Sarköyssa koko porukka, alku, syyskuu 2009

Suomessa viileä syksyinen arki on taas käynnistynyt. Odotettu 19.9 - 29.9 syyskuun rullatuolimatka Turkkiin oli ainutlaatuinen kokemus vanhempieni Tepan, Tanen sekä sisareni Tarjan ja miehensä Tomin kanssa. Kaikki etukäteisvalmistelut tein innolla koska halusin hartaasti saada äitini lomalle Turkkiin, katsomaan Sarköyn kesäasuntoamme.


Kävelyllä Sarköyn satamassa

Onneksi meitä oli monta matkalaista, ja yhdessä tuumin teimme pitkin kesää valmisteluja matkaamme varten. Kaikessa huomioitiin, että yksi meistä istuu tuolissa suurimman osan matkaa. Loman tekemisistä, kuten ostoksilla vaelteluista emme halunneet tinkiä. Valmisteluista huolimatta oli yllätyksillekkin sijansa, mille emme mahtaneet mitään. Runsailla lääkevarastoilla olimme varautuneet monenmoisiin vaivoihin, niin ripuliin kuin ummetukseenkin. Harmiksi koiran kapiin, eli ihon syöpäläisiin ei rohtoa ollut valitettavasti mukanamme.


Sarköyssä ruusut oli kasvaneet ihmisen kurkuisiksi !

Lentokentällä järjestelyt

Äitini rullatuolimatkaa varten jo keväällä, tilasin edes- takaiset lentomatkat Finnairilta. Neuvot oli suomeksi, mitä eritysjärjestelyjä lentomatkalle tarvittaisiin. Finnairille Helsinki Istanbul reitti on uusi, ja edulliset 200e:n liput ostin Stockmanin Hulluilta Päiviltä. Liikuntarajoitteiset matkustajat voivat ilmoittaa avuntarpeestaan viimeistään 48 tuntia ennen lähtöä soittamalla Finnairin ilmaiseen palvelunumeroon Suomessa, 0800 93 466. Palvelun tilattuamme saimme kentälle vastaan tukihenkilön, joka huolehti äitini ja 2 seuralaisen kuljettamisesta koneeseen.


Kentällä avustajat auttoivat inva-autoon, millä siirryttiin koneen viereen

Viimeiseksi he luovuttivat rullatuolin koneeseen lastattavaksi ennen ovien sulkemista. Vastaava apu oli paikalla myös perillä Istanbulissa. Äitiäni tultiin hakemaan koneesta viimeisenä pyörätuolin kanssa. Avustajat huolehtivat myös, että saimme kokokoon kaikki matkatavaramme. Aamupäivän 3 tunnin lentomatkamme sujui hyvin.

Istanbulin lentokentältä olimme valmiiksi varanneet tila-auton, ja saimmekin kätevän Ford Tourneon ajokiksemme Sarköyhin (200 km). Autossa oli hyvin tilaa kokoon taittuvalle rullatuolille. Lentokentältä matkaryhmämme suuntasi länteen moottoritietä pitkin. Matkaa ajoimme erehdyksessä turhankin pitkälle Corlun kaupunkiin. Suuntaa oikaisimme Tekirdagiin, missä pysähdyttiin Maxi Marketissa syömässä ja ostamassa jääkaapin täydeltä ruokatarpeita. Automatkalla emme huomanneet tulvista enää mitään merkkejä. Perillä Sarköyssä oli jo pimeää, kun parkeerasimme auton piha-aitamme viereen. Pitkien auton valojen loisteessa talutimme äidin sisälle asuntoon. Yläkertaan ei äiti päässyt ja niinpä Taunolle ja hänelle petasin sängyt alas olohuoneeseen. Tarjalle ja Tomille yläkertaan omaan makuuhuoneeseen ripustettiin pimennysverhot. Aamulla vieraat hieman palelivat ja siksi päätin ostaa makuuhuoneisiin lämmittimet. Ensimmäisenä päivänä ihasteltiin kauniita Marmaran meren maisemia. Lomallamme syyskuun keskilämpötilat oli 17C/24C, eli samaa tasoa, mitä on kesä Suomessa. Päivät oli puolipilvisiä ja ajoittain tuuli voimakkaasti. Harmiksi asuntoomme ei tullut vettä yläkertaan, ja näin ollen emme päässeet suihkuun. Veden paine riitti alakertaan ja saimme sentään astiat tiskatuiksi. Kuten tavallista taloyhtiömme pumpussa oli taas vikaa. Ongelman ratkaisimme käymällä pesulla hotellissa Sarköyssä. Peseytyminen maksoi 10 TL hengeltä. Lomapäiviä vietimme laiskotellen, tehden ruokaa ja käyden päivittäin Sarköyssä ostoksilla. Uimaan ei kukaan halunnut, eikä rannoilla näkynyt muitakaan auringonottajia, kuten kesällä. Sarköyn liikkeissä meille tarjottiin karkkia Bayramin juhlan merkeissä. Myös minä vein naapureillemme Suomen makeisia tuliaisiksi.

Lomalla reissaamista ja pikkuinen koira

Sarköyssä ja Istanbulissa liikkeissä asioitaessa äitiä autettettiin herkästi, eikä näissä tilanteissa ollut mitään ongelmia. Loman 4 viimeistä päivää Tarja ja Tomi viettivät Istanbulissa Sirkeci Park Hotellissa, minne ajoin heidät Sarköystä. Samalla reissulla kävin itse ostoksilla Istanbulin Ikeassa, mikä onnekseni olikin auki ilta 10 saakka. Yöllä 3 aikkan olin perillä Sarköyssä ja ajoin pitkin tuttua rantatietä. Tien mutkassa keskellä ajotietä autoni valokeila osui hortoilevaan koiranpentuun. Musta pentu oli yksin, nyt tällä kertaa ilman veljeään. Pentujen emoa en ollut nähnyt ja hetken mielijohteesta otin pennun mukaani autoon, ettei se jäisi autojen alle. Asunnolla mummo ja vaari nukkuivat, kun kannoin pennun yläkertaan tyhjään makuuhuoneeseen. Tein vadista pennulle sängyn, ja vuorasin pedin pehmeäksi vanhalla villapuserolla. Siinä pentu, Vakotassu nukkui sikeästi seuraavaan päivään saakka.


Valkotassu ja Ford Tourneo

Aamupäivällä oli mummon ja vaarin hämmästys suuri, kun talossamme oli pieni koira. Pentu ei halunnut tulla pois vadista. Kun pennulle toin muussattua perunaa ja lihaa, olikin vadista päästävä pian syömään. Aamupäivän ohjelmaamme kuului myös pennun kylvettäminen. Pesua varten lämmitin vettä kattilassa. Pestäessä pentu vikisi, mutta kun sitä hieroin lämpöisellä vedellä ja shamppoolla, muuttui vikinä tyytyväiseksi urinaksi. Pesun jälkeen Valkotassu nukkui kuistilla pitkät päiväunet. Seuraavassa osasssa kerron lisää matkastamme ja Valkotassusta. Kumpa tuon koira- ja kissaongelman voisi jotenkin ratkaista näissä etelän maissa.



Valkotassu ja puhdas turkki