Lapselle nimi menneisyydestä 2.)

Aihe jatkuu, mistä nimi lapselle ...
Uudelle vauvalle nimiä haetaan innokkaasti netistä ja nimikalentereista. Jotkut ihanat nimet ovatkin ajoissa löydetty, ja niitä on annettu nukeille ja lemmikeille etunimiksi. Iso-äidit ovat avainasemassa, koska heillä on tietoa vanhoista nimistä.



Ajan saatossa vanhanajan romanttiset nimet ovat ovat jääneet pois käytöstä uusien muotinimien tieltä. Jos menneisyyden sukupolvien takaiset nimet kiinnostaa, niitä vain on maltettava etsiä määrätietoisesti. Jos esim vierailet vanhainkodissa, kuulostele siellä asukkaiden persioonallisia nimiä. Unohtuneita ja 1800- luvun kadonneita nimiä voi tutkailla myös kuolinilmoituksista.


Myös Jukan Enok ukin nimelle on löytynyt käyttöä nuoren lapsen lapsen lapsen nimen yhteydessä

Itselleni nimien aarreaitta on Virossa Haapsalun hautuumaalla. Ikivihreitten kuusien alla lepää sammaloituneet hautakivet, joista ajankulukseni tavaan suomalaisille erikoisia, mutta kauniita etunimiä. Nimet on usein johdateltu saksan tai ruotsin kielestä. Suosikkejani on Agnes ja Triinu. Joskus aion ottaa lehtiön mukaani, ja kerätä kauneimmat nimet talteen. Ehkä vanhoja nimiä keräämällä voisin kunnioittaa edesmenneitä ja säilyttää heistä muiston jälkipolville.


Vaarini Uno Hjalmar ja mummoni Hilda

Omille pojillemme annetut nimet eivät olleet erityisesti päätettyjä ennen heidän syntymäänsä. Vaihtoehtoja ei ollut montaa, ja etukäteen tiesimmekin, että poikavauva on tulossa. Ehdotuksia oli mm Antti, Mikko ja Lauri nimet. Poikamme nimi saisi mieluiten olla tavallinen ja perinteinen suomalainen nimi, mikä sopisi tuohon ajankohtaan. Nimen tulisi myös olla ajaton, ja sopia lapselle vielä silloinkin kun hän on aikuinen. Tietyt nimet olivat muodissa 1990- luvun alussa ja jotkut vaihtoehdoistamme saattaisivat kuulostaa lapsen oman ikäluokan keskuudessa vanhanaikaisilta. On muistettava, että erikoiset tai vierasmaalaiset nimet yllyttävät kiusaamaan, vaikka nimi- idea kuulostaisi vanhemmista miten houkuttelevilta tahansa. Nimien proplematiikassa ei ole mitään ennalta määrättyjä sääntöjä. Nimeen liittyvä mielleyhtymä on yksin kuulijan korvien välissä. Esimerkiksi pohjoiseen Suomeen viittaava nimi Salla on ihana ja pehmeä sana. Kun taas Inari, mitä pelkäsin annettavan sukulaistytölle viittaa mielestäni inisijään, eli valittajaan. Myös kasvien nimet ovat käytettyjä, kuten Mimosa tai Jasmin. Uutta ideaa kasvien nimistä on kuitenkin varottava. Jokainen meistä tietää listan nimiä, mitä pitää omituisina ja säälii kelpo ihmistä, jota on rangaistu oudolla nimellä.

Näistäkö nimiksi, ei kait !

