Kesä ja loma v. 2010

Rakkaat lukijat, en ole pitkään aikaan jaksanut kirjoitella blogiini. Kesä on ollut aivan liian kuuma. Lisäksi perheessämme on kesän aikana ollut yllättävää sairautta, mistä en ole halunnut kirjoittaa enempää. Mieheni on nyt terve näillä näkymin, onneksi. Perheeni huonoa karmaa on, että puorempi 14 v poikani joutuu viettämään syksyn poissa kotoa.



Liika kuumuus haittasi lomaani myös Turkissa, missä lomailimme naisystävieni kanssa elokuussa 2- 12.8.2010. Kun ajatukset on negatiivisella puolella, en osaa, enkä jaksa kirjoittaa iloisista tapahtumista, vaikka kyllä niitäkin on ollut kesän aikana paljonkin. Kesän tapahtumista laitan tänne kuvat Turkin lomastamme. Kun syksyllä sataa, on kylmää ja tuulista, niin mikäpä on sen rennompaa, kuin muistella kesää, aurinkoa ja uimista niin Mustallamerellä, Marmaranmerellä, kuin myös Välimerelläkin, minne rannoille poikkesimme Turkin lomallamme. Lomalla meillä oli vuokrattuna auto Hunday, jossa ilmastointi pelasti meidät liialta kuumuudelta. Kun automatka keskeytyi, oli vastassa kuuma ilma tai tuuli, kuin hiusten kuivaajasta.

Kilyos, Mustameri

Euroopan reunalla, Haaremin puiston baarissa



Kumkapin kalatori


Kumkapi

Ayvalik kaupungin puisto, ulkoilmateatteri

Sarimsakli, Välimeri


Sarköy, Marmaranmeri, lehmät rannalla


Mitä pidätte uimapuvusta, eikös sopisi Suomessa sienimetsään ?

Kesästä kerrankin kyllikseen

Mehujäitä, uima-altaita ja päiväunia. Näitä eväitä on luvattu korkeasaaren sadoille eläimille helpottamaan Suomen kuuminta hellekautta, jota samaa koetaan nyt koko Suomen maassa. Mitäs helpotusta on luvassa meille nääntyneille ihmisille ? Itsellämme on kekseliäisyyttä jo käytettykin ja monin konstein koitettu oloamme viilentää päivän kuumimpaan keskipäivän aikaan. Konstit on vain käytetty loppuun, kun kuumuus ja helle kiusaavat vielä auringon mentyä mailleen vielä illallakin. Jopa keskiyöllä on vaikeaa saada nukutuksi, vaikka kaikki toimivat ikkunat on saatu auki ja toivottu taloomme edes pientä läpivetoa. Ulkona lehtikään ei puussa liikahda, ja kostea 28-29 C asteinen sisäilma vain tiivistyy sisällä. Paksuista peitoista olemme luopuneet jo vikkoja sitten, ja öitä nukumme vain lakana päällämme. Sisällä riittävä



