Tyttö kantaa puita sisälle

Kerron hieman tästä kuvasta, joka on nyt blogini pääkuva; tyttö, joka kantaa halkopuita sisälle lämmikkeeksi. Kerrankin koko kuva - tai kuvateos on täysin 100%:sti omaa tekoani, otettuja 2 valokuvaa myöten. Olen innokas kuvaaja, mutta nolo ja arka saamaan ihmisiä kuvatuksi, varsinkin jos he ovat vieraita. Hapsalussa sain otetuksi kuvan naapurin talon tytöstä. Kuvateos on tehty tekniikalla missä kaksi



toisilleen aivan vierasta kuvaa on yhdistetty. Viime silauksena puihin on maalattu vaaleanpunaiset lehdet. Tyttö on kuvattu talvella tammikuussa ja puitten varjostama kävelytie on kesäkuva Haapsalusta, aivan kesäkotimme nurkilta. Haapsalussa (ja kait koko Virossa) on tavallista, että kerrostaloasunnotkin lämpiää puilla, miten kukin asukas haluaa. Kaksikerroksinen naapuritalo lämpiää puilla, joita asukkaat joutuvat hakemaan halkovajasta ulkoa. Koululaistytön homma oli hakea puita sisälle. Ehkä jonakin päivänä tämä lämmitystapa on Virossa historiaa, kuten se on Suomessakin ollut pitkään, liekö 50-vuotta. Viimeksi saman naapuritalon ikunalla sievisteli kissaneito ja maassa mourusi rakkautta kujan kolli. Minä aioin ottaa rakastavaisista kuvan, mutta juuri kun olin räpsäämässä kuvaa, oli kissan emäntäkin jo ikkunassa. Ei tullut kissoista taiteellista kuvaa sillä kertaa !

Asuntovaunumme Mansikka, osa 2

Mökin rakentajille asunnoksi

Asuntovaunuamme Mansikkaa tarvittiin tontillemme Viroon kesällä v 2003. Vaunusta tuli asunto pojille, jotka rakensivat Saunjaan mökkimme. Pojat oli Pärnun ammattikoulusta puusepänlinjaa käyvät nuorukaiset; Marttin, Marttin ja Ervin. Pojilla oli ikää 17, 18 ja 19 vuotta. He olivat myös kotoisin Pärnusta, joten Mansikka sopi heille hyvin majoitustilaksi. Olimme saaneet Saunjaan 2:lle pikkutalolle rakennusluvat Orun kunnalta. Rakennusvalvojaksi saimme Orun kunnan insinöörin itsensä, joten mökkihankkeen alku oli kunnossa.





Perustukset oli tehty jo edellisenä kesänä. Isäpuoleni Tauno on rakennusmestari, ja hänen opastamana mökin anturat löysivät hyvin paikkansa, niitä varten tasoitetulle sorapatjalle.



Jukka ja Tauno merkitsevät tontille mökin paikkaa



Harkoista muuratuissa anturoissa on vielä tekemistä

Loma-aikoina asumme Haapsalun kaupungissa kerrostalossa 10km:n päässä Saunjasta. Rakennettavalle mökille olisi käyttöä, koska kaipasimme lasten kanssa puuhastelua ulkona luonnossa. Lisäksi luonamme Virossa kävi vierailulla paljon sukulaisia ja tuttuja, joille tarvittiin tilaa majoittumiseen. Ensi hätään saimmekin lisätilaa tuomalla Suomesta Mansikan Saunjaan. Saunjassa on laaja Silmän luonnonpuisto, missä saa vapaasti leiriytyä rantaan.



Tehdessämme mökin perustuksia, vietimme paljon aikaa vaunulla. Saunjassa lerimme oli lähellä merenrantaa. Asuminen rannalla oli jännittävää ja touhukasta aikaa, mitä nyt kaiholla muistelen. Emme halunneet jättää vaunua yksin Saunjaan pitkäksi aikaa, joten retkeilimme Mansikan kanssa myös Haapsalun leirintäalueella Piksekessä. (alueen omistajat on suomalaisia). Leirintäalueella saunoimme ja mm tutustuimme muihin reissaajiin. Yöksi palasimme kaupunkiasunnolle nukkumaan, joskin vieraamme jäi vaunuun yöpymään.



