torstai 31. joulukuuta 2009

Onnea blogiystäville vuodelle 2010 !

Raketit raikaa, ripaus taikaa, Hyvää Uutta Vuotta, tulevaa aikaa!



Täällä eteläisessä Suomessa on valkea lumipeite maassa ja puissa. Pitkään on talvi ollutkin kauneimmillaan. Ulkona pimeässä illassa on tunnelmaa, kun ulkotulet valaisevat pihaa. Muutama rakettikin on jo lähetetty taivaalle. Illansuussa paistoimme takassa makkaraa, minkä kanssa uunista valmistui ranskalaisia.

Kohta alan paistamaan vohveleita lettutaikinasta, ja tätähän porukka odottaa. Tinat on ostettu valmiiksi. Mitähän tinojen taiat tuovatkaan uutta seuraavalle vuosikymmenelle 2010 ? Espoossa vuoden viimeinen päivä oli surullinen Sellon 5:n menehtyneen ampumisuhrin vuoksi.

Terveisin Annu

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Nukkuminen tapahtui seisaaltaan



Arki on arkea ja järjestään itseään toistavia rutiineja. Mihin edellisen päivän tekeminen päättyy, siitä samasta pisteestä uusi tehtävä alkaa, jatkuen niin kauan, mitä virtaa riittää Sims duracell-ihmisillä. Kaikki mitä ihminen syö tai omistaa on ansaittu jatkuvalla tanssimisella, jos on tanssinopettaja, kuten perheen äitikin oli. Perheen isä elätti pesuettaan jatkuvalla päivästä toiseen torven soittamisella, koska oli muusikko. Sims lapsi, sai huomiota osakseen kuuluvalla itkulla tai jokeltamisella, kuten oikeakin lapsi.

Sims perhe tuhlasi varojaan yllellisyyksiin. Niin ikään perheen kulut olivat äidin tanssimisesta ja isän torvensoitosta huolimatta moninkertaiset perheen menoihin nähden. Alussa Sims- perhe kärsi pelkästään viihteen, pelirahojen ja unen puutteesta. Vanhempien unet jäi puutteelliseksi, koska kotoa hävisi köyhyyden vuoksi sänky, minne mennä iltaisin nukkumaan. Sims perhe ravasi talossaan ympyrää etsien nukkumapaikkaa. Viimein nukkuminen tapahtuikin seisaaltaan. Iman energiaa ja mukavuuksia äiti lorautti pissatkin keskelle keittiön lattiaa. Vessaa ei enää ollut, mutta oli sentään keittiö, minne lorautella.



Vanhempien uupumista seurasi lopullinen romahtaminen, pelin energian loppuminen. Sims perheeenjäsenet etsivät kodin seinien suojista nukkumapaikkaa, viihdettä, vessaa ja ruokaa niin kauan kunnes seinät yksi kerrallan hävisivät. Kun isällä ei ollut enää työpaikkaa, mihin mennä, hän käveli tuntikausia pihassa talon ympäri. Kun loputkin pelin energiat on menetetty, katosi perheen talokin pihasta. Oli sentään jäljellä pihanurmikko, missä isä sai tallata ympyrää edelleen.

Vauva huusi ulkona nurmikolla. Äiti ja isä vauvasta välittämättä kiersivät peräkanaa ympyrää. Naapurit kävelivät pihan ohi, näkemättä heidän hätäänsä. He tervehtivät surkeita naapureitaan ystävällisesti, ja jatkoivat matkaansa.

Pitkän syksyn jälkeen perheemme energia on vähissä, kuten tässä Juhon pelaamassa Sims pelissäkin. Toivotaan, että loma ja joulu katkaisee oravanpyörän, jotta pääsisimme vihdoin pitkästä aikaa rentoutumaan yhdessä. Toivotaan, myös että Joulun laskut saadaan maksetuiksi suosiolla, ettei meille käy yhtä huonosti kuten pelin Sims perheelle.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Turkin asuntokauppaa 1 ja 2 osat

Asunto Turkista - sarjani kertoo oheisissa 1,2 osissa ja myöhemmässä 3:ssa osassa, miten löysimme ihanan loma-asuntomme Turkista, keväällä vuonna 2008. Asunnon löytäminen oli minulle seikkailu, mistä kerron.

Joskus mieliteot vie kauas, autiolle saarelle Tyynelle Valtamerelle, missä mieli voisi levätä pois väsymystään. Me pohjoisen asukkaat tapaamme päiväunissamme matkata näille trooppisille satujen saarille, puolittain unessa.



Minulle kuvitelma paratiisistä ei onneksi ollut näin kaukana Suomesta maantieteellisesti. Päiväuneni olivat 15 vuoden ajan ulottuneet tuonne Välimeren rannikolle Aasian mantereelle, Turkkiin. Unelmani olivat kasvaneet ja kiemurrelleet Antalyassa Kemerin yläpuolella lumisen Tahtali (ent Olympos) vuoriston rinteillä. Näiltä vuorilta vihreitten metsien vyöhyke laskeutuu turkoosiin mereen, minne myös kylmät solisevat purot päätyvät korkeuksista. Paratiisin rannikoilla historia on läsnä mm Phasiliksen mereen vajonneen kaupungin raunioilla. Tänne halusin Kemeriin vuorille, jos en vakinaisesti asumaan, niin ainakin viettämään täällä vähäiset lomani. Muuta maailmaa olimme nähneet tarpeeksi 54 v ikäämme mennessä.



