Kauko Maa

Turkkilaisia tuliaisia

2012-02-06T23:48:00.000-08:00

Onko muilla samanlaisia tai värisiä kylpypyyhkeitä, mitä Turkissa edelleen käytetään ihon kuivattamiseen, erityisesti kun on kylvetty hamamissa. Omasta mielestäni turkkilaisten ruudullisen raidalliset pyyhkeet alussa muistuttivat enemminkin suurta pöytäliinaa, enkä hoksannut, että ne voisivat toimia oikeina pyyhkeinä. Siksi en pyyhkeitä aluksi hankkinut, vaikka kankaitten värit houkuttelivatkin. Luulin

pyyhkeitä vain koristeiksi, mille en käyttöä nähnyt. Nyt pyyhkeiden käytön kokemuksistamme olenkin yllättynyt. Kävi niin, että viime kesänä anoppini Marjatta osti tuliaisiksi meille koko perheelle oman turkkilaisen pyyhkeensä, erivärisinä variaatioina. Onneksi hän meitä samalla valisti; pyyhe on toimiva vasta ensimmäisen pesun jälkeen, jolloin sen kuosi pehmenee. Nyt kauniit pyyhkeemme ovat jatkuvassa käytössä. Erityisesti Juho pitää pyyhkeestään ja kietoo sen kaulaansa, kun lähtee harrastuksiina. Värikäs pyyhe yhdessä valkoisen Aikido-puvun kanssa näyttää tyylikkäältä. Pyyhkeessä on hyvää suuri koko, se on ohut ja kuivuu nopeasti, eikä se paljoa maksa. Matkalaukussa pyyhe ei myöskään vie turhaa tilaa. Tässä olisikin yksi käyttökelpoinen idea, mitä ostaa tuliaisiksi Turkin matkaltaan.

Aamun hämärää ja ambulanssimatka

2012-01-16T21:35:00.000-08:00

On keskellä viikkoa tavallinen aamu, vähän kello 7 jälkeen. On vielä pimeää ja olen viemässä Citikkaani huoltoon läheiselle korjaamolle, pienen metsän taakse, vain muutaman sadan metrin päähän kotoamme. Lähitaloissa syttyvät valot, pakkanen on laskenut eilisestä -12 -6 asteeseen, eikä ole liian kylmää. Silti puen päälleni

hyvin. Naurettavaa, mutta farkkujeni alle jää pitkä yöpaita, jonka sullon housuihin, kuten yleensä kiireessä. Nyt on pimeää, eikä haittaa vaikka kangasrypyt näyttävät jenkkikahvoilta. Päähäni laitan Jukan lippalakin, missä on korvaläpät. Käteeni löydän nahkakäsineet. Ne eivät ole omiani, ovat sen verran kuluneet. Päällimmäiseksi puen valkoisen lyhyen tikkitakkini. Päässäni on varmasti silmälasit, (ns tarkistuslistan varusteet) taskussa on taskulamppu ja puhelin. Taskulamppua tarvitsen pimeässä metsässä, kun palaan korjaamolta kotiin. Ja puhelinta siksi, jos tarvitsen ajomatkalla apua autoni moottorin keittämisen kanssa. Jalkaan laitan villasukat ja kumisaappaat (ettei paremmat nahkasaappaani hajoa rikki kuoppaisella metsäpolulla). Tämä on asianmukaista kerrospukeutumista 2000-luvulla, näin tyytyväisenä totean.
Ennen lähtöäni Lasse käy kääntymässä ulko-ovella, täysissä pukeissa. Hän myöhästyi junasta. Kello on 7.16 , enkä autollanikaan ehdi enää häntä kuskaamaan junalle, joka lähtee vajaan minuutin päästä. Vaikka Lasse on jo syönyt aamupuuron, hän menee takaisin sisälle nukkumaan tunnin ajaksi, kunnes seuraava juna lähtee.

Irrotan lämmittimen johdon irti Citikasta ja ajan 1 km matkan yrittäjätalolle, missä yksi yrityksistä on RePa-korjaamo. Ovatkohan omistajat Remes ja Pasanen nimisiä ? Yrittäjätalon vierellä on Facebook kaverini Tiinan perheen talo, missä on valoista päätellen jo herätty. Jätän autoni RePa:n pihaan ja pudotan autonavaimet postilaatikkoon, koska ketään ei vielä ole töissä. Pimeässä aamussa tapailen

askeleitani ja suunnistan läheiseen metsään. Jäistä polkua pitkin kävelen läpi lumisen metsän, sen toiselle puolelle. Myös täällä on vastassa tuttu talo, missä poikiemme kolme kaveria asuvat, ja äitinsä Pia. Talossa on pimeää vielä. On lämmin tunne, kun tietää ketä missäkin talossa asuu, näin pienellä paikkakunnalla. Jo kohta jo saavunkin kotitiellemme, missä on katuvalot. En tarvinnutkaan polulla taskulamppua. Kotona on täysin hiljaista, kun tulen sisälle takaisin.
Sitten kirjoitan tämän postauksen omassa huoneessani n 1 tunnin ajan. Kirjoittamisen jälkeen olen taas keittiössä, ja paistan Juholle makkaramunakasta (karppausruokaa). Tässä kohtaa isä Jukka on pöpperössä herännyt ja kiukkuinen, kun hänet on sairaalasta herätetty kesken unien, pikku asian vuoksi. Neljä tuntia unta ei riitä mihinkään. Vaikka nyt Jukka on sairaslomalla, on illalla bänditreenit, mihin hänen pitää jaksaa mennä. Herätän Juhon syömään munakasta. Syön itsekin aamiaisen ja juon kahvin. Ehdin kuuntelemaan aamun uutiset. Katson ulos ikkunasta, aamu on jo valjennut ja läheisellä luistinradalla on koululaisia jo luistelemassa. Juhokin

myöhästyy koulusta, ja edelleen verkkaisesti hän etsii eteisessä vaatteitaan. En viitsi myöhästymisestä muistutella. Olen selvästi flunssainen, joskaan tauti ei ole vielä paha.
Normaalisti olisin mennyt nukkumaan ennen kymmentä ... mutta yllttäen aamupäivä muuttuikin erilaisemmaksi, mitä koskaan aikaisemmin.

Siis näin päivä jatkui ....

Kouluun menonsa sijasta Juho joutui eilen terveyskeskukseen ja sieltä lähetetyksi Lohjan sairaalaan ambulanssilla, kun pojan jalat meni koulumatkalla veteläksi ja pyörrytti. Mä onneksi ehdin mukaan autoon. Juho joutui heti tiputukseen. Koko päivä sitä tutkittiin siellä sairaalassa. Lopulta ainoaksi syyksi jäi liian alhainen veren sokeri 3,8.. Juholle määrättiin hoidoksi - ruokaa !
Iltapäivästä 3 aikaan Jukka haki meidät autolla pois sieltä. Ajomatkalla Juho tilasi meille valmiit Oppera-pitsat Siuntion Pizzeriasta.

Juho syö joka aamu 3 munan munakkaan + nakkeja. Koska siinä ei ole tarpeeksi hiilihydraattia, voi veren sokeri olla jo aamusta lukien liian alhainen. Nyt Juhosta pitää ottaa verikoe monta kertaa päivässä, ja kirjoittaa arvot vihkoon ylös ( ettei pyörry enää).
Juholla on se verimittari koulussakin mukana. Nyt se on varmaan tehnyt verikokeet koko luokalle. Ei onneksi ollut eilen pahempaa, mitä pelkäsin. Tosin vielä ens viikolla Juholta otetaan aivokäyrä mittauksia ja sydänfilmiä uudestaan siellä Lohjalla, seurannan vuoksi.

Huh, että tuota pojan kuntoa säikähdimme ......

Haaveitteni kuva

2011-12-20T08:05:00.001-08:00

Kiitokset kaikille blogiystäville kuluneesta vuodesta 2011. Jos joskus on mieli maassa, täällä blogimaailmassa on ystävien kuulumiset aina piristäneet minua. Toivotan kaikille Hyvää Joulua myös. Toivottavasti joulun haaveenne saavat tuulta purjeisiin. Tässä jutussani kerron omasta haaveestani, mihin lehtikuvaan sattumoisin törmäsin.
Tapani mukaan selaisin ajatuksissani naistenlehtiä, jotka olin saanut kierrossa anopiltani. Ja stop, erään ison aukeaman kuvan kohdalla selaamiseni pysähtyi kuin seinään. Miten on mahdollista ! Kuka on varastanut haaveeni soutamisesta ? vai onko jollakulla toisellakin naisella sama haave, mistä kuva oli syntynyt ? Kuten tiedämme on kalastusaiheisiin aina liitetty miehiä, kuten TV-ohjelmassa Kenraali Pancho ja pojat Pohjoiskalotilla. Olin ikäni haaveillut rauhallisesta soutelusta yksin järvellä, kun on tyyntä ja ilma kantaa

kaikki pienetkin luonnon äänet korviin vastarannalta. Jos jollekulle on elämän täyttymystä puutarhanhoito, olisi samaa minulle soutelu järven selällä, ilman huolta huomisesta. Ei epäilystäkään haaveestani, etteikö tavoiteenni olisi ollut suunnitelmissani monet kerrat elämäni varrella.
Voin vain hämmästellä, miten kuva näinkin tarkasti noudattaa haaveeni illuusiota - kumisaappaita ja päähinettä myöten. Kuvan kehittäneen mainostoimiston ideanikkarin on itsekin täytynyt viipyillä vesillä hoksatakseen, miten hiljaisuudessa mieli lepää. Myöskin veneessä kokkaa pitävä pystykorva voisi kuulua haaveeseeni. Koira on ilmetty Pyry, joka on Rautavaaran tätini Hiljan koira. Koska olen allerginen koirille, olen ikäni haaveillut koirasta, minkä kanssa ulkoilla. Kuvassa eriävää on vain hiusten väri ja minua hoikempi nainen. Ylimääräistä on maitotonkka, mikä ei haaveeseeni kuulu. Sen tilalla minulla olisi veneessäni eväitä, onkivapa, haavi ja muita tarpeellisia kalastusvälineitä.

Kuten tiedämme kaikki, on haaveille usein tapana käydä huonosti - ne joskus unohtuvat vaivihkaa tai kaatuvat kasaan, yksin siksi, että ovat mahdottomia toteuttaa. Haavekuvani soutamisesta sai alkunsa kauniista kesistä, jolloin vietin lomia isäpuoleni Taunon kotona Suonenjoella. Leo setä oli ahkera onkimies ja kaikki pienetkin kalat päätyivät Martta mummon kalakukkojen täytteeksi, mitä Suonteen järven vesiltä saatiin. Leon mukana kalaan pääsivät serkkupojat Jussi ja Jari sekä joukon jatkoksi minäkin, nuorimmaisena. Veneretkillä välin pysähdeltiin uimassa hiekkaisilla rannoilla. Virkistyksen jälkeen veneessä istuttiin hiljaa paikoillaan pitkiä aikoja, yksin onkia vahtien. Ainoa särö idyllissä olivat kaiken osaavat serkkupojat, jotka näsäviisaina tilaisuuden tullen opastivat tiukasti, mitä minun olisi pitänyt tehdä onkeni, matojen, siiman ja koukkuni kanssa. Salaa toivoin sisuksissani - kun olen iso tyttö, niin sitten hankin oman veneen ja menen kalaan yksin ! Pojat jääkööt rannalle.

Unelmani omasta veneesta ei ole toteutunut. Tosin idealleni on ollut joitakin nolosti päättyneitä yrityksiä. Nuorena kun olin Nesteellä tsupparina, oli minulla kaverini Pirjon kanssa vuokrattuna venepaikka Helsingin Vuosaaresta. Vene tosin jäi silloin ostamatta. Myöhemmin ostettu kesäpaikkamme Virossa on lähellä merenrantaa. Innoissani heti hankin (mukamas pojilleni) mutta lähinnä itselleni ison kumiveneen. Kumiveneeni ei ole täyttänyt tehtäväänsä, kun se on hankala ohjattava merellä ja menee minne tuuli sitä puskee. Näin ollen minulla on edelleen ainakin tämä soutamiseen ja veneeseen liittyvä haave toteutumatta. Virossa Saunjassa tarvitsisin lisäksi trailerin, millä kuskaisin venettäni vesille. Ei ole epäilystäkään ettenkö ota talteen oheista kuvaa, laitan sen seinälle sänkyni viereen. Ei haaveeni ole ollenkaan mahdoton....

Kumiveneeni Saunjan rantaniityllä odottaa soutajaansa

Brändiä sienien seassa vai lasissa erikseen ?

2011-11-30T07:30:00.000-08:00

Minua kiehtoo ruokaohjeissa epätavallinen maustaminen. Kun minulle tarjotaan jotain erityisen hyvää, on kyse epäilemättä poikkeuksellisesta tavasta maustaa ruokaa jollain erikoisuudella. Niin päätin ottaa talteen sellaisia ruokaohjeita, missä erikoisella maustamisella olisi pikantti rooli. Kerran olin kuuntelemassa luentoa,

jossa rouva lammastilalta kertoi ko lihan valmistuksesta. Erikoista mitä hän kertoi oli että lampaan lihaa voidaan marinoida, eli maustaa ja pehmittää, mitä erikoisimmissa nesteissä. Lampaanlihan marinadina voi käyttää ; kahvia, maitoa, jugurttia, olutta, viiniä tai Coca Colaa. Neste, marinadi kaadetaan kulhoon muovipussiin. Lihat ladotaan marinadin sekaan maustumaan n 1 -2 päivän ajaksi, jääkappiin. Kun marinadi on pussissa, sitä voi aika-ajoin kääntää ympäri kulhossaan. Tulee vain mieleen, että miksei nämä marinadit sovi mille lihalle tahansa. Ja aina voihan sitä kokeilla sen mukaan, mitä kotoa sillä kertaa löytyy. Marinadiin kuuluu myös lisätä suola ym muut mieluisat mausteet sekä myös öljyä.

Kun yritän laihduttaa, on ruoka mielessäni koko ajan. Pakasteessamme on paljon sieniä, ja muutakin mille pitäisi keksiä uusia käyttötapoja. Ilmeisesti käy niin, että toisessa blogissani laihdutan ja tässä toisessa saatan päinvastoin sääliä ja lihottaa itseäni. Koska allaolevassa toisessa reseptissä on kermaa, sen voi minun mielestäni korvata rasvattomalla maidolla, kunhan suurustaa muhennoksen vehnäjauhoilla.

Allaolevan reseptin otin ylös Annan mehukas keittiö TV-sarjasta.

Mehevat sienileivät brändissä

Mitä tahansa leipää, vaikka graham- ruis- tai ohraleipää.
Leikkaa leipä n 1- 1,2 cm viipaleiksi. Kostuta leipäviipaleet muna-maidossa, kuten köyhät ritarit.
Paista pannulla sienet - herkkusienet tms (mitä pakkasesta löytyy) lisää pannulle sipulia, timjamia, suolaa ja tilkka Brändiä. Lisää pannulle kermaa ja keitä sienimuhennos kasaan (joskus lisään Maitsenaa tai vehnäjauhoja suurusteeksi, ensin kylmään veteen sekoitettuna, jos keitos ei suurustu tarpeeksi).

Sienimuhennos annostellaan leipien päälle ja nam nam brändi tekee sienimuhennoksesta hyvää. Leipiä voi ennen tarjoilua lämmittää uunissa. Reseptiä voisi kokeilla myös niin, että sienimuhennos leipineen kuorrutetaan juustolla uunissa. Juustoraasteen sijasta käy hyvin juustohöylällä höylätyt siivut leipien päälle.

Kun nyt olen eläkkeellä, olen luvannut ruokkia perhettäni herkullisilla ruoilla, aikaani säästämättä. Eli perinteisen makaronilaatikon sijaan pyrin tekemään jotain hieman erilaisempaa. Toivon uusien koeruokieni onnistuvan niin hyvin, etten joudu niitä yksin syömään. Toista kertaa brändiä ei kotoamme sen pidemmälle riittänyt mausteeksi tai muuksikaan, kun mieheni on jo kaiken kitannut parempiin suihin ilman leipää tai sieniä. Kyllä herkkuleivät tulee kalliiksi seuraavalla kerralla, kun pitää reseptiä varten ostaa pullo brändiä. Kävisiköhän sienileipieni mausteeksi bacardi ?

Lapsista harmia, ihanko totta ?

2011-09-07T02:26:00.000-07:00

Heips,

Sattumalta eksyin seuraavaan Suomi24 sivustolle keskusteluun, missä +ja -30 vuotiaat aprikoivat, millaista rasitusta ja harmia lapsista olisi koko loppuiäksi.

- lapset eivät ole minua varten, eläimet ja mies sen sijaan ovat!
- on oma ongelma, jos olette tehneet kersa-virheen .... jne nyt kadutte
- hyi, mitä paskaisten vaippujen kanssa puuhastelua, en ainakaan minä ..

Näyttää hankalalta hoidettavalta, syököhän se porkkanoita ?

Näistä ja muistakin mielipiteistä päätellen räkänokkaisista lapsista olisi harmia liiankin kanssa, eikä näin ollen jälkeläisiä todellakaan kannattaisi hankkia .... No, tästä poiketen olen itse toista mieltä, enkä voinut olla kirjoittamatta oheista puolustussaarnaani, missä ehdottomasti kannatan lasten hankkimista, silläkin uhalla, että se vaikealta ja karmealta idealta tuntuisikin. Voisi loppuelämä mennä pilalle...

Tässä siis kertomus omista kokemuksistani:

Me mentiin naimisiin 24-vuotiaina. Ja sitten kului liitossamme 15-vuotta hiljaiseloa, minkä aikana ei saatu lapsia. En ollut epätoivoinen niiden saamisesta. En tiennyt tuon taivaallista lapsista, enkä niitä paljoa ollut nähnyt tai tavannutkaan. En ollut kiinnostunut lapsista, enkä ollut äiti-tyyppiä ollenkaan. Me asuimme uudessa talossamme, jossa mm oli valmiiksi lasten huoneet, jos niitä nyt olisi sattunut syntymään. Kun täytin 41-vuotta minulle tehtiin leikkaus, minkä seurauksena tulin raskaaksi. Meille syntyi 2 poikaa peräkkäisinä vuosina. Lapset on olleet tosi helppoja, eikä meillä ole ole koskaan ollut "yöllä heräämistä" eikä kiukuttelua poikien kanssa. Pojat syö samaa ruokaa, mitä mekin joten ei heistä ole ollut " mitään velvoitteita". Jos nyt jotain vertailua pitäisi tehdä, niin mies on hankalampi mitä lapset. Varsinkin jos istäntä on eri mieltä, mitä minä, aiheisiin puuttumatta. Olemme vapaasti

Harmia näistä söpöläisistä ?

matkustelleet lastemme kanssa kuten kahdestaan ennenkin. On ollut karmeaa nähdä, miten toiset vanhemmat stressaantuvat lastensa kanssa. Meillä ei ole stressiä ollut ja pojat on olleet ihania. Nyt yli 50-vuotiaana kaikki saavutukset elämässä tuntuisi turhalta, jos ei poikia olisi. Siskollani on samanikäiset lapset, ja mm viimeksi lomailin Lontoossa yhdessä näitten 4:n nuoren 15-17 vuotiaan kanssa. Kyllästyimme 5 vuotta sitten hotellilomiin, ja ostimme huvilan Turkista. Lomien aikoina huvilalla olisi aika tylsää yksin, istua aprikoosipuun alla. Yksinäistä olisi myös kotona, istua TV:n ääressä tylsyydessä, jos ei nuorisoa olisi.
Suosittelen, että jyrkkäkantaiset ja epäilijät vielä tarkemmin harkitsisivat lasten hankkimista. Mielestäni sukukypsiltä 30 kymppisiltä puuttuu perspektiivi. Lasten elämäastä vaippaikä kestää aikansa 3 vuotta, mutta itse lapset saa pitää luonaan yli 50 vuotta, jos elämä itsessään vain kantaa. Elämästä haetaan extreme kokemuksia ja eikös vaippaikä voisi olla sellainen kokemus, mikä rikkoo arjen ? On kuitenkin totta, että lapsista voi olla harmiakin. On kait sattumaa, ettei meillä harmeja ole ollut. Koska mm lapsillamme oli astma, saimme kotiimme lasten hoitajan, jolle kunta maksoi palkan. Näin ollen poikiamme ei tarvinnyt viedä hoitoon minnekään. Vauvana pojat nukkui 8 tuntia putkeen ja vähän ihmettelen, mistä "yöllä syömisestä" äidit nykyään puhuu ? Vauvojen vaippoja vaihtelin ihan mielelläni, kun päivisin ei muutakaan tekemistä ollut. Autollani pääsin pikkuisteni kanssa, minne halusin. Pääsin ihan ok takaisin omaan työhönikin, kun äitiysloma loppui. Olisi kyllä mieskin hoitanut poikia kotona, jos olisin tätä pyytänyt.
Mitä harmia lapsista siis olisi ? mitä kokemuksia on muilla ?
Meillä on iso omakotitalo ja tyhjältä se tuntuisi, ilman asukkaita. En jaksaisi itse hoitaa isoa nurmikkoa, minkä pojat pitää siistinä. Jos teen omenapiirakkaa, kuka sen söisi ? yksinkö ?
Mitä mieltä olette, olenko päässyt liiankin helpolla lasteni kanssa ? Mitä vaikeuksia itselläsi on ollut ?

Sarköy ja kesän 2011 mysteerit

2011-06-28T10:41:00.000-07:00

Turkissa 6.6.2011 alkanut loma Einen kanssa oli vaiherikas, mistä jäänee jännitävät seikkailut päällimmäisenä mieleen. Myös onnea oli matkassa, paljonkin. Hyvä onni pelasti meidät heti Seutulan lentokentällä, kun ystävällinen rouva huomasi minun penkille unohtamani käsilaukun. Jos rahat ja luottokortit kun olisivat hävinneet, olisi matka tyssännyt jo heti Suomeen. Istanbulin lennolla vieressämme istui insinööri

Markkinoilla

opiskelija Saigonista, jota jututtamalla matka kului tosi nopeasti. Perillä Ataturkin lentokentällä yömyöhään jouduimme riitelemään vääränlaisesta, vanhasta ja likaisesta vuokra-autosta, mitä emme ajokiksemme huolineet. Auton piti olla Fiat Doblo, eikä mikään muu.

Saisikos olla rinkeleitä ?

Ilman autoa sitten suhautimme taxilla keskustaan Sultanahmetin kapeille kujille, mistä Sultan's Eye Comfort Hotelimme ei meinannut millään löytyä. Hotellialue oli tuttua ravintoloitten täyttämää keskustaa, missä suurten moskeijoitten rukoukset kuului vierestä. Sultan,s Eye hotellissa hyvää oli 1 kerros, kalterit ikkunoissa ja erinomainen palvelu. Huonoa oli yhteinen kapeahko parivuode, kuin ikään hääparille tarkoitettu. Sanomattakaan, että olin hotellia varattaessa jo

Pullakaupan pojat

kirjallisesti viestittänyt, että tarvitsemme omat vuoteet kummallekin.
Hotellipoika sai meiltä kiitosta, kun järjesti meille vuokra-autoksemme Fiat Doblon, mitä toivoimme. Seuraavana päivänä iltapäivällä olimmekin jo 200 km:n päässä perillä Sarköyssä. Miten arvata saattoikaan, asunnolla oli yllätyksiä ja mm sähkökaapin avain oli kateissa. Lisäksi yläkerran pöntöstä löytyi iso kuivunut p-jätös. Yläkerran kylpyhuoneesta vedenpaine oli poissa, emmekä jaksaneet pönttöä heti kuurata puhtaaksi. Hajun haitta oli ikävä ensimmäisenä yönä, mitä emme tulleet heti hoksanneeksi. Myös kuistille piilotettu avain oli kateissa ja radio hävinnyt. Omituiset ikävät mysteerit selvisivät meille vasta lomamme loppupuolella, kun talonmies Sokeri selvitti, miksi edellinen talonmies Mehmet oli saanut kenkää. Ex-talonmies oli asustellut ihmisten asunnoissa luvatta, kuten meidänkin talossamme.

Joka päivä asioidessamme Sarköyssä kaupungilla saimme uusia tuttavuuksia. Näitä ystävällisiä ihmisiä Eine kuvasi kamerallaan. Kuvien kertomusten aiheena voisi olla - työn sankarit, itse toimissaan. Einen kuvissa esiintyivät ahkerina tutut miehet tapu-toimistossa, kuten kauppiaskin myymässä kadulla rinkeleitään. Ilmat Turkissa Marmarameren ympäristössä olivat erikoisen pilvisiä tuohon kesän aikaan nähden. Minä nautin viileydestä, millaista aina saisikin olla lomalla minun puolestani. Ikävä tieto oli minulle ja perheellemme. Naapurimme vanha Ibrahim oli kuollut sydänkohtaukseen, vain päiviä ennen Sarköyhin tuloamme. Autossamme oli mukana naapurille tuliaikseksi tarkoitettu ruukkukukka, minkä istutimme muistoksi omaan pihaan. Vaimoa Birdalisaa emme tavanneet, koska huvilalle ei ole asiaa ilman rakasta miestä. Viimeisinä viikkoinaan Ibrahim oli aloittanut remontoimaan taloaan, ja syystäkin oli hänen kuntonsa ollut ilmeisesti koetuksella.

Pilvistä säätä

Lomaa jatkettiin autolla ja lautalla reissaten Aasian puolelle Canakkaleen. Matka jatkui Erdekkiin, missä yövyimme kelpo hotellissa hiekkarannalla. Istanbuliin tullessa oli valtatiet täynnänsä raskasta liikennettä. Oli myös iltamyöhä ja vahingissa eksyimme Aasian puolelle, vaikka luulimme jo ylittäneemme leveän Bosborin sillan. Jos voisin kuvitella eksyväni, niin en ikinä noin pahasti, miten pimeässä sinä iltana kävikään. Meillä oli onnea matkassa, ja Einen ansiosta saimme apua hätäämme ystävällisiltä hotellivahdeilta. Sovitusti seuraten edellä ajavaa taxiautoa Bosborin silta vihdoin ylitettiin yöllä. Automatkamme päättyi Istanbulin keskustaan Petrol Palacen hotellille 14.6.2011.
Petrol Palacessa nukuimme pitkään aamuisin, teimme keskustassa ostoksia riemurinnioin, mitä nyt naiset keksivätkään itsellensä ostella ja katsella. Kumpikaan ei tietty mitään rajoituksia toiselleen ollut asettamassa. Samoista koruista ja vaatteita oltiin kiinnostuneita esim Grand Basaarin alueella. Yhtenä päivänä vierailimme sisällä Topkapin haaremissa, mitä tutustumista olinkin suunnitellut pitkään aiemmin. Istanbulissa viihtyisin hyvin 3 päivän sijasta viikonkin verran ja harmitti kun loma loppui taas aivan kesken kaiken, juuri kun vauhtiin pääsimme.

Mökille patjat mukaan !

Sarköyssä naapurillakin oli ongelmaa sähkökaapissaan

Nyt kesä jatkuu Suomessa ja matkalaukuissa pestävää pyykkiä riittää ....

Pakkaamisen ongelmaa

2011-06-01T09:12:00.001-07:00

Einen kanssa nyt pähkäillään, mitä pakattaisiin Turkkiin matkalle mukaan, ja koneeseen ottaa mukaansa 20kg varusteita. On hyvä varautua ja tehdä listaa jo ajoissa, nyt viikkoa ennen. Kokeneena matkalaukkujen pakkaajana tiedän, että vaihtoehtoisten varusteiden miettimiseen kuluu paljon enemmän tunteja, mitä niitten itse laukkuun runnomiseen menisi aikaa. Varusteiden tarpeellisuudesta on tehtävä raskaita kompromissejä, koska meillä jokaisella on omanlaisensa käsitys, mikä on tarpeellista ja mitä tarviketta ilman emme kykenisi päivääkään selviämään. Eri vaihtoehtoja riittää päänsäryksi asti.

Ideoista, mitä matkalle mukaamme tarvitsisimme, ei ole pulaa. Voi vaan kysyä - millaisin varustein hamstraaja matkustaa, kun kotikin on valmiiksi täynnänsä kaikkea mahdollista, varmuuden vuoksi ? Mukaan pitäisi pakata vain kaikista tarpeellisin, muttä ongelmaa on siinä, että kaikki, mitä omistaa on perimmiltään tarpeellista. Pakkaaamisen järkeistämiseksi, on oltava järkevä. Ja sitähän ne naiset emme aina ole, vaikka niin joskus väitämmekin !

Einen kanssa keskustelimme puhelimessa pyykin pesusta, ja siitä, ettei Sarköyssä ole pesukonetta, eikä koko kaupungissakaan ole yhtä ainutta pesulaa. Eine keksi, pyykinpesuun tarvttaisiin vanha kunnon pyykkilauta. Jos ei muuta, niin antiikkisia lautoja löytyy markkinoilta. Pyykkilauta on lisäksi ekologinen ratkaisu, mikä toimii ilman vesiliitäntöjä ja sähköä, eikä tarvita putkimiestä asennuksiin. Siis näillä, ja Einen perusteilla - pyykkilauta olisi tarpeellinen varuste mukaan Turkin matkallemme. Kyseisen varusteen tarpeellisuutta ei voi kukaan kiistää.

Lisäksi olen suunnitellut tuovani kotoa Sarköyhin mukaan yhden kauniin päiväpeiton kokoa 260 x 280 cm, mikä on jäänyt ilman käyttöä. Kokeilin, miten peitto mahtuu matkalaukkuuni. Ja mahtuuhan se, eikä höttönen painakkaan paljon mitään. Epäkohtana on, ettei sitten matkalaukkuuni paljoa muuta mahtuisikaan, mitä nyt muutama ruisleipä- ja kahvipaketti. Viime kesänä laukkuuni mahtui kätevästi Ikean:n rautaiset pöydänjalat 4 kpl, mitkä vei vähemmän tilaa, mutta painoa oli liiankin kanssa. Tauluista ja pöytälampuista olen ottanut opikseni; niitä ei Suomesta kannata kärrätä Turkkiin, ne vääntyvät ja päällilasit menevät rikki.

Pakkaamista Turkkiin helpottaa ennalta kirjoitettu pakkauslista, mikä karsii mukaamme turisteille tärkeät tavarat ja varusteet. Mitä listalla ei ole, sitä ei tarvita, on lyhyin ohje. Jotkin perusasiat ovat itsestään selviä - kuten vaatteet ja pesutarvikkeet, mitä itsekukin käyttämme matkallamme. Ne kaikkein oleellisimmat vaatteet ja varusteet Turkin matkalle liittyvät kesään ja kuumaan ilmastoon. Lisäksi on otettava huomioon - terveys ja kunto. Siis matkalle mukaan tarvitaan mukaan myös laastarit, lääkkeet ja kävelykeppi, minkä hyödyllisen esineen Eine muisti viime tinkaan.

Aikaisempien Turkin lomieni perusteella minua voisi kutkua minimalistiksi. Minulla on mukanani matkoilla monta mustaa hihatonta toppia, kaikki samanlaisia. Sitten on musta hame ja tummat shortsit. On vaikutelma, että minulla olisi päälläni samat vaatteet joka päivä lomani ajan. Ei suinkaan, olen ostellut Turkista monta eri väristä huivia. Erivärisinä huivini antavat persoonallisen lookin jokaiselle lomapäivälle, vaikka perusvaatteeni ovatkin mustia. K.Citymarketista ostin uuden mustan uikkarin 15 euroa, mikä oli synttäritarjous 1/2 hintaan.

Matkalle mukaan tärkeitä varusteita ovat kartat: kulunut lähikartta Istanbulin kaupungista, kartta metrosta ja Turkin tiekartasto. Lisäksi mukaan tarvitsemme elintärkeän Turkin sanakirjan, ja A 4:lle kokoamani luettelon turkkilaisista ravintolaruoista, jos sormi menee suuhun, mitä ruokaannokset sisältävät. Nyt ruokalistani on entistä tärkeämpi, koska Eine on kasvissyöjä.

Matkustaminen on nykyaikaa - ja mukaan täytyy tulostaa kaikki lento- hotelli- ja autovuokran varausvahvistukset.
Tärkeää ovat myös; avaimet, passi, rahaa, Visa, aurinkorasvaa, ajokortti, viime kesänä maksettu moottoritie kortti ja naapureille tuliaiset

Nyt kun oikein mietin - meinasi unohtua listalta; hyttysmyrkky ja aurinkolasit

Haetaan matkalle kaveria

2011-05-11T10:42:00.000-07:00

Turkkiin Sarköyhin pitäisi lähteä ikkunanpesuun, nyt heti kesällä. Mieluummin kesäkuun alussa, jolloin Turkin kesä ei ehdi paahtua liian kuumaksi. Ketään perheemme miehistä ei ikkunanpesu liiemmin kiinnosta, kuten ei Istanbulin ostosreissutkaan. 17v poikani Lasse on jäämässä kesätöihin, joten Turkkiin

matkalleni on etsittävä matkakaveria muuta kautta. Sarköyssä ikkunanpesua on vain 1/2 päivää, mutta ikävä työ on tehtävä, koska ekat vuokralaiset tulee taloomme heinäkuun alussa. Turkkilaista siivoojaa on turha minun haikailla. Mitä pyytäisin rouvaa tekemään ? kun kukaan ei Sarköyssä puhu muuta kuin turkkia, ja minä vain ruotsia, englantia ja suomea ! Eli siivousta ei talossmme tapahdu ilman turkinkielen taitoa, se on fakta, minkä tiedän.

Ikkunanpesuun kaveri löytyi kuin löytyikin, nimittäin netistä ! Pallontallaajien kautta oli 62-vuotias rouva Lahdesta laittanut ilmoituksen, että haluaa matkakaverin jonnekin päin Eurooppaa. Sitten soiteltiin toisillemme, ja Einelle Turkki kävi hyvin matkakohteeksi. Erityistä oli se, että jokunen mieskin ilmoittautui matkalle mukaan ..öh.. ikkunoita pesemään. Päätettiin kuitenkin Einen kanssa, ettei me mitään miehiä tarvita, koska pärjäämme paremmin ilmankin.
Nyt sitten Istanbuliin 6.6 lähtöpäivästä ja 17.6. paluusta olemme maksaneet lentoliput TurkishAirille 350e/matka. Myös FiatDoblo vuokra-auto on varattu Istanbulin kentälle meitä vastaan, ja se maksaa 260 euroa. Mennen tullen Sarköyhin aiomme yöpyä Istanbulissa hotellissa 4-5 yötä. Tutustumme kaupunkiin ja tietty teemme monta ostosreissua ostosparatiiseihin. Lisäksi ennen paluutamme ajattelimme kiertää Marmaran meren ympäri; Canakkale, Erdek, Yalova, Izmit ja Istanbul.

Eine vaikuttaa tosi mukavalta ihmiseltä ja iloinen olen siitä, että matkakaveri löytyi näinkin helposti. Kaverin löytäminen ei ole minulle niinkään uutta, sillä 1970-luvulla Interrailille kaveri Tiina löytyi yhtä vaivattomasti. Hyviä ystäviä olemme edelleen 30 vuoden kuluttua, joten voin vaan suositella tätä tutustumistapaa muillekin.
Nyt sitten toukokuussa pidämme tiiviisti yhteyttä Einen kanssa ja suunnittelemme matkaamme. Ikkunoitten pesemiset on onneksi sivuseikka, mikä ei kummittele enempää mielessä.

Romantiikan nälkä

2011-04-06T09:03:00.000-07:00

Kun arki ahdistaa, mikäpä sen virkistävämpää kuin menneitten tapahtumien - häiden rakastumisten ja muiden positiivisten kokemusten muistelu. Kyse on mielihyvän tavoittelusta, itsensä ja omien tekojensa hyväksymisestä; ikään kuin voisi vakuuttaa itselleen eläneensä menneisyytensä sankarin lailla, vailla muita ikävämpiä vaihtoehtoja.

Menneitä muistellessa on helppo käsittää, miksi oma muistimme valikoi muistamisen arvoiset positiiviset kokemukset ensisijaisiksi. Epäilemättä syyllistymme myös tapahtumien yliromantisointiin ja ikävät sivujuonteet saavat unohtua. Tutkimuksissa on havaittu, että muistelu aktivoi samoja aivoalueita kuin alkuperäinen kokemus. Muistelu on inhimillistä ja vain ihmisille niin palkitsevaa, että kykenemme uppoutumaan muistoihin unohtaen samalla nykyhetken ja arjen harmit. Voimme keventää elämäämme seikkailemalla muistoissamme ja palaamalla niihin tähtihetkiin, jotka nostivat meidät oman elämämme sankareiksi.
Osaamme myös värittää menneisyyden todenperäisyyttä kauniimmaksi ja muistoissamme painopiste on aina omissa onnistumisissa.

Milloin muistellaan menneitä, milloin taas pohditaan tulevaa. Muistelu on parhaimmillaan lääkettä mielenterveydelle. Muistelu on myös kaipausta, ikävää ja se voi olla myös surutyötä.

