Selostus kevään matkastani Turkkiin 1, osa

Yleensä minulla on enemmän aikaa tuhlattavaksi kuin rahaa. Ystävälläni Tiinalla taasen on enemmän rahaa matkustaa, mitä hänellä on lomaa käytettävissään. Näin ollen Tiinan on tarkasti suunniteltava, kuinka lomansa jakaa eri osiin, että sitä riittäisi vielä USA:n reissuun ja syksyynkin saakka.

Nyt keväällä minulla oli tärkeää asiaa matkustaa Turkkiin, hoitamaan tapu-asiani kuntoon. Pitkän 5-vuoden odottamisen jälkeen "asuntoni osakekirja" oli vihdoin saatavissa joulukuussa, mutta en silloin vielä päässyt matkalle Sarköyhin. Joulukuussa minulla ei olisi ollut vielä rahaakaan tarpeeksi osakekirjani lunastamiseen, mikä maksoi n 800 euroa (1600 TL). Nyt keväällä maaliskuussa olimme Tiinan kanssa päättäneet lähteä lomalle Turkkiin ja vaihteeksi muualle kuin Sarköyhin tai Istanbuliin. Lähdimme edulliselle "Groupon" matkalle Antalyaan ja Kappadokiaan. Maalis-huhtikuussa edestakaiset lennot maksoivat vain 250 e/henkilö (Onur Air). Wow-matkat kuulosti hieman arveluttavalta matkanjärjestäjältä, mutta pienistä informaatio vaikeuksista huolimatta, edullinen Kappadokian reissumme oli rentouttava ja onnistunut. Ainakin itse nautin jokaisesta matkapäivästä ja uusista elämyksistä. Oli myös mukavaa pitkästä aikaa kuulua "turistien joukkoon" missä tunsin oloni huolettomaksi, kun joka päivä oli opas ja bussi käytettävissämme sekä seuraa bussilastillinen muita suomalaisia.

Ylellinen Asteria hotellimme

Edullisten lentojen lisäksi ostimme puolihoitopaketin, mikä maksoi 200e lisää, mutta uhraus kannatti. Kappadokian bussireissulla söimme joka päivä lounaan ja illallinen hotelleissa kuului myös tarjoukseen. Kaiken kukkuraksi 2 viimeistä päivää Siden Asteria hotellissamme olivat täysihoitopäiviä.

Antalya-Side-Alanya-Konya-Kappadokia. Hotellimme Asteria Resort sijaitsi Sidessä, n 60 km Antalyan kaupungista. Jokaisena päivänä bussimatkalle lähtö oli aikainen, heti aamiaisen jälkeen. Saapumispäivänä merelle oli noussut kova tuuli ja aallokko rannassa oli sen mukainen. Aamulla paistoi aurinko. Ensimmäisen päivän bussireissulla saimme tutustua Alanyan kaupunkiin. Varsinainen Kappadokian bussimatka alkoi vasta sitä seuraavana päivänä. Taurus-vuorille nousu oli elämys. Ylhäällä kasvillisuus muuttui havumetsiksi ja edessäpäin rinteillä oli lumikenttiä. Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen vuoriston toisella puolen oli ensimmäinen pysähdys huoltoasemalla, jossa myytiin kaikkea mahdollista turisteille. Vessasta sai valita tavallisen tai reikävessan. Bussissa meille riitti tarjottavaa...limsaa, vettä ja olutta. Tasankojen ja satojen kilometrien jälkeen ensimmäinen kaupunki oli Konya ja Mevlanan uskonnollinen museo. Matka jatkui ja ennen itaa pysähdyimme mm mattotehtaalla ja maanalaisessa kaupungissa, jollaisia piilopaikkoja oli kaivettu maaperään. Maa oli huokoista ja kerrostunut alueen tulivuorien purkauksista miljoonia vuosia sitten. Auringon laskettua mailleen saavuimme määränpäähän hotellille Kappadokkian alueelle. Vierailimme seuraavana päivänä mm Kyyhkyslaakson rinteellä ja Göremen kallio-kirkoissa ja luostareissa. Kappadokkiassa tunsimme itsemme smurffeiksi, jotka rakastavat sienimäisiä talojaan. Sellaisessa oikeassa sieni-talossa myös vierailimme privaatisti, kun Tiina sai isännältä kutsun tulla taloon sisälle tutustumaan.

Kappadokian reissun jälkeen vietimme päivän Antalyassa, yövyimme hienossa Antalya hotellissa. Tiina ja muut suomalaiset WOW-matkalaiset palasivat Suomeen maaliskuun viimeisenä päivänä. Minä jäin yksin Antalyaan muutamaksi päiväksi, olihan minun vielä matkustettava Sarköyhin lunastamaan asuntoni tapu- omistuskirja.