Kahden kesän aikana pojat rakensivat mökkimme valmiiksi. Viikonlopuiksi he matkustivat kotiin Pärnuun 100 km:n päähän. Talveksi toimme Mansikan Suomeen takaisin kalliista lauttamaksuista huolimatta. Oli ajatus, että vaunua Suomessakin käyttäisimme reissaamiseen. Yritimme kyllä;

Olin ideoinut, että Jukka veisi minut ja pojat vaunulla Salmenkartanoon leirintäalueelle. Jukka kävisi töissä täältä käsin. Me asuisimme Mansikassa, uisimme ja lomailisimme Salmessa keskellä kaunista Suomen luontoa. Yhtenä aamuna Jukka toi meidät Salmeen aikaisin, ennen töihin menoaan. Pojilla oli polkupyörät mukanaan, ja aamupäivä kuluikin heidän kanssaan pyöräillessä ja uidessa leirintäalueella. Jo keskipäivällä vaunussa oli hirvittävän kuuma sisällä, kuin uunissa, eikä tuulikaan vilvoittanut sisätilaa. Yritimme etsiä varjoa vaunun kyljestä. Päivällä Juhokin eksyi pyörällään leirintäalueelle ja iltapäivään mennessä kuumuuden tähden mittani oli täynnä – retkeilyä. Soitin Jukalle töihin ja kiirehdin häntä hakemaan meidät pois leirintäalueelta. Halusimme vain kotiin viileään, missä voisi katsella TV:kin.



Mansikka nökötti Siuntiossa pihassamme 3 seuraava vuotta toimettomana, joskin katsastettuna valmiina reissuun. Vaunu toimi paremminkin kesävarusteiden ja polkupyörien varastona. Vuosi sitten myin Mansikan tänne Siuntioon matkavaunuksi eräälle rakennusalan yrittäjälle, varsin pienellä hinnalla. Mökkimme Saunjassa on ollut asuinkelpoinen jo muutaman vuoden, joten rakkaalle vaunullemme ei löytynyt enää käyttöä. Mansikkaan liittyy monia tuokioita poikiemme ja heidän serkkujensa lapsuudesta, mitä on ihana muistella mm näistä valokuvista.



Haapsalun lahti on matalaa hiekkarantaa, missä vesikin lämpenee jo alkukesästä



Haapsalun linnassa riittää seikkailua ja tutkittavaa pojille





Mökkimatkaan kuuluu laivamatka, odottaminen satamassa ei aina ole ollut tylsää









Huolto pelaa rakennuksella





Meille tulee kaivinkone !



Aamulla usvaa Saunjanlahdella, kuvattuna vaunun ovelta

Asuntovaunumme Mansikka, osa 1

Jos elämä on tylsää, ja haluat vaihtelua, pelasta hyötykäyttöön vanha asuntovaunu, kuten mekin teimme ! Meille tarpeellisen asuntovaunun ei tarvinnut olla kallis. Sisustamalla sen viihtyisäksi, saimme siitä aivan oman näköisen viihtyisän pikkukodin, missä oli pyörätkin alla matkantekoa varten.



Suomen lippu kuului asiaan Haapsalun leirintäalueella

Minulla on tallessa rakkaita aiheita, mistä olen jälkeenpäin halunnut kirjoittaa. Rakastan asioita ja tavaroita, jotka eivät ole täysin ehyitä. Ne ovat poikkeuksetta vanhoja, tai jollain tapaa kuluneita. Minulle mieluisissa asioissa on jotain haavoittuvaa ja keskeneräistä, mille on ollut tarve tehdä ratkaisevia parannuksia. Viallisissa minua viehättää jokin, mihin saan käyttää luovuuttani ja energiaani. Onnistumisesta saan itselleni hyvän mielen ja kaiken lisäksi vanhan uudistaminen on ekologista. Tähän korjaamisen intohimoni kategoriaan kuuluu; vanhat honekalut, jopa rumat sellaiset, mitä yritän vaalia ja korjata. Samaan sarjaan kuului mm talvipakkasista pelastettu koditon kissa Mörtteli ja Sarköystä löytynyt koiranpentu Valkotassu, joita halusin auttaa. Korjaamalla vanhaa ja auttamalla avuttomia luontokappaleita, tunnen itseni hiukkasen paremmaksi ihmiseksi. Mitä kaikkea käyttökelvotonta ja turhuutta olenkaan hankkinut, kykenen korjaamaan myös vanhaa, jos tarvis on. Sama logiikka pätee myös suhteessani ihmisiin. Pieninkään avunannon yritys ei ole turhaa, näin uskon.

Valkotassusta olen kertonut syyskuun 2009 jutussani. Kissa Mörttelistä kirjoitan joskus myöhemmin. Nyt kirjoitan ostamastani ja korjaamastani asuntovaunu Mansikasta.


