Eka loma Sarköyssä kesällä 2008

Kesän 2008 lomatunnelmat oli huipussaan kesäkuun alussa, kun perheeni odotti päästä katsomaan Sarköystä ostamaani loma-asuntoa, ensimmäistä kertaa. Olin selvittänyt pojilleni ja miehelleni, että asunnossamme makuuhuoneissa yläkerrassa, lattialla olisi nukkumiseen vain patjat. Ruokapöydän virkaa toimitti terassipöytä ja 6 muovituolia. Lomalle mukaan pakkasimme matkalaukullisen liinavaatteita ja mm uudet ruokailuvälineet yhteen suureen matkalaukkuun.

Jos matkustat vain yksin tai kaksin, ei halpamatkailussa saavutettu hintaetu palvele sinua parhaalla mahdollisella tavalla. Kun maksustin viime keväänä Turkkiin yksin, maksoin mukisematta 400 e Turkish Airin (Thy) suorasta lennosta Istanbuliin. Kun perheessä matkusti 4 henkilöä, oli lippuhintoihin löydettävä edullisempia vaihtoehtoja.

Suunnitelmien mukaan Jukka ja Lasse tutustuivat Istanbuliin 2 päivän ajan, ilman meitä. Riikan lennolla katosi liinavaatelaukkumme, mutta onneksi se löytyi ja tuotiin Jukalle hotelliin Istanbulissa. Sovitusti Jukka sai vuokra-auton hotelliin. Erityisen huojentavaa oli, kun miehet ajoivat 200 km Istanbulista Sarköyhin, ja onnistuivat löytämään kaupungin liepeiltä asuntomme ilman minua ! Onneksi liinavaatteetkin pääsivät perille Sarköyhin. Kolmantena päivänä Jukka ja Lasse haki autolla meidät Ataturkin kentältä Istanbulista.



Viimeiset lomapäivät Sarköyssä oli haikeita. Takaisintulomme Suomeen sujui mutkattomammin. Aamuyöstä olimme pakanneet ja Sarköyissä valmiit kotimatkalle. Vuokra autollamme saavuimme parahiksi Istanbulin aamuruuhkaan. Ajoimme kaupungin läpi O-2 moottoritietä pitkin päästäksemme Sabiha Gökcen lentokentälle Aasian puolelle. Oli Ikimuistoinen elämys ajaa 50 km läpi suurta kaupunkia ja ylittää Bosborin salmi jättiläismäistä siltaa pitkin. Moottoritiellä ruuhkassa innokkaat myyjät myivät rinkeleitä harjanvarresta !
Olimme vuokranneet auton, http://www.bestofrentacar.com/
Autovuokraamo on kätevä, kun he tuovat ja hakevat auton, mistä pyydämme. Pois lähtiessämme automme haettiin Sabiha Gökcen lentokentältä. Lento Tukholmaan ksti 3 t 15 minuuttia ja kone oli vain puolillaan matkustajia. Tukholmassa kentältä siirryimme taksilla 50km laivasatamaan. Siljan laivalla oli leppoisaa ja söimme hyvän illallisen pitkän matkapäivämme päätteeksi.



Summa summarum, tuo viimekesäinen halpamatkustelu olisi ollut edullista, ilman Juhon sairastumista, hotelli yöpymistä Riikassa, 50 km taksilla ajelua Tuhkolmassa ja herkuttelua Siljan laivalla. Nämä välilliset kustannukset oli syy, miksi nyt tänä kesä päädyimme ostamaan Finnairin 200 e:n edulliset lentoliput Istanbuliin. Lippuja sai ostetuksi 30.9.2009 ajankohtaan saakka. Toivottavasti näitä lippuja myytäisiin ensi kesänäkin samaan hintaan Hulluilla päivillä.

http://www.ryanair.com/site/FI/
http://www.kuumat.com/
http://www.get-packing.com/flights/istanbul-from-stanstead.html

Tuosta linkistä löytyy Saksan lentoyhtiöt, jotka lentää Turkkiin, kts Turkki aakkosissa, on aika lopussa.
http://whichbudget.com/en/cheapflights.php?from=HAM#HAMTurkey

Kannatta pistää merkille, että Tampereelta Ryan Air lentää keskieuroopan saksaan, jostä voi löytää melko edullisenkin jatkolennon Istanbuliin. Voi vaikka yöpyä 1-2 kaksi yötä Saksassa, ja tutustua lomalla uuteen kaupunkiin.

ii kirjoitti...
Mua kyllä pelottaa, että mistä me saadaan rahaa lentää elokuuksi Turkkiin - mutta ehkä uskallaudutaan kokeilemaan jotain tällaista kokeilevaa... Onko suo Riga siis joku lentokenttä Tallinnassa? Tallinnan kautta ehkä uskaltaisin lähteä, se on sentään vähän tuttu.

terveisin,

tyhmä kyselee taas :)

17. huhtikuuta 2009 5:18
sateenkaari kirjoitti...
Kiitos hyvasta neuvonnasta. Taalta Turkista eurooppaan saa tosi halpoja lentoja,mutta suoraan Helsinkiin ei.Talvella TURK HAVAYOLLARİ myy Suomesta tanne paljon halvemmalla,mita taalta Suomeen.Meidan talon alakertaan on THY juuri avaamassa liiketta.
Hyvaa viikonloppua suunnitteluille!

