Ilta, mitä en unohda, tammikuu 2009

Peräänkuulutan eteenpäin meemin, - ilta mitä en unohda!
(koitan katsoa, kuka ei olisi vastaavaa vielä kirjoittanut)

Lomailimme ystävien kanssa Kreetalla 2 viikkoa. Olimme silloin nuoria 30-kymmpisiä,

Heräsin tukalaan oloon, kirkkaassa auringonpaisteessa. Makasin selälläni puutarhapenkissä. Kissa kehräsi päälläni. Kissan lisäksi mahani päällä oli käsilaukku. Hätäännyin, missä olin, oliko minut huumattu, tai raiskattu ?. Good morning … minulle toivotettiin ja hymyiltiin. Ympärilläni kuului puhetta, ja hotellin vieraat istuivat aamiaisella ympäröivissä pöydissä. Tarjoilijat kiirehtivät, ja astiat kilahtelivat. Minua tuijotettiin. Nousin äkkiä istumaan, kenkiäni en löytänyt ja vaatteeni oli mullassa. Pääni kääntyili 190 astetta. Tämä ei ollut minun hotellini. Rannan aurinkovarjot näyttivät tutuilta, onneksi. Sitten muistin, olimme yömyöhään siirtyneet jatkoille yökerhoon naapuriin, kun tarjoilut loppui omasta hotellistamme. Meitä oli illalla 4, mieheni ja kaverini. Että he saattoivat jättää minut tänne yksin makaamaan, puhkuin itsekseni. Läpsyttelin vähin äänin terassilta poispäin. Siinäpä edessäni, makasi mieheni, penkillä hänkin, pitkin pituuttaan. Olin huojentunut, olimme hengissä ja tallella molemmat !

Kreetalla Haniassa, tuo kummallisesti alkanut päivä oli kääntynyt iltapäiväksi. Päätäni särki edelleen, ja koputtelin Anjan ja Jyrkin huoneen oveen. Anja kertoi, että yökerhossa meillä oli ollut hauskaa. Hän oli poistunut yksin hotelliimme nukkumaan. Hotellimme muut asukkaat olivat saattaneet Jyrkin nukkumaan, umpitunnelissa. Anja ei ollut tiennyt meidän jääneen yökerhoon.

Illallisella hotellissamme tapasin tutut kasvot, suomalaisen naisen. Kyselin häneltä lisätietoja yökerhoillastamme. Häntä hävetti, kun hän ja minä olimme suudelleet toisiamme baaritiskillä. Se oli tapahtunut, ”näytöksenä”, siksi, että saimme siitä hyvästä ilmaiset drinkit. Hän kertoi, minun käyneen puutarhan pensaikossa pissalla, kun en viitsinyt jonottaa vessaan. Kukkapenkissä multa oli ollut märkää, ja olin siksi kurannut itseni. Hänen mielestään minua ei ollut kukaan ahdistellut. Seuraavana päivänä löysin kuraiset kenkäni yökerhon puutarhasta, kukkapenkistä.