Tepa ja Tane kahvilla viihtyisässä vaunussa

Tehty kauppa asuntovaunustamme Mansikasta

Oli kevät 2003 ja aurinkoinen päivä, kun Tapiolasta työpäivän jälkeen starttasin Keimolaan, katsomaan vuoden 1989 mallista Musketer asuntovaunua, mikä oli myynnissä yksityishenkilöllä. Tein vaunusta kaupat edulliseen 1700 euron hintaan. Vaunussa oli jonkin verran korjattavaa tekniikkaa ja korjauskulut maksoi saman verran, mitä itse vaunukin. Korjaamisella ja vaunun katsastamisella varmistimme, että vaunu olisi kunnossa ja turvallinen liikenteessä. Kaikkinaisista korjauskuluistakin huolimatta Musketer asuntovaunumme oli ikäänsä nähden kohtuuhintainen. Epäuskoa koin, kun vaihtaessani vaunun lamppua kattoon, yksi valaisimista oli täynnä vettä piri pintaan ! Vaunun katon sauma vuoti, mitä emme tulleet ajatelleeksi. Mutta ei hätää, minä korjasin ulkopuolelta katon saumat kuntoon vedenpitäviksi silikonilla. Lopuksi siivoamalla ja sisustamalla vaunun sisätilat kauniilla tekstiileillä, sain loihdittua tilat raikkaaksi ja viihtyisäksi. Vuodevaatteet ja ikkunaverhot verhoilin valko-punaisella mansikkakankaalla. Tästä sisustuksesta juonsikin vaunumme nimi, Mansikka. Vaunussa oli 2 sohvaryhmää, edessä ja toinen takana. Takana olevat penkit ja pöytä muutettiin pysyväksi pediksi, mihin saisi kellahtaa koska tahansa pitkäkseen (paitsi ajon aikana). Lisäksi kaikki sohvan päälliset irroitettiin ja pestiin puhtaisi pesukoneessa. Sohvan päälliset sopivat hyvin verhoihin, ne olivat väriltään vaaleanpunaiset.



Mansikassa serkukset lepäsivät sulassa sovussa



Ruoka maistui Mansikka-baarissa jokaiselle

Vaunussa oli kaasuhella ja jääkaappi, sekä nukkumatilat 5:lle hengelle. Myös lämmitysjärjestelmä oli kunnossa. Vaunuun ostettiin kaikki tarpeelliset kesävarusteet mm; mansikkalakanat, mitkä itse ompelin, astiat, kattilat ja kahvipannu, mikä osasi viheltää. Penkkien alle mahtui paljon tavaraa ja kesävarusteita mm grilli ja retkipöytä tuolineen sekä iso kumivene.

Osassa 2. kerron enemmän millaisessa käytössä vaunumme oli,
kirjoittelemisiin, Annu

Mutahoidot Haapsalussa

Kylpyläelämää ja mutahoitoa


Erilaiset kylpemiseen tarkoitetut rakennukset alkoivat kehittyä Euroopassa ja irrottautua perinteisistä muodoista, millaista Rooman kylpylät edustivat. Alueellisuus alkoi näkyä yhä vahvemmin niin rakennus- kuin kylpytavoissakin: erilaiset höyryyn perustuvat kylpymahdollisuudet valtasivat sijaa Itä- ja Keski-Euroopassa ja pohjoisessa sauna muodostui yleiseksi kylpy- ja peseytymismuodoksi.

Viime vuosisadan alussa kylpyläkulttuuri ja lomanvietto ylhäisön keskuudessa eli kukoistuskauttaan Euroopassa. Kesällä siirryyttiin rannikolle kylpyläkaupunkeihin lepäämään ja uimaan, kuten teki mm Venäjän keisariperhe ja hoviväki. Haapsalussa Tri Hunnius oli kehittänyt virkistävät ja puhdistavat mutakylvyt, mitä valmistettiin matalien merenlahtien mudasta.


Carl Hunnius

Mielenkiintoista tietää: Haapsalua nimitettiin keisarilliseksi kylpyläksi, täällä kävivät perheiden kanssa lomailemassa ja mutakylpyjä ottamassa Venäjän tsaarit Nikolai I, Aleksanteri II, Aleksanteri III ja Nikolai II. Tule kokeile Haapsalun mutahoitoa Laine ja Fra Mare Spa hotelleissa! (Ps täällä Haapsalussa Virossa on meidän kesäsunto, siksi tiedän paljon kylpyläperinteestä kaupungissa )



Virossa Haapsalussa Lääkärinä työskennellyt Hunnius oli ensimmäinen, joka huomasi paikallisten asukkaiden tavan lieventää terveysongelmia meren mudalla ja alkoi sen jälkeen tieteellisesti tutkimaan mudan ominaisuuksia. Vuonna 1825 perustettiin hänen aloitteesta Haapsaluun ensimmäinen mutahoitola v 1825.