Turkissa lomailimme 15-vuotta sitten ja ajelimme tuttavamme maasturilla mutkikkaita teitä ylhäällä asumattomilla vuorilla. Tuttujen luona käyntimme olikin varsin epätavallinen turistiloma Turkissa. Turkin matkaamme muistelin haikeudella, kun minulla ja miehelläni koitti tilaisuus ostaa säästöillämme loma-asunto jostain päin Välimerta. Loma-asunnon etsintämatkani alkoivat Turkissa tammikuussa 2008.

Loma-asunnon hankkimiseksi oikeasti Turkista kaikki ehdot täyttyivätkin, mitä odotimme sopivalta kohteelta ! Suomessa vaihtoehtomme olisi ollut perinteinen kesämökki, mihin emme kuitenkaan halunneet tyytyä.

Hyviä seikkoja olivat Turkissa;
Eurooppaa alhaisemmat kiinteistöjen hinnat
Elintason nousu, Turkissa, missä 20% väestöstä on alle 15 vuotiaita
Turkissa asuu tuttavia, joiden kokemukset ja tuki asunnon hankinnasta on käytettävissämme

Huonoja seikkoja;
Euroopan ulkopuolinen maa, kieli ja eri uskonto

Matka Antalyaan, tammikuussa 2008

Osassa 1. matkustin tammikuussa 2008 Turkkiin Antalyaan yksin (olen liittänyt osan 1 tämän alkuun) Antalyassa olin majoittunut hotelli Aspeniin ja tarkoitus oli tavata kaupungissa suomalainen ystävä Selma - kiinteistövälittäjä ja Beycikistä välittäjä Serhat Oral.

Kirkkaana tammikuun aamuna Antalyan vanhan venesataman yläpuolella odotin vuokra-autoa, mikä minulle oli sovittu tuotavan hotelliini. Sainkin ajokikseni Kia pikkuauton. Pieni auto osoittautui näppäräksi menopeliksi ahtailla kujilla, jotka pasaarit olivat vallanneet omikseen vanhassa kaupungissa. Antalya oli nyt suurkaupunki, millaisena en sitä muistanut vuosien takaa. Teki työtä ajaa suuren kaupungin läpi kohti länttä. Kemerin takaiset vuoret näkyivät kaukana 50 km päässä,



ja kykenin helposti suunnistamaan valtateita pitkin oikeaan suuntaan. Monikaistainen tie myötäili Konyaaltin hiekkarantaa. Muistin vuosien takaa näkymää, jolloin turkkkilaisilla perheillä oli tapanaan kantaa huonekalunsa, sohvat ja tuolit rantaan perheen pik-nik-retkelle, mummoille ja vaarille istuimiksi. Näky sai meidät purskahtamaan nauruun, kun kymmenpäinen perhe purkaantui kuorma-autostaan rannalle kaikkine varusteineen. Nyt keskellä talvea Konyaaltin kilometrien pituinen hiekkaranta oli autio. Uusi mottoritie Kemeriin oli louhittu vuoren rinteisiin, mistä upeat näkymät aukenivat meren ulapalle. Yksin ajaessani en voinut muuta kuin todeta tämän tien olevan maailman kauneimman minun mielestäni. Vanhakin tie oli mykistävä, ja tutkin vuoren rinteitä löytääkseni merkkejä vanhan tien jäänteistä. Tuttavamme, jotka ennen asuivat vakinaisesti Kemerissä, saivat ajaa tätä kaunista tietä pitkin joka päivä työhön ravintolaansa Antalyaan.

Nyt etsiäksemme meille sopivaa loma-asuntoa, minulla oli tapaaminen klo 12.00 Kemerin keskustassa Serhat Oralin kanssa. Esiteltävää loma-asuntokohdetta menisimme katsomaan ylös vuorille Beycikiin. Kohteen olin katsonut valmiiksi netistä jo Suomessa, kuten muutkin Antalyan kohteet missä aioin käydä tutustumassa paikan päällä.

Tapasin Serhatin Kemerin kellotornilla. Mukana oli myös työnjohtaja, joka vastasi ko loma-asuntojen remontoinnista. Peräkanaa autoilla suunnistimme ylös vuorille Beycikin kylään. Tietä reunustivat virheät mantymetsät. Mutkikas tie alitti solisevat purot ja alas rinnettä vyöryneet kivikot. Ei ollut ihme, että joskus tie oli ollut poikki sortumien vuoksi viikkojen ajan. Beycik oli pieni kylä, yksi kauppa ja muutama talo tien varressa. Maisemat ylhäältä ulottuivat merelle ja yläpuolellamme pilvien hattarat peittivät vuorien huiput. Tuollako ylhäällä pilvessä toiveittemme loma-asunto sijaitsi ? Etsimme erilaista loma-asumista, emme mitään tavallista !





Nämä rivitalot vuoristossa Beycikissä oli kohteitani. Harmi vain keikki asunnot oli hirveän huonossa kunnossa, ikkunoita oli rikki ja jalka meni lattiasta läpi, raput yläkertaan oli suorastaan hengen vaaralliset - maisemat oli paratiisista !


