sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Talven ensimmäinen lumisade


Jostain syystä nykyisetä arjestani on vaikeaa löytää mitään mainittavia kohokohtia, sellaisia, mistä tekisi mieleni kirjoittaa blogiini. Koska mitään kohokohtia ei ole, on kirjoitettava aivan tavallisista päivien tapahtumista. Useimmat päiväni kotona ovat tylsiä, ja perin samankaltaisia mitä aiemmatkin. Talvi on tullut ja ensimmäinen kunnon lumi on peittänyt maan täällä eteläisessäkin Suomessa. Yleensä tuo ajankohta sattuu poikeni syntymäpäivien 4.11 ja 20.11 paikkeille. Poikani Lasse syntyi vihdoin imukupilla vedettunä maailmaan 20.11.1993, niin juuri silloin alkoi kesken synnytyksen tiheä syksyn ensimmäinen lumisade. Lasse syntyi Lohjan sairaalassa klo 1 päivällä ja lumisade ikäänkuin teki tapahtumasta erikoisen juhlallisen. Kun puolestaan nuorempi poikani syntyi 4.11.1995 Naisten klinikalla silloin vallitsi kova tuuli 11 aikaan illalla. Kyse oli suoranaisesta syysmyrskystä. Sairaalasta mieleeni jäi sateen ropina sairaalan ikkunoissa, mustana kiiltävät Helsingin kadut ja yössä huojuvat puistojen puut.
Omaan syntymääni huhtikuussa 1956 liittyy valoisampi ja optimistisempi kuvaus luonnosta ja tästä keväisestä vuodenajasta. Äitini kertoi viimeisten lumipälvien peittäneen maata Helsingissä niinä päivinä, kun hän oli samaisella Naistenklinikalla synnyttämässä minua. Ajatelkaas, miten tärkeää ja mielenkiintoista tälläiset pienet muistikuvat onkaan tulevina vuosina. Näiden tapahtumien ja luonnonolojen tilannetta voi joka vuosi verrata kyseessä olevaan ajankohtaan. Tuleeko talvi nyt ajoissa, ja onko poikien syntymäpäivänä lunta maassa ? Meidän pitää muistaa ja huomata, että pienilläkin huomioilla ympäristöstämme voi aikaa myöten olla yllättävääkin merkitystä. Poikani kuuntelevat mielenkiinnolla, millaista oli silloin, kun he syntyivät.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Kesä ja loma v. 2010

Rakkaat lukijat, en ole pitkään aikaan jaksanut kirjoitella blogiini. Kesä on ollut aivan liian kuuma. Lisäksi perheessämme on kesän aikana ollut yllättävää sairautta, mistä en ole halunnut kirjoittaa enempää. Mieheni on nyt terve näillä näkymin, onneksi. Perheeni huonoa karmaa on, että puorempi 14 v poikani joutuu viettämään syksyn poissa kotoa.



Liika kuumuus haittasi lomaani myös Turkissa, missä lomailimme naisystävieni kanssa elokuussa 2- 12.8.2010. Kun ajatukset on negatiivisella puolella, en osaa, enkä jaksa kirjoittaa iloisista tapahtumista, vaikka kyllä niitäkin on ollut kesän aikana paljonkin. Kesän tapahtumista laitan tänne kuvat Turkin lomastamme. Kun syksyllä sataa, on kylmää ja tuulista, niin mikäpä on sen rennompaa, kuin muistella kesää, aurinkoa ja uimista niin Mustallamerellä, Marmaranmerellä, kuin myös Välimerelläkin, minne rannoille poikkesimme Turkin lomallamme. Lomalla meillä oli vuokrattuna auto Hunday, jossa ilmastointi pelasti meidät liialta kuumuudelta. Kun automatka keskeytyi, oli vastassa kuuma ilma tai tuuli, kuin hiusten kuivaajasta.

Kilyos, Mustameri

Euroopan reunalla, Haaremin puiston baarissa



Kumkapin kalatori


Kumkapi

Ayvalik kaupungin puisto, ulkoilmateatteri

Sarimsakli, Välimeri


Sarköy, Marmaranmeri, lehmät rannalla


Mitä pidätte uimapuvusta, eikös sopisi Suomessa sienimetsään ?

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Kesästä kerrankin kyllikseen

Mehujäitä, uima-altaita ja päiväunia. Näitä eväitä on luvattu korkeasaaren sadoille eläimille helpottamaan Suomen kuuminta hellekautta, jota samaa koetaan nyt koko Suomen maassa. Mitäs helpotusta on luvassa meille nääntyneille ihmisille ? Itsellämme on kekseliäisyyttä jo käytettykin ja monin konstein koitettu oloamme viilentää päivän kuumimpaan keskipäivän aikaan. Konstit on vain käytetty loppuun, kun kuumuus ja helle kiusaavat vielä auringon mentyä mailleen vielä illallakin. Jopa keskiyöllä on vaikeaa saada nukutuksi, vaikka kaikki toimivat ikkunat on saatu auki ja toivottu taloomme edes pientä läpivetoa. Ulkona lehtikään ei puussa liikahda, ja kostea 28-29 C asteinen sisäilma vain tiivistyy sisällä. Paksuista peitoista olemme luopuneet jo vikkoja sitten, ja öitä nukumme vain lakana päällämme. Sisällä riittävä



vaatetus olisi vain pelkät alushousut, mutta siveyssyistä on yläpäätäkin verhottava jollakin topilla, ainakin meidän naisten. Helteellä hiuksiaan voi pitää poninhännällä, missä saa kosteat hiukset pois niskasta. Shortseja voi käyttää ilman alkkarita, ja rintaliivitkin voi unohtaa pois kauppareissuilla. Toppi saa luvan riittää, kun kuumuuden torjuntaan ei muutakaan keksi. Molemmista autoistamme on ilmastointi rikki, juuri nyt kun sitä tarvittaisiin kipeästi. Autolla ajetaan ikkunat auki, ja ilmanpaine saa rauhassa paukkua korvissa. Päivisin sentään on minulla helpotuksen hetki, kun aamun toimet on tehty. Pääsen pihalle uima-altaaseemme vilvoittelemaan ja olenkin siellä makoillut kumipatjalla useita tunteja päivässä. En ole kymmeniin vuosiin ollut näin ruskea, mitä nyt. Poikia allas ei enää kiinnosta ja he viihtyvätkin vain omissa huoneissaan paremmin mitä ulkona. Entisten särkyneitten tuulettimien tilalle ostin Honkkarista uudet pöytätuulettimet. Omaa tuuletintani olen sisällä kanniskellut TV:n ääreen ja keittiöön, missä joudun kokkailemaan ruokia pitkiäkin aikoja yhteen menoon. Heinäkuun helteisiin on virkistystä saatu myös Gigantista ostetulla 400 euron ilmastointilaitteesta. Muuten laite on erinomainen 30m2 tilaan, mutta sen kova äänisyyden vuoksi harkitsemme sen palauttamista kauppaan. Helteet täällä Suomessa alkoivat jo ennen Juhannusta, eikä nyt vieläkään 16.7 ajankohtana loppua ole niille näkyvissä. Nyt kuumilla ilmoilla ei voi muuta kuin nauttia vedestä, ja toivoa pääsevänsä uimaan. Vehkamon Annen kanssa olemmekin ahkerasti käyneet uimassa Siuntion hiekkamontulla. Myös Lasse on kavereineen käynyt montulla uimassa, mutta vain ihmeelliseen aikaan klo 21.00 ! illalla. Arvelen, että kesän kuumuus on ollut liikaa jopa niille, jotka yleensä nauttivat ruskettumisesta ja helteistä. Yleensä kesää pidetään mukavimpana vuodenaikana, mutta nyt olen kummasti alkanut ikävöimään lumista viileää talvea.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Pihatöissä