Kylpylätoiminta alkoi Haapsalussa jo 1800 -luvulla. Paikalliset asukkaat keksivät vuosisatoja sitten voidella kehoaan matalan lahden pohjasta saatavalla, terveelliseksi koetulla mudalla. Kaupungin mutahoitojen maine alkoi kiiriä ja houkutella terveyskylpyihin Venäjän tsaariperheen jäseniä sekä muuta aikansa ylhäisöä Venäjältä ja muualta Euroopasta.



Kaupungin museon vierasvihkossa on runsaasti saksalaisten vierailijoiden tervehdyksiä. Monet saksalaiset allekirjoittavat vieläkin oheen lisänimen ”Hunnius”. Vierailijat ilmeisesti kunnioittavat ylpeinä esi-isäänsä, joka ilmiömäisellä liikemiesvaistolla muutti liejun kullaksi.

Carl Abraham Hunnius opiskeli Tarton yliopistossa lääkäriksi. Hänen varsinainen ansionsa on kuitenkin se, että kaupungissa toimii nykyäänkin kylpylöitä mainoslauseenaan ”Elämän eliksiirimme on parantava meren muta”. Idean tuottoisaan bisnekseen Hunnius nappasi kalastajilta, joiden oli nähnyt sivelevän itseään rannassa mudalla.

Kysyessään kalastajilta syytä tähän, kalastajat olivat vastanneet toimenpiteen helpottavan heidän niveliensä kolotusta.


Kauneuskilpailut Haapsalussa

Ensimmäinen Hunniuksen mutakylpylä valmistui kaupungin mahtimiehen Magnus De La Gardien tuella vuonna 1825. Koska asiakaskunta koostui etupäässä pietarilaisesta hoviväestä, kaupunki sai höyrylaivayhteyden Pietariin jo kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Tasaisesti nousevien kävijämäärien ja keisarillisella Venäjällä kasvavan maineen myötä Viron rautatieverkko ulotettiin Haapsaluun vuonna 1905.

Jopa Haapsaluun eksynyt The Timesin toimittaja ihastui mudassa kylpemisen saloihin.

”Minusta tuntui kuin olisin leijunut,” hän kertoi kesällä The Times -lehdessä. Juhlallisen tunnelman tosin oli keskeyttänyt alkukantainen kuorsaukselta kuulostanut röhkinä. Opas kehotti toimittajaa olemaan huoleti, ja osoitti muta-ammeeseen nukahtanutta kylpylävierasta: ”It’s a Finn, don’t worry”.



Nykyään kyseisen mutakylpylän asiakkaista 90 prosenttia on suomalaisia, ja syystäkin: kotimaassa päivän kylpyläloman hinnalla saa kieriskellä mudan täyttämässä ammeessa kokonaisen viikon.

lainattu osio -Kimmo Laakson artikkelista Haapsalu

Kirjoitan seuraavaankin artikkeliini juttua Haapsalusta ennen ja nyt -

6 teiniä ja 3 vanhusta, elokuu 2009

lauantaina 8. elokuuta 2009
5 poikaa, yksi tyttö, kaksi vanhusta ja minä

Elokuun loma Haapsalussa

Tällä porukalla, johon lukeutui siskoni lapset Annika 14v, Janne 15v, Lassen kaverit, Samppa 16v, Jussi 15v ja omat pojat Juho 13v ja Lasse 15v, matkasimme viikoksi tänne Viroon Haapsaluun kesäloman viimeiseksi viikoksi. Lassen ja koulukavereitten tiet eroaa alkavana syksynä. Peruskoulu on käyty ja osa kavereista jatkaa amiksessa, osa Lohjan Lukiossa ym lähiseudulla.

Reissussa Viron mökillä olemme 2 autolla. Nuorison kaitsijoita ovat myös Tane vaari ja äitini Tepa. He ovat 77 ja 78 vuotiaita. Serkuksille mummo ja vaari ovat läheisiä. Vaari tekeee hyvää puuroa, joskin pääsääntöisesti hän hoitaa huonosti liikkuvaa mummoa.