Paikallinen oppaani Serhat Oral


maisemat Beycikistä liki 2km korkeudesta

Vihdoin käännyimme pihatielle, puitten latvojen korkeuksissa. Autot pysäköimme rivitalojen eteen, jotka olinkin nähnyt jo kuvissa Suomessa. Pihoissa ei ollut muita ihmisiä, eikä autojakaan. Talot näyttivät autioilta. Talot seisoivat eri tasanteilla toinen toisensa perässä, kaikki yhtä tyhjinä ja joissain oli ikkunalasejakin rikki. Yksi ensimmäisen talon 2 kerrosasunnoista (75m2) oli malliksi kunnostettu uudeksi. Paikallaan oli moderni keittiö ja kodinkoneet, uudet raput yläkertaan ja maalatut seinät. Korjaamattomana asunnon hinta oli 30 000 TL ja korjattuna 60 000TL (n 30 000€)Vierailin mielenkiinnosta myös muissa tyhjissä asunnoissa, mitä ei ollut korjattu. Lattialta löytyi peuran papanoita, talo oli ollut suoja metsän eläimille. Raput yläkertaan oli lahonneet ja alakerrastakin puulattia oli puhki. Talojen katoista, avoterasseista saattoi päätellä niiden muuttuneen uima-altaiksi talvella, kun vesikourut tukkeutuivat lehdistä. Home ja hoidon puute oli ollut näiden talojen tuholainen. Kohde ei sopinut meille. Tutustumisen tähän kauniiseen, mutta syrjäiseen Beycikiin oli sen sijaan käyntini arvoinen kokemus. Beycik olisi oikea paikka, jos kyse olisi uuden talon rakentamisesta kauniin luonnon keskelle. Alhaalla olisi rannat täynnänsä hotelleja, turisteja ym palveluita, mitä mekin saatoimme kaivata lomallamme. Voisin hyvinkin ostaa täältä pikkuisen maisematontin vuoren katveesta, jos varat siihen riittäisivät.





Pois ajaessani etsin tuttujemme taloa Camyuvan kylästä. Alueella oli paljon uutta loma-asutusta, enkä siksi taloa yksin löytänyt. Muutaman päivän kuluessa Antalyassa vaihdoin majapaikkani halvempaan Anadolu pensionaattiin, joka sijaitsi vanhan kaupungin (Kaleici), Karaalioglu puiston laidalla. Tapasin lomani alkupäivinä Selman ja hänen perheensä. Tutustuin Antalyassa lähialueilla muihinkin loma-asuntoihin mm Bocaskentissä, ja Belekissä. Kuten Selmankin myymät asunnot, hinnat kaikkialla täällä olivat meille liian korkeita. Antalyassa rannikkko on ns turistialuetta, joten loma-asuntojen hinnat olivat muuta maata korkeammat. Olin netissä tutustunut Turkin muihinkin rantakohteisiin. Missä turisteja ei olisi, asuntojen hinnat olisivat meillekin kohtuulliset, kuten turkkilaisille itselleenkin. Tällaisia sopivanhintaisia loma-asuntokohteita sijaitsi Tekirdagin maakunnassa Marmaran meren rannikolla. Soittamalla muutamaan myytävään loma-asuntoon, selvisi, että Tekirdagn ylänkö oli lumen peitossa ja tie poikki rannikon



yllä, Belek, tip top kallista ! vaan missä on ranta ja maisemat ?
alla, Belek, kallis asunto kerrostalosta, ei kiitos



kaupunkiin Sarköyhin, minkä ympäristössä asunnot sijaitsivat. Olimme budjetoineet loma-asunnon ostamiseen 20 -30 000€, eikä yhtään enempää. Päätin matkustaa Antalyasta takaisin kotiin Suomeen viikon loman pidettyäni. Kun tie Sarköyhin olisi kunnossa, ja minulla aikaa uuteen lomaan, tulisin Turkkiin takaisin. Matka Sarköyhin olisi lyhyempi, lentäisin vain Istanbuliin, mistä jatkaisin autolla 200 km Marmaran rannikolle. Kuten suunnittelin, palasin Turkkiin 1,5 kk:n kuluttua. Kerron sitten 3. osassa, miten minua seuraavalla matkallani onnisti etsinnässäni, toiselle puolen Turkkia.

Jatkuu osassa 3, myöhemmin ...

Turkin asuntokauppaa, osa 1

Mistä kipinä Turkkiin ... Viron sijoitukset

Alkuaan intoni sijoittamiseen sai alkunsa Virosta, missä kiinteistöt olivat edullisia maan itsenäistyttyä 1990-luvulla. Mieheni sijoitti kotimaassa ostamalla pieniä eriä osakkeita ja sittemmin hän talletti säästöjämme eri rahastoihin. Minä olin luova, ja ajattelin, mitä iloa on säästöistä, jos ne ovat pankissa. Arvelin jo tuolloin, että Viro tulee länsimaistumaan pienenä maana nopeasti. Otin kohteekseni Saarenmaan ja Länsi-Viron rannikot ja pienet kaupungit. Kävimme autolla Virossa mieheni ja mm vanhempieni kanssa katsomassa taloja, maatiloja ja rantatontteja. Vuoden etsinnän jälkeen Löysimme Haapsalusta 3 h+ keittiö asunnon kerrostalosta, mikä sijaitsi meren rannalla. Vuosi tästä myöhemmin ostin 1 ha tilan läheltä merenrantaa.
Kun kuluneen 10 vuoden päästä vertasimme mieheni rahastosijoituksia minun ostamiini kiinteistöjen arvoon, oli erot isoja. Ostamani 1 ha tontti maksoi silloin 3.000€ ja nyt sen arvo on 70.000€, rakennuslupineen 2:lle talolle. Viron paikoistamme on kuitenkin vuosien varrella tullut meille rakkaita, emmekä raaski niistä luopua.