Talvet suunnittelen, mitä töitä kesällä olisi pakko tehdä pihassamme. Suunnittelu on mm yksi aihe, mistä nukahdan helposti, koska kesätöitten lista on loputon. Nyt kun TV-stä tulee puutarhaohjelmia, on vain hokkus-pokkus pari päivää, niin piha on muutettu Edenin puutarhaksi. Meillä pihan muokkaus ja raivaus on hikistä ahertamista rikkaruohojen, risujen, ruohonleikkuun ja uima-altaan putsauksen kanssa. Jos töitä ei tekisi, umpeutuisi pihamme puitten,risukkojen ja lehvästöjen katveeseen kuten Prinsessa Ruususen linna konsanaan. Uima-allas on vuotanut taas viikon ja toivon mukaan Jukan eiliset paikkaukset tukkivat sen.



Kaksi talomme eteläpäädyn kukkapenkeistä on rikkaruohopenkkejä ! Istutin niihin toisista penkeistä Vuorenkilpiä, mitkä kasvit tiedän valtaavan muut vähemmän toivotut kasvit. Nyt pihamme kaikissa penkeissä kasvaa kyseistä kilpikukkaa. Vuorenkilvet ovat perintöä Jukan ukin tontilta Hiekkaharjusta. Käsittääkseni Hiekkaharjuun ne oli siirretty joskus Ruisssalosta. Pihamme istutetut vaaleanpunaiset Pionit ovat sensijaan minun perintöäni mummolastani Puistolasta (pelätyn naapurin Perkon pihasta, mikä aikanaan rakennettiin täyteen paritaloja).

Tämän päivän työurakkani oli 5-vuotta vanhan puupinon siirtäminen sisälle varastoon. Samasta paikasta aloitan taas huomenna.

torstai 27. toukokuuta 2010

Kolari

Olen pitänyt itseäni suht hyvänä ja varovaisena autonkuljettajana, jopa ylivarovaisena, jos liikkenteessä on ollut pienintäkin uhkaa nähtävissä. Varovaisuudestani huolimatta yllättäen kolari sattui kohdalleni ja 4 vuotta vanhan autoni peräpää sai moukarin lailla tällinsä. Kuten aina kolari on ennustamaton tapahtuma, ainakin itse kuljettajien mielestä. Näin oli myös omalta osaltani viime perjantaina, kun peruutin päin toista autoa !


Kolarini tapahtumapaikka oli niinkin hiljainen, kuin pienen maaseutukylän terveysaseman piha. Parkissa pihassa oli vain muutama auto, joten harmia tai uhkaa en mitenkään olisi voinut ennustaa. Eikös kolarit satu aina siellä, missä liikenteessä otetaan turhia riskejä ? Voisiko liikenteen riskitekijöitä löytää terveysaseman pihasta. Siihen tarvittaisiin paljon mielikuvitusta, mihin törmätä hiljaisella parkkipaikalla. Riskiliikkumista olisin saattanut ennustaa vain terveysaseman potilasta, jotka ulospäästyään ensi kertaa kokeilevat kyynärsauvojaan. Parkissa olevat autot eivät lukeudu automaattisesti riskitekijöihin, ainakaan noin hiljaisessa paikassa.

Minulla oli asiaa terveysasemalle, hakea sieltä Juholle lääkeresepti astmaoireisiin. Juho oli itse mukana. Tosin hän heti päätti kävellä kotiin, koska reseptin odottaminen kuumassa autossa olisi turhauttavaa ja tylsää. Parkkeerasin autoni parkkirivin viimeiseen tyhjään paikkaan. Sisällä asiat hoidettuani palasin autolleni, starttasin moottorin, laitoin valot päälle ja pakin silmään ja painoin kaasua peruuttaakseni ulos autorivistä. Äkisti autoni peräpää iskeytyi takana ohi ajaneeseen toiseen autoon ! Peruutukseni tyssässi tähän, kolariin. Nopeasti tein arvion, mitä sattui; toisen auton koko sivu, molemmat ovet olivat lommolla sisäänpäin, kuin olisi moukarilla lyöty. Oman autoni perä oli suht ehyt, joskin puskuri oli hieman irti kiinnikkeistään. Toisessa autossa oli nuori nainen, yhtä ymmällään tapahtuneesta, mitä minäkin. Soitimme poliisille, jotka eivät kuitenkaan pitäneet tarpeellisena tulla paikalle. Minä, joka peruutin, olisin joka tapauksessa syyllinen. Pidin tuomiota epäoikeudenmukaisena ja siksi Jukkakin tuli paikalle pitämään puoliani. Soitimme vakuutusyhtiööni Tapiolaan, mistä sain tietää Kaskon omavastuuni olevan vain 160 €, joten sain huokaistua helpotuksesta. Molemmat autot tultaisiin korjaamaan minun vakuutuksestani.

Kerrottakoon vielä lyhyt episodi samalta päivältä, mikä liittyy ylivarovaisuuteeni. Juhon kanssa oltiin juuri käyty taimitarhalla ostamassa kukkia. Parkkipaikalla oli lapsia, jotka käskin menemään sisälle autoonsa, pois peruuttavien autojen tieltä. Varovaisellekin kuskille näköjään sattuu, eikä liika varovaisuus ole koskaan turhaa.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Uima-altaan avajaiset


Muovinen allas on nyt viritetty pihaan ja sorsan kuvat ovat päässeet elementtiinsä veteen uimaan. Kun pojat oli pienempiä, avajaisia vietettiin pellehyppykilpailuin. Arvioisin, että allas on ollut meillä 5-vuotta. Ihme kyllä muutaman paikkauksen ansiosta, se on kestänyt perheemme käytössä rajumpiakin leikkejä, kun pojat olivat nuorempia. Nyt altaan käyttö rajoittuu siihen, mitä minä kesken pihatöitteni aion pulahdella uiskentelemaan sorsien kaveriksi. Myös saunan yhteydessä uiminen virkistää. Nyt toistaiseksi uinti olisi liiankin virkistävää jääkylmässä vesijohtovedessä ja odottelenkin 3-4 päivää veden lämpeämistä. Löysin autotallista viimekesän ison kumipatjan, ja aionkin ottaa kunnolla aurinkoa, patjalla kelluen. Muuten pihassamme on liian kuuma auringon ottamiseen, varsinkin jos ei tuule yhtään.





Altaaseen menee vettä 14 000 litraa, ja sen täyttö kestää 2 päivää. Altaan halkaisija on 4,5 metriä ja syvyyttä sillä on 1 metri, mikä riittää uimasyvyydeksi. Allasta ja vettä pidetään puhtaana eri kemikaaleilla. Isommat roskat saa kerätyksi pois pitsiverholla vetäen läpi altaan. Ongelmaa on siinä kun haluaisin verhota altaan jotenkin piiloon kokonaan (harmaan muovin). Pitänee kysellä taimitarhasta, mitä pensaita nämä suosittelisivat sen reunoille istutettavaksi. Muuten allas on ihana, mutta työtä se teettää, mihin pitää olla varautunut.

