Lapsista harmia, ihanko totta ?

Heips,

Sattumalta eksyin seuraavaan Suomi24 sivustolle keskusteluun, missä +ja -30 vuotiaat aprikoivat, millaista rasitusta ja harmia lapsista olisi koko loppuiäksi.

- lapset eivät ole minua varten, eläimet ja mies sen sijaan ovat!
- on oma ongelma, jos olette tehneet kersa-virheen .... jne nyt kadutte
- hyi, mitä paskaisten vaippujen kanssa puuhastelua, en ainakaan minä ..


Näyttää hankalalta hoidettavalta, syököhän se porkkanoita ?

Näistä ja muistakin mielipiteistä päätellen räkänokkaisista lapsista olisi harmia liiankin kanssa, eikä näin ollen jälkeläisiä todellakaan kannattaisi hankkia .... No, tästä poiketen olen itse toista mieltä, enkä voinut olla kirjoittamatta oheista puolustussaarnaani, missä ehdottomasti kannatan lasten hankkimista, silläkin uhalla, että se vaikealta ja karmealta idealta tuntuisikin. Voisi loppuelämä mennä pilalle...

Tässä siis kertomus omista kokemuksistani:

Me mentiin naimisiin 24-vuotiaina. Ja sitten kului liitossamme 15-vuotta hiljaiseloa, minkä aikana ei saatu lapsia. En ollut epätoivoinen niiden saamisesta. En tiennyt tuon taivaallista lapsista, enkä niitä paljoa ollut nähnyt tai tavannutkaan. En ollut kiinnostunut lapsista, enkä ollut äiti-tyyppiä ollenkaan. Me asuimme uudessa talossamme, jossa mm oli valmiiksi lasten huoneet, jos niitä nyt olisi sattunut syntymään. Kun täytin 41-vuotta minulle tehtiin leikkaus, minkä seurauksena tulin raskaaksi. Meille syntyi 2 poikaa peräkkäisinä vuosina. Lapset on olleet tosi helppoja, eikä meillä ole ole koskaan ollut "yöllä heräämistä" eikä kiukuttelua poikien kanssa. Pojat syö samaa ruokaa, mitä mekin joten ei heistä ole ollut " mitään velvoitteita". Jos nyt jotain vertailua pitäisi tehdä, niin mies on hankalampi mitä lapset. Varsinkin jos istäntä on eri mieltä, mitä minä, aiheisiin puuttumatta. Olemme vapaasti


Harmia näistä söpöläisistä ?

matkustelleet lastemme kanssa kuten kahdestaan ennenkin. On ollut karmeaa nähdä, miten toiset vanhemmat stressaantuvat lastensa kanssa. Meillä ei ole stressiä ollut ja pojat on olleet ihania. Nyt yli 50-vuotiaana kaikki saavutukset elämässä tuntuisi turhalta, jos ei poikia olisi. Siskollani on samanikäiset lapset, ja mm viimeksi lomailin Lontoossa yhdessä näitten 4:n nuoren 15-17 vuotiaan kanssa. Kyllästyimme 5 vuotta sitten hotellilomiin, ja ostimme huvilan Turkista. Lomien aikoina huvilalla olisi aika tylsää yksin, istua aprikoosipuun alla. Yksinäistä olisi myös kotona, istua TV:n ääressä tylsyydessä, jos ei nuorisoa olisi.
Suosittelen, että jyrkkäkantaiset ja epäilijät vielä tarkemmin harkitsisivat lasten hankkimista. Mielestäni sukukypsiltä 30 kymppisiltä puuttuu perspektiivi. Lasten elämäastä vaippaikä kestää aikansa 3 vuotta, mutta itse lapset saa pitää luonaan yli 50 vuotta, jos elämä itsessään vain kantaa. Elämästä haetaan extreme kokemuksia ja eikös vaippaikä voisi olla sellainen kokemus, mikä rikkoo arjen ? On kuitenkin totta, että lapsista voi olla harmiakin. On kait sattumaa, ettei meillä harmeja ole ollut. Koska mm lapsillamme oli astma, saimme kotiimme lasten hoitajan, jolle kunta maksoi palkan. Näin ollen poikiamme ei tarvinnyt viedä hoitoon minnekään. Vauvana pojat nukkui 8 tuntia putkeen ja vähän ihmettelen, mistä "yöllä syömisestä" äidit nykyään puhuu ? Vauvojen vaippoja vaihtelin ihan mielelläni, kun päivisin ei muutakaan tekemistä ollut. Autollani pääsin pikkuisteni kanssa, minne halusin. Pääsin ihan ok takaisin omaan työhönikin, kun äitiysloma loppui. Olisi kyllä mieskin hoitanut poikia kotona, jos olisin tätä pyytänyt.
Mitä harmia lapsista siis olisi ? mitä kokemuksia on muilla ?
Meillä on iso omakotitalo ja tyhjältä se tuntuisi, ilman asukkaita. En jaksaisi itse hoitaa isoa nurmikkoa, minkä pojat pitää siistinä. Jos teen omenapiirakkaa, kuka sen söisi ? yksinkö ?
Mitä mieltä olette, olenko päässyt liiankin helpolla lasteni kanssa ? Mitä vaikeuksia itselläsi on ollut ?

