Lapsista harmia, ihanko totta ?

Heips,

Sattumalta eksyin seuraavaan Suomi24 sivustolle keskusteluun, missä +ja -30 vuotiaat aprikoivat, millaista rasitusta ja harmia lapsista olisi koko loppuiäksi.

- lapset eivät ole minua varten, eläimet ja mies sen sijaan ovat!
- on oma ongelma, jos olette tehneet kersa-virheen .... jne nyt kadutte
- hyi, mitä paskaisten vaippujen kanssa puuhastelua, en ainakaan minä ..


Näyttää hankalalta hoidettavalta, syököhän se porkkanoita ?

Näistä ja muistakin mielipiteistä päätellen räkänokkaisista lapsista olisi harmia liiankin kanssa, eikä näin ollen jälkeläisiä todellakaan kannattaisi hankkia .... No, tästä poiketen olen itse toista mieltä, enkä voinut olla kirjoittamatta oheista puolustussaarnaani, missä ehdottomasti kannatan lasten hankkimista, silläkin uhalla, että se vaikealta ja karmealta idealta tuntuisikin. Voisi loppuelämä mennä pilalle...

Tässä siis kertomus omista kokemuksistani:

Me mentiin naimisiin 24-vuotiaina. Ja sitten kului liitossamme 15-vuotta hiljaiseloa, minkä aikana ei saatu lapsia. En ollut epätoivoinen niiden saamisesta. En tiennyt tuon taivaallista lapsista, enkä niitä paljoa ollut nähnyt tai tavannutkaan. En ollut kiinnostunut lapsista, enkä ollut äiti-tyyppiä ollenkaan. Me asuimme uudessa talossamme, jossa mm oli valmiiksi lasten huoneet, jos niitä nyt olisi sattunut syntymään. Kun täytin 41-vuotta minulle tehtiin leikkaus, minkä seurauksena tulin raskaaksi. Meille syntyi 2 poikaa peräkkäisinä vuosina. Lapset on olleet tosi helppoja, eikä meillä ole ole koskaan ollut "yöllä heräämistä" eikä kiukuttelua poikien kanssa. Pojat syö samaa ruokaa, mitä mekin joten ei heistä ole ollut " mitään velvoitteita". Jos nyt jotain vertailua pitäisi tehdä, niin mies on hankalampi mitä lapset. Varsinkin jos istäntä on eri mieltä, mitä minä, aiheisiin puuttumatta. Olemme vapaasti


Harmia näistä söpöläisistä ?

matkustelleet lastemme kanssa kuten kahdestaan ennenkin. On ollut karmeaa nähdä, miten toiset vanhemmat stressaantuvat lastensa kanssa. Meillä ei ole stressiä ollut ja pojat on olleet ihania. Nyt yli 50-vuotiaana kaikki saavutukset elämässä tuntuisi turhalta, jos ei poikia olisi. Siskollani on samanikäiset lapset, ja mm viimeksi lomailin Lontoossa yhdessä näitten 4:n nuoren 15-17 vuotiaan kanssa. Kyllästyimme 5 vuotta sitten hotellilomiin, ja ostimme huvilan Turkista. Lomien aikoina huvilalla olisi aika tylsää yksin, istua aprikoosipuun alla. Yksinäistä olisi myös kotona, istua TV:n ääressä tylsyydessä, jos ei nuorisoa olisi.
Suosittelen, että jyrkkäkantaiset ja epäilijät vielä tarkemmin harkitsisivat lasten hankkimista. Mielestäni sukukypsiltä 30 kymppisiltä puuttuu perspektiivi. Lasten elämäastä vaippaikä kestää aikansa 3 vuotta, mutta itse lapset saa pitää luonaan yli 50 vuotta, jos elämä itsessään vain kantaa. Elämästä haetaan extreme kokemuksia ja eikös vaippaikä voisi olla sellainen kokemus, mikä rikkoo arjen ? On kuitenkin totta, että lapsista voi olla harmiakin. On kait sattumaa, ettei meillä harmeja ole ollut. Koska mm lapsillamme oli astma, saimme kotiimme lasten hoitajan, jolle kunta maksoi palkan. Näin ollen poikiamme ei tarvinnyt viedä hoitoon minnekään. Vauvana pojat nukkui 8 tuntia putkeen ja vähän ihmettelen, mistä "yöllä syömisestä" äidit nykyään puhuu ? Vauvojen vaippoja vaihtelin ihan mielelläni, kun päivisin ei muutakaan tekemistä ollut. Autollani pääsin pikkuisteni kanssa, minne halusin. Pääsin ihan ok takaisin omaan työhönikin, kun äitiysloma loppui. Olisi kyllä mieskin hoitanut poikia kotona, jos olisin tätä pyytänyt.
Mitä harmia lapsista siis olisi ? mitä kokemuksia on muilla ?
Meillä on iso omakotitalo ja tyhjältä se tuntuisi, ilman asukkaita. En jaksaisi itse hoitaa isoa nurmikkoa, minkä pojat pitää siistinä. Jos teen omenapiirakkaa, kuka sen söisi ? yksinkö ?
Mitä mieltä olette, olenko päässyt liiankin helpolla lasteni kanssa ? Mitä vaikeuksia itselläsi on ollut ?