17. huhtikuuta 2009 10:19
Annu kirjoitti...
Sateenkaari;
Aika hyvin palvelut, kun matkatoimisto tulee alakertaan

Kesäisinä päivinä, tammikuu 2009

Sarköyssa taloyhtiömme pihassa kukkivat metrin korkuiset ruusut ja yhteisiä nurmikoita kastelimme itse päivän hieman viilennyttyä. Läheisen kylän, Senköyn minareetin rukouskutsu herätti meidät aamuisin, ja iltaisin muistutti nukkumaan menosta. Vehreässä pihassamme viihtyivät linnut ja pikkuiset maaoravat. Iltaisin lepakot pyrähtelivät ilmoille katonharjamme alta.

Paimentensa kaitsema vuohilauma laidunsi läheisillä rinteillä. Kellot kilkattaen lauma palasi sijoilleen kukkuloitten taa, ennen auringonlaskua. Paimenkoirat poikkesivat meitä silloin tällöin tervehtimään.



Kun päivän ostokset oli tehty Sarköyssä ja lounas nautittu, oli siestan aika päivän kuumimpina hetkinä. Iltapäivällä oli aikaa uimiselle ja myöhemmin kävelylenkkille auringon laskiessa mailleen. Iltaisin kuistilla grillissä valmistimme marinoitua kanaa, naudanlihaa ja joskus lammasta. Ruoan kanssa nautimme paikallisia viinejä.



Turkkilaisittain illalla syödään ja seurustellaan taivasalla ulkona, mukavasti istuen sohvilla ja nojatuoleissa. Tavallista pidemmän lomamme aikana tutustuimme turkkilaiseen elämäntapaan. Päivän askareiden jälkeen kansain-kansainväliset TV-lähetykset muistuttivat meitä siitä, mistä maanosasta olimmekaan kotoisin. Sarköyssä ikävä saattoi yllättää illan viimeisinä tunteina, kun muistin miten valoisaa Suomessa onkaan keskellä kesää.
Lähettänyt Annu klo 2:35 2 kommenttia
Tunnisteet: Sarköy, Taas Turkissa
keskiviikkona 14. tammikuuta 2009
Kilpikonnia ja simpukoita



Kaupanteon yhteydessä sain asunnon heti käyttööni. Entinen omistaja Erdogan Cumrucu omistaa edelleen taloyhtiöstämme 2 muutakin asuntoa. Hänellä on vaimo ja 4 tytärtä, joita kesälomallamme tapasimme päivittäin. Erdoganin perheelle loma-asunnot on olleet sijoituksia, ja siksi oma asuntommekin oli ollut pitkään tyhjänä. Taloyhtiöömme kuuluu 7 loma-asuntoa. Keväällä kun olin yksin asunnolla, minut pyysi usein aamukahville eläkeläispariskunta, joka asuu naapurissamme. Omaan perheeseeni kuuluu mies ja 13 ja 15-vuotiaat pojat. Kesäkuussa perheeni viettäessä kesälomaa Sarköyssä, pojat ui rannassa mielellään ja keräili rannan aarteita, kiviä ja simpukoita. Vuokra-autollamme teimme retkiä lähiseuduille ja mm tutustuimme Canos-vuoriin ja Aasian puolella muinaisen Troyan rauniokaupunkiin. Automatkoillamme pelastimme maantieltä muutaman maakilpikonnan, jotka nostimme varoen tien sivuun. Yhden kilpikonnista toimme pihaamme lemmikiksi.

Kuvaus Sarköyn alueesta



Sarköyn kaupunki sijaitsee Marmaran meren rannalla, Euroopan puoleisella mantereella. Alueen loivasti vuoristoiset seudut ovat viljeltyjä. Täällä kasvatetaan viljan lisäksi viiniköynnöstä ja auringonkukkia.



Vihreillä laitumilla paimennetaan lampaita, vuohia ja lehmiä. Asfaltoidut kapeat tiet mutkittelevat ylös rinteitä. Tiet yhdistävät pienet kylät toisiinsa. Autolla ajettaessa kukkuloitten korkeuksissa, pienet kylät erottaa kaukaa valkeista minareeteistaan.

