keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Paperista on moneksi

Olen ollut kotona ja päänsärky vaivaa. Ulos en halua katsoa vaikka siellä kaunista onkin. Valoisuus ja valkoiset hanget sokaisee, niin että pysyn mieluummin sisällä. Minulla päänsärky tuntuu silmissä myös valoarkuutena. Pitäis pitää sisälläkin aurinkolaseja, josko se auttaisi Jossain kohtaa olin aiemmin kerännyt kuvia, mitä kaikkea voikaan tehdä paperista. Aika tavalla erikoista taidetta onkin !


Tämä hame olisi aika upea,





Moneycami





sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Turkissa maailman pisin mies

Onko siellä Antatoliassa tullut yhtä pitkää miestä vastaan ? kasvaako näitä muitakin siellä ?

Klikkaa kuvaa, näet videon

perjantai 15. tammikuuta 2010

Kirje karhulta

Tuli yhtäkkiä ripuli kirjoittaa, kun tuntuu siltä, että mielessäni on taas yksi iso harmi liikaa. Syy harmiini on melko älytön, pelkään, etten tuoreen vesilaskuepisodin takia kykene rauhoittumaan viikonlopuksi lainkaan. Missä on perhevapaa ja rauha, vai lähdenkö lomalle Turkkiin rauhoittumaan, minne mieli tekisi ilman härdelliäkin. Olen mielestäni täysin syytön sattumukseen, mistä mieheni taas minua tukistaa. En jaksa olla ihmisiksi ja niellä karhukirjettä, mikä odotti minua tänään postilaatikossamme, että sen avaisin.



Saamassamme ulosottokirjeessä kyse ei ollut onnettomuudesta ja mittakaavassa harmin kuuluisi olla yhtä pienen, mitä lapselta olisi seteli lentänyt tuulen mukana tiehensä. Juuri niin menetettynä setelinä 200 euroa! vähän rahana, mutta paljon harmina, mikä minua riivannee koko viikonlopun. Olisipa olemassa unohduksen pillereitä, nyt sellaisen ottaisin karhulta saamamme terveisten vuoksi.

Tulin päiväsairaalasta kotiin iloisella mielellä. Postilaatikostamme hain postin. Yksi kirjeistä oli perintäkirje, eli karhu. Luin kirjeen huolimattomasti, se oli lähetetty meille käräjäoikeudesta, minne vesilaskumme oli lähetetty, koska emme olleet laskua maksaneet ajoissa. Meiltä perittävää oli kertynyt 420 euroa. En hermostunut summaa vielä, sellaistahan sattuu, että joku haluaa rahansa.

Suurempi hiusten repiminen alkoi, kun mieheni tuli kotiin. Hän oli jo muutama päivä sitten maksanut vesilaskun pois, mutta karhu oli siitä huolimatta ehtinyt mennä ulosottoon saakka perittäväksi. Mieheni mukaan alkuperäinen vesilasku oli 188 euroa, mutta perintätoimisto oli lisännyt käräjäoikeuden käsittelykuluja summaan yli 200 euroa! prrr:kle

Jukka oli löytänyt kotona laskujemme pinosta nämä kaksi karhua lisäveloituksineen, mutta missä olivatkaan alkuperäiset vesilaskut, joita emme olleet huomanneet maksaa ajoissa ?. Joulukuussa olimme saaneet vain joulukortteja ja tunnollisesti minä olin erikseen niputtanut laskut mieheni hyllyyn odottamaan, kunnes hän ne maksaisi pois, käsin tietokoneellaan.



Ihanien joulukorttien lisäksi ainakaan minä en ollut törmännyt maksamattomiin vesilaskuihin, enkä tietenkään tunnusta niitä piilottaneeni mihinkään. Mieheni epäilee minua laskujen unohtamisesta jonnekin, kun olen muutenkin hajamielinen, milloin missäkin asiassa. Ei Jukka huutanut minulle, hän vain antoi minun hiljakseen käsittää, että seuraavilla kerroilla olisin tarkempi laskujen kanssa, minne ne laitan. Eli, siis syy oli sittenkin minun. Tässä nyt puolustaudun ja kerron, että joulukuussa olin tarjoutunut siivoamaan mieheni pöydän (eli tuolloin olisin varmaan löytänyt maksamattomat laskut jostain paperikasasta) mutta mieheni halusi itse siivota ehdottomasti, etten minä vain sotke hänen järjestystään. Omasta mielestäni olisin sotkeminen sijasta säästänyt meille 200 euroa turhanpäiväisiä perintäkuluja, löytämällä laskut jostain omituisesta paikasta.


