Ryhdy huussikummiksi !

Maailmassa on noin 2,6 miljardia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyttäneet asianmukaista käymälää. Käymälöiden puute surmaa tänäänkin tuhansia lapsia ja aikuisia. Asianmukainen kuivasanitaatio helpottaa elämää monella sektorilla. Katso tästä mihin kaikkeen kummitoiminnalla voit vaikuttaa! Kummitoiminta vie avun ihmiseltä ihmiselle ja varmasti perille. Uusien käymälöiden ja terveystiedon avulla ihmisten hyvinvointi kohenee ja he ovat terveempiä auttamaan itse itseään. Käymälät rakennetaan yleisiin kohteisiin (mm. kouluille), joissa ne hyödyttävät mahdollisimman laajaa käyttäjäkuntaa.



Mwaitwan koululaisia, olosuhteista huolimatta kaikki ovat innokkaita oppimaan

Sambian kuivasanitaation kehittämishanke (ZASP)

Keväällä 2006 alkaneen ZASP-hankkeen tarkoituksena on parantaa Sambiassa Kalokon heikkoa sanitaatiota ja lisätä ihmisten hyvinvointia ja hygieniatietoisuutta rakentamalla kuivakäymälöitä ja antamalla hygieniakasvatusta. Hankkeen (2006-2011) päärahoittajana toimii Ulkoasiainministeriö.


Oppilaita. Luokkahuone on melko pimeä sillä valoa tulee vain pienistä ikkuna-aukoista

Hanke-alueKaloko sijaitsee Sambian keskiosassa, Copperbeltin provinssissa, noin 70 km Ndolasta etelään. Sen pinta-ala on noin 260 km2 ja sen 11 kyläkeskittymää asuttaa noin 10 000 ihmistä. Hanke-alueella on kolme isompaa koulua sekä klinikka, koulutuskeskus ja useita pieniä kyläkouluja. Paikallisena yhteistyökumppanina toimii Kaloko Trust Zambia.

Lähes 60 prosentilla alueen asukkaista ei ole käytössään käymälää. Osassa kouluista ei ole lainkaan käymälöitä tai ne ovat huonokuntoisia. Avoimeen maastoon ja vesiin ulostaminen levittävät tehokkaasti taudinaiheuttajia ja luovat otolliset olosuhteet loisten lisääntymiselle ja leviämiselle. Lasten on hankala käydä koulua, kun koko päivän aikana ei pääse käymälään. Pidättäminen ja epähygieeniset olot aiheuttavat muun muassa virtsatietulehduksia.

Hankkeen tavoitteet
Hankkeella pyritään parantamaan alueen heikkoa sanitaatiota ja lisäämään ihmisten hyvinvointia ja hygieniatietoisuutta. Konkreettisesti tämä tarkoittaa käymälöiden rakentamista ja hygieniakasvatusta. Ensimmäisenä rakennuskohteena ovat koulujen käymälät.



Kandulwen koulu. Koulussa on 156 oppilasta. Uutta rakennusta ollaan parhaillaan tekemässä.

Rakennettujen käymälöiden ja hygieniakasvatuksen toivotaan toimivan alkusysäyksenä hygieenisen käymäläkulttuurin luomiseksi. Tavoitteena on innoittaa asukkaat rakentamaan toimivia kuivakäymälöitä perheilleen. Pyrkimyksenä on myös lisätä käymäläjätteen käyttöä lannoitteena ja siten parantaa viljelyolosuhteita alueella. Käymäläjätteen hyödyntämistä tutkitaan ja sen käyttöä testataan. Samalla hälvennetään mahdollisia epäluuloja käymäläjätteen käyttöä kohtaan erilaisten koulutusten avulla.



