perjantai 4. kesäkuuta 2010

Pihatöissä


Talvet suunnittelen, mitä töitä kesällä olisi pakko tehdä pihassamme. Suunnittelu on mm yksi aihe, mistä nukahdan helposti, koska kesätöitten lista on loputon. Nyt kun TV-stä tulee puutarhaohjelmia, on vain hokkus-pokkus pari päivää, niin piha on muutettu Edenin puutarhaksi. Meillä pihan muokkaus ja raivaus on hikistä ahertamista rikkaruohojen, risujen, ruohonleikkuun ja uima-altaan putsauksen kanssa. Jos töitä ei tekisi, umpeutuisi pihamme puitten,risukkojen ja lehvästöjen katveeseen kuten Prinsessa Ruususen linna konsanaan. Uima-allas on vuotanut taas viikon ja toivon mukaan Jukan eiliset paikkaukset tukkivat sen.



Kaksi talomme eteläpäädyn kukkapenkeistä on rikkaruohopenkkejä ! Istutin niihin toisista penkeistä Vuorenkilpiä, mitkä kasvit tiedän valtaavan muut vähemmän toivotut kasvit. Nyt pihamme kaikissa penkeissä kasvaa kyseistä kilpikukkaa. Vuorenkilvet ovat perintöä Jukan ukin tontilta Hiekkaharjusta. Käsittääkseni Hiekkaharjuun ne oli siirretty joskus Ruisssalosta. Pihamme istutetut vaaleanpunaiset Pionit ovat sensijaan minun perintöäni mummolastani Puistolasta (pelätyn naapurin Perkon pihasta, mikä aikanaan rakennettiin täyteen paritaloja).

Tämän päivän työurakkani oli 5-vuotta vanhan puupinon siirtäminen sisälle varastoon. Samasta paikasta aloitan taas huomenna.

torstai 27. toukokuuta 2010

Kolari

Olen pitänyt itseäni suht hyvänä ja varovaisena autonkuljettajana, jopa ylivarovaisena, jos liikkenteessä on ollut pienintäkin uhkaa nähtävissä. Varovaisuudestani huolimatta yllättäen kolari sattui kohdalleni ja 4 vuotta vanhan autoni peräpää sai moukarin lailla tällinsä. Kuten aina kolari on ennustamaton tapahtuma, ainakin itse kuljettajien mielestä. Näin oli myös omalta osaltani viime perjantaina, kun peruutin päin toista autoa !


Kolarini tapahtumapaikka oli niinkin hiljainen, kuin pienen maaseutukylän terveysaseman piha. Parkissa pihassa oli vain muutama auto, joten harmia tai uhkaa en mitenkään olisi voinut ennustaa. Eikös kolarit satu aina siellä, missä liikenteessä otetaan turhia riskejä ? Voisiko liikenteen riskitekijöitä löytää terveysaseman pihasta. Siihen tarvittaisiin paljon mielikuvitusta, mihin törmätä hiljaisella parkkipaikalla. Riskiliikkumista olisin saattanut ennustaa vain terveysaseman potilasta, jotka ulospäästyään ensi kertaa kokeilevat kyynärsauvojaan. Parkissa olevat autot eivät lukeudu automaattisesti riskitekijöihin, ainakaan noin hiljaisessa paikassa.

Minulla oli asiaa terveysasemalle, hakea sieltä Juholle lääkeresepti astmaoireisiin. Juho oli itse mukana. Tosin hän heti päätti kävellä kotiin, koska reseptin odottaminen kuumassa autossa olisi turhauttavaa ja tylsää. Parkkeerasin autoni parkkirivin viimeiseen tyhjään paikkaan. Sisällä asiat hoidettuani palasin autolleni, starttasin moottorin, laitoin valot päälle ja pakin silmään ja painoin kaasua peruuttaakseni ulos autorivistä. Äkisti autoni peräpää iskeytyi takana ohi ajaneeseen toiseen autoon ! Peruutukseni tyssässi tähän, kolariin. Nopeasti tein arvion, mitä sattui; toisen auton koko sivu, molemmat ovet olivat lommolla sisäänpäin, kuin olisi moukarilla lyöty. Oman autoni perä oli suht ehyt, joskin puskuri oli hieman irti kiinnikkeistään. Toisessa autossa oli nuori nainen, yhtä ymmällään tapahtuneesta, mitä minäkin. Soitimme poliisille, jotka eivät kuitenkaan pitäneet tarpeellisena tulla paikalle. Minä, joka peruutin, olisin joka tapauksessa syyllinen. Pidin tuomiota epäoikeudenmukaisena ja siksi Jukkakin tuli paikalle pitämään puoliani. Soitimme vakuutusyhtiööni Tapiolaan, mistä sain tietää Kaskon omavastuuni olevan vain 160 €, joten sain huokaistua helpotuksesta. Molemmat autot tultaisiin korjaamaan minun vakuutuksestani.

