Unelmien prinssi

Myllään nyt yltäkylläisesti tätä rakkausteemaa. Rakkaus on luonnonvoima, mikä nostaa tunteemme taivaisiin, ja joskus sieltä alaskin. Olen vakavasti sitä mieltä, että rakkauden tunteesta meidän on saatava yliote. Reagointimme ei saa olla pelkkää tunnetta, ja motiiveissamme on oltava järkeäkin mukana.

Vanhempiemme nuoruudessa oli lavatanssit. Mies, partneri joka oli kohtelias osoittautui kelpo kaveriksi iltamien kuluessa. Nähtiin usein tansseissa ja ihastuttiin. Toista oli omassa nuoruudessani 70- ja 80-luvulla, kun oman ikäistä seuraa haettiin kapakasta. Tanssiminen ei ollut muodissa, ja asiaan kuului olla kaikessa kapinallinen.

Nykyään nuorilla on tarkkoja suunnitelmia tulevaisuudesta jo 15- ikävuodesta alkaen. Ketään ei usko elävänsä pelkästään rauhasta ja rakkaudesta, kuten omassa nuoruudessani uskottiin. Nykynuorten tavoitteet on realistisia ja osataan olla kunnianhimoisia tulevaisuuden suhteen. On hienoa, että nykynuorten arvomaailma on terveellä pohjalla, mistä etsiä sopivaa kumppania.

Lisäksi aikuisväestöllä on käytössään internetin mahdollistamat senssihakupalvelut. Kenenkään ei tarvitse enää etsiä toivemiestään tai -naistaan kapakasta. Optimaalisen sopivan kaverin pitäisi löytyä oikeiden hakutekijöitten avulla.


Tavallinen unelmien mies

Yllättävää kyllä, pysyvä parinmuodostaminen ei oikeista hakutekijöistä huolimatta olekkaan itsestään selvää. Tämän voimme päätellä Unelmien mies /nainen TV-ohjelmista, missä loppupelien pariskuntien suhteet rapistuvat muutamassa päivässä. Onkohan ohjelmissa sittenkin vain liioiteltu positiivisia elämänasenteita. Kiinnostavaa unelmien prinssiä on ollut ilmeisen helppoa näytellä.
Oma unelmien mieheni tuossa lauantaisin ottaa olutta, häviää usein viikolla omiin harrastuksiinsa, päiväkausiin ei muisteta puhua toisillemme, ja välillä rähistäänkin pikku asioista. Eipä silti, ei meillä suurempia odotuksiakaan ole ollut toisistamme. Kunhan liitossamme on molempien hyvä olla, se riittää minulle.