Vuoristotie päättyy rannikolle Sarköyn kaupunkiin. Sarköyssä ei lomaile ulkomaalaisia turisteja, kuten esimerkiksi Alanyassa. Istanbulista Sarköyhin on yhtä pitkä 200km:n matka, mitä Alanyaankin on Antalyan lentokentältä. Sarköyn lomailijat on Istanbulin alueen turkkilaisia, jotka viettää vapaa-aikaansa omissa loma-asunnoissaan. Talvisin Sarköyssä on asukkaita n 12 000, mutta kesällä määrä nousee 80 000. Kaupungin kauniille rantabulevardille on istutettu palmuja, jotka on talveksi kääritty kaislamattoihin.

Uima-rantaa on koko kaupungin leveydeltä. Sarköyn ympäristön lomakyliä kutsutaan siteseiksi. Lomakylissä voi olla asuntoja 7 - 200 kpl. Meidän Sahin Sitesiin (Kotkan Pesään) kuuluu vain 7 asuntoa, jotka on ns paritaloissa. Joissain lomakylissä on käytössä yhteinen uima-allas ja vartiointi portilla. Meitä lähellä olevassa suuremmassa lomakylässä on pitzeria ja kauppa, missä mekin asioimme päivittäin.



Omassa taloyhtiössämme ei ole vartiointia, joskin naapurin eläkeläispariskunta asuu paikan päällä talvisinkin. Puutarhurimme hoitaa myös talomiehen töitä ja pitää pihat siistinä. Sarköyn alueella ei ole ongelmia varkaista, vakuutti naapurimme. Turkissa loma-asunnotkin sisustetaan melko prameasti tyylihuonekaluilla, mikä on meille suomalaisille vierasta. Perhekunnat ovat myös suuria, ja lasten lisäksi lomalle tulevat myös isovanhemmat

Turkin mania 2, tammikuu 2009

Mistä Turkin mania alkoi,

Kertomukseni loma-asunnon etsimisestä Tekirdagn maakunnasta jatkuu arkistossani sivulla; Kiinteistökaupan vaiheet - tammikuu 2008.

Omalla esimerkilläni toivon voivani kannustaa suomalaisia toteuttamaan loma-asunto- haaveitaan. Este unelmien toteuttamiselle on usein epäluuloisuus vieraan maan kaupanteon luotettavuudesta. Kiinteistökauppa on epäilemättä riskitöntä Antalyan tai Alanyan turistiranni koilla, mutta hinnat ovat toista luokkaa, mitä esimerkiksi Sarköyn seudulla. Sarköystä uuden 60m2 loma-asunnon 2 kerroksisesta talosta saa ostetuksi 55 000 YTL:n eli n 27 000 euron hinnalla, eli hintojen ero on huomattava.

Oma pätevyyteni asuntokaupassa;
Kerrottakoon, että olen itse perehtynyt suomessa kiinteistökaupan juridiikkaan 6 kk:n intensiivikurssilla, mistä minulla on diplomi. Kyse ei kuitenkaan ole LKV-tutkinnosta. Turkissa luotan paikallisiin asuntokaupan ammattilaisiin, joiden tulee myös vastata kaupan juridisesta puolesta. Asunnon ostoon liittyvät neuvoni ovat maksuttomia. Kyse on harrastuksesta. Luonnollisesti perin konsultointipalkkion, jos lähden katsomaan kiinnostavaa kohdetta paikan päälle Turkkiin.
Tässä alla on malli asunnon omistusasiakirjasta, eli Tapusta

Lähettänyt Annu klo 0:37 0 kommenttia
Tunnisteet: asuntokauppaa, Taas Turkissa
keskiviikkona 28. tammikuuta 2009
Mistä Turkin mania alkoi ...

Antalya Camyuva ja Kemer alhaalla, ylhäällä vuorilla Beycik



Paratiisin Onnen mattomme oli ostettu Istanbulista tammikuussa vuonna 1989. Istanbulista jatkoimme matkaamme yöbussilla (900 km) kohti Antalyaa ja Kemeriä, katsomaan Karia ja Eilaa. Seuraavat kertomani tapahtumat liittyvät tuohon vierailuun heidän luonaan .......

Tylsien ja pitkien työmatkojeni aikana Siuntiosta Tapiolaan (45km), olin haaveillut lomista, joiden päättymiselle ei ollut takarajaa. Haaveitteni loma-paratiisilla ei ollut maata, eikä osoitetta. Sellaisen paikan kylläkin olivat löytäneet mieheni eno, Kari ja hänen vaimonsa Eila, 20-vuotta sitten. Silloin he olivat muuttaneet Turkkiin, lähelle Kemeriä Camyuvan kylään. Eila työskenteli matkailualalla, ja siksi heille oli ollut mahdollista löytää Turkista yksi maan kauneimmista paikoista asuinpaikakseen.