vaatetus olisi vain pelkät alushousut, mutta siveyssyistä on yläpäätäkin verhottava jollakin topilla, ainakin meidän naisten. Helteellä hiuksiaan voi pitää poninhännällä, missä saa kosteat hiukset pois niskasta. Shortseja voi käyttää ilman alkkarita, ja rintaliivitkin voi unohtaa pois kauppareissuilla. Toppi saa luvan riittää, kun kuumuuden torjuntaan ei muutakaan keksi. Molemmista autoistamme on ilmastointi rikki, juuri nyt kun sitä tarvittaisiin kipeästi. Autolla ajetaan ikkunat auki, ja ilmanpaine saa rauhassa paukkua korvissa. Päivisin sentään on minulla helpotuksen hetki, kun aamun toimet on tehty. Pääsen pihalle uima-altaaseemme vilvoittelemaan ja olenkin siellä makoillut kumipatjalla useita tunteja päivässä. En ole kymmeniin vuosiin ollut näin ruskea, mitä nyt. Poikia allas ei enää kiinnosta ja he viihtyvätkin vain omissa huoneissaan paremmin mitä ulkona. Entisten särkyneitten tuulettimien tilalle ostin Honkkarista uudet pöytätuulettimet. Omaa tuuletintani olen sisällä kanniskellut TV:n ääreen ja keittiöön, missä joudun kokkailemaan ruokia pitkiäkin aikoja yhteen menoon. Heinäkuun helteisiin on virkistystä saatu myös Gigantista ostetulla 400 euron ilmastointilaitteesta. Muuten laite on erinomainen 30m2 tilaan, mutta sen kova äänisyyden vuoksi harkitsemme sen palauttamista kauppaan. Helteet täällä Suomessa alkoivat jo ennen Juhannusta, eikä nyt vieläkään 16.7 ajankohtana loppua ole niille näkyvissä. Nyt kuumilla ilmoilla ei voi muuta kuin nauttia vedestä, ja toivoa pääsevänsä uimaan. Vehkamon Annen kanssa olemmekin ahkerasti käyneet uimassa Siuntion hiekkamontulla. Myös Lasse on kavereineen käynyt montulla uimassa, mutta vain ihmeelliseen aikaan klo 21.00 ! illalla. Arvelen, että kesän kuumuus on ollut liikaa jopa niille, jotka yleensä nauttivat ruskettumisesta ja helteistä. Yleensä kesää pidetään mukavimpana vuodenaikana, mutta nyt olen kummasti alkanut ikävöimään lumista viileää talvea.

Pihatöissä

Talvet suunnittelen, mitä töitä kesällä olisi pakko tehdä pihassamme. Suunnittelu on mm yksi aihe, mistä nukahdan helposti, koska kesätöitten lista on loputon. Nyt kun TV-stä tulee puutarhaohjelmia, on vain hokkus-pokkus pari päivää, niin piha on muutettu Edenin puutarhaksi. Meillä pihan muokkaus ja raivaus on hikistä ahertamista rikkaruohojen, risujen, ruohonleikkuun ja uima-altaan putsauksen kanssa. Jos töitä ei tekisi, umpeutuisi pihamme puitten,risukkojen ja lehvästöjen katveeseen kuten Prinsessa Ruususen linna konsanaan. Uima-allas on vuotanut taas viikon ja toivon mukaan Jukan eiliset paikkaukset tukkivat sen.



Kaksi talomme eteläpäädyn kukkapenkeistä on rikkaruohopenkkejä ! Istutin niihin toisista penkeistä Vuorenkilpiä, mitkä kasvit tiedän valtaavan muut vähemmän toivotut kasvit. Nyt pihamme kaikissa penkeissä kasvaa kyseistä kilpikukkaa. Vuorenkilvet ovat perintöä Jukan ukin tontilta Hiekkaharjusta. Käsittääkseni Hiekkaharjuun ne oli siirretty joskus Ruisssalosta. Pihamme istutetut vaaleanpunaiset Pionit ovat sensijaan minun perintöäni mummolastani Puistolasta (pelätyn naapurin Perkon pihasta, mikä aikanaan rakennettiin täyteen paritaloja).

Tämän päivän työurakkani oli 5-vuotta vanhan puupinon siirtäminen sisälle varastoon. Samasta paikasta aloitan taas huomenna.

Kolari

Olen pitänyt itseäni suht hyvänä ja varovaisena autonkuljettajana, jopa ylivarovaisena, jos liikkenteessä on ollut pienintäkin uhkaa nähtävissä. Varovaisuudestani huolimatta yllättäen kolari sattui kohdalleni ja 4 vuotta vanhan autoni peräpää sai moukarin lailla tällinsä. Kuten aina kolari on ennustamaton tapahtuma, ainakin itse kuljettajien mielestä. Näin oli myös omalta osaltani viime perjantaina, kun peruutin päin toista autoa !


