Saunjan luonto, kesäkuu 2009

tiistaina 2. kesäkuuta 2009
Haapsalun lahden luonto ja eläimet

Naapurimme saksanpaimenkoira on raivoisan kiinnostunut ohikulkijoista, ja räksyttää aina. Nyt hauveli oli hieman verkkainen, liekö tämä johtunut 28 asteen helteestä. Onneksi koira pysyy aidan takana omassa pihassaan.

Perheeni kanssa palasimme kotiin Suomeen sunnuntaina. Viikon alkupäivät ehdin olla kotona Siuntiossa, kunnnes 28.5 - 2.6. väliseksi ajaksi olin uudelleen menossa Haapsaluun, tällä kertaa vanhempieni kanssa. Mökin räystäslautojen maalaamiseen en apua tarvinnut. Olimme paluumatkalla yhden yön hotellissa Tallinnassa ja Haapsalussa seikkailimme ostoksilla. Mökillä maalasin yksin lautoja, sillä aikaa kun mummo ja vaari kiersi Haapsalun kaupat ja kirpputorit. Tepa, kuten äitiäni kutsun, sai reissulla sopivasti liikuntaa rollaattorinsa kanssa. Eniten jännitti, kuinka hän jaksoi kiivetä Haapsalussa kerrostalon 2 kerrokseen.

Tarkoitukseni on kesän mittaan kertoa Läänemaan eläimistä ja luonnosta. Paikalliset luontokuvaukseni käsittää kaupungin takapihoilla mouruavat kassit, eli kissat, golf-pallon kokoiset jättiläisetanat, lokit, pääskyset, haikarat, kurjet, nokikanat, joutsenet sun muut linnut, joita kaikkia en tarkemmin osaa tunnistaa. Mökillä Saunjassa eläinkuntaan kuuluu hiiret, hyttyset, metsäkauriit, ketut, hirvet ja naapurin saksanpaimenkoira. Hiidenmaalla olen tuijottanut silmästä silmään villisikaa ja juossut puun ympäri pakoon hevosta. Pyrin liittämään luontokappaleista ottamani kuvat mukaan kertomuksiin.

Minun on otollista kirjoittaa Läänemaan luonnosta, koska Haapsalussa luonto ja meri ovat lähellä kaupunkia. Lisäksi mökkimme sijaitsee keskellä Silman luonnonpuistoa, 10km päässä kaupungista.

Haapsalun lahden puhjukkaa, ruovikkoista ja suojaista poukamaa kutsutaan Saunjan lahdeksi. Laaja Saunjan lahden alue on kokonaisuudessaan yhtä ehyttä Silman luonnonpuistoa. Lahdella tuhannet muuttolinnut levähtävät matkalla etelään. Saunjassa levähtää myös sellaisia lintulajeja, jotka pesivät Siperian perukoilla, ja vain harvoin näyttäytyvät Suomessa.

Nyt viikonloppuna yövyin yksin mökillä. Koska Tepan rollaattori ei kulje metsässä, ajoimme rantaan autolla auringonlaskun aikaan.

Naapurin portin takaa pikkuinen peura tuijotti meitä jähmettyneenä. Tontti on kokonaan aidattu, ja epäilimme ettei vasa päässyt aidan takaa pihasta pois. Rannasta kävelin yksin mökille ja matkalla keräsin kieloja. Pelästyin metsässä risahtelevia oksia. Onneksi hämärässä erotin puiden takana käyskentelevän ison peuran, mikä risahdukset aiheutti. Huokasin helpotuksesta. Olikohan peura pikkuisen emo ?

Epäilen peurojen jättävän niitylle makuujälkiä ja auringionnousun aikaan niitä sattumoisin näkeekin ruokailemassa avoimilla paikoilla. Pikkupeurasta saamani kuva jäi epäselväksi. Aamulla aloitin lautojen maalaamisen. Metsässä kukkui käki. Yli-innokas lintu alkoi kohta jo ärsyttämään 2 tunnin kukkumisen jälkeen. Harmi, ettei minulla ei ollut kovaäänisempää radiota mukanani. Kukkujaa ei missään näkynyt, eikä mikään tuota hiljentänyt.


Kassi Tallinnan torilla

Tane ja Tepa tori-ostoksilla