Juhlien jälkeinen arki

Huh, huh kun olen väsyksissä Siuntion Rock- ja blues gaalan järjestelyistä ja jännittämisestä. Jouduin olemaan juhlien järjestelyissä mukana paljon enemmän, mitä alussa oli suunniteltu. Siuntion koululla juhlissa oli väkeä 193 henkeä. Illan mittaan esiintyi 4 bändiä, ja Kristian Meurman ja Pernilla Karsson. Lisäksi yllätysesiintyjänä oli koulun rehtori Samuli Salonen, jota illan mittaan kutsuttiin Siuntion Sinatraksi.
Illassa hienoa oli upea pöytäkoristelu, 2 metrin korkuiset kukka asetelmat ja tietysti herkkuja notkuva pitopöytä. Rasituksistani huolimatta ilta onnistui hyvin ja ihmiset kiitteli järjestelyjä. Onneksi itse juhlassa minulla ei työtä enää ollut ja mm illan kamera- ja videokuvauksia hoiti Juho ja muutama muukin mies - ( en minä kuten on usein ollut ! ).
Pitkästä aikaa tapasin juhlassa Australian Tommin ja hänen vaimonsa Marjannen. Tommi näytti aivan ZZ-topin tyypiltä farkku-vaatteineen. Juhlassa tapasin paljon tuttuja ja tanssin itseni aivan läkähdyksiin naapurin Marjon ja Ollin kanssa. Aamulla päänsärkyyn oli otettava buranaa. Yhtä sairaita ja väsyneitä meillä oli yövieraat - Helena ja Hanski. Ja kylässä meillä nukkui 2 nuorempaakin vierasta, jotka oli todella vieraita, joita en ollut koskaan aiemmin tavannut.
Vaikka jaksoin tanssia ok, on nyt krampissa jalat ja koko keho, niin etten saa kotona tehdyksi kunnolla mitään. En esim saa laitetuksi astioita stianpesukoneeseen, kun pitää kumartua. Kait tästä jäykkyydestä viikossa paranee. Tässä on yksi You Tuben versio Pernillan esityksestä, missä lavalla esiintyy myös Juho.

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=O-ZNMI4_48c#

Gaala- juhlasta jäi paljon yli mm donitseja n 40 kpl, maitoa, kermaa ja myös alkoholijuomiakin. Kävin eilen lahjoittamassa donitsit Siuntion iltapäiväkerholle, minne 1-2 luokkalaiset jäävät hoitoon koulun jälkeen. Tänne jouduin jättämään herkut ovenkahvaan roikkumaan muovipussissa, kun kerho ei ollut vielä auki. Perästäpäin sain donitseista kiitokset sähköpostitse, ja lapset oli olleet mielissään herkuista. Kotona uunissa tein riisipuuron, missä en kaloreita laskenut, kun puuroon käytin maidon ohella myös kermaa !.



Nyt eilen maanantaina kävimme Juhon kanssa Tammisaaressa tapaamassa Juhon lääkäriä ja takaisin tullessa poikkesimme lounaalle Karjaan Simpukka Shellille. Juho osti itselleen uudet aurinkolasit ABC-huoltamolta (1v sisään kolmannet lasit). Lisäksi Karjaalta ostimme 2 pulleaa munakoisoa ... mistä teimme kotona illaksi herkkua.

Nyt keväällä kun lumet sulaa, on aina kiva lähteä jonnekin luontoretkelle -
ja kyselin Tiinalta ja Annelta, minne lähdettäisiin kevätretkelle ? Retkikohteeksi sitten valittiin matka Viroon Haapsaluun, mikä ei tulisi kovin kalliiksi.

Euroviisujen Pernilla esiintyy Siuntiossa

Nyt on jäljellä tasan viikko 24.3 klo 18 pidettävään Rock- ja Blues Gaalaan Siuntiossa. Iltamissa AKK:n koululla tanssitaan, kuunnellaan hyvää musiikkia ja yllätyksenä kuullaan iltamissa Pernilla Karlssonin euroviisuihin valittu lauluesitys - När jag blundar. Muut illan esiintyjät on Kristian Meurman & Rumilux - Triple Treatment blues band ja Sanna's Palindrome. Tässä linkki Palindromen sivulle:
http://palindrome.fi/main.htm


