Mysteriet Dig

Viimeaikoina päivien harmaus on tuntunut masentavalta. Lassen kouluun viemisessä Espoon keskustaan on kulunut kilometrejä ja aikaa istua autossa. Toisiaan seuraavina päivinä oli kananlihalle nostattavaa kuulla radiosta Aki Sirkesalon ääntä kappaleessa Mysteriet Dig. Kappale ja sen sanat sopii vertauskuvaksi rakastavaisten suhteelle, mikä ylittää valtionrajat ja kielimuurin. Laulu on lyyrisen ihana duo. Mitä minun pitikään kertoa valtameristä ? Muistutan tsunamista, missä lahjakkaan Akin koko perhe hukkui surullisena tapaninpäivänä 2004. Sittemmin heidät haudattiin Suomeen.



Keväällä 2003 Aki oli mukana Mysteriet (Mysteeri) -singlellä, joka sisälsi historiallista yhteistyötä yli rajojen. Kyseessä oli duetto Skandinavian tyylikkäimmäiksi naisartistiksi kehutun Lisa Nilssonin kanssa. Mysteriet-kappaleen sävelsi ja sanoitti norjalainen Björn Eidsvåg, ja dueton suomenkielinen teksti oli Aki Sirkesalon itsensä käsialaa.

Musiikin saa päälle klikkaamalla allaolevaa osoitetta Jostain syystä pyörivän (vasen ylänurkka) kaiutinta klikkaamalla misiikki ei lähdekään käyntiin, kuten pitäisi.

http://www.slide.com/r/sDeYlgkg5T9-sD80F6PPkQ_Og4knPiS0?previous_view=mscd_embedded_url&view=original

Jag tänker på mysteriet dig..Mysteriet (Mysteeri)
Lisa Nilsson & Aki Sirkesalo

Sä puhut minut pyörryksiin ja pidät siitä huolen
että hiljaa kuuntelen, kun sulla jauhaa suu
Sä lentelet kai jossain linnunradan tuolla puolen, kun
äärettömän ääreen ajatukses hakeutuu

Men jag tänker på dom under bara ögona dina
på dina vackra händers perfekta fasong
Och vad dom gör med mig när dom möter mina
Som en fjäril blir fri från sin tråkiga kokong
Jag tänker på mysteriet dig och under över alla
under att du älskar mig Jag tänker på mysteriet dig...
Din iver stor när du går påom gud och religioner
Du stoppar inte ensnär du tar en klunk med vin
Jag blir yr när du tar med migin i dina reflektioner
Det glädjer dig att se mig uti tafattheten min

Mut mä ajattelen vain sun vartalosi kaarta
ja kuinka rintas värähtää kun tulet vierellein
Ja kuinka kätes kartoittaa mun autiota saarta
ja kodin sinne rakentaa miss' on mun sydämein

Jag tänker på mysteriet dig...
Sä olet viini josta humallun voit tehdä mitä vain,
ja mä oon sun ... sua janoan, sinut haluan

Hengenvaaralliset aallot, tsunamit

Hyökyaallot ovat pyyhkineet Intian valtameren rantoja useita kertoja, osoittavat Indonesian Acehissa ja Thaimaan Phuketin lähistöllä tehdyt tutkimukset. Ennen vuoden 2004 tapaninpäivän tsunamikatastofia samanlainen on tapahtunut viimeksi noin 600 vuotta sitten. Tsunamin harvinaisuus oli ilmeisesti yksi syy siihen, että paikalliset ihmiset eivät osanneet tulkita sitä ennustavia merkkejä, kuten meren pakenemista rannoilta. Suomalainen koulutyttö osasi tiedon perusteella aavistaa onnettomuutta, kun koulussa oli ollut puhetta tästä erikoisesta ilmiöstä.



Vuoden 2004 tsunami syntyi merenpohjassa 300 kilometriä Thaimaan rannikosta tapahtuneen maanjäristyksen seurauksena. Järistyksessä Intian-Australian laatta painui muutamassa minuutissa 13 metriä Burma-Sundan laatan alle. Sen seurauksena massiiviset aallot vyöryivät rannikolla maalle. Vesimassat nousivat Acehissa 35 metrin ja Phuketissa 20 metrin korkeudelle. Aallot ulottuivat kauas sisämaahan ja kasasivat rannasta irronnutta hiekkaa kilometrien päähän rannasta.