Altaan avajaisia vietimme nauttimalla kunnon possupihvejä ja siideriä !

maanantai 17. toukokuuta 2010

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Samalla huumorin asteikolla

Joskus jonkin itsestään selvän asian kertominen on vaivalloista, ja nyt yritän kuvailla Turkish Airlinesin lennoilla sattuneita tilanteita, missä kohtasin turkkilaista, suomalaista tai muun maalaistakin erilaisuutta. Voin vain väittää, että joskus minäkin osaan olla edukseni, juomatta alkoholia drinkin drinkkiä, yrittäen todistaa muille olevani varteenotettava ja hauska keskustelukumppani, yllättävissäkin tilanteissa. Mielestäni seurustelu muun maalaisten ihmisten kanssa




on mielenkiintoista, aina. Suomalaisten kanssa jutustelu ei aina ota tuulta alleen, vaikka kaiken hauskan ainekset olisivat jo olemassa, vaikkapa kokemuksina itse matkoilta. Suomalaisen seurustelu lentomatkoilla on asiatiedon vaihtamista ja asiallista rupattelua. Alkoholi muuttaa aiheet ja seurustelun asiasisällön. Ja vain silloin maanmies- tai nainen osaa vapautua kertomaan vapautuneemmin omista kokemuksisistaan.

Yleensä minulla jää seurustelu vähiin lentokoneessa Helsingistä Istanbuliin, koska matka on lyhyt vain 3 tuntia. Yksi lentomatkoistani oli epätavallisen hauska, koska seuranani oli 2 hersyvän hyväntuulista miestä. He olivat ulkomaalaisia miehiä. Toinen oli kotoisin Teheranista, ja toinen Istanbulista. Nauroimme toistemme ammateille, ja motiiveille, miksi olimme koneessa, kukin menossa tiettyyn määränpäähämme; Suomesta Jyväskylästä herra Mehiläistutkija oli menossa valmistelemaan kotikaupunkiinsa - maailmanlaajuista mehiläistutkijoiden konferenssia ! Totesimme yksissä tuumin kaiken hyvinvointimme maapallolla kiteytyvän mehiläisiin. Entäs jos ne katoaisivat luonnosta ? Toisen puolen istumapaikkaani koneessa, istui herra Parturi - via Istanbul Helsinki. Hänellä oli liikkeet molemmissa pääkaupungeissa sekä tuhat ja sata syytä olla paikalla, milloin jommassa kummassa liikkeessään. Meillä kaikilla oli erityisen hauskaa lentomatkallamme, koska huumorin ymmärryksemme asteikko oli sama. Myöskään mies- tai naisroolien perinteistä pidättyvyyttä ei ollut ilmassa, mikä yleensä



tyrehdyttää hauskat keskustelun aiheet jo heti alkuunsa. Alkoholin osutta hauskaan ydessäoloon ei tarvittu. Istuin miesten keskellä, ja loppumatkasta minua nolotti, mitä mahtoivatkaan koneen muut matkustajat ajatella 3 hyvän tuulisen ihmisen estottomasta ja hersyvästä rupattelusta - siinäkö taas isketään suomalalaista naista. Ei,todellakaan isketty vakuutan minä.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Apua Afrikkaan Mr Saka Bellolle !

Olen kesäasuntojen kansainvälisillä vuokramarkkinoilla herättänyt luottamusta siinä määrin, että minulle miltei päivittäin tarjotaan eritasoisia miljoonakeikkoja, yleensä Afrikasta. Allaoleva pankkiirin tarjous ei ole ensimmäinen kerta, vaan 70 tai 100 menetetty tilaisuus päästä toimimaan kuuman mantereen pankkimaailmassa, tosin hämärässä takahuoneessa.



Kaupungissa nimeltä Ouakadougoussa on näköjään taas miljoonat dollarit jääneet vaille omistajaa, ja eikä olisi kummoinenkaan konsti, että rahat ropisivat tänne pohjolaan omalle tililleni, jos vain ilmoittautuisin Mr Saka Bellolle mukaan keikkaan. Todella, olenhan mainostanut salaisen naisagentin avujani, joten Ouakadougoun keikka sopisi mainiosti kotiäidin vaatimattomaan profiiliini.
En kuitenkaan ole ahne, vaan oikeudenmukainen. Minulla kun on paljon näitä köyhiä, orpoja ja onnettomia mustaihoisia ystäviä, pyydän Ouakadougoun pankiiria ottamaan heihin yhteyttä. Orvot ystäväni ja miljoonat ovat kotoisin samasta maanosasta Afrikasta , joten heidän sopisi siellä vain keskenänsä vaihtaa tilinumeroita, rahojen siirtelemiseksi. Lähetän heti tänään ystävieni yhteystiedot Ouakadougouhun pankkiiri Mr Saka Bellolle, joka odottaa kärsimättömänä vastaustani.

Tässä pankkiiri Mr Saka Bellon henkilökohtainen kirje minulle
---------------------------------------------------

Dear Partner, You're invited to: I NEED YOUR URGENT REPLY CONFIDENTIAL PLEASE.
By your host: Saka Bello

Date, Tuesday May 1, 2009
Dear Friend,I know that This short memo would certainly come to you as surprise due to the fact that we haven't had any previous correspondence with each other In spite of this,I will appreciate it if you will permit me to inform you of my desire to execute a business with you which will certainly be of a mutual benefit to both of us. I am MR SAKA BELLO Manager of Auditing Department Bank OF Africa (BOA), Ouagadougou Burkina Faso. I Hoped that you will not expose or betray this trust and confident that i am about to repose on you for the mutual benefit of our both families. I need your urgent assistance in transferring the sum of TEN Million. US DOLLARS ($10 million ) to your account within 10 or 14 banking days. This money has been dormant for years in our Bank without claim. I don't want the money to go into our Bank treasury as an abandoned fund. So this is the reason why i contacted you so that the bank can release the money to you as the next of kin to the deceased customer. Please I would like you to keep this proposal as a top secret and delete it if you are not interested. Upon receipt of your reply i will give you full details on how the business will be executed and also, note that you will have 30% of the above mentioned sum if you agree to handle this business with me. and 5% for expences,and 5% for the less privilege, then 60% for me, which I will latter come to your country to collect from you after the transaction. Waiting to hear from you.
Thanks Yours truly MR SAKA BELLO
Will you attend? RSVP to this invitation

(juttu oli vanhassa blogissani, mistä sen siirsin tänne)

tiistai 4. toukokuuta 2010

Taide ja tunne

Nykyään taiteilijat eivät ole mistään kotoisin, jos he eivät ole jollain tapaa pöhköjä tai omintakeisia. On nimittäin niin, että miltei kaikki taiteen esitystavat on jo keksitty expressionismi, naivismi, cupismi ja monet muut suuntaukset, jotka ovat osaltaan laajentaneneet aiempia käsityksiämme taiteesta. Minulle taide on " tunnetilaa" ja teen kuvataidetta, mihin pyrkimykseni on olla tyytyväinen viimeistään työn valmistuttua. Näin vain ei suinkaan aina ole. Kuvatyöt teen välillä



Teemasta - Nallen paras ystävä

huippunopeasti, ja ideat joskus ontuvat pahemman kerran - latteuksiksi. Kuvat ja itsessäään niiden tekeminen antavat minulle kuitenkin paljon. Vertausta haen ajan tuhlaamisesta, mitä esim kutominenkin voi olla. Tahdon sanoa, että tekeminen on kivempaa, mitä itse valmis työ. Voin sanoa näin myös anopistani ja hänen miehestään jotka käyttävät illat yhdessä sukkien ja lapasten kutomiseen, myös kesällä ! Samaa minulle merkitsee taide, millä täytän päivästä muuten tyhjäksi jääviä ylimääräisiä tunteja.