Pojat heräsi klo 14, kun sisko heitti hämähäkin sänkyyn

Täällä on tarkoitus ottaa lomasta irti yhdessäolemisen hauskuus. Kaverit ovat tärkeitä. Poikien on määrä asua Saunjan mökissä, me muut kerrostalossa Haapsalussa. Torstai yönä saavuimme Viking Linen laivalla Tallinnan satamaan klo 12.00. Autokannen sillan kiinnittäminen kesti tunnin, ja viiveestä johtuen olimme Haapsalussa perillä vasta 3 aikaan yöllä. Matkan Tallinasta Haapsaluun ajoimme täyden kuun valossa, kesäyössä. Saunjan mökillä oli vastassa ihmisen korkuinen väike hernes pelto, mikä onneksi lakosi matalaksi autolla yli ajettaessa, kuten ennenkin. Vieraat pojat ihmettelivät pellon niittämistämme.

Pojat eivät halunneet uimaan, eivät kauppoihin, eivätkä voimamieskisoihin. (Kisoissa Viron urhot veti perässään junakiskoilla 3 tavaravaunua) Pojille riittää kun saavat olla keskenään ja valvoa yöt mökillä. Autotallista ehjiä pyöriä löytyi kolme. Pyörillä ajettiin kaupungille ja pitsalle illalla. Muut ajoivat pyörillä, aina yksi pojista juoksi perässä, ja vuoroa vaihdettiin. Annika kuuluu mummon ja vaarin leiriin. Myös Juho viihtyy meidän aikuisten mukana. Eilen saatoin Sampan ja Jussin bussiasemalle, mistä he matkaavat Tallinnaan 6 laivaan ja kotiin Suomeen. Täällä myös syötiin kakkua mummon synttäreitten merkeissä, koko porukka. Tänään autosta raahattiin Suomesta tuotu vanha telkkari mökin yläkertaan.




Mistäs näitä rikkaruohoja on ilmestynyt ?

Aamuyön performanssi

Lauantaiyönä kello 5 kerrostalomme pihassa ja alhaalla naapurissa oli lystikäs näytelmä; ensin koko yön kuului kovaäänistä seurustelua viroksi, koiran haukuntaa ja pisteenä päälle, huutoa ja räyhäämistä, venäjäksi. Ikäiseni mamma hoippui humalassa pihassamme, huusi täyttä kurkkua päin alakerran ikkunaa. Rouva oli vihainen ja närkästynyt. Ikkunasta vastattiin ja huudettiin takaisin. Kun pistin pääni ikkunasta ulos, oli muidenkin asukkaiden päät ulkona samanaikaisesti.



Haapsalussa Postikadulla

Siuntiossa kotona elämä on rauhallista, kuten täälläkin. Välikohtaus oli hauska performanssi. Esitys ei pätkääkään haitannut untani. Venäläiset elävät tunteella, sen saimme jälleen kokea.

Kuvia puhelimella, elokuu 2009

keskiviikkona 12. elokuuta 2009
Kännykkäkuvaajan matkassa


Päivän viimeiset uimarit palaa rantaan

Suosittelen jokaiselle kameralla varustetun puhelimen hankkimista. Olen käyttänyt Nokia E51:n puhelimeni kameraa viime syksystä lähtien. Sain puhelimen lahjaksi mieheltäni ja se kuului ilmaisena sopimaamme puhelinpakettiin. Jokin aika sitten kerroin, miten laadukkaita kuvia saa järjestelmäkameralla. Nyt puhelimeni kuvaustoimintoa voin kehua riittävän hyväksi kotitarpeisiin. Kuvan laatu ei



mielestäni ole pääasia. Puhelimella laiska kuvaava saa tilannekuvia, mitkä ovat riittävän hyviä paperikuvien teettämiseksi, vai vaikka omaan blogiin siirrettäväksi. Tärkein pointti on, että puhelin on aina matkassa, eikä kuvaustilenteet jää sikseen käyttämättä.


Pimeässsä puistossa ufot ajavat takaa toisiaan.

Jatkuvan käytettävyyden ansiosta, myös erikoiset tilanteet ja kokemukset tulee ikuistettua puhelimen muistiin. Kuvausaiheitten kynnys on mahdollisimman matala, ja kuvattaviksi tulevat arkisemmatkin kohteet ja tekemiset. Vaatimattomien kuvien merkitystä ei pidä unohtaa. Nyt kun katsomme esivanhempiemme vanhoja kuvia heinäpellolta, tai työn äärestä, on arjen unohtuneet tekemiset kaikista mielenkiintoisempaa ihmeteltävää.



Myös satunnaiset luonnon oikut ja tunnelmat tulevat helposti ikuistetuksi puhelimella.
Nämäkin kuvat tulin ottaneeksi auringonlaskun aikaan ja illan viimeisinä tunteina kävelyiltämme Haapsalusta.