Lapsuudessani kotonani on kerätty melkoinen määrä valokuvia albumeihin. Kuvamuistojen todellisen arvon käsittää vasta paljon myöhemmin, kun kuvien läheisiä ihmisiä ei enää ole keskuudessamme. Yhdessä koettua aikaa on mukavaa muistella; mikä silloin oli erilaista ? koska sait omaa rahaa, mitä tililläsi ostit ensin ? koska rakastuit ensimmäisen kerran? Silloin muotikin oli toinen .... eikä sukkahousujakaan ollut vielä keksitty, joten millaiset olivat sukat?

Vaivaisen pienilläkin, merkityksettömillä muistikuvilla on nyt merkitystä. Kun oikeat muistikuvat ovat haalistuneet pois tietoisuudestamme, on bloginkirjoittajan helppo palata ajassa taaksepäin ja elää kauniit muistot uudellen kirjoituksina ja kuivina.

Talven ensimmäinen lumisade

2010-11-21T03:52:00.000-08:00

Jostain syystä nykyisetä arjestani on vaikeaa löytää mitään mainittavia kohokohtia, sellaisia, mistä tekisi mieleni kirjoittaa blogiini. Koska mitään kohokohtia ei ole, on kirjoitettava aivan tavallisista päivien tapahtumista. Useimmat päiväni kotona ovat tylsiä, ja perin samankaltaisia mitä aiemmatkin. Talvi on tullut ja ensimmäinen kunnon lumi on peittänyt maan täällä eteläisessäkin Suomessa. Yleensä tuo ajankohta sattuu poikeni syntymäpäivien 4.11 ja 20.11 paikkeille. Poikani Lasse syntyi vihdoin imukupilla vedettunä maailmaan 20.11.1993, niin juuri silloin alkoi kesken synnytyksen tiheä syksyn ensimmäinen lumisade. Lasse syntyi Lohjan sairaalassa klo 1 päivällä ja lumisade ikäänkuin teki tapahtumasta erikoisen juhlallisen. Kun puolestaan nuorempi poikani syntyi 4.11.1995 Naisten klinikalla silloin vallitsi kova tuuli 11 aikaan illalla. Kyse oli suoranaisesta syysmyrskystä. Sairaalasta mieleeni jäi sateen ropina sairaalan ikkunoissa, mustana kiiltävät Helsingin kadut ja yössä huojuvat puistojen puut.
Omaan syntymääni huhtikuussa 1956 liittyy valoisampi ja optimistisempi kuvaus luonnosta ja tästä keväisestä vuodenajasta. Äitini kertoi viimeisten lumipälvien peittäneen maata Helsingissä niinä päivinä, kun hän oli samaisella Naistenklinikalla synnyttämässä minua. Ajatelkaas, miten tärkeää ja mielenkiintoista tälläiset pienet muistikuvat onkaan tulevina vuosina. Näiden tapahtumien ja luonnonolojen tilannetta voi joka vuosi verrata kyseessä olevaan ajankohtaan. Tuleeko talvi nyt ajoissa, ja onko poikien syntymäpäivänä lunta maassa ? Meidän pitää muistaa ja huomata, että pienilläkin huomioilla ympäristöstämme voi aikaa myöten olla yllättävääkin merkitystä. Poikani kuuntelevat mielenkiinnolla, millaista oli silloin, kun he syntyivät.

Oksennusta taskussa ja muita mysteerejä

2010-09-15T09:19:00.000-07:00

Kun kirjoittaa blogia on tavallisessa arkipäivässäkin kiinnostavia tapahtumia, mutta usein kiinnostus herää vasta jälkeenpäin, kun muistot ovat jo menneisyyttä. Miten paljon itse muistat tapahtumia lapsuudestasi, tai villistä nuoruudestasi ? Jotkut ovat onnistuneet keräämään teini-iän päiväkirjoihinsa onnellisten nuoruusvuosiensa tapahtumia. Yleensä kirjoittajat ovat olleet tyttöjä, ei niinkään poikia. Pojat tehtailevat tietyssä iässä kaiken kirjavan kolttosia, mistä kukaan ei edes tohtisi

kirjoitella päiväkirjaansa. Poikien tekemiset unohtuvat, tuskin he itsekkään aina haluavat muistella menneitä, varsinkaan jos suunnitelmat ovat menneet pahasti pieleen. Viime lauantain sattumukset kotonamme oli melko arkipäiväisiä, mutta em syiden vuoksi saattaisi olla hauskaa muistella jälkeenpäin, millaisia poikamme olivat murrosiässä, kun toinen oli 14 vuotias ja toinen 16.

Lauantai yön huumaa

Yleensä poikamme Lasse ja Juho viihtyvät tiiviisti kotona, nenä kiinni koneella, niin arkisin kuin viikonloppuisinkin. Merkittävää kevään ja kesän ajalta oli Juhon rakastuminen. Lassen kohdalla erikoista oli uimarannalle suuntautuvat retket kello 21 jälkeen illalla, kaveriporukassa. Kesällä rannalle ajettiin mopoilla. Viime luantaina pojat, Lassen kaverit olivat päättäneet leiriytyä yöksi meille - Lasse, Samppa ja Santtu. Tiiviissä tunnelmassa huoneessa pelattiin sotapelejä netissä. Kun kello oli 2 yöllä, pojat petasi lattialle vieraspedit tyynyineen peittoineen päivineen. Vastoin odotuksia kello 3 yöllä huoneen kaikki sängyt olivatkin tyhjiä, lukuunottamatta peitoista muodostettuja " kylmäkalleja". Pojat olivat lähteneet ulos, sateeseen. Jukka soitteli yöllä poikien perään. Kello 4:n jälkeen kuulin kolinaa, ja arvasin poikien tulleen takaisin sisälle nukkumaan. Seuraavana päivänä klo 1 vielä 2 poikaa nukkuivat huoneessa syvässä unessa.
Aamulla olin tehnyt poikien huoneesta merkittävän löydön, yök ..ruskealla jätöksellä sotatun lakanan. Oliko sotta kotoisin ylä- vai alapäästä, ja keneltä, on jäänyt minulta selvitämättä. Jälkikäteen saadun raportin mukaan pojat olivat yöllä käyneet Sampan naapurissa, kotibileissä.

Omasta villistä nuoruudestani muistan, yhden ikävän aamu-yllätyksen. Koska olin ollut myöhään yöllä kaupungilla Hesassa, olin jäänyt yöksi Mummolle. Kaikki oli mennyt hyvin mummon luona, kunnes aamulla olin lähdössä kotiin ja vedin pikku-turkkiani päälle rappukäytävässä. Sen aamun yllätys oli "oksennus" taskussani. Koska edellisen illan tapahtumien kulkua en kyennyt hahmottamaan, on tuo ikävä sattumus yhä mysteeri minulle edelleenkin.

Kesä ja loma v. 2010

2010-09-01T00:39:00.000-07:00

Rakkaat lukijat, en ole pitkään aikaan jaksanut kirjoitella blogiini. Kesä on ollut aivan liian kuuma. Lisäksi perheessämme on kesän aikana ollut yllättävää sairautta, mistä en ole halunnut kirjoittaa enempää. Mieheni on nyt terve näillä näkymin, onneksi. Perheeni huonoa karmaa on, että puorempi 14 v poikani joutuu viettämään syksyn poissa kotoa.

Liika kuumuus haittasi lomaani myös Turkissa, missä lomailimme naisystävieni kanssa elokuussa 2- 12.8.2010. Kun ajatukset on negatiivisella puolella, en osaa, enkä jaksa kirjoittaa iloisista tapahtumista, vaikka kyllä niitäkin on ollut kesän aikana paljonkin. Kesän tapahtumista laitan tänne kuvat Turkin lomastamme. Kun syksyllä sataa, on kylmää ja tuulista, niin mikäpä on sen rennompaa, kuin muistella kesää, aurinkoa ja uimista niin Mustallamerellä, Marmaranmerellä, kuin myös Välimerelläkin, minne rannoille poikkesimme Turkin lomallamme. Lomalla meillä oli vuokrattuna auto Hunday, jossa ilmastointi pelasti meidät liialta kuumuudelta. Kun automatka keskeytyi, oli vastassa kuuma ilma tai tuuli, kuin hiusten kuivaajasta.

Kilyos, Mustameri

Euroopan reunalla, Haaremin puiston baarissa

Kumkapin kalatori

Kumkapi

Ayvalik kaupungin puisto, ulkoilmateatteri

Sarimsakli, Välimeri

Sarköy, Marmaranmeri, lehmät rannalla

Mitä pidätte uimapuvusta, eikös sopisi Suomessa sienimetsään ?

Kesästä kerrankin kyllikseen

2010-07-16T09:43:00.000-07:00

Mehujäitä, uima-altaita ja päiväunia. Näitä eväitä on luvattu korkeasaaren sadoille eläimille helpottamaan Suomen kuuminta hellekautta, jota samaa koetaan nyt koko Suomen maassa. Mitäs helpotusta on luvassa meille nääntyneille ihmisille ? Itsellämme on kekseliäisyyttä jo käytettykin ja monin konstein koitettu oloamme viilentää päivän kuumimpaan keskipäivän aikaan. Konstit on vain käytetty loppuun, kun kuumuus ja helle kiusaavat vielä auringon mentyä mailleen vielä illallakin. Jopa keskiyöllä on vaikeaa saada nukutuksi, vaikka kaikki toimivat ikkunat on saatu auki ja toivottu taloomme edes pientä läpivetoa. Ulkona lehtikään ei puussa liikahda, ja kostea 28-29 C asteinen sisäilma vain tiivistyy sisällä. Paksuista peitoista olemme luopuneet jo vikkoja sitten, ja öitä nukumme vain lakana päällämme. Sisällä riittävä

vaatetus olisi vain pelkät alushousut, mutta siveyssyistä on yläpäätäkin verhottava jollakin topilla, ainakin meidän naisten. Helteellä hiuksiaan voi pitää poninhännällä, missä saa kosteat hiukset pois niskasta. Shortseja voi käyttää ilman alkkarita, ja rintaliivitkin voi unohtaa pois kauppareissuilla. Toppi saa luvan riittää, kun kuumuuden torjuntaan ei muutakaan keksi. Molemmista autoistamme on ilmastointi rikki, juuri nyt kun sitä tarvittaisiin kipeästi. Autolla ajetaan ikkunat auki, ja ilmanpaine saa rauhassa paukkua korvissa. Päivisin sentään on minulla helpotuksen hetki, kun aamun toimet on tehty. Pääsen pihalle uima-altaaseemme vilvoittelemaan ja olenkin siellä makoillut kumipatjalla useita tunteja päivässä. En ole kymmeniin vuosiin ollut näin ruskea, mitä nyt. Poikia allas ei enää kiinnosta ja he viihtyvätkin vain omissa huoneissaan paremmin mitä ulkona. Entisten särkyneitten tuulettimien tilalle ostin Honkkarista uudet pöytätuulettimet. Omaa tuuletintani olen sisällä kanniskellut TV:n ääreen ja keittiöön, missä joudun kokkailemaan ruokia pitkiäkin aikoja yhteen menoon. Heinäkuun helteisiin on virkistystä saatu myös Gigantista ostetulla 400 euron ilmastointilaitteesta. Muuten laite on erinomainen 30m2 tilaan, mutta sen kova äänisyyden vuoksi harkitsemme sen palauttamista kauppaan. Helteet täällä Suomessa alkoivat jo ennen Juhannusta, eikä nyt vieläkään 16.7 ajankohtana loppua ole niille näkyvissä. Nyt kuumilla ilmoilla ei voi muuta kuin nauttia vedestä, ja toivoa pääsevänsä uimaan. Vehkamon Annen kanssa olemmekin ahkerasti käyneet uimassa Siuntion hiekkamontulla. Myös Lasse on kavereineen käynyt montulla uimassa, mutta vain ihmeelliseen aikaan klo 21.00 ! illalla. Arvelen, että kesän kuumuus on ollut liikaa jopa niille, jotka yleensä nauttivat ruskettumisesta ja helteistä. Yleensä kesää pidetään mukavimpana vuodenaikana, mutta nyt olen kummasti alkanut ikävöimään lumista viileää talvea.

Pihatöissä

2010-06-04T07:34:00.000-07:00

Talvet suunnittelen, mitä töitä kesällä olisi pakko tehdä pihassamme. Suunnittelu on mm yksi aihe, mistä nukahdan helposti, koska kesätöitten lista on loputon. Nyt kun TV-stä tulee puutarhaohjelmia, on vain hokkus-pokkus pari päivää, niin piha on muutettu Edenin puutarhaksi. Meillä pihan muokkaus ja raivaus on hikistä ahertamista rikkaruohojen, risujen, ruohonleikkuun ja uima-altaan putsauksen kanssa. Jos töitä ei tekisi, umpeutuisi pihamme puitten,risukkojen ja lehvästöjen katveeseen kuten Prinsessa Ruususen linna konsanaan. Uima-allas on vuotanut taas viikon ja toivon mukaan Jukan eiliset paikkaukset tukkivat sen.

Kaksi talomme eteläpäädyn kukkapenkeistä on rikkaruohopenkkejä ! Istutin niihin toisista penkeistä Vuorenkilpiä, mitkä kasvit tiedän valtaavan muut vähemmän toivotut kasvit. Nyt pihamme kaikissa penkeissä kasvaa kyseistä kilpikukkaa. Vuorenkilvet ovat perintöä Jukan ukin tontilta Hiekkaharjusta. Käsittääkseni Hiekkaharjuun ne oli siirretty joskus Ruisssalosta. Pihamme istutetut vaaleanpunaiset Pionit ovat sensijaan minun perintöäni mummolastani Puistolasta (pelätyn naapurin Perkon pihasta, mikä aikanaan rakennettiin täyteen paritaloja).

Tämän päivän työurakkani oli 5-vuotta vanhan puupinon siirtäminen sisälle varastoon. Samasta paikasta aloitan taas huomenna.

Kolari

2010-05-27T21:17:00.000-07:00

Olen pitänyt itseäni suht hyvänä ja varovaisena autonkuljettajana, jopa ylivarovaisena, jos liikkenteessä on ollut pienintäkin uhkaa nähtävissä. Varovaisuudestani huolimatta yllättäen kolari sattui kohdalleni ja 4 vuotta vanhan autoni peräpää sai moukarin lailla tällinsä. Kuten aina kolari on ennustamaton tapahtuma, ainakin itse kuljettajien mielestä. Näin oli myös omalta osaltani viime perjantaina, kun peruutin päin toista autoa !

Kolarini tapahtumapaikka oli niinkin hiljainen, kuin pienen maaseutukylän terveysaseman piha. Parkissa pihassa oli vain muutama auto, joten harmia tai uhkaa en mitenkään olisi voinut ennustaa. Eikös kolarit satu aina siellä, missä liikenteessä otetaan turhia riskejä ? Voisiko liikenteen riskitekijöitä löytää terveysaseman pihasta. Siihen tarvittaisiin paljon mielikuvitusta, mihin törmätä hiljaisella parkkipaikalla. Riskiliikkumista olisin saattanut ennustaa vain terveysaseman potilasta, jotka ulospäästyään ensi kertaa kokeilevat kyynärsauvojaan. Parkissa olevat autot eivät lukeudu automaattisesti riskitekijöihin, ainakaan noin hiljaisessa paikassa.

Minulla oli asiaa terveysasemalle, hakea sieltä Juholle lääkeresepti astmaoireisiin. Juho oli itse mukana. Tosin hän heti päätti kävellä kotiin, koska reseptin odottaminen kuumassa autossa olisi turhauttavaa ja tylsää. Parkkeerasin autoni parkkirivin viimeiseen tyhjään paikkaan. Sisällä asiat hoidettuani palasin autolleni, starttasin moottorin, laitoin valot päälle ja pakin silmään ja painoin kaasua peruuttaakseni ulos autorivistä. Äkisti autoni peräpää iskeytyi takana ohi ajaneeseen toiseen autoon ! Peruutukseni tyssässi tähän, kolariin. Nopeasti tein arvion, mitä sattui; toisen auton koko sivu, molemmat ovet olivat lommolla sisäänpäin, kuin olisi moukarilla lyöty. Oman autoni perä oli suht ehyt, joskin puskuri oli hieman irti kiinnikkeistään. Toisessa autossa oli nuori nainen, yhtä ymmällään tapahtuneesta, mitä minäkin. Soitimme poliisille, jotka eivät kuitenkaan pitäneet tarpeellisena tulla paikalle. Minä, joka peruutin, olisin joka tapauksessa syyllinen. Pidin tuomiota epäoikeudenmukaisena ja siksi Jukkakin tuli paikalle pitämään puoliani. Soitimme vakuutusyhtiööni Tapiolaan, mistä sain tietää Kaskon omavastuuni olevan vain 160 €, joten sain huokaistua helpotuksesta. Molemmat autot tultaisiin korjaamaan minun vakuutuksestani.

Kerrottakoon vielä lyhyt episodi samalta päivältä, mikä liittyy ylivarovaisuuteeni. Juhon kanssa oltiin juuri käyty taimitarhalla ostamassa kukkia. Parkkipaikalla oli lapsia, jotka käskin menemään sisälle autoonsa, pois peruuttavien autojen tieltä. Varovaisellekin kuskille näköjään sattuu, eikä liika varovaisuus ole koskaan turhaa.

Uima-altaan avajaiset

2010-05-21T11:22:00.000-07:00

Muovinen allas on nyt viritetty pihaan ja sorsan kuvat ovat päässeet elementtiinsä veteen uimaan. Kun pojat oli pienempiä, avajaisia vietettiin pellehyppykilpailuin. Arvioisin, että allas on ollut meillä 5-vuotta. Ihme kyllä muutaman paikkauksen ansiosta, se on kestänyt perheemme käytössä rajumpiakin leikkejä, kun pojat olivat nuorempia. Nyt altaan käyttö rajoittuu siihen, mitä minä kesken pihatöitteni aion pulahdella uiskentelemaan sorsien kaveriksi. Myös saunan yhteydessä uiminen virkistää. Nyt toistaiseksi uinti olisi liiankin virkistävää jääkylmässä vesijohtovedessä ja odottelenkin 3-4 päivää veden lämpeämistä. Löysin autotallista viimekesän ison kumipatjan, ja aionkin ottaa kunnolla aurinkoa, patjalla kelluen. Muuten pihassamme on liian kuuma auringon ottamiseen, varsinkin jos ei tuule yhtään.

Altaaseen menee vettä 14 000 litraa, ja sen täyttö kestää 2 päivää. Altaan halkaisija on 4,5 metriä ja syvyyttä sillä on 1 metri, mikä riittää uimasyvyydeksi. Allasta ja vettä pidetään puhtaana eri kemikaaleilla. Isommat roskat saa kerätyksi pois pitsiverholla vetäen läpi altaan. Ongelmaa on siinä kun haluaisin verhota altaan jotenkin piiloon kokonaan (harmaan muovin). Pitänee kysellä taimitarhasta, mitä pensaita nämä suosittelisivat sen reunoille istutettavaksi. Muuten allas on ihana, mutta työtä se teettää, mihin pitää olla varautunut.

Altaan avajaisia vietimme nauttimalla kunnon possupihvejä ja siideriä !

2010-05-17T11:10:00.001-07:00

Samalla huumorin asteikolla

2010-05-16T12:21:00.000-07:00

Joskus jonkin itsestään selvän asian kertominen on vaivalloista, ja nyt yritän kuvailla Turkish Airlinesin lennoilla sattuneita tilanteita, missä kohtasin turkkilaista, suomalaista tai muun maalaistakin erilaisuutta. Voin vain väittää, että joskus minäkin osaan olla edukseni, juomatta alkoholia drinkin drinkkiä, yrittäen todistaa muille olevani varteenotettava ja hauska keskustelukumppani, yllättävissäkin tilanteissa. Mielestäni seurustelu muun maalaisten ihmisten kanssa

on mielenkiintoista, aina. Suomalaisten kanssa jutustelu ei aina ota tuulta alleen, vaikka kaiken hauskan ainekset olisivat jo olemassa, vaikkapa kokemuksina itse matkoilta. Suomalaisen seurustelu lentomatkoilla on asiatiedon vaihtamista ja asiallista rupattelua. Alkoholi muuttaa aiheet ja seurustelun asiasisällön. Ja vain silloin maanmies- tai nainen osaa vapautua kertomaan vapautuneemmin omista kokemuksisistaan.

Yleensä minulla jää seurustelu vähiin lentokoneessa Helsingistä Istanbuliin, koska matka on lyhyt vain 3 tuntia. Yksi lentomatkoistani oli epätavallisen hauska, koska seuranani oli 2 hersyvän hyväntuulista miestä. He olivat ulkomaalaisia miehiä. Toinen oli kotoisin Teheranista, ja toinen Istanbulista. Nauroimme toistemme ammateille, ja motiiveille, miksi olimme koneessa, kukin menossa tiettyyn määränpäähämme; Suomesta Jyväskylästä herra Mehiläistutkija oli menossa valmistelemaan kotikaupunkiinsa - maailmanlaajuista mehiläistutkijoiden konferenssia ! Totesimme yksissä tuumin kaiken hyvinvointimme maapallolla kiteytyvän mehiläisiin. Entäs jos ne katoaisivat luonnosta ? Toisen puolen istumapaikkaani koneessa, istui herra Parturi - via Istanbul Helsinki. Hänellä oli liikkeet molemmissa pääkaupungeissa sekä tuhat ja sata syytä olla paikalla, milloin jommassa kummassa liikkeessään. Meillä kaikilla oli erityisen hauskaa lentomatkallamme, koska huumorin ymmärryksemme asteikko oli sama. Myöskään mies- tai naisroolien perinteistä pidättyvyyttä ei ollut ilmassa, mikä yleensä

tyrehdyttää hauskat keskustelun aiheet jo heti alkuunsa. Alkoholin osutta hauskaan ydessäoloon ei tarvittu. Istuin miesten keskellä, ja loppumatkasta minua nolotti, mitä mahtoivatkaan koneen muut matkustajat ajatella 3 hyvän tuulisen ihmisen estottomasta ja hersyvästä rupattelusta - siinäkö taas isketään suomalalaista naista. Ei,todellakaan isketty vakuutan minä.

Apua Afrikkaan Mr Saka Bellolle !

2010-05-11T01:01:00.001-07:00

Olen kesäasuntojen kansainvälisillä vuokramarkkinoilla herättänyt luottamusta siinä määrin, että minulle miltei päivittäin tarjotaan eritasoisia miljoonakeikkoja, yleensä Afrikasta. Allaoleva pankkiirin tarjous ei ole ensimmäinen kerta, vaan 70 tai 100 menetetty tilaisuus päästä toimimaan kuuman mantereen pankkimaailmassa, tosin hämärässä takahuoneessa.

Kaupungissa nimeltä Ouakadougoussa on näköjään taas miljoonat dollarit jääneet vaille omistajaa, ja eikä olisi kummoinenkaan konsti, että rahat ropisivat tänne pohjolaan omalle tililleni, jos vain ilmoittautuisin Mr Saka Bellolle mukaan keikkaan. Todella, olenhan mainostanut salaisen naisagentin avujani, joten Ouakadougoun keikka sopisi mainiosti kotiäidin vaatimattomaan profiiliini.
En kuitenkaan ole ahne, vaan oikeudenmukainen. Minulla kun on paljon näitä köyhiä, orpoja ja onnettomia mustaihoisia ystäviä, pyydän Ouakadougoun pankiiria ottamaan heihin yhteyttä. Orvot ystäväni ja miljoonat ovat kotoisin samasta maanosasta Afrikasta , joten heidän sopisi siellä vain keskenänsä vaihtaa tilinumeroita, rahojen siirtelemiseksi. Lähetän heti tänään ystävieni yhteystiedot Ouakadougouhun pankkiiri Mr Saka Bellolle, joka odottaa kärsimättömänä vastaustani.

Tässä pankkiiri Mr Saka Bellon henkilökohtainen kirje minulle
---------------------------------------------------

Dear Partner, You're invited to: I NEED YOUR URGENT REPLY CONFIDENTIAL PLEASE.
By your host: Saka Bello

Date, Tuesday May 1, 2009
Dear Friend,I know that This short memo would certainly come to you as surprise due to the fact that we haven't had any previous correspondence with each other In spite of this,I will appreciate it if you will permit me to inform you of my desire to execute a business with you which will certainly be of a mutual benefit to both of us. I am MR SAKA BELLO Manager of Auditing Department Bank OF Africa (BOA), Ouagadougou Burkina Faso. I Hoped that you will not expose or betray this trust and confident that i am about to repose on you for the mutual benefit of our both families. I need your urgent assistance in transferring the sum of TEN Million. US DOLLARS ($10 million ) to your account within 10 or 14 banking days. This money has been dormant for years in our Bank without claim. I don't want the money to go into our Bank treasury as an abandoned fund. So this is the reason why i contacted you so that the bank can release the money to you as the next of kin to the deceased customer. Please I would like you to keep this proposal as a top secret and delete it if you are not interested. Upon receipt of your reply i will give you full details on how the business will be executed and also, note that you will have 30% of the above mentioned sum if you agree to handle this business with me. and 5% for expences,and 5% for the less privilege, then 60% for me, which I will latter come to your country to collect from you after the transaction. Waiting to hear from you.
Thanks Yours truly MR SAKA BELLO
Will you attend? RSVP to this invitation

(juttu oli vanhassa blogissani, mistä sen siirsin tänne)

Taide ja tunne

2010-05-04T14:25:00.000-07:00

Nykyään taiteilijat eivät ole mistään kotoisin, jos he eivät ole jollain tapaa pöhköjä tai omintakeisia. On nimittäin niin, että miltei kaikki taiteen esitystavat on jo keksitty expressionismi, naivismi, cupismi ja monet muut suuntaukset, jotka ovat osaltaan laajentaneneet aiempia käsityksiämme taiteesta. Minulle taide on " tunnetilaa" ja teen kuvataidetta, mihin pyrkimykseni on olla tyytyväinen viimeistään työn valmistuttua. Näin vain ei suinkaan aina ole. Kuvatyöt teen välillä

Teemasta - Nallen paras ystävä

huippunopeasti, ja ideat joskus ontuvat pahemman kerran - latteuksiksi. Kuvat ja itsessäään niiden tekeminen antavat minulle kuitenkin paljon. Vertausta haen ajan tuhlaamisesta, mitä esim kutominenkin voi olla. Tahdon sanoa, että tekeminen on kivempaa, mitä itse valmis työ. Voin sanoa näin myös anopistani ja hänen miehestään jotka käyttävät illat yhdessä sukkien ja lapasten kutomiseen, myös kesällä ! Samaa minulle merkitsee taide, millä täytän päivästä muuten tyhjäksi jääviä ylimääräisiä tunteja.

Tekemieni kuvatöiden merkitys ja kauneus selviää minulle joskus, vasta paljonkin myöhemmin , kun olen miettinyt työtäni - miksi sen juuri niin tein ? Vaikka työni näyttävät joskus perin yksinkertaisilta, niistä voi löytää merkitystä ja syvyyttä monella tapaa. Tätähän taide pohjimmiltaan on - löytää eri merkityksiä visuaaliselle sanomalle.

Nallet sairaalan ensiavussa

Kerrottakoon esimerkki tuunaus-työstäni - Las Meninas, Enspanjan psinsessat, missä sisar hellästi autttaa pikkusisartaan. Kuvatyössäni sisaret on erotettu suuremmasta maalauskokonaisuudesta. Näin sisarten välinen lämmin tunne on päässyt päärooliin. Vasta työn tekeminen jälkeen olen osannut kiinnittää enemmän huomiota sisarten välisiin suhteisiin, suurten ja pienten sisarusten - poikien ja tyttöjen empatiaan toisiaan kohtaan. Näin ollen kuvataide kasvattajana on tehnyt tehtävänsä minun kohdallani. Ei silloin, kun työni tein, vaan sen tekemisen jälkeen.

Valokuvia minusta lapsena on paljon ottanut isäni Aarne. Minulle ei riittänyt pelkästään kuvien katsominen, vaan halusin tehdä kuville jotain ... osoittakseni, miten miten rakkaita ja merkityksellisiä ne minille ovat. Nyt yli 50-kymppisenä olen lisännyt kuviin asioita, mistä erityisesti pidän ; sinisestä väristä, merestä, lämpimästä vedestä ja pikkueläimistä, kuten apinoista. Pöhköt kuvatyöni muistuttaa minua siitä, miten tärkeää isälleni oli ottaa minusta kuvia pienenä. Vastaan isävainajalleni, ideat oli erinomaisen hyviä, ja kuvat kannatti ottaa. Olen iki kiitollinen kuvista nyt !

Vappuna viihteellä

2010-05-01T22:32:00.000-07:00

Kun olin nuori, oli tavallista, että osa vapun hauskuudesta jäi hieman epäselväksi. Liekö epäkohta johtunt viinistä, mitä usein yli 15-vuotiaana varasimme vapun viettoon ystävieni kanssa. Nyt en aikonut unohtaa vappupäivää, mitä juhlistimme Siuntiossa ystäviemme Timon ja Lissun luona Siuntion Pikkalassa vieraillessamme. Kuten asiaan kuuluu nautimme kuohuviiniä nytkin. Jotta vappu ei unohtuisi, otin kyläpaikastamme varmuudeksi paljon kuvia kännykälläni.

Ystäväpariskunnan Lissu oli kutsunut meidät klo 13 aikaan brunssille - mikä vaatimattomasta viitteestä huolimatta oli täysi päivällinen, pyörivän pöydän ääressä. Juuri niin, isäntäväen kekseliään suunnitelman tuloksena tarjoiltavat ruoat, toinen toisensa perään pyörivät eteemme 12 hengen pöydän keskustassa.

Itse talo, missä isäntäväki asuu, on jyhkeää reiden paksuista mammuttihirttä 3:ssa kerroksessa, ja yhdessä pienessä ylimmäisessäkin kerroksessa. Hirsitalossa on tilaa reilua reilummin sisällä ja ulkona kuistillakin runsaat 160 m2. Kun ikkunoista katsoo ulos, on miltei jokaisella makuuhuoneella oma private parvekkeensa, mikä seikka kävi havainnolliseksi ... kun rouva Lisbeth hetkeksi istahti makuuhuoneensa parvekkeelle tupakalle (kerron lopussa).

Itse asiassa olimme Pikkalassa kylässä siksi, että tarkoituksemme oli evästää ystäviämme sekä heidän tuttaviaan lomalle Sarköyhin ensi kesäksi. Evästäminen ja neuvot olisivat tarpeellisia ennenkaikkea siksi, koska Tekirdagsta eteen päin ajettaessa - suomalaisturistien pääkieli olisi; erilaiset käsimerkit, kehonkieli ja merkitsevät ilmeet. Englantia on turhaa odottaa kenenkään osaavan Turkissa Sarköyn seuduilla. Englantia osaavat Sarköyssä alle 12-vuotiaat koululaiset, oli yksi käytännön vinkeistämme satunnaisille suomalaisturisteille.

Ystäviemme hirsitalo on todella hämmästyttävän suuri, ja alkumetreillä portaiden käyttö kerroksesta toiseen tuntui fyysisesti jaloissa. Jukka muistaa elävästi, kuinka tähän hirsilinnaan ikkunat tilattiin Virosta Haapsalusta ikkunatehtaalta. Ovia ja ikkunoita tarvittiin paljon ! Oli ihanaa nähdä talo valmiina, kaikkine persoonallisine sisustusratkaisuineen. Viihtyisä elementti on tunnelmallinen lampi, joka sijaitsee talon edustalla laitureineen.

Iltapäivästä nautimme ulkona ottamalla aurinkoa, vaikka olikin hieman tuulista. Illan tullen siirryimme sisälle laulamaan karaokea. Laulaminen oli hauskaa joskin turhankin äänekästä ... . sattui nimittäin niin, että talon emäntä oli piipahtanut parvekkeelle tupakalle, missä hän sai pitkään palella vähissä vaatteissaan. Parvekkeen ovi oli loksahtanut kiinni, eikä sisällepääsyä ollut. Lissun huutaminen, tai tavaroitten alas heittäminenkään ei saanut meitä reagoimaan hänen ahdinkoonsa ylhäällä parvekkeella. Me kun lauloimme hartaasti ja kovaa ... alakerrassa Junnu Vainion ikivihreitä sanoituksia.

Vappua valmistellessa

2010-04-27T11:47:00.000-07:00

Vapuksi meillä tehtiin Simaa maanantaina, Lassen Vapun odotusten mukaisesti. Poikiemme mielestä kaupan sima ei ole mistään kotoisin ja on suorastaan pahaa. Siksi sima pitää tehdä itse, ja yleensä Lasse valvoo tarkasti juoman valmistamistani. Kun kaupassa otin banaaneita, huomautti Lasse etteivät ne ole sitruunoita, vaikka väri on sama. Sitten etsittiin fariinisokeria. Hiiva puuttuu totesi Lasse ennen kassalle menoamme. Oikeasti olisin voinut tarpeista unohtaa näistä minkä vain. Sitten kotiin,

jo 2 tunnin päästä totesi Lasse, nyt pitää tehdä simaa. Ja herkkujuomaa tehtiinkin ämpärillinen, eli 8 litraa. Hauska yksityiskohta oli se, kun isäkin oli ostanut simatarpeet Lassea varten. Näin ollen teemme sitten kesälläkin simaa janojuomaksi. Fariinisokeripussin kyljessä on hyvä ohje juomalle. Ämpärilliseen laitetaan hiivaa vain 2 herneen kokoista palaa ! Nyt odotellaan 2 päivää siman käymistä. Lauantaihin mennessä simat on pullotettu, eli viime tingassa saimme tehtyä Vapun valmistelut.

Maanantaina alkoi Lassen koulu, klo 11 aikaan Vein Lassen ja Sampan siksi Espoon keskustaan. Kävin itse Ikeassa ostamassa valkoisen päällisen Haapsalun sohvaan (laitan kuvan, kun on valmista joskus) Rauhassa nautiskelin Mc Donalsissa kerroshampurilaisen ja Sundae jäden. Eipä aikaakaaan kun pojat jo soitti, että koulu päättyi kesken päivää. Pojat pääsivät samalla kyydillä kotiinkin. Samppa lupasi kyyditä Lassenkin ensi vuonna kouluun, kun hän saa ajokortin ja auton. Tulevaisuutta on hyvä suunnitella. Suunnittelimme myös Turkin lomaa, ja Samppa olisi lähdössä meidän mukana tuonne lomalle. En olisi ikinä nuorena aavistanut, että saan viettää aikaani kotona ja lomalla 3-4 eri ikäisen miehen kanssa. Joukkoon saisi mahtua muutama tyttökin, näitä ruokkimaan, sitten joskus.

Muuten nyt saa kotisimaa kaupastakin mm City Marketista - simaa valmistaa Wanhan Porvoon Fabriikki kts. http://www.fabriikki.fi/tuotteet.htm

Hyvää syntymäpäivää

2010-04-23T22:47:00.000-07:00

Minua on vaikeaa nykyisin yllättää syntymäpäivä aamuisin, koska vanhuuteeni 54v kuuluu aikaisin herääminen. Muu kotiväki todella nukkuu vielä täyttä häkää klo 7.00 ja itse olen aamiaiseksi tehnyt jo kaurapuuroa ja keittänyt kahvia. Tätä aikaisin heräämistäni ei ollut työvuosinani, miksiköhän ?. Pääsin vain vaivoin ylös klo 8 aikaan ja töihin klo 9 ksi.

Minut kyllä pystyi hauskasti yllättämään, heti aamusta ;- sarkastinen ajatus, onkos paras ystäväni autovuokraamo Cizgi Car Rental Antalyasta, joka ekana ehti minua onnittelemaan aamulla ? Mielelläni heti tästä paikasta lähtisin taas ajamaan tuonne Kia-merkkistä autoa, antaisivatkohan he alennusta ? Ehdottaisin, että Cizgi Car Rental antaisi minulle ikäni mukaisesti 54 % alennusta seuraavasta autovuokrasta Antalyassa ? Tuo olisi hyvä syy matkustaa Antalyaan, vakuuttaisin miehelleni. Edellisen kerran puhuin miehelleni siitä, että Sateenkaari asuu Antalyassa ! Niin varmaan ... oletkos ottanut lääkkeesi ?

Dogum Gununuzu Kutlar, saglik, mutluluk dolu nice yillar dileriz...

Birthdays are
so spacial
they come but
once a year
to let us shower
more love and care
on those
we hold so dear.

Have a Wonderfull Birthday...

Kevään tilanneraportti

2010-04-20T20:33:00.000-07:00

/>
Markkinoilla myynnissä 6 vuotta vanhaa juustoa, maistuisiko sinullekin ?

Toissapäivänä saimme yllättävän vuokrauskyselyn Haapsaluun. Latviasta englantilainen perhe kysyy Haapsalua vuokralle 3:ksi viikoksi. Heidän piti lentää USA:han, mutta kun lennot on peruttu, ei perhe pääsekään lomalle kotimaahansa. Eikö ole kummallista, mihin kaikkeen tuo Eyjan - tulivuorenpurkaus vaikuttaa !Jukan työmäärät on myös kasvaneet, kun täällä Suomessa on intialaisia, jotka ei pääse pois, eikä uusia työntekijöitä saada ajoissa tännekään.