Tutkijat etsivät tsunamien jälkiä, hiekkakasautumia sisämaasta kaivamalla kuoppia mataliin painanteisiin. Phuketista pohjoiseen olevalta Phra Thongin saarelta löytyi turvekerrosten alta kymmenen sentin kerros valkoista hiekkaa. Hiekkakasaumat ajoitettiin vuosille 1300-1450 jKr. Saarelta löytyi merkkejä myös tsunamista, mikä oli tapahtunut noin 2200-2400 vuotta sitten.

Sumatran saaren pohjoispäässä Aceh oli yksi pahiten vuoden 2004 tsunamista kärsinyt alue. Sieltä etsittiin myös tsunameissa huuhtoutunutta hiekkaa maaperän painanteista. Hiekkaa löytyi ja löydökset ajoitettiin vuosille 1290-1400 jKr sekä 780-900 jKr. Penempiä tsunameita Intian valtameren saarilla on tapahtunut Andamanin saarilla vuonna 1907. Tapahtuma oli asukkaiden muistissa, joten he osasivat lähteä pakoon saaren sisäosiin korkeammalla oleville alueille.


Ehtisimmekö kotiin kukkulalle tänne turvaan ?

Tsunamin vaara on olemassa myös Marmaran merellä, missä mannerten siirrosvyöhyke kulkee meren pohjassa. Olisimmeko rannalla silloin, ehtisimmekö kotiin kukkulalle pakoon ? Miten kävisi miljoonakaupunki Istanbulin ? Muistelen niitä kertomuksia, mitä olin lukenut Tapaninpäivän tsunamista v 2004.

Meren rannikolla on hyvä asua

Valtameret mannerten ympärillä on puolet maapalloa. Merten rannikot vetävät asukkaita puoleensa, koska meri antaa ihmisille ravinnon ja elintärkeitä ulottuvuuksia. Rannikoitten satamat yhdistävät eri maiden kaupunkeja toisiinsa. Valtameret myös erottavat eri kultuurit ja kansat toisistaan omille mantereilleen. Meille rannikon asukkaille meri on tuttu elementti. Meri voi samalla olla tuttu ja turvallinen uimaranta, mutta kauempana rannasta meri muuttuu pelottavaksi lakeudeksi, missä olemme yksin säiden ja luonnonvoimien armoilla.


Siuntiossa poikien kanssa kalassa kumiveneellä vuonna 2003

Omakohtaisesti olen aina halunnut olla lähellä merta ja rannikkoa, varmaankin alitajuisesti; asuen Siuntiossa, Helsingissä Kalliossa ja Vuosaaressa. En osaisi kuvitella asuvani yhtään kauempana merestä. Lomalla olemme Turkissa ja Virossa, missä näkymät meren ulapalle antavat vaikutuksen luonnon läheisyydestä ja äärettömästä tilasta. En kestäisi meluisaa ahdasta ympäristöä, ikkunan takaista seinää tai näköalattomuutta. Tässä mielessä olemme etuoikeutettuja, koska olemme voineet valita asuinpaikkamme ehdoitta. Vaihtoehtoisesti voisin mieluusti hengittää ylhäällä vuorilla, katsellen alas seutuja, ikäänkuin parvekkeelta. Vuorista minulla on mieleenpainuva kokemus Antalyan Beycikista, mistä muutama vuosi sitten aloitin etsimään meille loma-asuntoa. 18- vuotta aikaisemmin olimme samoilla Taurus vuorilla tavanneet paimentolaisheimon; hunajankerääjät, jotka asuivat läpinäkyvissä muoviteltoissa metsän suojassa. Kauniit maisemat ja heidän luonnonvarainen asumisensa leirissä jäi mieleeni. Elämä ei kuitenkaan varmasti ollut helppoa vailla mitään mukavuuksia. Myös täältä vuorilta oli näköalat merelle kahteen ilmansuuntaan.


Siuntion kartta läntisellä Suomenlahdella, talvella ei ole ihme, jos ulkomaalaiset kuvittelee täälläkin asuvan jääkarhuja