Perheessämme vuodenvaihteessa ei ollut kyse rahan puutteesta, vaan silkasta huolimattomuudesta ja joulukuun kiireistä. Marras-joulukuussa oli työläs vanhempainyhdistyksen jupakka, mieheni bändin touhut, sukulaisille laulajaisten järjestelyt ja Lions markkinat, minne mies osallistui vapaaehtoisena. Näistä ylimääräisistä riennoista saamme maksaa nyt, kun kotiasiat, eli laskut jäi tuolloin joulukuussa vähemmälle huomiolle. Yleensä meille tulee vähän laskuja maksettavaksi, kun sopimusten mukaan ne peritään suoraan pois tililtä.



Nämä pikku-karhujen kuvat vähän lämmittää mieltäni, josko harmi unohtuisi



Nyt kiehun viikonlopun yli, kun kuvittelen voivani todistaa, ettemme ole alkuperäisiä vesilaskuja koskaan saaneetkaan. Laskut varmaan löytyy jostain ensi kesänä ! Tavaroitten häviämisestä meillä onkin paljon kokemusta. Jouluna 2008 saimme lahjaksi kalliin digitaalisen kinkunpaistomittarin, jolle nyt jouluna olisi ollut ensi kerran käyttöä. Mittaria etsimme monta päivää, ja kas kummaa sekin ikävästi löytyi vasta nyt tammikuussa.



Katoamisen sijasta kodistamme myös löytyy tavaroita, kuten silmälasit, joita kukaan ei tunnusta edes kadottaneensa. Lasten takkeja, käsineitä, pipoja ja pyyhe löytyy myös. Kodissamme piilee oikea musta-aukko, kun muistelee, mitä kaikkea tänne onkaan vuosien varrella kadonnut. Seuraavassa jutussa kerron Juhon kadonneesta lapasesta, mikä on vähän kevyempi ja lyhyempi tarina. Onko muilla kotonaan vastaavaa mustaa-aukkoa, minne laskut ja muut erittäin tarpeelliset tavarat häviää. Entä löytyykö ylimääräistä, mitä ette ole edes kadottaneet, kuten meillä tapahtuu ?

lauantai 2. tammikuuta 2010

Asuntovaunumme Mansikka, osa 2

Mökin rakentajille asunnoksi

Asuntovaunuamme Mansikkaa tarvittiin tontillemme Viroon kesällä v 2003. Vaunusta tuli asunto pojille, jotka rakensivat Saunjaan mökkimme. Pojat oli Pärnun ammattikoulusta puusepänlinjaa käyvät nuorukaiset; Marttin, Marttin ja Ervin. Pojilla oli ikää 17, 18 ja 19 vuotta. He olivat myös kotoisin Pärnusta, joten Mansikka sopi heille hyvin majoitustilaksi. Olimme saaneet Saunjaan 2:lle pikkutalolle rakennusluvat Orun kunnalta. Rakennusvalvojaksi saimme Orun kunnan insinöörin itsensä, joten mökkihankkeen alku oli kunnossa.





Perustukset oli tehty jo edellisenä kesänä. Isäpuoleni Tauno on rakennusmestari, ja hänen opastamana mökin anturat löysivät hyvin paikkansa, niitä varten tasoitetulle sorapatjalle.



Jukka ja Tauno merkitsevät tontille mökin paikkaa



Harkoista muuratuissa anturoissa on vielä tekemistä

Loma-aikoina asumme Haapsalun kaupungissa kerrostalossa 10km:n päässä Saunjasta. Rakennettavalle mökille olisi käyttöä, koska kaipasimme lasten kanssa puuhastelua ulkona luonnossa. Lisäksi luonamme Virossa kävi vierailulla paljon sukulaisia ja tuttuja, joille tarvittiin tilaa majoittumiseen. Ensi hätään saimmekin lisätilaa tuomalla Suomesta Mansikan Saunjaan. Saunjassa on laaja Silmän luonnonpuisto, missä saa vapaasti leiriytyä rantaan.



