangessa saattoi kiereskellä itsensä puhtaaksi ilman vettäkin. Vaikka uitiin ja saunottiin, kirput ja täit alati kiusasivat metsien mökkiläiskansaa. Kaupungissakin peseydyttiin yleisissä saunoissa, kun muita mahdollisuuksia ei juurikaan ollut. Kuppari oli kansanparantajan ammatti. Saunassa tehty kuppaus elvytti väsynyttä kehoa, ja ennaltaehkäisi pelättyjä sairauksia.



Yksin oli hankalaa peseytyä, sisar oli selänpesijä

Maaseudulla naisväki keitti saippuansa 1950-luvulle asti kotona teurasjätteistä ja koivuntuhkasta. Tarvittaessa pesupala sai tuoksunsa tervasta, sitruunasta, yrteistä ja hajuvesistä. Olimme todellakin pesseet itsemme teurasjätteillä, ja sanamuotoa korjaillen pesemme edelleenkin, koska saippua on yhä päivittäisessä käytössämme. Ainakin saippuan valmistus on ekologista. Saippuamainoksissa ei puhuta selkokielisesti tuotteen sisältämistä aineosista.


Ihosta lika irtosi vihtomalla ja kuumalla vedellä

Miten toimittiin Hygieenian kanssa Lähi-idässä ja muilla kuivilla seuduilla ennen Embon ja Lambin keksimistä ? Karavaaneilla ei ollut mukanaan huuhtelevaa bidettä. Takaliston pyyhkimiseen käytettiin vastenta kättä. Uskontoihinkin liittyvissä ohjeistuksissakin oli säädetty nimenomaan vasemman käden varatun pyyhkimiseen. Oikeaa kättä tuli käyttää syömiseen. Entäs jos olikin vasenkätinen ?



Tässä pestään pyykki, lapset ja astiat samassa pesualtaassa, kätevää

Peseytyminen ja puhtaus ovat kuuluneet kautta aikojen ihmisten arkeen. Hyvä esimerkki tästä on antiikin Rooma, missä keisarit rakennuttivat toinen toistaan komeampia kylpylärakennuksia yleiseen käyttöön. Jo muinaiset egyptiläiset nauttivat kylpemisestä ja he käyttivät saippuaa peseytymiseen ja ihosairauksien hoitoon. Saippuan valmistamisen taito levisi Eurooppaan Egyptistä ja roomalaiset kylpyläkulttuurit suorastaan jumaloivat saippuaa. Peseytyminen oli tällöin hyvin pitkälti sosiaalinen tapahtuma, sillä kylpylöissä tavattiin tuttuja ja pidettiin jopa kokouksia. Sen sijaan myöhemmin renessanssiajan ihminen piti peseytymistä turhamaisena ja uskoi, että sukupuolitaudit levisivät saunan kautta. Yläluokka hautasi hajunsa tuoksusaippuoihin ja hajuvesiin.


Saunassa Marie Antoinetten haikaranpesä olisi saanut kyytiä

Wellcome to Ottoman Harem !

Life in the Topkapi Palace Ottoman harem was very different from what was imagined by Europeans. In Ottoman society, as an institution Topkapi harem life reflected the secluded privacy of family life. Topkapi Harem tour will take about half hour and will definitely be a reward to everyone interested in Ottoman harem life. Harem compound is in the second courtyard of the palace.
The "cariyes" who served sultan's wife or mother sultan, under the guidance of the sultan's mother, were taught to read and write, play music, and the intricate rules of palace etiquette and protocol. They were trained and educated in the skills and accomplishments considered appropriate for women at the time. After a certain number of years in service they were allowed to marry. Very few were honoured even by the privilege of waiting at the sultan's table, and still fewer became royal wives. Hurrem Sultan was a good example of palace opportunities for cariyes.

Generally speaking, "cariyes" had an important place in the royal harem. They were cared and treated as if they were the flowers of the harem just like the flowers in a garden. This is evident from the names of the harem women as they began to receive melodious Persian names like Laligül (Ruby Rose) and Nazgül (Shy Rose) that suggested they were as beautiful and graceful as flowers.


The image of a harem conjures visions of opulent surroundings filled with beautiful and sensuous women. It was imagined that their sole duty was to entertain a sultan. This image may have been falsely based on the imperial harems of the sixteenth and seventeenth centuries of the Ottoman Empire. In this period of history, harems played an important role in the governing of the Ottoman Empire. This most renown period was known as the Reign of Women, the Kadinlar Sultanati. The involvement of the harem women, and more specifically, the Valide Sultan (Sultan's Mother or Queen Mother) and the Sultan's favourites (favoured harem women), in state politics, diminished the power and position of the Sultan. As the Sultan was the head of the government (or Divan), this interference proved to be detrimental to the Ottoman Empire.
www.lydotravel.com/Ottoman-harem.html

Kesän v 2008 kuvat, tammikuu

Kun muistelen mennyttä kesää, kertovat kuvat enemmän kuin sanat. Niin paljon kaikkea mielenkiinteista tapahtui kesän aikana, joten idylliset
kuvat Sarköystä puhukoot puolestaan. Tosin tuo imuri ei edusta idylliä, mutta se oli tekemisissäni tärkeä työväline.



