lauantai 31. lokakuuta 2009

Mutahoidot Haapsalussa

Kylpyläelämää ja mutahoitoa


Erilaiset kylpemiseen tarkoitetut rakennukset alkoivat kehittyä Euroopassa ja irrottautua perinteisistä muodoista, millaista Rooman kylpylät edustivat. Alueellisuus alkoi näkyä yhä vahvemmin niin rakennus- kuin kylpytavoissakin: erilaiset höyryyn perustuvat kylpymahdollisuudet valtasivat sijaa Itä- ja Keski-Euroopassa ja pohjoisessa sauna muodostui yleiseksi kylpy- ja peseytymismuodoksi.



Viime vuosisadan alussa kylpyläkulttuuri ja lomanvietto ylhäisön keskuudessa eli kukoistuskauttaan Euroopassa. Kesällä siirryyttiin rannikolle kylpyläkaupunkeihin lepäämään ja uimaan, kuten teki mm Venäjän keisariperhe ja hoviväki. Haapsalussa Tri Hunnius oli kehittänyt virkistävät ja puhdistavat mutakylvyt, mitä valmistettiin matalien merenlahtien mudasta.


Carl Hunnius

Mielenkiintoista tietää: Haapsalua nimitettiin keisarilliseksi kylpyläksi, täällä kävivät perheiden kanssa lomailemassa ja mutakylpyjä ottamassa Venäjän tsaarit Nikolai I, Aleksanteri II, Aleksanteri III ja Nikolai II. Tule kokeile Haapsalun mutahoitoa Laine ja Fra Mare Spa hotelleissa! (Ps täällä Haapsalussa Virossa on meidän kesäsunto, siksi tiedän paljon kylpyläperinteestä kaupungissa )



Virossa Haapsalussa Lääkärinä työskennellyt Hunnius oli ensimmäinen, joka huomasi paikallisten asukkaiden tavan lieventää terveysongelmia meren mudalla ja alkoi sen jälkeen tieteellisesti tutkimaan mudan ominaisuuksia. Vuonna 1825 perustettiin hänen aloitteesta Haapsaluun ensimmäinen mutahoitola v 1825.

Kylpylätoiminta alkoi Haapsalussa jo 1800 -luvulla. Paikalliset asukkaat keksivät vuosisatoja sitten voidella kehoaan matalan lahden pohjasta saatavalla, terveelliseksi koetulla mudalla. Kaupungin mutahoitojen maine alkoi kiiriä ja houkutella terveyskylpyihin Venäjän tsaariperheen jäseniä sekä muuta aikansa ylhäisöä Venäjältä ja muualta Euroopasta.



Kaupungin museon vierasvihkossa on runsaasti saksalaisten vierailijoiden tervehdyksiä. Monet saksalaiset allekirjoittavat vieläkin oheen lisänimen ”Hunnius”. Vierailijat ilmeisesti kunnioittavat ylpeinä esi-isäänsä, joka ilmiömäisellä liikemiesvaistolla muutti liejun kullaksi.

Carl Abraham Hunnius opiskeli Tarton yliopistossa lääkäriksi. Hänen varsinainen ansionsa on kuitenkin se, että kaupungissa toimii nykyäänkin kylpylöitä mainoslauseenaan ”Elämän eliksiirimme on parantava meren muta”. Idean tuottoisaan bisnekseen Hunnius nappasi kalastajilta, joiden oli nähnyt sivelevän itseään rannassa mudalla.

Kysyessään kalastajilta syytä tähän, kalastajat olivat vastanneet toimenpiteen helpottavan heidän niveliensä kolotusta.


Kauneuskilpailut Haapsalussa

Ensimmäinen Hunniuksen mutakylpylä valmistui kaupungin mahtimiehen Magnus De La Gardien tuella vuonna 1825. Koska asiakaskunta koostui etupäässä pietarilaisesta hoviväestä, kaupunki sai höyrylaivayhteyden Pietariin jo kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Tasaisesti nousevien kävijämäärien ja keisarillisella Venäjällä kasvavan maineen myötä Viron rautatieverkko ulotettiin Haapsaluun vuonna 1905.

Jopa Haapsaluun eksynyt The Timesin toimittaja ihastui mudassa kylpemisen saloihin.

”Minusta tuntui kuin olisin leijunut,” hän kertoi kesällä The Times -lehdessä. Juhlallisen tunnelman tosin oli keskeyttänyt alkukantainen kuorsaukselta kuulostanut röhkinä. Opas kehotti toimittajaa olemaan huoleti, ja osoitti muta-ammeeseen nukahtanutta kylpylävierasta: ”It’s a Finn, don’t worry”.



Nykyään kyseisen mutakylpylän asiakkaista 90 prosenttia on suomalaisia, ja syystäkin: kotimaassa päivän kylpyläloman hinnalla saa kieriskellä mudan täyttämässä ammeessa kokonaisen viikon.

lainattu osio -Kimmo Laakson artikkelista Haapsalu

Kirjoitan seuraavaankin artikkeliini juttua Haapsalusta ennen ja nyt -

torstai 29. lokakuuta 2009

Tervetuloa Haaremiin, wellcome to Harem !

Jumalattaremme Hygienia (1.osa
(by english in the end)

Kuten Psyke Hygieniakin kuulostaa kauniilta jumalattaren nimeltä. Pidän yllä iluusiota, että nimi on jollekulle puhtauden esikuvalle kuulunutkin. Nimi kuulostaa puhtaalta ja arvokkaalta. Koska molemmat nimet on kauniita, ja ihmiskunnalle elintärkeitä, olen ristinyt blogini patsastytöt, kaksoset Psykeksi ja Hygieniaksi



Idässä oli toinen uskonto ja moniavioisuus. Päivän rutiinit liittyivät peseytymiseen ja lämpimässä ilmastossa virkistäytymiseen, varsinkin vauraissa kultuureissa, kuten Ottomaanien valtakunnassa Turkissa. Muiden maineikkaiden sulttaanien lailla mm Turkin sulttaani Murad III (1546–1595) piti yllä kylpemisen kulttuuria haaremissaan. Hänen haaremiinsa kuului 1 200 orjamarkkinoilta hankittua kauneinta naista, joita vartioivat yli 400 eunukkia. Murad III katseli usein arabeskien takaa kuinka alastomat naiset ilakoivat ja viettivät aikaansa vesialtailla. Haaremin altailla musiikki, laulu ja seurapelit loivat viihtyisää ilmapiiriä.



Miten mahdettiinkaan maailmassa hoitaa meille itsekullekin tärkeää henkilökohtaista hygieeninaa ennen kylpyhuoneen keksimistä ?


Suomessa pienenkin torpan asuinmiljööseen kuului sauna. Pesutila oli usemmiten savusauna, lisäksi oli erillinen huussi ulkona ja järvi, minne pulahtaa. Tosin se oli jäässä talvella. Mutta pehmeässä hangessa saattoi kiereskellä itsensä puhtaaksi ilman vettäkin. Vaikka uitiin ja saunottiin, kirput ja täit alati kiusasivat metsien mökkiläiskansaa. Kaupungissakin peseydyttiin yleisissä saunoissa, kun muita mahdollisuuksia ei juurikaan ollut. Kuppari oli kansanparantajan ammatti. Saunassa tehty kuppaus elvytti väsynyttä kehoa, ja ennaltaehkäisi pelättyjä sairauksia.



Yksin oli hankalaa peseytyä, sisar oli selänpesijä

Maaseudulla naisväki keitti saippuansa 1950-luvulle asti kotona teurasjätteistä ja koivuntuhkasta. Tarvittaessa pesupala sai tuoksunsa tervasta, sitruunasta, yrteistä ja hajuvesistä. Olimme todellakin pesseet itsemme teurasjätteillä, ja sanamuotoa korjaillen pesemme edelleenkin, koska saippua on yhä päivittäisessä käytössämme. Ainakin saippuan valmistus on ekologista. Saippuamainoksissa ei puhuta selkokielisesti tuotteen sisältämistä aineosista.


Ihosta lika irtosi vihtomalla ja kuumalla vedellä

Miten toimittiin Hygieenian kanssa Lähi-idässä ja muilla kuivilla seuduilla ennen Embon ja Lambin keksimistä ? Karavaaneilla ei ollut mukanaan huuhtelevaa bidettä. Takaliston pyyhkimiseen käytettiin vastenta kättä. Uskontoihinkin liittyvissä ohjeistuksissakin oli säädetty nimenomaan vasemman käden varatun pyyhkimiseen. Oikeaa kättä tuli käyttää syömiseen. Entäs jos olikin vasenkätinen ?