Kevät on nyt aikataulussaan täällä etelä Suomessa. Lumien sulamistulvat pelloilta on väistyneet ja viimeiset lumikasat pihastamme on miltei kaikki hävinneet. Sinivuokot on kukkineet jo heti lumien lähdettyä. Leskenlehtiä en ole vielä nähnyt. Tuttu joutsenpariskunta on palannut pesimään Lohjan ja Siuntion väliselle pikkulammelle. Mihinkähän viimekesän poikue on kotiutunut ? Olemme kaverini kanssa aiemmin harrastaneet kevätretkeilyä jonnekin meren rannalle. Nyt teimme retken Lohjalle, missä keskustassa oli markkinat viime sunnuntaina.

Eilen kävin jättämässä uuden 5v:n passihakemuksen, siihen tuli myös sormenjälkeni !. Samalla reissulla Kirkkonummelle käväisin kirjastosta lainaamassa turkin kielen CD:n ja kirjan opetusmateriaalikseni. Sunnuntaiksi saimme kutsun Heikin ja Epun synttäreille. Omat päiväsairaalassa käyntini päättyivät nyt 19.4 maanantaina. Lassen 10:n viikon työharjoittelu K-Cityssä myös päättyy perjantaina. Nyt olen aikaisin hereillä klo 6.00 lähtien. Ennen muun porukan herättämistä, taidan mennä laittamaan astianpesukoneen päälle.

Oma sweetti emännälle

2010-04-18T00:33:00.000-07:00

Kuka mitenkin sweet-huoneen käsittää, sinne ei aina kahta rakastavaista tarvita, ja yksi kekseliäs naisihminen riittää täyttämään mukavan huoneen kaikkine välttämättömine tarpeineen. Minun oman huoneeni tarpeet ovat: oma rauha - oman läppärini ääressä, vo in nukkuakin omassa huoneessa ja lukea. Lisäksi huoneessani

Sohvassa on puurunko, mutta joustinpatja, missä voi nukkuakin.

voin ommella, askarrella ja säilyttää niin taideteoksiani, kirjojani ja lehtiänikin. Suurimman tilan tarvitsevat vaatteeni, joille olen saanutkin ostetuksi Keltaisen Pörssin kautta suuren 120cm leveän liukuovikaapin. Myös lempiesineilleni oli löydettävä oma paikkansa huoneesta.

Jäätyäni eläkkeelle, tajusin miten paljon omaa aikaa minulla nyt onkaan. Oli jatkuva tunne, että jouduin elämään tavaroineni muun perheeni tiellä (mies ja 2 murkkupoikaani). Mieheni tekee töitään kirjoituspöydän ääressä, mikä nurkkaus on osa makuuhuonettamme. Jos mies ei tee töitä huoneessa, hän soittaa ja harrastaa musiikkia. Jos ei hän harrasta musiikkiaan, hän katselee TV:stä formulaa, mikä autojen ulina täyttää koko asuntomme. Nytkin hän katselee formulakisoja, mutta onneksi menopelejen ulina ei kuulu tänne minun huoneeseeni saakka. Huoneeni on onneksi toisella puolella taloamme.

Nurkan naulakko on yleensä täynnänsä vaatteita, ja kaatumaisillaan.

Poikien kuville on oma hyllynsä

Itselleni oman huoneen järjestäminen ei ollut itsestään selvää, vaan omien kompromissejen päätös. Meillä on nimittäin talossamme ollut ylimääräinen huone, mikä alunperin oli tarkoitettu kodinhoitohuoneeksi. Huoneesta on myös ylimääräinen ovi saunaan, jolloin sitä on voinut käyttää esim pukuhuoneena. Huone, jota kutsumme saunakamariksi ei valmistunut koskaan kodihoitohuoneeksi. Sitä on käytetty mm vierashuoneena, romuvarastona ja pyykkien kuivatushuoneena. En esimeksiksi ole koskaan halunnut silittää siellä yksin, vaan olen silittänyt keittiössä - missä on voinut samalla vahtia lapsia, ja ruoan valmistumista.

Ikkunan edessä on työpöytä,2 m pitkä (Ikeasta 40e)

Nyt saunakamarillamme on uusi elämä, se saa toimia minun omana sweettinäni. Huoneeni on varustettu ennen kaikkea mukavaksi - vanhoilla ja uusilla huonekaluilla.

Kivikokoelma maailmalta + golfpallokin (en vain muista, mistä kivet olikaan !)takana selfmade savi-pupu ja taidekuvia mm mummoni nuoruudesta.

Peiliovet avartaa

Postilaatikko tärkeille kirjeille tms, maalasin valkoiseksi -oli aluksi tumman sininen

Kieltämättä kodinhoitohuoneen uhraaminen oli kompromissi ! mutta minulle mieluinen asia. Kannattaa kyllä muittenkin emäntien harkita vastaavaa järjestelyä, jos kotoa asunnosta löytyy ylimääräistä tilaa. Esimerkiksi kaikenlaiset " romuvarastot" ovat todella kalliita neliöitä uhrattavaksi ilman hyödyllisempää käyttöä. Kun minulla 4 henkisen perheen emännällä on omaa rauhaa, jaksan sitten paremmin ahkeroida jokapäiväisten taloustöitten ym ruoanlaiton parissa. Tässä ohessa vähän kuvia huoneestani.

Turkin kulttuurin päivät Stoassa Itäkeskuksessa

2010-04-15T22:10:00.000-07:00

Postauksessani muistutan Turkin ystäviä Stockmanin hulluista päivistä, mistä saa huomenna lauantaina klo 7.30 alk ostettua Finnairin lippuja Istanbuliin a 219€ edes-takas - kesän ajalle !! Viime vuonna tapasimme jonossa Irenen kanssa. Minulla oli mm tuoli mukana kun syytä oli varautua jonottamiseen. Lippuja saattaa olla vielä sunnuntainakin myynnissä, kuten viime vuonna.

Joskus on paikallaan irrottautua arjesta ja tehdä jotain poikkeavaa extempore ! Onnistuneitten elämysten kautta taas jaksaa. Mielenkiintoista on kuinka pienistä aiheista syntyy elämyksiä, pieniä mutta lämpimiä koettuja hetkiä. Sellainen elämys oli viime sunnuntaina osallistua ystäväni Tiinan muuttoon, pois vesivaurion tieltä runsaan kilometrin päähän toiseen asuntoon. Ystävien tapaamiset ei aina tarvitse olla siistejä kahvikutsuja ! Tiinan pieni koira oli hauska, ja kaikin poikin ulalla muutosta. Viikolla toinen extempore idea oli meidän naisten kesken osallistua Turkin kulttuuripäivien avajaisiin, taidenäyttelyyn ja tanssiesityksiin. Emine Özdemirin
taideteokset oli kultavärein maalattuja teoksia, missä keskeisinä aiheina oli maan ikonit ja kuulut nähtävyydet. Kulttuuripäivillä näimme arvovieraista maan suurlähetystöstä. Avajaisten tarjottavat syötävät ja viini oli ilmaiset ja ruhtinaalliset Turkkilaiseen tapaan. Turkin kulttuuripäivillä Stoassa pääsi eilen mm opettelemaan turkkilaisia tansseja, tutustumaan eri musiikkityyleihin ja nauttimaan elokuvista. Ryhmä Tuanan tansiesityksessä edessämme istuvat arvovieraat. Matka olisi ollut sopivan lyhyt käväistä kysymässä suurlähettiläältä - missäs Sarköyn asuntoni tapu viipyy ? Kuten tiedätte, olen malttavainen ja pysyin tiiviisti kiinni penkissäni.

Hyvin haaveltu on puoliksi tehty ! osa 1. )

2010-04-13T22:52:00.000-07:00

Tällä hetkellä elän kevättä tyhjäkäynnillä johtuen rakkaasta perheenjäsenestäni. Miten asiat järjestyvät syksyyn mennessä, on kipeä ajatus. Kun on elämässä on tyhjäkäyntiä, ei oikeita suunnelmia voi tehdä, koska ne voisivat väistyä pois tärkeimpien tekemisten tieltä.
Haaveilla voi kuitenkin aina, ja sille minulla on nyt aikaa. Haaveita tuskin on toisia samanlaisia. Oletin, että en enää haaveile mistään, kun olen saanut

hankituksi Sarköyn loma-asunnon. Muut haaveet haalistuivatkin siksi lyhyeksi aikaa, kun sisustin asuntoamme. Asunto on nyt sisustettu sieväksi ja haaveeni onkin tältä osin purkitettu. Voin vain olla onneni kukkuloilla, odotukseni ovat Sarköyn osalta täydellisesti toteutuneet. Sarköyssä täydellistä on myös aaltoileva meri, missä vesi huuhdellessaan hiekkaa, tuo mukanaan kaiken kirjavia roskia rannalle. Suomessa talven pimeinä iltoina haaveilen keväästä Sarköyssä, missä rantahietikolta kerään roskia pois, aamupäivisin, ennen kuin on liian kuumaa. Haaveessani hätyyttelen vuohia edemmäs roskien luota, ne kun tahtovat syödä ja uudelleen levitellä niitä ympäriinsä.

Haaveeni Sarköystä on ollut ihmeellinen, koska päiväuneni loma-asunnosta Turkista on toteutunut, kunhan nyt vain pääsisin sinne matkustamaan !

Kuka onkaan väheksynyt haaveita ? ja taivaanrannan maalareita ? Minulla on käsitys, ettei haaveileminen koskaan ole turhaa. Haaveet ja suunnitelmat antaa meille elämään sisältöä ja jaksamista vaikeissakin elämäntilanteissa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - voisin muuttaa väitteeksi , että - hyvin haaveiltu on puoliksi tehty ! olkoon tämä mottoni ja elämänohjeeni muillekin.

Mistä sinä olet haaveillut ? onko haaveesi edes osittain toteutunut ? Kesämökeistä Suomessa on ainakin haaveltu, koska niitä on paljon. Haaveet voi olla hyvin arkisia, mutta sisällöltään aina sydäntä lämmittäviä.

Käytännön haave Sarköyssä on myös remonttimiehet ja, että pääsen itse käsiksi ikkunoitten pesuun.

Levottomat ajat

2010-04-09T04:08:00.000-07:00

Ei mitään ihmeempiä, kun luin edellisen juttuni, oli se vähän sekava. Näin käy kun yrittää nopeasti kirjoittaa ylös kaikki mahdolliset päivän käänteet, mitä on saanut aikaiseksi. Jutustani sai vaikutelman, että päiväni oli kiireinen, kuten se olikin.

Tänää aamupäivällä sain netin kautta yhteyden erääseen suomalaineen Katiin, ja arvatkaa hän asuu Bulgariassa, aivan Turkin rajan tuntumassa. Säyröyhin on matkaa linnuntietä vaivaiset 160 km. Toivottavasti löydämme itsemme ensi kesänä tuon rajan toiselta puolelta Bulgariasta Kyllä maapallo aivan selvästi kutistuu vuosi vuodelta ja suomalaisia löytyy ripotellen, mitä ihmeellisimmistä maailman kolkista.

Luin jonkin verran historiaa Turkin Osmaanien valtakunnan ja Bulgaarien välien selvittelyistä. Kyllä Sultaanit on kovin huonosti ja julmasti kohdelleet vierasmaalaisia alaisiaan, kun lukee seuraavasta Bulgarian itsenäisyyspyrkimyksiä.

Laitan jutun tähän (lainattu Suomi Bulgaria seuran sivuilta)

Verisiteet yhdistävät Suomen ja Bulgarian

Hallitusneuvos Pentti Pekosen ensimmäinen matka Bulgariaan vuonna 1971:

Myönteinen kuva Suomesta
Bulgarialaiset muistavat suomalaiset jo kouluhistoriastaan. Siinä kerrotaan, että myös kaukaa Pohjolasta tullut Suomen Kaarti venäläisten ja romanialaisten joukkojen rinnalla osallistui vuosina 1877-78 Bulgarian vapauttamiseen 500 vuotta kestäneestä Turkin herruudesta. Myönteistä käsitystä suomalaisista on lisännyt venäläissyntyisen kirjailija Ilja Petrovin matkakirja Suomesta: ”Valkeiden liljojen maa”. Sitä käytettiin aikoinaan lukukirjana Bulgarian kouluissa, koska bulgarialaisista haluttiin kasvattaa yhtä rehellisiä kuin suomalaiset kirjan kertoman mukaan olivat. Näin bulgarialaisille on saattanut muodostua liiankin hyvä käsitys Suomesta ja suomalaisista. Nyt on lukuisilla suomalaisilla turisteilla tilaisuus täydentää bulgarialaisten meistä saamaa myönteistä kuvaa.

Bulgarian kansan 500-vuotinen yö
Historia määräsi vuonna 1396 Bulgarian kansalle katkeran kohtalon. Se joutui 500 vuodeksi Turkin eli Osmanien imperiumin, Euroopan takapajuisimman valtion orjaksi. Orjuutensa aikana bulgaarit nousivat useita kertoja kapinaan, jotka kerta toisensa jälkeen tukahdutettiin verivirtoihin. Kapinallisissa kylissä tapettiin kaikki ihmiset, naiset ja sylilapsetkin. Toivoa pitivät yllä vuorilla olevat partisaanit, heidukit, ja jatkuva toive suuren slaavilaisen isonveljen, keisarillisen Venäjän apuun tulosta. Venäjä oli bulgaareille ”Djado Ivan” (Setä-Ivan) kuten he sanoivat, ”hyväsydäminen Goljat, ikuinen, tervetullut, hyvä”. Rilan luostarissa on vanha alttarivaate, jossa Jumalankin silmien yläpuolelle kohoaa Venäjän kaksipäinen kotka, joka merkitsi silloin bulgaareille vapauden symbolia.

Hämeenlinnalaisia I Turkin sodassa 1828
Vuonna 1828 kansa toive näytti toteutuvan, kun keisari Nikolai I saapui suuren sotajoukon kanssa Tonavan ruhtinaskuntiin. Bulgarialaisen satamakaupungin Varnan valloitukseen osallistui tällöin muiden ohella Hämeenlinnassa 30.1.1795 syntynyt everstiluutnantti Juhana Reinhold Munck. Taistelussa osoittamansa urheuden vuoksi hänet ylennettiin everstiksi ja Breobrazenskin kaartin komentajaksi. Munck kuoli kenraalimajuriksi ylennettynä Hausjärven Erkkylässä 26.7.1865. Harvat hämeenlinnalaisetkaan tietävät, että kenraalimajuri Munck testamenttasi Varnan taistelukentältä tuomansa turkkilaisilta vallatut aseet syntymäkaupunkinsa historialliselle museolle. Osa kokoelmasta on myöhemmin luovutettu Sotamuseon kokoelmiin. Esineistöstä mainittakoon erikoisesti turkkilaiset 77-94 cm pituiset kaarisapelit, jotka Munck oli ottanut kaatuneilta turkkilaisilta Varnan taistelun jälkeen 28.9.1828. Eräs Bulgarian vapauden puolesta kaatuneista on Hämeenlinnan triviaalikoulun entinen oppilas kapteeni Kraemer, jonka ruumis lepää bulgarialaisessa sankarihaudassa.

Bulgarian vapaustaistelu
Toinen Turkin sota 1877-78 muodostui Bulgarian vapaustaisteluksi. Johtavista venäläisistä kenraaleista tuli kansallissankareita. Kenraali Gurko Skobelev ja hänen taistelussa kaatunut adjutanttinsa, majuri Gortalov ja kaikki tässä sodassa kaatuneet 200 000 sotilasta, venäläiset, romanialaiset ja suomalaiset ovat saaneet sijansa Bulgarian kansan historiassa. Heidän kunniakseen on yksinomaan Plevenissä ja lähiympäristössä yli 100 muistomerkkiä. Sotaan osallistui myös useita Hämeenlinnan seudulta kotoisin olevia sotilaita. He taistelivat Henkivartioväen 3. Suomen Tarkk’ampujapataljoonan eli Suomen Kaartin riveissä.

Suomen Kaarti taistelussa
Lokakuun 3. päivänä 1877 Suomen Kaarti meni Tonavan yli ja oli siten saapunut Bulgariaan. Kaksi päivää myöhemmin suomalaiset saapuivat Gornyi Studeniin, jossa sijaitsi Venäjän keisarin Aleksanteri II:n päämaja. Keirasi itse vastaanotti kaartinpataljoonan. Kaartin komentajana oli eversti O.F.Gripenberg. Yöllä 24.10.1877 kello 1 kaarti aloitti marssin kohti Vid-jokea, jonka yli kahlattiin yöllä kello 4. Aamuauringon noustessa alkoi hyökkäys Gornyi Dubnjakia vastaan. Koko päivän kestänyt raju taistelu päättyi illalla turkkilaisten antautumiseen. Tässä ensimmäisessä taistelussaan Suomen Kaartista kaatui 22 aliupseeria ja miestä, kaksi kuoli haavoihinsa vähän ajan kuluttua. Haavoittuineita oli5 upseeria sekä 90 aliupseeria ja miestä, joten kokonaistappiot olivat jo ensimmäisessä taistelussa noin 10 prosenttia kaartin vahvuudesta.
Suomen kaartin toimesta on Gornyi Dubnjakin taistelukentälle joulukuussa 1881 pystytetty muistopatsas korvaamaan sitä yksinkertaista puuristiä, johon kaartin pastori G.Rancken taistelua seuranneena päivänä, siunattuaan kaatuneet viimeiseen lepoon, oli piirtänyt seuraavat sanat:

”22 suomalaista
Kaatuneita kunniatantereelle
18 24/10 77
Levätköön rauhassa.”

Suomen Kaartin Bulgarian vapauden puolesta antamat veriuhrit yhdistävät Suomen ja Bulgarian kansoja toisiinsa ja antavat niiden ystävyydelle vankkumattoman perustan. Tämän saatoin henkilökohtaisesti todeta toimiessani 20.4. –4.5.1971 pienen suomalaisen ystävyysryhmän johtajana Bulgariassa, Bulgarian suurlähetystön ja Suomi-Bulgaria Seuran järjestämällä tutustumis- ja virkistysmatkalla.
Lennettyämme Bulairin IL-18 matkustajakoneella yli Varsovan ja Bukarestin Burgasiin jatkoimme matkaa Traakian tasangon halki ja Balkanin vuorten poikki Veliko Tarnovoon, Bulgarian toisen kuningaskunnan (1195-1396) entiseen loistavaan pääkaupunkiin. Bulgarian pinta-ala on noin 1/3 Suomen pinta-alasta. Tähän mahtuu kuitenkin paljon erittäin vaihtelevaa maastoa. Pohjoisessa on suuri Tonavan laakio, etelässä Traakian hedelmällinen tasanko, jolta korjataan kaksi satoa vuodessa. Tasangot erottaa toisistaan Stara Planina eli Balkanin vuoret, 550 km pitkä ja 20-30 km leveä vuorijono, joka alkaa maan länsirajalta ja päättyy idässä Mustan meren kuohuihin. Vuoriston läpi pääsee vain muutamaa solaa pitkin. Kuuluisin sola on Shipka, Bulgarian Thermopylai, jossa vuonna 1877 4000 urhoollista katkaisi tien 40 000:lta, ratkaisten siten venäläis-turkkilaisen sodan lopputuloksen. Me käytimme ns. Tasavallan solaa (Prohodna Republicata), jonne tien olivat rakentaneet vapaaehtoiset nuorisojoukot toisen maailmansodan jälkeen.

Veliko Tarnovo – kaupunkien kuningatar

Veliko Tranovo on rakennettu kolmelle mahtavalle kukkulalle, joita Hadzhi Dimitarin lumiselta huipulta alkunsa saava Jantra-joki kiertelee, jopa kolmelta sivulta. Tsarevitsin kukkulalla asui 1200-luvulla tsaari Kalojan, Trapetsitzan kukkulalla hänen bojaarinsa ja muu väki Sveta Goralla. Huoneestamme Jantra-hotellissa avautuva näkymä sai täkäläisiin tasaisiin maisemiin totuneen haukkomaan henkeään. Ikkuna avautui äärettömyyteen, suoraan Bulgarian historiaan. Tsaarin ja bojaarien kukkulat ovat kansallisia muistomerkkejä, Sveta Goran rinteillä on varsinainen kaupunki. Vihreän kasvillisuuden seasta pilkistävät talojen punaiset katot, jotka ikään kuin portaina laskeutuvat jokea kohti. Kauempana on mielikuvituksellinen vuoristomaisema. Ikkunasta näkyi myös Balduinin torni, jossa tarinan mukaan Bysantin keisari Balduin I Flanderilainen oli ollut Bulgarian tsaari Ivan II Kalojanin vankina.

Ottomaanien koulu

Bulgarialainen kauppakatu
Veliko Tarnovossa tutustuimme ensimmäisen kerran tyypilliseen bulgarialaiseen kauppakatuun. Kaikki tavaroiden hinnat sopivat suomalaisille, esim. vaatetavarain hinnat olivat huomattavasti alemmat kuin Bulgarian naapurimaissa. Villatavaran runsauden ymmärtää, onhan maassa yli 10 miljoonaan lammasta. Kadulla kulkija saattoi seurata ahkeraa työskentelyä pienissä verstaissa. Sama näky toistui suurissa tehtaissa. ”Olimme 1878 500 vuotta jäljessä muusta Euroopasta”, selitti bulgaaria, venäjää, englantia ja saksaa puhuva oppaamme Anatoli Nikolov, ”meidän on otettava välimatka kiinni. Siksi kaikki näyttää niin energiseltä.”
Bulgarialaisten ruumiillisen ja henkisen työn tekijäin tuntiansio on noin 120 levaa kuukaudessa (1 leva = 2,13 Smk). Asunnot ja elintarvikkeet ovat halpoja, välitön veotus on 7-8% palkasta. Tehtaissa työskennellään 8,5 tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa. Maaseudulla tehdään kesällä työtä 8 tuntia päivässä, sunnuntaisin 6 tuntia. Perusloma on 14 päivää vuodessa, pidennyksiä tulee jokaisesta 3 vuoden jaksosta. Opettajat ovat velvollisia koulujen keväällä päätyttyä osallistumaan oppilaiden kanssa kuukauden työleireihin maaseudulla tai tehtaissa. Sen jälkeen he ovat vapaat 15.9. saakka. Työntekijäin eläke on 80 prosenttia peruspalkasta. Itsenäisiä yrittäjiä ei maassa sanottavasti ole. Joku huippuluokan räätäli saattaa työskennellä yksin. Maksettuaan erityisveron hän voi pitää loput ansionsa itse.

Matka jatkui kohti Pleveniä. Ohitimme matkalla kauniita vuoristoniittyjä. Sauvaansa nojaava lammaspaimen laumoineen ja taustalla satuloituna odottava aasi olivat täällä näkyjä. Matkalla näimme tietysti myös uudenaikaisia teollisuusalueita, sementti-, tekstiili- ja autotehtaita. Bulgaria valmistaa lisenssillä Moskvitsh-, Renault- ja Fiat –henkilöautoja. Bulgaria-Fiatin hinta 6500 levaa sopisi hyvin suoma-laiseen hintatasoon. Bulgarialaiselle hinta on ehkä kallis, erilaisesta palkkatasosta johtua.

Luostarit kansallisen itsetunnon säilyttäjinä
Bulgarian kansallisen itsetunnon sanasaattajana oli 1700 luvulla Athos-vuoren munkki Paisi Hilanderialainen, joka 1762 sai valmiiksi ”Slaavilais-bulgarialaisen historia”. Siitä sorrettu ja häväisty kansa sai tiedon, että sillä on ollut aikaisemmin oma loistelias menneisyytensä. Osmannikauden aika-na bulgaareilta oli kielletty koulusivistys, koko heidän omintakeinen kulttuurinsa oli tuhottu. Ainakin niin luultiin. Bulgarialainen kansallistunne, ortodoksinen uskonto ja kansallinen kulttuuri elivät kuitenkin monissa luostareissa. Ilman niitä ei tällä hetkellä olisi itsenäistä Bulgariaa. Näin ovat sanoneet historiatutkijat, näin ovat sanoneet valtiomiehet. Oli luonnollista, että myös meidän kiertomatkamme suuntautui useaan kuuluisaan luostariin. Ensimmäinen niistä oli Drjanovon luostari saman nimisen joen varrella. Palava vapaudenrakkaus sai tämän luostarin munkit tarttumaan aseisiin vuonna 1876. Yhdessä 300 partisaanin kanssa he puolustautuivat täällä 1.-7.5.1876 Schumenista tullutta Fasia Pashan armeija vastaan. Taistelua käytiin sananmukaisesti viimeiseen veripisaraan saakka. Kaikki 300 vapaustaistelijaa, joita johti munkki Hariton sekä partisaanit Batsho Kiro ja Petar Parmakov, surmattiin. Heidän kiväärinkuulien ja sapeliniskujen runtelemat pääkallonsa ovat nähtävissä paikalla olevan mausoleumin lasivitriinissä. Luostarin seinissä olevat tykinkuulien jäljet kertovat taistelun rajuudesta.

Luostarissa on yhä 5 munkkia. Eräs heistä kuunteli parhaillaan matkaradiostaan Leonid Brezhnevin puhetta Sofian X puoluekongressissa. Munkki myi muistoesineitä ja luostarin omaa Slivovaa, 5 levaa pullo. Luostarin vieressä oli kansantieteellinen, toimiva käsityöläismuseo ja I luokan motelli.

Pleven
Samana iltana saavuimme Pleveniin, erääseen matkamme pääkohteeseen. Se on Bulgarian kuudenneksi suurin kau-punki (80.000 as.), läänin pääkaupunki ja alueensa keskus. Yövyimme ”Plevenin Aulangolla”, Kajlka-nimisessä hotellissa, kauniin puiston keskellä. Sitä ympäröivät joka taholta pystysuorat kalliot, laaksossa virtasi vuolas joki, siellä oli uima-altaita, eläintarha, romanttisia niittyjä ja polkuja, roomalaisajan raunioita, kansanomaisia ravintoloita, lintulammikoita. ”Kajlka” on turkin kieltä ja merkitsee ”kaunis paikka” ja sitä se oli. Vuoren seinämään oli hakattu Georgi Dimitrovin jättiläiskokoinen reliefi. Illalla tanssimme loisteliaan hotellin ravintolassa bulgarialaisia kansallistansseja ”horaa” ja ”perenitsaa”. Tunnelma oli välitön. Liettualaiset matkailijat näyttivät meille hotellin aulassa Pravdan kirjoituksia pääministeri Ahti Karjalaisen Moskovan vierailusta. Aiheeseen palattiin Sofiassa, Varnassa ja Kultahietikolla. Venäläisten matkanjohtaja vakuutti kirjoitusten osoittavan, miten suurta arvonantoa suomalaiset nauttivat Neuvostoliitossa järkevän ulkopolitiikan ansiosta.

Eversti Y. E. Rosenbom – kuolematon sankari
Vuonna 1877 seurasi koko maailma 5 kuukautta kestänyttä taistelua, joka teki silloisen pienen Plevenin maailman-kuuluksi. Venäläisten voitokas marssi Bulgariassa keskeytyi täällä 19.7.1877. Turkkilaisten rohkea ja taitava päällikkö Osman Pasha oli nopeasti linnoittautunut Plevenin kukkuloille ja löi takaisin venäläisten hyökkäyksen. I hyökkäyksessä kunnostautui Arkan-gelin rykmentti, jota johti suomalainen eversti Y. E. Rosenbom. Rykmentti oli jo päässyt Plevenin kaduille, kun Osman Pasha teki 28 000 miehen kanssa vastahyökkäyksen. Rosenbom ehti juuri huutaa: ”Nyt pojat pistimillä”, kun häneen osui 2 luotia. Hän putosi hevosen selästä ja kuoli välittömästi. Rosenbom on bulgarialaisissa historiateoksissa päässyt maan vapaustaistelun suurimpien sankareiden, ”kymmenen kuolemattoman” joukkoon. Plevenin kaduille jäi 2000 miestä. II hyökkäyksessä 20.7.1877 mm. Pensan jalkaväkirykmentti hyökkäsi 8 kertaa, kunnes menetti koko miesvahvuutensa. Katselin muinaista taistelumaastoa entisöidystä Isa Agan redutista käsin. Kukkulan alla olevalle aukiolle oli 1877 kaatunut 5000 miestä. Kruppin tykit ja englantilaiset kiväärit olivat tehneet hirvittävää jälkeä. Tämän taistelun suurimmaksi sankariksi kohosi nuori venäläinen kenraali Skobelev ja hänen yhtä peloton adjutanttinsa majuri Gortalov, jotka joukkoineen valtasivat Isa Agan kukkulan 11.9.1877. Paikalla on nyt 25 ha käsittävä Skobelevin puisto. Suuressa mausoleumissa lepää majuri Gortalov ja 403 muuta upseeria. Plevenissä kaatui 31 000 venäläistä ja 7600 romanialaista sotilasta. Skobelevin puisto ja sotamuseo on Bulgarian vapautumisen arvonan-nolla vaalittu muistomerkki. Valtava rivistö turkkilaisten raskaita kanuunoita suuntaa yhä putkensa kohti veripeltoa, missä nyt maaöjlykombinaatti työskentelee rauhanomaisissa merkeissä uuden Bulgarian hyväksi.

.....

Tuttu villisika ja marmoroituja munia

2010-04-01T02:55:00.000-07:00

Eilen 31.3.2010 oli minulla touhukas päivä, ja isäpuoleni 79v synttärit. Lasse nukkui pommiin, kuten minäkin. Tukka jäi aamulla kiireessä pesemättä (en ole pessyt 1 viikkoon!) Kiire oli Helsinkiin Merikannontielle, kun Marjatta ja Timo oli lähdössä mökille. Minun piti hakea heiltä pääsiäisherkkuja, joita muu suku oli sinne jättänyt meitä varten. Lassen vein City Markettiin Kirkkonummelle töihin ja jatkoin ajamista Espooseen Merituulen K-rautaan. Rautakaupasta ostin 5 m2, eli 5 laatikkoa

jäännöserän seinälaattoja (valkoisia ja turkooseja). Laatat tulee joskus remontoitavan Haapsalun kylppärin seinään, puhumatta siitä, ettei remonttia ole edes aloitettu vielä ! Siskoni Tarja on vielä kätevämpi. Hän aloittaa talon rakentamisen ostamalla ensin tapetit. Ei ollenkaan huono idea, sisareni mies suunnittelee jo perheelleen kolmannen talon rakentamista, ehkä 3 v:n kuluttua. Tarja ja Tomi varautuu ajoissa, ja eilen he kävivätkin etsimässä oikean sävyisiä tapetteja uuteen makuuhuoneeseen, mikä se sitten olisikaan. Lupasin Tarjalle etsiä oikean sävyistä tapettia myös Turkin net.sivuilta. Suomessa kun romanttiset tapetit ei ole nyt muodissa ja vaihtoehdot on vähissä. Tietääkö kukaan Turkin tapettimallistojen net sivuja, miten niitä löytäisi ?

No, minä jatkoin K-raudasta Timolle ja Marjatalle, missä jonkin aikaa rupaleltiin niitä näitä. Keskustassa ajoin Kamppiin ostamaan pääsiäismunien marmorointivärit. Ne oli vähän kalliit 18 €. Niitä ei saisi enää myydä, EU kun kieltää kaikki liuotinpohjaiset askartelumaalit. Miten käy öljyväritaiteen ja taiteilijoiden kysyn vain ??
Kun olin keskustassa piipahdin Kaivokadulla 1-5 €:n liikkeessä, ja sain lahjat ostetuksi Taunolle, mm hillopurkin kannen avaajan. Matkalla Puistolaan käväisin vielä Kyläsaaren kierrätyskeskuksessa. Mieli olisi tehnyt ostaa sieltä vaikka mitä astioista huonekaluihin, mutta onneksi maltoin mieleni. Puistolassa oli lämmin tunnelma, katsottiin suom elokuva Musta rakkaus, missä oli riipivää rakkautta ja mustasukkaisuutta. Kun Tarja ja Tomi tulivat ihasteltiin ja muisteltiin tapahtumia vanhoista valokuvista, joita Tarja oli teettänyt. Syötiin makkarakeittoa ja minun tekemää täytekakkua ja hyvää oli ! vaikka itse kehun. Loppuilta marmoroitiin muovimunia pääsiäiseksi.

Päivässäni yksi kohtaaminen oli erikoinen. Tapasin Kyläsaaren kierrätyksessä tutun täytetyn Villisian, nyt 3:n kerran !! Se on vieläkin siellä olemassa ja vuokrattavissa. Olen vuokrannut tätä Metsän Karjua aiemmin 2 kertaa. Jokainen voi kuvitella, mihin sitä tarvitsin ehdottomasti, viimeksi 10-vuotta sitten ! Kerron teille joskus tarinan tästä harmaasta Villi possusta, joka ikävystymiseen asti on saanut pölyttyä kunniapaikallaaan. Onkohan possu koskaan ollut yhtä tarkeä muille, mitä se 2 kertaa on ollut minulle ?

Tyttö kantaa puita sisälle

2010-03-29T07:51:00.000-07:00

Kerron hieman tästä kuvasta, joka on nyt blogini pääkuva; tyttö, joka kantaa halkopuita sisälle lämmikkeeksi. Kerrankin koko kuva - tai kuvateos on täysin 100%:sti omaa tekoani, otettuja 2 valokuvaa myöten. Olen innokas kuvaaja, mutta nolo ja arka saamaan ihmisiä kuvatuksi, varsinkin jos he ovat vieraita. Hapsalussa sain otetuksi kuvan naapurin talon tytöstä. Kuvateos on tehty tekniikalla missä kaksi

toisilleen aivan vierasta kuvaa on yhdistetty. Viime silauksena puihin on maalattu vaaleanpunaiset lehdet. Tyttö on kuvattu talvella tammikuussa ja puitten varjostama kävelytie on kesäkuva Haapsalusta, aivan kesäkotimme nurkilta. Haapsalussa (ja kait koko Virossa) on tavallista, että kerrostaloasunnotkin lämpiää puilla, miten kukin asukas haluaa. Kaksikerroksinen naapuritalo lämpiää puilla, joita asukkaat joutuvat hakemaan halkovajasta ulkoa. Koululaistytön homma oli hakea puita sisälle. Ehkä jonakin päivänä tämä lämmitystapa on Virossa historiaa, kuten se on Suomessakin ollut pitkään, liekö 50-vuotta. Viimeksi saman naapuritalon ikunalla sievisteli kissaneito ja maassa mourusi rakkautta kujan kolli. Minä aioin ottaa rakastavaisista kuvan, mutta juuri kun olin räpsäämässä kuvaa, oli kissan emäntäkin jo ikkunassa. Ei tullut kissoista taiteellista kuvaa sillä kertaa !

Kissojeni kujeita 1 osa

2010-03-23T06:05:00.000-07:00

Hiiri aamiaiseksi

Ennen kun poikiamme oli olemassa, oli meillä 2 kissaa Bertta ja Minttu. Ennen näitä neitoja oli meillä Jellona niminen uroskissa. Jellonaa kutsuimme Swaddariksi, ihmeellisen nimen alkuperää en millään muista. Jellona oli musta-valkoinen väriltään ja turkki oli pitkäkarvainen ja kiiltävä, kuten angorakissoilla.

Kuvassa ei ole Jellona, vaan vastaava pulma, mikä kisullamme oli

Frakkivärityksestään huolimatta Jellona oli ansioitunut hiirien metsästäjä, joka tehokkaasti vähensi näitä talostamme. Rakensimme taloamme, missä oli koloja hiirten päästä sisälle. Yöt kissamme vaani hiiriä sisällä. Jellona söi hiiren joskus parisänkymme alla, niin että vain maksa väritti lattiaa aamusella. Kerran yöllä heräsimme siihen, kun jokut oliot vipelsivät pimeässä sängyssämme. Oli tarraavia kynsiä ja pieni karvapallo, mikä puikkelehti kynsiä pakoon lakanoittemme väliin. Kissamme oli kantanut elävän hiiren sänkyymme yöllä ! Siinä on Teille aamupala, kait kisu ajatteli. Sillä kertaa hiiri pääsi karkuun. Jellona varmasti ihmetteli, miksi pakenimme sängystämme hiirtä, kun sitä olisi pitänyt päinvastoin jahdata takaa.

Muropurkin mysteeri

No, kissamme yö metsästykset jatkuivat herpaantumatta, ja päivällä vasta oli laiskottelun aika. Kerran taas heräsimme keskellä yötä sängystämme " hirveään kolinaan ja paukkeeseen " Nyt hiirijahtia ei onneksi käyty sängyssämme, vaan pauke kuului pimeästä keittiöstämme. Pääsin äkkiä pystyyn ja sain sytytetyksi valot keittiöön. Ja mitä ihmettä ? Jellonamme juoksenteli keittiössä seinästä seinään päässään muropurkki ! Kissa oli varmaan vaaninut hiirtä roskiksessa, hiiri oli rapistellut purkin pohjalla. Kissan oli täytynyt työntää päänsä pahviseen purkkiin jotta hiiren saisi kiinni, ja näin muropurkki oli jäänyt kiinni kisun päähän. Kun ei nähnyt mitään, meni Jellona purkki päässään pitkin seiniä. Ja ei se pauke vielä mitään, mutta kun hiiri oli edelleen purkin sisällä - ja ilmeisesti pääsi puremaan kissaa nenään ! Vihdoin kissa säntäsi olohuoneeseen pahvipurkki päässään, jolloin se osui sohvaan. Lopuksi purkki juuttui kiinni sohvan alle, milloin kissa sai päänsä irti purkista. Sitten minä menin uteliaisuuttani kurkistamaan purkkiin, ja sittenhän se urhoollinen hiiri pomppasi ulos tukalasta vankilastaan. Episodin jälkeen olimme kieltämättä kaikki melko säikähtäneitä minä, mies, kissa sekä hiiri. Jätimme loppuyöksi kuistin oven auki, joten hiiri pääsi ulos karkuun. Sen pituinen juttu se, kerron muita sattumuksia lisää myöhemmin.