Omituinen TV puistossa
Lähettänyt Annu klo 2:04 1 kommenttia
Tunnisteet: Virossa

Vuokralaiset hiiret, elokuu 2009

perjantaina 14. elokuuta 2009
Ohjeet mökille kutsumattomien hiirien varalle

Ystävättäreni ovat menossa Viroon Saunjan mökillemme. Heidän jälkeensä mökki todennäköisesti jää talveksi omiin oloihinsa. Koska hiiret ikäväksi joka syksy valtaa sisätiloja, laadin kavereilleni ohjeet, miten laittaa mökki talvikuntoon. Tässä olis vinkkejä muillekin, jotka taistelee hiirulaisten kanssa kesämökin käytöstä.


näin ohjeistin kavereitani Annea ja Tiinaa ....

Kirjoitan tässä Saunjan mökkiin teille ohjeita:

Ohjeet perustuu siihen, että syksyllä mökissä mellastaa hiiriä, eikä ole kivaa, jos niitten papanoita löytyy patjoilta ja matoista.

- kun lähdette loman päätyttyä mökistä - tyhjentäkää kaikki pedit peitoista ym petivaatteista - ja laittakaa ne liukuovikaappeihin, mihin hiiret ei mene
- nostakaa kaikki patjat sivuttain sänkyihin, myös vaahtomuovipatjat lattialta + alakerran sohvan + keittiönkin sängyn patjat
- poistakaa matot lattioilta - yläkerran valkoinen matto vinkataan kaappiin - alakerran ruskea matto rullataan tötteröksi, ja jätetään pystyyn, ettei hiiret pääse tötterön sisälle
- yläkerran sängyn alla on 2 vihreää mattoa, ne otetaan sieltä pois, ja myös jätetään pystyyn tötteröksi

- muuten mökissä suljetaan kaapit ym laatikot, ettei hiiret pääse niihin.
- hiirenloukut voi virittää juuston kanssa, jos ostaatte
- sähköjohto pitää keriä sisälle
- vessanpönttö tyhjentää, jos siellä on jotain

- Yläkerrassa on uusi telkkari - se ei toimi, kun ei ole oikeaa kaukosäädintä,jos haluutte sen toimivan, ostakaa Suomesta Thomssonin kaukosäädin, pyytäkää virittämään se valmiiksi siellä liikkeessä.

Mökillä on tuoretta kraanavettä 2:ssa valkoisessa saavissa kuistilla. Vettä voi käyttää pesemiseen ym astianpesuun. Tyhjentäkää saavit, ettei vesi jäädy niihin.

Hyvää lomaa !

Saunjan luonto, kesäkuu 2009

tiistaina 2. kesäkuuta 2009
Haapsalun lahden luonto ja eläimet

Naapurimme saksanpaimenkoira on raivoisan kiinnostunut ohikulkijoista, ja räksyttää aina. Nyt hauveli oli hieman verkkainen, liekö tämä johtunut 28 asteen helteestä. Onneksi koira pysyy aidan takana omassa pihassaan.

Perheeni kanssa palasimme kotiin Suomeen sunnuntaina. Viikon alkupäivät ehdin olla kotona Siuntiossa, kunnnes 28.5 - 2.6. väliseksi ajaksi olin uudelleen menossa Haapsaluun, tällä kertaa vanhempieni kanssa. Mökin räystäslautojen maalaamiseen en apua tarvinnut. Olimme paluumatkalla yhden yön hotellissa Tallinnassa ja Haapsalussa seikkailimme ostoksilla. Mökillä maalasin yksin lautoja, sillä aikaa kun mummo ja vaari kiersi Haapsalun kaupat ja kirpputorit. Tepa, kuten äitiäni kutsun, sai reissulla sopivasti liikuntaa rollaattorinsa kanssa. Eniten jännitti, kuinka hän jaksoi kiivetä Haapsalussa kerrostalon 2 kerrokseen.

Tarkoitukseni on kesän mittaan kertoa Läänemaan eläimistä ja luonnosta. Paikalliset luontokuvaukseni käsittää kaupungin takapihoilla mouruavat kassit, eli kissat, golf-pallon kokoiset jättiläisetanat, lokit, pääskyset, haikarat, kurjet, nokikanat, joutsenet sun muut linnut, joita kaikkia en tarkemmin osaa tunnistaa. Mökillä Saunjassa eläinkuntaan kuuluu hiiret, hyttyset, metsäkauriit, ketut, hirvet ja naapurin saksanpaimenkoira. Hiidenmaalla olen tuijottanut silmästä silmään villisikaa ja juossut puun ympäri pakoon hevosta. Pyrin liittämään luontokappaleista ottamani kuvat mukaan kertomuksiin.