Kuinka vaarallisia meret tai järvivesistöt voivatkaan olla, sen tiedämme Suomessa vuodenaikojen hukkumistilastoista, kuten laiva- ja veneonnettomuuksienkin perusteella. Nuorena alle 20 vuoden iässä, ystävättäreni poikaystävä hukkui yöllä mökkirantaan. Aamulla vaatteet löytyi laiturilta. Monilla suomalaisella on varmaankin tiedossaan vastavia hukkumisonnettomuuksia. Veden vaaraa ei aina osaa huomioida, varsinkaan lapsena. Esimerkkinä kerron lomastamme Ahvenanmaalla Eckerössä, missä vietimme viikon suuressa postitalossa, läntisimmässä kolkassa Suomen rannikkoa. Vanhan postitalon edustalta Suomesta oli lyhin matka Ruotsiin ylitse meren ulapan, missä ei saaria näkynyt. Puuttomat rannat Eckerössä olivat tuulisia, ja luonnon muovaamat kalliorannat houkutteli meitä lapsia seikkailulle. Olin 14-vuoden ikäinen ja muut 2 äitini työkaverin tyttöä oli saman ikäisiä. Yhtenä päivänä rannalla keksin lähteä kumipatjalla hätyyttämään lokkeja läheiseltä pikkuluodolta. Luodolle pääsin tuulen mukana kuin itsestään, mutta sieltä poistuloni oli aaltoja vastaan taistelua, mitä rannalla olijat kauhisteli. Muutamaa päivää myöhemmin olimme taas rannassa koko tyttöporukka ja yhden pikkuveli myös. Oli sumuinen yö, ja muut nukkumassa, kun keksimme lähteä soutelemaan tyynelle lahdelle. Sumu oli jännittävä elementti, ja vaivoin näimme veneessä edes toisiamme. Tarkoitus oli soutaa lahden toiselle puolelle. Emme löytäneet toista rantaa, ja veneessä meihin iski paniikki. Onneksi veneemme lopulta kopsahti kallioon ja pääsimme maihin. Tilanne oli vaarallinen, koska olisimme voineet ajautua sumussa ulapalle.



Merellä luonnonvoimat eivät ole kaikille aikuisillekaan käsitettäviä, ja onnettomuuksia sattuu kokeneillekin veneilijöille. Isommalle matkustajalaivalle sattui 1970 luvun lopussa haveri, kun Ruotsin rannikon ahtaassa saaristoväylässä 2 laivaa törmäsi toisiinsa. Äitini, Tauno, sisareni ja mummoni oli laivan ravintolassa syömässsä, kun koko seinän leveydeltä ikkunalasit sinkoilivat ruokailijoiden päälle.



Onneksi ihmiset ehtivät alta pois, kun toisen laivan keula tunkeutui seinästä ravintolaan. Tämän tapaisia onnettomuuksia osaamme odottaa ja pelätä etukäteen. Toista on silloin, kun kuoleman uhka on odottamatonta maanjäristyksissä, hirmumyrskyissä ja tsunameissa. Näistä vaaroista kirjoitan seuraavassa artikkelissa. Kirjoitan myös Aki Sirkesalon laulamasta eräästä musiikkikappaleesta, mikä on muistuttanut minua vuoden 2004 tsunamin uhreista.

Kännikaloja ja Merenneitoja, onko heitä ?

Kännikala

Tuoreen kalan paras tuntomerkki on puhdas ja raikas tuoksu. Myös silmät ovat kirkkaat, kosteat ja ulkonevat. Kalan värit ovat kirkkaat ja kalaa peittää kauttaaltaan hiukan kiiltävä, tasaisen ohut suojaava limakerros.

Kalankasvatukseen soveltuvat lajit, jotka sopeutuvat suljettuun ympäristöön ja jotka tuottavat runsaasti jälkeläisiä. Lisäksi lajien tulee olla nopeakasvuisia, tehokkaasti rehua hyödyntäviä ja taudinkestäviä. Kala syö ja kasvaa vain, jos se voi hyvin. Jääkauden jäljiltä Kännikala jäi eristyksiin Suomen vesistöihin ja siitä kehittyi oma lajinsa. Rehevöityminen on kuitenkin tehnyt Kännikalan elon tukalaksi. Liian moni yksilö kärsii kroonisesta hapenpuutteesta.


Merenneito

Merenneito eli vedenneito on taruolento, jonka tunnistaa jalkojen sijaan lantiosta alkavasta pyrstöstä ja pitkistä hiuksista. Moni merimies on kertonut nähneensä vedessä ensin naisen yläruumiin, sitten nopeasti huitaisevan pyrstön. Merenneito on pitkähiuksinen nainen, joka elää vedessä ja hengittää sen alla yhtä hyvin kuin ilmassa. Merenneito muistuttaa suuresti seireenejä, laulullaan lumoavia naisen yläruumiin ja linnun alaruumiin omaavia lumottaria.Ne pystyvät pidättämään hengitystä paljon pidempään kuin ihminen. Miespuolinen merenneito on Vetehinen.


Elokuvassa Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957) Pekka Puupää ja Pätkä kohtaavat saaristossa uintiharjoituksissa merenneidon, ja vievät tämän mukanaan Pekan kotiin Voikukankadulle.