Hyvin haaveltu on puoliksi tehty ! osa 1. )

Tällä hetkellä elän kevättä tyhjäkäynnillä johtuen rakkaasta perheenjäsenestäni. Miten asiat järjestyvät syksyyn mennessä, on kipeä ajatus. Kun on elämässä on tyhjäkäyntiä, ei oikeita suunnelmia voi tehdä, koska ne voisivat väistyä pois tärkeimpien tekemisten tieltä.
Haaveilla voi kuitenkin aina, ja sille minulla on nyt aikaa. Haaveita tuskin on toisia samanlaisia. Oletin, että en enää haaveile mistään, kun olen saanut



hankituksi Sarköyn loma-asunnon. Muut haaveet haalistuivatkin siksi lyhyeksi aikaa, kun sisustin asuntoamme. Asunto on nyt sisustettu sieväksi ja haaveeni onkin tältä osin purkitettu. Voin vain olla onneni kukkuloilla, odotukseni ovat Sarköyn osalta täydellisesti toteutuneet. Sarköyssä täydellistä on myös aaltoileva meri, missä vesi huuhdellessaan hiekkaa, tuo mukanaan kaiken kirjavia roskia rannalle. Suomessa talven pimeinä iltoina haaveilen keväästä Sarköyssä, missä rantahietikolta kerään roskia pois, aamupäivisin, ennen kuin on liian kuumaa. Haaveessani hätyyttelen vuohia edemmäs roskien luota, ne kun tahtovat syödä ja uudelleen levitellä niitä ympäriinsä.

Haaveeni Sarköystä on ollut ihmeellinen, koska päiväuneni loma-asunnosta Turkista on toteutunut, kunhan nyt vain pääsisin sinne matkustamaan !

Kuka onkaan väheksynyt haaveita ? ja taivaanrannan maalareita ? Minulla on käsitys, ettei haaveileminen koskaan ole turhaa. Haaveet ja suunnitelmat antaa meille elämään sisältöä ja jaksamista vaikeissakin elämäntilanteissa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - voisin muuttaa väitteeksi , että - hyvin haaveiltu on puoliksi tehty ! olkoon tämä mottoni ja elämänohjeeni muillekin.

Mistä sinä olet haaveillut ? onko haaveesi edes osittain toteutunut ? Kesämökeistä Suomessa on ainakin haaveltu, koska niitä on paljon. Haaveet voi olla hyvin arkisia, mutta sisällöltään aina sydäntä lämmittäviä.



Käytännön haave Sarköyssä on myös remonttimiehet ja, että pääsen itse käsiksi ikkunoitten pesuun.

Kissojeni kujeita 1 osa

Hiiri aamiaiseksi

Ennen kun poikiamme oli olemassa, oli meillä 2 kissaa Bertta ja Minttu. Ennen näitä neitoja oli meillä Jellona niminen uroskissa. Jellonaa kutsuimme Swaddariksi, ihmeellisen nimen alkuperää en millään muista. Jellona oli musta-valkoinen väriltään ja turkki oli pitkäkarvainen ja kiiltävä, kuten angorakissoilla.