Mwaitwan koulun käymälä, seinät ovat "hieman" romahtaneet. Koululla 43 oppilasta ja tämä käymälä

Toimintamalli sanitaatiohankkeille
Olennainen osa projektia on sanitaatiohankkeen toimintamallin luominen. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, miten paikallinen kulttuuri otetaan huomioon sekä koulutuksia että käymälöitä suunniteltaessa. Tärkeää on myös kehittää hyviä menetelmiä käymälöiden rakentamiseen paikallisista materiaaleista. Käymälöiden hoitoon ja lopputuotteen (kompostin/mullan) hyödyntämiseen tehdään selkeät toimintaohjeet.



Lisätietoa hankkeesta: http://www.huussi.net/sambia/kummi/index.html

Hankkeen tukeminen

Voit tukea henketta suorin lahjoituksin:
tilinumero: 510400-265201, saaja: Käymäläseura Huussi ry/Sambia, viite: 107

Mitä rahalla saa?

- 1 euro: kanisteri veden säilytykseen
- 5 euroa: välineet käymälän siivoamiseen ja kunnossapitoon
- 15 euroa: kyykkylaattamuotin tekeminen käymälään
- 50 euroa: yhden lapsen osuus koulun kuivakäymälästä
- 250 euroa: käsienpesumahdollisuus 10 lapselle
- 2 000 euroa: koulun käymälärakennus

Keräyslupa: OKH136A (voimassa 31.12.2010 asti)
Keräysalue: koko Suomi (ei Ahvenanmaa)

Huussikummius
Etsimme yhteistyökumppaneita huussikummeiksi sekä yrityksistä että yksityishenkilöistä. Tule mukaan tekemään terveempää maailmaa!


Ota yhteyttä, lisätietoa kummiudesta
Projektikoordinaattori Sari Huuhtanen
sähköposti: sambia (at) huussi.net
puh: +358 500 953 357

Muistatko laskiämpärin ?

Pontsan perheen kahvihetkeä varjostaa laskiämpäri, alias likasanko, joka pitäisi viedä ulos, mitä palvelusta äiti kauniisti pyytää. Kommunikointi ei aina ole helppoa, etenkään nuorison kesken (silloin ennen vanhaankaan). Katso YLE:n arkiston filmi tästä episodidista. Pontsa pelkää syystäkin, että naapurin Kartsa tai alakerran Mimmi tulee vastaan rapussa, ja tällä roikkuisi laskiämpäri käsissä. Voisiko nolompaa olla ?

Klikkaa sisään YLE:N arkistoon

Laskiämpäri | Elävä arkisto | yle.fi

1960-luvun alkupuolella olin pienenä tyttönä tottunut siihen, että puhdasta vettä kannettiin kaivosta sisään ja sangossa likavettä ulos. Asuimme omakotitalossa Puistolassa, mummolassa. Tiesin, että likasanko oli tyhjennettävä ulos tunkiolle ennen kun se täyttyisi piripintaan saakka. En jaksaisi sitä muutoin kantaa. Sangolle oli käyttöä aamulla ja illalla, varsinkin talvella. Omakotitalomme pihan perällä oli kylmä huussi, eikä sinne ollut kiirettä pakkasella. Talousjätteet ja tiskivedetkin päätyivät sangossa tunkiolle.



Myöskään kaupungissa, missä aiemmin asuimme Kalliossa puutalossa, ei ollut sisävessaa, viemäriä eikä vesijohtoa sisälle itse asuntoon. Kaupunkitalossamme neljännellä linjalla huussit oli pihan perällä. Ulkovessassa vilisti rottia. Me 3 henkinen perhe asuttiin tässä puutalossa yhdessä huoneessa ilman mukavuuksia. Lähikulmalla oli yleinen sauna, missä osa asukkaista kävi pesulla. Talossa oli pyykkitupa, joskin pikkupyykkiä pestiin usein käsin. Pesutuvassa pestyt lakanat kuivattiin puutalomme avaralla vintillä.