Kaikki sankarit samalla laivalla, Antalyan satamassa

Lentomatkan sijasta matkustin Antalyasta Istanbuliin bussilla, joka lähti matkaan ilta 10 aikaan. Miltei viimeisiä paikkoja myöten Varanin yöbussi oli täynnä matkustajia. Olin tehnyt vastaavan bussimatkan edellisen kerran vuonna 1988 ...joskin toiseen suuntaan. Tuttua bussissa olivat kohteliaat miestarjoilijat. Uutta olivat android-tabletit, jotka oli käytettävissä joka matkustajalla etummaisen penkin selkänojassa. Istanbulissa tutustuin Kadiköyn alueeseen, lähellä rantaa. Kadiköy itsessään on miljoonien ihmisten kaupunginosa ja tällä kertaa kunnolla käsitinkin, miten suuri kaupunki Istanbul onkaan. Vuokrasin itselleni pikku Fordin Sabiha Gökkenin lentokentältä. Autolla jatkoin matkaani Sarköyhin, Euroopan puolelle. Istanbulin ruuhkat, sillanylityksineen olivat puuduttavia, ja kaupunkia oli ohitettavana 40 kilometriä kehätietä pitkin, ennenkuin pääsin painamaan kunnolla kaasua Edirneä ja Tekirdagia kohti. Kerron enemmän Sarköyn kuulumisista juttuni 2 osassa, kun sen ehdin kirjoittamaan. Matkaltani olen ottanut ihania kuvia Kappadokiasta, missä esiintyy Suomalaiset reissaajat. Valitettavasati tänne voin laittaa vain tylsiä kuvia itsestäni, kulkukissoista, koirista ja maisemista.

Sarköy ja kesän 2011 mysteerit

Turkissa 6.6.2011 alkanut loma Einen kanssa oli vaiherikas, mistä jäänee jännitävät seikkailut päällimmäisenä mieleen. Myös onnea oli matkassa, paljonkin. Hyvä onni pelasti meidät heti Seutulan lentokentällä, kun ystävällinen rouva huomasi minun penkille unohtamani käsilaukun. Jos rahat ja luottokortit kun olisivat hävinneet, olisi matka tyssännyt jo heti Suomeen. Istanbulin lennolla vieressämme istui insinööri


Markkinoilla

opiskelija Saigonista, jota jututtamalla matka kului tosi nopeasti. Perillä Ataturkin lentokentällä yömyöhään jouduimme riitelemään vääränlaisesta, vanhasta ja likaisesta vuokra-autosta, mitä emme ajokiksemme huolineet. Auton piti olla Fiat Doblo, eikä mikään muu.


Saisikos olla rinkeleitä ?

Ilman autoa sitten suhautimme taxilla keskustaan Sultanahmetin kapeille kujille, mistä Sultan's Eye Comfort Hotelimme ei meinannut millään löytyä. Hotellialue oli tuttua ravintoloitten täyttämää keskustaa, missä suurten moskeijoitten rukoukset kuului vierestä. Sultan,s Eye hotellissa hyvää oli 1 kerros, kalterit ikkunoissa ja erinomainen palvelu. Huonoa oli yhteinen kapeahko parivuode, kuin ikään hääparille tarkoitettu. Sanomattakaan, että olin hotellia varattaessa jo


Pullakaupan pojat

kirjallisesti viestittänyt, että tarvitsemme omat vuoteet kummallekin.
Hotellipoika sai meiltä kiitosta, kun järjesti meille vuokra-autoksemme Fiat Doblon, mitä toivoimme. Seuraavana päivänä iltapäivällä olimmekin jo 200 km:n päässä perillä Sarköyssä. Miten arvata saattoikaan, asunnolla oli yllätyksiä ja mm sähkökaapin avain oli kateissa. Lisäksi yläkerran pöntöstä löytyi iso kuivunut p-jätös. Yläkerran kylpyhuoneesta vedenpaine oli poissa, emmekä jaksaneet pönttöä heti kuurata puhtaaksi. Hajun haitta oli ikävä ensimmäisenä yönä, mitä emme tulleet heti hoksanneeksi. Myös kuistille piilotettu avain oli kateissa ja radio hävinnyt. Omituiset ikävät mysteerit selvisivät meille vasta lomamme loppupuolella, kun talonmies Sokeri selvitti, miksi edellinen talonmies Mehmet oli saanut kenkää. Ex-talonmies oli asustellut ihmisten asunnoissa luvatta, kuten meidänkin talossamme.