Ja Pernillasta kuulemme vielä ...tämän tilaisuuden jälkeenkin

Juhlassa syödään alussa herkullinen kylmä ateria, lisukkeineen ja maistellaan hyviä viinejä. Päälle juodaan kahvit ja loppuilta onkin sitten jammailua ja seuranpitoa tuttujen ja ystävien kesken.
Nyt lippuja on myyty yli 170 kpl ja tavoitteena on myydä n 200 kpl. Kaikki tilaisuuden tuotto menee Lions -hyväntekeväisyysjärjestölle, mikä on hyvä asia.
Meille on tulossa tuttuja mukaan tilaisuuteen, ja niitäkin ystäviä joita muutoin harvoin nähdään. Liput tilaisuuteen maksaa 45 euroa, ja tähän sisältyy myös kaikki tarjottavat ruoat. Lisäksi on illan arpajaisten päävoitoiksi hankittuna 2 taulu -TV:tä ja näin on houkutuksia tarjolla pelikansallekin.


Itselläni viikko alkaa etsimällä patjoja yövieraille, ja kotia siivoamalla.
Jukka on alusta saakka ideoinut ja järjestänyt tapahtuman muiden paikallisten Lions aktivistien kanssa. Juuri äsken soitti Siuntion kukkakauppias, joka koristelee salitilat ja juhlapöydät. Lisäksi vapaa-ehtoisia, catering-yrittäjiä ja muita on n 30 henkilöä, jotka ovat ahkerasti tehneet työtä tilaisuuden eteen.
Itse voin olla mielissäni, että joskus täälläkin pienellä paikkakunnalla jotain merkittävää tapahtuu, se on kivaa, eikä tarvitse lähteä muualle pidemmälle juhlimaan. Yöllä myöhään voimme vain kävellen kömpiä kotiimme, ja nyt tosin on järjestettävänä meillä kotona myös tunnelmalliset jatkot ! Myös Pernillalla on lyhyt matka yökylään vanhempiensa luo.
Muilla sitten onkin isompi työ seuraavana aamuna purkaa viritykset ja roudata bändien kamat Helsinkiin ja Munkkivuoreen IBM:n tiloihin. Ja saas nähä, miten me itse kynnelle kykenemme muita auttamaan.

Aamun hämärää ja ambulanssimatka

Päivän lopussa meillä oli Juhon kanssa ambulanssimatka Lohjalle, vaan onneksi ei mitään vakavampaa pojalla ilmennyt, kerron tässä lopussa, miten kävi.
No alussa tässä piti kertoa vaan ihka tavallisesta arki-aamusta .. Siis oli keskellä viikkoa aamu, vähän kello 7 jälkeen. On vielä pimeää ja olen viemässä Citikkaani huoltoon läheiselle korjaamolle, pienen metsän taakse, vain muutaman sadan metrin päähän kotoamme. Lähitaloissa syttyvät valot, pakkanen on laskenut eilisestä -12 -6 asteeseen, eikä ole liian kylmää. Silti puen päälleni



hyvin. Naurettavaa, mutta farkkujeni alle jää pitkä yöpaita, jonka sullon housuihin, kuten yleensä kiireessä. Nyt on pimeää, eikä haittaa vaikka kangasrypyt näyttävät jenkkikahvoilta. Päähäni laitan Jukan lippalakin, missä on korvaläpät. Käteeni löydän nahkakäsineet. Ne eivät ole omiani, ovat sen verran kuluneet. Päällimmäiseksi puen valkoisen lyhyen tikkitakkini. Päässäni on varmasti silmälasit, (ns tarkistuslistan varusteet) taskussa on taskulamppu ja puhelin. Taskulamppua tarvitsen pimeässä metsässä, kun palaan korjaamolta kotiin. Ja puhelinta siksi, jos tarvitsen ajomatkalla apua autoni moottorin keittämisen kanssa. Jalkaan laitan villasukat ja kumisaappaat (ettei paremmat nahkasaappaani hajoa rikki kuoppaisella metsäpolulla). Tämä on asianmukaista kerrospukeutumista 2000-luvulla, näin tyytyväisenä totean.
Ennen lähtöäni Lasse käy kääntymässä ulko-ovella, täysissä pukeissa. Hän myöhästyi junasta. Kello on 7.16 , enkä autollanikaan ehdi enää häntä kuskaamaan junalle, joka lähtee vajaan minuutin päästä. Vaikka Lasse on jo syönyt aamupuuron, hän menee takaisin sisälle nukkumaan tunnin ajaksi, kunnes seuraava juna lähtee.

