Saudi prinsessa Sultana

Jotta pääsisin perille arabialaisen kulttuurin ja islamin uskonnon saloista, luin Jean P. Sassonin kirjan Prinsessa. Kirjan päähenkilö on kuninkaalliseen saudisukuun kuuluva prinsessa Sultana, joka syntyi Saudi Arabiassa vuonna 1956. Olen itse syntynyt samana vuonna, joten Sultanan elämän vaiheisiin on ollut helppo samaistua.



Tositapahtumiin perustuvassa kirjassa kerrotaan monet traagiset ja onnettomat kohtalot, mihin nainen on voinut joutua miesten ja islamin hallitsemassa maassa, Saudi Arabiassa. Erään perheen tytär kivitetään, tämän ylhäisöperheen pojan suojelemiseksi, ettei pojan huumeiden käyttö paljastuisi ja suvun maine tahraantuisi. Tavallisimmin kun tytär on 13 vuotiaana saanut ensimmäiset kuukautiset, on lapsi muitta mutkitta voitu naittaa kenelle hyvänsä, jopa 60-vuotiaalle miehelle. Saudi miehillä on oikeus suvun naisten hallitsemiseen. Naisilla ei ole oikeutta omaan kehoonsa, mielipiteisiinsä, perintöön tai edes omiin lapsiinsa.



Turkissa lait rajoittavat väärinkäytöksiä ja naisten huonoa kohtelua. Saudi Arabiassa on kuitenkin vallalla sama uskonto, mitä Turkissa ja Arabian niemimaata pidetään islamin uskonnon alkukotina. Näin ollen monet uskontoon ja perinteisiin pohjautuvat tavat ovat edelleen voimissaan molemmissa maissa.



Yhteistä tapakulttuuria ovat mm;

- Poika ei käännä isälleen selkäänsä koskaan, äitiä ja sukua arvostetaan jopa enemmän, mitä vaimoa.
- Suvun kunnia on kaikki kaikessa. Miehen kasvojen menetys tuhoaa koko perheen, myös suvun maineen.
- Mies päättää perheessä kaikesta, mielipiteistä ja mm poikalasten, kuin myös tyttöjenkin ympärileikkauksesta. Iskonnon mukaan vaimon on seurattava miehensä tahtoa, eikä poikkeuksille ole sijaa.
- Kuten saudit, turkkilaisetkin käyttäytyvät ulkomailla vapaammim. Kun palataan kotimaahan, on uskonnon ja tapakulttuurin rajoitukset taas arkipäivää, kuten esim hunnun käyttö.
- Muuhun uskontoon kuuluvat ovat aina arvossa alempia



Epäilemättä mielessäni kipinöi savua Sultanan elämästä luettuani. Eniten olisin toivonut, että muiden islamin maiden naiset olisivat voineet vaikuttaa uskonsisariensa elämään helpottavasti. Hunnutettujen saudinaisten vapautus on kuitenkin tullut länsimaista. Nuoret ulkomailla opiskelleet rikkaitten sukujen miehet toivat tullessaan lievennyksiä maansa ahdasmielisiin käsityksiin ja tapoihin, ja mm naiset saivat oikeuden opiskeluun. Eniten Saudi Arabiassa naisten sortoa kaatoi Kuwaitin ja Irakin välinen sota. Tällöin vuonna 1990 Saudimaahan rantautui naapurimaan vapauttajina satojatuhansia amerikkalaisia sotilaita, johon kuului kosolti myös naissotilaita.



Saudi Arabiassa naisliike oli haltioissaan saadessaan näistä uniformupukuisista naissotilaista ilkikurisen esikuvan, jota miehet sotilasarvossa alempina joutuivat jopa tottelemaan. Prinsessa Sultanasta tuntui, että yhtälailla, mitä sodankin vuoksi, maa oli kiihdyksissä amerikkalaisista naissotilaista ja kuwaitista paenneista uskon sisarista, jotka ajoivat autoilla yleisessä liikenteessä ja vieläpä ilman huntua, abyaa !.



Ilmiötä ihmettelevälle väestölle uskonnollinen poliisi, mutawwit uskotteli amerikkalaisten naissotilaiden olevan joukoille varattuja porttoja, ei sen ihmeellisempiä naisia. Ikävä kyllä, oppimattomat saudinaiset jopa uskoivat näihin puheisiin, koska ilmestys oli jotain täysin käsittämätöntä.

Jälkipyykki;

Minua kiinnostaa islamin uskonto ja tavat, jotka ovat vallalla samaan kultuuriin kuuluvissa maissa, kuten esim Turkissa. Tavoiteeni olisi oppia ymmärtämään uskontokuntaan kuuluvien kansojen aivoituksia niin hyvässä ja pahassa. Hyvässä tuntemani suomalaiset naiset ovat onnellisesti naimisissa turkkilaisen miehensä kanssa. Räikeää epätasapainoa miehen ja naisen roolien välillä ei ole, ainakaan nähtävissä. Jos kohtelu maassa ei olisikaan ollut asianmukaista, ovat pettyneet vaimot varmasti palanneet takaisin Suomeen.
Naisten asema ei ole hääppöinen kaikissa islamin maissa, varsinkaan, jos naisella ei ole toista kotimaata, minne palata takaisin. Käsitykseni mukaan naisen oikeudet ovat verrannollisesti yhtä huonot, kuinka pimeää on mustan kaavun sisäpuolella.

En ole uskontoa soimaamassa, vaan valottamassa naisten asemaa, maissa, joita huonosti tunnemme. Missä tahansa uskossa on paljon hyvääkin, kuten parhaassa tapauksessa sukulaisten lähimmistään näkyvä huolehtiminen. Toisaalta ajatelkaas, mitä kaikkea pahaa alkoholinkäyttö on aiheuttanut länsimaissa, liikenneonnettomuuksia, väkivaltaa, murhia, perheen hylkäämistä jne. Jos joku on kiinnostunut hunnutetun naisen elämästä, suosittelen tätä kirjaa lämpimästi. Nyt rikkaassa Saudi Arabiassa elämä on vapaampaa. Tietämäni mukaan Jean p. Sassonilta on ilmestynyt uudempikin kirja, joka kertoo Sultanan tyttären elämästä.

En voi olla muistuttamatta, millaisia vastoinkäymisiä naisten oikeuksien tavoittelu on julkisuudessa aiheuttanut, muistamme Salman Rushdien. Ymmärrän hyvin, miksi epäkohtiin puututaan vain vain ja jos, mutta silloinkin matalan profiilin turvin. Tässä toinen esimerkki, jonka tiedän.

Alankomaissa elokuvaohjaaja Theo Van Gogh tuli murhatuksi, (taisi olla 2005) koska hän kritisoi muslimikulttuuria.
Suurimman huomionsa hän kiinnitti naisten asemaan. Hän ohjasi juuri ennen kuolemaansa lyhytelokuvan, jonka pääasiallinen sanoma oli, että islaminuskoiset miehet pahoinpitelevät vaimojaan, niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Niin muslimivähemmistö kuin kristitytkin hermostuivat, huolimatta siitä, että elokuvan käsikirjoittaja oli musliminainen, Alankomaiden parlamentin jäsen Ayaan Hirsi Ali, luotettavaksi tiedetty henkilö.