Kerrottakoon vielä lyhyt episodi samalta päivältä, mikä liittyy ylivarovaisuuteeni. Juhon kanssa oltiin juuri käyty taimitarhalla ostamassa kukkia. Parkkipaikalla oli lapsia, jotka käskin menemään sisälle autoonsa, pois peruuttavien autojen tieltä. Varovaisellekin kuskille näköjään sattuu, eikä liika varovaisuus ole koskaan turhaa.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Uima-altaan avajaiset


Muovinen allas on nyt viritetty pihaan ja sorsan kuvat ovat päässeet elementtiinsä veteen uimaan. Kun pojat oli pienempiä, avajaisia vietettiin pellehyppykilpailuin. Arvioisin, että allas on ollut meillä 5-vuotta. Ihme kyllä muutaman paikkauksen ansiosta, se on kestänyt perheemme käytössä rajumpiakin leikkejä, kun pojat olivat nuorempia. Nyt altaan käyttö rajoittuu siihen, mitä minä kesken pihatöitteni aion pulahdella uiskentelemaan sorsien kaveriksi. Myös saunan yhteydessä uiminen virkistää. Nyt toistaiseksi uinti olisi liiankin virkistävää jääkylmässä vesijohtovedessä ja odottelenkin 3-4 päivää veden lämpeämistä. Löysin autotallista viimekesän ison kumipatjan, ja aionkin ottaa kunnolla aurinkoa, patjalla kelluen. Muuten pihassamme on liian kuuma auringon ottamiseen, varsinkin jos ei tuule yhtään.





Altaaseen menee vettä 14 000 litraa, ja sen täyttö kestää 2 päivää. Altaan halkaisija on 4,5 metriä ja syvyyttä sillä on 1 metri, mikä riittää uimasyvyydeksi. Allasta ja vettä pidetään puhtaana eri kemikaaleilla. Isommat roskat saa kerätyksi pois pitsiverholla vetäen läpi altaan. Ongelmaa on siinä kun haluaisin verhota altaan jotenkin piiloon kokonaan (harmaan muovin). Pitänee kysellä taimitarhasta, mitä pensaita nämä suosittelisivat sen reunoille istutettavaksi. Muuten allas on ihana, mutta työtä se teettää, mihin pitää olla varautunut.

Altaan avajaisia vietimme nauttimalla kunnon possupihvejä ja siideriä !

maanantai 17. toukokuuta 2010

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Samalla huumorin asteikolla

Joskus jonkin itsestään selvän asian kertominen on vaivalloista, ja nyt yritän kuvailla Turkish Airlinesin lennoilla sattuneita tilanteita, missä kohtasin turkkilaista, suomalaista tai muun maalaistakin erilaisuutta. Voin vain väittää, että joskus minäkin osaan olla edukseni, juomatta alkoholia drinkin drinkkiä, yrittäen todistaa muille olevani varteenotettava ja hauska keskustelukumppani, yllättävissäkin tilanteissa. Mielestäni seurustelu muun maalaisten ihmisten kanssa




on mielenkiintoista, aina. Suomalaisten kanssa jutustelu ei aina ota tuulta alleen, vaikka kaiken hauskan ainekset olisivat jo olemassa, vaikkapa kokemuksina itse matkoilta. Suomalaisen seurustelu lentomatkoilla on asiatiedon vaihtamista ja asiallista rupattelua. Alkoholi muuttaa aiheet ja seurustelun asiasisällön. Ja vain silloin maanmies- tai nainen osaa vapautua kertomaan vapautuneemmin omista kokemuksisistaan.

