sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Samalla huumorin asteikolla

Joskus jonkin itsestään selvän asian kertominen on vaivalloista, ja nyt yritän kuvailla Turkish Airlinesin lennoilla sattuneita tilanteita, missä kohtasin turkkilaista, suomalaista tai muun maalaistakin erilaisuutta. Voin vain väittää, että joskus minäkin osaan olla edukseni, juomatta alkoholia drinkin drinkkiä, yrittäen todistaa muille olevani varteenotettava ja hauska keskustelukumppani, yllättävissäkin tilanteissa. Mielestäni seurustelu muun maalaisten ihmisten kanssa




on mielenkiintoista, aina. Suomalaisten kanssa jutustelu ei aina ota tuulta alleen, vaikka kaiken hauskan ainekset olisivat jo olemassa, vaikkapa kokemuksina itse matkoilta. Suomalaisen seurustelu lentomatkoilla on asiatiedon vaihtamista ja asiallista rupattelua. Alkoholi muuttaa aiheet ja seurustelun asiasisällön. Ja vain silloin maanmies- tai nainen osaa vapautua kertomaan vapautuneemmin omista kokemuksisistaan.

Yleensä minulla jää seurustelu vähiin lentokoneessa Helsingistä Istanbuliin, koska matka on lyhyt vain 3 tuntia. Yksi lentomatkoistani oli epätavallisen hauska, koska seuranani oli 2 hersyvän hyväntuulista miestä. He olivat ulkomaalaisia miehiä. Toinen oli kotoisin Teheranista, ja toinen Istanbulista. Nauroimme toistemme ammateille, ja motiiveille, miksi olimme koneessa, kukin menossa tiettyyn määränpäähämme; Suomesta Jyväskylästä herra Mehiläistutkija oli menossa valmistelemaan kotikaupunkiinsa - maailmanlaajuista mehiläistutkijoiden konferenssia ! Totesimme yksissä tuumin kaiken hyvinvointimme maapallolla kiteytyvän mehiläisiin. Entäs jos ne katoaisivat luonnosta ? Toisen puolen istumapaikkaani koneessa, istui herra Parturi - via Istanbul Helsinki. Hänellä oli liikkeet molemmissa pääkaupungeissa sekä tuhat ja sata syytä olla paikalla, milloin jommassa kummassa liikkeessään. Meillä kaikilla oli erityisen hauskaa lentomatkallamme, koska huumorin ymmärryksemme asteikko oli sama. Myöskään mies- tai naisroolien perinteistä pidättyvyyttä ei ollut ilmassa, mikä yleensä



tyrehdyttää hauskat keskustelun aiheet jo heti alkuunsa. Alkoholin osutta hauskaan ydessäoloon ei tarvittu. Istuin miesten keskellä, ja loppumatkasta minua nolotti, mitä mahtoivatkaan koneen muut matkustajat ajatella 3 hyvän tuulisen ihmisen estottomasta ja hersyvästä rupattelusta - siinäkö taas isketään suomalalaista naista. Ei,todellakaan isketty vakuutan minä.

2 kommenttia:

  1. Hymyilytti tuo kommenttisi siita,etta mitahan muut matkustajat ajattelivat.Uskon minakin,etta jotkut ainakin ajattelivat kuvaamallasi tavalla.Niinhan aina ajatellaan,kun on kyse turkkilais-suomalais-hauskanpidosta,vaikka tosiasiassa niita iskemisia on se vahemmistö.

    VastaaPoista
  2. Suomalaisten ajatukset sai jäädä omaan arvoonsa, olivat ehkä kateellisia ! Enemmän minua askarrutti jälkeenpäin koneessa olleitten turkkilaisten naisten ajatukset - tätä haureutta se on, kun länsimainen nainen matkustaa yksin. Tuon reissun jälkeen olenkin pysytellyt melko sovinnaisesti hiljaa lennoilla, etten anna huonoa kuvaa suomalaisesta yksinäisestä naisesta. Harmi vain, kun turkkilaisten naisten kanssa yhteistä kieltä ei ole löytynyt. Rupatellessa matka menisi nopeammin.

    VastaaPoista

kiva kuulla, jos aihe kiinnostaa sinuakin,