Tässä pestään pyykki, lapset ja astiat samassa pesualtaassa, kätevää

Peseytyminen ja puhtaus ovat kuuluneet kautta aikojen ihmisten arkeen. Hyvä esimerkki tästä on antiikin Rooma, missä keisarit rakennuttivat toinen toistaan komeampia kylpylärakennuksia yleiseen käyttöön. Jo muinaiset egyptiläiset nauttivat kylpemisestä ja he käyttivät saippuaa peseytymiseen ja ihosairauksien hoitoon. Saippuan valmistamisen taito levisi Eurooppaan Egyptistä ja roomalaiset kylpyläkulttuurit suorastaan jumaloivat saippuaa. Peseytyminen oli tällöin hyvin pitkälti sosiaalinen tapahtuma, sillä kylpylöissä tavattiin tuttuja ja pidettiin jopa kokouksia. Sen sijaan myöhemmin renessanssiajan ihminen piti peseytymistä turhamaisena ja uskoi, että sukupuolitaudit levisivät saunan kautta. Yläluokka hautasi hajunsa tuoksusaippuoihin ja hajuvesiin.


Saunassa Marie Antoinetten haikaranpesä olisi saanut kyytiä

Wellcome to Ottoman Harem !

Life in the Topkapi Palace Ottoman harem was very different from what was imagined by Europeans. In Ottoman society, as an institution Topkapi harem life reflected the secluded privacy of family life. Topkapi Harem tour will take about half hour and will definitely be a reward to everyone interested in Ottoman harem life. Harem compound is in the second courtyard of the palace.
The "cariyes" who served sultan's wife or mother sultan, under the guidance of the sultan's mother, were taught to read and write, play music, and the intricate rules of palace etiquette and protocol. They were trained and educated in the skills and accomplishments considered appropriate for women at the time. After a certain number of years in service they were allowed to marry. Very few were honoured even by the privilege of waiting at the sultan's table, and still fewer became royal wives. Hurrem Sultan was a good example of palace opportunities for cariyes.

Generally speaking, "cariyes" had an important place in the royal harem. They were cared and treated as if they were the flowers of the harem just like the flowers in a garden. This is evident from the names of the harem women as they began to receive melodious Persian names like Laligül (Ruby Rose) and Nazgül (Shy Rose) that suggested they were as beautiful and graceful as flowers.


The image of a harem conjures visions of opulent surroundings filled with beautiful and sensuous women. It was imagined that their sole duty was to entertain a sultan. This image may have been falsely based on the imperial harems of the sixteenth and seventeenth centuries of the Ottoman Empire. In this period of history, harems played an important role in the governing of the Ottoman Empire. This most renown period was known as the Reign of Women, the Kadinlar Sultanati. The involvement of the harem women, and more specifically, the Valide Sultan (Sultan's Mother or Queen Mother) and the Sultan's favourites (favoured harem women), in state politics, diminished the power and position of the Sultan. As the Sultan was the head of the government (or Divan), this interference proved to be detrimental to the Ottoman Empire.
www.lydotravel.com/Ottoman-harem.html

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Eka loma Sarköyssä kesällä 2008



Kesän 2008 lomatunnelmat oli huipussaan kesäkuun alussa, kun perheeni odotti päästä katsomaan Sarköystä ostamaani loma-asuntoa, ensimmäistä kertaa. Olin selvittänyt pojilleni ja miehelleni, että asunnossamme makuuhuoneissa yläkerrassa, lattialla olisi nukkumiseen vain patjat. Ruokapöydän virkaa toimitti terassipöytä ja 6 muovituolia. Lomalle mukaan pakkasimme matkalaukullisen liinavaatteita ja mm uudet ruokailuvälineet yhteen suureen matkalaukkuun.

Jos matkustat vain yksin tai kaksin, ei halpamatkailussa saavutettu hintaetu palvele sinua parhaalla mahdollisella tavalla. Kun maksustin viime keväänä Turkkiin yksin, maksoin mukisematta 400 e Turkish Airin (Thy) suorasta lennosta Istanbuliin. Kun perheessä matkusti 4 henkilöä, oli lippuhintoihin löydettävä edullisempia vaihtoehtoja.

Suunnitelmien mukaan Jukka ja Lasse tutustuivat Istanbuliin 2 päivän ajan, ilman meitä. Riikan lennolla katosi liinavaatelaukkumme, mutta onneksi se löytyi ja tuotiin Jukalle hotelliin Istanbulissa. Sovitusti Jukka sai vuokra-auton hotelliin. Erityisen huojentavaa oli, kun miehet ajoivat 200 km Istanbulista Sarköyhin, ja onnistuivat löytämään kaupungin liepeiltä asuntomme ilman minua ! Onneksi liinavaatteetkin pääsivät perille Sarköyhin. Kolmantena päivänä Jukka ja Lasse haki autolla meidät Ataturkin kentältä Istanbulista.



Viimeiset lomapäivät Sarköyssä oli haikeita. Takaisintulomme Suomeen sujui mutkattomammin. Aamuyöstä olimme pakanneet ja Sarköyissä valmiit kotimatkalle. Vuokra autollamme saavuimme parahiksi Istanbulin aamuruuhkaan. Ajoimme kaupungin läpi O-2 moottoritietä pitkin päästäksemme Sabiha Gökcen lentokentälle Aasian puolelle. Oli Ikimuistoinen elämys ajaa 50 km läpi suurta kaupunkia ja ylittää Bosborin salmi jättiläismäistä siltaa pitkin. Moottoritiellä ruuhkassa innokkaat myyjät myivät rinkeleitä harjanvarresta !
Olimme vuokranneet auton, http://www.bestofrentacar.com/
Autovuokraamo on kätevä, kun he tuovat ja hakevat auton, mistä pyydämme. Pois lähtiessämme automme haettiin Sabiha Gökcen lentokentältä. Lento Tukholmaan ksti 3 t 15 minuuttia ja kone oli vain puolillaan matkustajia. Tukholmassa kentältä siirryimme taksilla 50km laivasatamaan. Siljan laivalla oli leppoisaa ja söimme hyvän illallisen pitkän matkapäivämme päätteeksi.



Summa summarum, tuo viimekesäinen halpamatkustelu olisi ollut edullista, ilman Juhon sairastumista, hotelli yöpymistä Riikassa, 50 km taksilla ajelua Tuhkolmassa ja herkuttelua Siljan laivalla. Nämä välilliset kustannukset oli syy, miksi nyt tänä kesä päädyimme ostamaan Finnairin 200 e:n edulliset lentoliput Istanbuliin. Lippuja sai ostetuksi 30.9.2009 ajankohtaan saakka. Toivottavasti näitä lippuja myytäisiin ensi kesänäkin samaan hintaan Hulluilla päivillä.

http://www.ryanair.com/site/FI/
http://www.kuumat.com/
http://www.get-packing.com/flights/istanbul-from-stanstead.html

Tuosta linkistä löytyy Saksan lentoyhtiöt, jotka lentää Turkkiin, kts Turkki aakkosissa, on aika lopussa.
http://whichbudget.com/en/cheapflights.php?from=HAM#HAMTurkey

Kannatta pistää merkille, että Tampereelta Ryan Air lentää keskieuroopan saksaan, jostä voi löytää melko edullisenkin jatkolennon Istanbuliin. Voi vaikka yöpyä 1-2 kaksi yötä Saksassa, ja tutustua lomalla uuteen kaupunkiin.

ii kirjoitti...
Mua kyllä pelottaa, että mistä me saadaan rahaa lentää elokuuksi Turkkiin - mutta ehkä uskallaudutaan kokeilemaan jotain tällaista kokeilevaa... Onko suo Riga siis joku lentokenttä Tallinnassa? Tallinnan kautta ehkä uskaltaisin lähteä, se on sentään vähän tuttu.

terveisin,

tyhmä kyselee taas :)

17. huhtikuuta 2009 5:18
sateenkaari kirjoitti...
Kiitos hyvasta neuvonnasta. Taalta Turkista eurooppaan saa tosi halpoja lentoja,mutta suoraan Helsinkiin ei.Talvella TURK HAVAYOLLARİ myy Suomesta tanne paljon halvemmalla,mita taalta Suomeen.Meidan talon alakertaan on THY juuri avaamassa liiketta.
Hyvaa viikonloppua suunnitteluille!

17. huhtikuuta 2009 10:19
Annu kirjoitti...
Sateenkaari;
Aika hyvin palvelut, kun matkatoimisto tulee alakertaan

Halpamatkailua 2, huhtikuu 2009

Kerron tässä jatko-osassa 1 viikon äkkilähtö seurakatkastamme Egyptiin. Kolmannessa osassa, ensi viikolla kerron edullisista lennoista Barcelonaan, Irlantiin ja Turkkiin.