Tekemieni kuvatöiden merkitys ja kauneus selviää minulle joskus, vasta paljonkin myöhemmin , kun olen miettinyt työtäni - miksi sen juuri niin tein ? Vaikka työni näyttävät joskus perin yksinkertaisilta, niistä voi löytää merkitystä ja syvyyttä monella tapaa. Tätähän taide pohjimmiltaan on - löytää eri merkityksiä visuaaliselle sanomalle.



Nallet sairaalan ensiavussa

Kerrottakoon esimerkki tuunaus-työstäni - Las Meninas, Enspanjan psinsessat, missä sisar hellästi autttaa pikkusisartaan. Kuvatyössäni sisaret on erotettu suuremmasta maalauskokonaisuudesta. Näin sisarten välinen lämmin tunne on päässyt päärooliin. Vasta työn tekeminen jälkeen olen osannut kiinnittää enemmän huomiota sisarten välisiin suhteisiin, suurten ja pienten sisarusten - poikien ja tyttöjen empatiaan toisiaan kohtaan. Näin ollen kuvataide kasvattajana on tehnyt tehtävänsä minun kohdallani. Ei silloin, kun työni tein, vaan sen tekemisen jälkeen.



Valokuvia minusta lapsena on paljon ottanut isäni Aarne. Minulle ei riittänyt pelkästään kuvien katsominen, vaan halusin tehdä kuville jotain ... osoittakseni, miten miten rakkaita ja merkityksellisiä ne minille ovat. Nyt yli 50-kymppisenä olen lisännyt kuviin asioita, mistä erityisesti pidän ; sinisestä väristä, merestä, lämpimästä vedestä ja pikkueläimistä, kuten apinoista. Pöhköt kuvatyöni muistuttaa minua siitä, miten tärkeää isälleni oli ottaa minusta kuvia pienenä. Vastaan isävainajalleni, ideat oli erinomaisen hyviä, ja kuvat kannatti ottaa. Olen iki kiitollinen kuvista nyt !

lauantai 1. toukokuuta 2010

Vappuna viihteellä

Kun olin nuori, oli tavallista, että osa vapun hauskuudesta jäi hieman epäselväksi. Liekö epäkohta johtunt viinistä, mitä usein yli 15-vuotiaana varasimme vapun viettoon ystävieni kanssa. Nyt en aikonut unohtaa vappupäivää, mitä juhlistimme Siuntiossa ystäviemme Timon ja Lissun luona Siuntion Pikkalassa vieraillessamme. Kuten asiaan kuuluu nautimme kuohuviiniä nytkin. Jotta vappu ei unohtuisi, otin kyläpaikastamme varmuudeksi paljon kuvia kännykälläni.



Ystäväpariskunnan Lissu oli kutsunut meidät klo 13 aikaan brunssille - mikä vaatimattomasta viitteestä huolimatta oli täysi päivällinen, pyörivän pöydän ääressä. Juuri niin, isäntäväen kekseliään suunnitelman tuloksena tarjoiltavat ruoat, toinen toisensa perään pyörivät eteemme 12 hengen pöydän keskustassa.

Itse talo, missä isäntäväki asuu, on jyhkeää reiden paksuista mammuttihirttä 3:ssa kerroksessa, ja yhdessä pienessä ylimmäisessäkin kerroksessa. Hirsitalossa on tilaa reilua reilummin sisällä ja ulkona kuistillakin runsaat 160 m2. Kun ikkunoista katsoo ulos, on miltei jokaisella makuuhuoneella oma private parvekkeensa, mikä seikka kävi havainnolliseksi ... kun rouva Lisbeth hetkeksi istahti makuuhuoneensa parvekkeelle tupakalle (kerron lopussa).

Itse asiassa olimme Pikkalassa kylässä siksi, että tarkoituksemme oli evästää ystäviämme sekä heidän tuttaviaan lomalle Sarköyhin ensi kesäksi. Evästäminen ja neuvot olisivat tarpeellisia ennenkaikkea siksi, koska Tekirdagsta eteen päin ajettaessa - suomalaisturistien pääkieli olisi; erilaiset käsimerkit, kehonkieli ja merkitsevät ilmeet. Englantia on turhaa odottaa kenenkään osaavan Turkissa Sarköyn seuduilla. Englantia osaavat Sarköyssä alle 12-vuotiaat koululaiset, oli yksi käytännön vinkeistämme satunnaisille suomalaisturisteille.

Ystäviemme hirsitalo on todella hämmästyttävän suuri, ja alkumetreillä portaiden käyttö kerroksesta toiseen tuntui fyysisesti jaloissa. Jukka muistaa elävästi, kuinka tähän hirsilinnaan ikkunat tilattiin Virosta Haapsalusta ikkunatehtaalta. Ovia ja ikkunoita tarvittiin paljon ! Oli ihanaa nähdä talo valmiina, kaikkine persoonallisine sisustusratkaisuineen. Viihtyisä elementti on tunnelmallinen lampi, joka sijaitsee talon edustalla laitureineen.



Iltapäivästä nautimme ulkona ottamalla aurinkoa, vaikka olikin hieman tuulista. Illan tullen siirryimme sisälle laulamaan karaokea. Laulaminen oli hauskaa joskin turhankin äänekästä ... . sattui nimittäin niin, että talon emäntä oli piipahtanut parvekkeelle tupakalle, missä hän sai pitkään palella vähissä vaatteissaan. Parvekkeen ovi oli loksahtanut kiinni, eikä sisällepääsyä ollut. Lissun huutaminen, tai tavaroitten alas heittäminenkään ei saanut meitä reagoimaan hänen ahdinkoonsa ylhäällä parvekkeella. Me kun lauloimme hartaasti ja kovaa ... alakerrassa Junnu Vainion ikivihreitä sanoituksia.

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Vappua valmistellessa

Vapuksi meillä tehtiin Simaa maanantaina, Lassen Vapun odotusten mukaisesti. Poikiemme mielestä kaupan sima ei ole mistään kotoisin ja on suorastaan pahaa. Siksi sima pitää tehdä itse, ja yleensä Lasse valvoo tarkasti juoman valmistamistani. Kun kaupassa otin banaaneita, huomautti Lasse etteivät ne ole sitruunoita, vaikka väri on sama. Sitten etsittiin fariinisokeria. Hiiva puuttuu totesi Lasse ennen kassalle menoamme. Oikeasti olisin voinut tarpeista unohtaa näistä minkä vain. Sitten kotiin,



jo 2 tunnin päästä totesi Lasse, nyt pitää tehdä simaa. Ja herkkujuomaa tehtiinkin ämpärillinen, eli 8 litraa. Hauska yksityiskohta oli se, kun isäkin oli ostanut simatarpeet Lassea varten. Näin ollen teemme sitten kesälläkin simaa janojuomaksi. Fariinisokeripussin kyljessä on hyvä ohje juomalle. Ämpärilliseen laitetaan hiivaa vain 2 herneen kokoista palaa ! Nyt odotellaan 2 päivää siman käymistä. Lauantaihin mennessä simat on pullotettu, eli viime tingassa saimme tehtyä Vapun valmistelut.

