Taide ja tunne

Nykyään taiteilijat eivät ole mistään kotoisin, jos he eivät ole jollain tapaa pöhköjä tai omintakeisia. On nimittäin niin, että miltei kaikki taiteen esitystavat on jo keksitty expressionismi, naivismi, cupismi ja monet muut suuntaukset, jotka ovat osaltaan laajentaneneet aiempia käsityksiämme taiteesta. Minulle taide on " tunnetilaa" ja teen kuvataidetta, mihin pyrkimykseni on olla tyytyväinen viimeistään työn valmistuttua. Näin vain ei suinkaan aina ole. Kuvatyöt teen välillä



Teemasta - Nallen paras ystävä

huippunopeasti, ja ideat joskus ontuvat pahemman kerran - latteuksiksi. Kuvat ja itsessäään niiden tekeminen antavat minulle kuitenkin paljon. Vertausta haen ajan tuhlaamisesta, mitä esim kutominenkin voi olla. Tahdon sanoa, että tekeminen on kivempaa, mitä itse valmis työ. Voin sanoa näin myös anopistani ja hänen miehestään jotka käyttävät illat yhdessä sukkien ja lapasten kutomiseen, myös kesällä ! Samaa minulle merkitsee taide, millä täytän päivästä muuten tyhjäksi jääviä ylimääräisiä tunteja.

Tekemieni kuvatöiden merkitys ja kauneus selviää minulle joskus, vasta paljonkin myöhemmin , kun olen miettinyt työtäni - miksi sen juuri niin tein ? Vaikka työni näyttävät joskus perin yksinkertaisilta, niistä voi löytää merkitystä ja syvyyttä monella tapaa. Tätähän taide pohjimmiltaan on - löytää eri merkityksiä visuaaliselle sanomalle.



Nallet sairaalan ensiavussa

Kerrottakoon esimerkki tuunaus-työstäni - Las Meninas, Enspanjan psinsessat, missä sisar hellästi autttaa pikkusisartaan. Kuvatyössäni sisaret on erotettu suuremmasta maalauskokonaisuudesta. Näin sisarten välinen lämmin tunne on päässyt päärooliin. Vasta työn tekeminen jälkeen olen osannut kiinnittää enemmän huomiota sisarten välisiin suhteisiin, suurten ja pienten sisarusten - poikien ja tyttöjen empatiaan toisiaan kohtaan. Näin ollen kuvataide kasvattajana on tehnyt tehtävänsä minun kohdallani. Ei silloin, kun työni tein, vaan sen tekemisen jälkeen.



Valokuvia minusta lapsena on paljon ottanut isäni Aarne. Minulle ei riittänyt pelkästään kuvien katsominen, vaan halusin tehdä kuville jotain ... osoittakseni, miten miten rakkaita ja merkityksellisiä ne minille ovat. Nyt yli 50-kymppisenä olen lisännyt kuviin asioita, mistä erityisesti pidän ; sinisestä väristä, merestä, lämpimästä vedestä ja pikkueläimistä, kuten apinoista. Pöhköt kuvatyöni muistuttaa minua siitä, miten tärkeää isälleni oli ottaa minusta kuvia pienenä. Vastaan isävainajalleni, ideat oli erinomaisen hyviä, ja kuvat kannatti ottaa. Olen iki kiitollinen kuvista nyt !

Turkin kulttuurin päivät Stoassa Itäkeskuksessa

Postauksessani muistutan Turkin ystäviä Stockmanin hulluista päivistä, mistä saa huomenna lauantaina klo 7.30 alk ostettua Finnairin lippuja Istanbuliin a 219€ edes-takas - kesän ajalle !! Viime vuonna tapasimme jonossa Irenen kanssa. Minulla oli mm tuoli mukana kun syytä oli varautua jonottamiseen. Lippuja saattaa olla vielä sunnuntainakin myynnissä, kuten viime vuonna.



Joskus on paikallaan irrottautua arjesta ja tehdä jotain poikkeavaa extempore ! Onnistuneitten elämysten kautta taas jaksaa. Mielenkiintoista on kuinka pienistä aiheista syntyy elämyksiä, pieniä mutta lämpimiä koettuja hetkiä. Sellainen elämys oli viime sunnuntaina osallistua ystäväni Tiinan muuttoon, pois vesivaurion tieltä runsaan kilometrin päähän toiseen asuntoon. Ystävien tapaamiset ei aina tarvitse olla siistejä kahvikutsuja ! Tiinan pieni koira oli hauska, ja kaikin poikin ulalla muutosta. Viikolla toinen extempore idea oli meidän naisten kesken osallistua Turkin kulttuuripäivien avajaisiin, taidenäyttelyyn ja tanssiesityksiin. Emine Özdemirin
taideteokset oli kultavärein maalattuja teoksia, missä keskeisinä aiheina oli maan ikonit ja kuulut nähtävyydet. Kulttuuripäivillä näimme arvovieraista maan suurlähetystöstä. Avajaisten tarjottavat syötävät ja viini oli ilmaiset ja ruhtinaalliset Turkkilaiseen tapaan. Turkin kulttuuripäivillä Stoassa pääsi eilen mm opettelemaan turkkilaisia tansseja, tutustumaan eri musiikkityyleihin ja nauttimaan elokuvista. Ryhmä Tuanan tansiesityksessä edessämme istuvat arvovieraat. Matka olisi ollut sopivan lyhyt käväistä kysymässä suurlähettiläältä - missäs Sarköyn asuntoni tapu viipyy ? Kuten tiedätte, olen malttavainen ja pysyin tiiviisti kiinni penkissäni.

