Turkin mania 2, tammikuu 2009

Mistä Turkin mania alkoi,

Kertomukseni loma-asunnon etsimisestä Tekirdagn maakunnasta jatkuu arkistossani sivulla; Kiinteistökaupan vaiheet - tammikuu 2008.

Omalla esimerkilläni toivon voivani kannustaa suomalaisia toteuttamaan loma-asunto- haaveitaan. Este unelmien toteuttamiselle on usein epäluuloisuus vieraan maan kaupanteon luotettavuudesta. Kiinteistökauppa on epäilemättä riskitöntä Antalyan tai Alanyan turistiranni koilla, mutta hinnat ovat toista luokkaa, mitä esimerkiksi Sarköyn seudulla. Sarköystä uuden 60m2 loma-asunnon 2 kerroksisesta talosta saa ostetuksi 55 000 YTL:n eli n 27 000 euron hinnalla, eli hintojen ero on huomattava.

Oma pätevyyteni asuntokaupassa;
Kerrottakoon, että olen itse perehtynyt suomessa kiinteistökaupan juridiikkaan 6 kk:n intensiivikurssilla, mistä minulla on diplomi. Kyse ei kuitenkaan ole LKV-tutkinnosta. Turkissa luotan paikallisiin asuntokaupan ammattilaisiin, joiden tulee myös vastata kaupan juridisesta puolesta. Asunnon ostoon liittyvät neuvoni ovat maksuttomia. Kyse on harrastuksesta. Luonnollisesti perin konsultointipalkkion, jos lähden katsomaan kiinnostavaa kohdetta paikan päälle Turkkiin.
Tässä alla on malli asunnon omistusasiakirjasta, eli Tapusta

Lähettänyt Annu klo 0:37 0 kommenttia
Tunnisteet: asuntokauppaa, Taas Turkissa
keskiviikkona 28. tammikuuta 2009
Mistä Turkin mania alkoi ...

Antalya Camyuva ja Kemer alhaalla, ylhäällä vuorilla Beycik



Paratiisin Onnen mattomme oli ostettu Istanbulista tammikuussa vuonna 1989. Istanbulista jatkoimme matkaamme yöbussilla (900 km) kohti Antalyaa ja Kemeriä, katsomaan Karia ja Eilaa. Seuraavat kertomani tapahtumat liittyvät tuohon vierailuun heidän luonaan .......

Tylsien ja pitkien työmatkojeni aikana Siuntiosta Tapiolaan (45km), olin haaveillut lomista, joiden päättymiselle ei ollut takarajaa. Haaveitteni loma-paratiisilla ei ollut maata, eikä osoitetta. Sellaisen paikan kylläkin olivat löytäneet mieheni eno, Kari ja hänen vaimonsa Eila, 20-vuotta sitten. Silloin he olivat muuttaneet Turkkiin, lähelle Kemeriä Camyuvan kylään. Eila työskenteli matkailualalla, ja siksi heille oli ollut mahdollista löytää Turkista yksi maan kauneimmista paikoista asuinpaikakseen.



Lomapaikan etsiminen alkoi täältä Camyvan ja Kemerin seudulta 2/2008

Istanbulin lomamme oli jäänyt lyhyeksi 3 päiväksi. Yön yli olimme matkustaneet bussilla Istanbulista Antalyaan, Kemeriin ja vihdoin perille Camyuvaan. Aamun sarastaessa luminen tie laskeutui alas Anatolian ylängöltä ja rannikolla vastaamme tuli kesä. Eilan ja Karin puutarhan puissa notkuivat mandariinit. Pitkän bussimatkamme jälkeen istuimme aamiaisella heidän kuistillaan. Miehelläni Jukalla ei ollut paitaa, ja vuoden 1989 talvi oli lämmin. Heittelin puista pudonneita kypsiä mandariinejä, ja isäntiemme innokas noutaja-koira toi hedelmät takaisin, mehut suusta valuen.



Camyuvan kylän rantaa huuhteli turkoosi meri, ja rannikon yläpuolelle nousivat lumihuippuiset vuoret. Vuorilta laskeutui alas syvä rotko, minkä pohjalle Camyuva-joki oli uurtanut uomansa. Seuraavana päivänä teimme jeepillä pitkän retken ylös vuoristoon. Nämä tunnelmat Camyuv assa vastasivat omia haaveitani loma-asumisesta, ja jäivät siksi lähtemättömästi mieleeni.

Vuosia myöhemmin, eli viime vuoona 2008, minulla oli säästössäni 24 000 euroa, minkä sain käyttää loma-asuntoon. Halusin Kemeriin, katsomaan josko löytäisin seudulta paikkaa, missä mekin voisimme viettää lomat tulevina vuosina. Helmikuussa 2008 olin yksin matkalla Antalyaan, etsimään meille sopivaa loma-asuntoa.
Koska meitä oli 4 henkeä perheessämme, emme olisi mahtuneet viettämään lomia Eilan ja Karin luona. Karin kanssa olimme sopineet, että perillä tuttu kiinteistövälittäjä, suomea puhuva Selma Kilick auttaisi minua asunnon etsimisessä. Olin vuokrannut auton, mikä tuotiin hotelliini Antalyan keskustaan. Seuraavina päivinä olin sovitustitusti Selmaan yhteydessä. Loma-asuntokohteisiin eri välittäjien luona, kävin tutus tumassa yksin autollani. Olin katsonut kohteet valmiiksi netistä, ja Selma oli luvannut auttaa minua tarvittaessa, niin tulkauksessa kuin kaupanteossakin. Vaikuttavin netin kohteistani sijaitsi Baycikissä vuoristossa, Kemerin yläpuolella. Itse rakennuksen huono kunto ei vastannut odotuksiani. Sittemmin osoittautui, ettei budjettillani löytyisi riittävän edullista ja kunnollista kohdetta Antalyan tai Kemerinkään seuduilta.

Seuraavan retkeni Turkkiin tein 2 kuukautta myöhemmin, toiselle puolelle maata, Tekirdagn seudulle. Tekirdagssa ja Sarköyssä poikkesin paikallisten kiinteitövälittäjien luona. Paikalliset välittäjät myivät loma-asuntoja enimmäkseen ikkuna-ilmoituksilla.
Tulkkauksissa Selma auttoi minua puhelimitse. Sarköyn seudulla nukuin öitä vuokra-autossani, olihan minulla mukanani lämmin makuupussi. Olisin kyllä voinut yöpyä hotellissakin, mutta auto kelpasi minulle hyvin. Ensimmäisenä yönä sattui hauska episodi Sarköyn uimarannan parkkipaikalla. Parkissa oli yömyöhään muitakin autoja, ilmeisesti rakastavaisia. Jostain syystä poliisit herättivät minut lampuillaan. Olin herätyksestä niin pökerryksisssä, että nostin varmuudeksi kädet ylös ! kun en tiennyt tähdätäänkö minua lampulla vai pyssyllä. Poliisien esittämät tiukat kysymykset oli turkkia ja omat vastaukseni suomea.