Kuvassa ei ole Jellona, vaan vastaava pulma, mikä kisullamme oli

Frakkivärityksestään huolimatta Jellona oli ansioitunut hiirien metsästäjä, joka tehokkaasti vähensi näitä talostamme. Rakensimme taloamme, missä oli koloja hiirten päästä sisälle. Yöt kissamme vaani hiiriä sisällä. Jellona söi hiiren joskus parisänkymme alla, niin että vain maksa väritti lattiaa aamusella. Kerran yöllä heräsimme siihen, kun jokut oliot vipelsivät pimeässä sängyssämme. Oli tarraavia kynsiä ja pieni karvapallo, mikä puikkelehti kynsiä pakoon lakanoittemme väliin. Kissamme oli kantanut elävän hiiren sänkyymme yöllä ! Siinä on Teille aamupala, kait kisu ajatteli. Sillä kertaa hiiri pääsi karkuun. Jellona varmasti ihmetteli, miksi pakenimme sängystämme hiirtä, kun sitä olisi pitänyt päinvastoin jahdata takaa.

Muropurkin mysteeri

No, kissamme yö metsästykset jatkuivat herpaantumatta, ja päivällä vasta oli laiskottelun aika. Kerran taas heräsimme keskellä yötä sängystämme " hirveään kolinaan ja paukkeeseen " Nyt hiirijahtia ei onneksi käyty sängyssämme, vaan pauke kuului pimeästä keittiöstämme. Pääsin äkkiä pystyyn ja sain sytytetyksi valot keittiöön. Ja mitä ihmettä ? Jellonamme juoksenteli keittiössä seinästä seinään päässään muropurkki ! Kissa oli varmaan vaaninut hiirtä roskiksessa, hiiri oli rapistellut purkin pohjalla. Kissan oli täytynyt työntää päänsä pahviseen purkkiin jotta hiiren saisi kiinni, ja näin muropurkki oli jäänyt kiinni kisun päähän. Kun ei nähnyt mitään, meni Jellona purkki päässään pitkin seiniä. Ja ei se pauke vielä mitään, mutta kun hiiri oli edelleen purkin sisällä - ja ilmeisesti pääsi puremaan kissaa nenään ! Vihdoin kissa säntäsi olohuoneeseen pahvipurkki päässään, jolloin se osui sohvaan. Lopuksi purkki juuttui kiinni sohvan alle, milloin kissa sai päänsä irti purkista. Sitten minä menin uteliaisuuttani kurkistamaan purkkiin, ja sittenhän se urhoollinen hiiri pomppasi ulos tukalasta vankilastaan. Episodin jälkeen olimme kieltämättä kaikki melko säikähtäneitä minä, mies, kissa sekä hiiri. Jätimme loppuyöksi kuistin oven auki, joten hiiri pääsi ulos karkuun. Sen pituinen juttu se, kerron muita sattumuksia lisää myöhemmin.

Paperista on moneksi

Olen ollut kotona ja päänsärky vaivaa. Ulos en halua katsoa vaikka siellä kaunista onkin. Valoisuus ja valkoiset hanget sokaisee, niin että pysyn mieluummin sisällä. Minulla päänsärky tuntuu silmissä myös valoarkuutena. Pitäis pitää sisälläkin aurinkolaseja, josko se auttaisi Jossain kohtaa olin aiemmin kerännyt kuvia, mitä kaikkea voikaan tehdä paperista. Aika tavalla erikoista taidetta onkin !


Tämä hame olisi aika upea,





Moneycami

Kirje karhulta

Tuli yhtäkkiä ripuli kirjoittaa, kun tuntuu siltä, että mielessäni on taas yksi iso harmi liikaa. Syy harmiini on melko älytön, pelkään, etten tuoreen vesilaskuepisodin takia kykene rauhoittumaan viikonlopuksi lainkaan. Missä on perhevapaa ja rauha, vai lähdenkö lomalle Turkkiin rauhoittumaan, minne mieli tekisi ilman härdelliäkin. Olen mielestäni täysin syytön sattumukseen, mistä mieheni taas minua tukistaa. En jaksa olla ihmisiksi ja niellä karhukirjettä, mikä odotti minua tänään postilaatikossamme, että sen avaisin.



Saamassamme ulosottokirjeessä kyse ei ollut onnettomuudesta ja mittakaavassa harmin kuuluisi olla yhtä pienen, mitä lapselta olisi seteli lentänyt tuulen mukana tiehensä. Juuri niin menetettynä setelinä 200 euroa! vähän rahana, mutta paljon harmina, mikä minua riivannee koko viikonlopun. Olisipa olemassa unohduksen pillereitä, nyt sellaisen ottaisin karhulta saamamme terveisten vuoksi.