Joka päivä asioidessamme Sarköyssä kaupungilla saimme uusia tuttavuuksia. Näitä ystävällisiä ihmisiä Eine kuvasi kamerallaan. Kuvien kertomusten aiheena voisi olla - työn sankarit, itse toimissaan. Einen kuvissa esiintyivät ahkerina tutut miehet tapu-toimistossa, kuten kauppiaskin myymässä kadulla rinkeleitään. Ilmat Turkissa Marmarameren ympäristössä olivat erikoisen pilvisiä tuohon kesän aikaan nähden. Minä nautin viileydestä, millaista aina saisikin olla lomalla minun puolestani. Ikävä tieto oli minulle ja perheellemme. Naapurimme vanha Ibrahim oli kuollut sydänkohtaukseen, vain päiviä ennen Sarköyhin tuloamme. Autossamme oli mukana naapurille tuliaikseksi tarkoitettu ruukkukukka, minkä istutimme muistoksi omaan pihaan. Vaimoa Birdalisaa emme tavanneet, koska huvilalle ei ole asiaa ilman rakasta miestä. Viimeisinä viikkoinaan Ibrahim oli aloittanut remontoimaan taloaan, ja syystäkin oli hänen kuntonsa ollut ilmeisesti koetuksella.


Pilvistä säätä

Lomaa jatkettiin autolla ja lautalla reissaten Aasian puolelle Canakkaleen. Matka jatkui Erdekkiin, missä yövyimme kelpo hotellissa hiekkarannalla. Istanbuliin tullessa oli valtatiet täynnänsä raskasta liikennettä. Oli myös iltamyöhä ja vahingissa eksyimme Aasian puolelle, vaikka luulimme jo ylittäneemme leveän Bosborin sillan. Jos voisin kuvitella eksyväni, niin en ikinä noin pahasti, miten pimeässä sinä iltana kävikään. Meillä oli onnea matkassa, ja Einen ansiosta saimme apua hätäämme ystävällisiltä hotellivahdeilta. Sovitusti seuraten edellä ajavaa taxiautoa Bosborin silta vihdoin ylitettiin yöllä. Automatkamme päättyi Istanbulin keskustaan Petrol Palacen hotellille 14.6.2011.
Petrol Palacessa nukuimme pitkään aamuisin, teimme keskustassa ostoksia riemurinnioin, mitä nyt naiset keksivätkään itsellensä ostella ja katsella. Kumpikaan ei tietty mitään rajoituksia toiselleen ollut asettamassa. Samoista koruista ja vaatteita oltiin kiinnostuneita esim Grand Basaarin alueella. Yhtenä päivänä vierailimme sisällä Topkapin haaremissa, mitä tutustumista olinkin suunnitellut pitkään aiemmin. Istanbulissa viihtyisin hyvin 3 päivän sijasta viikonkin verran ja harmitti kun loma loppui taas aivan kesken kaiken, juuri kun vauhtiin pääsimme.


Mökille patjat mukaan !


Sarköyssä naapurillakin oli ongelmaa sähkökaapissaan

Nyt kesä jatkuu Suomessa ja matkalaukuissa pestävää pyykkiä riittää ....

Pakkaamisen ongelmaa

Einen kanssa nyt pähkäillään, mitä pakattaisiin Turkkiin matkalle mukaan, ja koneeseen ottaa mukaansa 20kg varusteita. On hyvä varautua ja tehdä listaa jo ajoissa, nyt viikkoa ennen. Kokeneena matkalaukkujen pakkaajana tiedän, että vaihtoehtoisten varusteiden miettimiseen kuluu paljon enemmän tunteja, mitä niitten itse laukkuun runnomiseen menisi aikaa. Varusteiden tarpeellisuudesta on tehtävä raskaita kompromissejä, koska meillä jokaisella on omanlaisensa käsitys, mikä on tarpeellista ja mitä tarviketta ilman emme kykenisi päivääkään selviämään. Eri vaihtoehtoja riittää päänsäryksi asti.



Ideoista, mitä matkalle mukaamme tarvitsisimme, ei ole pulaa. Voi vaan kysyä - millaisin varustein hamstraaja matkustaa, kun kotikin on valmiiksi täynnänsä kaikkea mahdollista, varmuuden vuoksi ? Mukaan pitäisi pakata vain kaikista tarpeellisin, muttä ongelmaa on siinä, että kaikki, mitä omistaa on perimmiltään tarpeellista. Pakkaaamisen järkeistämiseksi, on oltava järkevä. Ja sitähän ne naiset emme aina ole, vaikka niin joskus väitämmekin !