Las Meninas prinsessat Helsingissä

Koitan lyhyesti kertoa, kuinka tutustuin prinsessa-aiheeseen Espanjassa. Vuoden 2007 huhtikuussa olimme autolomalla ystäväni Annen ja poikiemme kanssa Pyreneiden vuoristoseuduilla.



Paluumatkalla Barceloonaan, halusin ostaa äidilleni tuliaisen Espanjasta.
Lahjojen suhteen ostan usein hänelle patsaita, hän kun niitä kerää. Eräässä kaupungissa ihastuin kipsiveistosliikkeen ikkunassa olevaan tyttöpatsaaseen, jolla oli valtava hame ! Myyjä selvitti patsaan esittävän Las Meninasia, tiettyä prinsessafiguuria. Samalla hän esitteli kansiostaan monet maalaukset, joissa nuoret prinsessat ja neidot esiintyi prameissa puvuissaan. Tarkoitus olisi ollut maalata patsas samoilla väreillä, mitä prinsessojen vaatteissa oli maalauksissa. Ostin ikkunasta patsaan ja vakuutin myyjälle sen käyvän äidilleni hyvin valkoisenakin.

Hämmästykseni oli suuri, kun samaisena kesänä 2007 Helsingin Esplanaadin puisto oli täyttynyt hiilenmustilla Las Meninas patsailla, jotka oli lähemmäs 2 metriä korkeita. Soitin äidilleni ja pyysin häntä tulemaan katsomaan puistoon tuttuja hahmoja. Äitini oma valkoinen patsas on vain n 40 cm korkea.



Ohessa esittely silloisilta Helsingin taideviikoilta, kesällä 2007:

Las Meninas
Espanjalaisen Manolo Valdésin pronssiveistosten sarja Las Meninas valtasi Esplanadin puiston koko kesäksi. Muun muassa Pariisissa ja Düsseldorfissa yleisöä ihastuttanut näyttely oli ilmainen ja avoinna ympäri vuorokauden syyskuun 2. päivään saakka. Hovinaisia esittävät 21 veistosta nähtiin nyt ensimmäistä kertaa kokonaisuutena Pohjoismaissa.

Madridissa ja New Yorkissa työskentelevä Manolo Valdés (s. 1942) kuuluu nykytaiteen tämän hetken tärkeimpiin ja omaperäisimpiin tekijöihin. Taiteilija käyttää teoksissaan usein viittauksia taiteen mestariteoksiin.

Las Meninas -musta teossarja syntyi Diego Velázquezin kuuluisan, vuonna 1656 valmistuneen maalauksen Hovinaisia (“Las Meninas”) innoittamana. Aikanaan Velázquez toimi hovimaalarina Philipp IV:n hallintokaudella 1600-luvun Madridissa. Hän tuli tunnetuksi barokkiajan kurinalaisen hovielämän tarkkasilmäisenä tulkkina. Las Meninas henkii syvempää symboliikkaa ja inhimillisyyttä. Veistosten pronssipinnan säröt kertovat eletystä elämästä. Jokaisen katsojan kosketus jättää oman kädenjälkensä kivineitojen karheaan pintaan.

Näin sattumoisin tutustuin Espanjan viehättävään hoviin ja historiaan. Tutustuminen inoitti minut lukemaan maalausten prinsessoista kaiken saatavissa olevan tiedon. Tiedot tosin oli kirjoitettu englanniksi, mutta selvisin kääntämisestä joten kuten. Myös äitiäni sisarusten vaiheet kiinnostivat.

Cirkuksen komeat leijonat

Yli kaksikymmenta vierailijaa vappuna oli saavutus, kun ottaa huomioon, etta makaan edelleen kuumeessa sangynpohjalla lapparini kanssa. Voi ei, a ja o ylapilkuilla on kateissa koneestani! Nyt herasin yolla kahdelta, kun nukuin paivalla niin paljon. Nyt olis tilaisuus nauhoittaa Jukan kuorsausta, taidan etsia puhelimen. Tassa on viela pari kuvaa. Oli kova tyo, kun noi leijonat oli hakissa, ja ruudukko piti varittaa pois turkista.



Ampiaiset jahtasi Ruubenia, ja tama kaasutti pakoon. Siita syntyi soppa, kun akrobaatin liina jai kiinni taman kaulaan, ja koko teltta meinasi sortua niskaan.