Maanantaina alkoi Lassen koulu, klo 11 aikaan Vein Lassen ja Sampan siksi Espoon keskustaan. Kävin itse Ikeassa ostamassa valkoisen päällisen Haapsalun sohvaan (laitan kuvan, kun on valmista joskus) Rauhassa nautiskelin Mc Donalsissa kerroshampurilaisen ja Sundae jäden. Eipä aikaakaaan kun pojat jo soitti, että koulu päättyi kesken päivää. Pojat pääsivät samalla kyydillä kotiinkin. Samppa lupasi kyyditä Lassenkin ensi vuonna kouluun, kun hän saa ajokortin ja auton. Tulevaisuutta on hyvä suunnitella. Suunnittelimme myös Turkin lomaa, ja Samppa olisi lähdössä meidän mukana tuonne lomalle. En olisi ikinä nuorena aavistanut, että saan viettää aikaani kotona ja lomalla 3-4 eri ikäisen miehen kanssa. Joukkoon saisi mahtua muutama tyttökin, näitä ruokkimaan, sitten joskus.

Muuten nyt saa kotisimaa kaupastakin mm City Marketista - simaa valmistaa Wanhan Porvoon Fabriikki kts. http://www.fabriikki.fi/tuotteet.htm

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Hyvää syntymäpäivää

Minua on vaikeaa nykyisin yllättää syntymäpäivä aamuisin, koska vanhuuteeni 54v kuuluu aikaisin herääminen. Muu kotiväki todella nukkuu vielä täyttä häkää klo 7.00 ja itse olen aamiaiseksi tehnyt jo kaurapuuroa ja keittänyt kahvia. Tätä aikaisin heräämistäni ei ollut työvuosinani, miksiköhän ?. Pääsin vain vaivoin ylös klo 8 aikaan ja töihin klo 9 ksi.



Minut kyllä pystyi hauskasti yllättämään, heti aamusta ;- sarkastinen ajatus, onkos paras ystäväni autovuokraamo Cizgi Car Rental Antalyasta, joka ekana ehti minua onnittelemaan aamulla ? Mielelläni heti tästä paikasta lähtisin taas ajamaan tuonne Kia-merkkistä autoa, antaisivatkohan he alennusta ? Ehdottaisin, että Cizgi Car Rental antaisi minulle ikäni mukaisesti 54 % alennusta seuraavasta autovuokrasta Antalyassa ? Tuo olisi hyvä syy matkustaa Antalyaan, vakuuttaisin miehelleni. Edellisen kerran puhuin miehelleni siitä, että Sateenkaari asuu Antalyassa ! Niin varmaan ... oletkos ottanut lääkkeesi ?

Dogum Gununuzu Kutlar, saglik, mutluluk dolu nice yillar dileriz...

Birthdays are
so spacial
they come but
once a year
to let us shower
more love and care
on those
we hold so dear.

Have a Wonderfull Birthday...

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Kevään tilanneraportti

/>
Markkinoilla myynnissä 6 vuotta vanhaa juustoa, maistuisiko sinullekin ?

Toissapäivänä saimme yllättävän vuokrauskyselyn Haapsaluun. Latviasta englantilainen perhe kysyy Haapsalua vuokralle 3:ksi viikoksi. Heidän piti lentää USA:han, mutta kun lennot on peruttu, ei perhe pääsekään lomalle kotimaahansa. Eikö ole kummallista, mihin kaikkeen tuo Eyjan - tulivuorenpurkaus vaikuttaa !Jukan työmäärät on myös kasvaneet, kun täällä Suomessa on intialaisia, jotka ei pääse pois, eikä uusia työntekijöitä saada ajoissa tännekään.



Kevät on nyt aikataulussaan täällä etelä Suomessa. Lumien sulamistulvat pelloilta on väistyneet ja viimeiset lumikasat pihastamme on miltei kaikki hävinneet. Sinivuokot on kukkineet jo heti lumien lähdettyä. Leskenlehtiä en ole vielä nähnyt. Tuttu joutsenpariskunta on palannut pesimään Lohjan ja Siuntion väliselle pikkulammelle. Mihinkähän viimekesän poikue on kotiutunut ? Olemme kaverini kanssa aiemmin harrastaneet kevätretkeilyä jonnekin meren rannalle. Nyt teimme retken Lohjalle, missä keskustassa oli markkinat viime sunnuntaina.



Eilen kävin jättämässä uuden 5v:n passihakemuksen, siihen tuli myös sormenjälkeni !. Samalla reissulla Kirkkonummelle käväisin kirjastosta lainaamassa turkin kielen CD:n ja kirjan opetusmateriaalikseni. Sunnuntaiksi saimme kutsun Heikin ja Epun synttäreille. Omat päiväsairaalassa käyntini päättyivät nyt 19.4 maanantaina. Lassen 10:n viikon työharjoittelu K-Cityssä myös päättyy perjantaina. Nyt olen aikaisin hereillä klo 6.00 lähtien. Ennen muun porukan herättämistä, taidan mennä laittamaan astianpesukoneen päälle.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Oma sweetti emännälle

Kuka mitenkin sweet-huoneen käsittää, sinne ei aina kahta rakastavaista tarvita, ja yksi kekseliäs naisihminen riittää täyttämään mukavan huoneen kaikkine välttämättömine tarpeineen. Minun oman huoneeni tarpeet ovat: oma rauha - oman läppärini ääressä, vo in nukkuakin omassa huoneessa ja lukea. Lisäksi huoneessani


Sohvassa on puurunko, mutta joustinpatja, missä voi nukkuakin.

voin ommella, askarrella ja säilyttää niin taideteoksiani, kirjojani ja lehtiänikin. Suurimman tilan tarvitsevat vaatteeni, joille olen saanutkin ostetuksi Keltaisen Pörssin kautta suuren 120cm leveän liukuovikaapin. Myös lempiesineilleni oli löydettävä oma paikkansa huoneesta.

Jäätyäni eläkkeelle, tajusin miten paljon omaa aikaa minulla nyt onkaan. Oli jatkuva tunne, että jouduin elämään tavaroineni muun perheeni tiellä (mies ja 2 murkkupoikaani). Mieheni tekee töitään kirjoituspöydän ääressä, mikä nurkkaus on osa makuuhuonettamme. Jos mies ei tee töitä huoneessa, hän soittaa ja harrastaa musiikkia. Jos ei hän harrasta musiikkiaan, hän katselee TV:stä formulaa, mikä autojen ulina täyttää koko asuntomme. Nytkin hän katselee formulakisoja, mutta onneksi menopelejen ulina ei kuulu tänne minun huoneeseeni saakka. Huoneeni on onneksi toisella puolella taloamme.


