Asuntovaunumme Mansikka, osa 2

Mökin rakentajille asunnoksi

Asuntovaunuamme Mansikkaa tarvittiin tontillemme Viroon kesällä v 2003. Vaunusta tuli asunto pojille, jotka rakensivat Saunjaan mökkimme. Pojat oli Pärnun ammattikoulusta puusepänlinjaa käyvät nuorukaiset; Marttin, Marttin ja Ervin. Pojilla oli ikää 17, 18 ja 19 vuotta. He olivat myös kotoisin Pärnusta, joten Mansikka sopi heille hyvin majoitustilaksi. Olimme saaneet Saunjaan 2:lle pikkutalolle rakennusluvat Orun kunnalta. Rakennusvalvojaksi saimme Orun kunnan insinöörin itsensä, joten mökkihankkeen alku oli kunnossa.





Perustukset oli tehty jo edellisenä kesänä. Isäpuoleni Tauno on rakennusmestari, ja hänen opastamana mökin anturat löysivät hyvin paikkansa, niitä varten tasoitetulle sorapatjalle.



Jukka ja Tauno merkitsevät tontille mökin paikkaa



Harkoista muuratuissa anturoissa on vielä tekemistä

Loma-aikoina asumme Haapsalun kaupungissa kerrostalossa 10km:n päässä Saunjasta. Rakennettavalle mökille olisi käyttöä, koska kaipasimme lasten kanssa puuhastelua ulkona luonnossa. Lisäksi luonamme Virossa kävi vierailulla paljon sukulaisia ja tuttuja, joille tarvittiin tilaa majoittumiseen. Ensi hätään saimmekin lisätilaa tuomalla Suomesta Mansikan Saunjaan. Saunjassa on laaja Silmän luonnonpuisto, missä saa vapaasti leiriytyä rantaan.



Tehdessämme mökin perustuksia, vietimme paljon aikaa vaunulla. Saunjassa lerimme oli lähellä merenrantaa. Asuminen rannalla oli jännittävää ja touhukasta aikaa, mitä nyt kaiholla muistelen. Emme halunneet jättää vaunua yksin Saunjaan pitkäksi aikaa, joten retkeilimme Mansikan kanssa myös Haapsalun leirintäalueella Piksekessä. (alueen omistajat on suomalaisia). Leirintäalueella saunoimme ja mm tutustuimme muihin reissaajiin. Yöksi palasimme kaupunkiasunnolle nukkumaan, joskin vieraamme jäi vaunuun yöpymään.



Kahden kesän aikana pojat rakensivat mökkimme valmiiksi. Viikonlopuiksi he matkustivat kotiin Pärnuun 100 km:n päähän. Talveksi toimme Mansikan Suomeen takaisin kalliista lauttamaksuista huolimatta. Oli ajatus, että vaunua Suomessakin käyttäisimme reissaamiseen. Yritimme kyllä;

Olin ideoinut, että Jukka veisi minut ja pojat vaunulla Salmenkartanoon leirintäalueelle. Jukka kävisi töissä täältä käsin. Me asuisimme Mansikassa, uisimme ja lomailisimme Salmessa keskellä kaunista Suomen luontoa. Yhtenä aamuna Jukka toi meidät Salmeen aikaisin, ennen töihin menoaan. Pojilla oli polkupyörät mukanaan, ja aamupäivä kuluikin heidän kanssaan pyöräillessä ja uidessa leirintäalueella. Jo keskipäivällä vaunussa oli hirvittävän kuuma sisällä, kuin uunissa, eikä tuulikaan vilvoittanut sisätilaa. Yritimme etsiä varjoa vaunun kyljestä. Päivällä Juhokin eksyi pyörällään leirintäalueelle ja iltapäivään mennessä kuumuuden tähden mittani oli täynnä – retkeilyä. Soitin Jukalle töihin ja kiirehdin häntä hakemaan meidät pois leirintäalueelta. Halusimme vain kotiin viileään, missä voisi katsella TV:kin.



Mansikka nökötti Siuntiossa pihassamme 3 seuraava vuotta toimettomana, joskin katsastettuna valmiina reissuun. Vaunu toimi paremminkin kesävarusteiden ja polkupyörien varastona. Vuosi sitten myin Mansikan tänne Siuntioon matkavaunuksi eräälle rakennusalan yrittäjälle, varsin pienellä hinnalla. Mökkimme Saunjassa on ollut asuinkelpoinen jo muutaman vuoden, joten rakkaalle vaunullemme ei löytynyt enää käyttöä. Mansikkaan liittyy monia tuokioita poikiemme ja heidän serkkujensa lapsuudesta, mitä on ihana muistella mm näistä valokuvista.



Haapsalun lahti on matalaa hiekkarantaa, missä vesikin lämpenee jo alkukesästä



Haapsalun linnassa riittää seikkailua ja tutkittavaa pojille





Mökkimatkaan kuuluu laivamatka, odottaminen satamassa ei aina ole ollut tylsää









Huolto pelaa rakennuksella





Meille tulee kaivinkone !



Aamulla usvaa Saunjanlahdella, kuvattuna vaunun ovelta