Etelä-Suomessa lunta ja lisää tulossa

2010-02-18T06:23:00.000-08:00

Täällä Etelä-Suomessa on ennätyksellisen paljon lunta, pitkästä aikaa. Lumiset kuvat on meidän pihasta ja kotitieltä Siuntiosta. Olen koonnut postaukseeni lumisesta talvestamme tilastotietoja Ilmatieteen laitoksen sivuilta. Kuluva vuosi jää varmasti tilastollisestikin merkittäväksi lumisuutensa vuoksi.

Tammikuu 2010 alkoi kovilla pakkasilla

Tämän talven pakkasennätys rikottiin 18 helmikuuta kun lämpötila laski Sallassa -39,8 asteeseen. Talven edellinen pakkasennätys mittattiin 8. tammikuuta. Suomen kaikkien aikojen pakkasennätys, -51,5 astetta, mitattiin aikanaan Kittilän Pokassa 28.1.1999.

Ensilumi

29.9.2009 saatiin Suomeen pohjoiseen ensilumi. Keskimäärin ehjä lumipeite saadaan maan pohjoisosaan lokakuun puolella. Nyt tänä vuonna eteläänkin saatiin pysyvä lumipeite reilusti ajoissa, ennen joulua.

Tavallisesti Etelä-Suomessa lumet tulevat ajoissa, mutta harmiksi ne ehtivät sulaa pois ennen hiihtolomaa. Siksi etelässä odotetaankin riittävää lunta turhaan, jotta lomalla pääsisi laduille. Monilta lapsilta puuttuu sukset, koska usko hiihtomahdollisuuksiin on mennyt. Jos on ladulle aikonutkin 5 cm:n ohuessa hangessa, on sukset vain kopsahdelleet kiviin pellolla. Monet nuoret täällä Uudellamaalla vain laskettelee tai lautailee paikallisissa rinnekeskuksissa. Onneksi lumen sijasta pakkasia on riittänyt ja luistinradat on saatu jäädytettyä. Tämän ansiosta täällä etelässä osataan sentään vielä luistella.

Ennätyksellinen lumipeite talvi v 2009/ 2010

Oli hienoa kun Eteläiseen Suomeen saatiin pysyvä lumipeite hyvissä ajoin ennen joulukuuta 2009. Turhaan jänitimme lumen pysyvyyttä, sillä vähin erin muhkeat lumivallit vain kasvoivat nyt tammi- ja helmikuunkin ajan. Todennäköisesti lumipeite tästäkin vielä kasvaa, koska uusia kylmiä kausia on tulossa. Esim Ouluun on ennustettu viikonlopuksi -40 C pakkasia.

Helsingissä on enemmän lunta, mitä täällä Siuntiossa ja sen huomasi. Kun ajoin vanhempieni luo Puistolaan, pieniä pihoja ja tienvarsia reunusti yli 1 metrin korkuiset lumivallit, mitkä sai alueen näyttämään lumeen hautautuneelta Alppi-kylältä. Kaupan pihaan lumet oli kasattu 2 metrin kinoksiksi. Täältä etelästä lumilapiot on aikaa sitten loppuneet rautakaupoista. Sukset ja muut talvitamineet on tehneet ajoissa kauppansa. Huoltoasemilta on loppuneet autoharjat ja ikkunaskrapat, mitä nyt ahkerasti on jouduttu käyttämäänkin.

Muistatko itse tästä tai menneistä talvista mitään erityistä, onko lumen luonti ollut työlästä ? Entäs katoilta pudonneet lumet ? Voimia tässä tarvitaankin näitten lumikasojen kanssa, lumia ei voi työntää naapurinkaan puolelle.

Tänä talvena v. 2009/ 2010 Eteläisessä Suomessa lumipeite onkin ollut ennätyksellisen korkea yli 60 cm:n. Tätä aikaisemmin etelässä on rikottu 60 cm:n lumiraja ainoastaan viime vuosisadan alussa vuonna 1915. Sen lähelle on ylletty vuonna 1965 hangen ollessa hieman yli 50cm:n korkuisen.

Joulut ovat olleet runsaslumisia vuosina 1915, 1965, 1973, 1980 ja 1981. Vuoden 1965 Tapaninpäivänä lumipeite oli ennätyksellisen paksu. Silloin Etelä-Suomessakin lunta mitattiin reilut puoli metriä.

Maa oli paljas ennätyksellisen laajasti jouluna 2006. Lumitilanne oli kriittinen aina Etelä-Lappia myöten. Marraskuun 2006 puolivälin jälkeen lumet pysyivät poissa 1 - 2 kuukauden ajan. Vielä 2006 jouluakin niukemmin lunta oli seuravaana jouluna vuonna 2007. Hyvin vähälumisia jouluja on ollut myös vuosina 1972 ja 1992 ja 2000. Noina jouluina Lapissa lumipeite oli paksuimmillaan vain 10 senttimetriä. Vuonna 2006 oli joulupäivinä Rovaniemellä luonnonlunta vain viitisen senttimetriä. Joulupukin matkailukauden ollessa vilkkaimmilllaan enne joulua maa oli sielläkin lähes paljas.

Hiihtolomaksi me lähdetään Viroon Haapsaluun ensi sunnuntaina 21.2. Siellä on yhtä lumista, mitä täälläkin, joten harkitsemme suksien mukaan ottamista. Haapsalussa ja Saunjassa meren jäällä olisi kiva hiihdellä ja käydä katsomassa läheisiä rantoja, minne ei ole kesällä päästy tutkimaan luontoa. Haapsalussa kulkee myös jäätie läheisiin saariin, joten saarissa käydään autoajelulla. Me reissaamme hiihtolomalle 16v. poikien Lassen ja Jannen-serkun kanssa. Puolestaan Juho lähtee toisaalle rippileirille Kolille laskettelemaan ja hiihtämään.

Paperista on moneksi

2010-01-20T12:26:00.000-08:00

Olen ollut kotona ja päänsärky vaivaa. Ulos en halua katsoa vaikka siellä kaunista onkin. Valoisuus ja valkoiset hanget sokaisee, niin että pysyn mieluummin sisällä. Minulla päänsärky tuntuu silmissä myös valoarkuutena. Pitäis pitää sisälläkin aurinkolaseja, josko se auttaisi Jossain kohtaa olin aiemmin kerännyt kuvia, mitä kaikkea voikaan tehdä paperista. Aika tavalla erikoista taidetta onkin !

Tämä hame olisi aika upea,

Moneycami

Turkissa maailman pisin mies

2010-01-17T09:24:00.000-08:00

Onko siellä Antatoliassa tullut yhtä pitkää miestä vastaan ? kasvaako näitä muitakin siellä ?

Klikkaa kuvaa, näet videon

Maailman pisin ja lyhin

Kirje karhulta

2010-01-15T06:24:00.000-08:00

Tuli yhtäkkiä ripuli kirjoittaa, kun tuntuu siltä, että mielessäni on taas yksi iso harmi liikaa. Syy harmiini on melko älytön, pelkään, etten tuoreen vesilaskuepisodin takia kykene rauhoittumaan viikonlopuksi lainkaan. Missä on perhevapaa ja rauha, vai lähdenkö lomalle Turkkiin rauhoittumaan, minne mieli tekisi ilman härdelliäkin. Olen mielestäni täysin syytön sattumukseen, mistä mieheni taas minua tukistaa. En jaksa olla ihmisiksi ja niellä karhukirjettä, mikä odotti minua tänään postilaatikossamme, että sen avaisin.

Saamassamme ulosottokirjeessä kyse ei ollut onnettomuudesta ja mittakaavassa harmin kuuluisi olla yhtä pienen, mitä lapselta olisi seteli lentänyt tuulen mukana tiehensä. Juuri niin menetettynä setelinä 200 euroa! vähän rahana, mutta paljon harmina, mikä minua riivannee koko viikonlopun. Olisipa olemassa unohduksen pillereitä, nyt sellaisen ottaisin karhulta saamamme terveisten vuoksi.

Tulin päiväsairaalasta kotiin iloisella mielellä. Postilaatikostamme hain postin. Yksi kirjeistä oli perintäkirje, eli karhu. Luin kirjeen huolimattomasti, se oli lähetetty meille käräjäoikeudesta, minne vesilaskumme oli lähetetty, koska emme olleet laskua maksaneet ajoissa. Meiltä perittävää oli kertynyt 420 euroa. En hermostunut summaa vielä, sellaistahan sattuu, että joku haluaa rahansa.

Suurempi hiusten repiminen alkoi, kun mieheni tuli kotiin. Hän oli jo muutama päivä sitten maksanut vesilaskun pois, mutta karhu oli siitä huolimatta ehtinyt mennä ulosottoon saakka perittäväksi. Mieheni mukaan alkuperäinen vesilasku oli 188 euroa, mutta perintätoimisto oli lisännyt käräjäoikeuden käsittelykuluja summaan yli 200 euroa! prrr:kle

Jukka oli löytänyt kotona laskujemme pinosta nämä kaksi karhua lisäveloituksineen, mutta missä olivatkaan alkuperäiset vesilaskut, joita emme olleet huomanneet maksaa ajoissa ?. Joulukuussa olimme saaneet vain joulukortteja ja tunnollisesti minä olin erikseen niputtanut laskut mieheni hyllyyn odottamaan, kunnes hän ne maksaisi pois, käsin tietokoneellaan.

Ihanien joulukorttien lisäksi ainakaan minä en ollut törmännyt maksamattomiin vesilaskuihin, enkä tietenkään tunnusta niitä piilottaneeni mihinkään. Mieheni epäilee minua laskujen unohtamisesta jonnekin, kun olen muutenkin hajamielinen, milloin missäkin asiassa. Ei Jukka huutanut minulle, hän vain antoi minun hiljakseen käsittää, että seuraavilla kerroilla olisin tarkempi laskujen kanssa, minne ne laitan. Eli, siis syy oli sittenkin minun. Tässä nyt puolustaudun ja kerron, että joulukuussa olin tarjoutunut siivoamaan mieheni pöydän (eli tuolloin olisin varmaan löytänyt maksamattomat laskut jostain paperikasasta) mutta mieheni halusi itse siivota ehdottomasti, etten minä vain sotke hänen järjestystään. Omasta mielestäni olisin sotkeminen sijasta säästänyt meille 200 euroa turhanpäiväisiä perintäkuluja, löytämällä laskut jostain omituisesta paikasta.

Perheessämme vuodenvaihteessa ei ollut kyse rahan puutteesta, vaan silkasta huolimattomuudesta ja joulukuun kiireistä. Marras-joulukuussa oli työläs vanhempainyhdistyksen jupakka, mieheni bändin touhut, sukulaisille laulajaisten järjestelyt ja Lions markkinat, minne mies osallistui vapaaehtoisena. Näistä ylimääräisistä riennoista saamme maksaa nyt, kun kotiasiat, eli laskut jäi tuolloin joulukuussa vähemmälle huomiolle. Yleensä meille tulee vähän laskuja maksettavaksi, kun sopimusten mukaan ne peritään suoraan pois tililtä.

Nämä pikku-karhujen kuvat vähän lämmittää mieltäni, josko harmi unohtuisi

Nyt kiehun viikonlopun yli, kun kuvittelen voivani todistaa, ettemme ole alkuperäisiä vesilaskuja koskaan saaneetkaan. Laskut varmaan löytyy jostain ensi kesänä ! Tavaroitten häviämisestä meillä onkin paljon kokemusta. Jouluna 2008 saimme lahjaksi kalliin digitaalisen kinkunpaistomittarin, jolle nyt jouluna olisi ollut ensi kerran käyttöä. Mittaria etsimme monta päivää, ja kas kummaa sekin ikävästi löytyi vasta nyt tammikuussa.

Katoamisen sijasta kodistamme myös löytyy tavaroita, kuten silmälasit, joita kukaan ei tunnusta edes kadottaneensa. Lasten takkeja, käsineitä, pipoja ja pyyhe löytyy myös. Kodissamme piilee oikea musta-aukko, kun muistelee, mitä kaikkea tänne onkaan vuosien varrella kadonnut. Seuraavassa jutussa kerron Juhon kadonneesta lapasesta, mikä on vähän kevyempi ja lyhyempi tarina. Onko muilla kotonaan vastaavaa mustaa-aukkoa, minne laskut ja muut erittäin tarpeelliset tavarat häviää. Entä löytyykö ylimääräistä, mitä ette ole edes kadottaneet, kuten meillä tapahtuu ?

Asuntovaunumme Mansikka, osa 2

2010-01-02T10:18:00.001-08:00

Mökin rakentajille asunnoksi

Asuntovaunuamme Mansikkaa tarvittiin tontillemme Viroon kesällä v 2003. Vaunusta tuli asunto pojille, jotka rakensivat Saunjaan mökkimme. Pojat oli Pärnun ammattikoulusta puusepänlinjaa käyvät nuorukaiset; Marttin, Marttin ja Ervin. Pojilla oli ikää 17, 18 ja 19 vuotta. He olivat myös kotoisin Pärnusta, joten Mansikka sopi heille hyvin majoitustilaksi. Olimme saaneet Saunjaan 2:lle pikkutalolle rakennusluvat Orun kunnalta. Rakennusvalvojaksi saimme Orun kunnan insinöörin itsensä, joten mökkihankkeen alku oli kunnossa.

Perustukset oli tehty jo edellisenä kesänä. Isäpuoleni Tauno on rakennusmestari, ja hänen opastamana mökin anturat löysivät hyvin paikkansa, niitä varten tasoitetulle sorapatjalle.

Jukka ja Tauno merkitsevät tontille mökin paikkaa

Harkoista muuratuissa anturoissa on vielä tekemistä

Loma-aikoina asumme Haapsalun kaupungissa kerrostalossa 10km:n päässä Saunjasta. Rakennettavalle mökille olisi käyttöä, koska kaipasimme lasten kanssa puuhastelua ulkona luonnossa. Lisäksi luonamme Virossa kävi vierailulla paljon sukulaisia ja tuttuja, joille tarvittiin tilaa majoittumiseen. Ensi hätään saimmekin lisätilaa tuomalla Suomesta Mansikan Saunjaan. Saunjassa on laaja Silmän luonnonpuisto, missä saa vapaasti leiriytyä rantaan.

Tehdessämme mökin perustuksia, vietimme paljon aikaa vaunulla. Saunjassa lerimme oli lähellä merenrantaa. Asuminen rannalla oli jännittävää ja touhukasta aikaa, mitä nyt kaiholla muistelen. Emme halunneet jättää vaunua yksin Saunjaan pitkäksi aikaa, joten retkeilimme Mansikan kanssa myös Haapsalun leirintäalueella Piksekessä. (alueen omistajat on suomalaisia). Leirintäalueella saunoimme ja mm tutustuimme muihin reissaajiin. Yöksi palasimme kaupunkiasunnolle nukkumaan, joskin vieraamme jäi vaunuun yöpymään.

Kahden kesän aikana pojat rakensivat mökkimme valmiiksi. Viikonlopuiksi he matkustivat kotiin Pärnuun 100 km:n päähän. Talveksi toimme Mansikan Suomeen takaisin kalliista lauttamaksuista huolimatta. Oli ajatus, että vaunua Suomessakin käyttäisimme reissaamiseen. Yritimme kyllä;

Olin ideoinut, että Jukka veisi minut ja pojat vaunulla Salmenkartanoon leirintäalueelle. Jukka kävisi töissä täältä käsin. Me asuisimme Mansikassa, uisimme ja lomailisimme Salmessa keskellä kaunista Suomen luontoa. Yhtenä aamuna Jukka toi meidät Salmeen aikaisin, ennen töihin menoaan. Pojilla oli polkupyörät mukanaan, ja aamupäivä kuluikin heidän kanssaan pyöräillessä ja uidessa leirintäalueella. Jo keskipäivällä vaunussa oli hirvittävän kuuma sisällä, kuin uunissa, eikä tuulikaan vilvoittanut sisätilaa. Yritimme etsiä varjoa vaunun kyljestä. Päivällä Juhokin eksyi pyörällään leirintäalueelle ja iltapäivään mennessä kuumuuden tähden mittani oli täynnä – retkeilyä. Soitin Jukalle töihin ja kiirehdin häntä hakemaan meidät pois leirintäalueelta. Halusimme vain kotiin viileään, missä voisi katsella TV:kin.

Mansikka nökötti Siuntiossa pihassamme 3 seuraava vuotta toimettomana, joskin katsastettuna valmiina reissuun. Vaunu toimi paremminkin kesävarusteiden ja polkupyörien varastona. Vuosi sitten myin Mansikan tänne Siuntioon matkavaunuksi eräälle rakennusalan yrittäjälle, varsin pienellä hinnalla. Mökkimme Saunjassa on ollut asuinkelpoinen jo muutaman vuoden, joten rakkaalle vaunullemme ei löytynyt enää käyttöä. Mansikkaan liittyy monia tuokioita poikiemme ja heidän serkkujensa lapsuudesta, mitä on ihana muistella mm näistä valokuvista.

Haapsalun lahti on matalaa hiekkarantaa, missä vesikin lämpenee jo alkukesästä

Haapsalun linnassa riittää seikkailua ja tutkittavaa pojille

Mökkimatkaan kuuluu laivamatka, odottaminen satamassa ei aina ole ollut tylsää

Huolto pelaa rakennuksella

Meille tulee kaivinkone !

Aamulla usvaa Saunjanlahdella, kuvattuna vaunun ovelta

Asuntovaunumme Mansikka, osa 1

2010-01-02T05:31:00.001-08:00

Jos elämä on tylsää, ja haluat vaihtelua, pelasta hyötykäyttöön vanha asuntovaunu, kuten mekin teimme ! Meille tarpeellisen asuntovaunun ei tarvinnut olla kallis. Sisustamalla sen viihtyisäksi, saimme siitä aivan oman näköisen viihtyisän pikkukodin, missä oli pyörätkin alla matkantekoa varten.

Suomen lippu kuului asiaan Haapsalun leirintäalueella

Minulla on tallessa rakkaita aiheita, mistä olen jälkeenpäin halunnut kirjoittaa. Rakastan asioita ja tavaroita, jotka eivät ole täysin ehyitä. Ne ovat poikkeuksetta vanhoja, tai jollain tapaa kuluneita. Minulle mieluisissa asioissa on jotain haavoittuvaa ja keskeneräistä, mille on ollut tarve tehdä ratkaisevia parannuksia. Viallisissa minua viehättää jokin, mihin saan käyttää luovuuttani ja energiaani. Onnistumisesta saan itselleni hyvän mielen ja kaiken lisäksi vanhan uudistaminen on ekologista. Tähän korjaamisen intohimoni kategoriaan kuuluu; vanhat honekalut, jopa rumat sellaiset, mitä yritän vaalia ja korjata. Samaan sarjaan kuului mm talvipakkasista pelastettu koditon kissa Mörtteli ja Sarköystä löytynyt koiranpentu Valkotassu, joita halusin auttaa. Korjaamalla vanhaa ja auttamalla avuttomia luontokappaleita, tunnen itseni hiukkasen paremmaksi ihmiseksi. Mitä kaikkea käyttökelvotonta ja turhuutta olenkaan hankkinut, kykenen korjaamaan myös vanhaa, jos tarvis on. Sama logiikka pätee myös suhteessani ihmisiin. Pieninkään avunannon yritys ei ole turhaa, näin uskon.

Valkotassusta olen kertonut syyskuun 2009 jutussani. Kissa Mörttelistä kirjoitan joskus myöhemmin. Nyt kirjoitan ostamastani ja korjaamastani asuntovaunu Mansikasta.

Tepa ja Tane kahvilla viihtyisässä vaunussa

Tehty kauppa asuntovaunustamme Mansikasta

Oli kevät 2003 ja aurinkoinen päivä, kun Tapiolasta työpäivän jälkeen starttasin Keimolaan, katsomaan vuoden 1989 mallista Musketer asuntovaunua, mikä oli myynnissä yksityishenkilöllä. Tein vaunusta kaupat edulliseen 1700 euron hintaan. Vaunussa oli jonkin verran korjattavaa tekniikkaa ja korjauskulut maksoi saman verran, mitä itse vaunukin. Korjaamisella ja vaunun katsastamisella varmistimme, että vaunu olisi kunnossa ja turvallinen liikenteessä. Kaikkinaisista korjauskuluistakin huolimatta Musketer asuntovaunumme oli ikäänsä nähden kohtuuhintainen. Epäuskoa koin, kun vaihtaessani vaunun lamppua kattoon, yksi valaisimista oli täynnä vettä piri pintaan ! Vaunun katon sauma vuoti, mitä emme tulleet ajatelleeksi. Mutta ei hätää, minä korjasin ulkopuolelta katon saumat kuntoon vedenpitäviksi silikonilla. Lopuksi siivoamalla ja sisustamalla vaunun sisätilat kauniilla tekstiileillä, sain loihdittua tilat raikkaaksi ja viihtyisäksi. Vuodevaatteet ja ikkunaverhot verhoilin valko-punaisella mansikkakankaalla. Tästä sisustuksesta juonsikin vaunumme nimi, Mansikka. Vaunussa oli 2 sohvaryhmää, edessä ja toinen takana. Takana olevat penkit ja pöytä muutettiin pysyväksi pediksi, mihin saisi kellahtaa koska tahansa pitkäkseen (paitsi ajon aikana). Lisäksi kaikki sohvan päälliset irroitettiin ja pestiin puhtaisi pesukoneessa. Sohvan päälliset sopivat hyvin verhoihin, ne olivat väriltään vaaleanpunaiset.

Mansikassa serkukset lepäsivät sulassa sovussa

Ruoka maistui Mansikka-baarissa jokaiselle

Vaunussa oli kaasuhella ja jääkaappi, sekä nukkumatilat 5:lle hengelle. Myös lämmitysjärjestelmä oli kunnossa. Vaunuun ostettiin kaikki tarpeelliset kesävarusteet mm; mansikkalakanat, mitkä itse ompelin, astiat, kattilat ja kahvipannu, mikä osasi viheltää. Penkkien alle mahtui paljon tavaraa ja kesävarusteita mm grilli ja retkipöytä tuolineen sekä iso kumivene.

Osassa 2. kerron enemmän millaisessa käytössä vaunumme oli,
kirjoittelemisiin, Annu

Onnea blogiystäville vuodelle 2010 !

2009-12-31T08:18:00.000-08:00

Raketit raikaa, ripaus taikaa, Hyvää Uutta Vuotta, tulevaa aikaa!

Täällä eteläisessä Suomessa on valkea lumipeite maassa ja puissa. Pitkään on talvi ollutkin kauneimmillaan. Ulkona pimeässä illassa on tunnelmaa, kun ulkotulet valaisevat pihaa. Muutama rakettikin on jo lähetetty taivaalle. Illansuussa paistoimme takassa makkaraa, minkä kanssa uunista valmistui ranskalaisia.

Kohta alan paistamaan vohveleita lettutaikinasta, ja tätähän porukka odottaa. Tinat on ostettu valmiiksi. Mitähän tinojen taiat tuovatkaan uutta seuraavalle vuosikymmenelle 2010 ? Espoossa vuoden viimeinen päivä oli surullinen Sellon 5:n menehtyneen ampumisuhrin vuoksi.

Terveisin Annu

Nukkuminen tapahtui seisaaltaan

2009-12-30T12:27:00.000-08:00

Arki on arkea ja järjestään itseään toistavia rutiineja. Mihin edellisen päivän tekeminen päättyy, siitä samasta pisteestä uusi tehtävä alkaa, jatkuen niin kauan, mitä virtaa riittää Sims duracell-ihmisillä. Kaikki mitä ihminen syö tai omistaa on ansaittu jatkuvalla tanssimisella, jos on tanssinopettaja, kuten perheen äitikin oli. Perheen isä elätti pesuettaan jatkuvalla päivästä toiseen torven soittamisella, koska oli muusikko. Sims lapsi, sai huomiota osakseen kuuluvalla itkulla tai jokeltamisella, kuten oikeakin lapsi.

Sims perhe tuhlasi varojaan yllellisyyksiin. Niin ikään perheen kulut olivat äidin tanssimisesta ja isän torvensoitosta huolimatta moninkertaiset perheen menoihin nähden. Alussa Sims- perhe kärsi pelkästään viihteen, pelirahojen ja unen puutteesta. Vanhempien unet jäi puutteelliseksi, koska kotoa hävisi köyhyyden vuoksi sänky, minne mennä iltaisin nukkumaan. Sims perhe ravasi talossaan ympyrää etsien nukkumapaikkaa. Viimein nukkuminen tapahtuikin seisaaltaan. Iman energiaa ja mukavuuksia äiti lorautti pissatkin keskelle keittiön lattiaa. Vessaa ei enää ollut, mutta oli sentään keittiö, minne lorautella.

Vanhempien uupumista seurasi lopullinen romahtaminen, pelin energian loppuminen. Sims perheeenjäsenet etsivät kodin seinien suojista nukkumapaikkaa, viihdettä, vessaa ja ruokaa niin kauan kunnes seinät yksi kerrallan hävisivät. Kun isällä ei ollut enää työpaikkaa, mihin mennä, hän käveli tuntikausia pihassa talon ympäri. Kun loputkin pelin energiat on menetetty, katosi perheen talokin pihasta. Oli sentään jäljellä pihanurmikko, missä isä sai tallata ympyrää edelleen.

Vauva huusi ulkona nurmikolla. Äiti ja isä vauvasta välittämättä kiersivät peräkanaa ympyrää. Naapurit kävelivät pihan ohi, näkemättä heidän hätäänsä. He tervehtivät surkeita naapureitaan ystävällisesti, ja jatkoivat matkaansa.

Pitkän syksyn jälkeen perheemme energia on vähissä, kuten tässä Juhon pelaamassa Sims pelissäkin. Toivotaan, että loma ja joulu katkaisee oravanpyörän, jotta pääsisimme vihdoin pitkästä aikaa rentoutumaan yhdessä. Toivotaan, myös että Joulun laskut saadaan maksetuiksi suosiolla, ettei meille käy yhtä huonosti kuten pelin Sims perheelle.

Turkin asuntokauppaa 1 ja 2 osat

2009-12-27T04:49:00.000-08:00

Asunto Turkista - sarjani kertoo oheisissa 1,2 osissa ja myöhemmässä 3:ssa osassa, miten löysimme ihanan loma-asuntomme Turkista, keväällä vuonna 2008. Asunnon löytäminen oli minulle seikkailu, mistä kerron.

Joskus mieliteot vie kauas, autiolle saarelle Tyynelle Valtamerelle, missä mieli voisi levätä pois väsymystään. Me pohjoisen asukkaat tapaamme päiväunissamme matkata näille trooppisille satujen saarille, puolittain unessa.

Minulle kuvitelma paratiisistä ei onneksi ollut näin kaukana Suomesta maantieteellisesti. Päiväuneni olivat 15 vuoden ajan ulottuneet tuonne Välimeren rannikolle Aasian mantereelle, Turkkiin. Unelmani olivat kasvaneet ja kiemurrelleet Antalyassa Kemerin yläpuolella lumisen Tahtali (ent Olympos) vuoriston rinteillä. Näiltä vuorilta vihreitten metsien vyöhyke laskeutuu turkoosiin mereen, minne myös kylmät solisevat purot päätyvät korkeuksista. Paratiisin rannikoilla historia on läsnä mm Phasiliksen mereen vajonneen kaupungin raunioilla. Tänne halusin Kemeriin vuorille, jos en vakinaisesti asumaan, niin ainakin viettämään täällä vähäiset lomani. Muuta maailmaa olimme nähneet tarpeeksi 54 v ikäämme mennessä.

Turkissa lomailimme 15-vuotta sitten ja ajelimme tuttavamme maasturilla mutkikkaita teitä ylhäällä asumattomilla vuorilla. Tuttujen luona käyntimme olikin varsin epätavallinen turistiloma Turkissa. Turkin matkaamme muistelin haikeudella, kun minulla ja miehelläni koitti tilaisuus ostaa säästöillämme loma-asunto jostain päin Välimerta. Loma-asunnon etsintämatkani alkoivat Turkissa tammikuussa 2008.

Loma-asunnon hankkimiseksi oikeasti Turkista kaikki ehdot täyttyivätkin, mitä odotimme sopivalta kohteelta ! Suomessa vaihtoehtomme olisi ollut perinteinen kesämökki, mihin emme kuitenkaan halunneet tyytyä.

Hyviä seikkoja olivat Turkissa;
Eurooppaa alhaisemmat kiinteistöjen hinnat
Elintason nousu, Turkissa, missä 20% väestöstä on alle 15 vuotiaita
Turkissa asuu tuttavia, joiden kokemukset ja tuki asunnon hankinnasta on käytettävissämme

Huonoja seikkoja;
Euroopan ulkopuolinen maa, kieli ja eri uskonto

Matka Antalyaan, tammikuussa 2008

Osassa 1. matkustin tammikuussa 2008 Turkkiin Antalyaan yksin (olen liittänyt osan 1 tämän alkuun) Antalyassa olin majoittunut hotelli Aspeniin ja tarkoitus oli tavata kaupungissa suomalainen ystävä Selma - kiinteistövälittäjä ja Beycikistä välittäjä Serhat Oral.

Kirkkaana tammikuun aamuna Antalyan vanhan venesataman yläpuolella odotin vuokra-autoa, mikä minulle oli sovittu tuotavan hotelliini. Sainkin ajokikseni Kia pikkuauton. Pieni auto osoittautui näppäräksi menopeliksi ahtailla kujilla, jotka pasaarit olivat vallanneet omikseen vanhassa kaupungissa. Antalya oli nyt suurkaupunki, millaisena en sitä muistanut vuosien takaa. Teki työtä ajaa suuren kaupungin läpi kohti länttä. Kemerin takaiset vuoret näkyivät kaukana 50 km päässä,

ja kykenin helposti suunnistamaan valtateita pitkin oikeaan suuntaan. Monikaistainen tie myötäili Konyaaltin hiekkarantaa. Muistin vuosien takaa näkymää, jolloin turkkkilaisilla perheillä oli tapanaan kantaa huonekalunsa, sohvat ja tuolit rantaan perheen pik-nik-retkelle, mummoille ja vaarille istuimiksi. Näky sai meidät purskahtamaan nauruun, kun kymmenpäinen perhe purkaantui kuorma-autostaan rannalle kaikkine varusteineen. Nyt keskellä talvea Konyaaltin kilometrien pituinen hiekkaranta oli autio. Uusi mottoritie Kemeriin oli louhittu vuoren rinteisiin, mistä upeat näkymät aukenivat meren ulapalle. Yksin ajaessani en voinut muuta kuin todeta tämän tien olevan maailman kauneimman minun mielestäni. Vanhakin tie oli mykistävä, ja tutkin vuoren rinteitä löytääkseni merkkejä vanhan tien jäänteistä. Tuttavamme, jotka ennen asuivat vakinaisesti Kemerissä, saivat ajaa tätä kaunista tietä pitkin joka päivä työhön ravintolaansa Antalyaan.

Nyt etsiäksemme meille sopivaa loma-asuntoa, minulla oli tapaaminen klo 12.00 Kemerin keskustassa Serhat Oralin kanssa. Esiteltävää loma-asuntokohdetta menisimme katsomaan ylös vuorille Beycikiin. Kohteen olin katsonut valmiiksi netistä jo Suomessa, kuten muutkin Antalyan kohteet missä aioin käydä tutustumassa paikan päällä.

Tapasin Serhatin Kemerin kellotornilla. Mukana oli myös työnjohtaja, joka vastasi ko loma-asuntojen remontoinnista. Peräkanaa autoilla suunnistimme ylös vuorille Beycikin kylään. Tietä reunustivat virheät mantymetsät. Mutkikas tie alitti solisevat purot ja alas rinnettä vyöryneet kivikot. Ei ollut ihme, että joskus tie oli ollut poikki sortumien vuoksi viikkojen ajan. Beycik oli pieni kylä, yksi kauppa ja muutama talo tien varressa. Maisemat ylhäältä ulottuivat merelle ja yläpuolellamme pilvien hattarat peittivät vuorien huiput. Tuollako ylhäällä pilvessä toiveittemme loma-asunto sijaitsi ? Etsimme erilaista loma-asumista, emme mitään tavallista !

Nämä rivitalot vuoristossa Beycikissä oli kohteitani. Harmi vain keikki asunnot oli hirveän huonossa kunnossa, ikkunoita oli rikki ja jalka meni lattiasta läpi, raput yläkertaan oli suorastaan hengen vaaralliset - maisemat oli paratiisista !

Paikallinen oppaani Serhat Oral

maisemat Beycikistä liki 2km korkeudesta

Vihdoin käännyimme pihatielle, puitten latvojen korkeuksissa. Autot pysäköimme rivitalojen eteen, jotka olinkin nähnyt jo kuvissa Suomessa. Pihoissa ei ollut muita ihmisiä, eikä autojakaan. Talot näyttivät autioilta. Talot seisoivat eri tasanteilla toinen toisensa perässä, kaikki yhtä tyhjinä ja joissain oli ikkunalasejakin rikki. Yksi ensimmäisen talon 2 kerrosasunnoista (75m2) oli malliksi kunnostettu uudeksi. Paikallaan oli moderni keittiö ja kodinkoneet, uudet raput yläkertaan ja maalatut seinät. Korjaamattomana asunnon hinta oli 30 000 TL ja korjattuna 60 000TL (n 30 000€)Vierailin mielenkiinnosta myös muissa tyhjissä asunnoissa, mitä ei ollut korjattu. Lattialta löytyi peuran papanoita, talo oli ollut suoja metsän eläimille. Raput yläkertaan oli lahonneet ja alakerrastakin puulattia oli puhki. Talojen katoista, avoterasseista saattoi päätellä niiden muuttuneen uima-altaiksi talvella, kun vesikourut tukkeutuivat lehdistä. Home ja hoidon puute oli ollut näiden talojen tuholainen. Kohde ei sopinut meille. Tutustumisen tähän kauniiseen, mutta syrjäiseen Beycikiin oli sen sijaan käyntini arvoinen kokemus. Beycik olisi oikea paikka, jos kyse olisi uuden talon rakentamisesta kauniin luonnon keskelle. Alhaalla olisi rannat täynnänsä hotelleja, turisteja ym palveluita, mitä mekin saatoimme kaivata lomallamme. Voisin hyvinkin ostaa täältä pikkuisen maisematontin vuoren katveesta, jos varat siihen riittäisivät.

Pois ajaessani etsin tuttujemme taloa Camyuvan kylästä. Alueella oli paljon uutta loma-asutusta, enkä siksi taloa yksin löytänyt. Muutaman päivän kuluessa Antalyassa vaihdoin majapaikkani halvempaan Anadolu pensionaattiin, joka sijaitsi vanhan kaupungin (Kaleici), Karaalioglu puiston laidalla. Tapasin lomani alkupäivinä Selman ja hänen perheensä. Tutustuin Antalyassa lähialueilla muihinkin loma-asuntoihin mm Bocaskentissä, ja Belekissä. Kuten Selmankin myymät asunnot, hinnat kaikkialla täällä olivat meille liian korkeita. Antalyassa rannikkko on ns turistialuetta, joten loma-asuntojen hinnat olivat muuta maata korkeammat. Olin netissä tutustunut Turkin muihinkin rantakohteisiin. Missä turisteja ei olisi, asuntojen hinnat olisivat meillekin kohtuulliset, kuten turkkilaisille itselleenkin. Tällaisia sopivanhintaisia loma-asuntokohteita sijaitsi Tekirdagin maakunnassa Marmaran meren rannikolla. Soittamalla muutamaan myytävään loma-asuntoon, selvisi, että Tekirdagn ylänkö oli lumen peitossa ja tie poikki rannikon

yllä, Belek, tip top kallista ! vaan missä on ranta ja maisemat ?
alla, Belek, kallis asunto kerrostalosta, ei kiitos

kaupunkiin Sarköyhin, minkä ympäristössä asunnot sijaitsivat. Olimme budjetoineet loma-asunnon ostamiseen 20 -30 000€, eikä yhtään enempää. Päätin matkustaa Antalyasta takaisin kotiin Suomeen viikon loman pidettyäni. Kun tie Sarköyhin olisi kunnossa, ja minulla aikaa uuteen lomaan, tulisin Turkkiin takaisin. Matka Sarköyhin olisi lyhyempi, lentäisin vain Istanbuliin, mistä jatkaisin autolla 200 km Marmaran rannikolle. Kuten suunnittelin, palasin Turkkiin 1,5 kk:n kuluttua. Kerron sitten 3. osassa, miten minua seuraavalla matkallani onnisti etsinnässäni, toiselle puolen Turkkia.