Muistan lapsuuden kodistani emalisen harmaa-pilkullisen laskiämpärin. Mummolassa oli käytössä punainen emaloitu sanko. Sangossa kuului olla myös kansi. Etsin Googlesta kuvaa perinteisestä tuon ajan likasangosta, mutta en löytänyt. Arvasin kyllä mistä oikea malli voisi löytyä, nimittäin Venäjältä. Oikea design-laskiämpärin kuva löytyikin Googlesta itä naapuristamme. Kaiken lisäksi kuvan sanko on uusi, kiiltävä ja myytävä !

Likasankojen muistan olleen käytössä 1960-luvun puoliväliin saakka, kunnes mummolan taloomme rakennettiin viemärit, vessat ja vesijohdot sisälle.

Mutahoidot Haapsalussa

Kylpyläelämää ja mutahoitoa


Erilaiset kylpemiseen tarkoitetut rakennukset alkoivat kehittyä Euroopassa ja irrottautua perinteisistä muodoista, millaista Rooman kylpylät edustivat. Alueellisuus alkoi näkyä yhä vahvemmin niin rakennus- kuin kylpytavoissakin: erilaiset höyryyn perustuvat kylpymahdollisuudet valtasivat sijaa Itä- ja Keski-Euroopassa ja pohjoisessa sauna muodostui yleiseksi kylpy- ja peseytymismuodoksi.

Viime vuosisadan alussa kylpyläkulttuuri ja lomanvietto ylhäisön keskuudessa eli kukoistuskauttaan Euroopassa. Kesällä siirryyttiin rannikolle kylpyläkaupunkeihin lepäämään ja uimaan, kuten teki mm Venäjän keisariperhe ja hoviväki. Haapsalussa Tri Hunnius oli kehittänyt virkistävät ja puhdistavat mutakylvyt, mitä valmistettiin matalien merenlahtien mudasta.


Carl Hunnius

Mielenkiintoista tietää: Haapsalua nimitettiin keisarilliseksi kylpyläksi, täällä kävivät perheiden kanssa lomailemassa ja mutakylpyjä ottamassa Venäjän tsaarit Nikolai I, Aleksanteri II, Aleksanteri III ja Nikolai II. Tule kokeile Haapsalun mutahoitoa Laine ja Fra Mare Spa hotelleissa! (Ps täällä Haapsalussa Virossa on meidän kesäsunto, siksi tiedän paljon kylpyläperinteestä kaupungissa )



Virossa Haapsalussa Lääkärinä työskennellyt Hunnius oli ensimmäinen, joka huomasi paikallisten asukkaiden tavan lieventää terveysongelmia meren mudalla ja alkoi sen jälkeen tieteellisesti tutkimaan mudan ominaisuuksia. Vuonna 1825 perustettiin hänen aloitteesta Haapsaluun ensimmäinen mutahoitola v 1825.

Kylpylätoiminta alkoi Haapsalussa jo 1800 -luvulla. Paikalliset asukkaat keksivät vuosisatoja sitten voidella kehoaan matalan lahden pohjasta saatavalla, terveelliseksi koetulla mudalla. Kaupungin mutahoitojen maine alkoi kiiriä ja houkutella terveyskylpyihin Venäjän tsaariperheen jäseniä sekä muuta aikansa ylhäisöä Venäjältä ja muualta Euroopasta.



Kaupungin museon vierasvihkossa on runsaasti saksalaisten vierailijoiden tervehdyksiä. Monet saksalaiset allekirjoittavat vieläkin oheen lisänimen ”Hunnius”. Vierailijat ilmeisesti kunnioittavat ylpeinä esi-isäänsä, joka ilmiömäisellä liikemiesvaistolla muutti liejun kullaksi.

Carl Abraham Hunnius opiskeli Tarton yliopistossa lääkäriksi. Hänen varsinainen ansionsa on kuitenkin se, että kaupungissa toimii nykyäänkin kylpylöitä mainoslauseenaan ”Elämän eliksiirimme on parantava meren muta”. Idean tuottoisaan bisnekseen Hunnius nappasi kalastajilta, joiden oli nähnyt sivelevän itseään rannassa mudalla.

Kysyessään kalastajilta syytä tähän, kalastajat olivat vastanneet toimenpiteen helpottavan heidän niveliensä kolotusta.


