Kevään tilanneraportti

/>
Markkinoilla myynnissä 6 vuotta vanhaa juustoa, maistuisiko sinullekin ?

Toissapäivänä saimme yllättävän vuokrauskyselyn Haapsaluun. Latviasta englantilainen perhe kysyy Haapsalua vuokralle 3:ksi viikoksi. Heidän piti lentää USA:han, mutta kun lennot on peruttu, ei perhe pääsekään lomalle kotimaahansa. Eikö ole kummallista, mihin kaikkeen tuo Eyjan - tulivuorenpurkaus vaikuttaa !Jukan työmäärät on myös kasvaneet, kun täällä Suomessa on intialaisia, jotka ei pääse pois, eikä uusia työntekijöitä saada ajoissa tännekään.



Kevät on nyt aikataulussaan täällä etelä Suomessa. Lumien sulamistulvat pelloilta on väistyneet ja viimeiset lumikasat pihastamme on miltei kaikki hävinneet. Sinivuokot on kukkineet jo heti lumien lähdettyä. Leskenlehtiä en ole vielä nähnyt. Tuttu joutsenpariskunta on palannut pesimään Lohjan ja Siuntion väliselle pikkulammelle. Mihinkähän viimekesän poikue on kotiutunut ? Olemme kaverini kanssa aiemmin harrastaneet kevätretkeilyä jonnekin meren rannalle. Nyt teimme retken Lohjalle, missä keskustassa oli markkinat viime sunnuntaina.



Eilen kävin jättämässä uuden 5v:n passihakemuksen, siihen tuli myös sormenjälkeni !. Samalla reissulla Kirkkonummelle käväisin kirjastosta lainaamassa turkin kielen CD:n ja kirjan opetusmateriaalikseni. Sunnuntaiksi saimme kutsun Heikin ja Epun synttäreille. Omat päiväsairaalassa käyntini päättyivät nyt 19.4 maanantaina. Lassen 10:n viikon työharjoittelu K-Cityssä myös päättyy perjantaina. Nyt olen aikaisin hereillä klo 6.00 lähtien. Ennen muun porukan herättämistä, taidan mennä laittamaan astianpesukoneen päälle.

Oma sweetti emännälle

Kuka mitenkin sweet-huoneen käsittää, sinne ei aina kahta rakastavaista tarvita, ja yksi kekseliäs naisihminen riittää täyttämään mukavan huoneen kaikkine välttämättömine tarpeineen. Minun oman huoneeni tarpeet ovat: oma rauha - oman läppärini ääressä, vo in nukkuakin omassa huoneessa ja lukea. Lisäksi huoneessani


Sohvassa on puurunko, mutta joustinpatja, missä voi nukkuakin.

voin ommella, askarrella ja säilyttää niin taideteoksiani, kirjojani ja lehtiänikin. Suurimman tilan tarvitsevat vaatteeni, joille olen saanutkin ostetuksi Keltaisen Pörssin kautta suuren 120cm leveän liukuovikaapin. Myös lempiesineilleni oli löydettävä oma paikkansa huoneesta.

Jäätyäni eläkkeelle, tajusin miten paljon omaa aikaa minulla nyt onkaan. Oli jatkuva tunne, että jouduin elämään tavaroineni muun perheeni tiellä (mies ja 2 murkkupoikaani). Mieheni tekee töitään kirjoituspöydän ääressä, mikä nurkkaus on osa makuuhuonettamme. Jos mies ei tee töitä huoneessa, hän soittaa ja harrastaa musiikkia. Jos ei hän harrasta musiikkiaan, hän katselee TV:stä formulaa, mikä autojen ulina täyttää koko asuntomme. Nytkin hän katselee formulakisoja, mutta onneksi menopelejen ulina ei kuulu tänne minun huoneeseeni saakka. Huoneeni on onneksi toisella puolella taloamme.


Nurkan naulakko on yleensä täynnänsä vaatteita, ja kaatumaisillaan.