Irrotan lämmittimen johdon irti Citikasta ja ajan 1 km matkan yrittäjätalolle, missä yksi yrityksistä on RePa-korjaamo. Ovatkohan omistajat Remes ja Pasanen nimisiä ? Yrittäjätalon vierellä on Facebook kaverini Tiinan perheen talo, missä on valoista päätellen jo herätty. Jätän autoni RePa:n pihaan ja pudotan autonavaimet postilaatikkoon, koska ketään ei vielä ole töissä. Pimeässä aamussa tapailen



askeleitani ja suunnistan läheiseen metsään. Jäistä polkua pitkin kävelen läpi lumisen metsän, sen toiselle puolelle. Myös täällä on vastassa tuttu talo, missä poikiemme kolme kaveria asuvat, ja äitinsä Pia. Talossa on pimeää vielä. On lämmin tunne, kun tietää ketä missäkin talossa asuu, näin pienellä paikkakunnalla. Jo kohta jo saavunkin kotitiellemme, missä on katuvalot. En tarvinnutkaan polulla taskulamppua. Kotona on täysin hiljaista, kun tulen sisälle takaisin.
Sitten kirjoitan tämän postauksen omassa huoneessani n 1 tunnin ajan. Kirjoittamisen jälkeen olen taas keittiössä, ja paistan Juholle makkaramunakasta (karppausruokaa). Tässä kohtaa isä Jukka on pöpperössä herännyt ja kiukkuinen, kun hänet on sairaalasta herätetty kesken unien, pikku asian vuoksi. Neljä tuntia unta ei riitä mihinkään. Vaikka nyt Jukka on sairaslomalla, on illalla bänditreenit, mihin hänen pitää jaksaa mennä. Herätän Juhon syömään munakasta. Syön itsekin aamiaisen ja juon kahvin. Ehdin kuuntelemaan aamun uutiset. Katson ulos ikkunasta, aamu on jo valjennut ja läheisellä luistinradalla on koululaisia jo luistelemassa. Juhokin



myöhästyy koulusta, ja edelleen verkkaisesti hän etsii eteisessä vaatteitaan. En viitsi myöhästymisestä muistutella. Olen selvästi flunssainen, joskaan tauti ei ole vielä paha.
Normaalisti olisin mennyt nukkumaan ennen kymmentä ... mutta yllttäen aamupäivä muuttuikin erilaisemmaksi, mitä koskaan aikaisemmin.

Siis näin päivä jatkui ....

Kouluun menonsa sijasta Juho joutui eilen terveyskeskukseen ja sieltä lähetetyksi Lohjan sairaalaan ambulanssilla, kun pojan jalat meni koulumatkalla veteläksi ja pyörrytti. Mä onneksi ehdin mukaan autoon. Juho joutui heti tiputukseen. Koko päivä sitä tutkittiin siellä sairaalassa. Lopulta ainoaksi syyksi jäi liian alhainen veren sokeri 3,8.. Juholle määrättiin hoidoksi - ruokaa !
Iltapäivästä 3 aikaan Jukka haki meidät autolla pois sieltä. Ajomatkalla Juho tilasi meille valmiit Oppera-pitsat Siuntion Pizzeriasta.

Juho syö joka aamu 3 munan munakkaan + nakkeja. Koska siinä ei ole tarpeeksi hiilihydraattia, voi veren sokeri olla jo aamusta lukien liian alhainen. Nyt Juhosta pitää ottaa verikoe monta kertaa päivässä, ja kirjoittaa arvot vihkoon ylös ( ettei pyörry enää).
Juholla on se verimittari koulussakin mukana. Nyt se on varmaan tehnyt verikokeet koko luokalle. Ei onneksi ollut eilen pahempaa, mitä pelkäsin. Tosin vielä ens viikolla Juholta otetaan aivokäyrä mittauksia ja sydänfilmiä uudestaan siellä Lohjalla, seurannan vuoksi.

Huh, että tuota pojan kuntoa säikähdimme ......

Lapsista harmia, ihanko totta ?

Heips,

Sattumalta eksyin seuraavaan Suomi24 sivustolle keskusteluun, missä +ja -30 vuotiaat aprikoivat, millaista rasitusta ja harmia lapsista olisi koko loppuiäksi.