Sarköy ja kesän 2011 mysteerit

Turkissa 6.6.2011 alkanut loma Einen kanssa oli vaiherikas, mistä jäänee jännitävät seikkailut päällimmäisenä mieleen. Myös onnea oli matkassa, paljonkin. Hyvä onni pelasti meidät heti Seutulan lentokentällä, kun ystävällinen rouva huomasi minun penkille unohtamani käsilaukun. Jos rahat ja luottokortit kun olisivat hävinneet, olisi matka tyssännyt jo heti Suomeen. Istanbulin lennolla vieressämme istui insinööri


Markkinoilla

opiskelija Saigonista, jota jututtamalla matka kului tosi nopeasti. Perillä Ataturkin lentokentällä yömyöhään jouduimme riitelemään vääränlaisesta, vanhasta ja likaisesta vuokra-autosta, mitä emme ajokiksemme huolineet. Auton piti olla Fiat Doblo, eikä mikään muu.


Saisikos olla rinkeleitä ?

Ilman autoa sitten suhautimme taxilla keskustaan Sultanahmetin kapeille kujille, mistä Sultan's Eye Comfort Hotelimme ei meinannut millään löytyä. Hotellialue oli tuttua ravintoloitten täyttämää keskustaa, missä suurten moskeijoitten rukoukset kuului vierestä. Sultan,s Eye hotellissa hyvää oli 1 kerros, kalterit ikkunoissa ja erinomainen palvelu. Huonoa oli yhteinen kapeahko parivuode, kuin ikään hääparille tarkoitettu. Sanomattakaan, että olin hotellia varattaessa jo


Pullakaupan pojat

kirjallisesti viestittänyt, että tarvitsemme omat vuoteet kummallekin.
Hotellipoika sai meiltä kiitosta, kun järjesti meille vuokra-autoksemme Fiat Doblon, mitä toivoimme. Seuraavana päivänä iltapäivällä olimmekin jo 200 km:n päässä perillä Sarköyssä. Miten arvata saattoikaan, asunnolla oli yllätyksiä ja mm sähkökaapin avain oli kateissa. Lisäksi yläkerran pöntöstä löytyi iso kuivunut p-jätös. Yläkerran kylpyhuoneesta vedenpaine oli poissa, emmekä jaksaneet pönttöä heti kuurata puhtaaksi. Hajun haitta oli ikävä ensimmäisenä yönä, mitä emme tulleet heti hoksanneeksi. Myös kuistille piilotettu avain oli kateissa ja radio hävinnyt. Omituiset ikävät mysteerit selvisivät meille vasta lomamme loppupuolella, kun talonmies Sokeri selvitti, miksi edellinen talonmies Mehmet oli saanut kenkää. Ex-talonmies oli asustellut ihmisten asunnoissa luvatta, kuten meidänkin talossamme.

Joka päivä asioidessamme Sarköyssä kaupungilla saimme uusia tuttavuuksia. Näitä ystävällisiä ihmisiä Eine kuvasi kamerallaan. Kuvien kertomusten aiheena voisi olla - työn sankarit, itse toimissaan. Einen kuvissa esiintyivät ahkerina tutut miehet tapu-toimistossa, kuten kauppiaskin myymässä kadulla rinkeleitään. Ilmat Turkissa Marmarameren ympäristössä olivat erikoisen pilvisiä tuohon kesän aikaan nähden. Minä nautin viileydestä, millaista aina saisikin olla lomalla minun puolestani. Ikävä tieto oli minulle ja perheellemme. Naapurimme vanha Ibrahim oli kuollut sydänkohtaukseen, vain päiviä ennen Sarköyhin tuloamme. Autossamme oli mukana naapurille tuliaikseksi tarkoitettu ruukkukukka, minkä istutimme muistoksi omaan pihaan. Vaimoa Birdalisaa emme tavanneet, koska huvilalle ei ole asiaa ilman rakasta miestä. Viimeisinä viikkoinaan Ibrahim oli aloittanut remontoimaan taloaan, ja syystäkin oli hänen kuntonsa ollut ilmeisesti koetuksella.