Lomapaikan etsiminen alkoi täältä Camyvan ja Kemerin seudulta 2/2008

Istanbulin lomamme oli jäänyt lyhyeksi 3 päiväksi. Yön yli olimme matkustaneet bussilla Istanbulista Antalyaan, Kemeriin ja vihdoin perille Camyuvaan. Aamun sarastaessa luminen tie laskeutui alas Anatolian ylängöltä ja rannikolla vastaamme tuli kesä. Eilan ja Karin puutarhan puissa notkuivat mandariinit. Pitkän bussimatkamme jälkeen istuimme aamiaisella heidän kuistillaan. Miehelläni Jukalla ei ollut paitaa, ja vuoden 1989 talvi oli lämmin. Heittelin puista pudonneita kypsiä mandariinejä, ja isäntiemme innokas noutaja-koira toi hedelmät takaisin, mehut suusta valuen.



Camyuvan kylän rantaa huuhteli turkoosi meri, ja rannikon yläpuolelle nousivat lumihuippuiset vuoret. Vuorilta laskeutui alas syvä rotko, minkä pohjalle Camyuva-joki oli uurtanut uomansa. Seuraavana päivänä teimme jeepillä pitkän retken ylös vuoristoon. Nämä tunnelmat Camyuv assa vastasivat omia haaveitani loma-asumisesta, ja jäivät siksi lähtemättömästi mieleeni.

Vuosia myöhemmin, eli viime vuoona 2008, minulla oli säästössäni 24 000 euroa, minkä sain käyttää loma-asuntoon. Halusin Kemeriin, katsomaan josko löytäisin seudulta paikkaa, missä mekin voisimme viettää lomat tulevina vuosina. Helmikuussa 2008 olin yksin matkalla Antalyaan, etsimään meille sopivaa loma-asuntoa.
Koska meitä oli 4 henkeä perheessämme, emme olisi mahtuneet viettämään lomia Eilan ja Karin luona. Karin kanssa olimme sopineet, että perillä tuttu kiinteistövälittäjä, suomea puhuva Selma Kilick auttaisi minua asunnon etsimisessä. Olin vuokrannut auton, mikä tuotiin hotelliini Antalyan keskustaan. Seuraavina päivinä olin sovitustitusti Selmaan yhteydessä. Loma-asuntokohteisiin eri välittäjien luona, kävin tutus tumassa yksin autollani. Olin katsonut kohteet valmiiksi netistä, ja Selma oli luvannut auttaa minua tarvittaessa, niin tulkauksessa kuin kaupanteossakin. Vaikuttavin netin kohteistani sijaitsi Baycikissä vuoristossa, Kemerin yläpuolella. Itse rakennuksen huono kunto ei vastannut odotuksiani. Sittemmin osoittautui, ettei budjettillani löytyisi riittävän edullista ja kunnollista kohdetta Antalyan tai Kemerinkään seuduilta.

Seuraavan retkeni Turkkiin tein 2 kuukautta myöhemmin, toiselle puolelle maata, Tekirdagn seudulle. Tekirdagssa ja Sarköyssä poikkesin paikallisten kiinteitövälittäjien luona. Paikalliset välittäjät myivät loma-asuntoja enimmäkseen ikkuna-ilmoituksilla.
Tulkkauksissa Selma auttoi minua puhelimitse. Sarköyn seudulla nukuin öitä vuokra-autossani, olihan minulla mukanani lämmin makuupussi. Olisin kyllä voinut yöpyä hotellissakin, mutta auto kelpasi minulle hyvin. Ensimmäisenä yönä sattui hauska episodi Sarköyn uimarannan parkkipaikalla. Parkissa oli yömyöhään muitakin autoja, ilmeisesti rakastavaisia. Jostain syystä poliisit herättivät minut lampuillaan. Olin herätyksestä niin pökerryksisssä, että nostin varmuudeksi kädet ylös ! kun en tiennyt tähdätäänkö minua lampulla vai pyssyllä. Poliisien esittämät tiukat kysymykset oli turkkia ja omat vastaukseni suomea.

Sarköyssa, syyskuussa 2009

Valkotassu

Hoidimme päivän ajan Valkotassua ja päätimme viedä pennun takaisin kaivolle tienvarteen, mistä sen löysimmekin. Iltahämärässä kaivolla ei ollut ketään, kun jätin koiran sinne. Seuraavana päivänä kun viimeistä kertaa ajoimme kaivon ohi, oli tiellä kuollut eläin. Kuollut pieni koira oli Valkotassun veli.



Pysähdyin ja siirsin ruumiin tien penkalle. Ymmärsin hyvin, olisi vain silkkaa onnea, jos Valkotassu tästä eteenpäin selviäisi elossa edes muutamia viikkoja.