- lapset eivät ole minua varten, eläimet ja mies sen sijaan ovat!
- on oma ongelma, jos olette tehneet kersa-virheen .... jne nyt kadutte
- hyi, mitä paskaisten vaippujen kanssa puuhastelua, en ainakaan minä ..


Näyttää hankalalta hoidettavalta, syököhän se porkkanoita ?

Näistä ja muistakin mielipiteistä päätellen räkänokkaisista lapsista olisi harmia liiankin kanssa, eikä näin ollen jälkeläisiä todellakaan kannattaisi hankkia .... No, tästä poiketen olen itse toista mieltä, enkä voinut olla kirjoittamatta oheista puolustussaarnaani, missä ehdottomasti kannatan lasten hankkimista, silläkin uhalla, että se vaikealta ja karmealta idealta tuntuisikin. Voisi loppuelämä mennä pilalle...

Tässä siis kertomus omista kokemuksistani:

Me mentiin naimisiin 24-vuotiaina. Ja sitten kului liitossamme 15-vuotta hiljaiseloa, minkä aikana ei saatu lapsia. En ollut epätoivoinen niiden saamisesta. En tiennyt tuon taivaallista lapsista, enkä niitä paljoa ollut nähnyt tai tavannutkaan. En ollut kiinnostunut lapsista, enkä ollut äiti-tyyppiä ollenkaan. Me asuimme uudessa talossamme, jossa mm oli valmiiksi lasten huoneet, jos niitä nyt olisi sattunut syntymään. Kun täytin 41-vuotta minulle tehtiin leikkaus, minkä seurauksena tulin raskaaksi. Meille syntyi 2 poikaa peräkkäisinä vuosina. Lapset on olleet tosi helppoja, eikä meillä ole ole koskaan ollut "yöllä heräämistä" eikä kiukuttelua poikien kanssa. Pojat syö samaa ruokaa, mitä mekin joten ei heistä ole ollut " mitään velvoitteita". Jos nyt jotain vertailua pitäisi tehdä, niin mies on hankalampi mitä lapset. Varsinkin jos istäntä on eri mieltä, mitä minä, aiheisiin puuttumatta. Olemme vapaasti


Harmia näistä söpöläisistä ?

matkustelleet lastemme kanssa kuten kahdestaan ennenkin. On ollut karmeaa nähdä, miten toiset vanhemmat stressaantuvat lastensa kanssa. Meillä ei ole stressiä ollut ja pojat on olleet ihania. Nyt yli 50-vuotiaana kaikki saavutukset elämässä tuntuisi turhalta, jos ei poikia olisi. Siskollani on samanikäiset lapset, ja mm viimeksi lomailin Lontoossa yhdessä näitten 4:n nuoren 15-17 vuotiaan kanssa. Kyllästyimme 5 vuotta sitten hotellilomiin, ja ostimme huvilan Turkista. Lomien aikoina huvilalla olisi aika tylsää yksin, istua aprikoosipuun alla. Yksinäistä olisi myös kotona, istua TV:n ääressä tylsyydessä, jos ei nuorisoa olisi.
Suosittelen, että jyrkkäkantaiset ja epäilijät vielä tarkemmin harkitsisivat lasten hankkimista. Mielestäni sukukypsiltä 30 kymppisiltä puuttuu perspektiivi. Lasten elämäastä vaippaikä kestää aikansa 3 vuotta, mutta itse lapset saa pitää luonaan yli 50 vuotta, jos elämä itsessään vain kantaa. Elämästä haetaan extreme kokemuksia ja eikös vaippaikä voisi olla sellainen kokemus, mikä rikkoo arjen ? On kuitenkin totta, että lapsista voi olla harmiakin. On kait sattumaa, ettei meillä harmeja ole ollut. Koska mm lapsillamme oli astma, saimme kotiimme lasten hoitajan, jolle kunta maksoi palkan. Näin ollen poikiamme ei tarvinnyt viedä hoitoon minnekään. Vauvana pojat nukkui 8 tuntia putkeen ja vähän ihmettelen, mistä "yöllä syömisestä" äidit nykyään puhuu ? Vauvojen vaippoja vaihtelin ihan mielelläni, kun päivisin ei muutakaan tekemistä ollut. Autollani pääsin pikkuisteni kanssa, minne halusin. Pääsin ihan ok takaisin omaan työhönikin, kun äitiysloma loppui. Olisi kyllä mieskin hoitanut poikia kotona, jos olisin tätä pyytänyt.
Mitä harmia lapsista siis olisi ? mitä kokemuksia on muilla ?
Meillä on iso omakotitalo ja tyhjältä se tuntuisi, ilman asukkaita. En jaksaisi itse hoitaa isoa nurmikkoa, minkä pojat pitää siistinä. Jos teen omenapiirakkaa, kuka sen söisi ? yksinkö ?
Mitä mieltä olette, olenko päässyt liiankin helpolla lasteni kanssa ? Mitä vaikeuksia itselläsi on ollut ?

