Vuokralaiset hiiret, elokuu 2009

perjantaina 14. elokuuta 2009
Ohjeet mökille kutsumattomien hiirien varalle

Ystävättäreni ovat menossa Viroon Saunjan mökillemme. Heidän jälkeensä mökki todennäköisesti jää talveksi omiin oloihinsa. Koska hiiret ikäväksi joka syksy valtaa sisätiloja, laadin kavereilleni ohjeet, miten laittaa mökki talvikuntoon. Tässä olis vinkkejä muillekin, jotka taistelee hiirulaisten kanssa kesämökin käytöstä.


näin ohjeistin kavereitani Annea ja Tiinaa ....

Kirjoitan tässä Saunjan mökkiin teille ohjeita:

Ohjeet perustuu siihen, että syksyllä mökissä mellastaa hiiriä, eikä ole kivaa, jos niitten papanoita löytyy patjoilta ja matoista.

- kun lähdette loman päätyttyä mökistä - tyhjentäkää kaikki pedit peitoista ym petivaatteista - ja laittakaa ne liukuovikaappeihin, mihin hiiret ei mene
- nostakaa kaikki patjat sivuttain sänkyihin, myös vaahtomuovipatjat lattialta + alakerran sohvan + keittiönkin sängyn patjat
- poistakaa matot lattioilta - yläkerran valkoinen matto vinkataan kaappiin - alakerran ruskea matto rullataan tötteröksi, ja jätetään pystyyn, ettei hiiret pääse tötterön sisälle
- yläkerran sängyn alla on 2 vihreää mattoa, ne otetaan sieltä pois, ja myös jätetään pystyyn tötteröksi

- muuten mökissä suljetaan kaapit ym laatikot, ettei hiiret pääse niihin.
- hiirenloukut voi virittää juuston kanssa, jos ostaatte
- sähköjohto pitää keriä sisälle
- vessanpönttö tyhjentää, jos siellä on jotain

- Yläkerrassa on uusi telkkari - se ei toimi, kun ei ole oikeaa kaukosäädintä,jos haluutte sen toimivan, ostakaa Suomesta Thomssonin kaukosäädin, pyytäkää virittämään se valmiiksi siellä liikkeessä.

Mökillä on tuoretta kraanavettä 2:ssa valkoisessa saavissa kuistilla. Vettä voi käyttää pesemiseen ym astianpesuun. Tyhjentäkää saavit, ettei vesi jäädy niihin.

Hyvää lomaa !

Saunjan luonto, kesäkuu 2009

tiistaina 2. kesäkuuta 2009
Haapsalun lahden luonto ja eläimet

Naapurimme saksanpaimenkoira on raivoisan kiinnostunut ohikulkijoista, ja räksyttää aina. Nyt hauveli oli hieman verkkainen, liekö tämä johtunut 28 asteen helteestä. Onneksi koira pysyy aidan takana omassa pihassaan.

Perheeni kanssa palasimme kotiin Suomeen sunnuntaina. Viikon alkupäivät ehdin olla kotona Siuntiossa, kunnnes 28.5 - 2.6. väliseksi ajaksi olin uudelleen menossa Haapsaluun, tällä kertaa vanhempieni kanssa. Mökin räystäslautojen maalaamiseen en apua tarvinnut. Olimme paluumatkalla yhden yön hotellissa Tallinnassa ja Haapsalussa seikkailimme ostoksilla. Mökillä maalasin yksin lautoja, sillä aikaa kun mummo ja vaari kiersi Haapsalun kaupat ja kirpputorit. Tepa, kuten äitiäni kutsun, sai reissulla sopivasti liikuntaa rollaattorinsa kanssa. Eniten jännitti, kuinka hän jaksoi kiivetä Haapsalussa kerrostalon 2 kerrokseen.

Tarkoitukseni on kesän mittaan kertoa Läänemaan eläimistä ja luonnosta. Paikalliset luontokuvaukseni käsittää kaupungin takapihoilla mouruavat kassit, eli kissat, golf-pallon kokoiset jättiläisetanat, lokit, pääskyset, haikarat, kurjet, nokikanat, joutsenet sun muut linnut, joita kaikkia en tarkemmin osaa tunnistaa. Mökillä Saunjassa eläinkuntaan kuuluu hiiret, hyttyset, metsäkauriit, ketut, hirvet ja naapurin saksanpaimenkoira. Hiidenmaalla olen tuijottanut silmästä silmään villisikaa ja juossut puun ympäri pakoon hevosta. Pyrin liittämään luontokappaleista ottamani kuvat mukaan kertomuksiin.

Minun on otollista kirjoittaa Läänemaan luonnosta, koska Haapsalussa luonto ja meri ovat lähellä kaupunkia. Lisäksi mökkimme sijaitsee keskellä Silman luonnonpuistoa, 10km päässä kaupungista.

Haapsalun lahden puhjukkaa, ruovikkoista ja suojaista poukamaa kutsutaan Saunjan lahdeksi. Laaja Saunjan lahden alue on kokonaisuudessaan yhtä ehyttä Silman luonnonpuistoa. Lahdella tuhannet muuttolinnut levähtävät matkalla etelään. Saunjassa levähtää myös sellaisia lintulajeja, jotka pesivät Siperian perukoilla, ja vain harvoin näyttäytyvät Suomessa.