Kolarini tapahtumapaikka oli niinkin hiljainen, kuin pienen maaseutukylän terveysaseman piha. Parkissa pihassa oli vain muutama auto, joten harmia tai uhkaa en mitenkään olisi voinut ennustaa. Eikös kolarit satu aina siellä, missä liikenteessä otetaan turhia riskejä ? Voisiko liikenteen riskitekijöitä löytää terveysaseman pihasta. Siihen tarvittaisiin paljon mielikuvitusta, mihin törmätä hiljaisella parkkipaikalla. Riskiliikkumista olisin saattanut ennustaa vain terveysaseman potilasta, jotka ulospäästyään ensi kertaa kokeilevat kyynärsauvojaan. Parkissa olevat autot eivät lukeudu automaattisesti riskitekijöihin, ainakaan noin hiljaisessa paikassa.

Minulla oli asiaa terveysasemalle, hakea sieltä Juholle lääkeresepti astmaoireisiin. Juho oli itse mukana. Tosin hän heti päätti kävellä kotiin, koska reseptin odottaminen kuumassa autossa olisi turhauttavaa ja tylsää. Parkkeerasin autoni parkkirivin viimeiseen tyhjään paikkaan. Sisällä asiat hoidettuani palasin autolleni, starttasin moottorin, laitoin valot päälle ja pakin silmään ja painoin kaasua peruuttaakseni ulos autorivistä. Äkisti autoni peräpää iskeytyi takana ohi ajaneeseen toiseen autoon ! Peruutukseni tyssässi tähän, kolariin. Nopeasti tein arvion, mitä sattui; toisen auton koko sivu, molemmat ovet olivat lommolla sisäänpäin, kuin olisi moukarilla lyöty. Oman autoni perä oli suht ehyt, joskin puskuri oli hieman irti kiinnikkeistään. Toisessa autossa oli nuori nainen, yhtä ymmällään tapahtuneesta, mitä minäkin. Soitimme poliisille, jotka eivät kuitenkaan pitäneet tarpeellisena tulla paikalle. Minä, joka peruutin, olisin joka tapauksessa syyllinen. Pidin tuomiota epäoikeudenmukaisena ja siksi Jukkakin tuli paikalle pitämään puoliani. Soitimme vakuutusyhtiööni Tapiolaan, mistä sain tietää Kaskon omavastuuni olevan vain 160 €, joten sain huokaistua helpotuksesta. Molemmat autot tultaisiin korjaamaan minun vakuutuksestani.

Kerrottakoon vielä lyhyt episodi samalta päivältä, mikä liittyy ylivarovaisuuteeni. Juhon kanssa oltiin juuri käyty taimitarhalla ostamassa kukkia. Parkkipaikalla oli lapsia, jotka käskin menemään sisälle autoonsa, pois peruuttavien autojen tieltä. Varovaisellekin kuskille näköjään sattuu, eikä liika varovaisuus ole koskaan turhaa.

Uima-altaan avajaiset

Muovinen allas on nyt viritetty pihaan ja sorsan kuvat ovat päässeet elementtiinsä veteen uimaan. Kun pojat oli pienempiä, avajaisia vietettiin pellehyppykilpailuin. Arvioisin, että allas on ollut meillä 5-vuotta. Ihme kyllä muutaman paikkauksen ansiosta, se on kestänyt perheemme käytössä rajumpiakin leikkejä, kun pojat olivat nuorempia. Nyt altaan käyttö rajoittuu siihen, mitä minä kesken pihatöitteni aion pulahdella uiskentelemaan sorsien kaveriksi. Myös saunan yhteydessä uiminen virkistää. Nyt toistaiseksi uinti olisi liiankin virkistävää jääkylmässä vesijohtovedessä ja odottelenkin 3-4 päivää veden lämpeämistä. Löysin autotallista viimekesän ison kumipatjan, ja aionkin ottaa kunnolla aurinkoa, patjalla kelluen. Muuten pihassamme on liian kuuma auringon ottamiseen, varsinkin jos ei tuule yhtään.