Nurkan naulakko on yleensä täynnänsä vaatteita, ja kaatumaisillaan.


Poikien kuville on oma hyllynsä

Itselleni oman huoneen järjestäminen ei ollut itsestään selvää, vaan omien kompromissejen päätös. Meillä on nimittäin talossamme ollut ylimääräinen huone, mikä alunperin oli tarkoitettu kodinhoitohuoneeksi. Huoneesta on myös ylimääräinen ovi saunaan, jolloin sitä on voinut käyttää esim pukuhuoneena. Huone, jota kutsumme saunakamariksi ei valmistunut koskaan kodihoitohuoneeksi. Sitä on käytetty mm vierashuoneena, romuvarastona ja pyykkien kuivatushuoneena. En esimeksiksi ole koskaan halunnut silittää siellä yksin, vaan olen silittänyt keittiössä - missä on voinut samalla vahtia lapsia, ja ruoan valmistumista.



Ikkunan edessä on työpöytä,2 m pitkä (Ikeasta 40e)

Nyt saunakamarillamme on uusi elämä, se saa toimia minun omana sweettinäni. Huoneeni on varustettu ennen kaikkea mukavaksi - vanhoilla ja uusilla huonekaluilla.



Kivikokoelma maailmalta + golfpallokin (en vain muista, mistä kivet olikaan !)takana selfmade savi-pupu ja taidekuvia mm mummoni nuoruudesta.


Peiliovet avartaa



Postilaatikko tärkeille kirjeille tms, maalasin valkoiseksi -oli aluksi tumman sininen

Kieltämättä kodinhoitohuoneen uhraaminen oli kompromissi ! mutta minulle mieluinen asia. Kannattaa kyllä muittenkin emäntien harkita vastaavaa järjestelyä, jos kotoa asunnosta löytyy ylimääräistä tilaa. Esimerkiksi kaikenlaiset " romuvarastot" ovat todella kalliita neliöitä uhrattavaksi ilman hyödyllisempää käyttöä. Kun minulla 4 henkisen perheen emännällä on omaa rauhaa, jaksan sitten paremmin ahkeroida jokapäiväisten taloustöitten ym ruoanlaiton parissa. Tässä ohessa vähän kuvia huoneestani.

torstai 15. huhtikuuta 2010

Turkin kulttuurin päivät Stoassa Itäkeskuksessa

Postauksessani muistutan Turkin ystäviä Stockmanin hulluista päivistä, mistä saa huomenna lauantaina klo 7.30 alk ostettua Finnairin lippuja Istanbuliin a 219€ edes-takas - kesän ajalle !! Viime vuonna tapasimme jonossa Irenen kanssa. Minulla oli mm tuoli mukana kun syytä oli varautua jonottamiseen. Lippuja saattaa olla vielä sunnuntainakin myynnissä, kuten viime vuonna.



Joskus on paikallaan irrottautua arjesta ja tehdä jotain poikkeavaa extempore ! Onnistuneitten elämysten kautta taas jaksaa. Mielenkiintoista on kuinka pienistä aiheista syntyy elämyksiä, pieniä mutta lämpimiä koettuja hetkiä. Sellainen elämys oli viime sunnuntaina osallistua ystäväni Tiinan muuttoon, pois vesivaurion tieltä runsaan kilometrin päähän toiseen asuntoon. Ystävien tapaamiset ei aina tarvitse olla siistejä kahvikutsuja ! Tiinan pieni koira oli hauska, ja kaikin poikin ulalla muutosta. Viikolla toinen extempore idea oli meidän naisten kesken osallistua Turkin kulttuuripäivien avajaisiin, taidenäyttelyyn ja tanssiesityksiin. Emine Özdemirin
taideteokset oli kultavärein maalattuja teoksia, missä keskeisinä aiheina oli maan ikonit ja kuulut nähtävyydet. Kulttuuripäivillä näimme arvovieraista maan suurlähetystöstä. Avajaisten tarjottavat syötävät ja viini oli ilmaiset ja ruhtinaalliset Turkkilaiseen tapaan. Turkin kulttuuripäivillä Stoassa pääsi eilen mm opettelemaan turkkilaisia tansseja, tutustumaan eri musiikkityyleihin ja nauttimaan elokuvista. Ryhmä Tuanan tansiesityksessä edessämme istuvat arvovieraat. Matka olisi ollut sopivan lyhyt käväistä kysymässä suurlähettiläältä - missäs Sarköyn asuntoni tapu viipyy ? Kuten tiedätte, olen malttavainen ja pysyin tiiviisti kiinni penkissäni.

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Hyvin haaveltu on puoliksi tehty ! osa 1. )

Tällä hetkellä elän kevättä tyhjäkäynnillä johtuen rakkaasta perheenjäsenestäni. Miten asiat järjestyvät syksyyn mennessä, on kipeä ajatus. Kun on elämässä on tyhjäkäyntiä, ei oikeita suunnelmia voi tehdä, koska ne voisivat väistyä pois tärkeimpien tekemisten tieltä.
Haaveilla voi kuitenkin aina, ja sille minulla on nyt aikaa. Haaveita tuskin on toisia samanlaisia. Oletin, että en enää haaveile mistään, kun olen saanut



hankituksi Sarköyn loma-asunnon. Muut haaveet haalistuivatkin siksi lyhyeksi aikaa, kun sisustin asuntoamme. Asunto on nyt sisustettu sieväksi ja haaveeni onkin tältä osin purkitettu. Voin vain olla onneni kukkuloilla, odotukseni ovat Sarköyn osalta täydellisesti toteutuneet. Sarköyssä täydellistä on myös aaltoileva meri, missä vesi huuhdellessaan hiekkaa, tuo mukanaan kaiken kirjavia roskia rannalle. Suomessa talven pimeinä iltoina haaveilen keväästä Sarköyssä, missä rantahietikolta kerään roskia pois, aamupäivisin, ennen kuin on liian kuumaa. Haaveessani hätyyttelen vuohia edemmäs roskien luota, ne kun tahtovat syödä ja uudelleen levitellä niitä ympäriinsä.

Haaveeni Sarköystä on ollut ihmeellinen, koska päiväuneni loma-asunnosta Turkista on toteutunut, kunhan nyt vain pääsisin sinne matkustamaan !

Kuka onkaan väheksynyt haaveita ? ja taivaanrannan maalareita ? Minulla on käsitys, ettei haaveileminen koskaan ole turhaa. Haaveet ja suunnitelmat antaa meille elämään sisältöä ja jaksamista vaikeissakin elämäntilanteissa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - voisin muuttaa väitteeksi , että - hyvin haaveiltu on puoliksi tehty ! olkoon tämä mottoni ja elämänohjeeni muillekin.

Mistä sinä olet haaveillut ? onko haaveesi edes osittain toteutunut ? Kesämökeistä Suomessa on ainakin haaveltu, koska niitä on paljon. Haaveet voi olla hyvin arkisia, mutta sisällöltään aina sydäntä lämmittäviä.