Pilvistä säätä

Lomaa jatkettiin autolla ja lautalla reissaten Aasian puolelle Canakkaleen. Matka jatkui Erdekkiin, missä yövyimme kelpo hotellissa hiekkarannalla. Istanbuliin tullessa oli valtatiet täynnänsä raskasta liikennettä. Oli myös iltamyöhä ja vahingissa eksyimme Aasian puolelle, vaikka luulimme jo ylittäneemme leveän Bosborin sillan. Jos voisin kuvitella eksyväni, niin en ikinä noin pahasti, miten pimeässä sinä iltana kävikään. Meillä oli onnea matkassa, ja Einen ansiosta saimme apua hätäämme ystävällisiltä hotellivahdeilta. Sovitusti seuraten edellä ajavaa taxiautoa Bosborin silta vihdoin ylitettiin yöllä. Automatkamme päättyi Istanbulin keskustaan Petrol Palacen hotellille 14.6.2011.
Petrol Palacessa nukuimme pitkään aamuisin, teimme keskustassa ostoksia riemurinnioin, mitä nyt naiset keksivätkään itsellensä ostella ja katsella. Kumpikaan ei tietty mitään rajoituksia toiselleen ollut asettamassa. Samoista koruista ja vaatteita oltiin kiinnostuneita esim Grand Basaarin alueella. Yhtenä päivänä vierailimme sisällä Topkapin haaremissa, mitä tutustumista olinkin suunnitellut pitkään aiemmin. Istanbulissa viihtyisin hyvin 3 päivän sijasta viikonkin verran ja harmitti kun loma loppui taas aivan kesken kaiken, juuri kun vauhtiin pääsimme.


Mökille patjat mukaan !


Sarköyssä naapurillakin oli ongelmaa sähkökaapissaan

Nyt kesä jatkuu Suomessa ja matkalaukuissa pestävää pyykkiä riittää ....

Pakkaamisen ongelmaa

Einen kanssa nyt pähkäillään, mitä pakattaisiin Turkkiin matkalle mukaan, ja koneeseen ottaa mukaansa 20kg varusteita. On hyvä varautua ja tehdä listaa jo ajoissa, nyt viikkoa ennen. Kokeneena matkalaukkujen pakkaajana tiedän, että vaihtoehtoisten varusteiden miettimiseen kuluu paljon enemmän tunteja, mitä niitten itse laukkuun runnomiseen menisi aikaa. Varusteiden tarpeellisuudesta on tehtävä raskaita kompromissejä, koska meillä jokaisella on omanlaisensa käsitys, mikä on tarpeellista ja mitä tarviketta ilman emme kykenisi päivääkään selviämään. Eri vaihtoehtoja riittää päänsäryksi asti.



Ideoista, mitä matkalle mukaamme tarvitsisimme, ei ole pulaa. Voi vaan kysyä - millaisin varustein hamstraaja matkustaa, kun kotikin on valmiiksi täynnänsä kaikkea mahdollista, varmuuden vuoksi ? Mukaan pitäisi pakata vain kaikista tarpeellisin, muttä ongelmaa on siinä, että kaikki, mitä omistaa on perimmiltään tarpeellista. Pakkaaamisen järkeistämiseksi, on oltava järkevä. Ja sitähän ne naiset emme aina ole, vaikka niin joskus väitämmekin !

Einen kanssa keskustelimme puhelimessa pyykin pesusta, ja siitä, ettei Sarköyssä ole pesukonetta, eikä koko kaupungissakaan ole yhtä ainutta pesulaa. Eine keksi, pyykinpesuun tarvttaisiin vanha kunnon pyykkilauta. Jos ei muuta, niin antiikkisia lautoja löytyy markkinoilta. Pyykkilauta on lisäksi ekologinen ratkaisu, mikä toimii ilman vesiliitäntöjä ja sähköä, eikä tarvita putkimiestä asennuksiin. Siis näillä, ja Einen perusteilla - pyykkilauta olisi tarpeellinen varuste mukaan Turkin matkallemme. Kyseisen varusteen tarpeellisuutta ei voi kukaan kiistää.