Poikien kuville on oma hyllynsä

Itselleni oman huoneen järjestäminen ei ollut itsestään selvää, vaan omien kompromissejen päätös. Meillä on nimittäin talossamme ollut ylimääräinen huone, mikä alunperin oli tarkoitettu kodinhoitohuoneeksi. Huoneesta on myös ylimääräinen ovi saunaan, jolloin sitä on voinut käyttää esim pukuhuoneena. Huone, jota kutsumme saunakamariksi ei valmistunut koskaan kodihoitohuoneeksi. Sitä on käytetty mm vierashuoneena, romuvarastona ja pyykkien kuivatushuoneena. En esimeksiksi ole koskaan halunnut silittää siellä yksin, vaan olen silittänyt keittiössä - missä on voinut samalla vahtia lapsia, ja ruoan valmistumista.



Ikkunan edessä on työpöytä,2 m pitkä (Ikeasta 40e)

Nyt saunakamarillamme on uusi elämä, se saa toimia minun omana sweettinäni. Huoneeni on varustettu ennen kaikkea mukavaksi - vanhoilla ja uusilla huonekaluilla.



Kivikokoelma maailmalta + golfpallokin (en vain muista, mistä kivet olikaan !)takana selfmade savi-pupu ja taidekuvia mm mummoni nuoruudesta.


Peiliovet avartaa



Postilaatikko tärkeille kirjeille tms, maalasin valkoiseksi -oli aluksi tumman sininen

Kieltämättä kodinhoitohuoneen uhraaminen oli kompromissi ! mutta minulle mieluinen asia. Kannattaa kyllä muittenkin emäntien harkita vastaavaa järjestelyä, jos kotoa asunnosta löytyy ylimääräistä tilaa. Esimerkiksi kaikenlaiset " romuvarastot" ovat todella kalliita neliöitä uhrattavaksi ilman hyödyllisempää käyttöä. Kun minulla 4 henkisen perheen emännällä on omaa rauhaa, jaksan sitten paremmin ahkeroida jokapäiväisten taloustöitten ym ruoanlaiton parissa. Tässä ohessa vähän kuvia huoneestani.

Turkin kulttuurin päivät Stoassa Itäkeskuksessa

Postauksessani muistutan Turkin ystäviä Stockmanin hulluista päivistä, mistä saa huomenna lauantaina klo 7.30 alk ostettua Finnairin lippuja Istanbuliin a 219€ edes-takas - kesän ajalle !! Viime vuonna tapasimme jonossa Irenen kanssa. Minulla oli mm tuoli mukana kun syytä oli varautua jonottamiseen. Lippuja saattaa olla vielä sunnuntainakin myynnissä, kuten viime vuonna.



Joskus on paikallaan irrottautua arjesta ja tehdä jotain poikkeavaa extempore ! Onnistuneitten elämysten kautta taas jaksaa. Mielenkiintoista on kuinka pienistä aiheista syntyy elämyksiä, pieniä mutta lämpimiä koettuja hetkiä. Sellainen elämys oli viime sunnuntaina osallistua ystäväni Tiinan muuttoon, pois vesivaurion tieltä runsaan kilometrin päähän toiseen asuntoon. Ystävien tapaamiset ei aina tarvitse olla siistejä kahvikutsuja ! Tiinan pieni koira oli hauska, ja kaikin poikin ulalla muutosta. Viikolla toinen extempore idea oli meidän naisten kesken osallistua Turkin kulttuuripäivien avajaisiin, taidenäyttelyyn ja tanssiesityksiin. Emine Özdemirin
taideteokset oli kultavärein maalattuja teoksia, missä keskeisinä aiheina oli maan ikonit ja kuulut nähtävyydet. Kulttuuripäivillä näimme arvovieraista maan suurlähetystöstä. Avajaisten tarjottavat syötävät ja viini oli ilmaiset ja ruhtinaalliset Turkkilaiseen tapaan. Turkin kulttuuripäivillä Stoassa pääsi eilen mm opettelemaan turkkilaisia tansseja, tutustumaan eri musiikkityyleihin ja nauttimaan elokuvista. Ryhmä Tuanan tansiesityksessä edessämme istuvat arvovieraat. Matka olisi ollut sopivan lyhyt käväistä kysymässä suurlähettiläältä - missäs Sarköyn asuntoni tapu viipyy ? Kuten tiedätte, olen malttavainen ja pysyin tiiviisti kiinni penkissäni.