Kauneuskilpailut Haapsalussa

Ensimmäinen Hunniuksen mutakylpylä valmistui kaupungin mahtimiehen Magnus De La Gardien tuella vuonna 1825. Koska asiakaskunta koostui etupäässä pietarilaisesta hoviväestä, kaupunki sai höyrylaivayhteyden Pietariin jo kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Tasaisesti nousevien kävijämäärien ja keisarillisella Venäjällä kasvavan maineen myötä Viron rautatieverkko ulotettiin Haapsaluun vuonna 1905.

Jopa Haapsaluun eksynyt The Timesin toimittaja ihastui mudassa kylpemisen saloihin.

”Minusta tuntui kuin olisin leijunut,” hän kertoi kesällä The Times -lehdessä. Juhlallisen tunnelman tosin oli keskeyttänyt alkukantainen kuorsaukselta kuulostanut röhkinä. Opas kehotti toimittajaa olemaan huoleti, ja osoitti muta-ammeeseen nukahtanutta kylpylävierasta: ”It’s a Finn, don’t worry”.



Nykyään kyseisen mutakylpylän asiakkaista 90 prosenttia on suomalaisia, ja syystäkin: kotimaassa päivän kylpyläloman hinnalla saa kieriskellä mudan täyttämässä ammeessa kokonaisen viikon.

lainattu osio -Kimmo Laakson artikkelista Haapsalu

Kirjoitan seuraavaankin artikkeliini juttua Haapsalusta ennen ja nyt -

Tervetuloa Haaremiin, wellcome to Harem !

Jumalattaremme Hygienia (1.osa
(by english in the end)

Kuten Psyke Hygieniakin kuulostaa kauniilta jumalattaren nimeltä. Pidän yllä iluusiota, että nimi on jollekulle puhtauden esikuvalle kuulunutkin. Nimi kuulostaa puhtaalta ja arvokkaalta. Koska molemmat nimet on kauniita, ja ihmiskunnalle elintärkeitä, olen ristinyt blogini patsastytöt, kaksoset Psykeksi ja Hygieniaksi



Idässä oli toinen uskonto ja moniavioisuus. Päivän rutiinit liittyivät peseytymiseen ja lämpimässä ilmastossa virkistäytymiseen, varsinkin vauraissa kultuureissa, kuten Ottomaanien valtakunnassa Turkissa. Muiden maineikkaiden sulttaanien lailla mm Turkin sulttaani Murad III (1546–1595) piti yllä kylpemisen kulttuuria haaremissaan. Hänen haaremiinsa kuului 1 200 orjamarkkinoilta hankittua kauneinta naista, joita vartioivat yli 400 eunukkia. Murad III katseli usein arabeskien takaa kuinka alastomat naiset ilakoivat ja viettivät aikaansa vesialtailla. Haaremin altailla musiikki, laulu ja seurapelit loivat viihtyisää ilmapiiriä.



Miten mahdettiinkaan maailmassa hoitaa meille itsekullekin tärkeää henkilökohtaista hygieeninaa ennen kylpyhuoneen keksimistä ?


Suomessa pienenkin torpan asuinmiljööseen kuului sauna. Pesutila oli usemmiten savusauna, lisäksi oli erillinen huussi ulkona ja järvi, minne pulahtaa. Tosin se oli jäässä talvella. Mutta pehmeässä hangessa saattoi kiereskellä itsensä puhtaaksi ilman vettäkin. Vaikka uitiin ja saunottiin, kirput ja täit alati kiusasivat metsien mökkiläiskansaa. Kaupungissakin peseydyttiin yleisissä saunoissa, kun muita mahdollisuuksia ei juurikaan ollut. Kuppari oli kansanparantajan ammatti. Saunassa tehty kuppaus elvytti väsynyttä kehoa, ja ennaltaehkäisi pelättyjä sairauksia.