Tulin päiväsairaalasta kotiin iloisella mielellä. Postilaatikostamme hain postin. Yksi kirjeistä oli perintäkirje, eli karhu. Luin kirjeen huolimattomasti, se oli lähetetty meille käräjäoikeudesta, minne vesilaskumme oli lähetetty, koska emme olleet laskua maksaneet ajoissa. Meiltä perittävää oli kertynyt 420 euroa. En hermostunut summaa vielä, sellaistahan sattuu, että joku haluaa rahansa.

Suurempi hiusten repiminen alkoi, kun mieheni tuli kotiin. Hän oli jo muutama päivä sitten maksanut vesilaskun pois, mutta karhu oli siitä huolimatta ehtinyt mennä ulosottoon saakka perittäväksi. Mieheni mukaan alkuperäinen vesilasku oli 188 euroa, mutta perintätoimisto oli lisännyt käräjäoikeuden käsittelykuluja summaan yli 200 euroa! prrr:kle

Jukka oli löytänyt kotona laskujemme pinosta nämä kaksi karhua lisäveloituksineen, mutta missä olivatkaan alkuperäiset vesilaskut, joita emme olleet huomanneet maksaa ajoissa ?. Joulukuussa olimme saaneet vain joulukortteja ja tunnollisesti minä olin erikseen niputtanut laskut mieheni hyllyyn odottamaan, kunnes hän ne maksaisi pois, käsin tietokoneellaan.



Ihanien joulukorttien lisäksi ainakaan minä en ollut törmännyt maksamattomiin vesilaskuihin, enkä tietenkään tunnusta niitä piilottaneeni mihinkään. Mieheni epäilee minua laskujen unohtamisesta jonnekin, kun olen muutenkin hajamielinen, milloin missäkin asiassa. Ei Jukka huutanut minulle, hän vain antoi minun hiljakseen käsittää, että seuraavilla kerroilla olisin tarkempi laskujen kanssa, minne ne laitan. Eli, siis syy oli sittenkin minun. Tässä nyt puolustaudun ja kerron, että joulukuussa olin tarjoutunut siivoamaan mieheni pöydän (eli tuolloin olisin varmaan löytänyt maksamattomat laskut jostain paperikasasta) mutta mieheni halusi itse siivota ehdottomasti, etten minä vain sotke hänen järjestystään. Omasta mielestäni olisin sotkeminen sijasta säästänyt meille 200 euroa turhanpäiväisiä perintäkuluja, löytämällä laskut jostain omituisesta paikasta.


Perheessämme vuodenvaihteessa ei ollut kyse rahan puutteesta, vaan silkasta huolimattomuudesta ja joulukuun kiireistä. Marras-joulukuussa oli työläs vanhempainyhdistyksen jupakka, mieheni bändin touhut, sukulaisille laulajaisten järjestelyt ja Lions markkinat, minne mies osallistui vapaaehtoisena. Näistä ylimääräisistä riennoista saamme maksaa nyt, kun kotiasiat, eli laskut jäi tuolloin joulukuussa vähemmälle huomiolle. Yleensä meille tulee vähän laskuja maksettavaksi, kun sopimusten mukaan ne peritään suoraan pois tililtä.



Nämä pikku-karhujen kuvat vähän lämmittää mieltäni, josko harmi unohtuisi



Nyt kiehun viikonlopun yli, kun kuvittelen voivani todistaa, ettemme ole alkuperäisiä vesilaskuja koskaan saaneetkaan. Laskut varmaan löytyy jostain ensi kesänä ! Tavaroitten häviämisestä meillä onkin paljon kokemusta. Jouluna 2008 saimme lahjaksi kalliin digitaalisen kinkunpaistomittarin, jolle nyt jouluna olisi ollut ensi kerran käyttöä. Mittaria etsimme monta päivää, ja kas kummaa sekin ikävästi löytyi vasta nyt tammikuussa.