Käytännön haave Sarköyssä on myös remonttimiehet ja, että pääsen itse käsiksi ikkunoitten pesuun.

torstai 1. huhtikuuta 2010

Tuttu villisika ja marmoroituja munia

Eilen 31.3.2010 oli minulla touhukas päivä, ja isäpuoleni 79v synttärit. Lasse nukkui pommiin, kuten minäkin. Tukka jäi aamulla kiireessä pesemättä (en ole pessyt 1 viikkoon!) Kiire oli Helsinkiin Merikannontielle, kun Marjatta ja Timo oli lähdössä mökille. Minun piti hakea heiltä pääsiäisherkkuja, joita muu suku oli sinne jättänyt meitä varten. Lassen vein City Markettiin Kirkkonummelle töihin ja jatkoin ajamista Espooseen Merituulen K-rautaan. Rautakaupasta ostin 5 m2, eli 5 laatikkoa



jäännöserän seinälaattoja (valkoisia ja turkooseja). Laatat tulee joskus remontoitavan Haapsalun kylppärin seinään, puhumatta siitä, ettei remonttia ole edes aloitettu vielä ! Siskoni Tarja on vielä kätevämpi. Hän aloittaa talon rakentamisen ostamalla ensin tapetit. Ei ollenkaan huono idea, sisareni mies suunnittelee jo perheelleen kolmannen talon rakentamista, ehkä 3 v:n kuluttua. Tarja ja Tomi varautuu ajoissa, ja eilen he kävivätkin etsimässä oikean sävyisiä tapetteja uuteen makuuhuoneeseen, mikä se sitten olisikaan. Lupasin Tarjalle etsiä oikean sävyistä tapettia myös Turkin net.sivuilta. Suomessa kun romanttiset tapetit ei ole nyt muodissa ja vaihtoehdot on vähissä. Tietääkö kukaan Turkin tapettimallistojen net sivuja, miten niitä löytäisi ?

No, minä jatkoin K-raudasta Timolle ja Marjatalle, missä jonkin aikaa rupaleltiin niitä näitä. Keskustassa ajoin Kamppiin ostamaan pääsiäismunien marmorointivärit. Ne oli vähän kalliit 18 €. Niitä ei saisi enää myydä, EU kun kieltää kaikki liuotinpohjaiset askartelumaalit. Miten käy öljyväritaiteen ja taiteilijoiden kysyn vain ??
Kun olin keskustassa piipahdin Kaivokadulla 1-5 €:n liikkeessä, ja sain lahjat ostetuksi Taunolle, mm hillopurkin kannen avaajan. Matkalla Puistolaan käväisin vielä Kyläsaaren kierrätyskeskuksessa. Mieli olisi tehnyt ostaa sieltä vaikka mitä astioista huonekaluihin, mutta onneksi maltoin mieleni. Puistolassa oli lämmin tunnelma, katsottiin suom elokuva Musta rakkaus, missä oli riipivää rakkautta ja mustasukkaisuutta. Kun Tarja ja Tomi tulivat ihasteltiin ja muisteltiin tapahtumia vanhoista valokuvista, joita Tarja oli teettänyt. Syötiin makkarakeittoa ja minun tekemää täytekakkua ja hyvää oli ! vaikka itse kehun. Loppuilta marmoroitiin muovimunia pääsiäiseksi.



Päivässäni yksi kohtaaminen oli erikoinen. Tapasin Kyläsaaren kierrätyksessä tutun täytetyn Villisian, nyt 3:n kerran !! Se on vieläkin siellä olemassa ja vuokrattavissa. Olen vuokrannut tätä Metsän Karjua aiemmin 2 kertaa. Jokainen voi kuvitella, mihin sitä tarvitsin ehdottomasti, viimeksi 10-vuotta sitten ! Kerron teille joskus tarinan tästä harmaasta Villi possusta, joka ikävystymiseen asti on saanut pölyttyä kunniapaikallaaan. Onkohan possu koskaan ollut yhtä tarkeä muille, mitä se 2 kertaa on ollut minulle ?

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Tyttö kantaa puita sisälle

Kerron hieman tästä kuvasta, joka on nyt blogini pääkuva; tyttö, joka kantaa halkopuita sisälle lämmikkeeksi. Kerrankin koko kuva - tai kuvateos on täysin 100%:sti omaa tekoani, otettuja 2 valokuvaa myöten. Olen innokas kuvaaja, mutta nolo ja arka saamaan ihmisiä kuvatuksi, varsinkin jos he ovat vieraita. Hapsalussa sain otetuksi kuvan naapurin talon tytöstä. Kuvateos on tehty tekniikalla missä kaksi



toisilleen aivan vierasta kuvaa on yhdistetty. Viime silauksena puihin on maalattu vaaleanpunaiset lehdet. Tyttö on kuvattu talvella tammikuussa ja puitten varjostama kävelytie on kesäkuva Haapsalusta, aivan kesäkotimme nurkilta. Haapsalussa (ja kait koko Virossa) on tavallista, että kerrostaloasunnotkin lämpiää puilla, miten kukin asukas haluaa. Kaksikerroksinen naapuritalo lämpiää puilla, joita asukkaat joutuvat hakemaan halkovajasta ulkoa. Koululaistytön homma oli hakea puita sisälle. Ehkä jonakin päivänä tämä lämmitystapa on Virossa historiaa, kuten se on Suomessakin ollut pitkään, liekö 50-vuotta. Viimeksi saman naapuritalon ikunalla sievisteli kissaneito ja maassa mourusi rakkautta kujan kolli. Minä aioin ottaa rakastavaisista kuvan, mutta juuri kun olin räpsäämässä kuvaa, oli kissan emäntäkin jo ikkunassa. Ei tullut kissoista taiteellista kuvaa sillä kertaa !

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Kissojeni kujeita 1 osa

Hiiri aamiaiseksi

Ennen kun poikiamme oli olemassa, oli meillä 2 kissaa Bertta ja Minttu. Ennen näitä neitoja oli meillä Jellona niminen uroskissa. Jellonaa kutsuimme Swaddariksi, ihmeellisen nimen alkuperää en millään muista. Jellona oli musta-valkoinen väriltään ja turkki oli pitkäkarvainen ja kiiltävä, kuten angorakissoilla.



Kuvassa ei ole Jellona, vaan vastaava pulma, mikä kisullamme oli

Frakkivärityksestään huolimatta Jellona oli ansioitunut hiirien metsästäjä, joka tehokkaasti vähensi näitä talostamme. Rakensimme taloamme, missä oli koloja hiirten päästä sisälle. Yöt kissamme vaani hiiriä sisällä. Jellona söi hiiren joskus parisänkymme alla, niin että vain maksa väritti lattiaa aamusella. Kerran yöllä heräsimme siihen, kun jokut oliot vipelsivät pimeässä sängyssämme. Oli tarraavia kynsiä ja pieni karvapallo, mikä puikkelehti kynsiä pakoon lakanoittemme väliin. Kissamme oli kantanut elävän hiiren sänkyymme yöllä ! Siinä on Teille aamupala, kait kisu ajatteli. Sillä kertaa hiiri pääsi karkuun. Jellona varmasti ihmetteli, miksi pakenimme sängystämme hiirtä, kun sitä olisi pitänyt päinvastoin jahdata takaa.