Yksin oli hankalaa peseytyä, sisar oli selänpesijä

Maaseudulla naisväki keitti saippuansa 1950-luvulle asti kotona teurasjätteistä ja koivuntuhkasta. Tarvittaessa pesupala sai tuoksunsa tervasta, sitruunasta, yrteistä ja hajuvesistä. Olimme todellakin pesseet itsemme teurasjätteillä, ja sanamuotoa korjaillen pesemme edelleenkin, koska saippua on yhä päivittäisessä käytössämme. Ainakin saippuan valmistus on ekologista. Saippuamainoksissa ei puhuta selkokielisesti tuotteen sisältämistä aineosista.


Ihosta lika irtosi vihtomalla ja kuumalla vedellä

Miten toimittiin Hygieenian kanssa Lähi-idässä ja muilla kuivilla seuduilla ennen Embon ja Lambin keksimistä ? Karavaaneilla ei ollut mukanaan huuhtelevaa bidettä. Takaliston pyyhkimiseen käytettiin vastenta kättä. Uskontoihinkin liittyvissä ohjeistuksissakin oli säädetty nimenomaan vasemman käden varatun pyyhkimiseen. Oikeaa kättä tuli käyttää syömiseen. Entäs jos olikin vasenkätinen ?



Tässä pestään pyykki, lapset ja astiat samassa pesualtaassa, kätevää

Peseytyminen ja puhtaus ovat kuuluneet kautta aikojen ihmisten arkeen. Hyvä esimerkki tästä on antiikin Rooma, missä keisarit rakennuttivat toinen toistaan komeampia kylpylärakennuksia yleiseen käyttöön. Jo muinaiset egyptiläiset nauttivat kylpemisestä ja he käyttivät saippuaa peseytymiseen ja ihosairauksien hoitoon. Saippuan valmistamisen taito levisi Eurooppaan Egyptistä ja roomalaiset kylpyläkulttuurit suorastaan jumaloivat saippuaa. Peseytyminen oli tällöin hyvin pitkälti sosiaalinen tapahtuma, sillä kylpylöissä tavattiin tuttuja ja pidettiin jopa kokouksia. Sen sijaan myöhemmin renessanssiajan ihminen piti peseytymistä turhamaisena ja uskoi, että sukupuolitaudit levisivät saunan kautta. Yläluokka hautasi hajunsa tuoksusaippuoihin ja hajuvesiin.


Saunassa Marie Antoinetten haikaranpesä olisi saanut kyytiä

Wellcome to Ottoman Harem !

Life in the Topkapi Palace Ottoman harem was very different from what was imagined by Europeans. In Ottoman society, as an institution Topkapi harem life reflected the secluded privacy of family life. Topkapi Harem tour will take about half hour and will definitely be a reward to everyone interested in Ottoman harem life. Harem compound is in the second courtyard of the palace.
The "cariyes" who served sultan's wife or mother sultan, under the guidance of the sultan's mother, were taught to read and write, play music, and the intricate rules of palace etiquette and protocol. They were trained and educated in the skills and accomplishments considered appropriate for women at the time. After a certain number of years in service they were allowed to marry. Very few were honoured even by the privilege of waiting at the sultan's table, and still fewer became royal wives. Hurrem Sultan was a good example of palace opportunities for cariyes.

Generally speaking, "cariyes" had an important place in the royal harem. They were cared and treated as if they were the flowers of the harem just like the flowers in a garden. This is evident from the names of the harem women as they began to receive melodious Persian names like Laligül (Ruby Rose) and Nazgül (Shy Rose) that suggested they were as beautiful and graceful as flowers.