Esikoisemme oli saanut alkunsa Viking Mariella laivalla, joten nostalgista ja vitsikästä olisi ollut antaa pojalle nimeksi Viking. Tytölle olisi siunaantunut nimeksi Mariella. Nämä nimi-ideat ovat johdannaisia lapsen tekopaikasta. Tekopaikkaa lienee ilmaissut myös etunimi Tahiti, joka on erään suomalaisen julkkisnaisen nimi. Miten olisi lapselle nimeksi paikannimet Lievestuore tai Nakkila samaan tyyliin. Jostain syystä olen ihastunut kuukausiin, mitä tiedän käytetyn niminä Amerikassa. Kuukausia ovat January, April, May, Jun, July ja August. Kuukausista April on ihanin, mitä huhtikuu on muutenkin. Suomalainen muunnos siitä olisi Aprilli, jonka sopisi esim vasikan, koiran tai kisun nimeksi. Ei kyllä sopisi ihmiselle.



Kuvassa minä edesmenneen Terho enoni kanssa. Eikös vain Terho olisi komea nimi pojalle


Omien poikien nimet

Lasse Jalmari

Olimme molemmat vanhemmat vanhanaikaisia ja järkeviä. Päätimme, että poikamme saa nimensä vasta kun hän syntyy, jolloin nimi löytäisi paremmin isäntänsä. Kun ristiäisiin oli aikaa enää 2 viikkoa, esikoisemme nimi alkoi muotoutua suosikkinimestämme Lauri. Nimi oli tosin jäykkä. Nimestä muunnos Lassi, kuulosti ihan hyvältä. Vielä parempi muunnos Laurista oli Lasse, mihin me molemmat ihastuimme. Kun etunimi Lasse oli päätetty, toinen nimi Jalmari tuli vaarini nimestä Uno Hjalmar.

Lasse Jalmari nimiyhdistelmä sointui mielestämme kuin pieni runo. Kaiken lisäksi veikeä vauvamme myös näytti aivan Lasse Jalmarilta. Lasse Jalmaria olikin odotettu 13 -vuotta. Lasse etunimi mukailee edesmennyttä Lauri ukkia Rautavaaralta. Ukkiani Lauria ( Lauri Karjunen )en koskaan tuntenut. Ukki tunsi kyllä minut vauva ajoistani, kun vierailimme Rautavaaralla 1950-luvun lopussa äitini kanssa.

Juho Ilmari

Toinen poikamme Juho oli oma tapauksensa, emmekä aiemmin osanneet edes kuvitella, että saamme vielä toisenkin pojan. Mutta niin vain kävi ja toinen vauvamme syntyi, kun Lasse oli 2 vuoden ikäinen.

Kauan ennen omia lapsiamme Jukan siskon lapset olivat kyläilleet meillä Siuntiossa. Viisi vuotiaan Matin kanssa leikki eräs poika naapurista. Pojan nimi oli Juho. Vaikka Matti oli vain satunnaisesti meillä hoidossa, kävi Juho häntä silloin tällöin kysymässä - koska Matti tulee taas ? Juho nimi oli mielestäni kiva ja kuvasi myös uskollista ystävää. Halusin näistä syistä antaa pojalleni Juho nimen. Juhon toiseksi nimeksi annettiin Ilmari, (puoli) vaarin Taunon toisen nimen mukaan. Yli satavuotiaaksi eläneen Hilda mummoni isä oli myös Juho nimeltään. Hän on esi-isämme Juho Ronkola ( Tuohiniitty ).

Mummoni Hilda Ronkola s 1898 (sittemmin Huhtaneva ) perhe ja sisarukset olivat olivat kotoisin Multialta. Mummo kertoi, että heidän naapurinsa oli kansallisrunoilijamme Ilmari Vuorela.(Mainitsin suvun nimet tässä, jos joku joskus tekee sukututkimusta, niin nimiyhteydet löytyy jutustani)



Äidin pojat; Lasse Jalmari ja Juho Ilmari

On ollut jännittävää olla mukana Jukan suvun lasten kastetilaisuuksissa. Ensin on jännitetty lapselle annettavaa nimeä. Nimen saamisen myötä on ollut mielenkiintoista alusta alkaen seurata lapsen kehitystä. Itselle on jäänyt tunneside lapseen, ja hänen vanhempiinsa. Kun lapselle annetaan nimeä, on hienoa, jos voisi kutsua sukulaiset tilaisuuteen. Sedät ja tädit tulevat lapselle läheisiksi ja voivat odottaa tapaamisia jatkossakin. Nuorten sukulaistemme lapset ovat saaneet ihanat imet; Iina, Enna, Ronja ja Tiitus. Tiitus oppi nyt joukosta viimeisenä kävelemään, ja Iina puolestaan on jo hieman isompi tyttö 4v.