Jatkuu osassa 3, myöhemmin ...

Turkin asuntokauppaa, osa 1

Mistä kipinä Turkkiin ... Viron sijoitukset

Alkuaan intoni sijoittamiseen sai alkunsa Virosta, missä kiinteistöt olivat edullisia maan itsenäistyttyä 1990-luvulla. Mieheni sijoitti kotimaassa ostamalla pieniä eriä osakkeita ja sittemmin hän talletti säästöjämme eri rahastoihin. Minä olin luova, ja ajattelin, mitä iloa on säästöistä, jos ne ovat pankissa. Arvelin jo tuolloin, että Viro tulee länsimaistumaan pienenä maana nopeasti. Otin kohteekseni Saarenmaan ja Länsi-Viron rannikot ja pienet kaupungit. Kävimme autolla Virossa mieheni ja mm vanhempieni kanssa katsomassa taloja, maatiloja ja rantatontteja. Vuoden etsinnän jälkeen Löysimme Haapsalusta 3 h+ keittiö asunnon kerrostalosta, mikä sijaitsi meren rannalla. Vuosi tästä myöhemmin ostin 1 ha tilan läheltä merenrantaa.
Kun kuluneen 10 vuoden päästä vertasimme mieheni rahastosijoituksia minun ostamiini kiinteistöjen arvoon, oli erot isoja. Ostamani 1 ha tontti maksoi silloin 3.000€ ja nyt sen arvo on 70.000€, rakennuslupineen 2:lle talolle. Viron paikoistamme on kuitenkin vuosien varrella tullut meille rakkaita, emmekä raaski niistä luopua.

Turkissa mahdollisuuksia

Mieheni eno ja vaimonsa päätyivät aikanaan ostamaan talon Kemeristä, läheltä Antalyaa. Kun vierailimme heidän luonaan Turkissa ihastuin maahan, ja erityisesti vuoristoseutuihin Kemerin ympäristössä. Tänne minä haluan, kun pääsen eläkkeelle, ajattelin. Miheni enon kautta tutustuin Selmaan, joka toimii Antalyassa suomenkielisenä kiinteistönvälittäjänä. Kun mieheni oli antanut minulle luvan loma-asunnon ostoon Turkista, otin yhteyttä Selmaan. Sovimme hänen kanssaan, että matkustan Antalyaan katsomaan meille sopivia loma-asuntoja.

Idyllinen Hotelli Aspen, Antalya
Tämä hotelli sijaitsee Antalyan hiljaisessa ja kauniissa Vanhassakaupungissa, vain 200 metrin päässä Mermerli-rannasta. Hotelli yhdistää perinteisen Kaleici-tyylisen arkkitehtuurin ja modernit mukavuudet.

Aspen-hotelli on upeiden puutarhojen ympäröimä ja sitä kaunistavat modernien huonekalujen ja vanhan maailman turkkilaisten koristeiden sekoitus.

Hotelli yhdistelee historiallista charmia ja nykyaikaista mukavuutta ja tarjoaa rauhallisen pakopaikan kaupungin kiireestä. Paikan, jossa voit todella kokea Turkin kulttuurin.
Hotellihuoneita: 36.

Hotelli Aspen on ylhäällä valkoisten talojen keskellä. Katutöiden vuoksi jouduin ajamaan autolla hotellille "turisti basaarien" läpi. Kauppiaille tuli kiire kerätä vaatepöytiä pois alta, jotta pääsin ajamaan kauppakujia pitkin päätielle.

Huomenta Antalya ! Maisema hotellin ikkunasta. Tuonne vuorille Beycikiin olen menossa tapaamaan Serhat Oralia, kiinteistövälittäjää, mistä tapaamisesta Selma oli sopinut puolestani.

tammi- helmikuussa 2008. Minun oli lähdettävä Turkkiin yksin, koska mieheni jäi kotiin hoitamaan 12 ja 14 v poikiamme. Olin etukäteen tutustunut netin kautta Turkin kiinteistömarkkinoihin välimeren rannikoilla. Tätä varten minun piti ostaa Turkin sanakirja, koska jotkut ” etuovi ”tyyppiset netsivustot toimivat vain Turkin kielisinä, osa myös englanniksi. Varasin helmikuuksi edes-takaiset lennot Turkish Airlinesilta, vuokrasin hotellihuoneen Antalyan vanhasta kaupungista ja tein varauksen vuokra-autosta, joka tuotaisiin hotelliini tuloani seuraavana aamuna. Isäni saattoi minut Helsinki Vantaan lentokentälle. Lento Istanbuliin Suomen talvesta kesti 3 tuntia. Istanbulin kentällä Antalyan koneeseen vaihtoon oli 2 tuntia aikaa. Antalyan lennolle tuli mukaan joitakin muitakin suomalaisia. Heitä oli mm kaveriporukka menossa Alanyaan lomalle suomalaisten tuttaviensa luo. Yksi pariskunta oli vuokrannut sieltä asunnon koko talveksi itselleen. Ihmettelin heidän vähäisiä matkatavaroitaan. Olin ollut Antalyassa 15 vuotta aikaisemmin 35 vuotiaana ja 30 kg hoikempana. Muut suomalaiset näyttivät eläkeläisiltä, ja näytin siltä varmaan minäkin. Välimeren rantaviivaa myötäili laaja asutuksen valomeri, mikä näkyi koneen ikkunasta. Kaupunki oli kasvanut valtavasti, ja tietkin oli peräti 6 kaistaisia. Olin viimeksi Antalyasta lähtiessäni silittänyt lentokenttähallissa nukkuvaa kissaa ja ihmetellyt katonrajassa sisällä sirkuttelevia lintuja. Oli jo pimeää, kun koneeni laskeutui kentälle, vuosien takaa tuttuun kaupunkiin.

Kentältä ajoin taxilla kaupungin keskustaan Aspen hotelliin. Hotelli oli vanha, mutta kunnostettu oikein tyylikkäästi Turkkilaisten perinteiden mukaan elegantiksi. Hotellissa oli 4 kerrosta, ja useita pieniä sisäpihoja, missä suihkulähteet solisi tunnelmallisten pihalyhtyjen valossa. Rakennuksen pimeistä ikkunoista ja parvekkeista päättelin, että saatioin olla hotellin ainoa asiakas näin keskellä talvea ? Ikkunasta katselin pimeälle merelle. Aamulla vuoret näkyisivät, kaukana Kemerin suunnalla, olikohan lumi satanut Tahtali vuoren rinteille ?

Tästä linkistä esim voit vilkaista Turkin asuntomyyntikohteita (Turkin liira TL tai YTL) on 50% vähemmän euroja.
http://www.emlakofisim.com/konut.php?dil=eng&

Selman myymät asunnot löytyy sivulta:
http://www.asya-emlak.com/3/index.php?banner_id=2

Kohde olisi voinut olla tallainenkin talo vuoristossa

Kemerissä hiljainen uimaranta talvella

Pukilla oli aurinkolasit, miksihän ?

2009-12-17T11:26:00.000-08:00

Juho lumiukkona

Olen väittänyt lapsilleni, että pukki on varmasti olemassa, koska jostainhan ne lahjatkin aina tulee, kuin itsestään. Jos pukkia ei olisi, ei kukaan saisi lahjojakaan, näin voi päätellä. Tästä johtuen jo miehen kokoa olevat poikani eivät ole epäilleet, etteikö pukkia olisi olemassa. Olen kyllä kuullut muitten lasten epäilevän varsin kriittisesti pukin aitoutta.

Lassen piirtämät tontut

Elämässäni ei ole ollut sellaista joulua, milloin joulupukki fyysisessä olomuodossaan ei olisi käynyt vierailulla luonamme jouluaattona. Pukki kävi jakamassa lahjat Kontulassa silloinkin kun Liisa, Jukan nuorin sisko oli yli 20v toisesta ääripäästä Enok-ukki 80v. Joskus minun vanhempien luona aattona pukki on käyttäytynyt epätavallisen naisellisesti, liekö syönyt jotain hormooneita. Puhekin on muistuttanut kummasti Hilda mummon ääntä. Joskus muutaman kerran minä

Omat tonttupojat pieninä

vahingokseni juutuin vessaan sillävälin, kun pukki kävi. Sattuipa juuri silloin kerran kummallinen juttu ollessani vessassa. En tätä nähnyt; pukilla oli kummallinen parta ! Lassen ja Juhon mielestä pukin parta oli näyttänyt siltä, kuin kaupan muovikassiin olisi ommeltu pumpulia kiinni. Pukilla oli myös aurinkolasit päässä, pimeällä, mikä ihmetytti poikia. Voihan jukra, aurinkolasit olisin minäkin halunnut nähdä. Pukilla oli aurinkolasit luultavasti sen vuoksi, että Lapissa valkoiset hanget häikäisee silmiä, selitin pojille. Sensijaan muovikassiin ommellun pumpuliparran osalta en keksinyt minkäänlaista selitystä.

Joulupukin vastaanotto Joulumaassa Rovaniemellä

Onneksi joulun odotuksesta; juhlista, markkinoilta ja itse pukista on otettu kuvia vuosien varrella. Osa mielenkiintoisista kuvista löytyy mummolan albumeista. Joskus pukki on ollut paksu, joskus laiha tai muuten vain pienen oloinen. Parran pituus ja pukin vaatetus on vaihdellut vuosikymmenten saatossa punaisesta aamutakista väärinpäin käännettyyn turkkiin. Joulupukin vaihtelevaa lookkia ja pukeutumistyyliä saamme ihastella ja ihmetellä hymysuin vielä vastaisuudessakin. Joka joulu pukki on ollut ainutlaatuinen ilmestys, niin lasten kuin meidän aikuistenkin mielestä. Runsaitten lahjojen ansiosta uskomme pukkiin ei kaadu muotoseikkojen, kuten muoviparran tai aurinkolasienkaan tähden. Tervetuloa pukki kotiimme kylään lahjasäkkien kanssa !

Juhon kirkkokäynnit

Juho on nyt 14 vuotiaana ilmoittautunut rippileirille hiihtämään ensivuoden kevättalvella 2010. Ennen ripillepääsyä, Juhon pitäisi kerätä 8 kirkkokäyntiä. Nyt sitten ahkerasti vierailemmekin hänen kanssaan kirkkotilaisuuksissa joulun aikaan.

Pojat kuvassa Lucia neitojen kanssa Siuntion joulumarkkinoilla

Onko sängyssäsi ahdasta ?

2009-12-08T14:34:00.000-08:00

Onko peittosi alle tunkua, tai ahdistaako sinua muuten vaan olemattoman pieni nukkumatila ? Kuvittele nukkuvasi sikeästi omalla sänkypuoliskollasi. Näet painajaista, missä väistät Kauko Idän pikajunaa, ja pläts olet väistöliikkeesi uhrina pudonnut sängystäsi lattialle.

Oletko tullut koskaan ajatelleeksi, miten täpärästi vältyt putoamasta sängystäsi, missä harvemmin on minkäänlaisia laitoja ? Sängyssä pysymisesi voi olla suoranainen ihme, varsinkin jos petikaverisi on vuoteenne todellinen valtias, joka olemus täyttää kevyesti kahdenkin ihmisen tilan. Lisäksi sängyssänne voi majailla elementissään karvaisia kotieläimiä tilaanne jakamassa. Oma nukkumatilasi voi olla syystä tai toisesta varsin kapoinen kaistale, lähellä reunaa.

Nukkuessa ylilaidan kierähtämisen riski on kuitenkin harvinaisen pieni, sillä unessa ihmisen keskushermosto havaitsee käden tai jalan olevan "tyhjän päällä". Havainnon ansiosta aivot antavat elimistölle käskyn kääntyä päinvastaiseen suuntaan, eikä putoamista tapahdu, kuten luulisi. Vapaat raajat ovat ikään kuin tuntoanturit, jotka varmistavat laakealla alustalla pysymisen. Ahtaasti kädet kehon alla nukkuvilla ei anturit aina toimi riittävän nopeasti, ja olet vaarassa pudota laivasta tietämättäsi.

Humalassa nukkuminen on riskialtista, ja sängystä pudotessasi voit menettää etuhampaasi tai saada ruhjeita ja luunmurtumia. Alkoholi heikentää keskushermoston koordinointikykyä, eikä siksi aina rekisteröi raaja-antureitten tuntemustiloja ajoissa. Myös pienillä lapsilla sängystä putoamisen vaara on todellinen, koska keskushermoston tahdosta riippumattomat toiminnot eivät ole täysin kehittyneet.

Viivistäkö blondi, mitä sanoo Wagner ?

2009-12-03T08:23:00.000-08:00

Kaukaa tarkasteltuna meissä naisissa mielenkiintoa herättää silhuetti, pää, hiukset, vartalo ja raajojen sopusuhtaisuus. Jos vastakkaisen sukupuolen kiinnostus pysyy vielä yllä, erottuu seuraavana hiukset. Onko mimmillä päässä hattu vai hattara ? Letit vaiko siilitukka ? Tässä kohtaa kiinnostus kohteeseen herpaantuu, jos femalen päässä on jotain epämääräistä, huivia tai papiljotteja tai kukallinen uimahattu. Älä missaa tilaisuuttasi hiustesi vuoksi, vaan hoida ne kuntoon edustuskelpoisiksi.
1.

Viivistäkö blondi ?

TÄSSÄ ON ESITELTYNÄ VIIVILLE UUSI HIUSTYYLI, MIKÄ MIELESTÄSI SOPISI HÄNELLE PARHAITEN 1.2. vai 3.? MINKÄ TYYLIN VALITSISIT ITSELLESI ?

2.

3.

Naishahmoista Viivi on esikuvani, tavallinen pippurinen, mutta myös herkkä nainen. Viivillä vain on kammottava tukka. Onko pirteän naisen päässä siili vaiko mikä afroharja ? Pitäisi kirjoittaa sarjakuvan piirtäjälle Juba Tuomolalle ja vaatia, että naispääosan esittäjän Viivin hiukset on aika uudistaa vaikka blodityyliin. Siitä Wagnerkin innostuisi.

Jos kiinnostaa, tässä olisi linkki Juban haastatteluun
http://www.mtv3.fi/helmi/arkisto.shtml/408918

Kun hiukset on kauniit ja terveet, jää tarkemman tutkailun varaan, millaiset silmät hiusten alta paljastuukaan. Näin ollen hiuksillä on merkitystä, kuten taulunkin kehyksillä.

On tärkeää, mitä meillä on päässämme

En tarkoita Sofi Oksasen violettia huovutushattaraa tai muutakaan päähineen tapaista, vaan luonnollisia hiuksia, joista otsikko kertoi. Tutkimusten mukaan miehet kiinnittävät naisissa ensimmäisenä huomiota yleisolemukseen, liikehdintään ja ääneen, vaikka muihin ruumiinosiin väitetään katseen kiinnittyvän ensin, kuten mm takamukseen. On varmasti niin, ettei ketään nainen pyrstö edellä tupsahda urhon kasvojen eteen, vaan lähestyminen tapahtuu vähitellen kohdaten lopuksi julkisivut edellä. On myös totta, ettei silmien väriä tai muutakaan pilkettä silmäkulmasta voi erottaa 100 metrin päästä, kuin ehkä vain kiikareilla. Hiuksilla on valtava vaikutus koko olemukseemme. Kun tukka on hyvin, on kaikki muutkin ulkoiset asiasi mallillaan.

Mistä on terve tukka tehty ? Miten hoidat hiuksiasi ? Muistan pikkutyttönä, kun mummoni hiuksiin laitoin papiljotteja. Hiuskiinteenä toimi Pilsneri, ja kiharat kesti pitkään. Muista hyvä leikkaus ja tiedä, että kemikaalipommivärjäykselle on olemassa vaihtoehtoja !

Hiukset eli tukka on ihmisen päälaen ja takaraivon karvoitus. Yksittäinen hius voi lyhentämättömänä kasvaa 60 cm:n pituiseksi, pidemmäksi kuin mikään muu ihmisen tai muun eläinlajin karvoitus, lukuun ottamatta hevosen häntää [1] ja myskihärän karvoitusta [2] Hiukset ovat pitkiä, ohuita ja kestäviä sarveiskuituja, jotka kasvavat päänahassa tiuhaan sijaitsevista hiustupista. Ihmisillä on keskimäärin 100 000 hiusta päässään. Hiukset kasvavat kuukaudessa 1–1,5 senttimetriä ja päivittäin päästä irtoaa itsestään 20–150 lepovaiheessa olevaa hiusta.
(Wikipedia kertoi hiuksista)

Mysteriet Dig

2009-11-23T10:45:00.000-08:00

Viimeaikoina päivien harmaus on tuntunut masentavalta. Lassen kouluun viemisessä Espoon keskustaan on kulunut kilometrejä ja aikaa istua autossa. Toisiaan seuraavina päivinä oli kananlihalle nostattavaa kuulla radiosta Aki Sirkesalon ääntä kappaleessa Mysteriet Dig. Kappale ja sen sanat sopii vertauskuvaksi rakastavaisten suhteelle, mikä ylittää valtionrajat ja kielimuurin. Laulu on lyyrisen ihana duo. Mitä minun pitikään kertoa valtameristä ? Muistutan tsunamista, missä lahjakkaan Akin koko perhe hukkui surullisena tapaninpäivänä 2004. Sittemmin heidät haudattiin Suomeen.

Keväällä 2003 Aki oli mukana Mysteriet (Mysteeri) -singlellä, joka sisälsi historiallista yhteistyötä yli rajojen. Kyseessä oli duetto Skandinavian tyylikkäimmäiksi naisartistiksi kehutun Lisa Nilssonin kanssa. Mysteriet-kappaleen sävelsi ja sanoitti norjalainen Björn Eidsvåg, ja dueton suomenkielinen teksti oli Aki Sirkesalon itsensä käsialaa.

Musiikin saa päälle klikkaamalla allaolevaa osoitetta Jostain syystä pyörivän (vasen ylänurkka) kaiutinta klikkaamalla misiikki ei lähdekään käyntiin, kuten pitäisi.

http://www.slide.com/r/sDeYlgkg5T9-sD80F6PPkQ_Og4knPiS0?previous_view=mscd_embedded_url&view=original

Jag tänker på mysteriet dig..Mysteriet (Mysteeri)
Lisa Nilsson & Aki Sirkesalo

Sä puhut minut pyörryksiin ja pidät siitä huolen
että hiljaa kuuntelen, kun sulla jauhaa suu
Sä lentelet kai jossain linnunradan tuolla puolen, kun
äärettömän ääreen ajatukses hakeutuu

Men jag tänker på dom under bara ögona dina
på dina vackra händers perfekta fasong
Och vad dom gör med mig när dom möter mina
Som en fjäril blir fri från sin tråkiga kokong
Jag tänker på mysteriet dig och under över alla
under att du älskar mig Jag tänker på mysteriet dig...
Din iver stor när du går påom gud och religioner
Du stoppar inte ensnär du tar en klunk med vin
Jag blir yr när du tar med migin i dina reflektioner
Det glädjer dig att se mig uti tafattheten min

Mut mä ajattelen vain sun vartalosi kaarta
ja kuinka rintas värähtää kun tulet vierellein
Ja kuinka kätes kartoittaa mun autiota saarta
ja kodin sinne rakentaa miss' on mun sydämein

Jag tänker på mysteriet dig...
Sä olet viini josta humallun voit tehdä mitä vain,
ja mä oon sun ... sua janoan, sinut haluan

Hengenvaaralliset aallot, tsunamit

2009-11-19T23:37:00.000-08:00

Hyökyaallot ovat pyyhkineet Intian valtameren rantoja useita kertoja, osoittavat Indonesian Acehissa ja Thaimaan Phuketin lähistöllä tehdyt tutkimukset. Ennen vuoden 2004 tapaninpäivän tsunamikatastofia samanlainen on tapahtunut viimeksi noin 600 vuotta sitten. Tsunamin harvinaisuus oli ilmeisesti yksi syy siihen, että paikalliset ihmiset eivät osanneet tulkita sitä ennustavia merkkejä, kuten meren pakenemista rannoilta. Suomalainen koulutyttö osasi tiedon perusteella aavistaa onnettomuutta, kun koulussa oli ollut puhetta tästä erikoisesta ilmiöstä.

Vuoden 2004 tsunami syntyi merenpohjassa 300 kilometriä Thaimaan rannikosta tapahtuneen maanjäristyksen seurauksena. Järistyksessä Intian-Australian laatta painui muutamassa minuutissa 13 metriä Burma-Sundan laatan alle. Sen seurauksena massiiviset aallot vyöryivät rannikolla maalle. Vesimassat nousivat Acehissa 35 metrin ja Phuketissa 20 metrin korkeudelle. Aallot ulottuivat kauas sisämaahan ja kasasivat rannasta irronnutta hiekkaa kilometrien päähän rannasta.

Tutkijat etsivät tsunamien jälkiä, hiekkakasautumia sisämaasta kaivamalla kuoppia mataliin painanteisiin. Phuketista pohjoiseen olevalta Phra Thongin saarelta löytyi turvekerrosten alta kymmenen sentin kerros valkoista hiekkaa. Hiekkakasaumat ajoitettiin vuosille 1300-1450 jKr. Saarelta löytyi merkkejä myös tsunamista, mikä oli tapahtunut noin 2200-2400 vuotta sitten.

Sumatran saaren pohjoispäässä Aceh oli yksi pahiten vuoden 2004 tsunamista kärsinyt alue. Sieltä etsittiin myös tsunameissa huuhtoutunutta hiekkaa maaperän painanteista. Hiekkaa löytyi ja löydökset ajoitettiin vuosille 1290-1400 jKr sekä 780-900 jKr. Penempiä tsunameita Intian valtameren saarilla on tapahtunut Andamanin saarilla vuonna 1907. Tapahtuma oli asukkaiden muistissa, joten he osasivat lähteä pakoon saaren sisäosiin korkeammalla oleville alueille.

Ehtisimmekö kotiin kukkulalle tänne turvaan ?

Tsunamin vaara on olemassa myös Marmaran merellä, missä mannerten siirrosvyöhyke kulkee meren pohjassa. Olisimmeko rannalla silloin, ehtisimmekö kotiin kukkulalle pakoon ? Miten kävisi miljoonakaupunki Istanbulin ? Muistelen niitä kertomuksia, mitä olin lukenut Tapaninpäivän tsunamista v 2004.

Meren rannikolla on hyvä asua

2009-11-17T03:07:00.000-08:00

Valtameret mannerten ympärillä on puolet maapalloa. Merten rannikot vetävät asukkaita puoleensa, koska meri antaa ihmisille ravinnon ja elintärkeitä ulottuvuuksia. Rannikoitten satamat yhdistävät eri maiden kaupunkeja toisiinsa. Valtameret myös erottavat eri kultuurit ja kansat toisistaan omille mantereilleen. Meille rannikon asukkaille meri on tuttu elementti. Meri voi samalla olla tuttu ja turvallinen uimaranta, mutta kauempana rannasta meri muuttuu pelottavaksi lakeudeksi, missä olemme yksin säiden ja luonnonvoimien armoilla.

Siuntiossa poikien kanssa kalassa kumiveneellä vuonna 2003

Omakohtaisesti olen aina halunnut olla lähellä merta ja rannikkoa, varmaankin alitajuisesti; asuen Siuntiossa, Helsingissä Kalliossa ja Vuosaaressa. En osaisi kuvitella asuvani yhtään kauempana merestä. Lomalla olemme Turkissa ja Virossa, missä näkymät meren ulapalle antavat vaikutuksen luonnon läheisyydestä ja äärettömästä tilasta. En kestäisi meluisaa ahdasta ympäristöä, ikkunan takaista seinää tai näköalattomuutta. Tässä mielessä olemme etuoikeutettuja, koska olemme voineet valita asuinpaikkamme ehdoitta. Vaihtoehtoisesti voisin mieluusti hengittää ylhäällä vuorilla, katsellen alas seutuja, ikäänkuin parvekkeelta. Vuorista minulla on mieleenpainuva kokemus Antalyan Beycikista, mistä muutama vuosi sitten aloitin etsimään meille loma-asuntoa. 18- vuotta aikaisemmin olimme samoilla Taurus vuorilla tavanneet paimentolaisheimon; hunajankerääjät, jotka asuivat läpinäkyvissä muoviteltoissa metsän suojassa. Kauniit maisemat ja heidän luonnonvarainen asumisensa leirissä jäi mieleeni. Elämä ei kuitenkaan varmasti ollut helppoa vailla mitään mukavuuksia. Myös täältä vuorilta oli näköalat merelle kahteen ilmansuuntaan.

Siuntion kartta läntisellä Suomenlahdella, talvella ei ole ihme, jos ulkomaalaiset kuvittelee täälläkin asuvan jääkarhuja

Kuinka vaarallisia meret tai järvivesistöt voivatkaan olla, sen tiedämme Suomessa vuodenaikojen hukkumistilastoista, kuten laiva- ja veneonnettomuuksienkin perusteella. Nuorena alle 20 vuoden iässä, ystävättäreni poikaystävä hukkui yöllä mökkirantaan. Aamulla vaatteet löytyi laiturilta. Monilla suomalaisella on varmaankin tiedossaan vastavia hukkumisonnettomuuksia. Veden vaaraa ei aina osaa huomioida, varsinkaan lapsena. Esimerkkinä kerron lomastamme Ahvenanmaalla Eckerössä, missä vietimme viikon suuressa postitalossa, läntisimmässä kolkassa Suomen rannikkoa. Vanhan postitalon edustalta Suomesta oli lyhin matka Ruotsiin ylitse meren ulapan, missä ei saaria näkynyt. Puuttomat rannat Eckerössä olivat tuulisia, ja luonnon muovaamat kalliorannat houkutteli meitä lapsia seikkailulle. Olin 14-vuoden ikäinen ja muut 2 äitini työkaverin tyttöä oli saman ikäisiä. Yhtenä päivänä rannalla keksin lähteä kumipatjalla hätyyttämään lokkeja läheiseltä pikkuluodolta. Luodolle pääsin tuulen mukana kuin itsestään, mutta sieltä poistuloni oli aaltoja vastaan taistelua, mitä rannalla olijat kauhisteli. Muutamaa päivää myöhemmin olimme taas rannassa koko tyttöporukka ja yhden pikkuveli myös. Oli sumuinen yö, ja muut nukkumassa, kun keksimme lähteä soutelemaan tyynelle lahdelle. Sumu oli jännittävä elementti, ja vaivoin näimme veneessä edes toisiamme. Tarkoitus oli soutaa lahden toiselle puolelle. Emme löytäneet toista rantaa, ja veneessä meihin iski paniikki. Onneksi veneemme lopulta kopsahti kallioon ja pääsimme maihin. Tilanne oli vaarallinen, koska olisimme voineet ajautua sumussa ulapalle.

Merellä luonnonvoimat eivät ole kaikille aikuisillekaan käsitettäviä, ja onnettomuuksia sattuu kokeneillekin veneilijöille. Isommalle matkustajalaivalle sattui 1970 luvun lopussa haveri, kun Ruotsin rannikon ahtaassa saaristoväylässä 2 laivaa törmäsi toisiinsa. Äitini, Tauno, sisareni ja mummoni oli laivan ravintolassa syömässsä, kun koko seinän leveydeltä ikkunalasit sinkoilivat ruokailijoiden päälle.

Onneksi ihmiset ehtivät alta pois, kun toisen laivan keula tunkeutui seinästä ravintolaan. Tämän tapaisia onnettomuuksia osaamme odottaa ja pelätä etukäteen. Toista on silloin, kun kuoleman uhka on odottamatonta maanjäristyksissä, hirmumyrskyissä ja tsunameissa. Näistä vaaroista kirjoitan seuraavassa artikkelissa. Kirjoitan myös Aki Sirkesalon laulamasta eräästä musiikkikappaleesta, mikä on muistuttanut minua vuoden 2004 tsunamin uhreista.

Kännikaloja ja Merenneitoja, onko heitä ?

2009-11-13T15:05:00.000-08:00

Kännikala

Tuoreen kalan paras tuntomerkki on puhdas ja raikas tuoksu. Myös silmät ovat kirkkaat, kosteat ja ulkonevat. Kalan värit ovat kirkkaat ja kalaa peittää kauttaaltaan hiukan kiiltävä, tasaisen ohut suojaava limakerros.

Kalankasvatukseen soveltuvat lajit, jotka sopeutuvat suljettuun ympäristöön ja jotka tuottavat runsaasti jälkeläisiä. Lisäksi lajien tulee olla nopeakasvuisia, tehokkaasti rehua hyödyntäviä ja taudinkestäviä. Kala syö ja kasvaa vain, jos se voi hyvin. Jääkauden jäljiltä Kännikala jäi eristyksiin Suomen vesistöihin ja siitä kehittyi oma lajinsa. Rehevöityminen on kuitenkin tehnyt Kännikalan elon tukalaksi. Liian moni yksilö kärsii kroonisesta hapenpuutteesta.

Merenneito

Merenneito eli vedenneito on taruolento, jonka tunnistaa jalkojen sijaan lantiosta alkavasta pyrstöstä ja pitkistä hiuksista. Moni merimies on kertonut nähneensä vedessä ensin naisen yläruumiin, sitten nopeasti huitaisevan pyrstön. Merenneito on pitkähiuksinen nainen, joka elää vedessä ja hengittää sen alla yhtä hyvin kuin ilmassa. Merenneito muistuttaa suuresti seireenejä, laulullaan lumoavia naisen yläruumiin ja linnun alaruumiin omaavia lumottaria.Ne pystyvät pidättämään hengitystä paljon pidempään kuin ihminen. Miespuolinen merenneito on Vetehinen.

Elokuvassa Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957) Pekka Puupää ja Pätkä kohtaavat saaristossa uintiharjoituksissa merenneidon, ja vievät tämän mukanaan Pekan kotiin Voikukankadulle.

Pallokala

Kambodzalainen kalastaja koki tuskaisia hetkiä, kun vaarattoman ja lempeänoloinen pallokala yllättäen puri kiinni tämän nivusiin. Kalastaja oli kokemassa verkkoaan ja havaitsi saaneensa saaliksi myös pallokalan. Kun kala oli irti verkosta, puraisi se yllättäen kiinni miehen genitaaleihin. Paikallislehti julkaisi kuvan kalastajasta makaamassa sairaalassa haaroväli tiivisti paketoituna. Turman uhrin uskotaan toipuvan vammoistaan.
(Älkää uskoko kaikkea, mitä luontoaktivisti Annu kirjoittaa, omaksi huvikseen)

Ryhdy huussikummiksi !

2009-11-08T10:57:00.001-08:00

Maailmassa on noin 2,6 miljardia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyttäneet asianmukaista käymälää. Käymälöiden puute surmaa tänäänkin tuhansia lapsia ja aikuisia. Asianmukainen kuivasanitaatio helpottaa elämää monella sektorilla. Katso tästä mihin kaikkeen kummitoiminnalla voit vaikuttaa! Kummitoiminta vie avun ihmiseltä ihmiselle ja varmasti perille. Uusien käymälöiden ja terveystiedon avulla ihmisten hyvinvointi kohenee ja he ovat terveempiä auttamaan itse itseään. Käymälät rakennetaan yleisiin kohteisiin (mm. kouluille), joissa ne hyödyttävät mahdollisimman laajaa käyttäjäkuntaa.

Mwaitwan koululaisia, olosuhteista huolimatta kaikki ovat innokkaita oppimaan

Sambian kuivasanitaation kehittämishanke (ZASP)

Keväällä 2006 alkaneen ZASP-hankkeen tarkoituksena on parantaa Sambiassa Kalokon heikkoa sanitaatiota ja lisätä ihmisten hyvinvointia ja hygieniatietoisuutta rakentamalla kuivakäymälöitä ja antamalla hygieniakasvatusta. Hankkeen (2006-2011) päärahoittajana toimii Ulkoasiainministeriö.

Oppilaita. Luokkahuone on melko pimeä sillä valoa tulee vain pienistä ikkuna-aukoista

Hanke-alueKaloko sijaitsee Sambian keskiosassa, Copperbeltin provinssissa, noin 70 km Ndolasta etelään. Sen pinta-ala on noin 260 km2 ja sen 11 kyläkeskittymää asuttaa noin 10 000 ihmistä. Hanke-alueella on kolme isompaa koulua sekä klinikka, koulutuskeskus ja useita pieniä kyläkouluja. Paikallisena yhteistyökumppanina toimii Kaloko Trust Zambia.

Lähes 60 prosentilla alueen asukkaista ei ole käytössään käymälää. Osassa kouluista ei ole lainkaan käymälöitä tai ne ovat huonokuntoisia. Avoimeen maastoon ja vesiin ulostaminen levittävät tehokkaasti taudinaiheuttajia ja luovat otolliset olosuhteet loisten lisääntymiselle ja leviämiselle. Lasten on hankala käydä koulua, kun koko päivän aikana ei pääse käymälään. Pidättäminen ja epähygieeniset olot aiheuttavat muun muassa virtsatietulehduksia.

Hankkeen tavoitteet
Hankkeella pyritään parantamaan alueen heikkoa sanitaatiota ja lisäämään ihmisten hyvinvointia ja hygieniatietoisuutta. Konkreettisesti tämä tarkoittaa käymälöiden rakentamista ja hygieniakasvatusta. Ensimmäisenä rakennuskohteena ovat koulujen käymälät.

Kandulwen koulu. Koulussa on 156 oppilasta. Uutta rakennusta ollaan parhaillaan tekemässä.

Rakennettujen käymälöiden ja hygieniakasvatuksen toivotaan toimivan alkusysäyksenä hygieenisen käymäläkulttuurin luomiseksi. Tavoitteena on innoittaa asukkaat rakentamaan toimivia kuivakäymälöitä perheilleen. Pyrkimyksenä on myös lisätä käymäläjätteen käyttöä lannoitteena ja siten parantaa viljelyolosuhteita alueella. Käymäläjätteen hyödyntämistä tutkitaan ja sen käyttöä testataan. Samalla hälvennetään mahdollisia epäluuloja käymäläjätteen käyttöä kohtaan erilaisten koulutusten avulla.

Mwaitwan koulun käymälä, seinät ovat "hieman" romahtaneet. Koululla 43 oppilasta ja tämä käymälä

Toimintamalli sanitaatiohankkeille
Olennainen osa projektia on sanitaatiohankkeen toimintamallin luominen. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, miten paikallinen kulttuuri otetaan huomioon sekä koulutuksia että käymälöitä suunniteltaessa. Tärkeää on myös kehittää hyviä menetelmiä käymälöiden rakentamiseen paikallisista materiaaleista. Käymälöiden hoitoon ja lopputuotteen (kompostin/mullan) hyödyntämiseen tehdään selkeät toimintaohjeet.

Lisätietoa hankkeesta: http://www.huussi.net/sambia/kummi/index.html

Hankkeen tukeminen

Voit tukea henketta suorin lahjoituksin:
tilinumero: 510400-265201, saaja: Käymäläseura Huussi ry/Sambia, viite: 107

Mitä rahalla saa?

- 1 euro: kanisteri veden säilytykseen
- 5 euroa: välineet käymälän siivoamiseen ja kunnossapitoon
- 15 euroa: kyykkylaattamuotin tekeminen käymälään
- 50 euroa: yhden lapsen osuus koulun kuivakäymälästä
- 250 euroa: käsienpesumahdollisuus 10 lapselle
- 2 000 euroa: koulun käymälärakennus

Keräyslupa: OKH136A (voimassa 31.12.2010 asti)
Keräysalue: koko Suomi (ei Ahvenanmaa)

Huussikummius
Etsimme yhteistyökumppaneita huussikummeiksi sekä yrityksistä että yksityishenkilöistä. Tule mukaan tekemään terveempää maailmaa!

Ota yhteyttä, lisätietoa kummiudesta
Projektikoordinaattori Sari Huuhtanen
sähköposti: sambia (at) huussi.net
puh: +358 500 953 357

Muistatko laskiämpärin ?

2009-11-04T22:09:00.001-08:00

Pontsan perheen kahvihetkeä varjostaa laskiämpäri, alias likasanko, joka pitäisi viedä ulos, mitä palvelusta äiti kauniisti pyytää. Kommunikointi ei aina ole helppoa, etenkään nuorison kesken (silloin ennen vanhaankaan). Katso YLE:n arkiston filmi tästä episodidista. Pontsa pelkää syystäkin, että naapurin Kartsa tai alakerran Mimmi tulee vastaan rapussa, ja tällä roikkuisi laskiämpäri käsissä. Voisiko nolompaa olla ?

Klikkaa sisään YLE:N arkistoon

Laskiämpäri | Elävä arkisto | yle.fi

1960-luvun alkupuolella olin pienenä tyttönä tottunut siihen, että puhdasta vettä kannettiin kaivosta sisään ja sangossa likavettä ulos. Asuimme omakotitalossa Puistolassa, mummolassa. Tiesin, että likasanko oli tyhjennettävä ulos tunkiolle ennen kun se täyttyisi piripintaan saakka. En jaksaisi sitä muutoin kantaa. Sangolle oli käyttöä aamulla ja illalla, varsinkin talvella. Omakotitalomme pihan perällä oli kylmä huussi, eikä sinne ollut kiirettä pakkasella. Talousjätteet ja tiskivedetkin päätyivät sangossa tunkiolle.