Hyvää Pääsiäistä kaikille ! Tässä vallaton poikani, vähän nuorempana.


Netinkäytöstä opin ensialkuun, että systeemin laajoja hakutoimintoja voi käyttää edullisten lento- ja lomamatkalippujen etsintään, eli kaikenkirjavat äkkilähdöt löytyvät netistä, varsin vaivattomasti. Tosin useissa tapauksissa äkkilähdöissä varoitusaika on turhankin lyhyt, vain muutama päivä. Yleensä käytän monia eri hakukoneita, ja seuramatkoille on olemassa muitakin esittelykanavia. Lisäksi äitini seuraa tarjousmatkojen hintoja Hesarista, mikä onkin aika tehokasta.

Tässä alla on hyvä linkki, mistä pääsee useisiin hakukoneisiin ja matkatoimistojen sivuille. Itse suosin pelkkien lentojen haussa Travelstartin tai Travellinkin sivuja, selkeyden vuoksi. Huomatkaa, että sivulta löytyy myös Tallinnan ja Tuhkolman äkkilähtöjä. Jotta kruunut saisi euroiksi, on tuossa Napsu valuuttalaskimen osoite myös. Voit myös tarvita ilmaista sanakirjaa (valitse kielet ensin, ja sitten sana, minkä haluat kääntää).

KUUMAT JA HALVAT OS : http://www.kuumat.com/

NAPSU: http://www.napsu.fi/matkailu/valuuttalaskuri/

ILMAINEN SANAKIRJA : http://ilmainensanakirja.fi/sanakirja/

Kaikkia äkkilähtöjä ei kuitenkaan saa varatuksi netistä, varsinkaan, jos kyse on lähipäivien seuramatkalle lähdöstä. Esimerkkini on Domina Travel matkatoimisto, joka myy tarjouksina sesonkien ulkopuolella Egyptin matkoja. Matkustamisen ajankohdaksi olimme päättäneet loka- marraskuun vaihteen, kun Suomessa oli märkää ja pimeää. Tarkoitus oli ostaa äkkilähtö Egyptiin, minä ja lapset, äitini ja isäni, sekä siskoni lapsineen. Koska meitä oli noinkin monta 8 henkeä, olimme varautuneet siihen, että joku lapsista joutuisi jäämään kotiin, jos koneessa ei olisi tilaa kaikille. Hyvissä ajoin lapsille oli haettu lomaluvat koulusta, vaikka lipuista ei ollut vielä tietoakaan.

Ekologista menoa ruohopyörällä !

Egyptiin lentoja oli lauantaina ja sunnuntaina. Perjantaina päivää ennen lähtöä äitini ja isäni menivät Helsingissä matkatoimistoon paikan päälle. Lähilähtöjä ei myyty enää lehdessä, eikä netissä, koska matkatoimisto haluaa periä matkasta maksun ennen lähtöä. Sattumoisin tuolla kertaa 8 paikkaa oli vapaana seuraavan päivän lennolle Sharm El Sheikkiin. Lentoliput maksettiin saman tein matkatoimistossa. Viikon loma kohteessa tuli maksamaan meille 170e/ henkilö. Lipuissamme hotellimajoitus oli avoin, joskin matkakohteessa ei huonoja hotelleja ollutkaan. Perillä Sharm El Sheikissä pääsimme koko porukka majoittumaan ihanaan hotelli Tivoliin, missä huoneistomme kuistilta saatoimme valvoa lastemme uimista altaassa. Lapsemme ovat serkuksia, ja tuolloin 10 – 13 vuotiaille 3 vilkkaille pojille ja yhdelle tytölle, loma oli ikimuistoinen ja hauska.

Äkkilähtöjen harrastaminen sopii eläkeläisille, mutta tässä tapauksessa, valmisteltuna se kävi meillekin paremmin, kuin hyvin.
Lähettänyt Annu klo 5:10
Tunnisteet: Elämäni seikkailut
1 kommenttia:
sateenkaari kirjoitti...
Kiitos vinkeista! Todellakin,jos on mahdollisuus lahtea paivan parin varoitusajalla matkalle,niin se kannattaa. Ja jos pystyy viela odottamaan naita akkilahtöja.Kuten sanoit,niin aina ei ole koneessa tilaa. Js sitten viela suurempi mahdollisuus on,jos matkakode ei ole jokin maaratty. Nama akkilahdöthan ovat eri asia,kuin esim halpalennot. Halpalentoyhtiöissa on valinnanvaraa,mutta pitaa kylla ottaa tarkaan selvaa vakuutuksista yms.Olen kuullut,etta jotkut menevat matkalaukun kanssa lentokentalle(ja yöpyvatkin siella tarpeen tullen) odottamaan viimehetken lahtöa,joka saattaa olla todella edullinen.
Kiitos samoin sinne HYVAA PAASİAİSTA!

11. huhtikuuta 2009 6:51

Tunnista minut, huhtikuu 2009



tiistaina 28. huhtikuuta 2009
Kuvaus itsestäni

Olen 168 cm pitkä ja rehellisesti ilmaistuna ylipainoinen. Pitäisi saada laihdutetuksi 15 kg. Silmät on siniharmaat. Kulmakarvani kaartuvat korkealla, mikä saa ilmeeni iloiseksi, tai hölmöksi, jos vertaa vaikutelmaa Ohukaiseen.


Minut tunnistaa myös punasankaisista silmälaseistani. Monet sanoo punaisten lasien sopivan minulle. Ruskeat, punertavat hiukseni ulottuu harteille. Pidän usein ponihäntää. Poikani ei halua minun leikkaavan hiuksiani. Hiukseni ovat kauneinta minussa, heidän mielestään.

Kotona pidän ns paitulia,joita minulla onkin monta kivaa ja eri väristä. Paituli on myös yöpukuni. Jalassa minulla on valkoiset nilkkasukat, kotona. Jos on kiire kauppaan tms, voin vetää jalkaani pitkät housut hujauksessa ja sulloa paitulin niihin. Eli viivyttelyyn en tuhlaa aikaa. Tämän tapani vuoksi poikani huomauttavat ; ethän lähde matkaan yöpuku päälläsi. Usemmiten liikun autolla, täällä maaseudulla se on välttämättömyys.



Kävelytyylini on kevyt ja reipas, en kestä laahustelua. Kaverit usein valittaa minun kävelevän liian lujaa. Liikun ripeästi myös kaupassa, pitkät käytävät suorastaan juoksen kärryjen kanssa. Epätavallisen ripeä liikehdintäni saa myymäläetsivät valppaiksi, ja näitä sitten kaupassa juokseekin perässäni osastolta toiselle. En ole tuosta moksiskaan, ja hymyilen varjostajilleni, kun kujanjuoksu päättyy kassalla.

Nyt keväällä eniten pidän mustia pitkiä housuja, ja tummaa T-paitaa. Päälle vedän vaalean vihreän toppajakun. Värien puolesta olen ainakin tip,top lähtemään ihmisten ilmoille.
Koruja en pidä, en edes kihlasormustani. En voi käsittää, kuinka ihmiset vapaaehtoisesti rihmoittavat itsensä koruilla. Laita kokeeksi sormus koiran häntään, ja katso miten käy. Minussa tapahtuu sama alkukantainen vastenmielisyys turhia kehossa riippuvia esineitä kohtaan. Kyse on mukavuudesta. Kun olin nuorempi, ja tapasin mummoni, laiton kyllä korut ylleni, mitkä hän oli minulle lahjoittanut.

Kesän v 2008 kuvat, tammikuu

Kun muistelen mennyttä kesää, kertovat kuvat enemmän kuin sanat. Niin paljon kaikkea mielenkiinteista tapahtui kesän aikana, joten idylliset
kuvat Sarköystä puhukoot puolestaan. Tosin tuo imuri ei edusta idylliä, mutta se oli tekemisissäni tärkeä työväline.



Kesän kuvat enemmän kuin sanat

Kehuttakoon sitä, että imurointikin uudella imurilla oli kivaa. Kunnostustöissä se oli viimeinen vaihe, ennen yksittäisten makuuhuoneisen valmiiksi saamista. Kyllä kunnostamisessa kului tuskaa ja hikeäkin, mutta sainhan vaivojeni palkaksi käyttööni unelmieni asunnon. Kaikki asunnossamme tai Sarköyssäkään ei ole varmasti aivan kohdallaan toisten mielestä. Pääasia kuitenkin on, että kaikki tämä on MINUN MIELESTÄNI IHANAA. Perusasia on luonteessani, pidän ideoimisesta, uusista virikkeistä ja pidän siitä, että saan vapaasti toteuttaa visioitani. Näin ollen asumisessa, kuten muussakin RAKASTAN TEKEMISTÄ. Näin ollen muuttaminen täysin


Sarköyn edullisin sohva 220 TL, eli 100 euroa.

valmiiseen ja mutkattomaan loma-asuntoon ei olisi minua juurikaan kiehtonut. Sarköyn alueessa ja huoneistossa oli tarpeeksi haastetta juuri minun ikäiselleni ja tapaiselleni naiselle. Yllätyin positiivisesti, että myös naisystäväni olivat kanssani samalla aaltopituudella. Kaiken ei todellakaan tarvitse olla täydellistä. Sarköyn asunnossamme riittää vuosiksi pohdiskeltavaa, mitä voin pitkinä talvi-iltoina suunnitella Suomessa seuraavaa lomaa silmällä pitäen.