Hyvin haaveltu on puoliksi tehty ! osa 1. )

Tällä hetkellä elän kevättä tyhjäkäynnillä johtuen rakkaasta perheenjäsenestäni. Miten asiat järjestyvät syksyyn mennessä, on kipeä ajatus. Kun on elämässä on tyhjäkäyntiä, ei oikeita suunnelmia voi tehdä, koska ne voisivat väistyä pois tärkeimpien tekemisten tieltä.
Haaveilla voi kuitenkin aina, ja sille minulla on nyt aikaa. Haaveita tuskin on toisia samanlaisia. Oletin, että en enää haaveile mistään, kun olen saanut



hankituksi Sarköyn loma-asunnon. Muut haaveet haalistuivatkin siksi lyhyeksi aikaa, kun sisustin asuntoamme. Asunto on nyt sisustettu sieväksi ja haaveeni onkin tältä osin purkitettu. Voin vain olla onneni kukkuloilla, odotukseni ovat Sarköyn osalta täydellisesti toteutuneet. Sarköyssä täydellistä on myös aaltoileva meri, missä vesi huuhdellessaan hiekkaa, tuo mukanaan kaiken kirjavia roskia rannalle. Suomessa talven pimeinä iltoina haaveilen keväästä Sarköyssä, missä rantahietikolta kerään roskia pois, aamupäivisin, ennen kuin on liian kuumaa. Haaveessani hätyyttelen vuohia edemmäs roskien luota, ne kun tahtovat syödä ja uudelleen levitellä niitä ympäriinsä.

Haaveeni Sarköystä on ollut ihmeellinen, koska päiväuneni loma-asunnosta Turkista on toteutunut, kunhan nyt vain pääsisin sinne matkustamaan !

Kuka onkaan väheksynyt haaveita ? ja taivaanrannan maalareita ? Minulla on käsitys, ettei haaveileminen koskaan ole turhaa. Haaveet ja suunnitelmat antaa meille elämään sisältöä ja jaksamista vaikeissakin elämäntilanteissa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - voisin muuttaa väitteeksi , että - hyvin haaveiltu on puoliksi tehty ! olkoon tämä mottoni ja elämänohjeeni muillekin.

Mistä sinä olet haaveillut ? onko haaveesi edes osittain toteutunut ? Kesämökeistä Suomessa on ainakin haaveltu, koska niitä on paljon. Haaveet voi olla hyvin arkisia, mutta sisällöltään aina sydäntä lämmittäviä.



Käytännön haave Sarköyssä on myös remonttimiehet ja, että pääsen itse käsiksi ikkunoitten pesuun.

Tuttu villisika ja marmoroituja munia

Eilen 31.3.2010 oli minulla touhukas päivä, ja isäpuoleni 79v synttärit. Lasse nukkui pommiin, kuten minäkin. Tukka jäi aamulla kiireessä pesemättä (en ole pessyt 1 viikkoon!) Kiire oli Helsinkiin Merikannontielle, kun Marjatta ja Timo oli lähdössä mökille. Minun piti hakea heiltä pääsiäisherkkuja, joita muu suku oli sinne jättänyt meitä varten. Lassen vein City Markettiin Kirkkonummelle töihin ja jatkoin ajamista Espooseen Merituulen K-rautaan. Rautakaupasta ostin 5 m2, eli 5 laatikkoa



