Nimi lemmikille, helmikuu 2009

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että olet keksinyt persoonallisen nimen lemmikillesi tai syntymättömälle lapsellesi ? Harmiksesi, nimelle ei löytynytkään käyttöä. Itselleni kävi juuri näin, ja käyttämättä jäi kivat tyttölasten nimet.

Koska saimme peräjälkeen 2 poikaa, käyttämättä jäivät nimet Hilda, Hulda, Martta ja Aprilli. Onneksi, totesi mieheni. Edesmenneen mummoni nimi oli Hilda Justiina, ja häntä nuorempi sisko oli saanut kasteessa nimen Martta Serafiina. Niin ikään, jos olisimme saaneet tyttären, olisi hänet nimetty mummoni mukaan Hilda Justiinaksi. Hildan pikkusiskon olisin nimennyt Huldaksi, jolloin sisarusten nimet sointusivat hyvin yhteen.

Norjalaisella metsäkissallamme Bertalla nimi oli kirjattuna valmiiksi kantakirjaan. Myöhemmin Bertan omista pennuista kolme, Otto, Benjam ja Titus olivat poikia. Vain yksi oli tyttö, Freya. Olisin ristinyt sen Martta Serafiinaksi, jos Freya ei olisi saanut norjalaista nimeään sen uusilta omistajilta. Feyan mummi, eli Bertan äiti, oli myös nimeltään Martta.