Tehdessämme mökin perustuksia, vietimme paljon aikaa vaunulla. Saunjassa lerimme oli lähellä merenrantaa. Asuminen rannalla oli jännittävää ja touhukasta aikaa, mitä nyt kaiholla muistelen. Emme halunneet jättää vaunua yksin Saunjaan pitkäksi aikaa, joten retkeilimme Mansikan kanssa myös Haapsalun leirintäalueella Piksekessä. (alueen omistajat on suomalaisia). Leirintäalueella saunoimme ja mm tutustuimme muihin reissaajiin. Yöksi palasimme kaupunkiasunnolle nukkumaan, joskin vieraamme jäi vaunuun yöpymään.



Kahden kesän aikana pojat rakensivat mökkimme valmiiksi. Viikonlopuiksi he matkustivat kotiin Pärnuun 100 km:n päähän. Talveksi toimme Mansikan Suomeen takaisin kalliista lauttamaksuista huolimatta. Oli ajatus, että vaunua Suomessakin käyttäisimme reissaamiseen. Yritimme kyllä;

Olin ideoinut, että Jukka veisi minut ja pojat vaunulla Salmenkartanoon leirintäalueelle. Jukka kävisi töissä täältä käsin. Me asuisimme Mansikassa, uisimme ja lomailisimme Salmessa keskellä kaunista Suomen luontoa. Yhtenä aamuna Jukka toi meidät Salmeen aikaisin, ennen töihin menoaan. Pojilla oli polkupyörät mukanaan, ja aamupäivä kuluikin heidän kanssaan pyöräillessä ja uidessa leirintäalueella. Jo keskipäivällä vaunussa oli hirvittävän kuuma sisällä, kuin uunissa, eikä tuulikaan vilvoittanut sisätilaa. Yritimme etsiä varjoa vaunun kyljestä. Päivällä Juhokin eksyi pyörällään leirintäalueelle ja iltapäivään mennessä kuumuuden tähden mittani oli täynnä – retkeilyä. Soitin Jukalle töihin ja kiirehdin häntä hakemaan meidät pois leirintäalueelta. Halusimme vain kotiin viileään, missä voisi katsella TV:kin.



Mansikka nökötti Siuntiossa pihassamme 3 seuraava vuotta toimettomana, joskin katsastettuna valmiina reissuun. Vaunu toimi paremminkin kesävarusteiden ja polkupyörien varastona. Vuosi sitten myin Mansikan tänne Siuntioon matkavaunuksi eräälle rakennusalan yrittäjälle, varsin pienellä hinnalla. Mökkimme Saunjassa on ollut asuinkelpoinen jo muutaman vuoden, joten rakkaalle vaunullemme ei löytynyt enää käyttöä. Mansikkaan liittyy monia tuokioita poikiemme ja heidän serkkujensa lapsuudesta, mitä on ihana muistella mm näistä valokuvista.



Haapsalun lahti on matalaa hiekkarantaa, missä vesikin lämpenee jo alkukesästä



Haapsalun linnassa riittää seikkailua ja tutkittavaa pojille





Mökkimatkaan kuuluu laivamatka, odottaminen satamassa ei aina ole ollut tylsää









Huolto pelaa rakennuksella





Meille tulee kaivinkone !



Aamulla usvaa Saunjanlahdella, kuvattuna vaunun ovelta

Asuntovaunumme Mansikka, osa 1

Jos elämä on tylsää, ja haluat vaihtelua, pelasta hyötykäyttöön vanha asuntovaunu, kuten mekin teimme ! Meille tarpeellisen asuntovaunun ei tarvinnut olla kallis. Sisustamalla sen viihtyisäksi, saimme siitä aivan oman näköisen viihtyisän pikkukodin, missä oli pyörätkin alla matkantekoa varten.