jäännöserän seinälaattoja (valkoisia ja turkooseja). Laatat tulee joskus remontoitavan Haapsalun kylppärin seinään, puhumatta siitä, ettei remonttia ole edes aloitettu vielä ! Siskoni Tarja on vielä kätevämpi. Hän aloittaa talon rakentamisen ostamalla ensin tapetit. Ei ollenkaan huono idea, sisareni mies suunnittelee jo perheelleen kolmannen talon rakentamista, ehkä 3 v:n kuluttua. Tarja ja Tomi varautuu ajoissa, ja eilen he kävivätkin etsimässä oikean sävyisiä tapetteja uuteen makuuhuoneeseen, mikä se sitten olisikaan. Lupasin Tarjalle etsiä oikean sävyistä tapettia myös Turkin net.sivuilta. Suomessa kun romanttiset tapetit ei ole nyt muodissa ja vaihtoehdot on vähissä. Tietääkö kukaan Turkin tapettimallistojen net sivuja, miten niitä löytäisi ?

No, minä jatkoin K-raudasta Timolle ja Marjatalle, missä jonkin aikaa rupaleltiin niitä näitä. Keskustassa ajoin Kamppiin ostamaan pääsiäismunien marmorointivärit. Ne oli vähän kalliit 18 €. Niitä ei saisi enää myydä, EU kun kieltää kaikki liuotinpohjaiset askartelumaalit. Miten käy öljyväritaiteen ja taiteilijoiden kysyn vain ??
Kun olin keskustassa piipahdin Kaivokadulla 1-5 €:n liikkeessä, ja sain lahjat ostetuksi Taunolle, mm hillopurkin kannen avaajan. Matkalla Puistolaan käväisin vielä Kyläsaaren kierrätyskeskuksessa. Mieli olisi tehnyt ostaa sieltä vaikka mitä astioista huonekaluihin, mutta onneksi maltoin mieleni. Puistolassa oli lämmin tunnelma, katsottiin suom elokuva Musta rakkaus, missä oli riipivää rakkautta ja mustasukkaisuutta. Kun Tarja ja Tomi tulivat ihasteltiin ja muisteltiin tapahtumia vanhoista valokuvista, joita Tarja oli teettänyt. Syötiin makkarakeittoa ja minun tekemää täytekakkua ja hyvää oli ! vaikka itse kehun. Loppuilta marmoroitiin muovimunia pääsiäiseksi.



Päivässäni yksi kohtaaminen oli erikoinen. Tapasin Kyläsaaren kierrätyksessä tutun täytetyn Villisian, nyt 3:n kerran !! Se on vieläkin siellä olemassa ja vuokrattavissa. Olen vuokrannut tätä Metsän Karjua aiemmin 2 kertaa. Jokainen voi kuvitella, mihin sitä tarvitsin ehdottomasti, viimeksi 10-vuotta sitten ! Kerron teille joskus tarinan tästä harmaasta Villi possusta, joka ikävystymiseen asti on saanut pölyttyä kunniapaikallaaan. Onkohan possu koskaan ollut yhtä tarkeä muille, mitä se 2 kertaa on ollut minulle ?

Tyttö kantaa puita sisälle

Kerron hieman tästä kuvasta, joka on nyt blogini pääkuva; tyttö, joka kantaa halkopuita sisälle lämmikkeeksi. Kerrankin koko kuva - tai kuvateos on täysin 100%:sti omaa tekoani, otettuja 2 valokuvaa myöten. Olen innokas kuvaaja, mutta nolo ja arka saamaan ihmisiä kuvatuksi, varsinkin jos he ovat vieraita. Hapsalussa sain otetuksi kuvan naapurin talon tytöstä. Kuvateos on tehty tekniikalla missä kaksi