Kiinteistökauppaa Turkissa, tammikuu 2009

sunnuntaina 11. tammikuuta 2009
Kiinteistökaupan vaiheet

Kuva, aamiainen naapurissa



Olen aikaisemmin sijoittanut Viron kiinteistöihin, 1990- luvun lopulla, ennen maan EU-jäsenyyttä. Nyt vuosien kuluttua olen varsin tyytyväinen silloisiin päätöksiini. Tätänykyä puolestaan Turkissa kiinteistöjen arvo nousee paremmin, mitä säästäminen sijoitusrahastoihin, joten kiinteistöihin sijoittamista voi pitää hyvänä ideana täälläkin. Käytännössä Turkin loma-asuntomme Sarköyssä on sijoitus, jota eläkepäivinämme toivomme voivamme hyödyntää enemmän. Turkissa on yli 73 miljoonaa asukasta. Maan väestöstä 20% on alle 15-vuotiaita, ja tämän seikan valossa kiinteistöjen arvonnousu on varmaa. Arvonnousua vauhdittaa myös Turkin mahdollinen EU:hun liittyminen.



Olin aikaisemmin tutkinut Bulgarian kiinteistömarkkinoita. Bulgariassa maaomistus edellytti välillisen yhtiön perustamista. Nopeasti kuitenkin havaitsein, että Turkin asuntomarkkinat olivat laajemmat ja rantakiinteistöissä oli enemmän valinnanvaraa. Liasäksi Turkista Antalyan tutuistani saisin tarvittavan tuen loma-asunnon etsimisellemme.
Vierailin helmikuussa 2008 kiinteistövälittäjä Selma Kilickin luona Antalyassa. Haimme kaupungin verotoimistosta minulle henkilökohtaisen veronumeron. Sen saamiseen tarvittiin kopio passista. Kun veronumero oli olemassa, saimme avatuksi minulle pankkitilin turkkilaiseen pankkiin. Pankkitiliä tarvitaan rahansiirtoa varten Suomesta Turkkiin ja tärkeää on ottaa itselleen ylös uuden tilin kansainvälinen IBAN-koodi.



Ihana asuntomme löytyi !!
Maaliskuussa 2008 tutustumismatkani Turkkiin ulottui Tekirdagn maakuntaan. Olin vuokrannut auton Istanbulista. Särköyssä kiinteistövälittäjä Metin Genckin kanssa tutustuimme useaan, 20 - 25 000 e:n hintaluokan loma-asuntokohteeseen. Sikäläisittäin budjettini oli vaatimaton. Muutaman päivän etsinnän tuloksena löysin mieluisan loma-asuntomme 7 km Sarköystä etelään, läheltä Senköyn pikkukylää.
Kerrottakoon, että saman kadun muutkin kiinteisövälittäjät omista liikkeistään olivat paikalla esittelemässä omia kohteitaan. Niinpä pölyisillä teillä ajoimme kohteisiin 2 auton kimpassa. Muista edukseen poikkeavan 3mh 2 kerroksisen asunnon peruskunto oli hyvä ja sijainti rannan tuntumassa ainutlaatuinen, joten tein pikaisen päätöksen asunnon ostamisesta. Sarköyssä kiinteistövälitystoimistolla



teimme omistajan, Erdogan Cumrucun kanssa esisopimuksen asunnon ostosta (valmiiksi painettu lomake, mihin täydennetään sovitut summat). Samalla maksoin hänelle käsirahan. Sarköyn Tapu-toimiston kautta haimme armeijalta ostolupaa asunnolle. Palasin Suomeen takaisin, koska luvan saanti kestäisi 1- 3 kk. Kun asunnon ostolleni oli saatu armeijan lupa 1 kk kuluttua, palasin Sarköyhin toukokuussa. Sarköyssä perillä sain kuulla huonoja uutisia; ulkomaalaisia koskevaan asunnon omistuslakiin oli tullut muutos, mikä koskisi uusia kauppoja. Turkin hallitus ei ollut kyennyt annetun aikarajan kuluessa valmistelemaan uutta lakia ulkomaalaisten asunnon ostosta. Toukokuussa oli tilanne, missä ei vanha laki, eikä sen sijaan uusikaan laki olleet voimassa. Niinikään Sarköyn Tapu-toimisto ei voinut laatia minulle uutta omistusasiakirkirjaa. Tästä seikasta huolimatta asuntokauppa toteutettiin minun ja Erdogan Cumrucun kesken. Maksamaani asunnon hintaa vastaavalle summalle kirjoitettiin velkakirja, minkä summan Cumrucun on minulle velkaa. Kun myöhemmin saan Tapun omalle nimelleni, on minun määrä luovuttaa velkakirja hänelle takaisin. Laki ulkomaalaisten osto-oikeuksista vahvistettiin sittemmin elokuussa 2008.

Asunnon omistusasiakirjaa, eli Tapua en ole kuitenkaan saanut, koska viranomaisilta on joitain tarkastuksia tekemättä. Heti kun ohjeet saadaan, olen valmis matkustamaan Sarköyhin hakeakseni tämän tärkeän asiakirjan. Tapu on siis asunnon omistusasiakirja, mistä selviää tiedot asunnosta ja omistajan henkilöllisyys. Omistajan henkilötietojen lisäksi, Tapussa on painettuna myös omistajan kuva. Asuntokauppa toteutetaan henkilökohtaisesti asunnon myyjän ja ostajan kesken. Uskon, että ensi vuoden alussa ulkomaalaisille asunnon ostajille Tapun saaminen on mahdollista normaalin odotusajan puitteissa.

Kesäisinä päivinä, tammikuu 2009



Sarköyssa taloyhtiömme pihassa kukkivat metrin korkuiset ruusut ja yhteisiä nurmikoita kastelimme itse päivän hieman viilennyttyä. Läheisen kylän, Senköyn minareetin rukouskutsu herätti meidät aamuisin, ja iltaisin muistutti nukkumaan menosta. Vehreässä pihassamme viihtyivät linnut ja pikkuiset maaoravat. Iltaisin lepakot pyrähtelivät ilmoille katonharjamme alta.

Paimentensa kaitsema vuohilauma laidunsi läheisillä rinteillä. Kellot kilkattaen lauma palasi sijoilleen kukkuloitten taa, ennen auringonlaskua. Paimenkoirat poikkesivat meitä silloin tällöin tervehtimään.



Kun päivän ostokset oli tehty Sarköyssä ja lounas nautittu, oli siestan aika päivän kuumimpina hetkinä. Iltapäivällä oli aikaa uimiselle ja myöhemmin kävelylenkkille auringon laskiessa mailleen. Iltaisin kuistilla grillissä valmistimme marinoitua kanaa, naudanlihaa ja joskus lammasta. Ruoan kanssa nautimme paikallisia viinejä.



Turkkilaisittain illalla syödään ja seurustellaan taivasalla ulkona, mukavasti istuen sohvilla ja nojatuoleissa. Tavallista pidemmän lomamme aikana tutustuimme turkkilaiseen elämäntapaan. Päivän askareiden jälkeen kansain-kansainväliset TV-lähetykset muistuttivat meitä siitä, mistä maanosasta olimmekaan kotoisin. Sarköyssä ikävä saattoi yllättää illan viimeisinä tunteina, kun muistin miten valoisaa Suomessa onkaan keskellä kesää.
Lähettänyt Annu klo 2:35 2 kommenttia
Tunnisteet: Sarköy, Taas Turkissa
keskiviikkona 14. tammikuuta 2009
Kilpikonnia ja simpukoita



Kaupanteon yhteydessä sain asunnon heti käyttööni. Entinen omistaja Erdogan Cumrucu omistaa edelleen taloyhtiöstämme 2 muutakin asuntoa. Hänellä on vaimo ja 4 tytärtä, joita kesälomallamme tapasimme päivittäin. Erdoganin perheelle loma-asunnot on olleet sijoituksia, ja siksi oma asuntommekin oli ollut pitkään tyhjänä. Taloyhtiöömme kuuluu 7 loma-asuntoa. Keväällä kun olin yksin asunnolla, minut pyysi usein aamukahville eläkeläispariskunta, joka asuu naapurissamme. Omaan perheeseeni kuuluu mies ja 13 ja 15-vuotiaat pojat. Kesäkuussa perheeni viettäessä kesälomaa Sarköyssä, pojat ui rannassa mielellään ja keräili rannan aarteita, kiviä ja simpukoita. Vuokra-autollamme teimme retkiä lähiseuduille ja mm tutustuimme Canos-vuoriin ja Aasian puolella muinaisen Troyan rauniokaupunkiin. Automatkoillamme pelastimme maantieltä muutaman maakilpikonnan, jotka nostimme varoen tien sivuun. Yhden kilpikonnista toimme pihaamme lemmikiksi.