Turkissa mahdollisuuksia

Mieheni eno ja vaimonsa päätyivät aikanaan ostamaan talon Kemeristä, läheltä Antalyaa. Kun vierailimme heidän luonaan Turkissa ihastuin maahan, ja erityisesti vuoristoseutuihin Kemerin ympäristössä. Tänne minä haluan, kun pääsen eläkkeelle, ajattelin. Miheni enon kautta tutustuin Selmaan, joka toimii Antalyassa suomenkielisenä kiinteistönvälittäjänä. Kun mieheni oli antanut minulle luvan loma-asunnon ostoon Turkista, otin yhteyttä Selmaan. Sovimme hänen kanssaan, että matkustan Antalyaan katsomaan meille sopivia loma-asuntoja.


Idyllinen Hotelli Aspen, Antalya
Tämä hotelli sijaitsee Antalyan hiljaisessa ja kauniissa Vanhassakaupungissa, vain 200 metrin päässä Mermerli-rannasta. Hotelli yhdistää perinteisen Kaleici-tyylisen arkkitehtuurin ja modernit mukavuudet.

Aspen-hotelli on upeiden puutarhojen ympäröimä ja sitä kaunistavat modernien huonekalujen ja vanhan maailman turkkilaisten koristeiden sekoitus.

Hotelli yhdistelee historiallista charmia ja nykyaikaista mukavuutta ja tarjoaa rauhallisen pakopaikan kaupungin kiireestä. Paikan, jossa voit todella kokea Turkin kulttuurin.
Hotellihuoneita: 36.


Hotelli Aspen on ylhäällä valkoisten talojen keskellä. Katutöiden vuoksi jouduin ajamaan autolla hotellille "turisti basaarien" läpi. Kauppiaille tuli kiire kerätä vaatepöytiä pois alta, jotta pääsin ajamaan kauppakujia pitkin päätielle.




Huomenta Antalya ! Maisema hotellin ikkunasta. Tuonne vuorille Beycikiin olen menossa tapaamaan Serhat Oralia, kiinteistövälittäjää, mistä tapaamisesta Selma oli sopinut puolestani.

tammi- helmikuussa 2008. Minun oli lähdettävä Turkkiin yksin, koska mieheni jäi kotiin hoitamaan 12 ja 14 v poikiamme. Olin etukäteen tutustunut netin kautta Turkin kiinteistömarkkinoihin välimeren rannikoilla. Tätä varten minun piti ostaa Turkin sanakirja, koska jotkut ” etuovi ”tyyppiset netsivustot toimivat vain Turkin kielisinä, osa myös englanniksi. Varasin helmikuuksi edes-takaiset lennot Turkish Airlinesilta, vuokrasin hotellihuoneen Antalyan vanhasta kaupungista ja tein varauksen vuokra-autosta, joka tuotaisiin hotelliini tuloani seuraavana aamuna. Isäni saattoi minut Helsinki Vantaan lentokentälle. Lento Istanbuliin Suomen talvesta kesti 3 tuntia. Istanbulin kentällä Antalyan koneeseen vaihtoon oli 2 tuntia aikaa. Antalyan lennolle tuli mukaan joitakin muitakin suomalaisia. Heitä oli mm kaveriporukka menossa Alanyaan lomalle suomalaisten tuttaviensa luo. Yksi pariskunta oli vuokrannut sieltä asunnon koko talveksi itselleen. Ihmettelin heidän vähäisiä matkatavaroitaan. Olin ollut Antalyassa 15 vuotta aikaisemmin 35 vuotiaana ja 30 kg hoikempana. Muut suomalaiset näyttivät eläkeläisiltä, ja näytin siltä varmaan minäkin. Välimeren rantaviivaa myötäili laaja asutuksen valomeri, mikä näkyi koneen ikkunasta. Kaupunki oli kasvanut valtavasti, ja tietkin oli peräti 6 kaistaisia. Olin viimeksi Antalyasta lähtiessäni silittänyt lentokenttähallissa nukkuvaa kissaa ja ihmetellyt katonrajassa sisällä sirkuttelevia lintuja. Oli jo pimeää, kun koneeni laskeutui kentälle, vuosien takaa tuttuun kaupunkiin.





Kentältä ajoin taxilla kaupungin keskustaan Aspen hotelliin. Hotelli oli vanha, mutta kunnostettu oikein tyylikkäästi Turkkilaisten perinteiden mukaan elegantiksi. Hotellissa oli 4 kerrosta, ja useita pieniä sisäpihoja, missä suihkulähteet solisi tunnelmallisten pihalyhtyjen valossa. Rakennuksen pimeistä ikkunoista ja parvekkeista päättelin, että saatioin olla hotellin ainoa asiakas näin keskellä talvea ? Ikkunasta katselin pimeälle merelle. Aamulla vuoret näkyisivät, kaukana Kemerin suunnalla, olikohan lumi satanut Tahtali vuoren rinteille ?

Tästä linkistä esim voit vilkaista Turkin asuntomyyntikohteita (Turkin liira TL tai YTL) on 50% vähemmän euroja.
http://www.emlakofisim.com/konut.php?dil=eng&

Selman myymät asunnot löytyy sivulta:
http://www.asya-emlak.com/3/index.php?banner_id=2





Kohde olisi voinut olla tallainenkin talo vuoristossa


Kemerissä hiljainen uimaranta talvella

torstai 17. joulukuuta 2009

Pukilla oli aurinkolasit, miksihän ?