Lomapäivät Sarköyssä

Lomapäivät Sarköyssä oli kuluneet nopeasti, ilman TV:tä. Telkkarista katsottiin mukana tuotuja DV-elokuvia, missä oli tekstitys suomeksi. Illat kuluivat ruokia tehdessä. Tarjalle ja äidilleni oli eksoottista ostella kaupungilta maistiaisiksi makeita leivonnaisia, mitä kaupoissa olikin runsaasti esillä näin Seker Bayramin aikaan. Koska hinta oli vielä alhainen, ei herkkujen ostamisessa pihistelty.
Suomen kahvijauhe loppui pian kun kahvittelimme päivisinkin. Harmiksi Sarköystä ei löytynyt suomalaiseen makuun hyvää kahvia tilalle.



Saimme tyytyä murukahviin. Hyviä vaihtoehtoja olivat myös pikkupakkaukset kahvi/caputsiino sekoitukset, mitkä sekoitettiin kuumaan veteen. Naapurissamme kävi paljon vieraita, mikä Turkissa on tapana juhlan aikaan. Puheensorinaa ja seurustelua riitti yömyöhään saakka.

Ostoksilla

Sisareni Tarja kuten äitinikin pitää romanttisesta sisustamisesta ja heidän makuunsa niin Sarköystä kuin Istanbulistakin löytyi kaikkea kaunista kotiin. Erityisesti ihastuimme kangaskauppoihin, missä oli runsaasti ylellisiä verhomalleja ja kankaita. Myös liinavaatteet ja päiväpeitteet oli ihanan romanttisia. Sisko osti valkoista satiinikangasta verhoiksi ja päiväpeitteeksi 13 metriä. Itse ihastuin omenan vihreään satiiniin 7,5 TL/metri, mitä ostin olohuoneen verhoksi. Sarköyssä tutussa liikkeessä verhot myös ommeltiin samaan hintaan. Valmiit verhot sai seuraavana päivänä.


Illallinen Sarköyssä auringonlaskun aikaan

Perjantaina Sarköyssä oli markkinat, missä päästiin Tepan kanssa hyvin liikkumaan rullatuolilla. Ostamamme edulliset pitkähihaiset puserot maksoivat vain 5 liiraa, ja väri valikoimaa oli runsaasti. Meitä ihastuttivat markkinoilla romanttisin kukkakoristein kuvioidut siivousämpärit ! Markkinoilla niin miesten kuin naistenkin alushousuja myivät miehet. Rohkeasti vain kuvailimme myyjälle, minkä kokoisia alkkareita etsimme. Mukanamme ollut mittanauha auttoi oikean koon löytämisessä. Mieleni olisi tehnyt ostaa kotiin myös kaunista lasitavaraa, mutta pehmeässä matkalaukuissa ne eivät olisi kestäneet kotimatkaa.



Hiljainen Kocaaliköy. Onkohan kana karannut ruokalistalta ?

Viimeiset ostokset teimme Istanbulissa. Aivan lähellä Sikeci Park hotelliamme oli alue, missä sijaitsi paljon kangaskauppoja. Kaupoissa myytiin mitä ihanimpia verho- ja sisustuskankaita mm paksua kukallista puuvillaa kukka- ja raitakuoseilla. Neuvotteluyrityksistämme huolimatta emme saaneet siskoni kanssa kauppoja aikaiseksi. Kun tarvitsimme kangasta vain 6- 10 metriä, olisi sitä ko tukkukaupoista pitänyt ostaa vähintään koko pakka, eli 50 metriä. Tukkukaupoissa selvitettiin, ettei vajaita pakkoja saisi myydyiksi, ja näin ollen kangas ihanuudet jäi meiltä ostamatta.

Tuliaisia ostettiin vielä ruokakauppa Migroksesta; lapsille tikkareita, hedelmäkarkkeja ja omenateetä. Omenateetä olikin pussiteenä vain yhtä laatua, mitä pidin kätevimpänä poikien käytettäväksi. Puolitoista vuotiaille sukulaistytöille ostin valmiiksi joululahjaksi kivat nuket a 10 TL/kpl.



Cityssä suunnistusta

Äitini liikuntavaikeuksien vuoksi oli selvää, että liikuimme viimeiset kaksi päivää Istanbulissa autolla. Saimme vakituisen autopaikan hotellimme Sirkeci Parkin edestä. Keskustasta suunnistimme kauppakeskuksiin, mistä tiesimme autolle löytyvän paikan. Autoiluamme Istanbulissa voisi kuvata citysuunnistukseksi. Tiettyä ostoskeskusta emme löytäneet, vaan tilalle löysimme muun mielenkiintoisen paikan. Esimerkiksi kun yksin eksyin autolla Istanbulin liikenteeseen, etsin Ikeaa 1,5 tuntia. Kun koko porukan kanssa etsimme sopivaa ostoskeskusta, päädyimme vahingossa taas Ikeaan. No menimme sinne syömään. Tällä tavoin sattumalta löysimme myös Euroopan suurimpiin kuuluvan ostoskeskus Karusellin (Barykei).