Katoamisen sijasta kodistamme myös löytyy tavaroita, kuten silmälasit, joita kukaan ei tunnusta edes kadottaneensa. Lasten takkeja, käsineitä, pipoja ja pyyhe löytyy myös. Kodissamme piilee oikea musta-aukko, kun muistelee, mitä kaikkea tänne onkaan vuosien varrella kadonnut. Seuraavassa jutussa kerron Juhon kadonneesta lapasesta, mikä on vähän kevyempi ja lyhyempi tarina. Onko muilla kotonaan vastaavaa mustaa-aukkoa, minne laskut ja muut erittäin tarpeelliset tavarat häviää. Entä löytyykö ylimääräistä, mitä ette ole edes kadottaneet, kuten meillä tapahtuu ?

Nukkuminen tapahtui seisaaltaan

Arki on arkea ja järjestään itseään toistavia rutiineja. Mihin edellisen päivän tekeminen päättyy, siitä samasta pisteestä uusi tehtävä alkaa, jatkuen niin kauan, mitä virtaa riittää Sims duracell-ihmisillä. Kaikki mitä ihminen syö tai omistaa on ansaittu jatkuvalla tanssimisella, jos on tanssinopettaja, kuten perheen äitikin oli. Perheen isä elätti pesuettaan jatkuvalla päivästä toiseen torven soittamisella, koska oli muusikko. Sims lapsi, sai huomiota osakseen kuuluvalla itkulla tai jokeltamisella, kuten oikeakin lapsi.

Sims perhe tuhlasi varojaan yllellisyyksiin. Niin ikään perheen kulut olivat äidin tanssimisesta ja isän torvensoitosta huolimatta moninkertaiset perheen menoihin nähden. Alussa Sims- perhe kärsi pelkästään viihteen, pelirahojen ja unen puutteesta. Vanhempien unet jäi puutteelliseksi, koska kotoa hävisi köyhyyden vuoksi sänky, minne mennä iltaisin nukkumaan. Sims perhe ravasi talossaan ympyrää etsien nukkumapaikkaa. Viimein nukkuminen tapahtuikin seisaaltaan. Iman energiaa ja mukavuuksia äiti lorautti pissatkin keskelle keittiön lattiaa. Vessaa ei enää ollut, mutta oli sentään keittiö, minne lorautella.



Vanhempien uupumista seurasi lopullinen romahtaminen, pelin energian loppuminen. Sims perheeenjäsenet etsivät kodin seinien suojista nukkumapaikkaa, viihdettä, vessaa ja ruokaa niin kauan kunnes seinät yksi kerrallan hävisivät. Kun isällä ei ollut enää työpaikkaa, mihin mennä, hän käveli tuntikausia pihassa talon ympäri. Kun loputkin pelin energiat on menetetty, katosi perheen talokin pihasta. Oli sentään jäljellä pihanurmikko, missä isä sai tallata ympyrää edelleen.

Vauva huusi ulkona nurmikolla. Äiti ja isä vauvasta välittämättä kiersivät peräkanaa ympyrää. Naapurit kävelivät pihan ohi, näkemättä heidän hätäänsä. He tervehtivät surkeita naapureitaan ystävällisesti, ja jatkoivat matkaansa.

Pitkän syksyn jälkeen perheemme energia on vähissä, kuten tässä Juhon pelaamassa Sims pelissäkin. Toivotaan, että loma ja joulu katkaisee oravanpyörän, jotta pääsisimme vihdoin pitkästä aikaa rentoutumaan yhdessä. Toivotaan, myös että Joulun laskut saadaan maksetuiksi suosiolla, ettei meille käy yhtä huonosti kuten pelin Sims perheelle.

Onko sängyssäsi ahdasta ?

Onko peittosi alle tunkua, tai ahdistaako sinua muuten vaan olemattoman pieni nukkumatila ? Kuvittele nukkuvasi sikeästi omalla sänkypuoliskollasi. Näet painajaista, missä väistät Kauko Idän pikajunaa, ja pläts olet väistöliikkeesi uhrina pudonnut sängystäsi lattialle.



Oletko tullut koskaan ajatelleeksi, miten täpärästi vältyt putoamasta sängystäsi, missä harvemmin on minkäänlaisia laitoja ? Sängyssä pysymisesi voi olla suoranainen ihme, varsinkin jos petikaverisi on vuoteenne todellinen valtias, joka olemus täyttää kevyesti kahdenkin ihmisen tilan. Lisäksi sängyssänne voi majailla elementissään karvaisia kotieläimiä tilaanne jakamassa. Oma nukkumatilasi voi olla syystä tai toisesta varsin kapoinen kaistale, lähellä reunaa.