Juho lumiukkona

Olen väittänyt lapsilleni, että pukki on varmasti olemassa, koska jostainhan ne lahjatkin aina tulee, kuin itsestään. Jos pukkia ei olisi, ei kukaan saisi lahjojakaan, näin voi päätellä. Tästä johtuen jo miehen kokoa olevat poikani eivät ole epäilleet, etteikö pukkia olisi olemassa. Olen kyllä kuullut muitten lasten epäilevän varsin kriittisesti pukin aitoutta.



Lassen piirtämät tontut

Elämässäni ei ole ollut sellaista joulua, milloin joulupukki fyysisessä olomuodossaan ei olisi käynyt vierailulla luonamme jouluaattona. Pukki kävi jakamassa lahjat Kontulassa silloinkin kun Liisa, Jukan nuorin sisko oli yli 20v toisesta ääripäästä Enok-ukki 80v. Joskus minun vanhempien luona aattona pukki on käyttäytynyt epätavallisen naisellisesti, liekö syönyt jotain hormooneita. Puhekin on muistuttanut kummasti Hilda mummon ääntä. Joskus muutaman kerran minä



Omat tonttupojat pieninä

vahingokseni juutuin vessaan sillävälin, kun pukki kävi. Sattuipa juuri silloin kerran kummallinen juttu ollessani vessassa. En tätä nähnyt; pukilla oli kummallinen parta ! Lassen ja Juhon mielestä pukin parta oli näyttänyt siltä, kuin kaupan muovikassiin olisi ommeltu pumpulia kiinni. Pukilla oli myös aurinkolasit päässä, pimeällä, mikä ihmetytti poikia. Voihan jukra, aurinkolasit olisin minäkin halunnut nähdä. Pukilla oli aurinkolasit luultavasti sen vuoksi, että Lapissa valkoiset hanget häikäisee silmiä, selitin pojille. Sensijaan muovikassiin ommellun pumpuliparran osalta en keksinyt minkäänlaista selitystä.


Joulupukin vastaanotto Joulumaassa Rovaniemellä

Onneksi joulun odotuksesta; juhlista, markkinoilta ja itse pukista on otettu kuvia vuosien varrella. Osa mielenkiintoisista kuvista löytyy mummolan albumeista. Joskus pukki on ollut paksu, joskus laiha tai muuten vain pienen oloinen. Parran pituus ja pukin vaatetus on vaihdellut vuosikymmenten saatossa punaisesta aamutakista väärinpäin käännettyyn turkkiin. Joulupukin vaihtelevaa lookkia ja pukeutumistyyliä saamme ihastella ja ihmetellä hymysuin vielä vastaisuudessakin. Joka joulu pukki on ollut ainutlaatuinen ilmestys, niin lasten kuin meidän aikuistenkin mielestä. Runsaitten lahjojen ansiosta uskomme pukkiin ei kaadu muotoseikkojen, kuten muoviparran tai aurinkolasienkaan tähden. Tervetuloa pukki kotiimme kylään lahjasäkkien kanssa !







Juhon kirkkokäynnit

Juho on nyt 14 vuotiaana ilmoittautunut rippileirille hiihtämään ensivuoden kevättalvella 2010. Ennen ripillepääsyä, Juhon pitäisi kerätä 8 kirkkokäyntiä. Nyt sitten ahkerasti vierailemmekin hänen kanssaan kirkkotilaisuuksissa joulun aikaan.



Pojat kuvassa Lucia neitojen kanssa Siuntion joulumarkkinoilla

tiistai 8. joulukuuta 2009

Onko sängyssäsi ahdasta ?

Onko peittosi alle tunkua, tai ahdistaako sinua muuten vaan olemattoman pieni nukkumatila ? Kuvittele nukkuvasi sikeästi omalla sänkypuoliskollasi. Näet painajaista, missä väistät Kauko Idän pikajunaa, ja pläts olet väistöliikkeesi uhrina pudonnut sängystäsi lattialle.



Oletko tullut koskaan ajatelleeksi, miten täpärästi vältyt putoamasta sängystäsi, missä harvemmin on minkäänlaisia laitoja ? Sängyssä pysymisesi voi olla suoranainen ihme, varsinkin jos petikaverisi on vuoteenne todellinen valtias, joka olemus täyttää kevyesti kahdenkin ihmisen tilan. Lisäksi sängyssänne voi majailla elementissään karvaisia kotieläimiä tilaanne jakamassa. Oma nukkumatilasi voi olla syystä tai toisesta varsin kapoinen kaistale, lähellä reunaa.

Nukkuessa ylilaidan kierähtämisen riski on kuitenkin harvinaisen pieni, sillä unessa ihmisen keskushermosto havaitsee käden tai jalan olevan "tyhjän päällä". Havainnon ansiosta aivot antavat elimistölle käskyn kääntyä päinvastaiseen suuntaan, eikä putoamista tapahdu, kuten luulisi. Vapaat raajat ovat ikään kuin tuntoanturit, jotka varmistavat laakealla alustalla pysymisen. Ahtaasti kädet kehon alla nukkuvilla ei anturit aina toimi riittävän nopeasti, ja olet vaarassa pudota laivasta tietämättäsi.