Tarja kangaskaupassa

Takaisin Suomeen tullessa oli matkalaukut pinkeitä tuliaisiasta ja käsimatkatavaroita myös riitti. Finnairin kone jolla palasimme Suomeen oli poikkeuksellisen pieni, ja käytävän sivuilla oli vain kahdet istumapaikat. Oli rentouttavaa pitkän ostospäivän jälkeen istua kotimaan koneeseen ja aloittaa tuoreen Iltalehden ja Hesarin selaaminen. Tällä pienelläkin koneella ehdimme Suomeen 3 tunnissa. Kone lähti klo 21.00 ja perillä olimme puolen yön aikaan.

Istanbul (ostoskeskukset englanniksi)

In Turkey, the best known and the largest bazaar is a covered market, Kapali Carsi. This Market is divided into several parts and streets and each type of goods is sold in a separate street. Sultanakhmet Market is the second largest in size in Istanbul.

If you want to buy clothing from Turkish modern designers, you will find shops selling such goods in Taksim, Nishantashi and Shishli Districts. The most expensive fashion shops of Istanbul are in the shopping centers like Akmerkez (Etiler District) - one of the largest shopping centers in Europe; Karusel (Barykei) and Kapitol (in the Asian part of the City). You can also find similar shops in Bakhariye Street, Bagdat Street and Atakei Gallery (Atakei District).

Turkkiin heijastimia, kesäkuu 2009

torstaina 11. kesäkuuta 2009
Turkiin heijastimia ja muutosta asenteisiin

Turkissa illat on pitkiä ja pimeitä, on paljon liikennettä, mutta kenelläkään ei ole heijastimia ? Niitä ei näy jalankulkijoilla, pyörillä ja mopollakin ajetaan pimeässä ilman valoja, kypärästä puhumattakaan.

Hyvä esimerkki elämän kunnioittamisesta ja vahinkojen ennakoimisesta on länsimainen liikennekulttuuri. Meillä kuolleisuus ja loukkaantumistilastot on saatu kuriin asennekasvatuksella, lainsäädännöllä ja myös pakkotoimilla. Ongelmia ei ole vähätelty, vaan kansalaistoimin on vaadittu epäkohtien nostamista pöydälle. Perhekeskeisessä roolissamme me naiset olemme hyviä, ja vähättelyn sijaan osaamme nähdä paremmin epäkohdat, joihin on puututtava. Tuossa mielessä kannatan naisten äänestävän naisia, jotta ympäristön turvallisuuteen saataisiin kiinnitetyksi riittävästi huomiota. Asenteitten muuttaminen ei juuri maksaisikaan mitään.
Turkissa uskonnon vaikutus turvallisuuskysymyksiin on ollut passivoivaa, koska ihmiset uskovat kohtalon johdatukseen, tilastojen sijasta.

Mielestäni maassa huonoihin tilastoihin voisi vaikuttaa heijastimien ja kypäränkäytön lisäämisellä. Onhan ainakin pohjoismaissa todistettu turvatoimien vähentävän tuntuvasti onnettomuusriskiä liikenteessä.

Liikenneturvallisuuden lisäksi näen huolta turkkilaisten naisten ja lasten asemasta. Toivoisin naisille turvakoteja, ja lapsille taattavan ihmisoikeudet ympärileikkauskysymyksissä. Näitä asioita toivoisin voitavan edistää. Nämä ovat seikkoja, mitkä ulkomaalainen pistää merkille vähän aikaa maassa oltuaan. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä epäkohdista Turkkilaiset itse ovat eniten huolissaan, olihan tuossa vaalitkin. Kun en osaa kieltä, en osaa näitä pohtimiani asioita kysellä.

Olemme koko perhe lähdössä Turkkiin Sarköyhin lomalle 17.6 ja pakkaamisen olen jo aloittanut. Matkatavaroiksi pakataan outoa kamaa, lampunvarjostimia sun muuta sähkögrilliä. Aiemmin itse naureskelin kentällä Turkin matkalaisten outoja matkatavaroita, nyt pidän omia nyssäköitämme aivan luonnollisina.
Lähettänyt Annu klo 6:57 2 kommenttia
Tunnisteet: Taas Turkissa

Turkissa lomalla, kesäkuussa 2009 ( 3. osa

Automatka Antalyaan

Sarköyssä loma kului laiskotelleessa, ja päivät alkoivat jo liiaksi muistuttaa toisiaan, oliko sunnuntai, vai maanantai? Jukka sai sattumoisin äidiltään puhelimitse tietää enonsa Karin olevan Kemerissä nyt samaan aikaan, mitä mekin olimme Turkissa.