Muropurkin mysteeri

No, kissamme yö metsästykset jatkuivat herpaantumatta, ja päivällä vasta oli laiskottelun aika. Kerran taas heräsimme keskellä yötä sängystämme " hirveään kolinaan ja paukkeeseen " Nyt hiirijahtia ei onneksi käyty sängyssämme, vaan pauke kuului pimeästä keittiöstämme. Pääsin äkkiä pystyyn ja sain sytytetyksi valot keittiöön. Ja mitä ihmettä ? Jellonamme juoksenteli keittiössä seinästä seinään päässään muropurkki ! Kissa oli varmaan vaaninut hiirtä roskiksessa, hiiri oli rapistellut purkin pohjalla. Kissan oli täytynyt työntää päänsä pahviseen purkkiin jotta hiiren saisi kiinni, ja näin muropurkki oli jäänyt kiinni kisun päähän. Kun ei nähnyt mitään, meni Jellona purkki päässään pitkin seiniä. Ja ei se pauke vielä mitään, mutta kun hiiri oli edelleen purkin sisällä - ja ilmeisesti pääsi puremaan kissaa nenään ! Vihdoin kissa säntäsi olohuoneeseen pahvipurkki päässään, jolloin se osui sohvaan. Lopuksi purkki juuttui kiinni sohvan alle, milloin kissa sai päänsä irti purkista. Sitten minä menin uteliaisuuttani kurkistamaan purkkiin, ja sittenhän se urhoollinen hiiri pomppasi ulos tukalasta vankilastaan. Episodin jälkeen olimme kieltämättä kaikki melko säikähtäneitä minä, mies, kissa sekä hiiri. Jätimme loppuyöksi kuistin oven auki, joten hiiri pääsi ulos karkuun. Sen pituinen juttu se, kerron muita sattumuksia lisää myöhemmin.

torstai 18. helmikuuta 2010

Etelä-Suomessa lunta ja lisää tulossa

Täällä Etelä-Suomessa on ennätyksellisen paljon lunta, pitkästä aikaa. Lumiset kuvat on meidän pihasta ja kotitieltä Siuntiosta. Olen koonnut postaukseeni lumisesta talvestamme tilastotietoja Ilmatieteen laitoksen sivuilta. Kuluva vuosi jää varmasti tilastollisestikin merkittäväksi lumisuutensa vuoksi.




Tammikuu 2010 alkoi kovilla pakkasilla

Tämän talven pakkasennätys rikottiin 18 helmikuuta kun lämpötila laski Sallassa -39,8 asteeseen. Talven edellinen pakkasennätys mittattiin 8. tammikuuta. Suomen kaikkien aikojen pakkasennätys, -51,5 astetta, mitattiin aikanaan Kittilän Pokassa 28.1.1999.

Ensilumi

29.9.2009 saatiin Suomeen pohjoiseen ensilumi. Keskimäärin ehjä lumipeite saadaan maan pohjoisosaan lokakuun puolella. Nyt tänä vuonna eteläänkin saatiin pysyvä lumipeite reilusti ajoissa, ennen joulua.

Tavallisesti Etelä-Suomessa lumet tulevat ajoissa, mutta harmiksi ne ehtivät sulaa pois ennen hiihtolomaa. Siksi etelässä odotetaankin riittävää lunta turhaan, jotta lomalla pääsisi laduille. Monilta lapsilta puuttuu sukset, koska usko hiihtomahdollisuuksiin on mennyt. Jos on ladulle aikonutkin 5 cm:n ohuessa hangessa, on sukset vain kopsahdelleet kiviin pellolla. Monet nuoret täällä Uudellamaalla vain laskettelee tai lautailee paikallisissa rinnekeskuksissa. Onneksi lumen sijasta pakkasia on riittänyt ja luistinradat on saatu jäädytettyä. Tämän ansiosta täällä etelässä osataan sentään vielä luistella.

Ennätyksellinen lumipeite talvi v 2009/ 2010

Oli hienoa kun Eteläiseen Suomeen saatiin pysyvä lumipeite hyvissä ajoin ennen joulukuuta 2009. Turhaan jänitimme lumen pysyvyyttä, sillä vähin erin muhkeat lumivallit vain kasvoivat nyt tammi- ja helmikuunkin ajan. Todennäköisesti lumipeite tästäkin vielä kasvaa, koska uusia kylmiä kausia on tulossa. Esim Ouluun on ennustettu viikonlopuksi -40 C pakkasia.

Helsingissä on enemmän lunta, mitä täällä Siuntiossa ja sen huomasi. Kun ajoin vanhempieni luo Puistolaan, pieniä pihoja ja tienvarsia reunusti yli 1 metrin korkuiset lumivallit, mitkä sai alueen näyttämään lumeen hautautuneelta Alppi-kylältä. Kaupan pihaan lumet oli kasattu 2 metrin kinoksiksi. Täältä etelästä lumilapiot on aikaa sitten loppuneet rautakaupoista. Sukset ja muut talvitamineet on tehneet ajoissa kauppansa. Huoltoasemilta on loppuneet autoharjat ja ikkunaskrapat, mitä nyt ahkerasti on jouduttu käyttämäänkin.

Muistatko itse tästä tai menneistä talvista mitään erityistä, onko lumen luonti ollut työlästä ? Entäs katoilta pudonneet lumet ? Voimia tässä tarvitaankin näitten lumikasojen kanssa, lumia ei voi työntää naapurinkaan puolelle.



Tänä talvena v. 2009/ 2010 Eteläisessä Suomessa lumipeite onkin ollut ennätyksellisen korkea yli 60 cm:n. Tätä aikaisemmin etelässä on rikottu 60 cm:n lumiraja ainoastaan viime vuosisadan alussa vuonna 1915. Sen lähelle on ylletty vuonna 1965 hangen ollessa hieman yli 50cm:n korkuisen.

Joulut ovat olleet runsaslumisia vuosina 1915, 1965, 1973, 1980 ja 1981. Vuoden 1965 Tapaninpäivänä lumipeite oli ennätyksellisen paksu. Silloin Etelä-Suomessakin lunta mitattiin reilut puoli metriä.





Maa oli paljas ennätyksellisen laajasti jouluna 2006. Lumitilanne oli kriittinen aina Etelä-Lappia myöten. Marraskuun 2006 puolivälin jälkeen lumet pysyivät poissa 1 - 2 kuukauden ajan. Vielä 2006 jouluakin niukemmin lunta oli seuravaana jouluna vuonna 2007. Hyvin vähälumisia jouluja on ollut myös vuosina 1972 ja 1992 ja 2000. Noina jouluina Lapissa lumipeite oli paksuimmillaan vain 10 senttimetriä. Vuonna 2006 oli joulupäivinä Rovaniemellä luonnonlunta vain viitisen senttimetriä. Joulupukin matkailukauden ollessa vilkkaimmilllaan enne joulua maa oli sielläkin lähes paljas.




Hiihtolomaksi me lähdetään Viroon Haapsaluun ensi sunnuntaina 21.2. Siellä on yhtä lumista, mitä täälläkin, joten harkitsemme suksien mukaan ottamista. Haapsalussa ja Saunjassa meren jäällä olisi kiva hiihdellä ja käydä katsomassa läheisiä rantoja, minne ei ole kesällä päästy tutkimaan luontoa. Haapsalussa kulkee myös jäätie läheisiin saariin, joten saarissa käydään autoajelulla. Me reissaamme hiihtolomalle 16v. poikien Lassen ja Jannen-serkun kanssa. Puolestaan Juho lähtee toisaalle rippileirille Kolille laskettelemaan ja hiihtämään.