Turkin asuntokauppaa 1 ja 2 osat

Asunto Turkista - sarjani kertoo oheisissa 1,2 osissa ja myöhemmässä 3:ssa osassa, miten löysimme ihanan loma-asuntomme Turkista, keväällä vuonna 2008. Asunnon löytäminen oli minulle seikkailu, mistä kerron.

Joskus mieliteot vie kauas, autiolle saarelle Tyynelle Valtamerelle, missä mieli voisi levätä pois väsymystään. Me pohjoisen asukkaat tapaamme päiväunissamme matkata näille trooppisille satujen saarille, puolittain unessa.



Minulle kuvitelma paratiisistä ei onneksi ollut näin kaukana Suomesta maantieteellisesti. Päiväuneni olivat 15 vuoden ajan ulottuneet tuonne Välimeren rannikolle Aasian mantereelle, Turkkiin. Unelmani olivat kasvaneet ja kiemurrelleet Antalyassa Kemerin yläpuolella lumisen Tahtali (ent Olympos) vuoriston rinteillä. Näiltä vuorilta vihreitten metsien vyöhyke laskeutuu turkoosiin mereen, minne myös kylmät solisevat purot päätyvät korkeuksista. Paratiisin rannikoilla historia on läsnä mm Phasiliksen mereen vajonneen kaupungin raunioilla. Tänne halusin Kemeriin vuorille, jos en vakinaisesti asumaan, niin ainakin viettämään täällä vähäiset lomani. Muuta maailmaa olimme nähneet tarpeeksi 54 v ikäämme mennessä.



Turkissa lomailimme 15-vuotta sitten ja ajelimme tuttavamme maasturilla mutkikkaita teitä ylhäällä asumattomilla vuorilla. Tuttujen luona käyntimme olikin varsin epätavallinen turistiloma Turkissa. Turkin matkaamme muistelin haikeudella, kun minulla ja miehelläni koitti tilaisuus ostaa säästöillämme loma-asunto jostain päin Välimerta. Loma-asunnon etsintämatkani alkoivat Turkissa tammikuussa 2008.

Loma-asunnon hankkimiseksi oikeasti Turkista kaikki ehdot täyttyivätkin, mitä odotimme sopivalta kohteelta ! Suomessa vaihtoehtomme olisi ollut perinteinen kesämökki, mihin emme kuitenkaan halunneet tyytyä.

Hyviä seikkoja olivat Turkissa;
Eurooppaa alhaisemmat kiinteistöjen hinnat
Elintason nousu, Turkissa, missä 20% väestöstä on alle 15 vuotiaita
Turkissa asuu tuttavia, joiden kokemukset ja tuki asunnon hankinnasta on käytettävissämme

Huonoja seikkoja;
Euroopan ulkopuolinen maa, kieli ja eri uskonto

Matka Antalyaan, tammikuussa 2008

Osassa 1. matkustin tammikuussa 2008 Turkkiin Antalyaan yksin (olen liittänyt osan 1 tämän alkuun) Antalyassa olin majoittunut hotelli Aspeniin ja tarkoitus oli tavata kaupungissa suomalainen ystävä Selma - kiinteistövälittäjä ja Beycikistä välittäjä Serhat Oral.

Kirkkaana tammikuun aamuna Antalyan vanhan venesataman yläpuolella odotin vuokra-autoa, mikä minulle oli sovittu tuotavan hotelliini. Sainkin ajokikseni Kia pikkuauton. Pieni auto osoittautui näppäräksi menopeliksi ahtailla kujilla, jotka pasaarit olivat vallanneet omikseen vanhassa kaupungissa. Antalya oli nyt suurkaupunki, millaisena en sitä muistanut vuosien takaa. Teki työtä ajaa suuren kaupungin läpi kohti länttä. Kemerin takaiset vuoret näkyivät kaukana 50 km päässä,



ja kykenin helposti suunnistamaan valtateita pitkin oikeaan suuntaan. Monikaistainen tie myötäili Konyaaltin hiekkarantaa. Muistin vuosien takaa näkymää, jolloin turkkkilaisilla perheillä oli tapanaan kantaa huonekalunsa, sohvat ja tuolit rantaan perheen pik-nik-retkelle, mummoille ja vaarille istuimiksi. Näky sai meidät purskahtamaan nauruun, kun kymmenpäinen perhe purkaantui kuorma-autostaan rannalle kaikkine varusteineen. Nyt keskellä talvea Konyaaltin kilometrien pituinen hiekkaranta oli autio. Uusi mottoritie Kemeriin oli louhittu vuoren rinteisiin, mistä upeat näkymät aukenivat meren ulapalle. Yksin ajaessani en voinut muuta kuin todeta tämän tien olevan maailman kauneimman minun mielestäni. Vanhakin tie oli mykistävä, ja tutkin vuoren rinteitä löytääkseni merkkejä vanhan tien jäänteistä. Tuttavamme, jotka ennen asuivat vakinaisesti Kemerissä, saivat ajaa tätä kaunista tietä pitkin joka päivä työhön ravintolaansa Antalyaan.