Altaaseen menee vettä 14 000 litraa, ja sen täyttö kestää 2 päivää. Altaan halkaisija on 4,5 metriä ja syvyyttä sillä on 1 metri, mikä riittää uimasyvyydeksi. Allasta ja vettä pidetään puhtaana eri kemikaaleilla. Isommat roskat saa kerätyksi pois pitsiverholla vetäen läpi altaan. Ongelmaa on siinä kun haluaisin verhota altaan jotenkin piiloon kokonaan (harmaan muovin). Pitänee kysellä taimitarhasta, mitä pensaita nämä suosittelisivat sen reunoille istutettavaksi. Muuten allas on ihana, mutta työtä se teettää, mihin pitää olla varautunut.

Altaan avajaisia vietimme nauttimalla kunnon possupihvejä ja siideriä !

Samalla huumorin asteikolla

Joskus jonkin itsestään selvän asian kertominen on vaivalloista, ja nyt yritän kuvailla Turkish Airlinesin lennoilla sattuneita tilanteita, missä kohtasin turkkilaista, suomalaista tai muun maalaistakin erilaisuutta. Voin vain väittää, että joskus minäkin osaan olla edukseni, juomatta alkoholia drinkin drinkkiä, yrittäen todistaa muille olevani varteenotettava ja hauska keskustelukumppani, yllättävissäkin tilanteissa. Mielestäni seurustelu muun maalaisten ihmisten kanssa




on mielenkiintoista, aina. Suomalaisten kanssa jutustelu ei aina ota tuulta alleen, vaikka kaiken hauskan ainekset olisivat jo olemassa, vaikkapa kokemuksina itse matkoilta. Suomalaisen seurustelu lentomatkoilla on asiatiedon vaihtamista ja asiallista rupattelua. Alkoholi muuttaa aiheet ja seurustelun asiasisällön. Ja vain silloin maanmies- tai nainen osaa vapautua kertomaan vapautuneemmin omista kokemuksisistaan.

Yleensä minulla jää seurustelu vähiin lentokoneessa Helsingistä Istanbuliin, koska matka on lyhyt vain 3 tuntia. Yksi lentomatkoistani oli epätavallisen hauska, koska seuranani oli 2 hersyvän hyväntuulista miestä. He olivat ulkomaalaisia miehiä. Toinen oli kotoisin Teheranista, ja toinen Istanbulista. Nauroimme toistemme ammateille, ja motiiveille, miksi olimme koneessa, kukin menossa tiettyyn määränpäähämme; Suomesta Jyväskylästä herra Mehiläistutkija oli menossa valmistelemaan kotikaupunkiinsa - maailmanlaajuista mehiläistutkijoiden konferenssia ! Totesimme yksissä tuumin kaiken hyvinvointimme maapallolla kiteytyvän mehiläisiin. Entäs jos ne katoaisivat luonnosta ? Toisen puolen istumapaikkaani koneessa, istui herra Parturi - via Istanbul Helsinki. Hänellä oli liikkeet molemmissa pääkaupungeissa sekä tuhat ja sata syytä olla paikalla, milloin jommassa kummassa liikkeessään. Meillä kaikilla oli erityisen hauskaa lentomatkallamme, koska huumorin ymmärryksemme asteikko oli sama. Myöskään mies- tai naisroolien perinteistä pidättyvyyttä ei ollut ilmassa, mikä yleensä



tyrehdyttää hauskat keskustelun aiheet jo heti alkuunsa. Alkoholin osutta hauskaan ydessäoloon ei tarvittu. Istuin miesten keskellä, ja loppumatkasta minua nolotti, mitä mahtoivatkaan koneen muut matkustajat ajatella 3 hyvän tuulisen ihmisen estottomasta ja hersyvästä rupattelusta - siinäkö taas isketään suomalalaista naista. Ei,todellakaan isketty vakuutan minä.