Nukkuessa ylilaidan kierähtämisen riski on kuitenkin harvinaisen pieni, sillä unessa ihmisen keskushermosto havaitsee käden tai jalan olevan "tyhjän päällä". Havainnon ansiosta aivot antavat elimistölle käskyn kääntyä päinvastaiseen suuntaan, eikä putoamista tapahdu, kuten luulisi. Vapaat raajat ovat ikään kuin tuntoanturit, jotka varmistavat laakealla alustalla pysymisen. Ahtaasti kädet kehon alla nukkuvilla ei anturit aina toimi riittävän nopeasti, ja olet vaarassa pudota laivasta tietämättäsi.



Humalassa nukkuminen on riskialtista, ja sängystä pudotessasi voit menettää etuhampaasi tai saada ruhjeita ja luunmurtumia. Alkoholi heikentää keskushermoston koordinointikykyä, eikä siksi aina rekisteröi raaja-antureitten tuntemustiloja ajoissa. Myös pienillä lapsilla sängystä putoamisen vaara on todellinen, koska keskushermoston tahdosta riippumattomat toiminnot eivät ole täysin kehittyneet.

Viivistäkö blondi, mitä sanoo Wagner ?

Kaukaa tarkasteltuna meissä naisissa mielenkiintoa herättää silhuetti, pää, hiukset, vartalo ja raajojen sopusuhtaisuus. Jos vastakkaisen sukupuolen kiinnostus pysyy vielä yllä, erottuu seuraavana hiukset. Onko mimmillä päässä hattu vai hattara ? Letit vaiko siilitukka ? Tässä kohtaa kiinnostus kohteeseen herpaantuu, jos femalen päässä on jotain epämääräistä, huivia tai papiljotteja tai kukallinen uimahattu. Älä missaa tilaisuuttasi hiustesi vuoksi, vaan hoida ne kuntoon edustuskelpoisiksi.
1.

Viivistäkö blondi ?

TÄSSÄ ON ESITELTYNÄ VIIVILLE UUSI HIUSTYYLI, MIKÄ MIELESTÄSI SOPISI HÄNELLE PARHAITEN 1.2. vai 3.? MINKÄ TYYLIN VALITSISIT ITSELLESI ?

2.

3.


Naishahmoista Viivi on esikuvani, tavallinen pippurinen, mutta myös herkkä nainen. Viivillä vain on kammottava tukka. Onko pirteän naisen päässä siili vaiko mikä afroharja ? Pitäisi kirjoittaa sarjakuvan piirtäjälle Juba Tuomolalle ja vaatia, että naispääosan esittäjän Viivin hiukset on aika uudistaa vaikka blodityyliin. Siitä Wagnerkin innostuisi.

Jos kiinnostaa, tässä olisi linkki Juban haastatteluun
http://www.mtv3.fi/helmi/arkisto.shtml/408918

Kun hiukset on kauniit ja terveet, jää tarkemman tutkailun varaan, millaiset silmät hiusten alta paljastuukaan. Näin ollen hiuksillä on merkitystä, kuten taulunkin kehyksillä.

On tärkeää, mitä meillä on päässämme

En tarkoita Sofi Oksasen violettia huovutushattaraa tai muutakaan päähineen tapaista, vaan luonnollisia hiuksia, joista otsikko kertoi. Tutkimusten mukaan miehet kiinnittävät naisissa ensimmäisenä huomiota yleisolemukseen, liikehdintään ja ääneen, vaikka muihin ruumiinosiin väitetään katseen kiinnittyvän ensin, kuten mm takamukseen. On varmasti niin, ettei ketään nainen pyrstö edellä tupsahda urhon kasvojen eteen, vaan lähestyminen tapahtuu vähitellen kohdaten lopuksi julkisivut edellä. On myös totta, ettei silmien väriä tai muutakaan pilkettä silmäkulmasta voi erottaa 100 metrin päästä, kuin ehkä vain kiikareilla. Hiuksilla on valtava vaikutus koko olemukseemme. Kun tukka on hyvin, on kaikki muutkin ulkoiset asiasi mallillaan.

