torstai 4. heinäkuuta 2013

Selostus kevään matkastani Turkkiin 1, osa

Yleensä minulla on enemmän aikaa tuhlattavaksi kuin rahaa. Ystävälläni Tiinalla taasen on enemmän rahaa matkustaa, mitä hänellä on lomaa käytettävissään. Näin ollen Tiinan on tarkasti suunniteltava, kuinka lomansa jakaa eri osiin, että sitä riittäisi vielä USA:n reissuun ja syksyynkin saakka.
Nyt keväällä minulla oli tärkeää asiaa matkustaa Turkkiin, hoitamaan tapu-asiani kuntoon. Pitkän 5-vuoden odottamisen jälkeen "asuntoni osakekirja" oli vihdoin saatavissa joulukuussa, mutta en silloin vielä päässyt matkalle Sarköyhin. Joulukuussa minulla ei olisi ollut vielä rahaakaan tarpeeksi osakekirjani lunastamiseen, mikä maksoi n 800 euroa (1600 TL). Nyt keväällä maaliskuussa olimme Tiinan kanssa päättäneet lähteä lomalle Turkkiin ja vaihteeksi muualle kuin Sarköyhin tai Istanbuliin. Lähdimme edulliselle "Groupon" matkalle Antalyaan ja Kappadokiaan. Maalis-huhtikuussa edestakaiset lennot maksoivat vain 250 e/henkilö (Onur Air). Wow-matkat kuulosti hieman arveluttavalta matkanjärjestäjältä, mutta pienistä informaatio vaikeuksista huolimatta, edullinen Kappadokian reissumme oli rentouttava ja onnistunut. Ainakin itse nautin jokaisesta matkapäivästä ja uusista elämyksistä. Oli myös mukavaa pitkästä aikaa kuulua "turistien joukkoon" missä tunsin oloni huolettomaksi, kun joka päivä oli opas ja bussi käytettävissämme sekä seuraa bussilastillinen muita suomalaisia.
Ylellinen Asteria hotellimme
Edullisten lentojen lisäksi ostimme puolihoitopaketin, mikä maksoi 200e lisää, mutta uhraus kannatti. Kappadokian bussireissulla söimme joka päivä lounaan ja illallinen hotelleissa kuului myös tarjoukseen. Kaiken kukkuraksi 2 viimeistä päivää Siden Asteria hotellissamme olivat täysihoitopäiviä.
Antalya-Side-Alanya-Konya-Kappadokia. Hotellimme Asteria Resort sijaitsi Sidessä, n 60 km Antalyan kaupungista. Jokaisena päivänä bussimatkalle lähtö oli aikainen, heti aamiaisen jälkeen. Saapumispäivänä merelle oli noussut kova tuuli ja aallokko rannassa oli sen mukainen. Aamulla paistoi aurinko. Ensimmäisen päivän bussireissulla saimme tutustua Alanyan kaupunkiin. Varsinainen Kappadokian bussimatka alkoi vasta sitä seuraavana päivänä. Taurus-vuorille nousu oli elämys. Ylhäällä kasvillisuus muuttui havumetsiksi ja edessäpäin rinteillä oli lumikenttiä. Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen vuoriston toisella puolen oli ensimmäinen pysähdys huoltoasemalla, jossa myytiin kaikkea mahdollista turisteille. Vessasta sai valita tavallisen tai reikävessan. Bussissa meille riitti tarjottavaa...limsaa, vettä ja olutta. Tasankojen ja satojen kilometrien jälkeen ensimmäinen kaupunki oli Konya ja Mevlanan uskonnollinen museo. Matka jatkui ja ennen itaa pysähdyimme mm mattotehtaalla ja maanalaisessa kaupungissa, jollaisia piilopaikkoja oli kaivettu maaperään. Maa oli huokoista ja kerrostunut alueen tulivuorien purkauksista miljoonia vuosia sitten. Auringon laskettua mailleen saavuimme määränpäähän hotellille Kappadokkian alueelle. Vierailimme seuraavana päivänä mm Kyyhkyslaakson rinteellä ja Göremen kallio-kirkoissa ja luostareissa. Kappadokkiassa tunsimme itsemme smurffeiksi, jotka rakastavat sienimäisiä talojaan. Sellaisessa oikeassa sieni-talossa myös vierailimme privaatisti, kun Tiina sai isännältä kutsun tulla taloon sisälle tutustumaan.
Kappadokian reissun jälkeen vietimme päivän Antalyassa, yövyimme hienossa Antalya hotellissa. Tiina ja muut suomalaiset WOW-matkalaiset palasivat Suomeen maaliskuun viimeisenä päivänä. Minä jäin yksin Antalyaan muutamaksi päiväksi, olihan minun vielä matkustettava Sarköyhin lunastamaan asuntoni tapu- omistuskirja.
Kaikki sankarit samalla laivalla, Antalyan satamassa
Lentomatkan sijasta matkustin Antalyasta Istanbuliin bussilla, joka lähti matkaan ilta 10 aikaan. Miltei viimeisiä paikkoja myöten Varanin yöbussi oli täynnä matkustajia. Olin tehnyt vastaavan bussimatkan edellisen kerran vuonna 1988 ...joskin toiseen suuntaan. Tuttua bussissa olivat kohteliaat miestarjoilijat. Uutta olivat android-tabletit, jotka oli käytettävissä joka matkustajalla etummaisen penkin selkänojassa. Istanbulissa tutustuin Kadiköyn alueeseen, lähellä rantaa. Kadiköy itsessään on miljoonien ihmisten kaupunginosa ja tällä kertaa kunnolla käsitinkin, miten suuri kaupunki Istanbul onkaan. Vuokrasin itselleni pikku Fordin Sabiha Gökkenin lentokentältä. Autolla jatkoin matkaani Sarköyhin, Euroopan puolelle. Istanbulin ruuhkat, sillanylityksineen olivat puuduttavia, ja kaupunkia oli ohitettavana 40 kilometriä kehätietä pitkin, ennenkuin pääsin painamaan kunnolla kaasua Edirneä ja Tekirdagia kohti. Kerron enemmän Sarköyn kuulumisista juttuni 2 osassa, kun sen ehdin kirjoittamaan. Matkaltani olen ottanut ihania kuvia Kappadokiasta, missä esiintyy Suomalaiset reissaajat. Valitettavasati tänne voin laittaa vain tylsiä kuvia itsestäni, kulkukissoista, koirista ja maisemista.