Suomen lippu kuului asiaan Haapsalun leirintäalueella

Minulla on tallessa rakkaita aiheita, mistä olen jälkeenpäin halunnut kirjoittaa. Rakastan asioita ja tavaroita, jotka eivät ole täysin ehyitä. Ne ovat poikkeuksetta vanhoja, tai jollain tapaa kuluneita. Minulle mieluisissa asioissa on jotain haavoittuvaa ja keskeneräistä, mille on ollut tarve tehdä ratkaisevia parannuksia. Viallisissa minua viehättää jokin, mihin saan käyttää luovuuttani ja energiaani. Onnistumisesta saan itselleni hyvän mielen ja kaiken lisäksi vanhan uudistaminen on ekologista. Tähän korjaamisen intohimoni kategoriaan kuuluu; vanhat honekalut, jopa rumat sellaiset, mitä yritän vaalia ja korjata. Samaan sarjaan kuului mm talvipakkasista pelastettu koditon kissa Mörtteli ja Sarköystä löytynyt koiranpentu Valkotassu, joita halusin auttaa. Korjaamalla vanhaa ja auttamalla avuttomia luontokappaleita, tunnen itseni hiukkasen paremmaksi ihmiseksi. Mitä kaikkea käyttökelvotonta ja turhuutta olenkaan hankkinut, kykenen korjaamaan myös vanhaa, jos tarvis on. Sama logiikka pätee myös suhteessani ihmisiin. Pieninkään avunannon yritys ei ole turhaa, näin uskon.

Valkotassusta olen kertonut syyskuun 2009 jutussani. Kissa Mörttelistä kirjoitan joskus myöhemmin. Nyt kirjoitan ostamastani ja korjaamastani asuntovaunu Mansikasta.


Tepa ja Tane kahvilla viihtyisässä vaunussa

Tehty kauppa asuntovaunustamme Mansikasta

Oli kevät 2003 ja aurinkoinen päivä, kun Tapiolasta työpäivän jälkeen starttasin Keimolaan, katsomaan vuoden 1989 mallista Musketer asuntovaunua, mikä oli myynnissä yksityishenkilöllä. Tein vaunusta kaupat edulliseen 1700 euron hintaan. Vaunussa oli jonkin verran korjattavaa tekniikkaa ja korjauskulut maksoi saman verran, mitä itse vaunukin. Korjaamisella ja vaunun katsastamisella varmistimme, että vaunu olisi kunnossa ja turvallinen liikenteessä. Kaikkinaisista korjauskuluistakin huolimatta Musketer asuntovaunumme oli ikäänsä nähden kohtuuhintainen. Epäuskoa koin, kun vaihtaessani vaunun lamppua kattoon, yksi valaisimista oli täynnä vettä piri pintaan ! Vaunun katon sauma vuoti, mitä emme tulleet ajatelleeksi. Mutta ei hätää, minä korjasin ulkopuolelta katon saumat kuntoon vedenpitäviksi silikonilla. Lopuksi siivoamalla ja sisustamalla vaunun sisätilat kauniilla tekstiileillä, sain loihdittua tilat raikkaaksi ja viihtyisäksi. Vuodevaatteet ja ikkunaverhot verhoilin valko-punaisella mansikkakankaalla. Tästä sisustuksesta juonsikin vaunumme nimi, Mansikka. Vaunussa oli 2 sohvaryhmää, edessä ja toinen takana. Takana olevat penkit ja pöytä muutettiin pysyväksi pediksi, mihin saisi kellahtaa koska tahansa pitkäkseen (paitsi ajon aikana). Lisäksi kaikki sohvan päälliset irroitettiin ja pestiin puhtaisi pesukoneessa. Sohvan päälliset sopivat hyvin verhoihin, ne olivat väriltään vaaleanpunaiset.



Mansikassa serkukset lepäsivät sulassa sovussa



Ruoka maistui Mansikka-baarissa jokaiselle

Vaunussa oli kaasuhella ja jääkaappi, sekä nukkumatilat 5:lle hengelle. Myös lämmitysjärjestelmä oli kunnossa. Vaunuun ostettiin kaikki tarpeelliset kesävarusteet mm; mansikkalakanat, mitkä itse ompelin, astiat, kattilat ja kahvipannu, mikä osasi viheltää. Penkkien alle mahtui paljon tavaraa ja kesävarusteita mm grilli ja retkipöytä tuolineen sekä iso kumivene.

Osassa 2. kerron enemmän millaisessa käytössä vaunumme oli,
kirjoittelemisiin, Annu