Pallokala

Kambodzalainen kalastaja koki tuskaisia hetkiä, kun vaarattoman ja lempeänoloinen pallokala yllättäen puri kiinni tämän nivusiin. Kalastaja oli kokemassa verkkoaan ja havaitsi saaneensa saaliksi myös pallokalan. Kun kala oli irti verkosta, puraisi se yllättäen kiinni miehen genitaaleihin. Paikallislehti julkaisi kuvan kalastajasta makaamassa sairaalassa haaroväli tiivisti paketoituna. Turman uhrin uskotaan toipuvan vammoistaan.
(Älkää uskoko kaikkea, mitä luontoaktivisti Annu kirjoittaa, omaksi huvikseen)

Ryhdy huussikummiksi !

Maailmassa on noin 2,6 miljardia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyttäneet asianmukaista käymälää. Käymälöiden puute surmaa tänäänkin tuhansia lapsia ja aikuisia. Asianmukainen kuivasanitaatio helpottaa elämää monella sektorilla. Katso tästä mihin kaikkeen kummitoiminnalla voit vaikuttaa! Kummitoiminta vie avun ihmiseltä ihmiselle ja varmasti perille. Uusien käymälöiden ja terveystiedon avulla ihmisten hyvinvointi kohenee ja he ovat terveempiä auttamaan itse itseään. Käymälät rakennetaan yleisiin kohteisiin (mm. kouluille), joissa ne hyödyttävät mahdollisimman laajaa käyttäjäkuntaa.



Mwaitwan koululaisia, olosuhteista huolimatta kaikki ovat innokkaita oppimaan

Sambian kuivasanitaation kehittämishanke (ZASP)

Keväällä 2006 alkaneen ZASP-hankkeen tarkoituksena on parantaa Sambiassa Kalokon heikkoa sanitaatiota ja lisätä ihmisten hyvinvointia ja hygieniatietoisuutta rakentamalla kuivakäymälöitä ja antamalla hygieniakasvatusta. Hankkeen (2006-2011) päärahoittajana toimii Ulkoasiainministeriö.


Oppilaita. Luokkahuone on melko pimeä sillä valoa tulee vain pienistä ikkuna-aukoista

Hanke-alueKaloko sijaitsee Sambian keskiosassa, Copperbeltin provinssissa, noin 70 km Ndolasta etelään. Sen pinta-ala on noin 260 km2 ja sen 11 kyläkeskittymää asuttaa noin 10 000 ihmistä. Hanke-alueella on kolme isompaa koulua sekä klinikka, koulutuskeskus ja useita pieniä kyläkouluja. Paikallisena yhteistyökumppanina toimii Kaloko Trust Zambia.

Lähes 60 prosentilla alueen asukkaista ei ole käytössään käymälää. Osassa kouluista ei ole lainkaan käymälöitä tai ne ovat huonokuntoisia. Avoimeen maastoon ja vesiin ulostaminen levittävät tehokkaasti taudinaiheuttajia ja luovat otolliset olosuhteet loisten lisääntymiselle ja leviämiselle. Lasten on hankala käydä koulua, kun koko päivän aikana ei pääse käymälään. Pidättäminen ja epähygieeniset olot aiheuttavat muun muassa virtsatietulehduksia.

Hankkeen tavoitteet
Hankkeella pyritään parantamaan alueen heikkoa sanitaatiota ja lisäämään ihmisten hyvinvointia ja hygieniatietoisuutta. Konkreettisesti tämä tarkoittaa käymälöiden rakentamista ja hygieniakasvatusta. Ensimmäisenä rakennuskohteena ovat koulujen käymälät.



Kandulwen koulu. Koulussa on 156 oppilasta. Uutta rakennusta ollaan parhaillaan tekemässä.

Rakennettujen käymälöiden ja hygieniakasvatuksen toivotaan toimivan alkusysäyksenä hygieenisen käymäläkulttuurin luomiseksi. Tavoitteena on innoittaa asukkaat rakentamaan toimivia kuivakäymälöitä perheilleen. Pyrkimyksenä on myös lisätä käymäläjätteen käyttöä lannoitteena ja siten parantaa viljelyolosuhteita alueella. Käymäläjätteen hyödyntämistä tutkitaan ja sen käyttöä testataan. Samalla hälvennetään mahdollisia epäluuloja käymäläjätteen käyttöä kohtaan erilaisten koulutusten avulla.



