Ennen kun poikiamme oli olemassa, oli meillä 2 kissaa Bertta ja Minttu. Ennen näitä neitoja oli meillä Jellona niminen uroskissa. Jellonaa kutsuimme Swaddariksi, ihmeellisen nimen alkuperää en millään muista. Jellona oli musta-valkoinen väriltään ja turkki oli pitkäkarvainen ja kiiltävä, kuten angorakissoilla.
Kuvassa ei ole Jellona, vaan vastaava pulma, mikä kisullamme oli
Frakkivärityksestään huolimatta Jellona oli ansioitunut hiirien metsästäjä, joka tehokkaasti vähensi näitä talostamme. Rakensimme taloamme, missä oli koloja hiirten päästä sisälle. Yöt kissamme vaani hiiriä sisällä. Jellona söi hiiren joskus parisänkymme alla, niin että vain maksa väritti lattiaa aamusella. Kerran yöllä heräsimme siihen, kun jokut oliot vipelsivät pimeässä sängyssämme. Oli tarraavia kynsiä ja pieni karvapallo, mikä puikkelehti kynsiä pakoon lakanoittemme väliin. Kissamme oli kantanut elävän hiiren sänkyymme yöllä ! Siinä on Teille aamupala, kait kisu ajatteli. Sillä kertaa hiiri pääsi karkuun. Jellona varmasti ihmetteli, miksi pakenimme sängystämme hiirtä, kun sitä olisi pitänyt päinvastoin jahdata takaa.
Muropurkin mysteeri
No, kissamme yö metsästykset jatkuivat herpaantumatta, ja päivällä vasta oli laiskottelun aika. Kerran taas heräsimme keskellä yötä sängystämme " hirveään kolinaan ja paukkeeseen " Nyt hiirijahtia ei onneksi käyty sängyssämme, vaan pauke kuului pimeästä keittiöstämme. Pääsin äkkiä pystyyn ja sain sytytetyksi valot keittiöön. Ja mitä ihmettä ? Jellonamme juoksenteli keittiössä seinästä seinään päässään muropurkki ! Kissa oli varmaan vaaninut hiirtä roskiksessa, hiiri oli rapistellut purkin pohjalla. Kissan oli täytynyt työntää päänsä pahviseen purkkiin jotta hiiren saisi kiinni, ja näin muropurkki oli jäänyt kiinni kisun päähän. Kun ei nähnyt mitään, meni Jellona purkki päässään pitkin seiniä. Ja ei se pauke vielä mitään, mutta kun hiiri oli edelleen purkin sisällä - ja ilmeisesti pääsi puremaan kissaa nenään ! Vihdoin kissa säntäsi olohuoneeseen pahvipurkki päässään, jolloin se osui sohvaan. Lopuksi purkki juuttui kiinni sohvan alle, milloin kissa sai päänsä irti purkista. Sitten minä menin uteliaisuuttani kurkistamaan purkkiin, ja sittenhän se urhoollinen hiiri pomppasi ulos tukalasta vankilastaan. Episodin jälkeen olimme kieltämättä kaikki melko säikähtäneitä minä, mies, kissa sekä hiiri. Jätimme loppuyöksi kuistin oven auki, joten hiiri pääsi ulos karkuun. Sen pituinen juttu se, kerron muita sattumuksia lisää myöhemmin.
Tekstit
On teilla ollut hiirijahtia.
VastaaPoistaEn pelkaa hiiria,mutta tuo tarinasi hiiri sangyssa saa kylmat vareet menemaan minunkin selkapiissani.
İhanaa sunnuntaita.
Nykyjään on likaisia rottia ja toisia hyväksyttävämpiä rottia, eli lemmikki rottia joillain. Niitä suukotellaan ja halataan. Kun minä kerroin mummolleni pienenä pesseeni rotan ämpärissä, meinasi mummo saada halvauksen ! Itse en niin hirveästi hiiriä pelkää, kun olen omistanut lapsena hamstereita. Hyvää alkanutta viikkoa sinne Antalyaan ! t Annu
VastaaPoistaViime syksyna Kroatiassa kuului ihmeellista kolinaa ulkoa keskella yota. Siella rymisteli siili, jonka paa oli juuttunut kiinni peltiseen sailykepurkkiin. Reipas naapuri otti sen kiinni ja paasti pinteesta. Siili on sen verran hidas ja vaaraton. Katukissalle tuollainen onnettomuus voi olla pitka ja kiduttava karsimys.
VastaaPoistaOnneksi ihmiset kuuli siilin aiheuttaman kolinan. Katukissoista olen kuullut, että niitä joutuu helposti roskaautojen kyytiin roskien mukana. Emot etsii ruokaa roskalavoista. Pennut menee sinne perässä, mutta huonolla tuurilla ne ei pääse sieltä pois.
VastaaPoistat Annu