Taide ja tunne

Nykyään taiteilijat eivät ole mistään kotoisin, jos he eivät ole jollain tapaa pöhköjä tai omintakeisia. On nimittäin niin, että miltei kaikki taiteen esitystavat on jo keksitty expressionismi, naivismi, cupismi ja monet muut suuntaukset, jotka ovat osaltaan laajentaneneet aiempia käsityksiämme taiteesta. Minulle taide on " tunnetilaa" ja teen kuvataidetta, mihin pyrkimykseni on olla tyytyväinen viimeistään työn valmistuttua. Näin vain ei suinkaan aina ole. Kuvatyöt teen välillä



Teemasta - Nallen paras ystävä

huippunopeasti, ja ideat joskus ontuvat pahemman kerran - latteuksiksi. Kuvat ja itsessäään niiden tekeminen antavat minulle kuitenkin paljon. Vertausta haen ajan tuhlaamisesta, mitä esim kutominenkin voi olla. Tahdon sanoa, että tekeminen on kivempaa, mitä itse valmis työ. Voin sanoa näin myös anopistani ja hänen miehestään jotka käyttävät illat yhdessä sukkien ja lapasten kutomiseen, myös kesällä ! Samaa minulle merkitsee taide, millä täytän päivästä muuten tyhjäksi jääviä ylimääräisiä tunteja.

Tekemieni kuvatöiden merkitys ja kauneus selviää minulle joskus, vasta paljonkin myöhemmin , kun olen miettinyt työtäni - miksi sen juuri niin tein ? Vaikka työni näyttävät joskus perin yksinkertaisilta, niistä voi löytää merkitystä ja syvyyttä monella tapaa. Tätähän taide pohjimmiltaan on - löytää eri merkityksiä visuaaliselle sanomalle.



Nallet sairaalan ensiavussa

Kerrottakoon esimerkki tuunaus-työstäni - Las Meninas, Enspanjan psinsessat, missä sisar hellästi autttaa pikkusisartaan. Kuvatyössäni sisaret on erotettu suuremmasta maalauskokonaisuudesta. Näin sisarten välinen lämmin tunne on päässyt päärooliin. Vasta työn tekeminen jälkeen olen osannut kiinnittää enemmän huomiota sisarten välisiin suhteisiin, suurten ja pienten sisarusten - poikien ja tyttöjen empatiaan toisiaan kohtaan. Näin ollen kuvataide kasvattajana on tehnyt tehtävänsä minun kohdallani. Ei silloin, kun työni tein, vaan sen tekemisen jälkeen.



Valokuvia minusta lapsena on paljon ottanut isäni Aarne. Minulle ei riittänyt pelkästään kuvien katsominen, vaan halusin tehdä kuville jotain ... osoittakseni, miten miten rakkaita ja merkityksellisiä ne minille ovat. Nyt yli 50-kymppisenä olen lisännyt kuviin asioita, mistä erityisesti pidän ; sinisestä väristä, merestä, lämpimästä vedestä ja pikkueläimistä, kuten apinoista. Pöhköt kuvatyöni muistuttaa minua siitä, miten tärkeää isälleni oli ottaa minusta kuvia pienenä. Vastaan isävainajalleni, ideat oli erinomaisen hyviä, ja kuvat kannatti ottaa. Olen iki kiitollinen kuvista nyt !