perjantai 18. syyskuuta 2009

Mistäs näitä poksahtelee ?



Nämä suloiset vauvat ei poksahda mahasta, vaan pikkuiset leivotaan marsipaanista. Marsipaanivauvat on taidetta, mitä ei kylläkään raskisi syödä.

Ennen vanhaan vauvat saatiin kotiin kireässä kapalossa. Anoppini opetti meidät vanhemmat kapaloimaan esikoisemme, kuten vielä 1950-luvulla vauvoille tehtiin oikeaoppisesti. Aniopin mukaan vauva rauhoittuisi tiukassa käärössä. Rauhoittuihan tuo. Ps rauhoittuisi varmaan aikuinenkin, jos ei liikuntaan vapautta olisi.

Tästä linkistä löytyy mm vanhan ajan kapalointiohje:

http://www.vauva.fi/artikkeli/vauva/375/kapalointiohje.

Kun sain omat poikavauvani peräjälkeen 2 vuoden sisällä, molemmat nukkuivat heti laitokselta lähtien yönsä läpi heräämättä kertaakaan. Näin ollen perheessämme ei ollut lainkaan yö/itkemistä tai valvomistakaan. Vitsi oli siinä, että vauvani laitoin nukkumaan vasta klo 9- 10 aikaan illalla. Toiset vanhemmat ovat saaneet jopa käsityksen, että vauva täytyy herättää yöllä syömään, jos se ei itse hoksaa herätä.
No, ainakin meidän pojat selvisivät hengissä ilman yöllä syömistä. Niille äideille joiden vauvat heräilee yöllä syömään, sanoisin, että nukkukaa aina päivällä jos vain voitte. Vauvan yö heräämiset tai syöttämiset ei sinänsä rasita äitiä, vaan se, ettei äiti helposti saa unta uudelleen, kun on joutunut heräämään kesken syvän unen. Kaverini joka sai vauvan, ei voinut valvomiseen syödä unilääkkeitäkään, kun imetti. Tässä sitten otettiin käyttöön kaikki mahdolliset luontaiset nukahtamisniksit. Minä suosittelin hänelle jalkapallo-otteluitten nauhoittamista. Niitä kun inhoaa, ja katsoo yöllä, nukkuu varmasti ennen ensimmäistä maalia.



tiistai 15. syyskuuta 2009

Mikäs vauvoja naurattaa ?


Hymy

Hymy perustuu katseeseen - Vauva alkaa tavoitella katsekontaktia hyvin pian. Tutkimusten mukaan vauva alkaa hakea kasvoista nimenomaan silmiä aktiivisesti noin neljän viikon iässä. Jos äideiltä kysytään, niin useimmat kyllä toteavat ensimmäisten tarkoituksellisten katsekontaktien syntyneen jo synnytyssairaalassa.

Katsekontakti

Katsekontakti on perusta sosiaaliselle hymylle. Vauvan kasvot mutristuvat herkästi mitä erilaisimpiin ilmeisiin, mutta aito hymy erottuu vatsanväänteestä nimenomaan katsekontaktin myötä. - Vauva tavoittaa katseen, tapittaa hetken silmiin - ja hymyilee. Ensimmäinen sosiaalinen hymy on kehityksen tärkeä virstanpylväs, ja se tulee yleensä 4 - 8 viikon ikäisenä. Jos hymyä ei vielä 10-viikkoisenakaan kuulu, voi olla syytä alkaa seurata, kuuleeko ja näkeekö vauva normaalisti.



Tärkeä nauru

Vauva ääntelee monin eri sävyin saadakseen vanhemman kiinnittämään huomion itseensä ja viestiäkseen erilaisia asioita. 6 - 7 kuukauden iässä jokeltelu muuttuu rytmiseksi ja vauva käyttää konsonantteja. Naurun merkitys on suurempi kuin tähän asti on tiedostettu. Konsonanttijokeltelu alkaa hyvin pian naurun jälkeen, sillä nauru harjoittaa samoja lihaksia, joita tarvitaan puheen kehityksessä, Laakso huomauttaa. Ei olekaan lainkaan turhanpäiväistä naurattaa lasta niin paljon kuin jaksaa ja yhdessä hyvältä tuntuu!

MIKÄS VAUVAA NAURATTAA ?


Puolen vuoden jälkeen vauvan kommunikaatiovarastoon liittyvät kommunikoivat eleet. Hän osoittaa, tavoittelee ja ojentaa. Yhdeksänkuisena tulevat ymmärtävät eleet, ja tyypillisesti ennen yhden vuoden ikää hän oppii vilkuttamaan ja esimerkiksi pyytämään syliin ojentamalla käsiään. Vuoden iässä hän hallitsee jo lukuisia eleitä, ehkä muutamia sanojakin. Varsinaiseen vuoropuheluun lapsi kykenee kuitenkin jo hyvin varhain. Jo parikuinen voi vastailla jutteluun ääntelemällä vastavuoroisesti.