Kesä ja loma v. 2010

Rakkaat lukijat, en ole pitkään aikaan jaksanut kirjoitella blogiini. Kesä on ollut aivan liian kuuma. Lisäksi perheessämme on kesän aikana ollut yllättävää sairautta, mistä en ole halunnut kirjoittaa enempää. Mieheni on nyt terve näillä näkymin, onneksi. Perheeni huonoa karmaa on, että puorempi 14 v poikani joutuu viettämään syksyn poissa kotoa.



Liika kuumuus haittasi lomaani myös Turkissa, missä lomailimme naisystävieni kanssa elokuussa 2- 12.8.2010. Kun ajatukset on negatiivisella puolella, en osaa, enkä jaksa kirjoittaa iloisista tapahtumista, vaikka kyllä niitäkin on ollut kesän aikana paljonkin. Kesän tapahtumista laitan tänne kuvat Turkin lomastamme. Kun syksyllä sataa, on kylmää ja tuulista, niin mikäpä on sen rennompaa, kuin muistella kesää, aurinkoa ja uimista niin Mustallamerellä, Marmaranmerellä, kuin myös Välimerelläkin, minne rannoille poikkesimme Turkin lomallamme. Lomalla meillä oli vuokrattuna auto Hunday, jossa ilmastointi pelasti meidät liialta kuumuudelta. Kun automatka keskeytyi, oli vastassa kuuma ilma tai tuuli, kuin hiusten kuivaajasta.

Kilyos, Mustameri

Euroopan reunalla, Haaremin puiston baarissa



Kumkapin kalatori


Kumkapi

Ayvalik kaupungin puisto, ulkoilmateatteri

Sarimsakli, Välimeri


Sarköy, Marmaranmeri, lehmät rannalla


Mitä pidätte uimapuvusta, eikös sopisi Suomessa sienimetsään ?

Kesästä kerrankin kyllikseen

Mehujäitä, uima-altaita ja päiväunia. Näitä eväitä on luvattu korkeasaaren sadoille eläimille helpottamaan Suomen kuuminta hellekautta, jota samaa koetaan nyt koko Suomen maassa. Mitäs helpotusta on luvassa meille nääntyneille ihmisille ? Itsellämme on kekseliäisyyttä jo käytettykin ja monin konstein koitettu oloamme viilentää päivän kuumimpaan keskipäivän aikaan. Konstit on vain käytetty loppuun, kun kuumuus ja helle kiusaavat vielä auringon mentyä mailleen vielä illallakin. Jopa keskiyöllä on vaikeaa saada nukutuksi, vaikka kaikki toimivat ikkunat on saatu auki ja toivottu taloomme edes pientä läpivetoa. Ulkona lehtikään ei puussa liikahda, ja kostea 28-29 C asteinen sisäilma vain tiivistyy sisällä. Paksuista peitoista olemme luopuneet jo vikkoja sitten, ja öitä nukumme vain lakana päällämme. Sisällä riittävä