On kulttuuriteko, jos vanha unohtunut nimi on saanut uuden elämän. Kertokaa omakohtaisista mieltymyksistänne etunimiin. On hauskaa kuulostella, mistä erikoiset nimet on peräisin.

Mikä lapselle nimeksi 1.)

Esipuhe;

Artikkelissa pohdin uuden perheenjäsenen nimen antamiseen liittyviä kysymyksiä. Aihe on yleinen, enkä ole tulossa mummoksi vielä. Mikä lapselle nimeksi– artikkelin omakohtainen osuus liittyy poikieni nimiin. Artikkelissa haluan kertoa heille esi-isiemme nimien perinnöstä ja omista muistoistamme, mitkä nimien valitsemiseen liittyivät. Artikkelini liitän poikieni albumeitten väliin talteen. Vinkki on hyvä muillekin.Poikiani aihe ei kiinnosta lainkaan nyt 13v ja 15v ikäisinä. Mutta arvelen, että heillä itsetutkiskelun aika tulee vastaan joskus 20 vuoden iässä.


Kuvassa minulla on sattumoisin perinteiset turkkilaiset housut, pieniä lapsiani hoitaessani en muistanut kaivata sinne ollenkaan

Proplematiikkaa, mikä lapselle nimeksi ?

Nimen antamiseen liittyy vastuuta lapsen tulevaisuudesta. Vanhempien elämän perspektiivi on nyt toinen, mitä aikaisemmin ennen lapsen syntymää. Uusi näköala ulottuu oman rajallisen elämämme jälkeen vielä lapsemme vanhuuteen saakka. Lapsi on aluksi vanhemmille ikioma pikku ”nössö”. Muille lapsi on vain vauva, johon ei omistusoikeutta ole. Kun lapsi saa nimensä, hän samalla muuttuu oman sukunsa ja yhteisönsä jäseneksi. Nimi määrittää hänet yhdeksi meistä. Näin ollen ei ole yhdentekevää, minkä nimen lapsi saa. Nimellä pitää mielestäni olla arvoa yhteisön keskuudessa. Itsekkyys saakin jäädä syrjään, kun pohdittavana on oman lapsen nimi. Nimen tulee olla yhtä mieluinen ja sopiva molemmille puolisoille. Onkin kohtelista kysyä omaisilta, mitä mieltä he ovat aiotusta nimestä. Plussaa on, että muiden mielipiteistä saa lisää vinkkejä ja puoltamistakin omille nimi-ideoille. Toisaalta kristinuskossa on tapana kastetilaisuudessa yllättää omaiset yksin vanhempien kesken päätetyllä nimellä. Jos kuitenkaan keskusteluja ei käydä isovanhempien kanssa, voi toisen puolison suvun perinteiset nimet jäädä vaille huomiota. Jossitellaan sitten myöhemmin… en tiennytkään että iso-äidilläsi oli niinkin kaunis nimi.


Juho keinussa

Jos perhe on kahdesta eri kulttuurista tai maasta, on hyvä ennakoida nimet sopiviksi molempiin kulttuureihin. Jos tämä on hankalaa tulisi varmistaa, että ainakin toinen etunimistä kävisi toisessakin maassa lapsen kutsumanimeksi. Kukaan nuori ei arvatenkaan haluaisi olla Suomessa etunimeltään Jeesus tai Muhammed.