Nyt etsiäksemme meille sopivaa loma-asuntoa, minulla oli tapaaminen klo 12.00 Kemerin keskustassa Serhat Oralin kanssa. Esiteltävää loma-asuntokohdetta menisimme katsomaan ylös vuorille Beycikiin. Kohteen olin katsonut valmiiksi netistä jo Suomessa, kuten muutkin Antalyan kohteet missä aioin käydä tutustumassa paikan päällä.

Tapasin Serhatin Kemerin kellotornilla. Mukana oli myös työnjohtaja, joka vastasi ko loma-asuntojen remontoinnista. Peräkanaa autoilla suunnistimme ylös vuorille Beycikin kylään. Tietä reunustivat virheät mantymetsät. Mutkikas tie alitti solisevat purot ja alas rinnettä vyöryneet kivikot. Ei ollut ihme, että joskus tie oli ollut poikki sortumien vuoksi viikkojen ajan. Beycik oli pieni kylä, yksi kauppa ja muutama talo tien varressa. Maisemat ylhäältä ulottuivat merelle ja yläpuolellamme pilvien hattarat peittivät vuorien huiput. Tuollako ylhäällä pilvessä toiveittemme loma-asunto sijaitsi ? Etsimme erilaista loma-asumista, emme mitään tavallista !





Nämä rivitalot vuoristossa Beycikissä oli kohteitani. Harmi vain keikki asunnot oli hirveän huonossa kunnossa, ikkunoita oli rikki ja jalka meni lattiasta läpi, raput yläkertaan oli suorastaan hengen vaaralliset - maisemat oli paratiisista !


Paikallinen oppaani Serhat Oral


maisemat Beycikistä liki 2km korkeudesta

Vihdoin käännyimme pihatielle, puitten latvojen korkeuksissa. Autot pysäköimme rivitalojen eteen, jotka olinkin nähnyt jo kuvissa Suomessa. Pihoissa ei ollut muita ihmisiä, eikä autojakaan. Talot näyttivät autioilta. Talot seisoivat eri tasanteilla toinen toisensa perässä, kaikki yhtä tyhjinä ja joissain oli ikkunalasejakin rikki. Yksi ensimmäisen talon 2 kerrosasunnoista (75m2) oli malliksi kunnostettu uudeksi. Paikallaan oli moderni keittiö ja kodinkoneet, uudet raput yläkertaan ja maalatut seinät. Korjaamattomana asunnon hinta oli 30 000 TL ja korjattuna 60 000TL (n 30 000€)Vierailin mielenkiinnosta myös muissa tyhjissä asunnoissa, mitä ei ollut korjattu. Lattialta löytyi peuran papanoita, talo oli ollut suoja metsän eläimille. Raput yläkertaan oli lahonneet ja alakerrastakin puulattia oli puhki. Talojen katoista, avoterasseista saattoi päätellä niiden muuttuneen uima-altaiksi talvella, kun vesikourut tukkeutuivat lehdistä. Home ja hoidon puute oli ollut näiden talojen tuholainen. Kohde ei sopinut meille. Tutustumisen tähän kauniiseen, mutta syrjäiseen Beycikiin oli sen sijaan käyntini arvoinen kokemus. Beycik olisi oikea paikka, jos kyse olisi uuden talon rakentamisesta kauniin luonnon keskelle. Alhaalla olisi rannat täynnänsä hotelleja, turisteja ym palveluita, mitä mekin saatoimme kaivata lomallamme. Voisin hyvinkin ostaa täältä pikkuisen maisematontin vuoren katveesta, jos varat siihen riittäisivät.





