Haifa ja Israel, elokuussa 2009

Olin vuonna 1973 kesän töissä Israelissa Sa,arHaAmakim nimisessä kibbutsissa lähellä Haiffaa. Kibbutsissa meitä oli 20 suomalaista nuorta. Muiden asukkaiden lailla teimme töitä yhteisön päärynäviljelmillä. Osa suomalaisista vapaaehtoisista oli lestadiolaisia, osa pelkkiä pakanoita.

Hedelmäviljelyyn, ruusujen kasvatukseen ja karjatalouteen keskittynyt kibbutsimme sijaitsi lähellä Haiffaa ja Carmel- vuorta. Kibbutsissamme oli 700 asukasta ja meitä vapaaehtoisia työntekijöitä oli 150 nuorta.
Kibbutsimme oli alueella ainoa itsensä elättävä yhteisö. Kibbutsin hedelmäviljelyksillä puurivien alla kulki vesijohto, mikä kasteli hedelmäpuut. Kibbutsissa elimme yltäkylläisyydessä, kuin paratiisissa. Työt alkoi klo 6 aamulla ja päättyi klo 11 päivällä. Iltapäivät polskimme yhteisön uima-altaalla. Vietimme runsasta vapaa-aikaame muiden eri maista tulleiden nuorten kanssa mm USA:sta, ranskasta, ja saksasta. Israelin uudisasukkaat olivat onnistuneet saamaan maan viljavaksi. Onnistuminen oli kiinni yhteisöllisyydestä ja vesivarojen hyödyntämisestä. Alkuaikoina oli ollut rankkaa, kertoivat vanhat kibbutsin asukkaat.

Muistojen kesä

Joskus ikävöin huoletonta kesäämme kibbutsillamme, minne sopeuduin ja tunsin kuuluvani. Syksyllä poislähtö oli edessä ja Eijan kanssa meidän tuli aloittaa lukio Suomessa. Emme olisi halunneet palata kotiin, ja puhelimessa asiaa neuvottelimme vanhempiemme kanssa. Itsenäistyminen tuntui hienolta, ja elämä helpolta.

Kibbutsin kesästämme ainoa negatiivinen tahra oli runsas alkoholilla läträäminen, nuoreen ikäämme nähden. Saimme 2 viikon välein samat annokset Cauloise tupakkaa, arrak-viinaa, viiniä ja mehua ym, mitä kibbutsin vakinaisetkin asukkaat. Koska muut suomalaiset, lestadiolaiset eivät ottaneet vastaan viinaa ja tupakka, saimme me Eijan kanssa heidänkin osuutensa. Niinpä talossamme oli saluunan täydeltä aina tarjottavaa ystävillemme. Ei ollut ihme, että olimme kibbutsin suosituimmat neitokaiset ulkomaalaisten keskuudessa !

Kotimaahan Suomeen palattuamme meitä parjattiin sinisilmäisyydestä palestiinalaisongelmaa kohtaan. Ainoa muslimi, jonka tunsimme oli vanha Hassan, joka leikillään mieli vaaleasta Eijasta kolmatta vaimoa itselleen. Hän työskenteli kibbutsimme puutarhurina. Muut muslimit, keitä tapasimme olivat ikäisiämme nuoria kaupungilla ja discoissa. Nuorilla ei näyttänyt olevan mitään ongelmia, kuten ei meilläkään. Tiesimme joka tapauksessa itsemurhapommittajista. Kun liikuimme kibbutsin jeepillä, tiesimme, että penkin alla oli muutama ase.

Israelin ja Palestiinan kysymys on itselleni edelleen mysteeri, miten uskonnon on mahdollista jakaa maan asukkaat kahtia? Mitkä ovat ratkaisevia eturistiriitoja, eri leireihin kuulumisesta. Vaikka kibbutsilla oli pula työntekijöistä, kymmenissä pakolaisleireissä asui tuhansia pakolaisia, miksi me, pakolaisten sijasta, olimme vapaita matkustamaan ja tekemään töitä Israelin maaperällä ?.
Lähettänyt Annu klo 8:27 0 kommenttia
Tunnisteet: Elämäni seikkailut