Einen kanssa keskustelimme puhelimessa pyykin pesusta, ja siitä, ettei Sarköyssä ole pesukonetta, eikä koko kaupungissakaan ole yhtä ainutta pesulaa. Eine keksi, pyykinpesuun tarvttaisiin vanha kunnon pyykkilauta. Jos ei muuta, niin antiikkisia lautoja löytyy markkinoilta. Pyykkilauta on lisäksi ekologinen ratkaisu, mikä toimii ilman vesiliitäntöjä ja sähköä, eikä tarvita putkimiestä asennuksiin. Siis näillä, ja Einen perusteilla - pyykkilauta olisi tarpeellinen varuste mukaan Turkin matkallemme. Kyseisen varusteen tarpeellisuutta ei voi kukaan kiistää.

Lisäksi olen suunnitellut tuovani kotoa Sarköyhin mukaan yhden kauniin päiväpeiton kokoa 260 x 280 cm, mikä on jäänyt ilman käyttöä. Kokeilin, miten peitto mahtuu matkalaukkuuni. Ja mahtuuhan se, eikä höttönen painakkaan paljon mitään. Epäkohtana on, ettei sitten matkalaukkuuni paljoa muuta mahtuisikaan, mitä nyt muutama ruisleipä- ja kahvipaketti. Viime kesänä laukkuuni mahtui kätevästi Ikean:n rautaiset pöydänjalat 4 kpl, mitkä vei vähemmän tilaa, mutta painoa oli liiankin kanssa. Tauluista ja pöytälampuista olen ottanut opikseni; niitä ei Suomesta kannata kärrätä Turkkiin, ne vääntyvät ja päällilasit menevät rikki.

Pakkaamista Turkkiin helpottaa ennalta kirjoitettu pakkauslista, mikä karsii mukaamme turisteille tärkeät tavarat ja varusteet. Mitä listalla ei ole, sitä ei tarvita, on lyhyin ohje. Jotkin perusasiat ovat itsestään selviä - kuten vaatteet ja pesutarvikkeet, mitä itsekukin käyttämme matkallamme. Ne kaikkein oleellisimmat vaatteet ja varusteet Turkin matkalle liittyvät kesään ja kuumaan ilmastoon. Lisäksi on otettava huomioon - terveys ja kunto. Siis matkalle mukaan tarvitaan mukaan myös laastarit, lääkkeet ja kävelykeppi, minkä hyödyllisen esineen Eine muisti viime tinkaan.

Aikaisempien Turkin lomieni perusteella minua voisi kutkua minimalistiksi. Minulla on mukanani matkoilla monta mustaa hihatonta toppia, kaikki samanlaisia. Sitten on musta hame ja tummat shortsit. On vaikutelma, että minulla olisi päälläni samat vaatteet joka päivä lomani ajan. Ei suinkaan, olen ostellut Turkista monta eri väristä huivia. Erivärisinä huivini antavat persoonallisen lookin jokaiselle lomapäivälle, vaikka perusvaatteeni ovatkin mustia. K.Citymarketista ostin uuden mustan uikkarin 15 euroa, mikä oli synttäritarjous 1/2 hintaan.

Matkalle mukaan tärkeitä varusteita ovat kartat: kulunut lähikartta Istanbulin kaupungista, kartta metrosta ja Turkin tiekartasto. Lisäksi mukaan tarvitsemme elintärkeän Turkin sanakirjan, ja A 4:lle kokoamani luettelon turkkilaisista ravintolaruoista, jos sormi menee suuhun, mitä ruokaannokset sisältävät. Nyt ruokalistani on entistä tärkeämpi, koska Eine on kasvissyöjä.

Matkustaminen on nykyaikaa - ja mukaan täytyy tulostaa kaikki lento- hotelli- ja autovuokran varausvahvistukset.
Tärkeää ovat myös; avaimet, passi, rahaa, Visa, aurinkorasvaa, ajokortti, viime kesänä maksettu moottoritie kortti ja naapureille tuliaiset

Nyt kun oikein mietin - meinasi unohtua listalta; hyttysmyrkky ja aurinkolasit

Haetaan matkalle kaveria

Turkkiin Sarköyhin pitäisi lähteä ikkunanpesuun, nyt heti kesällä. Mieluummin kesäkuun alussa, jolloin Turkin kesä ei ehdi paahtua liian kuumaksi. Ketään perheemme miehistä ei ikkunanpesu liiemmin kiinnosta, kuten ei Istanbulin ostosreissutkaan. 17v poikani Lasse on jäämässä kesätöihin, joten Turkkiin

matkalleni on etsittävä matkakaveria muuta kautta. Sarköyssä ikkunanpesua on vain 1/2 päivää, mutta ikävä työ on tehtävä, koska ekat vuokralaiset tulee taloomme heinäkuun alussa. Turkkilaista siivoojaa on turha minun haikailla. Mitä pyytäisin rouvaa tekemään ? kun kukaan ei Sarköyssä puhu muuta kuin turkkia, ja minä vain ruotsia, englantia ja suomea ! Eli siivousta ei talossmme tapahdu ilman turkinkielen taitoa, se on fakta, minkä tiedän.