Minun on otollista kirjoittaa Läänemaan luonnosta, koska Haapsalussa luonto ja meri ovat lähellä kaupunkia. Lisäksi mökkimme sijaitsee keskellä Silman luonnonpuistoa, 10km päässä kaupungista.

Haapsalun lahden puhjukkaa, ruovikkoista ja suojaista poukamaa kutsutaan Saunjan lahdeksi. Laaja Saunjan lahden alue on kokonaisuudessaan yhtä ehyttä Silman luonnonpuistoa. Lahdella tuhannet muuttolinnut levähtävät matkalla etelään. Saunjassa levähtää myös sellaisia lintulajeja, jotka pesivät Siperian perukoilla, ja vain harvoin näyttäytyvät Suomessa.

Nyt viikonloppuna yövyin yksin mökillä. Koska Tepan rollaattori ei kulje metsässä, ajoimme rantaan autolla auringonlaskun aikaan.

Naapurin portin takaa pikkuinen peura tuijotti meitä jähmettyneenä. Tontti on kokonaan aidattu, ja epäilimme ettei vasa päässyt aidan takaa pihasta pois. Rannasta kävelin yksin mökille ja matkalla keräsin kieloja. Pelästyin metsässä risahtelevia oksia. Onneksi hämärässä erotin puiden takana käyskentelevän ison peuran, mikä risahdukset aiheutti. Huokasin helpotuksesta. Olikohan peura pikkuisen emo ?

Epäilen peurojen jättävän niitylle makuujälkiä ja auringionnousun aikaan niitä sattumoisin näkeekin ruokailemassa avoimilla paikoilla. Pikkupeurasta saamani kuva jäi epäselväksi. Aamulla aloitin lautojen maalaamisen. Metsässä kukkui käki. Yli-innokas lintu alkoi kohta jo ärsyttämään 2 tunnin kukkumisen jälkeen. Harmi, ettei minulla ei ollut kovaäänisempää radiota mukanani. Kukkujaa ei missään näkynyt, eikä mikään tuota hiljentänyt.


Kassi Tallinnan torilla

Tane ja Tepa tori-ostoksilla

Alias Hornet, kesäkuu 2009

sunnuntaina 7. kesäkuuta 2009
Tapaamani rouva Herhiläinen, alias Hornet

Virossa Saunjan mökillä kohtasin rouva Herhiläisen sähkökaapin ovessa. Ovi jäi sillä kertaa minulta avaamatta. Kylmäpäisesti taskussani olleella puhelimella näppäsin kuvan ampiaisesta, joka oli kokoa XXL. Kyse oli herhiläisestä, joka saattoi kokonsa puolesta olla jopa itse kuningatar, siinä päivää paistattelemassa. Onneksi herhiläisiä tapasin vain tämän yhden. Laitoin tähän liitteeksi jutun, mitä Suomessa herhiläisistä tiedetään.

Suomessa oli 1940-luvulla oli paljon herhiläisiä. Se johtui 1930-luvun lämpimistä kesistä, jolloin kanta pesiytyi tänne kunnolla. Kanta kattoi eteläisen Suomen Kuopion ja Vaasan alapuolella.
Ilmaston pysyvän lämpenemisen takia herhiläinen vakiintuu hiljalleen takaisin Suomeen. 1960-luvun kylminä kesinä herhiläiset hävisivät, koska ne eivät ehtineet munia uusia kuningattaria.

Karvainen jätti pistää kivuliaasti

Herhiläinen on tavallista ampiaista karvaisempi, ja kokoa sillä on roimasti enemmän: pituutta on noin kaksi ja puoli senttiä. Kuningattaret voivat olla kolmen ja puolen sentin pituisia.

Hävittäjämäisesti lentävän herhiläisen (englanniksi hornet) myrkkypistimestä lähtee raaka paukku. Myrkky on kymmenen kertaa voimakkaampaa kuin tavallisella ampiaisella, ja koska sitä mahtuu enemmän herhiläisen isoon ruhoon. Yksikin pistos voi olla vaarallinen lapselle tai allergiselle. Mutta aina lääkäriin, jos törmää pesälle, ja useampi herhiläinen pistää. Hätätilassa pitää ottaa kyypakkauksesta lääkettä.

Iso herhiläinen, pieni ampiainen

Mikäli samoilija tai vajan nurkissa kolppaaja sattuu herhiläisten tai muiden ampiaisten pesälle, ja ilmoille lehahtaa yllättäen parvi äreitä raitapaitoja, oikeita menettelytapoja on yksi. Ei kannata leikkiä kuollutta, kuten karhun kohtaavia on joskus neuvottu tekemään.- Paniikissa kun säntää lujaa pois pesältä, saattaa selvitä jopa pistoitta. Herhiläinen tosin saa juoksevankin ihmisen kiinni, mutta suurin joukko jää aina puolustamaan pesää.