vaatetus olisi vain pelkät alushousut, mutta siveyssyistä on yläpäätäkin verhottava jollakin topilla, ainakin meidän naisten. Helteellä hiuksiaan voi pitää poninhännällä, missä saa kosteat hiukset pois niskasta. Shortseja voi käyttää ilman alkkarita, ja rintaliivitkin voi unohtaa pois kauppareissuilla. Toppi saa luvan riittää, kun kuumuuden torjuntaan ei muutakaan keksi. Molemmista autoistamme on ilmastointi rikki, juuri nyt kun sitä tarvittaisiin kipeästi. Autolla ajetaan ikkunat auki, ja ilmanpaine saa rauhassa paukkua korvissa. Päivisin sentään on minulla helpotuksen hetki, kun aamun toimet on tehty. Pääsen pihalle uima-altaaseemme vilvoittelemaan ja olenkin siellä makoillut kumipatjalla useita tunteja päivässä. En ole kymmeniin vuosiin ollut näin ruskea, mitä nyt. Poikia allas ei enää kiinnosta ja he viihtyvätkin vain omissa huoneissaan paremmin mitä ulkona. Entisten särkyneitten tuulettimien tilalle ostin Honkkarista uudet pöytätuulettimet. Omaa tuuletintani olen sisällä kanniskellut TV:n ääreen ja keittiöön, missä joudun kokkailemaan ruokia pitkiäkin aikoja yhteen menoon. Heinäkuun helteisiin on virkistystä saatu myös Gigantista ostetulla 400 euron ilmastointilaitteesta. Muuten laite on erinomainen 30m2 tilaan, mutta sen kova äänisyyden vuoksi harkitsemme sen palauttamista kauppaan. Helteet täällä Suomessa alkoivat jo ennen Juhannusta, eikä nyt vieläkään 16.7 ajankohtana loppua ole niille näkyvissä. Nyt kuumilla ilmoilla ei voi muuta kuin nauttia vedestä, ja toivoa pääsevänsä uimaan. Vehkamon Annen kanssa olemmekin ahkerasti käyneet uimassa Siuntion hiekkamontulla. Myös Lasse on kavereineen käynyt montulla uimassa, mutta vain ihmeelliseen aikaan klo 21.00 ! illalla. Arvelen, että kesän kuumuus on ollut liikaa jopa niille, jotka yleensä nauttivat ruskettumisesta ja helteistä. Yleensä kesää pidetään mukavimpana vuodenaikana, mutta nyt olen kummasti alkanut ikävöimään lumista viileää talvea.

Pihatöissä

Talvet suunnittelen, mitä töitä kesällä olisi pakko tehdä pihassamme. Suunnittelu on mm yksi aihe, mistä nukahdan helposti, koska kesätöitten lista on loputon. Nyt kun TV-stä tulee puutarhaohjelmia, on vain hokkus-pokkus pari päivää, niin piha on muutettu Edenin puutarhaksi. Meillä pihan muokkaus ja raivaus on hikistä ahertamista rikkaruohojen, risujen, ruohonleikkuun ja uima-altaan putsauksen kanssa. Jos töitä ei tekisi, umpeutuisi pihamme puitten,risukkojen ja lehvästöjen katveeseen kuten Prinsessa Ruususen linna konsanaan. Uima-allas on vuotanut taas viikon ja toivon mukaan Jukan eiliset paikkaukset tukkivat sen.



Kaksi talomme eteläpäädyn kukkapenkeistä on rikkaruohopenkkejä ! Istutin niihin toisista penkeistä Vuorenkilpiä, mitkä kasvit tiedän valtaavan muut vähemmän toivotut kasvit. Nyt pihamme kaikissa penkeissä kasvaa kyseistä kilpikukkaa. Vuorenkilvet ovat perintöä Jukan ukin tontilta Hiekkaharjusta. Käsittääkseni Hiekkaharjuun ne oli siirretty joskus Ruisssalosta. Pihamme istutetut vaaleanpunaiset Pionit ovat sensijaan minun perintöäni mummolastani Puistolasta (pelätyn naapurin Perkon pihasta, mikä aikanaan rakennettiin täyteen paritaloja).

Tämän päivän työurakkani oli 5-vuotta vanhan puupinon siirtäminen sisälle varastoon. Samasta paikasta aloitan taas huomenna.

Kolari

Olen pitänyt itseäni suht hyvänä ja varovaisena autonkuljettajana, jopa ylivarovaisena, jos liikkenteessä on ollut pienintäkin uhkaa nähtävissä. Varovaisuudestani huolimatta yllättäen kolari sattui kohdalleni ja 4 vuotta vanhan autoni peräpää sai moukarin lailla tällinsä. Kuten aina kolari on ennustamaton tapahtuma, ainakin itse kuljettajien mielestä. Näin oli myös omalta osaltani viime perjantaina, kun peruutin päin toista autoa !


Kolarini tapahtumapaikka oli niinkin hiljainen, kuin pienen maaseutukylän terveysaseman piha. Parkissa pihassa oli vain muutama auto, joten harmia tai uhkaa en mitenkään olisi voinut ennustaa. Eikös kolarit satu aina siellä, missä liikenteessä otetaan turhia riskejä ? Voisiko liikenteen riskitekijöitä löytää terveysaseman pihasta. Siihen tarvittaisiin paljon mielikuvitusta, mihin törmätä hiljaisella parkkipaikalla. Riskiliikkumista olisin saattanut ennustaa vain terveysaseman potilasta, jotka ulospäästyään ensi kertaa kokeilevat kyynärsauvojaan. Parkissa olevat autot eivät lukeudu automaattisesti riskitekijöihin, ainakaan noin hiljaisessa paikassa.