Yleensä minulla jää seurustelu vähiin lentokoneessa Helsingistä Istanbuliin, koska matka on lyhyt vain 3 tuntia. Yksi lentomatkoistani oli epätavallisen hauska, koska seuranani oli 2 hersyvän hyväntuulista miestä. He olivat ulkomaalaisia miehiä. Toinen oli kotoisin Teheranista, ja toinen Istanbulista. Nauroimme toistemme ammateille, ja motiiveille, miksi olimme koneessa, kukin menossa tiettyyn määränpäähämme; Suomesta Jyväskylästä herra Mehiläistutkija oli menossa valmistelemaan kotikaupunkiinsa - maailmanlaajuista mehiläistutkijoiden konferenssia ! Totesimme yksissä tuumin kaiken hyvinvointimme maapallolla kiteytyvän mehiläisiin. Entäs jos ne katoaisivat luonnosta ? Toisen puolen istumapaikkaani koneessa, istui herra Parturi - via Istanbul Helsinki. Hänellä oli liikkeet molemmissa pääkaupungeissa sekä tuhat ja sata syytä olla paikalla, milloin jommassa kummassa liikkeessään. Meillä kaikilla oli erityisen hauskaa lentomatkallamme, koska huumorin ymmärryksemme asteikko oli sama. Myöskään mies- tai naisroolien perinteistä pidättyvyyttä ei ollut ilmassa, mikä yleensä



tyrehdyttää hauskat keskustelun aiheet jo heti alkuunsa. Alkoholin osutta hauskaan ydessäoloon ei tarvittu. Istuin miesten keskellä, ja loppumatkasta minua nolotti, mitä mahtoivatkaan koneen muut matkustajat ajatella 3 hyvän tuulisen ihmisen estottomasta ja hersyvästä rupattelusta - siinäkö taas isketään suomalalaista naista. Ei,todellakaan isketty vakuutan minä.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Apua Afrikkaan Mr Saka Bellolle !

Olen kesäasuntojen kansainvälisillä vuokramarkkinoilla herättänyt luottamusta siinä määrin, että minulle miltei päivittäin tarjotaan eritasoisia miljoonakeikkoja, yleensä Afrikasta. Allaoleva pankkiirin tarjous ei ole ensimmäinen kerta, vaan 70 tai 100 menetetty tilaisuus päästä toimimaan kuuman mantereen pankkimaailmassa, tosin hämärässä takahuoneessa.



Kaupungissa nimeltä Ouakadougoussa on näköjään taas miljoonat dollarit jääneet vaille omistajaa, ja eikä olisi kummoinenkaan konsti, että rahat ropisivat tänne pohjolaan omalle tililleni, jos vain ilmoittautuisin Mr Saka Bellolle mukaan keikkaan. Todella, olenhan mainostanut salaisen naisagentin avujani, joten Ouakadougoun keikka sopisi mainiosti kotiäidin vaatimattomaan profiiliini.
En kuitenkaan ole ahne, vaan oikeudenmukainen. Minulla kun on paljon näitä köyhiä, orpoja ja onnettomia mustaihoisia ystäviä, pyydän Ouakadougoun pankiiria ottamaan heihin yhteyttä. Orvot ystäväni ja miljoonat ovat kotoisin samasta maanosasta Afrikasta , joten heidän sopisi siellä vain keskenänsä vaihtaa tilinumeroita, rahojen siirtelemiseksi. Lähetän heti tänään ystävieni yhteystiedot Ouakadougouhun pankkiiri Mr Saka Bellolle, joka odottaa kärsimättömänä vastaustani.

Tässä pankkiiri Mr Saka Bellon henkilökohtainen kirje minulle
---------------------------------------------------

Dear Partner, You're invited to: I NEED YOUR URGENT REPLY CONFIDENTIAL PLEASE.
By your host: Saka Bello