Pörisevästi lentävä puolustustaistelija

Herhiläinen pistää lujaa, mutta vain puolustustarkoituksessa. Isoa pörisevästi lentävää ampiaista ei tarvitse pelätä, kuten ei sen pienempiä sukulaisiakaan. Metsässä olevia pesiä on turha mennä hävittämään.

Mutta mikäli ampiaiset alkavat rakentaa asumusta talon tai saunan räystään alle, pesä kannattaa tuhota mahdollisimman pian. Pesän koko ja siinä asuvien hyönteisten määrä kasvaa kesän edetessä. Herhiläisten pesä saattaa olla halkaisijaltaan puolen metrin soikio. Herhiläiset liikkuvat myös yöllä päinvastoin kuin muut ampiaiset. Pimeässä suoritettu isku pesän kimppuun ei siis ole sen vaarattomampi kuin päivälläkään tehty. Suuaukolla on aina vartio. Mutta pesäänsä puolustava ampiaisparvikin on ihmeissään, kun palokärki tai muu tikka löytää pesän ja mutustaa toukat pistoista välittämättä.
artikkeli kirj / MIKKO NIILES
Lähettänyt Annu klo 17:59 0 kommenttia
Tunnisteet: Virossa

Suomenlahden yli, lokakuu 2009

Viikko sitten 14.-17.10.2009 matkasimme syyslomalle Viroon klo 21.30 Viking expr:llä, joka ylittää Suomenlahden 2,5 tunnissa. Laiva on rakennettu vuonna 2008, ja meille laiva on tullut tutuksi viime kesänä, jolloin päätimme käyttää Tallinkin sijasta reittimatkoilla edullisempaa Viking Linea. Kun meidän koko perhe 4 -5 henkeä ja auto matkustetaan tällä laivalla, maksaa edestakainen autopaketti 120 euroa. Takana ovat ajat, jolloin auton ja kuskin menopaluu maksoi edullisimmillaan vain 15 euroa Seawindillä. Muistan 2000 alkuvuosilta kesän, jolloin tuttumme Harri piipahti parin päivän reissuilla luonamme Haapsalussa. Autollaan hän palasi tankki täynnä edullista bensaa. Oluet ja tankkaus teki matkasta käytännössä hyvinkin kannattavan.

Viron Tallinnan liikenteestä on jäänyt pois Tallinkin, Nordic Jet Linen ja SeaCatin pienet pikalaivat, siinä vaiheessa kun suuret nopeat laivat aloittivat liikenteen 2 vuotta sitten. Liikenteestä ovat jääneet pois legendaariset laivat: Georg Ots, Melodia, Vana Tallinn, Fantasia, Finnjet ja Seawind. Näiden laivojen lastenhuoneet ja pallomeret oli viihtymiskeskuksia pojillemme. Haluaisimme kannattaa suomalaisten työllistymistä laivaliikenteessä, mutta käytännössä näyttää siltä, että virolaiset täyttävät laivojen työpaikat, sitä mukaa mitä paikkoja vapautuu.

Olemme vuodesta 1998 lukien autollamme käyneet Virossa Haapsalussa 4 – 5 kertaa vuodessa. Vuosina 2005-2006 asuin Haapsalussa, koska tein paljon sisätöitä Saunjan mökillämme. Syntyperältämme olemme supi suomalaisia. Koska Uusimaalaisina meillä ei ole siteitä muualle Suomeen, päädyimme ostamaan loma-asunnoksemme Haapsalun kaupunkiasunnon. Päinvastoin kuin muut suomalaiset, me asumme maalla, mutta lomat vietämme kaupungissa. Kun 10-vuotta sitten kiinteistöt olivat Virossa vielä edullisia, päädyin ostamaan 1 ha tontin 10 km päästä Haapsalua, läheltä merenrantaa. Siellä on nyt meillä mökkikin käytettävissä.

Viron laivoilla reissaaminen on meille tuttua ja perin arkista. Ohessa on kameralla otettuja kuvia laivarannasta Tallinnasta. Sateinen sää, kiiltävä asfaltti ja satamaa täyttävien autojen valot on omanlaistaan tunnelmaa. Poislähtiessä usein istumme Tallinnan sataman autojonossa mutustellen Stat Oililta ostettuja nakkisämpylöitä ja kuuntelemme Suomen radiokanavia, mitkä olemme vaihtaneet päälle automatkamme puolivälissä.