Myöskään kaupungissa, missä aiemmin asuimme Kalliossa puutalossa, ei ollut sisävessaa, viemäriä eikä vesijohtoa sisälle itse asuntoon. Kaupunkitalossamme neljännellä linjalla huussit oli pihan perällä. Ulkovessassa vilisti rottia. Me 3 henkinen perhe asuttiin tässä puutalossa yhdessä huoneessa ilman mukavuuksia. Lähikulmalla oli yleinen sauna, missä osa asukkaista kävi pesulla. Talossa oli pyykkitupa, joskin pikkupyykkiä pestiin usein käsin. Pesutuvassa pestyt lakanat kuivattiin puutalomme avaralla vintillä.

Muistan lapsuuden kodistani emalisen harmaa-pilkullisen laskiämpärin. Mummolassa oli käytössä punainen emaloitu sanko. Sangossa kuului olla myös kansi. Etsin Googlesta kuvaa perinteisestä tuon ajan likasangosta, mutta en löytänyt. Arvasin kyllä mistä oikea malli voisi löytyä, nimittäin Venäjältä. Oikea design-laskiämpärin kuva löytyikin Googlesta itä naapuristamme. Kaiken lisäksi kuvan sanko on uusi, kiiltävä ja myytävä !

Likasankojen muistan olleen käytössä 1960-luvun puoliväliin saakka, kunnes mummolan taloomme rakennettiin viemärit, vessat ja vesijohdot sisälle.

Mutahoidot Haapsalussa

2009-10-31T04:50:00.000-07:00

Kylpyläelämää ja mutahoitoa

Erilaiset kylpemiseen tarkoitetut rakennukset alkoivat kehittyä Euroopassa ja irrottautua perinteisistä muodoista, millaista Rooman kylpylät edustivat. Alueellisuus alkoi näkyä yhä vahvemmin niin rakennus- kuin kylpytavoissakin: erilaiset höyryyn perustuvat kylpymahdollisuudet valtasivat sijaa Itä- ja Keski-Euroopassa ja pohjoisessa sauna muodostui yleiseksi kylpy- ja peseytymismuodoksi.

Viime vuosisadan alussa kylpyläkulttuuri ja lomanvietto ylhäisön keskuudessa eli kukoistuskauttaan Euroopassa. Kesällä siirryyttiin rannikolle kylpyläkaupunkeihin lepäämään ja uimaan, kuten teki mm Venäjän keisariperhe ja hoviväki. Haapsalussa Tri Hunnius oli kehittänyt virkistävät ja puhdistavat mutakylvyt, mitä valmistettiin matalien merenlahtien mudasta.

Carl Hunnius

Mielenkiintoista tietää: Haapsalua nimitettiin keisarilliseksi kylpyläksi, täällä kävivät perheiden kanssa lomailemassa ja mutakylpyjä ottamassa Venäjän tsaarit Nikolai I, Aleksanteri II, Aleksanteri III ja Nikolai II. Tule kokeile Haapsalun mutahoitoa Laine ja Fra Mare Spa hotelleissa! (Ps täällä Haapsalussa Virossa on meidän kesäsunto, siksi tiedän paljon kylpyläperinteestä kaupungissa )

Virossa Haapsalussa Lääkärinä työskennellyt Hunnius oli ensimmäinen, joka huomasi paikallisten asukkaiden tavan lieventää terveysongelmia meren mudalla ja alkoi sen jälkeen tieteellisesti tutkimaan mudan ominaisuuksia. Vuonna 1825 perustettiin hänen aloitteesta Haapsaluun ensimmäinen mutahoitola v 1825.

Kylpylätoiminta alkoi Haapsalussa jo 1800 -luvulla. Paikalliset asukkaat keksivät vuosisatoja sitten voidella kehoaan matalan lahden pohjasta saatavalla, terveelliseksi koetulla mudalla. Kaupungin mutahoitojen maine alkoi kiiriä ja houkutella terveyskylpyihin Venäjän tsaariperheen jäseniä sekä muuta aikansa ylhäisöä Venäjältä ja muualta Euroopasta.

Kaupungin museon vierasvihkossa on runsaasti saksalaisten vierailijoiden tervehdyksiä. Monet saksalaiset allekirjoittavat vieläkin oheen lisänimen ”Hunnius”. Vierailijat ilmeisesti kunnioittavat ylpeinä esi-isäänsä, joka ilmiömäisellä liikemiesvaistolla muutti liejun kullaksi.

Carl Abraham Hunnius opiskeli Tarton yliopistossa lääkäriksi. Hänen varsinainen ansionsa on kuitenkin se, että kaupungissa toimii nykyäänkin kylpylöitä mainoslauseenaan ”Elämän eliksiirimme on parantava meren muta”. Idean tuottoisaan bisnekseen Hunnius nappasi kalastajilta, joiden oli nähnyt sivelevän itseään rannassa mudalla.

Kysyessään kalastajilta syytä tähän, kalastajat olivat vastanneet toimenpiteen helpottavan heidän niveliensä kolotusta.

Kauneuskilpailut Haapsalussa

Ensimmäinen Hunniuksen mutakylpylä valmistui kaupungin mahtimiehen Magnus De La Gardien tuella vuonna 1825. Koska asiakaskunta koostui etupäässä pietarilaisesta hoviväestä, kaupunki sai höyrylaivayhteyden Pietariin jo kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Tasaisesti nousevien kävijämäärien ja keisarillisella Venäjällä kasvavan maineen myötä Viron rautatieverkko ulotettiin Haapsaluun vuonna 1905.

Jopa Haapsaluun eksynyt The Timesin toimittaja ihastui mudassa kylpemisen saloihin.

”Minusta tuntui kuin olisin leijunut,” hän kertoi kesällä The Times -lehdessä. Juhlallisen tunnelman tosin oli keskeyttänyt alkukantainen kuorsaukselta kuulostanut röhkinä. Opas kehotti toimittajaa olemaan huoleti, ja osoitti muta-ammeeseen nukahtanutta kylpylävierasta: ”It’s a Finn, don’t worry”.

Nykyään kyseisen mutakylpylän asiakkaista 90 prosenttia on suomalaisia, ja syystäkin: kotimaassa päivän kylpyläloman hinnalla saa kieriskellä mudan täyttämässä ammeessa kokonaisen viikon.

lainattu osio -Kimmo Laakson artikkelista Haapsalu

Kirjoitan seuraavaankin artikkeliini juttua Haapsalusta ennen ja nyt -

Tervetuloa Haaremiin, wellcome to Harem !

2009-10-29T03:59:00.000-07:00

Jumalattaremme Hygienia (1.osa
(by english in the end)

Kuten Psyke Hygieniakin kuulostaa kauniilta jumalattaren nimeltä. Pidän yllä iluusiota, että nimi on jollekulle puhtauden esikuvalle kuulunutkin. Nimi kuulostaa puhtaalta ja arvokkaalta. Koska molemmat nimet on kauniita, ja ihmiskunnalle elintärkeitä, olen ristinyt blogini patsastytöt, kaksoset Psykeksi ja Hygieniaksi

Idässä oli toinen uskonto ja moniavioisuus. Päivän rutiinit liittyivät peseytymiseen ja lämpimässä ilmastossa virkistäytymiseen, varsinkin vauraissa kultuureissa, kuten Ottomaanien valtakunnassa Turkissa. Muiden maineikkaiden sulttaanien lailla mm Turkin sulttaani Murad III (1546–1595) piti yllä kylpemisen kulttuuria haaremissaan. Hänen haaremiinsa kuului 1 200 orjamarkkinoilta hankittua kauneinta naista, joita vartioivat yli 400 eunukkia. Murad III katseli usein arabeskien takaa kuinka alastomat naiset ilakoivat ja viettivät aikaansa vesialtailla. Haaremin altailla musiikki, laulu ja seurapelit loivat viihtyisää ilmapiiriä.

Miten mahdettiinkaan maailmassa hoitaa meille itsekullekin tärkeää henkilökohtaista hygieeninaa ennen kylpyhuoneen keksimistä ?

Suomessa pienenkin torpan asuinmiljööseen kuului sauna. Pesutila oli usemmiten savusauna, lisäksi oli erillinen huussi ulkona ja järvi, minne pulahtaa. Tosin se oli jäässä talvella. Mutta pehmeässä hangessa saattoi kiereskellä itsensä puhtaaksi ilman vettäkin. Vaikka uitiin ja saunottiin, kirput ja täit alati kiusasivat metsien mökkiläiskansaa. Kaupungissakin peseydyttiin yleisissä saunoissa, kun muita mahdollisuuksia ei juurikaan ollut. Kuppari oli kansanparantajan ammatti. Saunassa tehty kuppaus elvytti väsynyttä kehoa, ja ennaltaehkäisi pelättyjä sairauksia.

Yksin oli hankalaa peseytyä, sisar oli selänpesijä

Maaseudulla naisväki keitti saippuansa 1950-luvulle asti kotona teurasjätteistä ja koivuntuhkasta. Tarvittaessa pesupala sai tuoksunsa tervasta, sitruunasta, yrteistä ja hajuvesistä. Olimme todellakin pesseet itsemme teurasjätteillä, ja sanamuotoa korjaillen pesemme edelleenkin, koska saippua on yhä päivittäisessä käytössämme. Ainakin saippuan valmistus on ekologista. Saippuamainoksissa ei puhuta selkokielisesti tuotteen sisältämistä aineosista.

Ihosta lika irtosi vihtomalla ja kuumalla vedellä

Miten toimittiin Hygieenian kanssa Lähi-idässä ja muilla kuivilla seuduilla ennen Embon ja Lambin keksimistä ? Karavaaneilla ei ollut mukanaan huuhtelevaa bidettä. Takaliston pyyhkimiseen käytettiin vastenta kättä. Uskontoihinkin liittyvissä ohjeistuksissakin oli säädetty nimenomaan vasemman käden varatun pyyhkimiseen. Oikeaa kättä tuli käyttää syömiseen. Entäs jos olikin vasenkätinen ?

Tässä pestään pyykki, lapset ja astiat samassa pesualtaassa, kätevää

Peseytyminen ja puhtaus ovat kuuluneet kautta aikojen ihmisten arkeen. Hyvä esimerkki tästä on antiikin Rooma, missä keisarit rakennuttivat toinen toistaan komeampia kylpylärakennuksia yleiseen käyttöön. Jo muinaiset egyptiläiset nauttivat kylpemisestä ja he käyttivät saippuaa peseytymiseen ja ihosairauksien hoitoon. Saippuan valmistamisen taito levisi Eurooppaan Egyptistä ja roomalaiset kylpyläkulttuurit suorastaan jumaloivat saippuaa. Peseytyminen oli tällöin hyvin pitkälti sosiaalinen tapahtuma, sillä kylpylöissä tavattiin tuttuja ja pidettiin jopa kokouksia. Sen sijaan myöhemmin renessanssiajan ihminen piti peseytymistä turhamaisena ja uskoi, että sukupuolitaudit levisivät saunan kautta. Yläluokka hautasi hajunsa tuoksusaippuoihin ja hajuvesiin.

Saunassa Marie Antoinetten haikaranpesä olisi saanut kyytiä

Wellcome to Ottoman Harem !

Life in the Topkapi Palace Ottoman harem was very different from what was imagined by Europeans. In Ottoman society, as an institution Topkapi harem life reflected the secluded privacy of family life. Topkapi Harem tour will take about half hour and will definitely be a reward to everyone interested in Ottoman harem life. Harem compound is in the second courtyard of the palace.
The "cariyes" who served sultan's wife or mother sultan, under the guidance of the sultan's mother, were taught to read and write, play music, and the intricate rules of palace etiquette and protocol. They were trained and educated in the skills and accomplishments considered appropriate for women at the time. After a certain number of years in service they were allowed to marry. Very few were honoured even by the privilege of waiting at the sultan's table, and still fewer became royal wives. Hurrem Sultan was a good example of palace opportunities for cariyes.

Generally speaking, "cariyes" had an important place in the royal harem. They were cared and treated as if they were the flowers of the harem just like the flowers in a garden. This is evident from the names of the harem women as they began to receive melodious Persian names like Laligül (Ruby Rose) and Nazgül (Shy Rose) that suggested they were as beautiful and graceful as flowers.

The image of a harem conjures visions of opulent surroundings filled with beautiful and sensuous women. It was imagined that their sole duty was to entertain a sultan. This image may have been falsely based on the imperial harems of the sixteenth and seventeenth centuries of the Ottoman Empire. In this period of history, harems played an important role in the governing of the Ottoman Empire. This most renown period was known as the Reign of Women, the Kadinlar Sultanati. The involvement of the harem women, and more specifically, the Valide Sultan (Sultan's Mother or Queen Mother) and the Sultan's favourites (favoured harem women), in state politics, diminished the power and position of the Sultan. As the Sultan was the head of the government (or Divan), this interference proved to be detrimental to the Ottoman Empire.
www.lydotravel.com/Ottoman-harem.html

Eka loma Sarköyssä kesällä 2008

2009-10-28T10:00:00.000-07:00

Kesän 2008 lomatunnelmat oli huipussaan kesäkuun alussa, kun perheeni odotti päästä katsomaan Sarköystä ostamaani loma-asuntoa, ensimmäistä kertaa. Olin selvittänyt pojilleni ja miehelleni, että asunnossamme makuuhuoneissa yläkerrassa, lattialla olisi nukkumiseen vain patjat. Ruokapöydän virkaa toimitti terassipöytä ja 6 muovituolia. Lomalle mukaan pakkasimme matkalaukullisen liinavaatteita ja mm uudet ruokailuvälineet yhteen suureen matkalaukkuun.

Jos matkustat vain yksin tai kaksin, ei halpamatkailussa saavutettu hintaetu palvele sinua parhaalla mahdollisella tavalla. Kun maksustin viime keväänä Turkkiin yksin, maksoin mukisematta 400 e Turkish Airin (Thy) suorasta lennosta Istanbuliin. Kun perheessä matkusti 4 henkilöä, oli lippuhintoihin löydettävä edullisempia vaihtoehtoja.

Suunnitelmien mukaan Jukka ja Lasse tutustuivat Istanbuliin 2 päivän ajan, ilman meitä. Riikan lennolla katosi liinavaatelaukkumme, mutta onneksi se löytyi ja tuotiin Jukalle hotelliin Istanbulissa. Sovitusti Jukka sai vuokra-auton hotelliin. Erityisen huojentavaa oli, kun miehet ajoivat 200 km Istanbulista Sarköyhin, ja onnistuivat löytämään kaupungin liepeiltä asuntomme ilman minua ! Onneksi liinavaatteetkin pääsivät perille Sarköyhin. Kolmantena päivänä Jukka ja Lasse haki autolla meidät Ataturkin kentältä Istanbulista.

Viimeiset lomapäivät Sarköyssä oli haikeita. Takaisintulomme Suomeen sujui mutkattomammin. Aamuyöstä olimme pakanneet ja Sarköyissä valmiit kotimatkalle. Vuokra autollamme saavuimme parahiksi Istanbulin aamuruuhkaan. Ajoimme kaupungin läpi O-2 moottoritietä pitkin päästäksemme Sabiha Gökcen lentokentälle Aasian puolelle. Oli Ikimuistoinen elämys ajaa 50 km läpi suurta kaupunkia ja ylittää Bosborin salmi jättiläismäistä siltaa pitkin. Moottoritiellä ruuhkassa innokkaat myyjät myivät rinkeleitä harjanvarresta !
Olimme vuokranneet auton, http://www.bestofrentacar.com/
Autovuokraamo on kätevä, kun he tuovat ja hakevat auton, mistä pyydämme. Pois lähtiessämme automme haettiin Sabiha Gökcen lentokentältä. Lento Tukholmaan ksti 3 t 15 minuuttia ja kone oli vain puolillaan matkustajia. Tukholmassa kentältä siirryimme taksilla 50km laivasatamaan. Siljan laivalla oli leppoisaa ja söimme hyvän illallisen pitkän matkapäivämme päätteeksi.

Summa summarum, tuo viimekesäinen halpamatkustelu olisi ollut edullista, ilman Juhon sairastumista, hotelli yöpymistä Riikassa, 50 km taksilla ajelua Tuhkolmassa ja herkuttelua Siljan laivalla. Nämä välilliset kustannukset oli syy, miksi nyt tänä kesä päädyimme ostamaan Finnairin 200 e:n edulliset lentoliput Istanbuliin. Lippuja sai ostetuksi 30.9.2009 ajankohtaan saakka. Toivottavasti näitä lippuja myytäisiin ensi kesänäkin samaan hintaan Hulluilla päivillä.

http://www.ryanair.com/site/FI/
http://www.kuumat.com/
http://www.get-packing.com/flights/istanbul-from-stanstead.html

Tuosta linkistä löytyy Saksan lentoyhtiöt, jotka lentää Turkkiin, kts Turkki aakkosissa, on aika lopussa.
http://whichbudget.com/en/cheapflights.php?from=HAM#HAMTurkey

Kannatta pistää merkille, että Tampereelta Ryan Air lentää keskieuroopan saksaan, jostä voi löytää melko edullisenkin jatkolennon Istanbuliin. Voi vaikka yöpyä 1-2 kaksi yötä Saksassa, ja tutustua lomalla uuteen kaupunkiin.

ii kirjoitti...
Mua kyllä pelottaa, että mistä me saadaan rahaa lentää elokuuksi Turkkiin - mutta ehkä uskallaudutaan kokeilemaan jotain tällaista kokeilevaa... Onko suo Riga siis joku lentokenttä Tallinnassa? Tallinnan kautta ehkä uskaltaisin lähteä, se on sentään vähän tuttu.

terveisin,

tyhmä kyselee taas :)

17. huhtikuuta 2009 5:18
sateenkaari kirjoitti...
Kiitos hyvasta neuvonnasta. Taalta Turkista eurooppaan saa tosi halpoja lentoja,mutta suoraan Helsinkiin ei.Talvella TURK HAVAYOLLARİ myy Suomesta tanne paljon halvemmalla,mita taalta Suomeen.Meidan talon alakertaan on THY juuri avaamassa liiketta.
Hyvaa viikonloppua suunnitteluille!

17. huhtikuuta 2009 10:19
Annu kirjoitti...
Sateenkaari;
Aika hyvin palvelut, kun matkatoimisto tulee alakertaan

Halpamatkailua 2, huhtikuu 2009

2009-10-28T08:48:00.000-07:00

Kerron tässä jatko-osassa 1 viikon äkkilähtö seurakatkastamme Egyptiin. Kolmannessa osassa, ensi viikolla kerron edullisista lennoista Barcelonaan, Irlantiin ja Turkkiin.

Hyvää Pääsiäistä kaikille ! Tässä vallaton poikani, vähän nuorempana.

Netinkäytöstä opin ensialkuun, että systeemin laajoja hakutoimintoja voi käyttää edullisten lento- ja lomamatkalippujen etsintään, eli kaikenkirjavat äkkilähdöt löytyvät netistä, varsin vaivattomasti. Tosin useissa tapauksissa äkkilähdöissä varoitusaika on turhankin lyhyt, vain muutama päivä. Yleensä käytän monia eri hakukoneita, ja seuramatkoille on olemassa muitakin esittelykanavia. Lisäksi äitini seuraa tarjousmatkojen hintoja Hesarista, mikä onkin aika tehokasta.

Tässä alla on hyvä linkki, mistä pääsee useisiin hakukoneisiin ja matkatoimistojen sivuille. Itse suosin pelkkien lentojen haussa Travelstartin tai Travellinkin sivuja, selkeyden vuoksi. Huomatkaa, että sivulta löytyy myös Tallinnan ja Tuhkolman äkkilähtöjä. Jotta kruunut saisi euroiksi, on tuossa Napsu valuuttalaskimen osoite myös. Voit myös tarvita ilmaista sanakirjaa (valitse kielet ensin, ja sitten sana, minkä haluat kääntää).

KUUMAT JA HALVAT OS : http://www.kuumat.com/

NAPSU: http://www.napsu.fi/matkailu/valuuttalaskuri/

ILMAINEN SANAKIRJA : http://ilmainensanakirja.fi/sanakirja/

Kaikkia äkkilähtöjä ei kuitenkaan saa varatuksi netistä, varsinkaan, jos kyse on lähipäivien seuramatkalle lähdöstä. Esimerkkini on Domina Travel matkatoimisto, joka myy tarjouksina sesonkien ulkopuolella Egyptin matkoja. Matkustamisen ajankohdaksi olimme päättäneet loka- marraskuun vaihteen, kun Suomessa oli märkää ja pimeää. Tarkoitus oli ostaa äkkilähtö Egyptiin, minä ja lapset, äitini ja isäni, sekä siskoni lapsineen. Koska meitä oli noinkin monta 8 henkeä, olimme varautuneet siihen, että joku lapsista joutuisi jäämään kotiin, jos koneessa ei olisi tilaa kaikille. Hyvissä ajoin lapsille oli haettu lomaluvat koulusta, vaikka lipuista ei ollut vielä tietoakaan.

Ekologista menoa ruohopyörällä !

Egyptiin lentoja oli lauantaina ja sunnuntaina. Perjantaina päivää ennen lähtöä äitini ja isäni menivät Helsingissä matkatoimistoon paikan päälle. Lähilähtöjä ei myyty enää lehdessä, eikä netissä, koska matkatoimisto haluaa periä matkasta maksun ennen lähtöä. Sattumoisin tuolla kertaa 8 paikkaa oli vapaana seuraavan päivän lennolle Sharm El Sheikkiin. Lentoliput maksettiin saman tein matkatoimistossa. Viikon loma kohteessa tuli maksamaan meille 170e/ henkilö. Lipuissamme hotellimajoitus oli avoin, joskin matkakohteessa ei huonoja hotelleja ollutkaan. Perillä Sharm El Sheikissä pääsimme koko porukka majoittumaan ihanaan hotelli Tivoliin, missä huoneistomme kuistilta saatoimme valvoa lastemme uimista altaassa. Lapsemme ovat serkuksia, ja tuolloin 10 – 13 vuotiaille 3 vilkkaille pojille ja yhdelle tytölle, loma oli ikimuistoinen ja hauska.

Äkkilähtöjen harrastaminen sopii eläkeläisille, mutta tässä tapauksessa, valmisteltuna se kävi meillekin paremmin, kuin hyvin.
Lähettänyt Annu klo 5:10
Tunnisteet: Elämäni seikkailut
1 kommenttia:
sateenkaari kirjoitti...
Kiitos vinkeista! Todellakin,jos on mahdollisuus lahtea paivan parin varoitusajalla matkalle,niin se kannattaa. Ja jos pystyy viela odottamaan naita akkilahtöja.Kuten sanoit,niin aina ei ole koneessa tilaa. Js sitten viela suurempi mahdollisuus on,jos matkakode ei ole jokin maaratty. Nama akkilahdöthan ovat eri asia,kuin esim halpalennot. Halpalentoyhtiöissa on valinnanvaraa,mutta pitaa kylla ottaa tarkaan selvaa vakuutuksista yms.Olen kuullut,etta jotkut menevat matkalaukun kanssa lentokentalle(ja yöpyvatkin siella tarpeen tullen) odottamaan viimehetken lahtöa,joka saattaa olla todella edullinen.
Kiitos samoin sinne HYVAA PAASİAİSTA!

11. huhtikuuta 2009 6:51

Tunnista minut, huhtikuu 2009

2009-10-28T08:43:00.000-07:00

tiistaina 28. huhtikuuta 2009
Kuvaus itsestäni

Olen 168 cm pitkä ja rehellisesti ilmaistuna ylipainoinen. Pitäisi saada laihdutetuksi 15 kg. Silmät on siniharmaat. Kulmakarvani kaartuvat korkealla, mikä saa ilmeeni iloiseksi, tai hölmöksi, jos vertaa vaikutelmaa Ohukaiseen.

Minut tunnistaa myös punasankaisista silmälaseistani. Monet sanoo punaisten lasien sopivan minulle. Ruskeat, punertavat hiukseni ulottuu harteille. Pidän usein ponihäntää. Poikani ei halua minun leikkaavan hiuksiani. Hiukseni ovat kauneinta minussa, heidän mielestään.

Kotona pidän ns paitulia,joita minulla onkin monta kivaa ja eri väristä. Paituli on myös yöpukuni. Jalassa minulla on valkoiset nilkkasukat, kotona. Jos on kiire kauppaan tms, voin vetää jalkaani pitkät housut hujauksessa ja sulloa paitulin niihin. Eli viivyttelyyn en tuhlaa aikaa. Tämän tapani vuoksi poikani huomauttavat ; ethän lähde matkaan yöpuku päälläsi. Usemmiten liikun autolla, täällä maaseudulla se on välttämättömyys.

Kävelytyylini on kevyt ja reipas, en kestä laahustelua. Kaverit usein valittaa minun kävelevän liian lujaa. Liikun ripeästi myös kaupassa, pitkät käytävät suorastaan juoksen kärryjen kanssa. Epätavallisen ripeä liikehdintäni saa myymäläetsivät valppaiksi, ja näitä sitten kaupassa juokseekin perässäni osastolta toiselle. En ole tuosta moksiskaan, ja hymyilen varjostajilleni, kun kujanjuoksu päättyy kassalla.

Nyt keväällä eniten pidän mustia pitkiä housuja, ja tummaa T-paitaa. Päälle vedän vaalean vihreän toppajakun. Värien puolesta olen ainakin tip,top lähtemään ihmisten ilmoille.
Koruja en pidä, en edes kihlasormustani. En voi käsittää, kuinka ihmiset vapaaehtoisesti rihmoittavat itsensä koruilla. Laita kokeeksi sormus koiran häntään, ja katso miten käy. Minussa tapahtuu sama alkukantainen vastenmielisyys turhia kehossa riippuvia esineitä kohtaan. Kyse on mukavuudesta. Kun olin nuorempi, ja tapasin mummoni, laiton kyllä korut ylleni, mitkä hän oli minulle lahjoittanut.

Kesän v 2008 kuvat, tammikuu

2009-10-28T08:33:00.000-07:00

Kun muistelen mennyttä kesää, kertovat kuvat enemmän kuin sanat. Niin paljon kaikkea mielenkiinteista tapahtui kesän aikana, joten idylliset
kuvat Sarköystä puhukoot puolestaan. Tosin tuo imuri ei edusta idylliä, mutta se oli tekemisissäni tärkeä työväline.

Kesän kuvat enemmän kuin sanat

Kehuttakoon sitä, että imurointikin uudella imurilla oli kivaa. Kunnostustöissä se oli viimeinen vaihe, ennen yksittäisten makuuhuoneisen valmiiksi saamista. Kyllä kunnostamisessa kului tuskaa ja hikeäkin, mutta sainhan vaivojeni palkaksi käyttööni unelmieni asunnon. Kaikki asunnossamme tai Sarköyssäkään ei ole varmasti aivan kohdallaan toisten mielestä. Pääasia kuitenkin on, että kaikki tämä on MINUN MIELESTÄNI IHANAA. Perusasia on luonteessani, pidän ideoimisesta, uusista virikkeistä ja pidän siitä, että saan vapaasti toteuttaa visioitani. Näin ollen asumisessa, kuten muussakin RAKASTAN TEKEMISTÄ. Näin ollen muuttaminen täysin

Sarköyn edullisin sohva 220 TL, eli 100 euroa.

valmiiseen ja mutkattomaan loma-asuntoon ei olisi minua juurikaan kiehtonut. Sarköyn alueessa ja huoneistossa oli tarpeeksi haastetta juuri minun ikäiselleni ja tapaiselleni naiselle. Yllätyin positiivisesti, että myös naisystäväni olivat kanssani samalla aaltopituudella. Kaiken ei todellakaan tarvitse olla täydellistä. Sarköyn asunnossamme riittää vuosiksi pohdiskeltavaa, mitä voin pitkinä talvi-iltoina suunnitella Suomessa seuraavaa lomaa silmällä pitäen.

Kiinteistökauppaa Turkissa, tammikuu 2009

2009-10-28T08:29:00.000-07:00

sunnuntaina 11. tammikuuta 2009
Kiinteistökaupan vaiheet

Kuva, aamiainen naapurissa

Olen aikaisemmin sijoittanut Viron kiinteistöihin, 1990- luvun lopulla, ennen maan EU-jäsenyyttä. Nyt vuosien kuluttua olen varsin tyytyväinen silloisiin päätöksiini. Tätänykyä puolestaan Turkissa kiinteistöjen arvo nousee paremmin, mitä säästäminen sijoitusrahastoihin, joten kiinteistöihin sijoittamista voi pitää hyvänä ideana täälläkin. Käytännössä Turkin loma-asuntomme Sarköyssä on sijoitus, jota eläkepäivinämme toivomme voivamme hyödyntää enemmän. Turkissa on yli 73 miljoonaa asukasta. Maan väestöstä 20% on alle 15-vuotiaita, ja tämän seikan valossa kiinteistöjen arvonnousu on varmaa. Arvonnousua vauhdittaa myös Turkin mahdollinen EU:hun liittyminen.

Olin aikaisemmin tutkinut Bulgarian kiinteistömarkkinoita. Bulgariassa maaomistus edellytti välillisen yhtiön perustamista. Nopeasti kuitenkin havaitsein, että Turkin asuntomarkkinat olivat laajemmat ja rantakiinteistöissä oli enemmän valinnanvaraa. Liasäksi Turkista Antalyan tutuistani saisin tarvittavan tuen loma-asunnon etsimisellemme.
Vierailin helmikuussa 2008 kiinteistövälittäjä Selma Kilickin luona Antalyassa. Haimme kaupungin verotoimistosta minulle henkilökohtaisen veronumeron. Sen saamiseen tarvittiin kopio passista. Kun veronumero oli olemassa, saimme avatuksi minulle pankkitilin turkkilaiseen pankkiin. Pankkitiliä tarvitaan rahansiirtoa varten Suomesta Turkkiin ja tärkeää on ottaa itselleen ylös uuden tilin kansainvälinen IBAN-koodi.

Ihana asuntomme löytyi !!
Maaliskuussa 2008 tutustumismatkani Turkkiin ulottui Tekirdagn maakuntaan. Olin vuokrannut auton Istanbulista. Särköyssä kiinteistövälittäjä Metin Genckin kanssa tutustuimme useaan, 20 - 25 000 e:n hintaluokan loma-asuntokohteeseen. Sikäläisittäin budjettini oli vaatimaton. Muutaman päivän etsinnän tuloksena löysin mieluisan loma-asuntomme 7 km Sarköystä etelään, läheltä Senköyn pikkukylää.
Kerrottakoon, että saman kadun muutkin kiinteisövälittäjät omista liikkeistään olivat paikalla esittelemässä omia kohteitaan. Niinpä pölyisillä teillä ajoimme kohteisiin 2 auton kimpassa. Muista edukseen poikkeavan 3mh 2 kerroksisen asunnon peruskunto oli hyvä ja sijainti rannan tuntumassa ainutlaatuinen, joten tein pikaisen päätöksen asunnon ostamisesta. Sarköyssä kiinteistövälitystoimistolla

teimme omistajan, Erdogan Cumrucun kanssa esisopimuksen asunnon ostosta (valmiiksi painettu lomake, mihin täydennetään sovitut summat). Samalla maksoin hänelle käsirahan. Sarköyn Tapu-toimiston kautta haimme armeijalta ostolupaa asunnolle. Palasin Suomeen takaisin, koska luvan saanti kestäisi 1- 3 kk. Kun asunnon ostolleni oli saatu armeijan lupa 1 kk kuluttua, palasin Sarköyhin toukokuussa. Sarköyssä perillä sain kuulla huonoja uutisia; ulkomaalaisia koskevaan asunnon omistuslakiin oli tullut muutos, mikä koskisi uusia kauppoja. Turkin hallitus ei ollut kyennyt annetun aikarajan kuluessa valmistelemaan uutta lakia ulkomaalaisten asunnon ostosta. Toukokuussa oli tilanne, missä ei vanha laki, eikä sen sijaan uusikaan laki olleet voimassa. Niinikään Sarköyn Tapu-toimisto ei voinut laatia minulle uutta omistusasiakirkirjaa. Tästä seikasta huolimatta asuntokauppa toteutettiin minun ja Erdogan Cumrucun kesken. Maksamaani asunnon hintaa vastaavalle summalle kirjoitettiin velkakirja, minkä summan Cumrucun on minulle velkaa. Kun myöhemmin saan Tapun omalle nimelleni, on minun määrä luovuttaa velkakirja hänelle takaisin. Laki ulkomaalaisten osto-oikeuksista vahvistettiin sittemmin elokuussa 2008.

Asunnon omistusasiakirjaa, eli Tapua en ole kuitenkaan saanut, koska viranomaisilta on joitain tarkastuksia tekemättä. Heti kun ohjeet saadaan, olen valmis matkustamaan Sarköyhin hakeakseni tämän tärkeän asiakirjan. Tapu on siis asunnon omistusasiakirja, mistä selviää tiedot asunnosta ja omistajan henkilöllisyys. Omistajan henkilötietojen lisäksi, Tapussa on painettuna myös omistajan kuva. Asuntokauppa toteutetaan henkilökohtaisesti asunnon myyjän ja ostajan kesken. Uskon, että ensi vuoden alussa ulkomaalaisille asunnon ostajille Tapun saaminen on mahdollista normaalin odotusajan puitteissa.

Kesäisinä päivinä, tammikuu 2009

2009-10-28T08:26:00.000-07:00

Sarköyssa taloyhtiömme pihassa kukkivat metrin korkuiset ruusut ja yhteisiä nurmikoita kastelimme itse päivän hieman viilennyttyä. Läheisen kylän, Senköyn minareetin rukouskutsu herätti meidät aamuisin, ja iltaisin muistutti nukkumaan menosta. Vehreässä pihassamme viihtyivät linnut ja pikkuiset maaoravat. Iltaisin lepakot pyrähtelivät ilmoille katonharjamme alta.

Paimentensa kaitsema vuohilauma laidunsi läheisillä rinteillä. Kellot kilkattaen lauma palasi sijoilleen kukkuloitten taa, ennen auringonlaskua. Paimenkoirat poikkesivat meitä silloin tällöin tervehtimään.

Kun päivän ostokset oli tehty Sarköyssä ja lounas nautittu, oli siestan aika päivän kuumimpina hetkinä. Iltapäivällä oli aikaa uimiselle ja myöhemmin kävelylenkkille auringon laskiessa mailleen. Iltaisin kuistilla grillissä valmistimme marinoitua kanaa, naudanlihaa ja joskus lammasta. Ruoan kanssa nautimme paikallisia viinejä.

Turkkilaisittain illalla syödään ja seurustellaan taivasalla ulkona, mukavasti istuen sohvilla ja nojatuoleissa. Tavallista pidemmän lomamme aikana tutustuimme turkkilaiseen elämäntapaan. Päivän askareiden jälkeen kansain-kansainväliset TV-lähetykset muistuttivat meitä siitä, mistä maanosasta olimmekaan kotoisin. Sarköyssä ikävä saattoi yllättää illan viimeisinä tunteina, kun muistin miten valoisaa Suomessa onkaan keskellä kesää.
Lähettänyt Annu klo 2:35 2 kommenttia
Tunnisteet: Sarköy, Taas Turkissa
keskiviikkona 14. tammikuuta 2009
Kilpikonnia ja simpukoita

Kaupanteon yhteydessä sain asunnon heti käyttööni. Entinen omistaja Erdogan Cumrucu omistaa edelleen taloyhtiöstämme 2 muutakin asuntoa. Hänellä on vaimo ja 4 tytärtä, joita kesälomallamme tapasimme päivittäin. Erdoganin perheelle loma-asunnot on olleet sijoituksia, ja siksi oma asuntommekin oli ollut pitkään tyhjänä. Taloyhtiöömme kuuluu 7 loma-asuntoa. Keväällä kun olin yksin asunnolla, minut pyysi usein aamukahville eläkeläispariskunta, joka asuu naapurissamme. Omaan perheeseeni kuuluu mies ja 13 ja 15-vuotiaat pojat. Kesäkuussa perheeni viettäessä kesälomaa Sarköyssä, pojat ui rannassa mielellään ja keräili rannan aarteita, kiviä ja simpukoita. Vuokra-autollamme teimme retkiä lähiseuduille ja mm tutustuimme Canos-vuoriin ja Aasian puolella muinaisen Troyan rauniokaupunkiin. Automatkoillamme pelastimme maantieltä muutaman maakilpikonnan, jotka nostimme varoen tien sivuun. Yhden kilpikonnista toimme pihaamme lemmikiksi.

Kuvaus Sarköyn alueesta

Sarköyn kaupunki sijaitsee Marmaran meren rannalla, Euroopan puoleisella mantereella. Alueen loivasti vuoristoiset seudut ovat viljeltyjä. Täällä kasvatetaan viljan lisäksi viiniköynnöstä ja auringonkukkia.