Date, Tuesday May 1, 2009
Dear Friend,I know that This short memo would certainly come to you as surprise due to the fact that we haven't had any previous correspondence with each other In spite of this,I will appreciate it if you will permit me to inform you of my desire to execute a business with you which will certainly be of a mutual benefit to both of us. I am MR SAKA BELLO Manager of Auditing Department Bank OF Africa (BOA), Ouagadougou Burkina Faso. I Hoped that you will not expose or betray this trust and confident that i am about to repose on you for the mutual benefit of our both families. I need your urgent assistance in transferring the sum of TEN Million. US DOLLARS ($10 million ) to your account within 10 or 14 banking days. This money has been dormant for years in our Bank without claim. I don't want the money to go into our Bank treasury as an abandoned fund. So this is the reason why i contacted you so that the bank can release the money to you as the next of kin to the deceased customer. Please I would like you to keep this proposal as a top secret and delete it if you are not interested. Upon receipt of your reply i will give you full details on how the business will be executed and also, note that you will have 30% of the above mentioned sum if you agree to handle this business with me. and 5% for expences,and 5% for the less privilege, then 60% for me, which I will latter come to your country to collect from you after the transaction. Waiting to hear from you.
Thanks Yours truly MR SAKA BELLO
Will you attend? RSVP to this invitation

(juttu oli vanhassa blogissani, mistä sen siirsin tänne)

tiistai 4. toukokuuta 2010

Taide ja tunne

Nykyään taiteilijat eivät ole mistään kotoisin, jos he eivät ole jollain tapaa pöhköjä tai omintakeisia. On nimittäin niin, että miltei kaikki taiteen esitystavat on jo keksitty expressionismi, naivismi, cupismi ja monet muut suuntaukset, jotka ovat osaltaan laajentaneneet aiempia käsityksiämme taiteesta. Minulle taide on " tunnetilaa" ja teen kuvataidetta, mihin pyrkimykseni on olla tyytyväinen viimeistään työn valmistuttua. Näin vain ei suinkaan aina ole. Kuvatyöt teen välillä



Teemasta - Nallen paras ystävä

huippunopeasti, ja ideat joskus ontuvat pahemman kerran - latteuksiksi. Kuvat ja itsessäään niiden tekeminen antavat minulle kuitenkin paljon. Vertausta haen ajan tuhlaamisesta, mitä esim kutominenkin voi olla. Tahdon sanoa, että tekeminen on kivempaa, mitä itse valmis työ. Voin sanoa näin myös anopistani ja hänen miehestään jotka käyttävät illat yhdessä sukkien ja lapasten kutomiseen, myös kesällä ! Samaa minulle merkitsee taide, millä täytän päivästä muuten tyhjäksi jääviä ylimääräisiä tunteja.

Tekemieni kuvatöiden merkitys ja kauneus selviää minulle joskus, vasta paljonkin myöhemmin , kun olen miettinyt työtäni - miksi sen juuri niin tein ? Vaikka työni näyttävät joskus perin yksinkertaisilta, niistä voi löytää merkitystä ja syvyyttä monella tapaa. Tätähän taide pohjimmiltaan on - löytää eri merkityksiä visuaaliselle sanomalle.



Nallet sairaalan ensiavussa

Kerrottakoon esimerkki tuunaus-työstäni - Las Meninas, Enspanjan psinsessat, missä sisar hellästi autttaa pikkusisartaan. Kuvatyössäni sisaret on erotettu suuremmasta maalauskokonaisuudesta. Näin sisarten välinen lämmin tunne on päässyt päärooliin. Vasta työn tekeminen jälkeen olen osannut kiinnittää enemmän huomiota sisarten välisiin suhteisiin, suurten ja pienten sisarusten - poikien ja tyttöjen empatiaan toisiaan kohtaan. Näin ollen kuvataide kasvattajana on tehnyt tehtävänsä minun kohdallani. Ei silloin, kun työni tein, vaan sen tekemisen jälkeen.



Valokuvia minusta lapsena on paljon ottanut isäni Aarne. Minulle ei riittänyt pelkästään kuvien katsominen, vaan halusin tehdä kuville jotain ... osoittakseni, miten miten rakkaita ja merkityksellisiä ne minille ovat. Nyt yli 50-kymppisenä olen lisännyt kuviin asioita, mistä erityisesti pidän ; sinisestä väristä, merestä, lämpimästä vedestä ja pikkueläimistä, kuten apinoista. Pöhköt kuvatyöni muistuttaa minua siitä, miten tärkeää isälleni oli ottaa minusta kuvia pienenä. Vastaan isävainajalleni, ideat oli erinomaisen hyviä, ja kuvat kannatti ottaa. Olen iki kiitollinen kuvista nyt !