Kuvaus Sarköyn alueesta



Sarköyn kaupunki sijaitsee Marmaran meren rannalla, Euroopan puoleisella mantereella. Alueen loivasti vuoristoiset seudut ovat viljeltyjä. Täällä kasvatetaan viljan lisäksi viiniköynnöstä ja auringonkukkia.



Vihreillä laitumilla paimennetaan lampaita, vuohia ja lehmiä. Asfaltoidut kapeat tiet mutkittelevat ylös rinteitä. Tiet yhdistävät pienet kylät toisiinsa. Autolla ajettaessa kukkuloitten korkeuksissa, pienet kylät erottaa kaukaa valkeista minareeteistaan.

Vuoristotie päättyy rannikolle Sarköyn kaupunkiin. Sarköyssä ei lomaile ulkomaalaisia turisteja, kuten esimerkiksi Alanyassa. Istanbulista Sarköyhin on yhtä pitkä 200km:n matka, mitä Alanyaankin on Antalyan lentokentältä. Sarköyn lomailijat on Istanbulin alueen turkkilaisia, jotka viettää vapaa-aikaansa omissa loma-asunnoissaan. Talvisin Sarköyssä on asukkaita n 12 000, mutta kesällä määrä nousee 80 000. Kaupungin kauniille rantabulevardille on istutettu palmuja, jotka on talveksi kääritty kaislamattoihin.

Uima-rantaa on koko kaupungin leveydeltä. Sarköyn ympäristön lomakyliä kutsutaan siteseiksi. Lomakylissä voi olla asuntoja 7 - 200 kpl. Meidän Sahin Sitesiin (Kotkan Pesään) kuuluu vain 7 asuntoa, jotka on ns paritaloissa. Joissain lomakylissä on käytössä yhteinen uima-allas ja vartiointi portilla. Meitä lähellä olevassa suuremmassa lomakylässä on pitzeria ja kauppa, missä mekin asioimme päivittäin.



Omassa taloyhtiössämme ei ole vartiointia, joskin naapurin eläkeläispariskunta asuu paikan päällä talvisinkin. Puutarhurimme hoitaa myös talomiehen töitä ja pitää pihat siistinä. Sarköyn alueella ei ole ongelmia varkaista, vakuutti naapurimme. Turkissa loma-asunnotkin sisustetaan melko prameasti tyylihuonekaluilla, mikä on meille suomalaisille vierasta. Perhekunnat ovat myös suuria, ja lasten lisäksi lomalle tulevat myös isovanhemmat

Ucmakdere - Kumbag, tammikuu 2009

torstaina 22. tammikuuta 2009
Ucmakdere - Kumbag

Yllämainittujen kylien väliin mahtuu Ganos vuoristo, missä tie mutkittelee korkeuksiin pitkin vuorenrinteitä. Kuten Enduroclubin ja liitovarjoilijoiden kuvista näkee, on vuorilta huikeat maisemat alas merelle ja laaksoihin. En ole uskaltanut ajaa reittiä autolla. Olen elättänyt kuvitel maa, että joskus kävelen tuon osuuden vuorten toiselle puolelle. Koska kesällä on liian kuuma, toivoisin voivani ajaa taipaleen mopolla tai skootterilla. Nyt minulla olisi hyvä syykin matkustaa Kumbagiin. Suomalainen Irene lomailee siellä kesäisin perheensä kanssa !. On todella ihme, että löysimme tiedon toistemme kesäpaikoista, kun muutenkaan en ole montaa ulkolaista näillä seuduilla nähnyt.

Turkin mania 1, tammikuu 2009


Istanbul, Kissojen Kuningas ja Paratiisin Onnen matto

Kesällä 2008 palasin vuosien jälkeen Istanbuliin. Oli kummallista todeta, palanneeni vieraaseen kaupunkiin, jonka olin muistoissani jo jättänyt unohduksiin. Olinko alitajuisesti halunnut palata kaupunkiin, vai oliko paluuni ollut silkkaa sattumaa ? Muistelen elävästi Istanbulia, jossa ensi kertaa vierailin vuonna 1989 mieheni, Jukan kanssa. Viivyimme kaupungissa vaivaiset 3 päivää. Silloin 1980-luvun lopulla minä ja mieheni olimme nuoria, ja halusimme matkustella, aina kun siihen oli tilaisuus. Suomessa oli lumeton sateinen tammikuu. Vaikka asuntovelka painoi päälle, ostin innoissani meille edulliset 1000 mk:n lentoliput seuramatkalle Turkkiin, Istanbuliin. Majapaikkamme oli syrjäkujan pikku hotelli, joka sijaitsi keskustassa Sultanahmedin alueella. Ensimmäisenä aamuna me turistit suuntasimme kohti suurta harmaata moskeijaa. Moskeijan edessä, rakennuksen syvennyksessä parveili, venytteli tai istui kymmenittäin eri värisiä ja kokoisia kissoja. Kun lähestyimme paikkaa alkoi vieno huilunsoitto, joka kummasti veti kissoja puoleensa. Kivipaadella istui hyvin vanha mies, arvokkaana, suuri turpaani päässään. Epäilemättä hän oli Kissojen Kuningas, joka soitollaan pyysi almuja itselleen ja kissoilleen. Tuo eriskummallinen hetki, kun annoin almuni, jäi lähtemättömänä mieleeni, kuin elävä valokuva. Ei ihme, rakastinhan kissoja.



Moskeijan puistossa kiersimme vanhaa kupolikaivoa ja ylllättäen meiltä kysyttiin jotakin suomeksi. Kyselijät olivat kaksi turkkilasta nuorta miestä. He kysyivät tunsimmeko Leenaa Suomesta ? Heillä oli esittää Leenasta kuva ja kaikki, edellisestä kesästä. Tunsimme monta Leenaa, mutta emme juuri häntä, vastasimme kohteliaasti. Koska he pitivät erityisesti suomalaisista, he halusivat viedä meidät moskeijaan sisälle. Kun siellä oli käyty, meille haluttiin esitellä läheiset hevostallit. Talleissa, eli monissa pikkuruisissa kaupoissa ei ollut hevosia, vaan tuhansittain mattoja. Yksi mattokauppiaista oli sattumoisin uuden ystävämme eno. Enon kaupassa meille esiteltiin kymmenittäin taidokkaasti käsinsolmittuja mattoja toinen toisensa jälkeen. Tahtomattani innostuin jokaisesta uudesta matosta, ja maton kuvioon liittyvästä kertomuksesta. Halusin nähdä ja kuulla lisää. Istuimme rennosti pehmustetuissa tuoleissa, ja lämmin omanatee sai poskemme kuumottamaan.



Matoista yksi oli ylitse muiden, sen väri oli kirkkaan sininen. Maton taidokas kuvio esitti Paratiisin Onnen puuta, hedelmineen ja lintuineen. Matto oli häälahjaksi tarkoitettu. Vaikka vastaneineet olisivat rutiköyhiä, eläisivät he onnellisina uuden mattonsa kanssa, selvitti myyjä. Matto olisi tärkein kodin varuste, eikä muiden huonekalujen hankinnoilla olisi kiirettä maton hankkimisemme jälkeen. Parisuhteellemme luvattu onnellisuuden takuu kuulosti sen verran lyömättömältä edulta, että yhteistuumin mieheni kanssa päätimme sen ostaa. Paratiisin Onnen maton hinnan saimme tingityksi 1/3 osaan siitä, mitä kauppiaamme oli tästä alussa pyytänyt. Kaupantekomme matosta oli alkanut klo 10 aamulla ja se päättyi illan alkaessa hämärtää. Epäilemättä myyjät olivat väsyneitä työpäiväänsä ja meihin ainoisiin asiakkaisiinsa.