Humalassa nukkuminen on riskialtista, ja sängystä pudotessasi voit menettää etuhampaasi tai saada ruhjeita ja luunmurtumia. Alkoholi heikentää keskushermoston koordinointikykyä, eikä siksi aina rekisteröi raaja-antureitten tuntemustiloja ajoissa. Myös pienillä lapsilla sängystä putoamisen vaara on todellinen, koska keskushermoston tahdosta riippumattomat toiminnot eivät ole täysin kehittyneet.

torstai 3. joulukuuta 2009

Viivistäkö blondi, mitä sanoo Wagner ?

Kaukaa tarkasteltuna meissä naisissa mielenkiintoa herättää silhuetti, pää, hiukset, vartalo ja raajojen sopusuhtaisuus. Jos vastakkaisen sukupuolen kiinnostus pysyy vielä yllä, erottuu seuraavana hiukset. Onko mimmillä päässä hattu vai hattara ? Letit vaiko siilitukka ? Tässä kohtaa kiinnostus kohteeseen herpaantuu, jos femalen päässä on jotain epämääräistä, huivia tai papiljotteja tai kukallinen uimahattu. Älä missaa tilaisuuttasi hiustesi vuoksi, vaan hoida ne kuntoon edustuskelpoisiksi.
1.

Viivistäkö blondi ?

TÄSSÄ ON ESITELTYNÄ VIIVILLE UUSI HIUSTYYLI, MIKÄ MIELESTÄSI SOPISI HÄNELLE PARHAITEN 1.2. vai 3.? MINKÄ TYYLIN VALITSISIT ITSELLESI ?

2.

3.


Naishahmoista Viivi on esikuvani, tavallinen pippurinen, mutta myös herkkä nainen. Viivillä vain on kammottava tukka. Onko pirteän naisen päässä siili vaiko mikä afroharja ? Pitäisi kirjoittaa sarjakuvan piirtäjälle Juba Tuomolalle ja vaatia, että naispääosan esittäjän Viivin hiukset on aika uudistaa vaikka blodityyliin. Siitä Wagnerkin innostuisi.

Jos kiinnostaa, tässä olisi linkki Juban haastatteluun
http://www.mtv3.fi/helmi/arkisto.shtml/408918

Kun hiukset on kauniit ja terveet, jää tarkemman tutkailun varaan, millaiset silmät hiusten alta paljastuukaan. Näin ollen hiuksillä on merkitystä, kuten taulunkin kehyksillä.

On tärkeää, mitä meillä on päässämme

En tarkoita Sofi Oksasen violettia huovutushattaraa tai muutakaan päähineen tapaista, vaan luonnollisia hiuksia, joista otsikko kertoi. Tutkimusten mukaan miehet kiinnittävät naisissa ensimmäisenä huomiota yleisolemukseen, liikehdintään ja ääneen, vaikka muihin ruumiinosiin väitetään katseen kiinnittyvän ensin, kuten mm takamukseen. On varmasti niin, ettei ketään nainen pyrstö edellä tupsahda urhon kasvojen eteen, vaan lähestyminen tapahtuu vähitellen kohdaten lopuksi julkisivut edellä. On myös totta, ettei silmien väriä tai muutakaan pilkettä silmäkulmasta voi erottaa 100 metrin päästä, kuin ehkä vain kiikareilla. Hiuksilla on valtava vaikutus koko olemukseemme. Kun tukka on hyvin, on kaikki muutkin ulkoiset asiasi mallillaan.

Mistä on terve tukka tehty ? Miten hoidat hiuksiasi ? Muistan pikkutyttönä, kun mummoni hiuksiin laitoin papiljotteja. Hiuskiinteenä toimi Pilsneri, ja kiharat kesti pitkään. Muista hyvä leikkaus ja tiedä, että kemikaalipommivärjäykselle on olemassa vaihtoehtoja !



Hiukset eli tukka on ihmisen päälaen ja takaraivon karvoitus. Yksittäinen hius voi lyhentämättömänä kasvaa 60 cm:n pituiseksi, pidemmäksi kuin mikään muu ihmisen tai muun eläinlajin karvoitus, lukuun ottamatta hevosen häntää [1] ja myskihärän karvoitusta [2] Hiukset ovat pitkiä, ohuita ja kestäviä sarveiskuituja, jotka kasvavat päänahassa tiuhaan sijaitsevista hiustupista. Ihmisillä on keskimäärin 100 000 hiusta päässään. Hiukset kasvavat kuukaudessa 1–1,5 senttimetriä ja päivittäin päästä irtoaa itsestään 20–150 lepovaiheessa olevaa hiusta.
(Wikipedia kertoi hiuksista)

maanantai 23. marraskuuta 2009

Mysteriet Dig

Viimeaikoina päivien harmaus on tuntunut masentavalta. Lassen kouluun viemisessä Espoon keskustaan on kulunut kilometrejä ja aikaa istua autossa. Toisiaan seuraavina päivinä oli kananlihalle nostattavaa kuulla radiosta Aki Sirkesalon ääntä kappaleessa Mysteriet Dig. Kappale ja sen sanat sopii vertauskuvaksi rakastavaisten suhteelle, mikä ylittää valtionrajat ja kielimuurin. Laulu on lyyrisen ihana duo. Mitä minun pitikään kertoa valtameristä ? Muistutan tsunamista, missä lahjakkaan Akin koko perhe hukkui surullisena tapaninpäivänä 2004. Sittemmin heidät haudattiin Suomeen.