Wellcome to Turkey Mama !

Näin äidillisesti minua tervehti isokokoinen mies-passintarkastaja Turkissa kun rantauduin maahan lentokentällä. Oikea etunimeni on Anne = on äiti turkiksi. Tietty nimeni on yhtä huomionarvoinen kuin maskuliininen Ataturk – maan-isä nimitys. Hauskaltahan tuo Anne kuulostaa, kun mieheni tai vanhempani huutelevat minua Äitiä kaupassa apuun, milloin mihinkin pulmaan. Vaivihkaa olen yrittänyt esitellä itseni Annaksi, tai Annuksi, jolloin vältyn olemasta Turkissa kaikkien äiti.

Lausumisen ongelmaa

Olen kuullut, että Turkissa nimet usein merkitsevät jotain asiaa tai ne ovat muuten kuvauksellisia. Intiaanikielestä tunnemme tavan. Olisikin ihanaa olla nimeltään Aamun Säde tai Illan Tähti. Kaiken lisäksi Turkin kieliset nimet kuulostavat kauniilta.



Isoveli Lasse ja Juho

Mutta apua, me tavalliset suomalaiset ei osata lausua niitä oikein. Sarköyn tuttujani on Metin. Sanoin häntä aluksi Metriksi, kun en kuullut nimeä oikein. Naapurin rouva on Birda-Liisa. Olen aina yhtä epävarma hänen nimensä lausumisesta. Tuttuni on myös Sanye, missä a venytetään ja lausutaan jotenkin a ja o:n välistä. Kun puhun hänestä, ei kukaan ymmärrä kenestä on kyse.

Jos päädytään suomalaiseen nimeen, nimeä pitää mielestäni kyetä lausumaan sujuvasti ja mutkattomasti. Tästä johtuen kaksiosaiset nimet ovat hankalia, koska pitkän tavujonon lausuminen vaatii malttia. Itse olen melko malttamaton persoona ja haluan nimien olevan lyhyitä, kuten omanikin on. Nimeä on voitava myös huutaa, mitä suosittelenkin kokeilemaan.

Juttu jatkuu 2.osasssa ...

Mistäs näitä poksahtelee ?

Nämä suloiset vauvat ei poksahda mahasta, vaan pikkuiset leivotaan marsipaanista. Marsipaanivauvat on taidetta, mitä ei kylläkään raskisi syödä.

Ennen vanhaan vauvat saatiin kotiin kireässä kapalossa. Anoppini opetti meidät vanhemmat kapaloimaan esikoisemme, kuten vielä 1950-luvulla vauvoille tehtiin oikeaoppisesti. Aniopin mukaan vauva rauhoittuisi tiukassa käärössä. Rauhoittuihan tuo. Ps rauhoittuisi varmaan aikuinenkin, jos ei liikuntaan vapautta olisi.

Tästä linkistä löytyy mm vanhan ajan kapalointiohje:

http://www.vauva.fi/artikkeli/vauva/375/kapalointiohje.

Kun sain omat poikavauvani peräjälkeen 2 vuoden sisällä, molemmat nukkuivat heti laitokselta lähtien yönsä läpi heräämättä kertaakaan. Näin ollen perheessämme ei ollut lainkaan yö/itkemistä tai valvomistakaan. Vitsi oli siinä, että vauvani laitoin nukkumaan vasta klo 9- 10 aikaan illalla. Toiset vanhemmat ovat saaneet jopa käsityksen, että vauva täytyy herättää yöllä syömään, jos se ei itse hoksaa herätä.
No, ainakin meidän pojat selvisivät hengissä ilman yöllä syömistä. Niille äideille joiden vauvat heräilee yöllä syömään, sanoisin, että nukkukaa aina päivällä jos vain voitte. Vauvan yö heräämiset tai syöttämiset ei sinänsä rasita äitiä, vaan se, ettei äiti helposti saa unta uudelleen, kun on joutunut heräämään kesken syvän unen. Kaverini joka sai vauvan, ei voinut valvomiseen syödä unilääkkeitäkään, kun imetti. Tässä sitten otettiin käyttöön kaikki mahdolliset luontaiset nukahtamisniksit. Minä suosittelin hänelle jalkapallo-otteluitten nauhoittamista. Niitä kun inhoaa, ja katsoo yöllä, nukkuu varmasti ennen ensimmäistä maalia.