The image of a harem conjures visions of opulent surroundings filled with beautiful and sensuous women. It was imagined that their sole duty was to entertain a sultan. This image may have been falsely based on the imperial harems of the sixteenth and seventeenth centuries of the Ottoman Empire. In this period of history, harems played an important role in the governing of the Ottoman Empire. This most renown period was known as the Reign of Women, the Kadinlar Sultanati. The involvement of the harem women, and more specifically, the Valide Sultan (Sultan's Mother or Queen Mother) and the Sultan's favourites (favoured harem women), in state politics, diminished the power and position of the Sultan. As the Sultan was the head of the government (or Divan), this interference proved to be detrimental to the Ottoman Empire.
www.lydotravel.com/Ottoman-harem.html

Kadonneet hampaat, elokuu 2009

00On syytä vilkaista onko oheisten esineiden joukossa, tärkeää kadottamaasi omaisuutta ? Kuten kuvan löytötavaroista voi päätellä, on monet minilelut kadottaneet omistajansa. On ymmärrettävää, että lapset kokeilee, miten leluille käy, jos ne hukuttaa vessanpönttöön.


Helsingin Viikimäen jätevedenpuhdistamosta löytyyttä roinaa.

On varmasti mielenkiintoista kokeilla kelluvatko lelut, vai imeekö vesipyörre ne mukanaan, kun pöntön nupista vetää huuhtelun päälle ? Sen sijaan tekohampaitten joutuminen WC-pönttöön ja viemäriin onkin mystisempi kertomus.Eikös pöntöllä asioida toisin päin, yleensä? Yhteen aikaan oli tempaus, missä kerättiin ja lahjoitettiin kehitysmaihin vanhat silmälasit. Kelpaisiko kenellelään käytetyt tekohampaat ? Jos pönttö ei näillä esineillä vielä tukkeudu, on jotkut kokeilleet täysinäistä vaippa, tai muuta sidettä, millä vessan on saanut epäkuntoon yleisissä vessoissa kävijöitten kiusaksi. Viemäreitten tukkeutuminen ei harmita yksin Suomalaisia, ongelma on maailmanlaajuinen. Kotona tätä tavaroitten huuhtomista tiehensä WC:stä ei ainakaan kannata kokeilla.

Arvelen tekohampaitten joutuneen WC-pönttöön ?

1) aamulla vaari/mummo ei ole vielä laittanut päähänsä silmälaseja. Koska yöllinen vesilasi näytti kumman kelmeältä, oli vedet (hampaineen) viskattava pönttöön.

2) Vatsassa velloi hirveä taifuuni. Yht äkkiä isompi yökkäys vei hampaat mukanaan pönttöön, omistajan lainkaan tätä huomaamatta.

3) olisko muita vaihtoehtoja, keksitkö sinä ?

Eilisessä lehdessä oli juttu, mikä selittää, miksi vessat ei aina toimi kun hätä yllättää.

Valtakunnallinen pyttykampanja

WC-pönttöihin heitetyt roskat aiheuttavat pelkästään pääkaupunkiseudullaHelsingissä satojen tuhansien eurojen kustannukset vuodessa. Pöntöstä huuhdellut asiaankuulumattomat aineet ja tavarat aiheuttavat ongelmia varsinkin kiinteistöille, joiden viemäriputkien tukkeutumisista seuraa ikäviä, sotkuisia ja kalliita vesivahinkoja.

Myös jätevedenpuhdistamoille kiinteät roskat viemärivedessä aiheuttavat huomattavia lisäkustannuksia. Puhdistamoiden täytyy puhdistaa jätevesi kiinteistä aineista ennen varsinaista puhdistustoimintaa, jotta pumput ja putket eivät tukkeutuisi eivätkä kaapimet ja sekoittimet jumiutuisi.

Kiinteä jäteseos kuljetetaan kaatopaikoille, ja tämä työ jätemaksuineen maksaa Espoon ja Helsingin vesilaitoksille lähes 400 000 euroa vuosittain.


Valtakunnallinen pyttykampanja yrittää nyt opastaa ihmisiä oikeaan jätteiden käsittelyyn.

WC-pönttöön ei saa panna mitään muuta kuin ihmisen elimistön tuottamaa jätettä ja nestemäistä biojätettä, kuten liemiä tai vanhaksi mennyttä maitoa.

Kaikki muu jäte aiheuttaa tukkeumia ja esimerkiksi kiinteät ruokajätteet ovat ravintoa tuholaiseläimille kuten rotille.