Lisäksi olen suunnitellut tuovani kotoa Sarköyhin mukaan yhden kauniin päiväpeiton kokoa 260 x 280 cm, mikä on jäänyt ilman käyttöä. Kokeilin, miten peitto mahtuu matkalaukkuuni. Ja mahtuuhan se, eikä höttönen painakkaan paljon mitään. Epäkohtana on, ettei sitten matkalaukkuuni paljoa muuta mahtuisikaan, mitä nyt muutama ruisleipä- ja kahvipaketti. Viime kesänä laukkuuni mahtui kätevästi Ikean:n rautaiset pöydänjalat 4 kpl, mitkä vei vähemmän tilaa, mutta painoa oli liiankin kanssa. Tauluista ja pöytälampuista olen ottanut opikseni; niitä ei Suomesta kannata kärrätä Turkkiin, ne vääntyvät ja päällilasit menevät rikki.

Pakkaamista Turkkiin helpottaa ennalta kirjoitettu pakkauslista, mikä karsii mukaamme turisteille tärkeät tavarat ja varusteet. Mitä listalla ei ole, sitä ei tarvita, on lyhyin ohje. Jotkin perusasiat ovat itsestään selviä - kuten vaatteet ja pesutarvikkeet, mitä itsekukin käyttämme matkallamme. Ne kaikkein oleellisimmat vaatteet ja varusteet Turkin matkalle liittyvät kesään ja kuumaan ilmastoon. Lisäksi on otettava huomioon - terveys ja kunto. Siis matkalle mukaan tarvitaan mukaan myös laastarit, lääkkeet ja kävelykeppi, minkä hyödyllisen esineen Eine muisti viime tinkaan.

Aikaisempien Turkin lomieni perusteella minua voisi kutkua minimalistiksi. Minulla on mukanani matkoilla monta mustaa hihatonta toppia, kaikki samanlaisia. Sitten on musta hame ja tummat shortsit. On vaikutelma, että minulla olisi päälläni samat vaatteet joka päivä lomani ajan. Ei suinkaan, olen ostellut Turkista monta eri väristä huivia. Erivärisinä huivini antavat persoonallisen lookin jokaiselle lomapäivälle, vaikka perusvaatteeni ovatkin mustia. K.Citymarketista ostin uuden mustan uikkarin 15 euroa, mikä oli synttäritarjous 1/2 hintaan.

Matkalle mukaan tärkeitä varusteita ovat kartat: kulunut lähikartta Istanbulin kaupungista, kartta metrosta ja Turkin tiekartasto. Lisäksi mukaan tarvitsemme elintärkeän Turkin sanakirjan, ja A 4:lle kokoamani luettelon turkkilaisista ravintolaruoista, jos sormi menee suuhun, mitä ruokaannokset sisältävät. Nyt ruokalistani on entistä tärkeämpi, koska Eine on kasvissyöjä.

Matkustaminen on nykyaikaa - ja mukaan täytyy tulostaa kaikki lento- hotelli- ja autovuokran varausvahvistukset.
Tärkeää ovat myös; avaimet, passi, rahaa, Visa, aurinkorasvaa, ajokortti, viime kesänä maksettu moottoritie kortti ja naapureille tuliaiset

Nyt kun oikein mietin - meinasi unohtua listalta; hyttysmyrkky ja aurinkolasit

Haetaan matkalle kaveria

Turkkiin Sarköyhin pitäisi lähteä ikkunanpesuun, nyt heti kesällä. Mieluummin kesäkuun alussa, jolloin Turkin kesä ei ehdi paahtua liian kuumaksi. Ketään perheemme miehistä ei ikkunanpesu liiemmin kiinnosta, kuten ei Istanbulin ostosreissutkaan. 17v poikani Lasse on jäämässä kesätöihin, joten Turkkiin

matkalleni on etsittävä matkakaveria muuta kautta. Sarköyssä ikkunanpesua on vain 1/2 päivää, mutta ikävä työ on tehtävä, koska ekat vuokralaiset tulee taloomme heinäkuun alussa. Turkkilaista siivoojaa on turha minun haikailla. Mitä pyytäisin rouvaa tekemään ? kun kukaan ei Sarköyssä puhu muuta kuin turkkia, ja minä vain ruotsia, englantia ja suomea ! Eli siivousta ei talossmme tapahdu ilman turkinkielen taitoa, se on fakta, minkä tiedän.