toisilleen aivan vierasta kuvaa on yhdistetty. Viime silauksena puihin on maalattu vaaleanpunaiset lehdet. Tyttö on kuvattu talvella tammikuussa ja puitten varjostama kävelytie on kesäkuva Haapsalusta, aivan kesäkotimme nurkilta. Haapsalussa (ja kait koko Virossa) on tavallista, että kerrostaloasunnotkin lämpiää puilla, miten kukin asukas haluaa. Kaksikerroksinen naapuritalo lämpiää puilla, joita asukkaat joutuvat hakemaan halkovajasta ulkoa. Koululaistytön homma oli hakea puita sisälle. Ehkä jonakin päivänä tämä lämmitystapa on Virossa historiaa, kuten se on Suomessakin ollut pitkään, liekö 50-vuotta. Viimeksi saman naapuritalon ikunalla sievisteli kissaneito ja maassa mourusi rakkautta kujan kolli. Minä aioin ottaa rakastavaisista kuvan, mutta juuri kun olin räpsäämässä kuvaa, oli kissan emäntäkin jo ikkunassa. Ei tullut kissoista taiteellista kuvaa sillä kertaa !

Kissojeni kujeita 1 osa

Hiiri aamiaiseksi

Ennen kun poikiamme oli olemassa, oli meillä 2 kissaa Bertta ja Minttu. Ennen näitä neitoja oli meillä Jellona niminen uroskissa. Jellonaa kutsuimme Swaddariksi, ihmeellisen nimen alkuperää en millään muista. Jellona oli musta-valkoinen väriltään ja turkki oli pitkäkarvainen ja kiiltävä, kuten angorakissoilla.



Kuvassa ei ole Jellona, vaan vastaava pulma, mikä kisullamme oli

Frakkivärityksestään huolimatta Jellona oli ansioitunut hiirien metsästäjä, joka tehokkaasti vähensi näitä talostamme. Rakensimme taloamme, missä oli koloja hiirten päästä sisälle. Yöt kissamme vaani hiiriä sisällä. Jellona söi hiiren joskus parisänkymme alla, niin että vain maksa väritti lattiaa aamusella. Kerran yöllä heräsimme siihen, kun jokut oliot vipelsivät pimeässä sängyssämme. Oli tarraavia kynsiä ja pieni karvapallo, mikä puikkelehti kynsiä pakoon lakanoittemme väliin. Kissamme oli kantanut elävän hiiren sänkyymme yöllä ! Siinä on Teille aamupala, kait kisu ajatteli. Sillä kertaa hiiri pääsi karkuun. Jellona varmasti ihmetteli, miksi pakenimme sängystämme hiirtä, kun sitä olisi pitänyt päinvastoin jahdata takaa.

Muropurkin mysteeri

No, kissamme yö metsästykset jatkuivat herpaantumatta, ja päivällä vasta oli laiskottelun aika. Kerran taas heräsimme keskellä yötä sängystämme " hirveään kolinaan ja paukkeeseen " Nyt hiirijahtia ei onneksi käyty sängyssämme, vaan pauke kuului pimeästä keittiöstämme. Pääsin äkkiä pystyyn ja sain sytytetyksi valot keittiöön. Ja mitä ihmettä ? Jellonamme juoksenteli keittiössä seinästä seinään päässään muropurkki ! Kissa oli varmaan vaaninut hiirtä roskiksessa, hiiri oli rapistellut purkin pohjalla. Kissan oli täytynyt työntää päänsä pahviseen purkkiin jotta hiiren saisi kiinni, ja näin muropurkki oli jäänyt kiinni kisun päähän. Kun ei nähnyt mitään, meni Jellona purkki päässään pitkin seiniä. Ja ei se pauke vielä mitään, mutta kun hiiri oli edelleen purkin sisällä - ja ilmeisesti pääsi puremaan kissaa nenään ! Vihdoin kissa säntäsi olohuoneeseen pahvipurkki päässään, jolloin se osui sohvaan. Lopuksi purkki juuttui kiinni sohvan alle, milloin kissa sai päänsä irti purkista. Sitten minä menin uteliaisuuttani kurkistamaan purkkiin, ja sittenhän se urhoollinen hiiri pomppasi ulos tukalasta vankilastaan. Episodin jälkeen olimme kieltämättä kaikki melko säikähtäneitä minä, mies, kissa sekä hiiri. Jätimme loppuyöksi kuistin oven auki, joten hiiri pääsi ulos karkuun. Sen pituinen juttu se, kerron muita sattumuksia lisää myöhemmin.