Nyt viikonloppuna yövyin yksin mökillä. Koska Tepan rollaattori ei kulje metsässä, ajoimme rantaan autolla auringonlaskun aikaan.

Naapurin portin takaa pikkuinen peura tuijotti meitä jähmettyneenä. Tontti on kokonaan aidattu, ja epäilimme ettei vasa päässyt aidan takaa pihasta pois. Rannasta kävelin yksin mökille ja matkalla keräsin kieloja. Pelästyin metsässä risahtelevia oksia. Onneksi hämärässä erotin puiden takana käyskentelevän ison peuran, mikä risahdukset aiheutti. Huokasin helpotuksesta. Olikohan peura pikkuisen emo ?

Epäilen peurojen jättävän niitylle makuujälkiä ja auringionnousun aikaan niitä sattumoisin näkeekin ruokailemassa avoimilla paikoilla. Pikkupeurasta saamani kuva jäi epäselväksi. Aamulla aloitin lautojen maalaamisen. Metsässä kukkui käki. Yli-innokas lintu alkoi kohta jo ärsyttämään 2 tunnin kukkumisen jälkeen. Harmi, ettei minulla ei ollut kovaäänisempää radiota mukanani. Kukkujaa ei missään näkynyt, eikä mikään tuota hiljentänyt.


Kassi Tallinnan torilla

Tane ja Tepa tori-ostoksilla

Alias Hornet, kesäkuu 2009

sunnuntaina 7. kesäkuuta 2009
Tapaamani rouva Herhiläinen, alias Hornet

Virossa Saunjan mökillä kohtasin rouva Herhiläisen sähkökaapin ovessa. Ovi jäi sillä kertaa minulta avaamatta. Kylmäpäisesti taskussani olleella puhelimella näppäsin kuvan ampiaisesta, joka oli kokoa XXL. Kyse oli herhiläisestä, joka saattoi kokonsa puolesta olla jopa itse kuningatar, siinä päivää paistattelemassa. Onneksi herhiläisiä tapasin vain tämän yhden. Laitoin tähän liitteeksi jutun, mitä Suomessa herhiläisistä tiedetään.

Suomessa oli 1940-luvulla oli paljon herhiläisiä. Se johtui 1930-luvun lämpimistä kesistä, jolloin kanta pesiytyi tänne kunnolla. Kanta kattoi eteläisen Suomen Kuopion ja Vaasan alapuolella.
Ilmaston pysyvän lämpenemisen takia herhiläinen vakiintuu hiljalleen takaisin Suomeen. 1960-luvun kylminä kesinä herhiläiset hävisivät, koska ne eivät ehtineet munia uusia kuningattaria.

Karvainen jätti pistää kivuliaasti

Herhiläinen on tavallista ampiaista karvaisempi, ja kokoa sillä on roimasti enemmän: pituutta on noin kaksi ja puoli senttiä. Kuningattaret voivat olla kolmen ja puolen sentin pituisia.

Hävittäjämäisesti lentävän herhiläisen (englanniksi hornet) myrkkypistimestä lähtee raaka paukku. Myrkky on kymmenen kertaa voimakkaampaa kuin tavallisella ampiaisella, ja koska sitä mahtuu enemmän herhiläisen isoon ruhoon. Yksikin pistos voi olla vaarallinen lapselle tai allergiselle. Mutta aina lääkäriin, jos törmää pesälle, ja useampi herhiläinen pistää. Hätätilassa pitää ottaa kyypakkauksesta lääkettä.

Iso herhiläinen, pieni ampiainen

Mikäli samoilija tai vajan nurkissa kolppaaja sattuu herhiläisten tai muiden ampiaisten pesälle, ja ilmoille lehahtaa yllättäen parvi äreitä raitapaitoja, oikeita menettelytapoja on yksi. Ei kannata leikkiä kuollutta, kuten karhun kohtaavia on joskus neuvottu tekemään.- Paniikissa kun säntää lujaa pois pesältä, saattaa selvitä jopa pistoitta. Herhiläinen tosin saa juoksevankin ihmisen kiinni, mutta suurin joukko jää aina puolustamaan pesää.

Pörisevästi lentävä puolustustaistelija

Herhiläinen pistää lujaa, mutta vain puolustustarkoituksessa. Isoa pörisevästi lentävää ampiaista ei tarvitse pelätä, kuten ei sen pienempiä sukulaisiakaan. Metsässä olevia pesiä on turha mennä hävittämään.

Mutta mikäli ampiaiset alkavat rakentaa asumusta talon tai saunan räystään alle, pesä kannattaa tuhota mahdollisimman pian. Pesän koko ja siinä asuvien hyönteisten määrä kasvaa kesän edetessä. Herhiläisten pesä saattaa olla halkaisijaltaan puolen metrin soikio. Herhiläiset liikkuvat myös yöllä päinvastoin kuin muut ampiaiset. Pimeässä suoritettu isku pesän kimppuun ei siis ole sen vaarattomampi kuin päivälläkään tehty. Suuaukolla on aina vartio. Mutta pesäänsä puolustava ampiaisparvikin on ihmeissään, kun palokärki tai muu tikka löytää pesän ja mutustaa toukat pistoista välittämättä.
artikkeli kirj / MIKKO NIILES
Lähettänyt Annu klo 17:59 0 kommenttia
Tunnisteet: Virossa