Tietenkin Jukka soitti hänelle heti ja puhelun päätteeksi sovimme ajavamme Karin ja Eilan luokse kylään Antalyaan. Koska lomaamme oli rajoitetusti jäljellä, ja halusimme viettää kokonaisia päiviä Antalyassa, teimme päätöksen, että ajamme välimatkan 900km päivässä perille Kemeriin. Illalla Sarköyssä pakattiin ja aamulla 9 aikaan olimme tien päällä, keula kohti Ecebatia. Tästä kaupungista on lauttayhteys Aasian puolelle Canakkaleen.'



Dardanellien salmen ylitys kesti vaivaiset 1/2 tuntia.
Yläkannella söimme aamiaiseksi tukevat kerrosvoileivät ja kahvia.

Vuosi sitten Euroopan puoleisella rannalla rinteiden metsiköissä oli riehunut tulipalo, mikä oli kärventänyt kauniin rantamaiseman mustaksi aave metsäksi. Aavemetsä oli raivattu, ja pystyyn kuolleet puut oli kaikki kaadettu. Oli surullista katsella autioita rinteitä ja kukkuloita, joilla tiesi ennen kasvaneen vihreää kaunista metsää.





Yllätyimme kun Aasian puolellakin tulipalo oli tuhonnut kauneimman metsätaipaleen, kohdassa missä tie kohoaa Canakkalen jälkeen ylös vuorille. Välimeren ranta tuli vastaamme Kucukkuyu -kaupungissa. Matka jatkui muinaiseen Smyrnaan, eli Izmiriin.
Täältä jatkoimme sujuvasti moottoritietä pitkin Aydiniin ja Denizliin. Oli hämmästyttävää, miten ylhäätä vuorilta saattoi kerralla nähdä kokonaisen miljoonien ihmisten asuttaman kaupungin, kuin lentokoneesta. Viimeinen saavuimme vuoristo ylängölle, mistä tie laskeutui Korkuteliin. Jukka keksi ajaa pimeässä illassa bussin perässä, missä pysyimme hyvin peesissä. Jyrkissä käännöksissä kippuraisella tiellä hirvitti ajatella alapuolen jyrkkiä rotkoja, mitä ei pimeässä nähnyt.





Oli puoliyö kun saavuimme ihmisten ilmoille valoja tulvivaan Antalyaan. Loppumatka oli lyhyt Kemeriin ja Camyuvan kylään. Eilan ja Karin jälleennäkeminen oli riemukasta. Heidän talonsa oli kasvanut edukseen. Alakertaan ja katolle oli rakennettu vilpoisat isot kuistit, missä oli katto. Eila suositteli meille ulkona katolla nukkumista, missä olisi sopivan viileää. Uni maistu heti kaikille, ja erikoinen etelän yö ulkona tähtien tuikkeessa jäi matkamme kohokohtana mieleemme Antalyasta. Pojat eivät olleet koskaan nukkuneet ulkona ! Aamiaisella ihastelimme Camyvan yläpuolelle kohoavia vuoria ja kuorimme tuoreeltaan pihan puista noukkimiamme appelsiinejä.

Maisema aamulla, katolta, vastapäisessä talossa on samanlainen kuisti

Nyt oli kesä Turkissa, viimeksi olimme Eilan ja Karin kanssa Joulukuussa laulaneet joululauluja suvun laulajaisissa Tikkurilassa.

Aamupäivällä muutimme Camyuva Motelliin, missä majoituimme 2 huoneeseen. Motellissa oli uima-allas, missä pojat viihtyi iltapäivän hyvin. Illalla kävelimme Kemerin uimarannalla hotellien alueella.

Miltei kaikki vastaamme tulleet turistit puhui venäjää ! mikä meille oli uutta. Ilma oli tukahduttavan lämmintä ja kosteaa, vaikka olimme meren rannassa. Seuraavaksi päiväksi sovimme Karin ja Eilan kanssa yhteistä ohjelmaa; ajoimme meren rantaan Cinariin, kiipesimme kuuluisalle vuorenrinteelle, missä paloivat ikuiset tulet, vuoren sisältä purkautuvan kaasun ansiosta.

Kiipeäminen 1 km ylöspäin jyrkkää rinnepolkua oli totinen uroteko meikäläiselle. Tulet kiinnostivat poikia tavattomasti, ja vain suomalaisen eväät makkara ja sinappi puuttui matkasta sillä kertaa.





Olympos kaupunki sijaitsee kuvan vilvoittavan joen rannassa

Vuorikiipeilyn jälkeen pääsimme uimaan luonnonkauniiseen merenlahteen, kristallin kirkaaseen veteen. Uimaan joutui vahingossa myös Juhon puhelin, mistä kylläkin saatiin Suomessa vakuutuksesta täysi korvaus takaisin.