Pitkästä työpäivästään huolimatta myyjät olivat liikkeellä vielä illalla, ja he tulivat hakemaan meitä hotellistamme. Olimme yllättyneitä, mutta mielissämme, kun he veivät meidät syömään tunnelmalliseen ravintolaan.
Vuosien kuluttua olin jälleen Istanbulissa, nyt yksin. Koska minulla oli hyvin aikaa, suunnistin tuttuun paikkaan hevostalleille. Olisin halunnut käydä kertomassa mattokauppiaallemme, että mattomme takuu oli kestänyt avioliitossamme hyvin, niin myötä- kuin vastoinkäymisetkin 19-vuoden ajan. Vaan en tuntenut talleja entisekseen, enkä löytänyt myymälää, mistä mattomme oli kotoisin. Aika oli kulunut, eikä nähtävästi onnellisuuden mattojakaan myytäisi enää Istanbulissa.




- Vilkkaan kadun varrella en nähnyt enää kerjäläisnaisia, paljasjalkaisine lapsineen
- Keskenkasvuiset kengänkiillottajat eivät juosseet perässäni, kuten silloin
- Pankinssa miesvirkailijat eivät enää käryttäneet tupakkaa palvellessaan asiakkaita
- Epäilin myös Kissojen Kuninkaan kuolleen, koska moskeijan luota en tavoittanut katseellani enää ainuttakaan kissaa

Turkin mania 2, tammikuu 2009

Mistä Turkin mania alkoi,

Kertomukseni loma-asunnon etsimisestä Tekirdagn maakunnasta jatkuu arkistossani sivulla; Kiinteistökaupan vaiheet - tammikuu 2008.

Omalla esimerkilläni toivon voivani kannustaa suomalaisia toteuttamaan loma-asunto- haaveitaan. Este unelmien toteuttamiselle on usein epäluuloisuus vieraan maan kaupanteon luotettavuudesta. Kiinteistökauppa on epäilemättä riskitöntä Antalyan tai Alanyan turistiranni koilla, mutta hinnat ovat toista luokkaa, mitä esimerkiksi Sarköyn seudulla. Sarköystä uuden 60m2 loma-asunnon 2 kerroksisesta talosta saa ostetuksi 55 000 YTL:n eli n 27 000 euron hinnalla, eli hintojen ero on huomattava.

Oma pätevyyteni asuntokaupassa;
Kerrottakoon, että olen itse perehtynyt suomessa kiinteistökaupan juridiikkaan 6 kk:n intensiivikurssilla, mistä minulla on diplomi. Kyse ei kuitenkaan ole LKV-tutkinnosta. Turkissa luotan paikallisiin asuntokaupan ammattilaisiin, joiden tulee myös vastata kaupan juridisesta puolesta. Asunnon ostoon liittyvät neuvoni ovat maksuttomia. Kyse on harrastuksesta. Luonnollisesti perin konsultointipalkkion, jos lähden katsomaan kiinnostavaa kohdetta paikan päälle Turkkiin.
Tässä alla on malli asunnon omistusasiakirjasta, eli Tapusta

Lähettänyt Annu klo 0:37 0 kommenttia
Tunnisteet: asuntokauppaa, Taas Turkissa
keskiviikkona 28. tammikuuta 2009
Mistä Turkin mania alkoi ...

Antalya Camyuva ja Kemer alhaalla, ylhäällä vuorilla Beycik



Paratiisin Onnen mattomme oli ostettu Istanbulista tammikuussa vuonna 1989. Istanbulista jatkoimme matkaamme yöbussilla (900 km) kohti Antalyaa ja Kemeriä, katsomaan Karia ja Eilaa. Seuraavat kertomani tapahtumat liittyvät tuohon vierailuun heidän luonaan .......

Tylsien ja pitkien työmatkojeni aikana Siuntiosta Tapiolaan (45km), olin haaveillut lomista, joiden päättymiselle ei ollut takarajaa. Haaveitteni loma-paratiisilla ei ollut maata, eikä osoitetta. Sellaisen paikan kylläkin olivat löytäneet mieheni eno, Kari ja hänen vaimonsa Eila, 20-vuotta sitten. Silloin he olivat muuttaneet Turkkiin, lähelle Kemeriä Camyuvan kylään. Eila työskenteli matkailualalla, ja siksi heille oli ollut mahdollista löytää Turkista yksi maan kauneimmista paikoista asuinpaikakseen.



Lomapaikan etsiminen alkoi täältä Camyvan ja Kemerin seudulta 2/2008

Istanbulin lomamme oli jäänyt lyhyeksi 3 päiväksi. Yön yli olimme matkustaneet bussilla Istanbulista Antalyaan, Kemeriin ja vihdoin perille Camyuvaan. Aamun sarastaessa luminen tie laskeutui alas Anatolian ylängöltä ja rannikolla vastaamme tuli kesä. Eilan ja Karin puutarhan puissa notkuivat mandariinit. Pitkän bussimatkamme jälkeen istuimme aamiaisella heidän kuistillaan. Miehelläni Jukalla ei ollut paitaa, ja vuoden 1989 talvi oli lämmin. Heittelin puista pudonneita kypsiä mandariinejä, ja isäntiemme innokas noutaja-koira toi hedelmät takaisin, mehut suusta valuen.



Camyuvan kylän rantaa huuhteli turkoosi meri, ja rannikon yläpuolelle nousivat lumihuippuiset vuoret. Vuorilta laskeutui alas syvä rotko, minkä pohjalle Camyuva-joki oli uurtanut uomansa. Seuraavana päivänä teimme jeepillä pitkän retken ylös vuoristoon. Nämä tunnelmat Camyuv assa vastasivat omia haaveitani loma-asumisesta, ja jäivät siksi lähtemättömästi mieleeni.

Vuosia myöhemmin, eli viime vuoona 2008, minulla oli säästössäni 24 000 euroa, minkä sain käyttää loma-asuntoon. Halusin Kemeriin, katsomaan josko löytäisin seudulta paikkaa, missä mekin voisimme viettää lomat tulevina vuosina. Helmikuussa 2008 olin yksin matkalla Antalyaan, etsimään meille sopivaa loma-asuntoa.
Koska meitä oli 4 henkeä perheessämme, emme olisi mahtuneet viettämään lomia Eilan ja Karin luona. Karin kanssa olimme sopineet, että perillä tuttu kiinteistövälittäjä, suomea puhuva Selma Kilick auttaisi minua asunnon etsimisessä. Olin vuokrannut auton, mikä tuotiin hotelliini Antalyan keskustaan. Seuraavina päivinä olin sovitustitusti Selmaan yhteydessä. Loma-asuntokohteisiin eri välittäjien luona, kävin tutus tumassa yksin autollani. Olin katsonut kohteet valmiiksi netistä, ja Selma oli luvannut auttaa minua tarvittaessa, niin tulkauksessa kuin kaupanteossakin. Vaikuttavin netin kohteistani sijaitsi Baycikissä vuoristossa, Kemerin yläpuolella. Itse rakennuksen huono kunto ei vastannut odotuksiani. Sittemmin osoittautui, ettei budjettillani löytyisi riittävän edullista ja kunnollista kohdetta Antalyan tai Kemerinkään seuduilta.

Seuraavan retkeni Turkkiin tein 2 kuukautta myöhemmin, toiselle puolelle maata, Tekirdagn seudulle. Tekirdagssa ja Sarköyssä poikkesin paikallisten kiinteitövälittäjien luona. Paikalliset välittäjät myivät loma-asuntoja enimmäkseen ikkuna-ilmoituksilla.
Tulkkauksissa Selma auttoi minua puhelimitse. Sarköyn seudulla nukuin öitä vuokra-autossani, olihan minulla mukanani lämmin makuupussi. Olisin kyllä voinut yöpyä hotellissakin, mutta auto kelpasi minulle hyvin. Ensimmäisenä yönä sattui hauska episodi Sarköyn uimarannan parkkipaikalla. Parkissa oli yömyöhään muitakin autoja, ilmeisesti rakastavaisia. Jostain syystä poliisit herättivät minut lampuillaan. Olin herätyksestä niin pökerryksisssä, että nostin varmuudeksi kädet ylös ! kun en tiennyt tähdätäänkö minua lampulla vai pyssyllä. Poliisien esittämät tiukat kysymykset oli turkkia ja omat vastaukseni suomea.