Ikkunanpesuun kaveri löytyi kuin löytyikin, nimittäin netistä ! Pallontallaajien kautta oli 62-vuotias rouva Lahdesta laittanut ilmoituksen, että haluaa matkakaverin jonnekin päin Eurooppaa. Sitten soiteltiin toisillemme, ja Einelle Turkki kävi hyvin matkakohteeksi. Erityistä oli se, että jokunen mieskin ilmoittautui matkalle mukaan ..öh.. ikkunoita pesemään. Päätettiin kuitenkin Einen kanssa, ettei me mitään miehiä tarvita, koska pärjäämme paremmin ilmankin.
Nyt sitten Istanbuliin 6.6 lähtöpäivästä ja 17.6. paluusta olemme maksaneet lentoliput TurkishAirille 350e/matka. Myös FiatDoblo vuokra-auto on varattu Istanbulin kentälle meitä vastaan, ja se maksaa 260 euroa. Mennen tullen Sarköyhin aiomme yöpyä Istanbulissa hotellissa 4-5 yötä. Tutustumme kaupunkiin ja tietty teemme monta ostosreissua ostosparatiiseihin. Lisäksi ennen paluutamme ajattelimme kiertää Marmaran meren ympäri; Canakkale, Erdek, Yalova, Izmit ja Istanbul.

Eine vaikuttaa tosi mukavalta ihmiseltä ja iloinen olen siitä, että matkakaveri löytyi näinkin helposti. Kaverin löytäminen ei ole minulle niinkään uutta, sillä 1970-luvulla Interrailille kaveri Tiina löytyi yhtä vaivattomasti. Hyviä ystäviä olemme edelleen 30 vuoden kuluttua, joten voin vaan suositella tätä tutustumistapaa muillekin.
Nyt sitten toukokuussa pidämme tiiviisti yhteyttä Einen kanssa ja suunnittelemme matkaamme. Ikkunoitten pesemiset on onneksi sivuseikka, mikä ei kummittele enempää mielessä.

Romantiikan nälkä

Kun arki ahdistaa, mikäpä sen virkistävämpää kuin menneitten tapahtumien - häiden rakastumisten ja muiden positiivisten kokemusten muistelu. Kyse on mielihyvän tavoittelusta, itsensä ja omien tekojensa hyväksymisestä; ikään kuin voisi vakuuttaa itselleen eläneensä menneisyytensä sankarin lailla, vailla muita ikävämpiä vaihtoehtoja.

Menneitä muistellessa on helppo käsittää, miksi oma muistimme valikoi muistamisen arvoiset positiiviset kokemukset ensisijaisiksi. Epäilemättä syyllistymme myös tapahtumien yliromantisointiin ja ikävät sivujuonteet saavat unohtua. Tutkimuksissa on havaittu, että muistelu aktivoi samoja aivoalueita kuin alkuperäinen kokemus. Muistelu on inhimillistä ja vain ihmisille niin palkitsevaa, että kykenemme uppoutumaan muistoihin unohtaen samalla nykyhetken ja arjen harmit. Voimme keventää elämäämme seikkailemalla muistoissamme ja palaamalla niihin tähtihetkiin, jotka nostivat meidät oman elämämme sankareiksi.
Osaamme myös värittää menneisyyden todenperäisyyttä kauniimmaksi ja muistoissamme painopiste on aina omissa onnistumisissa.

Milloin muistellaan menneitä, milloin taas pohditaan tulevaa. Muistelu on parhaimmillaan lääkettä mielenterveydelle. Muistelu on myös kaipausta, ikävää ja se voi olla myös surutyötä.

Lapsuudessani kotonani on kerätty melkoinen määrä valokuvia albumeihin. Kuvamuistojen todellisen arvon käsittää vasta paljon myöhemmin, kun kuvien läheisiä ihmisiä ei enää ole keskuudessamme. Yhdessä koettua aikaa on mukavaa muistella; mikä silloin oli erilaista ? koska sait omaa rahaa, mitä tililläsi ostit ensin ? koska rakastuit ensimmäisen kerran? Silloin muotikin oli toinen .... eikä sukkahousujakaan ollut vielä keksitty, joten millaiset olivat sukat?