Keväällä 2003 Aki oli mukana Mysteriet (Mysteeri) -singlellä, joka sisälsi historiallista yhteistyötä yli rajojen. Kyseessä oli duetto Skandinavian tyylikkäimmäiksi naisartistiksi kehutun Lisa Nilssonin kanssa. Mysteriet-kappaleen sävelsi ja sanoitti norjalainen Björn Eidsvåg, ja dueton suomenkielinen teksti oli Aki Sirkesalon itsensä käsialaa.

Musiikin saa päälle klikkaamalla allaolevaa osoitetta Jostain syystä pyörivän (vasen ylänurkka) kaiutinta klikkaamalla misiikki ei lähdekään käyntiin, kuten pitäisi.

http://www.slide.com/r/sDeYlgkg5T9-sD80F6PPkQ_Og4knPiS0?previous_view=mscd_embedded_url&view=original

Jag tänker på mysteriet dig..Mysteriet (Mysteeri)
Lisa Nilsson & Aki Sirkesalo

Sä puhut minut pyörryksiin ja pidät siitä huolen
että hiljaa kuuntelen, kun sulla jauhaa suu
Sä lentelet kai jossain linnunradan tuolla puolen, kun
äärettömän ääreen ajatukses hakeutuu

Men jag tänker på dom under bara ögona dina
på dina vackra händers perfekta fasong
Och vad dom gör med mig när dom möter mina
Som en fjäril blir fri från sin tråkiga kokong
Jag tänker på mysteriet dig och under över alla
under att du älskar mig Jag tänker på mysteriet dig...
Din iver stor när du går påom gud och religioner
Du stoppar inte ensnär du tar en klunk med vin
Jag blir yr när du tar med migin i dina reflektioner
Det glädjer dig att se mig uti tafattheten min

Mut mä ajattelen vain sun vartalosi kaarta
ja kuinka rintas värähtää kun tulet vierellein
Ja kuinka kätes kartoittaa mun autiota saarta
ja kodin sinne rakentaa miss' on mun sydämein

Jag tänker på mysteriet dig...
Sä olet viini josta humallun voit tehdä mitä vain,
ja mä oon sun ... sua janoan, sinut haluan

torstai 19. marraskuuta 2009

Hengenvaaralliset aallot, tsunamit

Hyökyaallot ovat pyyhkineet Intian valtameren rantoja useita kertoja, osoittavat Indonesian Acehissa ja Thaimaan Phuketin lähistöllä tehdyt tutkimukset. Ennen vuoden 2004 tapaninpäivän tsunamikatastofia samanlainen on tapahtunut viimeksi noin 600 vuotta sitten. Tsunamin harvinaisuus oli ilmeisesti yksi syy siihen, että paikalliset ihmiset eivät osanneet tulkita sitä ennustavia merkkejä, kuten meren pakenemista rannoilta. Suomalainen koulutyttö osasi tiedon perusteella aavistaa onnettomuutta, kun koulussa oli ollut puhetta tästä erikoisesta ilmiöstä.



Vuoden 2004 tsunami syntyi merenpohjassa 300 kilometriä Thaimaan rannikosta tapahtuneen maanjäristyksen seurauksena. Järistyksessä Intian-Australian laatta painui muutamassa minuutissa 13 metriä Burma-Sundan laatan alle. Sen seurauksena massiiviset aallot vyöryivät rannikolla maalle. Vesimassat nousivat Acehissa 35 metrin ja Phuketissa 20 metrin korkeudelle. Aallot ulottuivat kauas sisämaahan ja kasasivat rannasta irronnutta hiekkaa kilometrien päähän rannasta.

Tutkijat etsivät tsunamien jälkiä, hiekkakasautumia sisämaasta kaivamalla kuoppia mataliin painanteisiin. Phuketista pohjoiseen olevalta Phra Thongin saarelta löytyi turvekerrosten alta kymmenen sentin kerros valkoista hiekkaa. Hiekkakasaumat ajoitettiin vuosille 1300-1450 jKr. Saarelta löytyi merkkejä myös tsunamista, mikä oli tapahtunut noin 2200-2400 vuotta sitten.

Sumatran saaren pohjoispäässä Aceh oli yksi pahiten vuoden 2004 tsunamista kärsinyt alue. Sieltä etsittiin myös tsunameissa huuhtoutunutta hiekkaa maaperän painanteista. Hiekkaa löytyi ja löydökset ajoitettiin vuosille 1290-1400 jKr sekä 780-900 jKr. Penempiä tsunameita Intian valtameren saarilla on tapahtunut Andamanin saarilla vuonna 1907. Tapahtuma oli asukkaiden muistissa, joten he osasivat lähteä pakoon saaren sisäosiin korkeammalla oleville alueille.


Ehtisimmekö kotiin kukkulalle tänne turvaan ?

Tsunamin vaara on olemassa myös Marmaran merellä, missä mannerten siirrosvyöhyke kulkee meren pohjassa. Olisimmeko rannalla silloin, ehtisimmekö kotiin kukkulalle pakoon ? Miten kävisi miljoonakaupunki Istanbulin ? Muistelen niitä kertomuksia, mitä olin lukenut Tapaninpäivän tsunamista v 2004.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Meren rannikolla on hyvä asua

Valtameret mannerten ympärillä on puolet maapalloa. Merten rannikot vetävät asukkaita puoleensa, koska meri antaa ihmisille ravinnon ja elintärkeitä ulottuvuuksia. Rannikoitten satamat yhdistävät eri maiden kaupunkeja toisiinsa. Valtameret myös erottavat eri kultuurit ja kansat toisistaan omille mantereilleen. Meille rannikon asukkaille meri on tuttu elementti. Meri voi samalla olla tuttu ja turvallinen uimaranta, mutta kauempana rannasta meri muuttuu pelottavaksi lakeudeksi, missä olemme yksin säiden ja luonnonvoimien armoilla.