Identiteettikriisi, tammikuu 2009

lauantaina 31. tammikuuta 2009
Muumi-mamman identiteettikriisi




Liittyessäni Byki:n kielikouluun kohtasi minua harmillinen identiteettikriisi. Että voikin pieni asia paisua suureksi, etsiessäni riittävän pientä, alle 200 pikselin ikonia, eli web-hahmoa itselleni. Uskon, että jokaiselle naiselle on erityisen tärkeää säilyttää oma tietty identiteetti, minkä on omaksunut itselleen. Voi kuvitella samaistuvansa vaikkapa perhoseen ja saakin ikonikseen kärpäsen tai muun lentävän ötökän. Ikonihahmokseni Googlen kuvista valitsin Muumi-mamman, miksi mutkattomaksi ja avuliaaksi äitihahmoksi tunnen itseni, paitsi tänään. Googlessa Muumi-mamman kuvia olikin paljon. Kriisin ainekset oli koossa kun jouduin hylkäämään kuvat, koska niissä oli liikaa pikseleitä, eikä kuvansiirto onnistunut. Olin kekselijäs, ja yritin siirtää kuvallisesta kahvikupista muumin kuvaa ikonikseni. Täysi kriisini puhkesi kun typerä ohjelma ei ymmärtänyt käskyäni.
Lopuksi kielikurssin ikonikseni kopioitui KAHVIKUPPI ! Niin ikään kielikurssin muut opiskelijat voisivat kommunikoida minun, TYPERÄN kahvikupin kanssa. Vaikka usein juon kahvia päätteeni ääressä, ja olen kaatanutkin kahvia koneeseeni, en halua olla kahvikuppi ! Muumi-mamman äidillinen identiteettini säröili pahoin, olin kiukkuinen, en käynyt kaupassa, enkä tehnyt ruokaa lapsilleni. Yritin kaikin keinoin ja kuvankäsittelyohjelmin päästä eroon kahvikuppi-identiteetistäni. Vihdoin viimein onnistuin vaihtamaan ikoinini Mamma-hahmoon, jättämällä kuvankäsittelyohjelman kokonaan pois operaatiosta. Vasta kun olin päässyt eroon kahvikupista ja saanut muodonmuutokseni aikaiseksi, sain tehdyksi ruokaa nälkäisille lapsilleni.
Jälkiviisaus: Tämän laatuiseen identiteetikriisiin voi odottaa myötätuntoa ainoastaan muilta kuvankäsittelyongelmiin sotkeutuneilta bloggareilta.
Olen siis tänään onnistunut kirjautumaan Byki-kansainväliseen kielikouluun turkinkielen opiskelijaksi, os: http://www.byki.com/ Opiskelen koulussa nimimerkillä Kariitta, mikä on toinen etunimeni. Henkilökohtainen ikonini on tuo Muumi-rouva mustalla taustalla, ei kahvikuppi !
Lähettänyt Annu klo 6:01 2 kommenttia

Kaunis talvisää, helmikuu 2009


tiistaina 3. helmikuuta 2009
Suomessa kaunis talvisää 3.2.2009

Tänne Uudenmaan lääniin, rannikolle saimme pysyvän lumipeitteen viikko sitten. Jos aiemmin joulu-ja tammikuussa satoikin lunta, satoi seuraavina päivinä perään vettä. Muualla Suomessa lunta on ollut jo pidempään. Kyllä meillä Suomessa on tosi kaunista ja rauhallista. Mitä tuttunne ovat pitäneet maastamme, vai onko kylmyys karkoittanut ?



Jääkiekkoilija poikani Juho

Hienoa, vihdoinkin pääsimme nauttimaan Suomen talvesta. Aivan kotimme vieressä oleva luistinrata jäädytettiin ja innokkaat luistelijat pääsivät jäälle. Eilen illalla talomme lattiat vaikut tivat epätavallisen viileiltä. Aamulla kylmyyden syyksi selvisi -18 C:n pakkanen.

Ulkona seisonut autoni lähti kiltisti käyntiin, ja sain pika pikaa kuuratuksi tuulilasiin naamani kokoisen aukon. Aamulla ennen kotoa lähtöäni, etsin pojille päälle puettavaksi välihousut, eli pitkälahkeiset kalsarit. Selkäsaunan uhalla, poikien tuli pukea ne jalkaansa. Pakkasessa, kouluun ei myöskään lähdettäisi suihkun jälkeen tukka märkänä, kuten joskus kiireessä.

Normaalia arkea on nyt talvella kun ajan autollani Matinkyläst ä Siuntioon 40 km matkan edes- takas, joka arkipäivä. Koti talomme on Siuntiossa maaseudulla, mutta keittiössämme sattuneen vesivaurion vuoksi asumme tilapäisesti Matinkyläss ä. Olemme asuneet täällä jo 1,5 kk ja edelleen keittiömme lattiaa kuivataan isojen lämpökoneiden avulla. Arkipäivisin vien pojat autolla kouluun ja iltapäivällä palaamme taas tänne. Päivät vietän yksin Siuntiossa, ja saan rauhassa kirjoitella



blogiani. Ensimmäinen viikko asuttiin evakossa Kampissa, keskellä Helsinkiä, mikä oli meidän maalais pojillemme todella ikimuistoinen kokemus. Kotiin on ikävä, vaan siellä emme pärjäisi kun ei ole keittiötä. Onneksi vakuutusyhtiö maksaa asumiskulumme ja kaiken muunkin remontin.

Nimi lemmikille, helmikuu 2009

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että olet keksinyt persoonallisen nimen lemmikillesi tai syntymättömälle lapsellesi ? Harmiksesi, nimelle ei löytynytkään käyttöä. Itselleni kävi juuri näin, ja käyttämättä jäi kivat tyttölasten nimet.

Koska saimme peräjälkeen 2 poikaa, käyttämättä jäivät nimet Hilda, Hulda, Martta ja Aprilli. Onneksi, totesi mieheni. Edesmenneen mummoni nimi oli Hilda Justiina, ja häntä nuorempi sisko oli saanut kasteessa nimen Martta Serafiina. Niin ikään, jos olisimme saaneet tyttären, olisi hänet nimetty mummoni mukaan Hilda Justiinaksi. Hildan pikkusiskon olisin nimennyt Huldaksi, jolloin sisarusten nimet sointusivat hyvin yhteen.

Norjalaisella metsäkissallamme Bertalla nimi oli kirjattuna valmiiksi kantakirjaan. Myöhemmin Bertan omista pennuista kolme, Otto, Benjam ja Titus olivat poikia. Vain yksi oli tyttö, Freya. Olisin ristinyt sen Martta Serafiinaksi, jos Freya ei olisi saanut norjalaista nimeään sen uusilta omistajilta. Feyan mummi, eli Bertan äiti, oli myös nimeltään Martta.

Ystavänpäivä, helmikuu 2009

sunnuntaina 8. helmikuuta 2009
Ystävien tuki aina paikallaan

Ystävänpäivä lähestyy, ja odotettavissa on korttien saamista ja lähettämistä. Tervehdysten lisäksi ystävän tehtävät on syytä pitää mielessä seuraavissakin tilanteissa;

Suomessa tavallisetkin avioerotilastot näyttää varsin ikäviltä. Edelliseen artikkeliini viitaten, vedenpitäviä keinoja ei ole, pitkän onnellisen avioliiton turvaamiseksi. Oma avioliitto tuntuu turvalliselta, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Haluan kantaa vastuuta ystävieni hyvinvoinnista, ja jos lähipiirissäni eroamista tapahtuisi, tukisin ystävää parhaani mukaan. Sydänsurussa, millaisessa tahansa, minulle voi lähettää sähköpostia. Lähdettäis yhdessä vaikka kylpylälomalle, taikka ostosreissulle Istanbuliin. Silloin olisi kysyntää myös blogiystävien tuelle. Pidetään huolta toisistamme, harmaita päiviä on meillä jokaisella.

Ilta, mitä en unohda, tammikuu 2009

Peräänkuulutan eteenpäin meemin, - ilta mitä en unohda!
(koitan katsoa, kuka ei olisi vastaavaa vielä kirjoittanut)

Lomailimme ystävien kanssa Kreetalla 2 viikkoa. Olimme silloin nuoria 30-kymmpisiä,

Heräsin tukalaan oloon, kirkkaassa auringonpaisteessa. Makasin selälläni puutarhapenkissä. Kissa kehräsi päälläni. Kissan lisäksi mahani päällä oli käsilaukku. Hätäännyin, missä olin, oliko minut huumattu, tai raiskattu ?. Good morning … minulle toivotettiin ja hymyiltiin. Ympärilläni kuului puhetta, ja hotellin vieraat istuivat aamiaisella ympäröivissä pöydissä. Tarjoilijat kiirehtivät, ja astiat kilahtelivat. Minua tuijotettiin. Nousin äkkiä istumaan, kenkiäni en löytänyt ja vaatteeni oli mullassa. Pääni kääntyili 190 astetta. Tämä ei ollut minun hotellini. Rannan aurinkovarjot näyttivät tutuilta, onneksi. Sitten muistin, olimme yömyöhään siirtyneet jatkoille yökerhoon naapuriin, kun tarjoilut loppui omasta hotellistamme. Meitä oli illalla 4, mieheni ja kaverini. Että he saattoivat jättää minut tänne yksin makaamaan, puhkuin itsekseni. Läpsyttelin vähin äänin terassilta poispäin. Siinäpä edessäni, makasi mieheni, penkillä hänkin, pitkin pituuttaan. Olin huojentunut, olimme hengissä ja tallella molemmat !