Vihreillä laitumilla paimennetaan lampaita, vuohia ja lehmiä. Asfaltoidut kapeat tiet mutkittelevat ylös rinteitä. Tiet yhdistävät pienet kylät toisiinsa. Autolla ajettaessa kukkuloitten korkeuksissa, pienet kylät erottaa kaukaa valkeista minareeteistaan.

Vuoristotie päättyy rannikolle Sarköyn kaupunkiin. Sarköyssä ei lomaile ulkomaalaisia turisteja, kuten esimerkiksi Alanyassa. Istanbulista Sarköyhin on yhtä pitkä 200km:n matka, mitä Alanyaankin on Antalyan lentokentältä. Sarköyn lomailijat on Istanbulin alueen turkkilaisia, jotka viettää vapaa-aikaansa omissa loma-asunnoissaan. Talvisin Sarköyssä on asukkaita n 12 000, mutta kesällä määrä nousee 80 000. Kaupungin kauniille rantabulevardille on istutettu palmuja, jotka on talveksi kääritty kaislamattoihin.

Uima-rantaa on koko kaupungin leveydeltä. Sarköyn ympäristön lomakyliä kutsutaan siteseiksi. Lomakylissä voi olla asuntoja 7 - 200 kpl. Meidän Sahin Sitesiin (Kotkan Pesään) kuuluu vain 7 asuntoa, jotka on ns paritaloissa. Joissain lomakylissä on käytössä yhteinen uima-allas ja vartiointi portilla. Meitä lähellä olevassa suuremmassa lomakylässä on pitzeria ja kauppa, missä mekin asioimme päivittäin.

Omassa taloyhtiössämme ei ole vartiointia, joskin naapurin eläkeläispariskunta asuu paikan päällä talvisinkin. Puutarhurimme hoitaa myös talomiehen töitä ja pitää pihat siistinä. Sarköyn alueella ei ole ongelmia varkaista, vakuutti naapurimme. Turkissa loma-asunnotkin sisustetaan melko prameasti tyylihuonekaluilla, mikä on meille suomalaisille vierasta. Perhekunnat ovat myös suuria, ja lasten lisäksi lomalle tulevat myös isovanhemmat

Ucmakdere - Kumbag, tammikuu 2009

2009-10-28T08:23:00.000-07:00

torstaina 22. tammikuuta 2009
Ucmakdere - Kumbag

Yllämainittujen kylien väliin mahtuu Ganos vuoristo, missä tie mutkittelee korkeuksiin pitkin vuorenrinteitä. Kuten Enduroclubin ja liitovarjoilijoiden kuvista näkee, on vuorilta huikeat maisemat alas merelle ja laaksoihin. En ole uskaltanut ajaa reittiä autolla. Olen elättänyt kuvitel maa, että joskus kävelen tuon osuuden vuorten toiselle puolelle. Koska kesällä on liian kuuma, toivoisin voivani ajaa taipaleen mopolla tai skootterilla. Nyt minulla olisi hyvä syykin matkustaa Kumbagiin. Suomalainen Irene lomailee siellä kesäisin perheensä kanssa !. On todella ihme, että löysimme tiedon toistemme kesäpaikoista, kun muutenkaan en ole montaa ulkolaista näillä seuduilla nähnyt.

Turkin mania 1, tammikuu 2009

2009-10-28T08:20:00.000-07:00

Istanbul, Kissojen Kuningas ja Paratiisin Onnen matto

Kesällä 2008 palasin vuosien jälkeen Istanbuliin. Oli kummallista todeta, palanneeni vieraaseen kaupunkiin, jonka olin muistoissani jo jättänyt unohduksiin. Olinko alitajuisesti halunnut palata kaupunkiin, vai oliko paluuni ollut silkkaa sattumaa ? Muistelen elävästi Istanbulia, jossa ensi kertaa vierailin vuonna 1989 mieheni, Jukan kanssa. Viivyimme kaupungissa vaivaiset 3 päivää. Silloin 1980-luvun lopulla minä ja mieheni olimme nuoria, ja halusimme matkustella, aina kun siihen oli tilaisuus. Suomessa oli lumeton sateinen tammikuu. Vaikka asuntovelka painoi päälle, ostin innoissani meille edulliset 1000 mk:n lentoliput seuramatkalle Turkkiin, Istanbuliin. Majapaikkamme oli syrjäkujan pikku hotelli, joka sijaitsi keskustassa Sultanahmedin alueella. Ensimmäisenä aamuna me turistit suuntasimme kohti suurta harmaata moskeijaa. Moskeijan edessä, rakennuksen syvennyksessä parveili, venytteli tai istui kymmenittäin eri värisiä ja kokoisia kissoja. Kun lähestyimme paikkaa alkoi vieno huilunsoitto, joka kummasti veti kissoja puoleensa. Kivipaadella istui hyvin vanha mies, arvokkaana, suuri turpaani päässään. Epäilemättä hän oli Kissojen Kuningas, joka soitollaan pyysi almuja itselleen ja kissoilleen. Tuo eriskummallinen hetki, kun annoin almuni, jäi lähtemättömänä mieleeni, kuin elävä valokuva. Ei ihme, rakastinhan kissoja.

Moskeijan puistossa kiersimme vanhaa kupolikaivoa ja ylllättäen meiltä kysyttiin jotakin suomeksi. Kyselijät olivat kaksi turkkilasta nuorta miestä. He kysyivät tunsimmeko Leenaa Suomesta ? Heillä oli esittää Leenasta kuva ja kaikki, edellisestä kesästä. Tunsimme monta Leenaa, mutta emme juuri häntä, vastasimme kohteliaasti. Koska he pitivät erityisesti suomalaisista, he halusivat viedä meidät moskeijaan sisälle. Kun siellä oli käyty, meille haluttiin esitellä läheiset hevostallit. Talleissa, eli monissa pikkuruisissa kaupoissa ei ollut hevosia, vaan tuhansittain mattoja. Yksi mattokauppiaista oli sattumoisin uuden ystävämme eno. Enon kaupassa meille esiteltiin kymmenittäin taidokkaasti käsinsolmittuja mattoja toinen toisensa jälkeen. Tahtomattani innostuin jokaisesta uudesta matosta, ja maton kuvioon liittyvästä kertomuksesta. Halusin nähdä ja kuulla lisää. Istuimme rennosti pehmustetuissa tuoleissa, ja lämmin omanatee sai poskemme kuumottamaan.

Matoista yksi oli ylitse muiden, sen väri oli kirkkaan sininen. Maton taidokas kuvio esitti Paratiisin Onnen puuta, hedelmineen ja lintuineen. Matto oli häälahjaksi tarkoitettu. Vaikka vastaneineet olisivat rutiköyhiä, eläisivät he onnellisina uuden mattonsa kanssa, selvitti myyjä. Matto olisi tärkein kodin varuste, eikä muiden huonekalujen hankinnoilla olisi kiirettä maton hankkimisemme jälkeen. Parisuhteellemme luvattu onnellisuuden takuu kuulosti sen verran lyömättömältä edulta, että yhteistuumin mieheni kanssa päätimme sen ostaa. Paratiisin Onnen maton hinnan saimme tingityksi 1/3 osaan siitä, mitä kauppiaamme oli tästä alussa pyytänyt. Kaupantekomme matosta oli alkanut klo 10 aamulla ja se päättyi illan alkaessa hämärtää. Epäilemättä myyjät olivat väsyneitä työpäiväänsä ja meihin ainoisiin asiakkaisiinsa.

Pitkästä työpäivästään huolimatta myyjät olivat liikkeellä vielä illalla, ja he tulivat hakemaan meitä hotellistamme. Olimme yllättyneitä, mutta mielissämme, kun he veivät meidät syömään tunnelmalliseen ravintolaan.
Vuosien kuluttua olin jälleen Istanbulissa, nyt yksin. Koska minulla oli hyvin aikaa, suunnistin tuttuun paikkaan hevostalleille. Olisin halunnut käydä kertomassa mattokauppiaallemme, että mattomme takuu oli kestänyt avioliitossamme hyvin, niin myötä- kuin vastoinkäymisetkin 19-vuoden ajan. Vaan en tuntenut talleja entisekseen, enkä löytänyt myymälää, mistä mattomme oli kotoisin. Aika oli kulunut, eikä nähtävästi onnellisuuden mattojakaan myytäisi enää Istanbulissa.

- Vilkkaan kadun varrella en nähnyt enää kerjäläisnaisia, paljasjalkaisine lapsineen
- Keskenkasvuiset kengänkiillottajat eivät juosseet perässäni, kuten silloin
- Pankinssa miesvirkailijat eivät enää käryttäneet tupakkaa palvellessaan asiakkaita
- Epäilin myös Kissojen Kuninkaan kuolleen, koska moskeijan luota en tavoittanut katseellani enää ainuttakaan kissaa

Turkin mania 2, tammikuu 2009

2009-10-28T08:12:00.000-07:00

Mistä Turkin mania alkoi,

Kertomukseni loma-asunnon etsimisestä Tekirdagn maakunnasta jatkuu arkistossani sivulla; Kiinteistökaupan vaiheet - tammikuu 2008.

Omalla esimerkilläni toivon voivani kannustaa suomalaisia toteuttamaan loma-asunto- haaveitaan. Este unelmien toteuttamiselle on usein epäluuloisuus vieraan maan kaupanteon luotettavuudesta. Kiinteistökauppa on epäilemättä riskitöntä Antalyan tai Alanyan turistiranni koilla, mutta hinnat ovat toista luokkaa, mitä esimerkiksi Sarköyn seudulla. Sarköystä uuden 60m2 loma-asunnon 2 kerroksisesta talosta saa ostetuksi 55 000 YTL:n eli n 27 000 euron hinnalla, eli hintojen ero on huomattava.

Oma pätevyyteni asuntokaupassa;
Kerrottakoon, että olen itse perehtynyt suomessa kiinteistökaupan juridiikkaan 6 kk:n intensiivikurssilla, mistä minulla on diplomi. Kyse ei kuitenkaan ole LKV-tutkinnosta. Turkissa luotan paikallisiin asuntokaupan ammattilaisiin, joiden tulee myös vastata kaupan juridisesta puolesta. Asunnon ostoon liittyvät neuvoni ovat maksuttomia. Kyse on harrastuksesta. Luonnollisesti perin konsultointipalkkion, jos lähden katsomaan kiinnostavaa kohdetta paikan päälle Turkkiin.
Tässä alla on malli asunnon omistusasiakirjasta, eli Tapusta

Lähettänyt Annu klo 0:37 0 kommenttia
Tunnisteet: asuntokauppaa, Taas Turkissa
keskiviikkona 28. tammikuuta 2009
Mistä Turkin mania alkoi ...

Antalya Camyuva ja Kemer alhaalla, ylhäällä vuorilla Beycik

Paratiisin Onnen mattomme oli ostettu Istanbulista tammikuussa vuonna 1989. Istanbulista jatkoimme matkaamme yöbussilla (900 km) kohti Antalyaa ja Kemeriä, katsomaan Karia ja Eilaa. Seuraavat kertomani tapahtumat liittyvät tuohon vierailuun heidän luonaan .......

Tylsien ja pitkien työmatkojeni aikana Siuntiosta Tapiolaan (45km), olin haaveillut lomista, joiden päättymiselle ei ollut takarajaa. Haaveitteni loma-paratiisilla ei ollut maata, eikä osoitetta. Sellaisen paikan kylläkin olivat löytäneet mieheni eno, Kari ja hänen vaimonsa Eila, 20-vuotta sitten. Silloin he olivat muuttaneet Turkkiin, lähelle Kemeriä Camyuvan kylään. Eila työskenteli matkailualalla, ja siksi heille oli ollut mahdollista löytää Turkista yksi maan kauneimmista paikoista asuinpaikakseen.

Lomapaikan etsiminen alkoi täältä Camyvan ja Kemerin seudulta 2/2008

Istanbulin lomamme oli jäänyt lyhyeksi 3 päiväksi. Yön yli olimme matkustaneet bussilla Istanbulista Antalyaan, Kemeriin ja vihdoin perille Camyuvaan. Aamun sarastaessa luminen tie laskeutui alas Anatolian ylängöltä ja rannikolla vastaamme tuli kesä. Eilan ja Karin puutarhan puissa notkuivat mandariinit. Pitkän bussimatkamme jälkeen istuimme aamiaisella heidän kuistillaan. Miehelläni Jukalla ei ollut paitaa, ja vuoden 1989 talvi oli lämmin. Heittelin puista pudonneita kypsiä mandariinejä, ja isäntiemme innokas noutaja-koira toi hedelmät takaisin, mehut suusta valuen.

Camyuvan kylän rantaa huuhteli turkoosi meri, ja rannikon yläpuolelle nousivat lumihuippuiset vuoret. Vuorilta laskeutui alas syvä rotko, minkä pohjalle Camyuva-joki oli uurtanut uomansa. Seuraavana päivänä teimme jeepillä pitkän retken ylös vuoristoon. Nämä tunnelmat Camyuv assa vastasivat omia haaveitani loma-asumisesta, ja jäivät siksi lähtemättömästi mieleeni.

Vuosia myöhemmin, eli viime vuoona 2008, minulla oli säästössäni 24 000 euroa, minkä sain käyttää loma-asuntoon. Halusin Kemeriin, katsomaan josko löytäisin seudulta paikkaa, missä mekin voisimme viettää lomat tulevina vuosina. Helmikuussa 2008 olin yksin matkalla Antalyaan, etsimään meille sopivaa loma-asuntoa.
Koska meitä oli 4 henkeä perheessämme, emme olisi mahtuneet viettämään lomia Eilan ja Karin luona. Karin kanssa olimme sopineet, että perillä tuttu kiinteistövälittäjä, suomea puhuva Selma Kilick auttaisi minua asunnon etsimisessä. Olin vuokrannut auton, mikä tuotiin hotelliini Antalyan keskustaan. Seuraavina päivinä olin sovitustitusti Selmaan yhteydessä. Loma-asuntokohteisiin eri välittäjien luona, kävin tutus tumassa yksin autollani. Olin katsonut kohteet valmiiksi netistä, ja Selma oli luvannut auttaa minua tarvittaessa, niin tulkauksessa kuin kaupanteossakin. Vaikuttavin netin kohteistani sijaitsi Baycikissä vuoristossa, Kemerin yläpuolella. Itse rakennuksen huono kunto ei vastannut odotuksiani. Sittemmin osoittautui, ettei budjettillani löytyisi riittävän edullista ja kunnollista kohdetta Antalyan tai Kemerinkään seuduilta.

Seuraavan retkeni Turkkiin tein 2 kuukautta myöhemmin, toiselle puolelle maata, Tekirdagn seudulle. Tekirdagssa ja Sarköyssä poikkesin paikallisten kiinteitövälittäjien luona. Paikalliset välittäjät myivät loma-asuntoja enimmäkseen ikkuna-ilmoituksilla.
Tulkkauksissa Selma auttoi minua puhelimitse. Sarköyn seudulla nukuin öitä vuokra-autossani, olihan minulla mukanani lämmin makuupussi. Olisin kyllä voinut yöpyä hotellissakin, mutta auto kelpasi minulle hyvin. Ensimmäisenä yönä sattui hauska episodi Sarköyn uimarannan parkkipaikalla. Parkissa oli yömyöhään muitakin autoja, ilmeisesti rakastavaisia. Jostain syystä poliisit herättivät minut lampuillaan. Olin herätyksestä niin pökerryksisssä, että nostin varmuudeksi kädet ylös ! kun en tiennyt tähdätäänkö minua lampulla vai pyssyllä. Poliisien esittämät tiukat kysymykset oli turkkia ja omat vastaukseni suomea.

Identiteettikriisi, tammikuu 2009

2009-10-28T08:10:00.000-07:00

lauantaina 31. tammikuuta 2009
Muumi-mamman identiteettikriisi

Liittyessäni Byki:n kielikouluun kohtasi minua harmillinen identiteettikriisi. Että voikin pieni asia paisua suureksi, etsiessäni riittävän pientä, alle 200 pikselin ikonia, eli web-hahmoa itselleni. Uskon, että jokaiselle naiselle on erityisen tärkeää säilyttää oma tietty identiteetti, minkä on omaksunut itselleen. Voi kuvitella samaistuvansa vaikkapa perhoseen ja saakin ikonikseen kärpäsen tai muun lentävän ötökän. Ikonihahmokseni Googlen kuvista valitsin Muumi-mamman, miksi mutkattomaksi ja avuliaaksi äitihahmoksi tunnen itseni, paitsi tänään. Googlessa Muumi-mamman kuvia olikin paljon. Kriisin ainekset oli koossa kun jouduin hylkäämään kuvat, koska niissä oli liikaa pikseleitä, eikä kuvansiirto onnistunut. Olin kekselijäs, ja yritin siirtää kuvallisesta kahvikupista muumin kuvaa ikonikseni. Täysi kriisini puhkesi kun typerä ohjelma ei ymmärtänyt käskyäni.
Lopuksi kielikurssin ikonikseni kopioitui KAHVIKUPPI ! Niin ikään kielikurssin muut opiskelijat voisivat kommunikoida minun, TYPERÄN kahvikupin kanssa. Vaikka usein juon kahvia päätteeni ääressä, ja olen kaatanutkin kahvia koneeseeni, en halua olla kahvikuppi ! Muumi-mamman äidillinen identiteettini säröili pahoin, olin kiukkuinen, en käynyt kaupassa, enkä tehnyt ruokaa lapsilleni. Yritin kaikin keinoin ja kuvankäsittelyohjelmin päästä eroon kahvikuppi-identiteetistäni. Vihdoin viimein onnistuin vaihtamaan ikoinini Mamma-hahmoon, jättämällä kuvankäsittelyohjelman kokonaan pois operaatiosta. Vasta kun olin päässyt eroon kahvikupista ja saanut muodonmuutokseni aikaiseksi, sain tehdyksi ruokaa nälkäisille lapsilleni.
Jälkiviisaus: Tämän laatuiseen identiteetikriisiin voi odottaa myötätuntoa ainoastaan muilta kuvankäsittelyongelmiin sotkeutuneilta bloggareilta.
Olen siis tänään onnistunut kirjautumaan Byki-kansainväliseen kielikouluun turkinkielen opiskelijaksi, os: http://www.byki.com/ Opiskelen koulussa nimimerkillä Kariitta, mikä on toinen etunimeni. Henkilökohtainen ikonini on tuo Muumi-rouva mustalla taustalla, ei kahvikuppi !
Lähettänyt Annu klo 6:01 2 kommenttia

Kaunis talvisää, helmikuu 2009

2009-10-28T08:04:00.000-07:00

tiistaina 3. helmikuuta 2009
Suomessa kaunis talvisää 3.2.2009

Tänne Uudenmaan lääniin, rannikolle saimme pysyvän lumipeitteen viikko sitten. Jos aiemmin joulu-ja tammikuussa satoikin lunta, satoi seuraavina päivinä perään vettä. Muualla Suomessa lunta on ollut jo pidempään. Kyllä meillä Suomessa on tosi kaunista ja rauhallista. Mitä tuttunne ovat pitäneet maastamme, vai onko kylmyys karkoittanut ?

Jääkiekkoilija poikani Juho

Hienoa, vihdoinkin pääsimme nauttimaan Suomen talvesta. Aivan kotimme vieressä oleva luistinrata jäädytettiin ja innokkaat luistelijat pääsivät jäälle. Eilen illalla talomme lattiat vaikut tivat epätavallisen viileiltä. Aamulla kylmyyden syyksi selvisi -18 C:n pakkanen.

Ulkona seisonut autoni lähti kiltisti käyntiin, ja sain pika pikaa kuuratuksi tuulilasiin naamani kokoisen aukon. Aamulla ennen kotoa lähtöäni, etsin pojille päälle puettavaksi välihousut, eli pitkälahkeiset kalsarit. Selkäsaunan uhalla, poikien tuli pukea ne jalkaansa. Pakkasessa, kouluun ei myöskään lähdettäisi suihkun jälkeen tukka märkänä, kuten joskus kiireessä.

Normaalia arkea on nyt talvella kun ajan autollani Matinkyläst ä Siuntioon 40 km matkan edes- takas, joka arkipäivä. Koti talomme on Siuntiossa maaseudulla, mutta keittiössämme sattuneen vesivaurion vuoksi asumme tilapäisesti Matinkyläss ä. Olemme asuneet täällä jo 1,5 kk ja edelleen keittiömme lattiaa kuivataan isojen lämpökoneiden avulla. Arkipäivisin vien pojat autolla kouluun ja iltapäivällä palaamme taas tänne. Päivät vietän yksin Siuntiossa, ja saan rauhassa kirjoitella

blogiani. Ensimmäinen viikko asuttiin evakossa Kampissa, keskellä Helsinkiä, mikä oli meidän maalais pojillemme todella ikimuistoinen kokemus. Kotiin on ikävä, vaan siellä emme pärjäisi kun ei ole keittiötä. Onneksi vakuutusyhtiö maksaa asumiskulumme ja kaiken muunkin remontin.

Nimi lemmikille, helmikuu 2009

2009-10-28T08:02:00.000-07:00

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että olet keksinyt persoonallisen nimen lemmikillesi tai syntymättömälle lapsellesi ? Harmiksesi, nimelle ei löytynytkään käyttöä. Itselleni kävi juuri näin, ja käyttämättä jäi kivat tyttölasten nimet.

Koska saimme peräjälkeen 2 poikaa, käyttämättä jäivät nimet Hilda, Hulda, Martta ja Aprilli. Onneksi, totesi mieheni. Edesmenneen mummoni nimi oli Hilda Justiina, ja häntä nuorempi sisko oli saanut kasteessa nimen Martta Serafiina. Niin ikään, jos olisimme saaneet tyttären, olisi hänet nimetty mummoni mukaan Hilda Justiinaksi. Hildan pikkusiskon olisin nimennyt Huldaksi, jolloin sisarusten nimet sointusivat hyvin yhteen.

Norjalaisella metsäkissallamme Bertalla nimi oli kirjattuna valmiiksi kantakirjaan. Myöhemmin Bertan omista pennuista kolme, Otto, Benjam ja Titus olivat poikia. Vain yksi oli tyttö, Freya. Olisin ristinyt sen Martta Serafiinaksi, jos Freya ei olisi saanut norjalaista nimeään sen uusilta omistajilta. Feyan mummi, eli Bertan äiti, oli myös nimeltään Martta.

Lumeliitto, helmikuu 2008

2009-10-28T07:59:00.000-07:00

Kurdi-mies ja suomalaisnainen avioituivat onnellisten tähtien alla. Satu ei kuitenkaan päättynyt onnellisesti. Avioliitossaankin mies kaipasi kurdi- yhteisöään, eikä loppujen lopuksi kyennyt eläm ään erossa omistaan. Katkerissa tunnelmissa mies ja nainen erosivat lopulta.

Kertomuksessa, minua askarruttaa, pitäisikö kaikkia surullisesti päättyneitä avioliittoja kutsua lume-liitoiksi ? Onnettomissa rakkaustarinoissa, kertoja on useimmiten nainen. Missä ovat petetyt miehet ? Suomalaisten loma-romansseista päätellen heitä pitäisi löytyä ainakin Marmariksesta. Eikö turkkilaismiehillä ole kerrottavaa, vai onko kertomisen kynnys liian korkea ?

Italiassa tutkijat on löytäneet ns rakastumis-hormonin. Hormonia erittyy paljon ihastumisen huumassa. Parisuhteessa hormonin määrä vähenenee. Kahden vuoden kuluttua hormonia ei enää erity. Toivottavasti piristettä saisi joskus ostaa apteekista. Voisin itse kokeilla, mutta miehelleni en piristettä tietty antaisi.
Lähettänyt Annu klo 1:09 1 kommenttia
Tunnisteet: Filosofiaa

Ystavänpäivä, helmikuu 2009

2009-10-28T07:55:00.001-07:00

sunnuntaina 8. helmikuuta 2009
Ystävien tuki aina paikallaan

Ystävänpäivä lähestyy, ja odotettavissa on korttien saamista ja lähettämistä. Tervehdysten lisäksi ystävän tehtävät on syytä pitää mielessä seuraavissakin tilanteissa;

Suomessa tavallisetkin avioerotilastot näyttää varsin ikäviltä. Edelliseen artikkeliini viitaten, vedenpitäviä keinoja ei ole, pitkän onnellisen avioliiton turvaamiseksi. Oma avioliitto tuntuu turvalliselta, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Haluan kantaa vastuuta ystävieni hyvinvoinnista, ja jos lähipiirissäni eroamista tapahtuisi, tukisin ystävää parhaani mukaan. Sydänsurussa, millaisessa tahansa, minulle voi lähettää sähköpostia. Lähdettäis yhdessä vaikka kylpylälomalle, taikka ostosreissulle Istanbuliin. Silloin olisi kysyntää myös blogiystävien tuelle. Pidetään huolta toisistamme, harmaita päiviä on meillä jokaisella.

Ilta, mitä en unohda, tammikuu 2009

2009-10-28T07:52:00.000-07:00

Peräänkuulutan eteenpäin meemin, - ilta mitä en unohda!
(koitan katsoa, kuka ei olisi vastaavaa vielä kirjoittanut)

Lomailimme ystävien kanssa Kreetalla 2 viikkoa. Olimme silloin nuoria 30-kymmpisiä,

Heräsin tukalaan oloon, kirkkaassa auringonpaisteessa. Makasin selälläni puutarhapenkissä. Kissa kehräsi päälläni. Kissan lisäksi mahani päällä oli käsilaukku. Hätäännyin, missä olin, oliko minut huumattu, tai raiskattu ?. Good morning … minulle toivotettiin ja hymyiltiin. Ympärilläni kuului puhetta, ja hotellin vieraat istuivat aamiaisella ympäröivissä pöydissä. Tarjoilijat kiirehtivät, ja astiat kilahtelivat. Minua tuijotettiin. Nousin äkkiä istumaan, kenkiäni en löytänyt ja vaatteeni oli mullassa. Pääni kääntyili 190 astetta. Tämä ei ollut minun hotellini. Rannan aurinkovarjot näyttivät tutuilta, onneksi. Sitten muistin, olimme yömyöhään siirtyneet jatkoille yökerhoon naapuriin, kun tarjoilut loppui omasta hotellistamme. Meitä oli illalla 4, mieheni ja kaverini. Että he saattoivat jättää minut tänne yksin makaamaan, puhkuin itsekseni. Läpsyttelin vähin äänin terassilta poispäin. Siinäpä edessäni, makasi mieheni, penkillä hänkin, pitkin pituuttaan. Olin huojentunut, olimme hengissä ja tallella molemmat !

Kreetalla Haniassa, tuo kummallisesti alkanut päivä oli kääntynyt iltapäiväksi. Päätäni särki edelleen, ja koputtelin Anjan ja Jyrkin huoneen oveen. Anja kertoi, että yökerhossa meillä oli ollut hauskaa. Hän oli poistunut yksin hotelliimme nukkumaan. Hotellimme muut asukkaat olivat saattaneet Jyrkin nukkumaan, umpitunnelissa. Anja ei ollut tiennyt meidän jääneen yökerhoon.

Illallisella hotellissamme tapasin tutut kasvot, suomalaisen naisen. Kyselin häneltä lisätietoja yökerhoillastamme. Häntä hävetti, kun hän ja minä olimme suudelleet toisiamme baaritiskillä. Se oli tapahtunut, ”näytöksenä”, siksi, että saimme siitä hyvästä ilmaiset drinkit. Hän kertoi, minun käyneen puutarhan pensaikossa pissalla, kun en viitsinyt jonottaa vessaan. Kukkapenkissä multa oli ollut märkää, ja olin siksi kurannut itseni. Hänen mielestään minua ei ollut kukaan ahdistellut. Seuraavana päivänä löysin kuraiset kenkäni yökerhon puutarhasta, kukkapenkistä.

Sarköyssa, syyskuussa 2009

2009-10-28T03:02:00.000-07:00

Valkotassu

Hoidimme päivän ajan Valkotassua ja päätimme viedä pennun takaisin kaivolle tienvarteen, mistä sen löysimmekin. Iltahämärässä kaivolla ei ollut ketään, kun jätin koiran sinne. Seuraavana päivänä kun viimeistä kertaa ajoimme kaivon ohi, oli tiellä kuollut eläin. Kuollut pieni koira oli Valkotassun veli.

Pysähdyin ja siirsin ruumiin tien penkalle. Ymmärsin hyvin, olisi vain silkkaa onnea, jos Valkotassu tästä eteenpäin selviäisi elossa edes muutamia viikkoja.

Lomapäivät Sarköyssä

Lomapäivät Sarköyssä oli kuluneet nopeasti, ilman TV:tä. Telkkarista katsottiin mukana tuotuja DV-elokuvia, missä oli tekstitys suomeksi. Illat kuluivat ruokia tehdessä. Tarjalle ja äidilleni oli eksoottista ostella kaupungilta maistiaisiksi makeita leivonnaisia, mitä kaupoissa olikin runsaasti esillä näin Seker Bayramin aikaan. Koska hinta oli vielä alhainen, ei herkkujen ostamisessa pihistelty.
Suomen kahvijauhe loppui pian kun kahvittelimme päivisinkin. Harmiksi Sarköystä ei löytynyt suomalaiseen makuun hyvää kahvia tilalle.

Saimme tyytyä murukahviin. Hyviä vaihtoehtoja olivat myös pikkupakkaukset kahvi/caputsiino sekoitukset, mitkä sekoitettiin kuumaan veteen. Naapurissamme kävi paljon vieraita, mikä Turkissa on tapana juhlan aikaan. Puheensorinaa ja seurustelua riitti yömyöhään saakka.

Ostoksilla

Sisareni Tarja kuten äitinikin pitää romanttisesta sisustamisesta ja heidän makuunsa niin Sarköystä kuin Istanbulistakin löytyi kaikkea kaunista kotiin. Erityisesti ihastuimme kangaskauppoihin, missä oli runsaasti ylellisiä verhomalleja ja kankaita. Myös liinavaatteet ja päiväpeitteet oli ihanan romanttisia. Sisko osti valkoista satiinikangasta verhoiksi ja päiväpeitteeksi 13 metriä. Itse ihastuin omenan vihreään satiiniin 7,5 TL/metri, mitä ostin olohuoneen verhoksi. Sarköyssä tutussa liikkeessä verhot myös ommeltiin samaan hintaan. Valmiit verhot sai seuraavana päivänä.

Illallinen Sarköyssä auringonlaskun aikaan

Perjantaina Sarköyssä oli markkinat, missä päästiin Tepan kanssa hyvin liikkumaan rullatuolilla. Ostamamme edulliset pitkähihaiset puserot maksoivat vain 5 liiraa, ja väri valikoimaa oli runsaasti. Meitä ihastuttivat markkinoilla romanttisin kukkakoristein kuvioidut siivousämpärit ! Markkinoilla niin miesten kuin naistenkin alushousuja myivät miehet. Rohkeasti vain kuvailimme myyjälle, minkä kokoisia alkkareita etsimme. Mukanamme ollut mittanauha auttoi oikean koon löytämisessä. Mieleni olisi tehnyt ostaa kotiin myös kaunista lasitavaraa, mutta pehmeässä matkalaukuissa ne eivät olisi kestäneet kotimatkaa.

Hiljainen Kocaaliköy. Onkohan kana karannut ruokalistalta ?

Viimeiset ostokset teimme Istanbulissa. Aivan lähellä Sikeci Park hotelliamme oli alue, missä sijaitsi paljon kangaskauppoja. Kaupoissa myytiin mitä ihanimpia verho- ja sisustuskankaita mm paksua kukallista puuvillaa kukka- ja raitakuoseilla. Neuvotteluyrityksistämme huolimatta emme saaneet siskoni kanssa kauppoja aikaiseksi. Kun tarvitsimme kangasta vain 6- 10 metriä, olisi sitä ko tukkukaupoista pitänyt ostaa vähintään koko pakka, eli 50 metriä. Tukkukaupoissa selvitettiin, ettei vajaita pakkoja saisi myydyiksi, ja näin ollen kangas ihanuudet jäi meiltä ostamatta.

Tuliaisia ostettiin vielä ruokakauppa Migroksesta; lapsille tikkareita, hedelmäkarkkeja ja omenateetä. Omenateetä olikin pussiteenä vain yhtä laatua, mitä pidin kätevimpänä poikien käytettäväksi. Puolitoista vuotiaille sukulaistytöille ostin valmiiksi joululahjaksi kivat nuket a 10 TL/kpl.

Cityssä suunnistusta

Äitini liikuntavaikeuksien vuoksi oli selvää, että liikuimme viimeiset kaksi päivää Istanbulissa autolla. Saimme vakituisen autopaikan hotellimme Sirkeci Parkin edestä. Keskustasta suunnistimme kauppakeskuksiin, mistä tiesimme autolle löytyvän paikan. Autoiluamme Istanbulissa voisi kuvata citysuunnistukseksi. Tiettyä ostoskeskusta emme löytäneet, vaan tilalle löysimme muun mielenkiintoisen paikan. Esimerkiksi kun yksin eksyin autolla Istanbulin liikenteeseen, etsin Ikeaa 1,5 tuntia. Kun koko porukan kanssa etsimme sopivaa ostoskeskusta, päädyimme vahingossa taas Ikeaan. No menimme sinne syömään. Tällä tavoin sattumalta löysimme myös Euroopan suurimpiin kuuluvan ostoskeskus Karusellin (Barykei).

Tarja kangaskaupassa

Takaisin Suomeen tullessa oli matkalaukut pinkeitä tuliaisiasta ja käsimatkatavaroita myös riitti. Finnairin kone jolla palasimme Suomeen oli poikkeuksellisen pieni, ja käytävän sivuilla oli vain kahdet istumapaikat. Oli rentouttavaa pitkän ostospäivän jälkeen istua kotimaan koneeseen ja aloittaa tuoreen Iltalehden ja Hesarin selaaminen. Tällä pienelläkin koneella ehdimme Suomeen 3 tunnissa. Kone lähti klo 21.00 ja perillä olimme puolen yön aikaan.

Istanbul (ostoskeskukset englanniksi)

In Turkey, the best known and the largest bazaar is a covered market, Kapali Carsi. This Market is divided into several parts and streets and each type of goods is sold in a separate street. Sultanakhmet Market is the second largest in size in Istanbul.

If you want to buy clothing from Turkish modern designers, you will find shops selling such goods in Taksim, Nishantashi and Shishli Districts. The most expensive fashion shops of Istanbul are in the shopping centers like Akmerkez (Etiler District) - one of the largest shopping centers in Europe; Karusel (Barykei) and Kapitol (in the Asian part of the City). You can also find similar shops in Bakhariye Street, Bagdat Street and Atakei Gallery (Atakei District).

Kadonneet hampaat, elokuu 2009

2009-10-28T02:48:00.000-07:00

00On syytä vilkaista onko oheisten esineiden joukossa, tärkeää kadottamaasi omaisuutta ? Kuten kuvan löytötavaroista voi päätellä, on monet minilelut kadottaneet omistajansa. On ymmärrettävää, että lapset kokeilee, miten leluille käy, jos ne hukuttaa vessanpönttöön.

Helsingin Viikimäen jätevedenpuhdistamosta löytyyttä roinaa.

On varmasti mielenkiintoista kokeilla kelluvatko lelut, vai imeekö vesipyörre ne mukanaan, kun pöntön nupista vetää huuhtelun päälle ? Sen sijaan tekohampaitten joutuminen WC-pönttöön ja viemäriin onkin mystisempi kertomus.Eikös pöntöllä asioida toisin päin, yleensä? Yhteen aikaan oli tempaus, missä kerättiin ja lahjoitettiin kehitysmaihin vanhat silmälasit. Kelpaisiko kenellelään käytetyt tekohampaat ? Jos pönttö ei näillä esineillä vielä tukkeudu, on jotkut kokeilleet täysinäistä vaippa, tai muuta sidettä, millä vessan on saanut epäkuntoon yleisissä vessoissa kävijöitten kiusaksi. Viemäreitten tukkeutuminen ei harmita yksin Suomalaisia, ongelma on maailmanlaajuinen. Kotona tätä tavaroitten huuhtomista tiehensä WC:stä ei ainakaan kannata kokeilla.

Arvelen tekohampaitten joutuneen WC-pönttöön ?

1) aamulla vaari/mummo ei ole vielä laittanut päähänsä silmälaseja. Koska yöllinen vesilasi näytti kumman kelmeältä, oli vedet (hampaineen) viskattava pönttöön.

2) Vatsassa velloi hirveä taifuuni. Yht äkkiä isompi yökkäys vei hampaat mukanaan pönttöön, omistajan lainkaan tätä huomaamatta.

3) olisko muita vaihtoehtoja, keksitkö sinä ?

Eilisessä lehdessä oli juttu, mikä selittää, miksi vessat ei aina toimi kun hätä yllättää.

Valtakunnallinen pyttykampanja

WC-pönttöihin heitetyt roskat aiheuttavat pelkästään pääkaupunkiseudullaHelsingissä satojen tuhansien eurojen kustannukset vuodessa. Pöntöstä huuhdellut asiaankuulumattomat aineet ja tavarat aiheuttavat ongelmia varsinkin kiinteistöille, joiden viemäriputkien tukkeutumisista seuraa ikäviä, sotkuisia ja kalliita vesivahinkoja.