Mistä on terve tukka tehty ? Miten hoidat hiuksiasi ? Muistan pikkutyttönä, kun mummoni hiuksiin laitoin papiljotteja. Hiuskiinteenä toimi Pilsneri, ja kiharat kesti pitkään. Muista hyvä leikkaus ja tiedä, että kemikaalipommivärjäykselle on olemassa vaihtoehtoja !



Hiukset eli tukka on ihmisen päälaen ja takaraivon karvoitus. Yksittäinen hius voi lyhentämättömänä kasvaa 60 cm:n pituiseksi, pidemmäksi kuin mikään muu ihmisen tai muun eläinlajin karvoitus, lukuun ottamatta hevosen häntää [1] ja myskihärän karvoitusta [2] Hiukset ovat pitkiä, ohuita ja kestäviä sarveiskuituja, jotka kasvavat päänahassa tiuhaan sijaitsevista hiustupista. Ihmisillä on keskimäärin 100 000 hiusta päässään. Hiukset kasvavat kuukaudessa 1–1,5 senttimetriä ja päivittäin päästä irtoaa itsestään 20–150 lepovaiheessa olevaa hiusta.
(Wikipedia kertoi hiuksista)

Kännikaloja ja Merenneitoja, onko heitä ?

Kännikala

Tuoreen kalan paras tuntomerkki on puhdas ja raikas tuoksu. Myös silmät ovat kirkkaat, kosteat ja ulkonevat. Kalan värit ovat kirkkaat ja kalaa peittää kauttaaltaan hiukan kiiltävä, tasaisen ohut suojaava limakerros.

Kalankasvatukseen soveltuvat lajit, jotka sopeutuvat suljettuun ympäristöön ja jotka tuottavat runsaasti jälkeläisiä. Lisäksi lajien tulee olla nopeakasvuisia, tehokkaasti rehua hyödyntäviä ja taudinkestäviä. Kala syö ja kasvaa vain, jos se voi hyvin. Jääkauden jäljiltä Kännikala jäi eristyksiin Suomen vesistöihin ja siitä kehittyi oma lajinsa. Rehevöityminen on kuitenkin tehnyt Kännikalan elon tukalaksi. Liian moni yksilö kärsii kroonisesta hapenpuutteesta.


Merenneito

Merenneito eli vedenneito on taruolento, jonka tunnistaa jalkojen sijaan lantiosta alkavasta pyrstöstä ja pitkistä hiuksista. Moni merimies on kertonut nähneensä vedessä ensin naisen yläruumiin, sitten nopeasti huitaisevan pyrstön. Merenneito on pitkähiuksinen nainen, joka elää vedessä ja hengittää sen alla yhtä hyvin kuin ilmassa. Merenneito muistuttaa suuresti seireenejä, laulullaan lumoavia naisen yläruumiin ja linnun alaruumiin omaavia lumottaria.Ne pystyvät pidättämään hengitystä paljon pidempään kuin ihminen. Miespuolinen merenneito on Vetehinen.


Elokuvassa Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957) Pekka Puupää ja Pätkä kohtaavat saaristossa uintiharjoituksissa merenneidon, ja vievät tämän mukanaan Pekan kotiin Voikukankadulle.


Pallokala

Kambodzalainen kalastaja koki tuskaisia hetkiä, kun vaarattoman ja lempeänoloinen pallokala yllättäen puri kiinni tämän nivusiin. Kalastaja oli kokemassa verkkoaan ja havaitsi saaneensa saaliksi myös pallokalan. Kun kala oli irti verkosta, puraisi se yllättäen kiinni miehen genitaaleihin. Paikallislehti julkaisi kuvan kalastajasta makaamassa sairaalassa haaroväli tiivisti paketoituna. Turman uhrin uskotaan toipuvan vammoistaan.
(Älkää uskoko kaikkea, mitä luontoaktivisti Annu kirjoittaa, omaksi huvikseen)

Turkissa asumisen epäkohdat, kesä 2008

Turkissa asumiseen liittyvät epäkohdat
- keittiön kaapista löytyi linnunkakkaa, kuten yläkerran makuuhuoneistakin ennen muuttoamme
- täällä puhutaan vain ja ainoastaan turkkia !!
- kesällä taloyhtiön kaivon pumppu meni rikki 3 pv:n ajaksi
- kesällä on kuuma, oli missä tahansa
- rannalla pitää olla pusero päässä ja hassu-kengät jalassa, rannan kotilokuoret on teräviä
- aamuisin pihapuiden linnut on kovaäänisiä, ettei pysty nukkumaan enää 8 jälkeen
- jos roskapönttöä ei laita kiinni, paimenkoirat retuuttavat roskat tielle
-ikuinen projekti; rannalta tulisi siivota pois roskia
-kuistin takka ei syty itsestään
-täältä ei halua lähteä kotiin Suomeen !