Kreetalla Haniassa, tuo kummallisesti alkanut päivä oli kääntynyt iltapäiväksi. Päätäni särki edelleen, ja koputtelin Anjan ja Jyrkin huoneen oveen. Anja kertoi, että yökerhossa meillä oli ollut hauskaa. Hän oli poistunut yksin hotelliimme nukkumaan. Hotellimme muut asukkaat olivat saattaneet Jyrkin nukkumaan, umpitunnelissa. Anja ei ollut tiennyt meidän jääneen yökerhoon.

Illallisella hotellissamme tapasin tutut kasvot, suomalaisen naisen. Kyselin häneltä lisätietoja yökerhoillastamme. Häntä hävetti, kun hän ja minä olimme suudelleet toisiamme baaritiskillä. Se oli tapahtunut, ”näytöksenä”, siksi, että saimme siitä hyvästä ilmaiset drinkit. Hän kertoi, minun käyneen puutarhan pensaikossa pissalla, kun en viitsinyt jonottaa vessaan. Kukkapenkissä multa oli ollut märkää, ja olin siksi kurannut itseni. Hänen mielestään minua ei ollut kukaan ahdistellut. Seuraavana päivänä löysin kuraiset kenkäni yökerhon puutarhasta, kukkapenkistä.

Sarköyssa, syyskuussa 2009

Valkotassu

Hoidimme päivän ajan Valkotassua ja päätimme viedä pennun takaisin kaivolle tienvarteen, mistä sen löysimmekin. Iltahämärässä kaivolla ei ollut ketään, kun jätin koiran sinne. Seuraavana päivänä kun viimeistä kertaa ajoimme kaivon ohi, oli tiellä kuollut eläin. Kuollut pieni koira oli Valkotassun veli.



Pysähdyin ja siirsin ruumiin tien penkalle. Ymmärsin hyvin, olisi vain silkkaa onnea, jos Valkotassu tästä eteenpäin selviäisi elossa edes muutamia viikkoja.

Lomapäivät Sarköyssä

Lomapäivät Sarköyssä oli kuluneet nopeasti, ilman TV:tä. Telkkarista katsottiin mukana tuotuja DV-elokuvia, missä oli tekstitys suomeksi. Illat kuluivat ruokia tehdessä. Tarjalle ja äidilleni oli eksoottista ostella kaupungilta maistiaisiksi makeita leivonnaisia, mitä kaupoissa olikin runsaasti esillä näin Seker Bayramin aikaan. Koska hinta oli vielä alhainen, ei herkkujen ostamisessa pihistelty.
Suomen kahvijauhe loppui pian kun kahvittelimme päivisinkin. Harmiksi Sarköystä ei löytynyt suomalaiseen makuun hyvää kahvia tilalle.



Saimme tyytyä murukahviin. Hyviä vaihtoehtoja olivat myös pikkupakkaukset kahvi/caputsiino sekoitukset, mitkä sekoitettiin kuumaan veteen. Naapurissamme kävi paljon vieraita, mikä Turkissa on tapana juhlan aikaan. Puheensorinaa ja seurustelua riitti yömyöhään saakka.

Ostoksilla

Sisareni Tarja kuten äitinikin pitää romanttisesta sisustamisesta ja heidän makuunsa niin Sarköystä kuin Istanbulistakin löytyi kaikkea kaunista kotiin. Erityisesti ihastuimme kangaskauppoihin, missä oli runsaasti ylellisiä verhomalleja ja kankaita. Myös liinavaatteet ja päiväpeitteet oli ihanan romanttisia. Sisko osti valkoista satiinikangasta verhoiksi ja päiväpeitteeksi 13 metriä. Itse ihastuin omenan vihreään satiiniin 7,5 TL/metri, mitä ostin olohuoneen verhoksi. Sarköyssä tutussa liikkeessä verhot myös ommeltiin samaan hintaan. Valmiit verhot sai seuraavana päivänä.


Illallinen Sarköyssä auringonlaskun aikaan

Perjantaina Sarköyssä oli markkinat, missä päästiin Tepan kanssa hyvin liikkumaan rullatuolilla. Ostamamme edulliset pitkähihaiset puserot maksoivat vain 5 liiraa, ja väri valikoimaa oli runsaasti. Meitä ihastuttivat markkinoilla romanttisin kukkakoristein kuvioidut siivousämpärit ! Markkinoilla niin miesten kuin naistenkin alushousuja myivät miehet. Rohkeasti vain kuvailimme myyjälle, minkä kokoisia alkkareita etsimme. Mukanamme ollut mittanauha auttoi oikean koon löytämisessä. Mieleni olisi tehnyt ostaa kotiin myös kaunista lasitavaraa, mutta pehmeässä matkalaukuissa ne eivät olisi kestäneet kotimatkaa.



Hiljainen Kocaaliköy. Onkohan kana karannut ruokalistalta ?

Viimeiset ostokset teimme Istanbulissa. Aivan lähellä Sikeci Park hotelliamme oli alue, missä sijaitsi paljon kangaskauppoja. Kaupoissa myytiin mitä ihanimpia verho- ja sisustuskankaita mm paksua kukallista puuvillaa kukka- ja raitakuoseilla. Neuvotteluyrityksistämme huolimatta emme saaneet siskoni kanssa kauppoja aikaiseksi. Kun tarvitsimme kangasta vain 6- 10 metriä, olisi sitä ko tukkukaupoista pitänyt ostaa vähintään koko pakka, eli 50 metriä. Tukkukaupoissa selvitettiin, ettei vajaita pakkoja saisi myydyiksi, ja näin ollen kangas ihanuudet jäi meiltä ostamatta.

Tuliaisia ostettiin vielä ruokakauppa Migroksesta; lapsille tikkareita, hedelmäkarkkeja ja omenateetä. Omenateetä olikin pussiteenä vain yhtä laatua, mitä pidin kätevimpänä poikien käytettäväksi. Puolitoista vuotiaille sukulaistytöille ostin valmiiksi joululahjaksi kivat nuket a 10 TL/kpl.



Cityssä suunnistusta

Äitini liikuntavaikeuksien vuoksi oli selvää, että liikuimme viimeiset kaksi päivää Istanbulissa autolla. Saimme vakituisen autopaikan hotellimme Sirkeci Parkin edestä. Keskustasta suunnistimme kauppakeskuksiin, mistä tiesimme autolle löytyvän paikan. Autoiluamme Istanbulissa voisi kuvata citysuunnistukseksi. Tiettyä ostoskeskusta emme löytäneet, vaan tilalle löysimme muun mielenkiintoisen paikan. Esimerkiksi kun yksin eksyin autolla Istanbulin liikenteeseen, etsin Ikeaa 1,5 tuntia. Kun koko porukan kanssa etsimme sopivaa ostoskeskusta, päädyimme vahingossa taas Ikeaan. No menimme sinne syömään. Tällä tavoin sattumalta löysimme myös Euroopan suurimpiin kuuluvan ostoskeskus Karusellin (Barykei).


Tarja kangaskaupassa

Takaisin Suomeen tullessa oli matkalaukut pinkeitä tuliaisiasta ja käsimatkatavaroita myös riitti. Finnairin kone jolla palasimme Suomeen oli poikkeuksellisen pieni, ja käytävän sivuilla oli vain kahdet istumapaikat. Oli rentouttavaa pitkän ostospäivän jälkeen istua kotimaan koneeseen ja aloittaa tuoreen Iltalehden ja Hesarin selaaminen. Tällä pienelläkin koneella ehdimme Suomeen 3 tunnissa. Kone lähti klo 21.00 ja perillä olimme puolen yön aikaan.

Istanbul (ostoskeskukset englanniksi)

In Turkey, the best known and the largest bazaar is a covered market, Kapali Carsi. This Market is divided into several parts and streets and each type of goods is sold in a separate street. Sultanakhmet Market is the second largest in size in Istanbul.

If you want to buy clothing from Turkish modern designers, you will find shops selling such goods in Taksim, Nishantashi and Shishli Districts. The most expensive fashion shops of Istanbul are in the shopping centers like Akmerkez (Etiler District) - one of the largest shopping centers in Europe; Karusel (Barykei) and Kapitol (in the Asian part of the City). You can also find similar shops in Bakhariye Street, Bagdat Street and Atakei Gallery (Atakei District).