Vaivaisen pienilläkin, merkityksettömillä muistikuvilla on nyt merkitystä. Kun oikeat muistikuvat ovat haalistuneet pois tietoisuudestamme, on bloginkirjoittajan helppo palata ajassa taaksepäin ja elää kauniit muistot uudellen kirjoituksina ja kuivina.

Talven ensimmäinen lumisade

Jostain syystä nykyisetä arjestani on vaikeaa löytää mitään mainittavia kohokohtia, sellaisia, mistä tekisi mieleni kirjoittaa blogiini. Koska mitään kohokohtia ei ole, on kirjoitettava aivan tavallisista päivien tapahtumista. Useimmat päiväni kotona ovat tylsiä, ja perin samankaltaisia mitä aiemmatkin. Talvi on tullut ja ensimmäinen kunnon lumi on peittänyt maan täällä eteläisessäkin Suomessa. Yleensä tuo ajankohta sattuu poikeni syntymäpäivien 4.11 ja 20.11 paikkeille. Poikani Lasse syntyi vihdoin imukupilla vedettunä maailmaan 20.11.1993, niin juuri silloin alkoi kesken synnytyksen tiheä syksyn ensimmäinen lumisade. Lasse syntyi Lohjan sairaalassa klo 1 päivällä ja lumisade ikäänkuin teki tapahtumasta erikoisen juhlallisen. Kun puolestaan nuorempi poikani syntyi 4.11.1995 Naisten klinikalla silloin vallitsi kova tuuli 11 aikaan illalla. Kyse oli suoranaisesta syysmyrskystä. Sairaalasta mieleeni jäi sateen ropina sairaalan ikkunoissa, mustana kiiltävät Helsingin kadut ja yössä huojuvat puistojen puut.
Omaan syntymääni huhtikuussa 1956 liittyy valoisampi ja optimistisempi kuvaus luonnosta ja tästä keväisestä vuodenajasta. Äitini kertoi viimeisten lumipälvien peittäneen maata Helsingissä niinä päivinä, kun hän oli samaisella Naistenklinikalla synnyttämässä minua. Ajatelkaas, miten tärkeää ja mielenkiintoista tälläiset pienet muistikuvat onkaan tulevina vuosina. Näiden tapahtumien ja luonnonolojen tilannetta voi joka vuosi verrata kyseessä olevaan ajankohtaan. Tuleeko talvi nyt ajoissa, ja onko poikien syntymäpäivänä lunta maassa ? Meidän pitää muistaa ja huomata, että pienilläkin huomioilla ympäristöstämme voi aikaa myöten olla yllättävääkin merkitystä. Poikani kuuntelevat mielenkiinnolla, millaista oli silloin, kun he syntyivät.

Kesä ja loma v. 2010

Rakkaat lukijat, en ole pitkään aikaan jaksanut kirjoitella blogiini. Kesä on ollut aivan liian kuuma. Lisäksi perheessämme on kesän aikana ollut yllättävää sairautta, mistä en ole halunnut kirjoittaa enempää. Mieheni on nyt terve näillä näkymin, onneksi. Perheeni huonoa karmaa on, että puorempi 14 v poikani joutuu viettämään syksyn poissa kotoa.



Liika kuumuus haittasi lomaani myös Turkissa, missä lomailimme naisystävieni kanssa elokuussa 2- 12.8.2010. Kun ajatukset on negatiivisella puolella, en osaa, enkä jaksa kirjoittaa iloisista tapahtumista, vaikka kyllä niitäkin on ollut kesän aikana paljonkin. Kesän tapahtumista laitan tänne kuvat Turkin lomastamme. Kun syksyllä sataa, on kylmää ja tuulista, niin mikäpä on sen rennompaa, kuin muistella kesää, aurinkoa ja uimista niin Mustallamerellä, Marmaranmerellä, kuin myös Välimerelläkin, minne rannoille poikkesimme Turkin lomallamme. Lomalla meillä oli vuokrattuna auto Hunday, jossa ilmastointi pelasti meidät liialta kuumuudelta. Kun automatka keskeytyi, oli vastassa kuuma ilma tai tuuli, kuin hiusten kuivaajasta.

Kilyos, Mustameri

Euroopan reunalla, Haaremin puiston baarissa



Kumkapin kalatori


Kumkapi

Ayvalik kaupungin puisto, ulkoilmateatteri

Sarimsakli, Välimeri


Sarköy, Marmaranmeri, lehmät rannalla


Mitä pidätte uimapuvusta, eikös sopisi Suomessa sienimetsään ?