Tuntemattomalle blondille

Tapasimme eräänä iltana, jonka päivämäärää en muista, tuolla läheisessä puistossa. Olit niin kaunis ja suuri, että en voi saada sinua mielestäni. Ja vaikka et oikeastaan ollut kovin kiinnostunut minusta, en voi unohtaa sinua.


Muistatkohan sinä minua? Kun näin sinut, selkäkarvani pörhistyivät ja juoksin luoksesi häntä vipattaen. Olin se pieni ja vikkelä, ja erittäin komea nuori mies.

Pyllysi tuoksu oli niin huumaava, että kelpasit vaikka juoksukaverikseni.Sinun korvasi höröttivät melkein yhtä suurina kuin minun ja silmäsi killittivät hämärtyvässä illassa. Olit niin valkoinen, että voisin kuvitella olevani sinun ystäväsi! Jos tunnistat itsesi kuvauksesta, tulehan joskus tervehtimään minua lenkillä. Lupaan juosta kanssasi pellolla kuin pieni eläin.
Terveisin
Tahvo, Turun komein poikamieskoira

Peittomyllärin Tahvon blondi löytää täältä http://peittomyllari.wordpress.com/

Toivon mukaan Tahvo on tavannut blondinsa uudelleen. Etsin netistä epätoivoisesti oikeita rakkauskirjeitä ihmiseltä ihmiselle. Mutta kirjeet ovat niin intiimejä, etten sopivia julkaistuja löytänyt. Hyvä näin, rakkauskirjeiden kuuluukin olla salaisia ja henkilökohtaisia. Tahvon ja Romeon kirjeistä saamme vain haalean käsityksen, kuinka palavia rakastavaisten kirjeet toisilleen voivatkaan olla.