Ikuisen nuoruuden salat

Määritelmä pikkuvanha, merkitsee tietyn ikäistä lasta, joka käyttäytyy itseään vanhemman tapaisesti. Pikkuvanhat manööverit ovat ärsyttäviä, eikä lapsesta röyhkeine tapoineen tarvitse välittää. Ajatelkaas tilanne toisinpäin.


... joku kuri se olla pitää

Aikuinen käyttäytyy lapsellisesti. Kypsän keski-iän tätttänyt rouva tai herra leikkii kuurupiiloa, sottaa ja käyttäytyy muutenkin lapsellisesti. On ikäistään nuorempi ja .. lapsekas kaikin puolin. Katsos kuvia ja ota mallia, miten nuorentua päivässä, ilman kasvojen kohotuksia, dietteejä tai muitakaan kosmeettisia toimenpiteitä.


On näin helppoa olla leikkimielinen ja nuorekas !



Rusetti riittää ja hymy

Myös ajatustapoja ja asenteita voi tuulettaa ja vaihtaa freesimpiin näkemyksiin seuraamalla vaikkapa Pasilaa ja Kyösti Pöystiä. Oheisesta lunkistä pääset Pasilan kotisivulle. Sivulta on katsottavissa Kyösti Pöystin seikkailut live videoina YLE:n elävästä arkistosta
http://ohjelmat.yle.fi/pasila/etusivu



Pasilan huumori on toiveikkaan nihilististä, jonka jokaisessa ihmisessä on aina paitsi jotain huonoa, myös jotain hyvin keskinkertaista.

Animaatiosarjan keskushahmo Kyösti Pöysti on nopeasti urallaan edennyt, kolmekymppinen nuorempi komisario, joka on epätasainen suoriutuja keskinkertaisuuksien maailmassa.



Osa kollegoista pitää Pöystiä nerona, osa taas neuroottisena adhd-tapauksena. Pöystin tapa pitää tuttia suussa hämää paatuneimmatkin rikolliset tekemään kohtalokkaita virheitä, mutta syytä siihen miksi aikuinen mies pitää tuttia ei kukaan tiedä.

Pöystin lisäksi sarjan muita hahmoja ovat oikeaa lääkitystä hakeva ylikomisario Rauno Repomies, Suomen virallisesti tylsin mies Pekka Routalempi, oman naiseutensa hukannut konstaapeli Helga, sekä Pöystin työpari, häntä nerona pitävä Tommi Neponen. Mediaa edustaa jokaisen suomalaisen unelmalanko, aamutelevision toimittaja ja ihminen Juhani Kontiovaara.

AVAINSANAT: animaatio, Pasila, poliisi, poliisit, rikokset, viihde



Tutti nuorentaa

Siivoojan työsuhteen täyttäminen puoliksi neiti Cinderellalla

Töhverön kunnan tekninen lautakunta on päättänyt jatkaa neiti Cinderellan työsuhdetta kirjaston siivoojana. Hän jatkaa puoliksi kirjastovirkailijana ja puoliksi kirjaston siivoojana. Neiti Cinderellalle maksetaan TES:n mukaista palkkaa 7,55 euroa tunnilta siivoustyöstä. Siivoustyönsä lomassa neiti voi ottaa vastaan palautettavia kirjoja.

Cinderellalle on pitkästä aikaa jäänyt palkastaan säästöön ylimääräistä. Yleensä palkka kuluu lemmikkieläinten kissan ja koirien purkkiruokaan. Säästöillään neiti osti itselleen kauniin designleningin, joka oli valmistettu rosan sävyisestä paperimassasta. Toivoa vaan sopii, ettei ulkosalla sade yllätä uuden leningin omistajaa.

RIPAUS RUNOUTTA