Mikäs vauvoja naurattaa ?

Hymy

Hymy perustuu katseeseen - Vauva alkaa tavoitella katsekontaktia hyvin pian. Tutkimusten mukaan vauva alkaa hakea kasvoista nimenomaan silmiä aktiivisesti noin neljän viikon iässä. Jos äideiltä kysytään, niin useimmat kyllä toteavat ensimmäisten tarkoituksellisten katsekontaktien syntyneen jo synnytyssairaalassa.

Katsekontakti

Katsekontakti on perusta sosiaaliselle hymylle. Vauvan kasvot mutristuvat herkästi mitä erilaisimpiin ilmeisiin, mutta aito hymy erottuu vatsanväänteestä nimenomaan katsekontaktin myötä. - Vauva tavoittaa katseen, tapittaa hetken silmiin - ja hymyilee. Ensimmäinen sosiaalinen hymy on kehityksen tärkeä virstanpylväs, ja se tulee yleensä 4 - 8 viikon ikäisenä. Jos hymyä ei vielä 10-viikkoisenakaan kuulu, voi olla syytä alkaa seurata, kuuleeko ja näkeekö vauva normaalisti.



Tärkeä nauru

Vauva ääntelee monin eri sävyin saadakseen vanhemman kiinnittämään huomion itseensä ja viestiäkseen erilaisia asioita. 6 - 7 kuukauden iässä jokeltelu muuttuu rytmiseksi ja vauva käyttää konsonantteja. Naurun merkitys on suurempi kuin tähän asti on tiedostettu. Konsonanttijokeltelu alkaa hyvin pian naurun jälkeen, sillä nauru harjoittaa samoja lihaksia, joita tarvitaan puheen kehityksessä, Laakso huomauttaa. Ei olekaan lainkaan turhanpäiväistä naurattaa lasta niin paljon kuin jaksaa ja yhdessä hyvältä tuntuu!

MIKÄS VAUVAA NAURATTAA ?


Puolen vuoden jälkeen vauvan kommunikaatiovarastoon liittyvät kommunikoivat eleet. Hän osoittaa, tavoittelee ja ojentaa. Yhdeksänkuisena tulevat ymmärtävät eleet, ja tyypillisesti ennen yhden vuoden ikää hän oppii vilkuttamaan ja esimerkiksi pyytämään syliin ojentamalla käsiään. Vuoden iässä hän hallitsee jo lukuisia eleitä, ehkä muutamia sanojakin. Varsinaiseen vuoropuheluun lapsi kykenee kuitenkin jo hyvin varhain. Jo parikuinen voi vastailla jutteluun ääntelemällä vastavuoroisesti.

Lasten välinen vaihtelu on hyvin suurta. Yksi nauraa käkättää jo ääneen, kun toinen vasta virittelee hentoa hymynkaretta. Osa lapsista esimerkiksi ei ole kovin herkästi sosiaalisesti lämpiäviä, vaan he tarvitsevat hieman houkuttelua. Vuorovaikutukseen kannattaa kuitenkin kannustaa, sillä jos vuorovaikutus on kovin vähäistä, se sulkee monia muita oppimisen ovia. Lasta voi harjoittaa, esimerkiksi naurua voi houkutella esiin.

Inka Töyrylä, Piltti-piiri nro 02 / 2007

HASSUT SEDÄT

HUPSUT TÄDIT

Iyi bayramlar arkadaslar!