Myös jätevedenpuhdistamoille kiinteät roskat viemärivedessä aiheuttavat huomattavia lisäkustannuksia. Puhdistamoiden täytyy puhdistaa jätevesi kiinteistä aineista ennen varsinaista puhdistustoimintaa, jotta pumput ja putket eivät tukkeutuisi eivätkä kaapimet ja sekoittimet jumiutuisi.

Kiinteä jäteseos kuljetetaan kaatopaikoille, ja tämä työ jätemaksuineen maksaa Espoon ja Helsingin vesilaitoksille lähes 400 000 euroa vuosittain.

Valtakunnallinen pyttykampanja yrittää nyt opastaa ihmisiä oikeaan jätteiden käsittelyyn.

WC-pönttöön ei saa panna mitään muuta kuin ihmisen elimistön tuottamaa jätettä ja nestemäistä biojätettä, kuten liemiä tai vanhaksi mennyttä maitoa.

Kaikki muu jäte aiheuttaa tukkeumia ja esimerkiksi kiinteät ruokajätteet ovat ravintoa tuholaiseläimille kuten rotille.

Paistorasvaakaan ei saa kaataa viemäriin, koska jäähtyessään se jähmettyy ja muodostaa helposti tukoksen.

Ongelmajätteitä kuten maaleja, liuottimia, tuholaismyrkkyjä ja vanhoja lääkkeitä ei myöskään saa vetää wc-pöntöstä alas.

"Pöntön huuhtelu vie roskat pois silmistä, mutta ne eivät ikävä kyllä katoa mihinkään, vaan aloittavat vain pitkän ja kalliin kiertomatkan kohti kaatopaikkaa", toteaa kampanjan tiedote.
Kimmo Mäntylä / lehtikuva, HS.1.9.2009terveisin Annu,http://kaukomaa.blogspot.com/, kauko.maa@hotmail.com

Istanbul hotellimme, syyskuu 2009

2009-10-28T02:44:00.000-07:00

Tässä kuvaus Sirkeci Park- hotellistamme suomeksi:

Offering tyylikkäästi nimitti vierashuoneissa ja yhteisöllinen alueilla; tätä klassikkoa ottomaanien Hotelli sijaitsee Amsterdamin historiallisessa sydämessä Istanbul, vain 5 minuutin kävelymatkan päässä St. Sophia ja Topkapi Palace. Sirkeci Park Hotel yhdistyvät Turkki ja ottomaanien perinteisiin erinomainen sijainti Istanbulin vanhan kaupungin, Eminönü. Olet vain muutaman askeleen päässä henkeäsalpaavista näköpiiristä Haghia Sophia ja Blue Mosque. Relax in your puhdas ja tilava vierashuone, koristeltu tyylikäs kankaat ja toiminnallinen puiset kalusteet. Hyötyä ilmainen langaton Internet-yhteys koko hotellin.

Aloita jokainen päivä laaja buffet aamiainen viihtyisässä ravintolassa ennen kiertelevä noin historiallisen naapuruston tai vierailevat lähellä Grand Bazaar. Henkilökunta Sirkeci Park Hotel on käytettävissä auttaa sinua mihinkään tiedusteluihin 24 tuntia vuorokaudessa.

Kuulostaa hyvältä ... mitenhän tuo Amsterdamkin on esittelyyn eksynyt ?

Minua huvitti tuo Turkin hotellivaraussivuilla suomeksi esitelty kuvaus Sirkeci Park Hotellista, missä aiomme yöpyä Istanbulissa lomalla syyskuun lopussa.

Aluksi hotellin tiedot näkyi englanniksi. Kun hakukone keksi kyselyn tulleen Suomesta, kuvaus kääntyi automaattisesti suomeksi. Ilmeisesti erikoisen käännöksen turkista suomeksi tarjosi pelkkä automaatti. En usko oikean kääntäjän olleen asialla. Onko muut törmänneet vastaaviin tökkö käännöksiin ? Pidin käännösyritystä hyvänä aikomuksena. Hotellin sopivuudesta meille sain kuitenkin riittävästi selvää. Kuvat hotellista antoivat tarpeellista lisätietoa sen mukavuuksista.

Matkailua rullatuolilla

Äitini liikkuu huonosti ja joutuu nyt ensimmäistä kertaa lomamatkalla turvautumaan rullatuoliin. Varaamassamme hotellissa on oltava hissi, ja parkkipaikka vuokra-autollemme.

Plussaa on parvekkeet huoneissa ja keskeinen sijainti lähellä haaremin puistoa. Annetut tiedot hotellin palveluista varmistin vielä e.mail kyselyllä. Meillä olisi lomallamme 2 päivää aikaa käydä kaupungilla ostoksilla äitimme kanssa. Meitä avustajia on monta; vaari, siskoni ja miehensä sekä minä. Tepa myös kävelee niin kauan kun jaksaa. Sisko ja minä viihdytään pitkiä aikoja ostoksilla, ja nyt voimmekin mennä yhdessä äitimme kanssa kauppoihin, kun tiedämme hänen pärjäävän paremmin rullatuolin kanssa.

Aikomukeni on kirjoittaa juttusarja rullatuolilla matkustamisesta jotta muutkin vastaavassa tilanteessa olevat saisivat esimerkkiä ja rohkeutta matkustataa ulkomaille. Valmistelu edellyttää asiasta neuvottelua äitini kanssa. Voikin käydä niin, että juttusarjassani kerrotaan vain onnistumisista, ja huonot päivät sitten sensuroidankin pois meidän avustajien tai äidin toimesta.terveisin Annu,http://kaukomaa.blogspot.com/, kauko.maa@hotmail.com

Apua banaanikärpäsiä, syyskuu 2009

2009-10-28T02:40:00.000-07:00

Jokin päivä sitten aloitin epätoivoisen urakan, banaanikärpästen tappamisen. Tänään olen tappanut niistä noin 20 kpl. Osan listin kädet yhteen läiskimällä, ja osan listin lyöden niitä kärpäslätkällä pitkin seiniä ja ikkunoita. Vastaavasta tämän syksyisestä banaanikärpästen soluttautumisesta asuntoihin oli juttua mediassakin Suomessa. Taisin kuulla aiheesta radiosta. Tuolloin meillä ei vielä kärpäsiä näkynyt, ja naureskelin mitättömälle uutiselle. Meidän kärpäset eivät olekeastaan ole ihan tavallisia banaanikärpäsiä, vaan ne on sipulikärpäsiä. Kevään remonteissa meille oli jäänyt keittiön nurkkaan työkalujen joukkoon muovipussillinen sipuleita. Turkin lomani jälkeen nurkkaa siivotessa kadonneet sipulit löytyivät pussista yhtenä mustana löllönä. Muovipussiin oli tullut reikä ja sipulilöllö kuhisi banaanikärpäsiä. Hirvittävästä hajusta huolimatta olin liian hidas viskatessani pussin pihalle, ja valtaosa sipulikärpäsistä pääsi valloilleen keittiöön. Vielä päivienkin jälkeen tapahtumasta listin kärpäsiä pitkin päivää keittiöaskareitteni lomassa.

Tästä huiskimisesta on kehkeytynyt minulle jo suoranainen pakkomielle, missä taatusti kuluu kaloreitakin kiitettävästi. Jotta saan listimiseen tehokkuutta, joudun ajattelemaan banaanikärpästen lailla. Missä on kiva pysähtyä tai pörrätä joukolla, sieltä saan huitaistuksei jopa neljäkin kärpästä samalla lätkän iskulla kanveesiin. Nyt ymmärrän Andy Mc Coytä, joka leikki kärpästä ja putosi parvekkeelta. Onneksi me asutaan maan tasalla, eikä minulla ole putoamisen vaaraa.

Löysin seuraavan konstin niiden hävittämiseksi:

ONGELMANA BANAANIKÄRPÄSET?

Jos keittiösi täyttyy ikävistä banaani-/hedelmäkärpäsistä. Voit karkottaa ne sekoittamalla yhteen 1 dl:n etikkaa, 1 dl:n siirappia tai juoksevaa hunajaa ja 3 pisaraa tiskinpesuainetta (joka ei sisällä ammoniakkia) pienessä pullossa tai kulhossa. Tämä seos vetää kärpäsiä puoleensa ja kun tiskiaine saa seoksen pintajännitteen katoamaan uteliaat kärpäset hukkuvat.

Tein kärpäsille oheisen nami- coktailin, mutta vain harva siivekäs on siihen hukkunut tähän mennessä.

Tämäntasoiset hommat työllistävät yksinäistä työtöntä koti-äitiä, niin että kärpäsistäkin on kirjoitettava, kun muuta mainittavaa ei edellisen sorsaepisodin jälkeen ole sattunut. Raportoi Annu Taka-Tuppulasta.Annuhttp://www.blogger.com/profile/0811509011921411951

Apulaisemme Red Devil, syyskuu 2009

2009-10-28T02:22:00.000-07:00

Kotiapulaisemme on pyöreä, punainen ja sinnikäs villakoirien saalistaja. Red Devil imurirobotin nimi komeili sen tuotepaketissa ja käyttöohjeissa. Itse olisin suosinut nimeä Cinderella (Cinderella on kirjaston tyttö Kauko Maan sivuilta. Hän tanssii ja siivoaa samanaikaisesti). Poikiemme mielestä robottimme on paremminkin tehokas talonmies, äreä Devil, joka villakoiria jahdatessaan murisee mennessään.

Meillä kun ei ole kotieläimiä, päätin investoida säästyneet kustannukset tähän hyödylliseen kodin siivoojaan. Punaisen robotin tekniset ansiot verkkokauppa.com - mainosesitteessä vakuuttivat meidät oitis laitteen hyödyllisyydestä. Kukaan perheessämme ei halua imuroida, ja mainoksessa luvattiin Ded Devilin nimenomaan erikoistuneen imuroimiseen, missä työssä robotti on täysin itsenäinen. Kun akku on loppumaisillaan ja virtaa on jäljellä 15%, Ded Devilin antennit tunnistaa suunnan latausasemalle. Hetkessä se lopettaa imuroimisen ja suuntaa kulkunsa latausasemalle, mihin se myös itse telakoituu. Kun akku on täynnä vaikkapa keskellä yöllä, robotti lähtee itsestään takaisin töihin, keittiöön jatkamaan imurointia. Red Deviliin voi kiinnittää myös mopin. Mennessään robottimme myös tappaa basilleja UV-valollaan lattian pinnasta. Ovien takainen vaimea murina kertoo, missäpäin asuntoa Red Devil kulloinkin ahkeroi. Robottimme hinta oli 199e, ja laitteella on 2 vuoden takuu. Liikkeestä haettu ensimmäinen robottimme sekosi annetuista ohjeista, ja pelkästään pyöri ympyrää. Huollosta saimme tilalle tottelevaisemman yksilön, jonka kanssa olemme nyt pärjänneet paremmin viikon ajan.

Klikkaa nuolta, niin näet videon, miten Red Devil toimii

>terveisin Annu,http://kaukomaa.blogspot.com/, kauko.maa@hotmail.com

Sarköyssa koko porukka, alku, syyskuu 2009

2009-10-28T02:12:00.000-07:00

Suomessa viileä syksyinen arki on taas käynnistynyt. Odotettu 19.9 - 29.9 syyskuun rullatuolimatka Turkkiin oli ainutlaatuinen kokemus vanhempieni Tepan, Tanen sekä sisareni Tarjan ja miehensä Tomin kanssa. Kaikki etukäteisvalmistelut tein innolla koska halusin hartaasti saada äitini lomalle Turkkiin, katsomaan Sarköyn kesäasuntoamme.

Kävelyllä Sarköyn satamassa

Onneksi meitä oli monta matkalaista, ja yhdessä tuumin teimme pitkin kesää valmisteluja matkaamme varten. Kaikessa huomioitiin, että yksi meistä istuu tuolissa suurimman osan matkaa. Loman tekemisistä, kuten ostoksilla vaelteluista emme halunneet tinkiä. Valmisteluista huolimatta oli yllätyksillekkin sijansa, mille emme mahtaneet mitään. Runsailla lääkevarastoilla olimme varautuneet monenmoisiin vaivoihin, niin ripuliin kuin ummetukseenkin. Harmiksi koiran kapiin, eli ihon syöpäläisiin ei rohtoa ollut valitettavasti mukanamme.

Sarköyssä ruusut oli kasvaneet ihmisen kurkuisiksi !

Lentokentällä järjestelyt

Äitini rullatuolimatkaa varten jo keväällä, tilasin edes- takaiset lentomatkat Finnairilta. Neuvot oli suomeksi, mitä eritysjärjestelyjä lentomatkalle tarvittaisiin. Finnairille Helsinki Istanbul reitti on uusi, ja edulliset 200e:n liput ostin Stockmanin Hulluilta Päiviltä. Liikuntarajoitteiset matkustajat voivat ilmoittaa avuntarpeestaan viimeistään 48 tuntia ennen lähtöä soittamalla Finnairin ilmaiseen palvelunumeroon Suomessa, 0800 93 466. Palvelun tilattuamme saimme kentälle vastaan tukihenkilön, joka huolehti äitini ja 2 seuralaisen kuljettamisesta koneeseen.

Kentällä avustajat auttoivat inva-autoon, millä siirryttiin koneen viereen

Viimeiseksi he luovuttivat rullatuolin koneeseen lastattavaksi ennen ovien sulkemista. Vastaava apu oli paikalla myös perillä Istanbulissa. Äitiäni tultiin hakemaan koneesta viimeisenä pyörätuolin kanssa. Avustajat huolehtivat myös, että saimme kokokoon kaikki matkatavaramme. Aamupäivän 3 tunnin lentomatkamme sujui hyvin.

Istanbulin lentokentältä olimme valmiiksi varanneet tila-auton, ja saimmekin kätevän Ford Tourneon ajokiksemme Sarköyhin (200 km). Autossa oli hyvin tilaa kokoon taittuvalle rullatuolille. Lentokentältä matkaryhmämme suuntasi länteen moottoritietä pitkin. Matkaa ajoimme erehdyksessä turhankin pitkälle Corlun kaupunkiin. Suuntaa oikaisimme Tekirdagiin, missä pysähdyttiin Maxi Marketissa syömässä ja ostamassa jääkaapin täydeltä ruokatarpeita. Automatkalla emme huomanneet tulvista enää mitään merkkejä. Perillä Sarköyssä oli jo pimeää, kun parkeerasimme auton piha-aitamme viereen. Pitkien auton valojen loisteessa talutimme äidin sisälle asuntoon. Yläkertaan ei äiti päässyt ja niinpä Taunolle ja hänelle petasin sängyt alas olohuoneeseen. Tarjalle ja Tomille yläkertaan omaan makuuhuoneeseen ripustettiin pimennysverhot. Aamulla vieraat hieman palelivat ja siksi päätin ostaa makuuhuoneisiin lämmittimet. Ensimmäisenä päivänä ihasteltiin kauniita Marmaran meren maisemia. Lomallamme syyskuun keskilämpötilat oli 17C/24C, eli samaa tasoa, mitä on kesä Suomessa. Päivät oli puolipilvisiä ja ajoittain tuuli voimakkaasti. Harmiksi asuntoomme ei tullut vettä yläkertaan, ja näin ollen emme päässeet suihkuun. Veden paine riitti alakertaan ja saimme sentään astiat tiskatuiksi. Kuten tavallista taloyhtiömme pumpussa oli taas vikaa. Ongelman ratkaisimme käymällä pesulla hotellissa Sarköyssä. Peseytyminen maksoi 10 TL hengeltä. Lomapäiviä vietimme laiskotellen, tehden ruokaa ja käyden päivittäin Sarköyssä ostoksilla. Uimaan ei kukaan halunnut, eikä rannoilla näkynyt muitakaan auringonottajia, kuten kesällä. Sarköyn liikkeissä meille tarjottiin karkkia Bayramin juhlan merkeissä. Myös minä vein naapureillemme Suomen makeisia tuliaisiksi.

Lomalla reissaamista ja pikkuinen koira

Sarköyssä ja Istanbulissa liikkeissä asioitaessa äitiä autettettiin herkästi, eikä näissä tilanteissa ollut mitään ongelmia. Loman 4 viimeistä päivää Tarja ja Tomi viettivät Istanbulissa Sirkeci Park Hotellissa, minne ajoin heidät Sarköystä. Samalla reissulla kävin itse ostoksilla Istanbulin Ikeassa, mikä onnekseni olikin auki ilta 10 saakka. Yöllä 3 aikkan olin perillä Sarköyssä ja ajoin pitkin tuttua rantatietä. Tien mutkassa keskellä ajotietä autoni valokeila osui hortoilevaan koiranpentuun. Musta pentu oli yksin, nyt tällä kertaa ilman veljeään. Pentujen emoa en ollut nähnyt ja hetken mielijohteesta otin pennun mukaani autoon, ettei se jäisi autojen alle. Asunnolla mummo ja vaari nukkuivat, kun kannoin pennun yläkertaan tyhjään makuuhuoneeseen. Tein vadista pennulle sängyn, ja vuorasin pedin pehmeäksi vanhalla villapuserolla. Siinä pentu, Vakotassu nukkui sikeästi seuraavaan päivään saakka.

Valkotassu ja Ford Tourneo

Aamupäivällä oli mummon ja vaarin hämmästys suuri, kun talossamme oli pieni koira. Pentu ei halunnut tulla pois vadista. Kun pennulle toin muussattua perunaa ja lihaa, olikin vadista päästävä pian syömään. Aamupäivän ohjelmaamme kuului myös pennun kylvettäminen. Pesua varten lämmitin vettä kattilassa. Pestäessä pentu vikisi, mutta kun sitä hieroin lämpöisellä vedellä ja shamppoolla, muuttui vikinä tyytyväiseksi urinaksi. Pesun jälkeen Valkotassu nukkui kuistilla pitkät päiväunet. Seuraavassa osasssa kerron lisää matkastamme ja Valkotassusta. Kumpa tuon koira- ja kissaongelman voisi jotenkin ratkaista näissä etelän maissa.

Valkotassu ja puhdas turkkiterveisin Annu,http://kaukomaa.blogspot.com/, kauko.maa@hotmail.com

Hki Buenos Aires, elokuu 2009

2009-10-28T01:47:00.000-07:00

maanantaina 3. elokuuta 2009
Madonna Buenos Aires Helsinki

Kyllä Madonnan upea mega -show jaksaa säväyttää Buenos Airesissa. Paljon ikinuorta taiteilijaa on kehuttukin vetreäksi ja jaksavaksi. Tässä tavallinen kotirouva aivan hyytyy sijoilleen sohvalle kun katsoo Madonnan samanaikaista voimistelua, tanssia ja laulua esityslavalla.

Madonna on minua vain muutamaa vuotta nuorempi, mutta puolet ohuempi. Tuossa esityksen valokeilojen paisteessa kävi mieheni pyörähtämässä TV:n edessä. Katsoi minua sohvalla, ja katsoi Madonnaa. On se ihme, että nainen jaksaa laulaa migrofooniin, ja tanssia noinkin reippaasti hengästymättä, totesi mies. Minä kyllä jaksan laulaa hengästymättä istualleen, mutta en viitsisi tanssia - hih, hih pidinpäs puoleni.

Nyt kun tarkemmin katson tuota Madonnan kuvaa, saattaa rouva sittenkin olla lihonut jonkin verran ? Äsken syöty jätskituutti maistui hyvälle, tässä esityksen lomassa.

Romanian kerjäläiset, elokuu 2009

2009-10-28T01:43:00.001-07:00

keskiviikkona 5. elokuuta 2009
Romanian kerjäläiset

Oli erikoinen yhteensattuma. Hoidin Sarköyn loma-asuntomme vuokra järjestelyjä. Sarköyhin on menossa lomalle nyt elokuussa peräkkäisinä viikkoina 2 lapsiperhettä, jotka matkustaa sinne kotimaastaan Romaniasta.

Kerjäläinen Mariana Moldovan purskahti itkuun, kun tuli puhe hänen yöt ulkona nukkuvasta kaksivuotiaastaan http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Polvillaan+rahaa+anelevat+kerj%C3%A4l%C3%A4iset

Kirjeenvaihtomme perheiden kanssa on sujunut oikein mallikkaasti englanniksi, ja monimutkaisetkin asumisohjeet on ymmärretty siellä hyvin. Piti mm selostaa e.mailissani, että sähköt saa päälle boxista talon ulkopuolelta, mutta katkaisija on väärin päin. Kun se näyttää off, onkin se on, ja päinvastoin. Toisella perheellä on vastasyntynyt vauva, ja sovimme, että palautan vuokraa, jos joutuvat lähtemään kotiin ennenaikaisesti kuumuuden vuoksi. Kuumaa siellä on ollutkin Marmarameren rannalla, kuten varmaan muuallakin Turkissa. Toivottavasti lomalaisten autossa on ilmastointi.

Romanialaisia ja romanialaisia

Niin no, erikoista päivässäni oli se, että heti kun poistuin MSN:stä pisti silmääni HS:n uutisotsikko romanialaisista, kirjäläisistä Helsingissä. Toiset romanialaiset siis menevät lomalle Turkkiin, ja toiset töihin kerjääämään kadulle Suomeen. Sekä lomalaiset, että kerjäläiset liikkuvat autoillaan maasta toiseen. Nämä lomalaisemme ovat peruskoulunsa käyneitä ja molemmat puolisot puhuvat englantia hyvin. Sen sijaan Helsingin kerjäläiset puhuvat vain Romaniaa. Lienee selvää, että heidän koulutuksessaan on ammottavia aukkoja. Toiset heistä eivät osaa edes lukea. En voi sille mitään, mutta en pidä kerjäläisistä, koska käsitän heidän itse valitsevan elämäntapansa. Vanhempien elämäntapa antaa kerjäämisen mallin lapsille. On kysyttävä, miksi lapset eivät ole koulussa, tai sosiaaliviranomaisten huostassa ?

Istanbulissa 20 vuotta sitten näin kerjäläisiä ensimmäisen kerran. Kerjäläisnaisten joukko oli majoittunut puistoon vastapäätä vilkasta suojatietä, mistä ihmisiä vyöryi heitä vastaan liikennevalojen vaihtuessa vihreiksi. Oli Tammikuu ja rouvat esittelivät kadulla paljasjalkaisia lapsiaan ! ja tarkoitus oli ilmeistä, lasten tuli vähissä vaatteissaan palella, ja näyttää surkeilta. Yhtä vauvaa huudatttiin sylissä, jotta almut irtoaisivat herkemmin ohikulkijoilta. Missä viipyi poliisi ? missä lastensuojeluviranomaiset ? Teki mieli ostaa kengät koko lapsikatraalle, arvatkaapa vain olisiko niitä laitettu lasten jalkaan ? Apujoukkoja ei kuulunut, ja kerjäläiset pysyivät sijoillaan koko viikon, mitä lomamme kesti Istanbulissa. Nyt tänä kesänä Istanbulissa olin huojentunut. Ei pyörinyt perässämme lenkkareitten kiillottajia, eikä näkynyt kerjäläisiäkään. Hyvä näin siellä. Nyt vain vikaa on siinä, että me Suomessa koemme saman vitsauksen. Missä on poliisi ja missä lastensuojeluviranomaiset?

Älkää ihmeessä antako näille kerjäläisille rahaa. Ostakaa heille vaikka munkki, mehu tai lihamakaroonilaatikko, jos haluatte osaltanne auttaa. Romanialaisia voi auttaa muullakin tapaa, missä apu menee perille heidän kotimaahansa.

Suomalainen lapsiperhe

En voi olla ajattelematta suomalaisia lapsiperheitä, jotka hankkivat ensiasuntoaan. Asunnosta on lainaa vuosikymmeniksi eteenpäin. Heidän taloutensa on vahvasti miinuksen puolella, eli paljon 0 toleranssin alapuolella. Romanialaisten kerjäläisten talous on vain 0:ssa, joten suomalainen lapsiperhe on heitä köyhempi. Pitäisköhän suomalaisen äidin matkustaa Romaniaan kerjäämään ? Kerjäämällä taloutta saisi lähemmäksi 0-toleranssia, miinuspuolelta ylöspäin. En kirjoita tätä tosissani, vertaus oli spekulointia. Säälin kyllä kerjäläisiä, vaan avun on mentävä perille toisella tapaa. Mitä mieltä sinä olet tilanteesta ?

Jos annat rahaa kerjäläiselle, tasapuolisuuden nimessä muista myös suomalaista lapsiperhettä naapurissasi. Tiputa vaikka euro postilaatikosta, silloin tällöin. Neuvoni seurauksista en aio vastata.

t Annu

Tuosta linkistä löytyy HS:n artikkeli Romanian kerjäläisistä: http://uutiset.msn.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Romanikerjäläiset
Lähettänyt Annu klo 4:01 3 kommenttia
Tunnisteet: mitäs ihmettä ja kummallista

6 teiniä ja 3 vanhusta, elokuu 2009

2009-10-28T01:40:00.000-07:00

lauantaina 8. elokuuta 2009
5 poikaa, yksi tyttö, kaksi vanhusta ja minä

Elokuun loma Haapsalussa

Tällä porukalla, johon lukeutui siskoni lapset Annika 14v, Janne 15v, Lassen kaverit, Samppa 16v, Jussi 15v ja omat pojat Juho 13v ja Lasse 15v, matkasimme viikoksi tänne Viroon Haapsaluun kesäloman viimeiseksi viikoksi. Lassen ja koulukavereitten tiet eroaa alkavana syksynä. Peruskoulu on käyty ja osa kavereista jatkaa amiksessa, osa Lohjan Lukiossa ym lähiseudulla.

Reissussa Viron mökillä olemme 2 autolla. Nuorison kaitsijoita ovat myös Tane vaari ja äitini Tepa. He ovat 77 ja 78 vuotiaita. Serkuksille mummo ja vaari ovat läheisiä. Vaari tekeee hyvää puuroa, joskin pääsääntöisesti hän hoitaa huonosti liikkuvaa mummoa.

Pojat heräsi klo 14, kun sisko heitti hämähäkin sänkyyn

Täällä on tarkoitus ottaa lomasta irti yhdessäolemisen hauskuus. Kaverit ovat tärkeitä. Poikien on määrä asua Saunjan mökissä, me muut kerrostalossa Haapsalussa. Torstai yönä saavuimme Viking Linen laivalla Tallinnan satamaan klo 12.00. Autokannen sillan kiinnittäminen kesti tunnin, ja viiveestä johtuen olimme Haapsalussa perillä vasta 3 aikaan yöllä. Matkan Tallinasta Haapsaluun ajoimme täyden kuun valossa, kesäyössä. Saunjan mökillä oli vastassa ihmisen korkuinen väike hernes pelto, mikä onneksi lakosi matalaksi autolla yli ajettaessa, kuten ennenkin. Vieraat pojat ihmettelivät pellon niittämistämme.

Pojat eivät halunneet uimaan, eivät kauppoihin, eivätkä voimamieskisoihin. (Kisoissa Viron urhot veti perässään junakiskoilla 3 tavaravaunua) Pojille riittää kun saavat olla keskenään ja valvoa yöt mökillä. Autotallista ehjiä pyöriä löytyi kolme. Pyörillä ajettiin kaupungille ja pitsalle illalla. Muut ajoivat pyörillä, aina yksi pojista juoksi perässä, ja vuoroa vaihdettiin. Annika kuuluu mummon ja vaarin leiriin. Myös Juho viihtyy meidän aikuisten mukana. Eilen saatoin Sampan ja Jussin bussiasemalle, mistä he matkaavat Tallinnaan 6 laivaan ja kotiin Suomeen. Täällä myös syötiin kakkua mummon synttäreitten merkeissä, koko porukka. Tänään autosta raahattiin Suomesta tuotu vanha telkkari mökin yläkertaan.

Mistäs näitä rikkaruohoja on ilmestynyt ?

Aamuyön performanssi

Lauantaiyönä kello 5 kerrostalomme pihassa ja alhaalla naapurissa oli lystikäs näytelmä; ensin koko yön kuului kovaäänistä seurustelua viroksi, koiran haukuntaa ja pisteenä päälle, huutoa ja räyhäämistä, venäjäksi. Ikäiseni mamma hoippui humalassa pihassamme, huusi täyttä kurkkua päin alakerran ikkunaa. Rouva oli vihainen ja närkästynyt. Ikkunasta vastattiin ja huudettiin takaisin. Kun pistin pääni ikkunasta ulos, oli muidenkin asukkaiden päät ulkona samanaikaisesti.

Haapsalussa Postikadulla

Siuntiossa kotona elämä on rauhallista, kuten täälläkin. Välikohtaus oli hauska performanssi. Esitys ei pätkääkään haitannut untani. Venäläiset elävät tunteella, sen saimme jälleen kokea.

Kuvia puhelimella, elokuu 2009

2009-10-28T01:37:00.000-07:00

keskiviikkona 12. elokuuta 2009
Kännykkäkuvaajan matkassa

Päivän viimeiset uimarit palaa rantaan

Suosittelen jokaiselle kameralla varustetun puhelimen hankkimista. Olen käyttänyt Nokia E51:n puhelimeni kameraa viime syksystä lähtien. Sain puhelimen lahjaksi mieheltäni ja se kuului ilmaisena sopimaamme puhelinpakettiin. Jokin aika sitten kerroin, miten laadukkaita kuvia saa järjestelmäkameralla. Nyt puhelimeni kuvaustoimintoa voin kehua riittävän hyväksi kotitarpeisiin. Kuvan laatu ei

mielestäni ole pääasia. Puhelimella laiska kuvaava saa tilannekuvia, mitkä ovat riittävän hyviä paperikuvien teettämiseksi, vai vaikka omaan blogiin siirrettäväksi. Tärkein pointti on, että puhelin on aina matkassa, eikä kuvaustilenteet jää sikseen käyttämättä.

Pimeässsä puistossa ufot ajavat takaa toisiaan.

Jatkuvan käytettävyyden ansiosta, myös erikoiset tilanteet ja kokemukset tulee ikuistettua puhelimen muistiin. Kuvausaiheitten kynnys on mahdollisimman matala, ja kuvattaviksi tulevat arkisemmatkin kohteet ja tekemiset. Vaatimattomien kuvien merkitystä ei pidä unohtaa. Nyt kun katsomme esivanhempiemme vanhoja kuvia heinäpellolta, tai työn äärestä, on arjen unohtuneet tekemiset kaikista mielenkiintoisempaa ihmeteltävää.

Myös satunnaiset luonnon oikut ja tunnelmat tulevat helposti ikuistetuksi puhelimella.
Nämäkin kuvat tulin ottaneeksi auringonlaskun aikaan ja illan viimeisinä tunteina kävelyiltämme Haapsalusta.

Omituinen TV puistossa
Lähettänyt Annu klo 2:04 1 kommenttia
Tunnisteet: Virossa

Vuokralaiset hiiret, elokuu 2009

2009-10-28T01:35:00.000-07:00

perjantaina 14. elokuuta 2009
Ohjeet mökille kutsumattomien hiirien varalle

Ystävättäreni ovat menossa Viroon Saunjan mökillemme. Heidän jälkeensä mökki todennäköisesti jää talveksi omiin oloihinsa. Koska hiiret ikäväksi joka syksy valtaa sisätiloja, laadin kavereilleni ohjeet, miten laittaa mökki talvikuntoon. Tässä olis vinkkejä muillekin, jotka taistelee hiirulaisten kanssa kesämökin käytöstä.

näin ohjeistin kavereitani Annea ja Tiinaa ....

Kirjoitan tässä Saunjan mökkiin teille ohjeita:

Ohjeet perustuu siihen, että syksyllä mökissä mellastaa hiiriä, eikä ole kivaa, jos niitten papanoita löytyy patjoilta ja matoista.

- kun lähdette loman päätyttyä mökistä - tyhjentäkää kaikki pedit peitoista ym petivaatteista - ja laittakaa ne liukuovikaappeihin, mihin hiiret ei mene
- nostakaa kaikki patjat sivuttain sänkyihin, myös vaahtomuovipatjat lattialta + alakerran sohvan + keittiönkin sängyn patjat
- poistakaa matot lattioilta - yläkerran valkoinen matto vinkataan kaappiin - alakerran ruskea matto rullataan tötteröksi, ja jätetään pystyyn, ettei hiiret pääse tötterön sisälle
- yläkerran sängyn alla on 2 vihreää mattoa, ne otetaan sieltä pois, ja myös jätetään pystyyn tötteröksi

- muuten mökissä suljetaan kaapit ym laatikot, ettei hiiret pääse niihin.
- hiirenloukut voi virittää juuston kanssa, jos ostaatte
- sähköjohto pitää keriä sisälle
- vessanpönttö tyhjentää, jos siellä on jotain

- Yläkerrassa on uusi telkkari - se ei toimi, kun ei ole oikeaa kaukosäädintä,jos haluutte sen toimivan, ostakaa Suomesta Thomssonin kaukosäädin, pyytäkää virittämään se valmiiksi siellä liikkeessä.

Mökillä on tuoretta kraanavettä 2:ssa valkoisessa saavissa kuistilla. Vettä voi käyttää pesemiseen ym astianpesuun. Tyhjentäkää saavit, ettei vesi jäädy niihin.

Hyvää lomaa !

Haifa ja Israel, elokuussa 2009

2009-10-28T01:33:00.000-07:00

Olin vuonna 1973 kesän töissä Israelissa Sa,arHaAmakim nimisessä kibbutsissa lähellä Haiffaa. Kibbutsissa meitä oli 20 suomalaista nuorta. Muiden asukkaiden lailla teimme töitä yhteisön päärynäviljelmillä. Osa suomalaisista vapaaehtoisista oli lestadiolaisia, osa pelkkiä pakanoita.

Hedelmäviljelyyn, ruusujen kasvatukseen ja karjatalouteen keskittynyt kibbutsimme sijaitsi lähellä Haiffaa ja Carmel- vuorta. Kibbutsissamme oli 700 asukasta ja meitä vapaaehtoisia työntekijöitä oli 150 nuorta.
Kibbutsimme oli alueella ainoa itsensä elättävä yhteisö. Kibbutsin hedelmäviljelyksillä puurivien alla kulki vesijohto, mikä kasteli hedelmäpuut. Kibbutsissa elimme yltäkylläisyydessä, kuin paratiisissa. Työt alkoi klo 6 aamulla ja päättyi klo 11 päivällä. Iltapäivät polskimme yhteisön uima-altaalla. Vietimme runsasta vapaa-aikaame muiden eri maista tulleiden nuorten kanssa mm USA:sta, ranskasta, ja saksasta. Israelin uudisasukkaat olivat onnistuneet saamaan maan viljavaksi. Onnistuminen oli kiinni yhteisöllisyydestä ja vesivarojen hyödyntämisestä. Alkuaikoina oli ollut rankkaa, kertoivat vanhat kibbutsin asukkaat.

Muistojen kesä

Joskus ikävöin huoletonta kesäämme kibbutsillamme, minne sopeuduin ja tunsin kuuluvani. Syksyllä poislähtö oli edessä ja Eijan kanssa meidän tuli aloittaa lukio Suomessa. Emme olisi halunneet palata kotiin, ja puhelimessa asiaa neuvottelimme vanhempiemme kanssa. Itsenäistyminen tuntui hienolta, ja elämä helpolta.

Kibbutsin kesästämme ainoa negatiivinen tahra oli runsas alkoholilla läträäminen, nuoreen ikäämme nähden. Saimme 2 viikon välein samat annokset Cauloise tupakkaa, arrak-viinaa, viiniä ja mehua ym, mitä kibbutsin vakinaisetkin asukkaat. Koska muut suomalaiset, lestadiolaiset eivät ottaneet vastaan viinaa ja tupakka, saimme me Eijan kanssa heidänkin osuutensa. Niinpä talossamme oli saluunan täydeltä aina tarjottavaa ystävillemme. Ei ollut ihme, että olimme kibbutsin suosituimmat neitokaiset ulkomaalaisten keskuudessa !

Kotimaahan Suomeen palattuamme meitä parjattiin sinisilmäisyydestä palestiinalaisongelmaa kohtaan. Ainoa muslimi, jonka tunsimme oli vanha Hassan, joka leikillään mieli vaaleasta Eijasta kolmatta vaimoa itselleen. Hän työskenteli kibbutsimme puutarhurina. Muut muslimit, keitä tapasimme olivat ikäisiämme nuoria kaupungilla ja discoissa. Nuorilla ei näyttänyt olevan mitään ongelmia, kuten ei meilläkään. Tiesimme joka tapauksessa itsemurhapommittajista. Kun liikuimme kibbutsin jeepillä, tiesimme, että penkin alla oli muutama ase.

Israelin ja Palestiinan kysymys on itselleni edelleen mysteeri, miten uskonnon on mahdollista jakaa maan asukkaat kahtia? Mitkä ovat ratkaisevia eturistiriitoja, eri leireihin kuulumisesta. Vaikka kibbutsilla oli pula työntekijöistä, kymmenissä pakolaisleireissä asui tuhansia pakolaisia, miksi me, pakolaisten sijasta, olimme vapaita matkustamaan ja tekemään töitä Israelin maaperällä ?.
Lähettänyt Annu klo 8:27 0 kommenttia
Tunnisteet: Elämäni seikkailut