Paistorasvaakaan ei saa kaataa viemäriin, koska jäähtyessään se jähmettyy ja muodostaa helposti tukoksen.

Ongelmajätteitä kuten maaleja, liuottimia, tuholaismyrkkyjä ja vanhoja lääkkeitä ei myöskään saa vetää wc-pöntöstä alas.

"Pöntön huuhtelu vie roskat pois silmistä, mutta ne eivät ikävä kyllä katoa mihinkään, vaan aloittavat vain pitkän ja kalliin kiertomatkan kohti kaatopaikkaa", toteaa kampanjan tiedote.
Kimmo Mäntylä / lehtikuva, HS.1.9.2009

Apua banaanikärpäsiä, syyskuu 2009

Jokin päivä sitten aloitin epätoivoisen urakan, banaanikärpästen tappamisen. Tänään olen tappanut niistä noin 20 kpl. Osan listin kädet yhteen läiskimällä, ja osan listin lyöden niitä kärpäslätkällä pitkin seiniä ja ikkunoita. Vastaavasta tämän syksyisestä banaanikärpästen soluttautumisesta asuntoihin oli juttua mediassakin Suomessa. Taisin kuulla aiheesta radiosta. Tuolloin meillä ei vielä kärpäsiä näkynyt, ja naureskelin mitättömälle uutiselle. Meidän kärpäset eivät olekeastaan ole ihan tavallisia banaanikärpäsiä, vaan ne on sipulikärpäsiä. Kevään remonteissa meille oli jäänyt keittiön nurkkaan työkalujen joukkoon muovipussillinen sipuleita. Turkin lomani jälkeen nurkkaa siivotessa kadonneet sipulit löytyivät pussista yhtenä mustana löllönä. Muovipussiin oli tullut reikä ja sipulilöllö kuhisi banaanikärpäsiä. Hirvittävästä hajusta huolimatta olin liian hidas viskatessani pussin pihalle, ja valtaosa sipulikärpäsistä pääsi valloilleen keittiöön. Vielä päivienkin jälkeen tapahtumasta listin kärpäsiä pitkin päivää keittiöaskareitteni lomassa.



Tästä huiskimisesta on kehkeytynyt minulle jo suoranainen pakkomielle, missä taatusti kuluu kaloreitakin kiitettävästi. Jotta saan listimiseen tehokkuutta, joudun ajattelemaan banaanikärpästen lailla. Missä on kiva pysähtyä tai pörrätä joukolla, sieltä saan huitaistuksei jopa neljäkin kärpästä samalla lätkän iskulla kanveesiin. Nyt ymmärrän Andy Mc Coytä, joka leikki kärpästä ja putosi parvekkeelta. Onneksi me asutaan maan tasalla, eikä minulla ole putoamisen vaaraa.

Löysin seuraavan konstin niiden hävittämiseksi:

ONGELMANA BANAANIKÄRPÄSET?

Jos keittiösi täyttyy ikävistä banaani-/hedelmäkärpäsistä. Voit karkottaa ne sekoittamalla yhteen 1 dl:n etikkaa, 1 dl:n siirappia tai juoksevaa hunajaa ja 3 pisaraa tiskinpesuainetta (joka ei sisällä ammoniakkia) pienessä pullossa tai kulhossa. Tämä seos vetää kärpäsiä puoleensa ja kun tiskiaine saa seoksen pintajännitteen katoamaan uteliaat kärpäset hukkuvat.

Tein kärpäsille oheisen nami- coktailin, mutta vain harva siivekäs on siihen hukkunut tähän mennessä.

Tämäntasoiset hommat työllistävät yksinäistä työtöntä koti-äitiä, niin että kärpäsistäkin on kirjoitettava, kun muuta mainittavaa ei edellisen sorsaepisodin jälkeen ole sattunut. Raportoi Annu Taka-Tuppulasta.

Annuhttp://www.blogger.com/profile/0811509011921411951