Kesän kuvat enemmän kuin sanat

Kehuttakoon sitä, että imurointikin uudella imurilla oli kivaa. Kunnostustöissä se oli viimeinen vaihe, ennen yksittäisten makuuhuoneisen valmiiksi saamista. Kyllä kunnostamisessa kului tuskaa ja hikeäkin, mutta sainhan vaivojeni palkaksi käyttööni unelmieni asunnon. Kaikki asunnossamme tai Sarköyssäkään ei ole varmasti aivan kohdallaan toisten mielestä. Pääasia kuitenkin on, että kaikki tämä on MINUN MIELESTÄNI IHANAA. Perusasia on luonteessani, pidän ideoimisesta, uusista virikkeistä ja pidän siitä, että saan vapaasti toteuttaa visioitani. Näin ollen asumisessa, kuten muussakin RAKASTAN TEKEMISTÄ. Näin ollen muuttaminen täysin


Sarköyn edullisin sohva 220 TL, eli 100 euroa.

valmiiseen ja mutkattomaan loma-asuntoon ei olisi minua juurikaan kiehtonut. Sarköyn alueessa ja huoneistossa oli tarpeeksi haastetta juuri minun ikäiselleni ja tapaiselleni naiselle. Yllätyin positiivisesti, että myös naisystäväni olivat kanssani samalla aaltopituudella. Kaiken ei todellakaan tarvitse olla täydellistä. Sarköyn asunnossamme riittää vuosiksi pohdiskeltavaa, mitä voin pitkinä talvi-iltoina suunnitella Suomessa seuraavaa lomaa silmällä pitäen.

Ucmakdere - Kumbag, tammikuu 2009

torstaina 22. tammikuuta 2009
Ucmakdere - Kumbag

Yllämainittujen kylien väliin mahtuu Ganos vuoristo, missä tie mutkittelee korkeuksiin pitkin vuorenrinteitä. Kuten Enduroclubin ja liitovarjoilijoiden kuvista näkee, on vuorilta huikeat maisemat alas merelle ja laaksoihin. En ole uskaltanut ajaa reittiä autolla. Olen elättänyt kuvitel maa, että joskus kävelen tuon osuuden vuorten toiselle puolelle. Koska kesällä on liian kuuma, toivoisin voivani ajaa taipaleen mopolla tai skootterilla. Nyt minulla olisi hyvä syykin matkustaa Kumbagiin. Suomalainen Irene lomailee siellä kesäisin perheensä kanssa !. On todella ihme, että löysimme tiedon toistemme kesäpaikoista, kun muutenkaan en ole montaa ulkolaista näillä seuduilla nähnyt.

Identiteettikriisi, tammikuu 2009

lauantaina 31. tammikuuta 2009
Muumi-mamman identiteettikriisi




Liittyessäni Byki:n kielikouluun kohtasi minua harmillinen identiteettikriisi. Että voikin pieni asia paisua suureksi, etsiessäni riittävän pientä, alle 200 pikselin ikonia, eli web-hahmoa itselleni. Uskon, että jokaiselle naiselle on erityisen tärkeää säilyttää oma tietty identiteetti, minkä on omaksunut itselleen. Voi kuvitella samaistuvansa vaikkapa perhoseen ja saakin ikonikseen kärpäsen tai muun lentävän ötökän. Ikonihahmokseni Googlen kuvista valitsin Muumi-mamman, miksi mutkattomaksi ja avuliaaksi äitihahmoksi tunnen itseni, paitsi tänään. Googlessa Muumi-mamman kuvia olikin paljon. Kriisin ainekset oli koossa kun jouduin hylkäämään kuvat, koska niissä oli liikaa pikseleitä, eikä kuvansiirto onnistunut. Olin kekselijäs, ja yritin siirtää kuvallisesta kahvikupista muumin kuvaa ikonikseni. Täysi kriisini puhkesi kun typerä ohjelma ei ymmärtänyt käskyäni.
Lopuksi kielikurssin ikonikseni kopioitui KAHVIKUPPI ! Niin ikään kielikurssin muut opiskelijat voisivat kommunikoida minun, TYPERÄN kahvikupin kanssa. Vaikka usein juon kahvia päätteeni ääressä, ja olen kaatanutkin kahvia koneeseeni, en halua olla kahvikuppi ! Muumi-mamman äidillinen identiteettini säröili pahoin, olin kiukkuinen, en käynyt kaupassa, enkä tehnyt ruokaa lapsilleni. Yritin kaikin keinoin ja kuvankäsittelyohjelmin päästä eroon kahvikuppi-identiteetistäni. Vihdoin viimein onnistuin vaihtamaan ikoinini Mamma-hahmoon, jättämällä kuvankäsittelyohjelman kokonaan pois operaatiosta. Vasta kun olin päässyt eroon kahvikupista ja saanut muodonmuutokseni aikaiseksi, sain tehdyksi ruokaa nälkäisille lapsilleni.
Jälkiviisaus: Tämän laatuiseen identiteetikriisiin voi odottaa myötätuntoa ainoastaan muilta kuvankäsittelyongelmiin sotkeutuneilta bloggareilta.
Olen siis tänään onnistunut kirjautumaan Byki-kansainväliseen kielikouluun turkinkielen opiskelijaksi, os: http://www.byki.com/ Opiskelen koulussa nimimerkillä Kariitta, mikä on toinen etunimeni. Henkilökohtainen ikonini on tuo Muumi-rouva mustalla taustalla, ei kahvikuppi !
Lähettänyt Annu klo 6:01 2 kommenttia