Siuntiossa poikien kanssa kalassa kumiveneellä vuonna 2003

Omakohtaisesti olen aina halunnut olla lähellä merta ja rannikkoa, varmaankin alitajuisesti; asuen Siuntiossa, Helsingissä Kalliossa ja Vuosaaressa. En osaisi kuvitella asuvani yhtään kauempana merestä. Lomalla olemme Turkissa ja Virossa, missä näkymät meren ulapalle antavat vaikutuksen luonnon läheisyydestä ja äärettömästä tilasta. En kestäisi meluisaa ahdasta ympäristöä, ikkunan takaista seinää tai näköalattomuutta. Tässä mielessä olemme etuoikeutettuja, koska olemme voineet valita asuinpaikkamme ehdoitta. Vaihtoehtoisesti voisin mieluusti hengittää ylhäällä vuorilla, katsellen alas seutuja, ikäänkuin parvekkeelta. Vuorista minulla on mieleenpainuva kokemus Antalyan Beycikista, mistä muutama vuosi sitten aloitin etsimään meille loma-asuntoa. 18- vuotta aikaisemmin olimme samoilla Taurus vuorilla tavanneet paimentolaisheimon; hunajankerääjät, jotka asuivat läpinäkyvissä muoviteltoissa metsän suojassa. Kauniit maisemat ja heidän luonnonvarainen asumisensa leirissä jäi mieleeni. Elämä ei kuitenkaan varmasti ollut helppoa vailla mitään mukavuuksia. Myös täältä vuorilta oli näköalat merelle kahteen ilmansuuntaan.


Siuntion kartta läntisellä Suomenlahdella, talvella ei ole ihme, jos ulkomaalaiset kuvittelee täälläkin asuvan jääkarhuja




Kuinka vaarallisia meret tai järvivesistöt voivatkaan olla, sen tiedämme Suomessa vuodenaikojen hukkumistilastoista, kuten laiva- ja veneonnettomuuksienkin perusteella. Nuorena alle 20 vuoden iässä, ystävättäreni poikaystävä hukkui yöllä mökkirantaan. Aamulla vaatteet löytyi laiturilta. Monilla suomalaisella on varmaankin tiedossaan vastavia hukkumisonnettomuuksia. Veden vaaraa ei aina osaa huomioida, varsinkaan lapsena. Esimerkkinä kerron lomastamme Ahvenanmaalla Eckerössä, missä vietimme viikon suuressa postitalossa, läntisimmässä kolkassa Suomen rannikkoa. Vanhan postitalon edustalta Suomesta oli lyhin matka Ruotsiin ylitse meren ulapan, missä ei saaria näkynyt. Puuttomat rannat Eckerössä olivat tuulisia, ja luonnon muovaamat kalliorannat houkutteli meitä lapsia seikkailulle. Olin 14-vuoden ikäinen ja muut 2 äitini työkaverin tyttöä oli saman ikäisiä. Yhtenä päivänä rannalla keksin lähteä kumipatjalla hätyyttämään lokkeja läheiseltä pikkuluodolta. Luodolle pääsin tuulen mukana kuin itsestään, mutta sieltä poistuloni oli aaltoja vastaan taistelua, mitä rannalla olijat kauhisteli. Muutamaa päivää myöhemmin olimme taas rannassa koko tyttöporukka ja yhden pikkuveli myös. Oli sumuinen yö, ja muut nukkumassa, kun keksimme lähteä soutelemaan tyynelle lahdelle. Sumu oli jännittävä elementti, ja vaivoin näimme veneessä edes toisiamme. Tarkoitus oli soutaa lahden toiselle puolelle. Emme löytäneet toista rantaa, ja veneessä meihin iski paniikki. Onneksi veneemme lopulta kopsahti kallioon ja pääsimme maihin. Tilanne oli vaarallinen, koska olisimme voineet ajautua sumussa ulapalle.



Merellä luonnonvoimat eivät ole kaikille aikuisillekaan käsitettäviä, ja onnettomuuksia sattuu kokeneillekin veneilijöille. Isommalle matkustajalaivalle sattui 1970 luvun lopussa haveri, kun Ruotsin rannikon ahtaassa saaristoväylässä 2 laivaa törmäsi toisiinsa. Äitini, Tauno, sisareni ja mummoni oli laivan ravintolassa syömässsä, kun koko seinän leveydeltä ikkunalasit sinkoilivat ruokailijoiden päälle.



Onneksi ihmiset ehtivät alta pois, kun toisen laivan keula tunkeutui seinästä ravintolaan. Tämän tapaisia onnettomuuksia osaamme odottaa ja pelätä etukäteen. Toista on silloin, kun kuoleman uhka on odottamatonta maanjäristyksissä, hirmumyrskyissä ja tsunameissa. Näistä vaaroista kirjoitan seuraavassa artikkelissa. Kirjoitan myös Aki Sirkesalon laulamasta eräästä musiikkikappaleesta, mikä on muistuttanut minua vuoden 2004 tsunamin uhreista.