Lasten välinen vaihtelu on hyvin suurta. Yksi nauraa käkättää jo ääneen, kun toinen vasta virittelee hentoa hymynkaretta. Osa lapsista esimerkiksi ei ole kovin herkästi sosiaalisesti lämpiäviä, vaan he tarvitsevat hieman houkuttelua. Vuorovaikutukseen kannattaa kuitenkin kannustaa, sillä jos vuorovaikutus on kovin vähäistä, se sulkee monia muita oppimisen ovia. Lasta voi harjoittaa, esimerkiksi naurua voi houkutella esiin.

Inka Töyrylä, Piltti-piiri nro 02 / 2007

HASSUT SEDÄT










HUPSUT TÄDIT



maanantai 14. syyskuuta 2009

Iyi bayramlar arkadaslar!



Paastoon 19.9.2009 päättyvää karkkijuhlaa Seker Bayramia juhlitaan Kauko Maan galleriassa vauva teeman merkeissä. Teemassa mukana ovat kaiken kokoiset ja väriset vauvat, mitä söpöimmät perheen riemupakkaukset, sinappitehtaat ja rakkaat silmäterämme. Vauvat ovat vauvoja ja ymmärtävät aluksi vain maidon päälle. Äiti on lämmin turva, mistä maitoa myös heruu. Isä on suuri ihminen, millaiseksi tulee kasvaa.

Runo - Naurua

Niin hassunkurisen touhun nään:
suu tuoss' on sepposen seljällään,
suu pieni ja hampaaton.

Se naurua on!

Suu pieni mikä sua naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen mä lapseltain.

Se nauraa vain.

Se on lämmintä maitoa pullollaan.
Sill' on äidin suukkonen otsallaan.
Se on kurkkua myöten kylläinen peto pikkuinen.
Sinä paljon vaadit. Ja paljon saat.

Sinä siunaat kättemme toukoma
Nyt vasta ne tähkän kantaa:

Sinä annat meidän antaa.

- A. Hellaakoski-

perjantai 11. syyskuuta 2009

Muistatteko 1950- luvun romanttiset ryijyt

Lapsuudestani muistan värikkään suuren maiseman seinällä. Punainen ja tummansininen maisema oli romanttinen ryijy yksiömme seinällä Kalliossa Helsingissä. Ryijyssä maisema oli alati avoin ikkuna Venetsiaan St Marcon torille. Mielessäni saatoin kuvitella astuvasi ikkunasta suoraan kauniiden ihmisten joukkoon laiturille, odottamaan saapuvaa kondoolia.


Haalistunut Venetsia ryijy osto- ja myyntiliikkeesä, 30 euroa

Niin kaukana kuin Italia ja Venetsia olikin lapsuuteni kodistani Kalliosta ja sittemmin Puistolasta, olen päätynyt vierailemaan Venetsiassa 3 kertaa. Kaksi kertaa reppureissulla Interraililla ja kolmannen kerran omalla autollamme.


Kirpparilta ostamani Merirosvoryijy, missä värit on tallella

Äitini kertoi sodanjälkeisen elämän Suomessa olleen niukkaa, vailla luxusta. Hienoa oli kauniit ryijyt, joita maahamme saatiin yksityismyyntinä. Ei sellaisia komistuksia kaupoista löytynyt. Sai olla ylpeä, jos oli onnistunut hankkimaan kotiinsa seinälle sellaisen. Ryijyissä komeilivat usemmiten hirvet ja peurat, muistan myös morsiamen ryöstön, yksi malli kuvasi merirosvoja etelämeren saarilla. Äiti ei muista minne ryijymme sittemmin joutui. Itse olen onnistunut ostamaan kirpputorilta ihanan siniruskean Merirosvo ryijyn. Tosin se nyt ei ole enää seinällä, mutta on tietty tallessa kuitenkin. Pari päivää sitten löysin osto- ja myyntiliikkeestä vanhan Venetsia ryijyn. Värit ryijyssä olivat kertakaikkisen haalistuneet, eikä siinä ollut enää nähtävissä tummaa sinistä, tai syvää punaistakaan väriä. Kauniin ryijymme muistan nimenomaan sen palavista väreistään. Onko muilla muistoja kodin tai mummolan seinävaatteista tai ryijyistä ? Ryijyt olivat oman aikansa sisustamista. Nyt Suomessa muodissa ovat suuret tekstiilipinnat, mihin voi vapaasti valita kuvan, jopa omastakin valokuvasta.

Suomalaiseen nyky sisustukseen yliromanttiset ulkomaalaiset ryijyt ei oikein sovi, ja siksi vienkin Merirosvo ryijyni Turkkiin Sarköyhin loma-asuntomme seinälle.

Etsintäkuulutus Venetsia ryijystä, missä värit on tallella !

Jos joku tietää, tai törmää kuvan 1 myytävään Venetsia ryijyyn, niin olisin tiedosta kiitollinen. Ostaisin ryjyn, jos vain värit olisi siinä tallella. Äidilleni ryijy olisi iloinen yllätys.

torstai 3. syyskuuta 2009

Unelmien prinssi


Myllään nyt yltäkylläisesti tätä rakkausteemaa. Rakkaus on luonnonvoima, mikä nostaa tunteemme taivaisiin, ja joskus sieltä alaskin. Olen vakavasti sitä mieltä, että rakkauden tunteesta meidän on saatava yliote. Reagointimme ei saa olla pelkkää tunnetta, ja motiiveissamme on oltava järkeäkin mukana.