Ikkunanpesuun kaveri löytyi kuin löytyikin, nimittäin netistä ! Pallontallaajien kautta oli 62-vuotias rouva Lahdesta laittanut ilmoituksen, että haluaa matkakaverin jonnekin päin Eurooppaa. Sitten soiteltiin toisillemme, ja Einelle Turkki kävi hyvin matkakohteeksi. Erityistä oli se, että jokunen mieskin ilmoittautui matkalle mukaan ..öh.. ikkunoita pesemään. Päätettiin kuitenkin Einen kanssa, ettei me mitään miehiä tarvita, koska pärjäämme paremmin ilmankin.
Nyt sitten Istanbuliin 6.6 lähtöpäivästä ja 17.6. paluusta olemme maksaneet lentoliput TurkishAirille 350e/matka. Myös FiatDoblo vuokra-auto on varattu Istanbulin kentälle meitä vastaan, ja se maksaa 260 euroa. Mennen tullen Sarköyhin aiomme yöpyä Istanbulissa hotellissa 4-5 yötä. Tutustumme kaupunkiin ja tietty teemme monta ostosreissua ostosparatiiseihin. Lisäksi ennen paluutamme ajattelimme kiertää Marmaran meren ympäri; Canakkale, Erdek, Yalova, Izmit ja Istanbul.

Eine vaikuttaa tosi mukavalta ihmiseltä ja iloinen olen siitä, että matkakaveri löytyi näinkin helposti. Kaverin löytäminen ei ole minulle niinkään uutta, sillä 1970-luvulla Interrailille kaveri Tiina löytyi yhtä vaivattomasti. Hyviä ystäviä olemme edelleen 30 vuoden kuluttua, joten voin vaan suositella tätä tutustumistapaa muillekin.
Nyt sitten toukokuussa pidämme tiiviisti yhteyttä Einen kanssa ja suunnittelemme matkaamme. Ikkunoitten pesemiset on onneksi sivuseikka, mikä ei kummittele enempää mielessä.

Kesä ja loma v. 2010

Rakkaat lukijat, en ole pitkään aikaan jaksanut kirjoitella blogiini. Kesä on ollut aivan liian kuuma. Lisäksi perheessämme on kesän aikana ollut yllättävää sairautta, mistä en ole halunnut kirjoittaa enempää. Mieheni on nyt terve näillä näkymin, onneksi. Perheeni huonoa karmaa on, että puorempi 14 v poikani joutuu viettämään syksyn poissa kotoa.



Liika kuumuus haittasi lomaani myös Turkissa, missä lomailimme naisystävieni kanssa elokuussa 2- 12.8.2010. Kun ajatukset on negatiivisella puolella, en osaa, enkä jaksa kirjoittaa iloisista tapahtumista, vaikka kyllä niitäkin on ollut kesän aikana paljonkin. Kesän tapahtumista laitan tänne kuvat Turkin lomastamme. Kun syksyllä sataa, on kylmää ja tuulista, niin mikäpä on sen rennompaa, kuin muistella kesää, aurinkoa ja uimista niin Mustallamerellä, Marmaranmerellä, kuin myös Välimerelläkin, minne rannoille poikkesimme Turkin lomallamme. Lomalla meillä oli vuokrattuna auto Hunday, jossa ilmastointi pelasti meidät liialta kuumuudelta. Kun automatka keskeytyi, oli vastassa kuuma ilma tai tuuli, kuin hiusten kuivaajasta.

Kilyos, Mustameri

Euroopan reunalla, Haaremin puiston baarissa



Kumkapin kalatori


Kumkapi

Ayvalik kaupungin puisto, ulkoilmateatteri

Sarimsakli, Välimeri


Sarköy, Marmaranmeri, lehmät rannalla


Mitä pidätte uimapuvusta, eikös sopisi Suomessa sienimetsään ?

Turkissa maailman pisin mies

Onko siellä Antatoliassa tullut yhtä pitkää miestä vastaan ? kasvaako näitä muitakin siellä ?

Klikkaa kuvaa, näet videon

Maailman pisin ja lyhin