Uimarannan tuntumassa sijaitsi Olympos kaupunki, minne museoalueelle kävelimme. Vierailu oli tuona päivänä ilmaista. Alueella solisivat pienet purot. Ei tullut kuuma minulle, kun keksin kastella huivini puroissa läpimäräksi aina tilaisuuden tullen. Antiikin aikana Olympos oli vilkas ja ja moderni kaupunki, missä myös oli amfiteatteri.




Sittemmin kaupunki kuihtui, kun merirosvot ja eri valloittajat ryösti sen moneen kertaan. Samanlainen kohtalo oli Phaselis rantakaupungilla, joka sittemmin on osittain vajonnut mereen. Juholla oli pikkupoikana lemmikkinä pehmolelu Heppa, mikä siivekäs eläin on sama kuin Pegasus. Lentävän hevosen taru on kotoisin täältä, ja sen aion kotona Suomessa ottaa selville, mitä tarina Pegasuksesta kertoo.

Nähtävyysreissun jälkeen Kari ja Eila vei meidät syömään Ulupinarin kylään, missä vedet hohisi kalaravintolan kupeessa. Ravintolalla oli isot altaat, mistä lohet nostettiin ja paistettiin meille ruokailijoille. Söimme paljon muunlaistakin herkkua, mitä isäntämme tiesivät tilata pöytään, olihan heillä ollut oma ravintola Antalyassa.

Lyhyen kyläilyn jälkeen oli haikeaa lähteä autolla takaisin Sarköyhin. Pitkän paluumatkan ajoimme rannikkoreittiä pitkin Kemer, Kumluca, Kas, Fethiye, Mugla mistä jatkoimme Aydiniin tutulle reitille. Kello oli puoli yksi yöllä, kun olimme perillä Sarköyssä.
Lähettänyt Annu klo 22:09
Tunnisteet: Taas Turkissa
3 kommenttia:
sateenkaari kirjoitti...
İhania kuvia.Teilla on todella hyva kamera.
Onpa kumma,ettei Korkuteli-Antalya valilla nahnyt tienpiennarta.Olen sita valia istunut bussissa moneen kertaan,ja juuri niilla kamalan mutkaisilla osuuksilla siella rotkojen reunalla on ollut selvat merkit yhtena nauhana,jotka nakyvat todella hyvin.Ja pahemmissa mutkissa on vilkkuvat valot pientareella.Olisikohan ollut jotain katkoksia tassa jutussa.

Se Ulupinarin kalaravintola on vertaansa vailla ruokansa suhteen.Me on ain syöty siella kivikupissa valmistettua ei kovin suurta kalaa.Ja todella on suussasulavaa.

13. heinäkuuta 2009 10:23
Annu kirjoitti...
Kuvat on otettu puhelimella, malli
Nokia 51:llä. Yksi ilmakuva joesta
on mainoksesta. Kyllä siellä Korkutelissä oli merkityt tien reunat. Mieheni halusi ajaa kovaa bussin perässä, kun se oli helppoa. Minä pelkäsin rotkoja. Ulupinarissa taisi olla sama ravintola, mustalla kivilautasella kalat vielä paistui, kun ne tuotiin pöytään. Oli todella hyvää kalaa.

13. heinäkuuta 2009 11:34
sateenkaari kirjoitti...
Nain kesalla ,kun ajaa bussin perassa,niin kannattaa pitaa bussiin rakoa.Lahes joka paiva saa lukea uutisissa pahasta bussikolarista.Mutta aika vahan tulee kolareita Korkutelin vuoristossa.Talvella ei ole laheskaan niin paljon kolareita.Nain kesalla ihmiset valvovat liikaa,ja sitten monet bussikuskitkin ovat vasyneita ajaessaan.Kuskien tarkkailu on kylla aikalailla tiukkaa,mutta jo tana kesanakin ollut kolareita,missa kuski on nukahtanut rattiin.Ja mita me on seurattu,niin Turkissa on aikalailla uniapneaa sairastavia.Tama sairaus,ja autolla-ajo on vaarallinen yhdistelma.Taalla suurin osa kansasta ei edes tieda tasta sairaudesta.Mutta olettehan te sellaisia Turkinkavijöita,joilla on taito ja tuntemus hyppysissa.
Muuten viela 6 vuotta sitten oli Turkin liikenne maailman vaarallisinta.Nyt ollaan tilastoissa menty hyvaan suuntaan.Kiitos tiukan liikennevalvonnan ja valistuksen.
Todellakin siella Ulupinarissa kalat viela paistuvat pöytaantuodessa.Ja saa odottaa tovin,ettei polta kieltaan.



14. heinäkuuta 2009 7:42