Vanhempiemme nuoruudessa oli lavatanssit. Mies, partneri joka oli kohtelias osoittautui kelpo kaveriksi iltamien kuluessa. Nähtiin usein tansseissa ja ihastuttiin. Toista oli omassa nuoruudessani 70- ja 80-luvulla, kun oman ikäistä seuraa haettiin kapakasta. Tanssiminen ei ollut muodissa, ja asiaan kuului olla kaikessa kapinallinen.

Nykyään nuorilla on tarkkoja suunnitelmia tulevaisuudesta jo 15- ikävuodesta alkaen. Ketään ei usko elävänsä pelkästään rauhasta ja rakkaudesta, kuten omassa nuoruudessani uskottiin. Nykynuorten tavoitteet on realistisia ja osataan olla kunnianhimoisia tulevaisuuden suhteen. On hienoa, että nykynuorten arvomaailma on terveellä pohjalla, mistä etsiä sopivaa kumppania.

Lisäksi aikuisväestöllä on käytössään internetin mahdollistamat senssihakupalvelut. Kenenkään ei tarvitse enää etsiä toivemiestään tai -naistaan kapakasta. Optimaalisen sopivan kaverin pitäisi löytyä oikeiden hakutekijöitten avulla.


Tavallinen unelmien mies

Yllättävää kyllä, pysyvä parinmuodostaminen ei oikeista hakutekijöistä huolimatta olekkaan itsestään selvää. Tämän voimme päätellä Unelmien mies /nainen TV-ohjelmista, missä loppupelien pariskuntien suhteet rapistuvat muutamassa päivässä. Onkohan ohjelmissa sittenkin vain liioiteltu positiivisia elämänasenteita. Kiinnostavaa unelmien prinssiä on ollut ilmeisen helppoa näytellä.
Oma unelmien mieheni tuossa lauantaisin ottaa olutta, häviää usein viikolla omiin harrastuksiinsa, päiväkausiin ei muisteta puhua toisillemme, ja välillä rähistäänkin pikku asioista. Eipä silti, ei meillä suurempia odotuksiakaan ole ollut toisistamme. Kunhan liitossamme on molempien hyvä olla, se riittää minulle.

Rakkauden riskitekijät

Edellinen rakkausdiagnoosi oli lainattu Tiedelehdestä, mitä poikieni lehteä silloin tällöin silmäilen. Molekyylitasolla rakkauden selvittäminen on latteaa siihen nähden, mitä palavia tunteita se vastarakastuneissa herättää. Tässä jutussani keskityn vain parisuhteeseen, mikä voi toimia elämänlankanamme, tai huonommassa tapauksessa elinkautisena riistona.


Puck ja Fairy

Nuorena olen katkonut siipeni 2 kertaa pitkän suhteen jälkeen. Silloin vähän yli 20-kymppisenä tapahtumien jälkeen elämäni oli itkuista ja toivotonta. Oleellista suhteen loppumiselle oli täydellinen luottamukseni menettäminen läheiseen ihmiseen. Minulla ei ollut syitä antaa pettämistä anteeksi. Onneksi koin ja ajattelin näin. Se oli suhtautumisessani täysin tervettä ja järkevää.

Sokea rakkaus

Kuten sanotaan rakkaus on sokeaa. Ei kuitenkaan pidä alistua sokealle ihastumiselle tai rakkaudellekaan. Aitoon rakkauteen kuuluu toisen arvomaailman kunnioittaminen. Ei rakastuta yksin henkilöön, vaan kaikkeen siihen, mitä henkilö edustaa, kuten rehellisyyttä, toisten arvostamista ja uskollisuutta. Jos odotuksemme eivät täyty, voi kyse olla rakkauden sijasta hyväksikäytöstä tai läheisriippuvuudesta.

Jokin aika sitten luin blogeista keskustelua ” narsistien uhreista” . Mieleeni tuli, että tapauksissa on vahvasti mukana läheisriippuvuutta. Läheisriippuvainen osapuoli haluaa väärinkäytöksistä huolimatta uskoa toisen vilpittömyyteen. Useinkaan pelkkä uskominen ja toivominen ei riitä, kun kumppanin teot puhuvat muuta. Pitäisi kuunnella enemmän omia vaikuttimia, miksi onkaan suhteessa suostunut nöyryytetyn uhrin osaan.



Myös rakkaudessa meidän on pidettävä huolta itsestämme ja omista arvoistamme. Jos rakastamamme kumppani kunnioittaa ja arvostaa meitä omana itsenämme, on kyse aidosta rakkaudesta. Jos sellaisen rakkauden menettää, on sitä syytäkin surra.

Minulla on ollut ihana mies 30-vuotta. Aina ei ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta molemmin puolin toisesta välittäminen on ollut suhteemme kantava voima. Saan olla epätäydellinen ja oma itseni.