Alias Hornet, kesäkuu 2009

sunnuntaina 7. kesäkuuta 2009
Tapaamani rouva Herhiläinen, alias Hornet

Virossa Saunjan mökillä kohtasin rouva Herhiläisen sähkökaapin ovessa. Ovi jäi sillä kertaa minulta avaamatta. Kylmäpäisesti taskussani olleella puhelimella näppäsin kuvan ampiaisesta, joka oli kokoa XXL. Kyse oli herhiläisestä, joka saattoi kokonsa puolesta olla jopa itse kuningatar, siinä päivää paistattelemassa. Onneksi herhiläisiä tapasin vain tämän yhden. Laitoin tähän liitteeksi jutun, mitä Suomessa herhiläisistä tiedetään.

Suomessa oli 1940-luvulla oli paljon herhiläisiä. Se johtui 1930-luvun lämpimistä kesistä, jolloin kanta pesiytyi tänne kunnolla. Kanta kattoi eteläisen Suomen Kuopion ja Vaasan alapuolella.
Ilmaston pysyvän lämpenemisen takia herhiläinen vakiintuu hiljalleen takaisin Suomeen. 1960-luvun kylminä kesinä herhiläiset hävisivät, koska ne eivät ehtineet munia uusia kuningattaria.

Karvainen jätti pistää kivuliaasti

Herhiläinen on tavallista ampiaista karvaisempi, ja kokoa sillä on roimasti enemmän: pituutta on noin kaksi ja puoli senttiä. Kuningattaret voivat olla kolmen ja puolen sentin pituisia.

Hävittäjämäisesti lentävän herhiläisen (englanniksi hornet) myrkkypistimestä lähtee raaka paukku. Myrkky on kymmenen kertaa voimakkaampaa kuin tavallisella ampiaisella, ja koska sitä mahtuu enemmän herhiläisen isoon ruhoon. Yksikin pistos voi olla vaarallinen lapselle tai allergiselle. Mutta aina lääkäriin, jos törmää pesälle, ja useampi herhiläinen pistää. Hätätilassa pitää ottaa kyypakkauksesta lääkettä.

Iso herhiläinen, pieni ampiainen

Mikäli samoilija tai vajan nurkissa kolppaaja sattuu herhiläisten tai muiden ampiaisten pesälle, ja ilmoille lehahtaa yllättäen parvi äreitä raitapaitoja, oikeita menettelytapoja on yksi. Ei kannata leikkiä kuollutta, kuten karhun kohtaavia on joskus neuvottu tekemään.- Paniikissa kun säntää lujaa pois pesältä, saattaa selvitä jopa pistoitta. Herhiläinen tosin saa juoksevankin ihmisen kiinni, mutta suurin joukko jää aina puolustamaan pesää.

Pörisevästi lentävä puolustustaistelija

Herhiläinen pistää lujaa, mutta vain puolustustarkoituksessa. Isoa pörisevästi lentävää ampiaista ei tarvitse pelätä, kuten ei sen pienempiä sukulaisiakaan. Metsässä olevia pesiä on turha mennä hävittämään.

Mutta mikäli ampiaiset alkavat rakentaa asumusta talon tai saunan räystään alle, pesä kannattaa tuhota mahdollisimman pian. Pesän koko ja siinä asuvien hyönteisten määrä kasvaa kesän edetessä. Herhiläisten pesä saattaa olla halkaisijaltaan puolen metrin soikio. Herhiläiset liikkuvat myös yöllä päinvastoin kuin muut ampiaiset. Pimeässä suoritettu isku pesän kimppuun ei siis ole sen vaarattomampi kuin päivälläkään tehty. Suuaukolla on aina vartio. Mutta pesäänsä puolustava ampiaisparvikin on ihmeissään, kun palokärki tai muu tikka löytää pesän ja mutustaa toukat pistoista välittämättä.
artikkeli kirj / MIKKO NIILES
Lähettänyt Annu klo 17:59 0 kommenttia
Tunnisteet: Virossa