Mwaitwan koulun käymälä, seinät ovat "hieman" romahtaneet. Koululla 43 oppilasta ja tämä käymälä

Toimintamalli sanitaatiohankkeille
Olennainen osa projektia on sanitaatiohankkeen toimintamallin luominen. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, miten paikallinen kulttuuri otetaan huomioon sekä koulutuksia että käymälöitä suunniteltaessa. Tärkeää on myös kehittää hyviä menetelmiä käymälöiden rakentamiseen paikallisista materiaaleista. Käymälöiden hoitoon ja lopputuotteen (kompostin/mullan) hyödyntämiseen tehdään selkeät toimintaohjeet.



Lisätietoa hankkeesta: http://www.huussi.net/sambia/kummi/index.html

Hankkeen tukeminen

Voit tukea henketta suorin lahjoituksin:
tilinumero: 510400-265201, saaja: Käymäläseura Huussi ry/Sambia, viite: 107

Mitä rahalla saa?

- 1 euro: kanisteri veden säilytykseen
- 5 euroa: välineet käymälän siivoamiseen ja kunnossapitoon
- 15 euroa: kyykkylaattamuotin tekeminen käymälään
- 50 euroa: yhden lapsen osuus koulun kuivakäymälästä
- 250 euroa: käsienpesumahdollisuus 10 lapselle
- 2 000 euroa: koulun käymälärakennus

Keräyslupa: OKH136A (voimassa 31.12.2010 asti)
Keräysalue: koko Suomi (ei Ahvenanmaa)

Huussikummius
Etsimme yhteistyökumppaneita huussikummeiksi sekä yrityksistä että yksityishenkilöistä. Tule mukaan tekemään terveempää maailmaa!


Ota yhteyttä, lisätietoa kummiudesta
Projektikoordinaattori Sari Huuhtanen
sähköposti: sambia (at) huussi.net
puh: +358 500 953 357

Muistatko laskiämpärin ?

Pontsan perheen kahvihetkeä varjostaa laskiämpäri, alias likasanko, joka pitäisi viedä ulos, mitä palvelusta äiti kauniisti pyytää. Kommunikointi ei aina ole helppoa, etenkään nuorison kesken (silloin ennen vanhaankaan). Katso YLE:n arkiston filmi tästä episodidista. Pontsa pelkää syystäkin, että naapurin Kartsa tai alakerran Mimmi tulee vastaan rapussa, ja tällä roikkuisi laskiämpäri käsissä. Voisiko nolompaa olla ?

Klikkaa sisään YLE:N arkistoon

Laskiämpäri | Elävä arkisto | yle.fi

1960-luvun alkupuolella olin pienenä tyttönä tottunut siihen, että puhdasta vettä kannettiin kaivosta sisään ja sangossa likavettä ulos. Asuimme omakotitalossa Puistolassa, mummolassa. Tiesin, että likasanko oli tyhjennettävä ulos tunkiolle ennen kun se täyttyisi piripintaan saakka. En jaksaisi sitä muutoin kantaa. Sangolle oli käyttöä aamulla ja illalla, varsinkin talvella. Omakotitalomme pihan perällä oli kylmä huussi, eikä sinne ollut kiirettä pakkasella. Talousjätteet ja tiskivedetkin päätyivät sangossa tunkiolle.



Myöskään kaupungissa, missä aiemmin asuimme Kalliossa puutalossa, ei ollut sisävessaa, viemäriä eikä vesijohtoa sisälle itse asuntoon. Kaupunkitalossamme neljännellä linjalla huussit oli pihan perällä. Ulkovessassa vilisti rottia. Me 3 henkinen perhe asuttiin tässä puutalossa yhdessä huoneessa ilman mukavuuksia. Lähikulmalla oli yleinen sauna, missä osa asukkaista kävi pesulla. Talossa oli pyykkitupa, joskin pikkupyykkiä pestiin usein käsin. Pesutuvassa pestyt lakanat kuivattiin puutalomme avaralla vintillä.

Muistan lapsuuden kodistani emalisen harmaa-pilkullisen laskiämpärin. Mummolassa oli käytössä punainen emaloitu sanko. Sangossa kuului olla myös kansi. Etsin Googlesta kuvaa perinteisestä tuon ajan likasangosta, mutta en löytänyt. Arvasin kyllä mistä oikea malli voisi löytyä, nimittäin Venäjältä. Oikea design-laskiämpärin kuva löytyikin Googlesta itä naapuristamme. Kaiken lisäksi kuvan sanko on uusi, kiiltävä ja myytävä !

Likasankojen muistan olleen käytössä 1960-luvun puoliväliin saakka, kunnes mummolan taloomme rakennettiin viemärit, vessat ja vesijohdot sisälle.