Päivän lopussa meillä oli Juhon kanssa ambulanssimatka Lohjalle, vaan onneksi ei mitään vakavampaa pojalla ilmennyt, kerron tässä lopussa, miten kävi.
No alussa tässä piti kertoa vaan ihka tavallisesta arki-aamusta .. Siis oli keskellä viikkoa aamu, vähän kello 7 jälkeen. On vielä pimeää ja olen viemässä Citikkaani huoltoon läheiselle korjaamolle, pienen metsän taakse, vain muutaman sadan metrin päähän kotoamme. Lähitaloissa syttyvät valot, pakkanen on laskenut eilisestä -12 -6 asteeseen, eikä ole liian kylmää. Silti puen päälleni
hyvin. Naurettavaa, mutta farkkujeni alle jää pitkä yöpaita, jonka sullon housuihin, kuten yleensä kiireessä. Nyt on pimeää, eikä haittaa vaikka kangasrypyt näyttävät jenkkikahvoilta. Päähäni laitan Jukan lippalakin, missä on korvaläpät. Käteeni löydän nahkakäsineet. Ne eivät ole omiani, ovat sen verran kuluneet. Päällimmäiseksi puen valkoisen lyhyen tikkitakkini. Päässäni on varmasti silmälasit, (ns tarkistuslistan varusteet) taskussa on taskulamppu ja puhelin. Taskulamppua tarvitsen pimeässä metsässä, kun palaan korjaamolta kotiin. Ja puhelinta siksi, jos tarvitsen ajomatkalla apua autoni moottorin keittämisen kanssa. Jalkaan laitan villasukat ja kumisaappaat (ettei paremmat nahkasaappaani hajoa rikki kuoppaisella metsäpolulla). Tämä on asianmukaista kerrospukeutumista 2000-luvulla, näin tyytyväisenä totean.
Ennen lähtöäni Lasse käy kääntymässä ulko-ovella, täysissä pukeissa. Hän myöhästyi junasta. Kello on 7.16 , enkä autollanikaan ehdi enää häntä kuskaamaan junalle, joka lähtee vajaan minuutin päästä. Vaikka Lasse on jo syönyt aamupuuron, hän menee takaisin sisälle nukkumaan tunnin ajaksi, kunnes seuraava juna lähtee.
Irrotan lämmittimen johdon irti Citikasta ja ajan 1 km matkan yrittäjätalolle, missä yksi yrityksistä on RePa-korjaamo. Ovatkohan omistajat Remes ja Pasanen nimisiä ? Yrittäjätalon vierellä on Facebook kaverini Tiinan perheen talo, missä on valoista päätellen jo herätty. Jätän autoni RePa:n pihaan ja pudotan autonavaimet postilaatikkoon, koska ketään ei vielä ole töissä. Pimeässä aamussa tapailen
askeleitani ja suunnistan läheiseen metsään. Jäistä polkua pitkin kävelen läpi lumisen metsän, sen toiselle puolelle. Myös täällä on vastassa tuttu talo, missä poikiemme kolme kaveria asuvat, ja äitinsä Pia. Talossa on pimeää vielä. On lämmin tunne, kun tietää ketä missäkin talossa asuu, näin pienellä paikkakunnalla. Jo kohta jo saavunkin kotitiellemme, missä on katuvalot. En tarvinnutkaan polulla taskulamppua. Kotona on täysin hiljaista, kun tulen sisälle takaisin.
Sitten kirjoitan tämän postauksen omassa huoneessani n 1 tunnin ajan. Kirjoittamisen jälkeen olen taas keittiössä, ja paistan Juholle makkaramunakasta (karppausruokaa). Tässä kohtaa isä Jukka on pöpperössä herännyt ja kiukkuinen, kun hänet on sairaalasta herätetty kesken unien, pikku asian vuoksi. Neljä tuntia unta ei riitä mihinkään. Vaikka nyt Jukka on sairaslomalla, on illalla bänditreenit, mihin hänen pitää jaksaa mennä. Herätän Juhon syömään munakasta. Syön itsekin aamiaisen ja juon kahvin. Ehdin kuuntelemaan aamun uutiset. Katson ulos ikkunasta, aamu on jo valjennut ja läheisellä luistinradalla on koululaisia jo luistelemassa. Juhokin
myöhästyy koulusta, ja edelleen verkkaisesti hän etsii eteisessä vaatteitaan. En viitsi myöhästymisestä muistutella. Olen selvästi flunssainen, joskaan tauti ei ole vielä paha.
Normaalisti olisin mennyt nukkumaan ennen kymmentä ... mutta yllttäen aamupäivä muuttuikin erilaisemmaksi, mitä koskaan aikaisemmin.
Siis näin päivä jatkui ....
Kouluun menonsa sijasta Juho joutui eilen terveyskeskukseen ja sieltä lähetetyksi Lohjan sairaalaan ambulanssilla, kun pojan jalat meni koulumatkalla veteläksi ja pyörrytti. Mä onneksi ehdin mukaan autoon. Juho joutui heti tiputukseen. Koko päivä sitä tutkittiin siellä sairaalassa. Lopulta ainoaksi syyksi jäi liian alhainen veren sokeri 3,8.. Juholle määrättiin hoidoksi - ruokaa !
Iltapäivästä 3 aikaan Jukka haki meidät autolla pois sieltä. Ajomatkalla Juho tilasi meille valmiit Oppera-pitsat Siuntion Pizzeriasta.
Juho syö joka aamu 3 munan munakkaan + nakkeja. Koska siinä ei ole tarpeeksi hiilihydraattia, voi veren sokeri olla jo aamusta lukien liian alhainen. Nyt Juhosta pitää ottaa verikoe monta kertaa päivässä, ja kirjoittaa arvot vihkoon ylös ( ettei pyörry enää).
Juholla on se verimittari koulussakin mukana. Nyt se on varmaan tehnyt verikokeet koko luokalle. Ei onneksi ollut eilen pahempaa, mitä pelkäsin. Tosin vielä ens viikolla Juholta otetaan aivokäyrä mittauksia ja sydänfilmiä uudestaan siellä Lohjalla, seurannan vuoksi.
Huh, että tuota pojan kuntoa säikähdimme ......
Kuulumisia
-
Kylläpäs nyt tämä blogi on ollut minulla täysin taka-alalla. Olen ollut
aktiivinen Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja LinkedInissä.
Olen myös päiv...
5 vuotta sitten