Pois ajaessani etsin tuttujemme taloa Camyuvan kylästä. Alueella oli paljon uutta loma-asutusta, enkä siksi taloa yksin löytänyt. Muutaman päivän kuluessa Antalyassa vaihdoin majapaikkani halvempaan Anadolu pensionaattiin, joka sijaitsi vanhan kaupungin (Kaleici), Karaalioglu puiston laidalla. Tapasin lomani alkupäivinä Selman ja hänen perheensä. Tutustuin Antalyassa lähialueilla muihinkin loma-asuntoihin mm Bocaskentissä, ja Belekissä. Kuten Selmankin myymät asunnot, hinnat kaikkialla täällä olivat meille liian korkeita. Antalyassa rannikkko on ns turistialuetta, joten loma-asuntojen hinnat olivat muuta maata korkeammat. Olin netissä tutustunut Turkin muihinkin rantakohteisiin. Missä turisteja ei olisi, asuntojen hinnat olisivat meillekin kohtuulliset, kuten turkkilaisille itselleenkin. Tällaisia sopivanhintaisia loma-asuntokohteita sijaitsi Tekirdagin maakunnassa Marmaran meren rannikolla. Soittamalla muutamaan myytävään loma-asuntoon, selvisi, että Tekirdagn ylänkö oli lumen peitossa ja tie poikki rannikon



yllä, Belek, tip top kallista ! vaan missä on ranta ja maisemat ?
alla, Belek, kallis asunto kerrostalosta, ei kiitos



kaupunkiin Sarköyhin, minkä ympäristössä asunnot sijaitsivat. Olimme budjetoineet loma-asunnon ostamiseen 20 -30 000€, eikä yhtään enempää. Päätin matkustaa Antalyasta takaisin kotiin Suomeen viikon loman pidettyäni. Kun tie Sarköyhin olisi kunnossa, ja minulla aikaa uuteen lomaan, tulisin Turkkiin takaisin. Matka Sarköyhin olisi lyhyempi, lentäisin vain Istanbuliin, mistä jatkaisin autolla 200 km Marmaran rannikolle. Kuten suunnittelin, palasin Turkkiin 1,5 kk:n kuluttua. Kerron sitten 3. osassa, miten minua seuraavalla matkallani onnisti etsinnässäni, toiselle puolen Turkkia.

Jatkuu osassa 3, myöhemmin ...

Turkin asuntokauppaa, osa 1

Mistä kipinä Turkkiin ... Viron sijoitukset

Alkuaan intoni sijoittamiseen sai alkunsa Virosta, missä kiinteistöt olivat edullisia maan itsenäistyttyä 1990-luvulla. Mieheni sijoitti kotimaassa ostamalla pieniä eriä osakkeita ja sittemmin hän talletti säästöjämme eri rahastoihin. Minä olin luova, ja ajattelin, mitä iloa on säästöistä, jos ne ovat pankissa. Arvelin jo tuolloin, että Viro tulee länsimaistumaan pienenä maana nopeasti. Otin kohteekseni Saarenmaan ja Länsi-Viron rannikot ja pienet kaupungit. Kävimme autolla Virossa mieheni ja mm vanhempieni kanssa katsomassa taloja, maatiloja ja rantatontteja. Vuoden etsinnän jälkeen Löysimme Haapsalusta 3 h+ keittiö asunnon kerrostalosta, mikä sijaitsi meren rannalla. Vuosi tästä myöhemmin ostin 1 ha tilan läheltä merenrantaa.
Kun kuluneen 10 vuoden päästä vertasimme mieheni rahastosijoituksia minun ostamiini kiinteistöjen arvoon, oli erot isoja. Ostamani 1 ha tontti maksoi silloin 3.000€ ja nyt sen arvo on 70.000€, rakennuslupineen 2:lle talolle. Viron paikoistamme on kuitenkin vuosien varrella tullut meille rakkaita, emmekä raaski niistä luopua.

Turkissa mahdollisuuksia

Mieheni eno ja vaimonsa päätyivät aikanaan ostamaan talon Kemeristä, läheltä Antalyaa. Kun vierailimme heidän luonaan Turkissa ihastuin maahan, ja erityisesti vuoristoseutuihin Kemerin ympäristössä. Tänne minä haluan, kun pääsen eläkkeelle, ajattelin. Miheni enon kautta tutustuin Selmaan, joka toimii Antalyassa suomenkielisenä kiinteistönvälittäjänä. Kun mieheni oli antanut minulle luvan loma-asunnon ostoon Turkista, otin yhteyttä Selmaan. Sovimme hänen kanssaan, että matkustan Antalyaan katsomaan meille sopivia loma-asuntoja.