Minulla oli asiaa terveysasemalle, hakea sieltä Juholle lääkeresepti astmaoireisiin. Juho oli itse mukana. Tosin hän heti päätti kävellä kotiin, koska reseptin odottaminen kuumassa autossa olisi turhauttavaa ja tylsää. Parkkeerasin autoni parkkirivin viimeiseen tyhjään paikkaan. Sisällä asiat hoidettuani palasin autolleni, starttasin moottorin, laitoin valot päälle ja pakin silmään ja painoin kaasua peruuttaakseni ulos autorivistä. Äkisti autoni peräpää iskeytyi takana ohi ajaneeseen toiseen autoon ! Peruutukseni tyssässi tähän, kolariin. Nopeasti tein arvion, mitä sattui; toisen auton koko sivu, molemmat ovet olivat lommolla sisäänpäin, kuin olisi moukarilla lyöty. Oman autoni perä oli suht ehyt, joskin puskuri oli hieman irti kiinnikkeistään. Toisessa autossa oli nuori nainen, yhtä ymmällään tapahtuneesta, mitä minäkin. Soitimme poliisille, jotka eivät kuitenkaan pitäneet tarpeellisena tulla paikalle. Minä, joka peruutin, olisin joka tapauksessa syyllinen. Pidin tuomiota epäoikeudenmukaisena ja siksi Jukkakin tuli paikalle pitämään puoliani. Soitimme vakuutusyhtiööni Tapiolaan, mistä sain tietää Kaskon omavastuuni olevan vain 160 €, joten sain huokaistua helpotuksesta. Molemmat autot tultaisiin korjaamaan minun vakuutuksestani.

Kerrottakoon vielä lyhyt episodi samalta päivältä, mikä liittyy ylivarovaisuuteeni. Juhon kanssa oltiin juuri käyty taimitarhalla ostamassa kukkia. Parkkipaikalla oli lapsia, jotka käskin menemään sisälle autoonsa, pois peruuttavien autojen tieltä. Varovaisellekin kuskille näköjään sattuu, eikä liika varovaisuus ole koskaan turhaa.

Uima-altaan avajaiset

Muovinen allas on nyt viritetty pihaan ja sorsan kuvat ovat päässeet elementtiinsä veteen uimaan. Kun pojat oli pienempiä, avajaisia vietettiin pellehyppykilpailuin. Arvioisin, että allas on ollut meillä 5-vuotta. Ihme kyllä muutaman paikkauksen ansiosta, se on kestänyt perheemme käytössä rajumpiakin leikkejä, kun pojat olivat nuorempia. Nyt altaan käyttö rajoittuu siihen, mitä minä kesken pihatöitteni aion pulahdella uiskentelemaan sorsien kaveriksi. Myös saunan yhteydessä uiminen virkistää. Nyt toistaiseksi uinti olisi liiankin virkistävää jääkylmässä vesijohtovedessä ja odottelenkin 3-4 päivää veden lämpeämistä. Löysin autotallista viimekesän ison kumipatjan, ja aionkin ottaa kunnolla aurinkoa, patjalla kelluen. Muuten pihassamme on liian kuuma auringon ottamiseen, varsinkin jos ei tuule yhtään.





Altaaseen menee vettä 14 000 litraa, ja sen täyttö kestää 2 päivää. Altaan halkaisija on 4,5 metriä ja syvyyttä sillä on 1 metri, mikä riittää uimasyvyydeksi. Allasta ja vettä pidetään puhtaana eri kemikaaleilla. Isommat roskat saa kerätyksi pois pitsiverholla vetäen läpi altaan. Ongelmaa on siinä kun haluaisin verhota altaan jotenkin piiloon kokonaan (harmaan muovin). Pitänee kysellä taimitarhasta, mitä pensaita nämä suosittelisivat sen reunoille istutettavaksi. Muuten allas on ihana, mutta työtä se teettää, mihin pitää olla varautunut.

Altaan avajaisia vietimme nauttimalla kunnon possupihvejä ja siideriä !