Paastoon 19.9.2009 päättyvää karkkijuhlaa Seker Bayramia juhlitaan Kauko Maan galleriassa vauva teeman merkeissä. Teemassa mukana ovat kaiken kokoiset ja väriset vauvat, mitä söpöimmät perheen riemupakkaukset, sinappitehtaat ja rakkaat silmäterämme. Vauvat ovat vauvoja ja ymmärtävät aluksi vain maidon päälle. Äiti on lämmin turva, mistä maitoa myös heruu. Isä on suuri ihminen, millaiseksi tulee kasvaa.

Runo - Naurua

Niin hassunkurisen touhun nään:
suu tuoss' on sepposen seljällään,
suu pieni ja hampaaton.

Se naurua on!

Suu pieni mikä sua naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen mä lapseltain.

Se nauraa vain.

Se on lämmintä maitoa pullollaan.
Sill' on äidin suukkonen otsallaan.
Se on kurkkua myöten kylläinen peto pikkuinen.
Sinä paljon vaadit. Ja paljon saat.

Sinä siunaat kättemme toukoma
Nyt vasta ne tähkän kantaa:

Sinä annat meidän antaa.

- A. Hellaakoski-

Rakkaat piirrettymme

LAPSUUDEN ENSIMMÄINEN KIRJA

Muistatko lapsuutesi ensimmäisen kirjan ? Sen kirjan jota iltasatuna luettiin ennen nukkumaan menoa ? Mummoni Hilda ei lukenut iltasatuja kirjasta, vaan kertoi omia keksimiään kertomuksia, pikku tarinoita...mm Vääräkaula Mantasta. Manta oli ennen sodanaikaa olleen kanalan diiva. Diivailu loppui kun koira puri Mantan kaulan kieroksi. Mummo myös kertoi koneesta, jolla haudottiin munista valmiiksi tipuja.
Vieläkin minua askarruttaa, miksi kanat ei itse hautoneet muniaan ja millainen mahtoikaan olla hautomakone ?

BAMBI YSTÄVÄMME

Oman ensimmäisen lapseni Lassen rakkain satu oli Bambi, jota katsottiin moneen kertaan. Kun kolmen ikävuoden jälkeen Lassen menemistä suunniteltiin perhepäivähoitajalle, esittelin Lassen hoitaja Irmelille, jonka näimme ostarilla.
Tässä on sitten Lasse poikani. Lasse katsoi minua tuimasti, ja totesi vakavana -
minun nimihän on Bambi !!
Tuossa taustalla soi aivan ihana Bambi-elokuvan musiikki, jossa reipas- heleä kuoro esittää vesipisaroiden konsertin. Suosittelen Bambi elokuvaa ja kirjaa ensimmäiseksi iltasaduksi. Juoni on helppo ja sydämmellinen. Elokuvassa tosin on myrskyinen jakso, josta muistan herkkien lasten reagoimisen. Sitten kun toinen lapsemme Juho oli syntyi, olikin lastenkirjoja ja elokuvia kertynyt jo enemmän

kirjahyllyyn. Kuten itsekin huomaat Bambin musiikki ihastuttaa kuulijaa. Kannaattakin opettaa elokuvien musiikin avulla lapsi kuuntelemaan sitä. Kysyä mitä lapsi siitä pitää, ja mitä tulee äänistä mieleen ? Lapset herkitysvät musiikille, ja oppivat siitä pitämään aikuisikään saakka. Itse löysin musiikin aikuisena elokuvien kautta mm Chaplinin kaupungin valot. Omien lapsieni kanssa löysin tämän ihanan piirrettyjen ikivihreän musiikin alan. Tässä olisi myös mummeille kivaa tekemistä ja kuuntelemista lasten lasten kanssa ! Mm Liisa Ihmemaassa musa on valloittavaa, mukana on kunnon iso orkesteri, ainakin vanhoissa piirretyissä.