Idyllinen Hotelli Aspen, Antalya
Tämä hotelli sijaitsee Antalyan hiljaisessa ja kauniissa Vanhassakaupungissa, vain 200 metrin päässä Mermerli-rannasta. Hotelli yhdistää perinteisen Kaleici-tyylisen arkkitehtuurin ja modernit mukavuudet.

Aspen-hotelli on upeiden puutarhojen ympäröimä ja sitä kaunistavat modernien huonekalujen ja vanhan maailman turkkilaisten koristeiden sekoitus.

Hotelli yhdistelee historiallista charmia ja nykyaikaista mukavuutta ja tarjoaa rauhallisen pakopaikan kaupungin kiireestä. Paikan, jossa voit todella kokea Turkin kulttuurin.
Hotellihuoneita: 36.


Hotelli Aspen on ylhäällä valkoisten talojen keskellä. Katutöiden vuoksi jouduin ajamaan autolla hotellille "turisti basaarien" läpi. Kauppiaille tuli kiire kerätä vaatepöytiä pois alta, jotta pääsin ajamaan kauppakujia pitkin päätielle.




Huomenta Antalya ! Maisema hotellin ikkunasta. Tuonne vuorille Beycikiin olen menossa tapaamaan Serhat Oralia, kiinteistövälittäjää, mistä tapaamisesta Selma oli sopinut puolestani.

tammi- helmikuussa 2008. Minun oli lähdettävä Turkkiin yksin, koska mieheni jäi kotiin hoitamaan 12 ja 14 v poikiamme. Olin etukäteen tutustunut netin kautta Turkin kiinteistömarkkinoihin välimeren rannikoilla. Tätä varten minun piti ostaa Turkin sanakirja, koska jotkut ” etuovi ”tyyppiset netsivustot toimivat vain Turkin kielisinä, osa myös englanniksi. Varasin helmikuuksi edes-takaiset lennot Turkish Airlinesilta, vuokrasin hotellihuoneen Antalyan vanhasta kaupungista ja tein varauksen vuokra-autosta, joka tuotaisiin hotelliini tuloani seuraavana aamuna. Isäni saattoi minut Helsinki Vantaan lentokentälle. Lento Istanbuliin Suomen talvesta kesti 3 tuntia. Istanbulin kentällä Antalyan koneeseen vaihtoon oli 2 tuntia aikaa. Antalyan lennolle tuli mukaan joitakin muitakin suomalaisia. Heitä oli mm kaveriporukka menossa Alanyaan lomalle suomalaisten tuttaviensa luo. Yksi pariskunta oli vuokrannut sieltä asunnon koko talveksi itselleen. Ihmettelin heidän vähäisiä matkatavaroitaan. Olin ollut Antalyassa 15 vuotta aikaisemmin 35 vuotiaana ja 30 kg hoikempana. Muut suomalaiset näyttivät eläkeläisiltä, ja näytin siltä varmaan minäkin. Välimeren rantaviivaa myötäili laaja asutuksen valomeri, mikä näkyi koneen ikkunasta. Kaupunki oli kasvanut valtavasti, ja tietkin oli peräti 6 kaistaisia. Olin viimeksi Antalyasta lähtiessäni silittänyt lentokenttähallissa nukkuvaa kissaa ja ihmetellyt katonrajassa sisällä sirkuttelevia lintuja. Oli jo pimeää, kun koneeni laskeutui kentälle, vuosien takaa tuttuun kaupunkiin.





Kentältä ajoin taxilla kaupungin keskustaan Aspen hotelliin. Hotelli oli vanha, mutta kunnostettu oikein tyylikkäästi Turkkilaisten perinteiden mukaan elegantiksi. Hotellissa oli 4 kerrosta, ja useita pieniä sisäpihoja, missä suihkulähteet solisi tunnelmallisten pihalyhtyjen valossa. Rakennuksen pimeistä ikkunoista ja parvekkeista päättelin, että saatioin olla hotellin ainoa asiakas näin keskellä talvea ? Ikkunasta katselin pimeälle merelle. Aamulla vuoret näkyisivät, kaukana Kemerin suunnalla, olikohan lumi satanut Tahtali vuoren rinteille ?

Tästä linkistä esim voit vilkaista Turkin asuntomyyntikohteita (Turkin liira TL tai YTL) on 50% vähemmän euroja.
http://www.emlakofisim.com/konut.php?dil=eng&

Selman myymät asunnot löytyy sivulta:
http://www.asya-emlak.com/3/index.php?banner_id=2





Kohde olisi voinut olla tallainenkin talo vuoristossa


Kemerissä hiljainen uimaranta talvella